Onnellisuus

Erik Angner on käytännöllisen filosofian professori Tukholman yliopistossa. Hänellä on tohtorin tutkinto sekä tieteenfilosofiasta että taloustieteestä, ja hän on kirjoittanut kaksi kirjaa, Hayek and Natural Law ja A Course in Behavioral Economics, sekä lukuisia artikkeleita filosofian, taloustieteen ja politiikan rajapinnasta. Hän on ilmaissut mielenkiintiosia ajatuksia onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä. Osa alla olevasta tekstistä on hänen ajatuksiaan.

Ylpeys ja ahneus ovat perussyntejä Ruotsissa, suorastaan erittäin häveliästä olla ylpeä. Ruotsalaisilla ei edes ole kansallista ylpeyttä lainkaan. Psykologiassa ylpeys jaetaan terveeseen itsetuntoon ja haitalliseen ylimielisyyteen.Terve ylpeys (itsevarmuus) on tasapainoinen tunne omista saavutuksista, kun taas negatiivinen ylpeys on egokeskeistä paremmuutta, joka aiheuttaa konflikteja, estää anteeksipyynnön ja luo etäisyyttä ihmissuhteisiin. Liiallinen ylpeys peittää usein alleen alemmuudentunteita. 

Ahneus on psykologisesti juurtunut perustavanlaatuiseen puutteen tunteeseen, tyhjyyteen tai tarpeeseen, jota yritetään täyttää aineellisilla tai immateriaalisilla asioilla, kuten rahalla, vallalla tai huomiolla. Se on usein pakkomielle, joka ei poistu omistamisella, vaan aiheuttaa jatkuvaa tyytymättömyyttä ja tarpeen "siirtää maalitolppia". 

Olen miettinyt että mikä tekee suomalaisista ja ruotsalaisista niin eriliasia luonteeltaan ja käytökseltään, jopa monessa suhteessa täysin päinvastaisia luonteltaan. 56 vuotta Suomesta poissaolleena näen suomalaiset enempikin ulkoapäin. 

Ruotsalaisten ja suomalaisten väliset erot ovat usein kulttuurisia ja henkisiä, eivätkä niinkään geneettisiä, huolimatta vuosisatojen erilaisesta kielenkehityksestä. Suomalaisia ​​kuvataan usein suoremmiksi, hiljaisemmiksi ja heille on ominaista "sisu" (työmoraali/sinnikkyys), kun taas ruotsalaiset ovat yleensä konflikteja vältteleviä, epämääräisempiä ja konsensushakuisempia. Ruotsalaissita on vaikeampi saada selvää että ketä he oikeastaan ovat.

Suomalaiset tunnetaan kansallisesta ylpeydestä, luotettavuudesta ja vaatimattomuudesta, ja heillä on taipumusta olla tunkeilematta. Ruotsalaisia ​​pidetään ideavetoisempina, kun taas suomalaisia ​​pidetään maanläheisempinä. Suomalaiset menevät todennäköisemmin "suoraan asiaan" ja pitävät ruotsalaisten konfliktinpelkoa merkillisenä, koska se hiljentää ruotsalaiset.Suomalaista huumoria kuvataan usein synkempänä ja huomattavasti tilannesidonnaisempana.

Ruotsalaiset suunnittelevat mielellään elämäänsä, sekä yksityisesti että ammatillisesti. Suomessa spontaanisuutta kannustetaan.

Ruotsalaiset ja suomalaiset osoittavat ystävyyttään toisiaan kohtaan täysin eri tavoin. Suomessa kunnollinen keskustelu on merkki keskinäisestä kunnioituksesta. Toisaalta, jos todella haluat asettaa suomalaisen hänen asemaansa, kieltäydyt yksinkertaisesti osallistumasta keskusteluun.  Se olisi ajan ja älyn tuhlausta. Suomessa kunnollinen keskustelu ei ole konflikti. Se on älyllistä stimulaatiota.

Ruotsissa taas pidetään erittäin epäkypsänä, jos ei pysty hallitsemaan halua olla eri mieltä. Jos haluat osoittaa kunnioitusta, sinun ei pitäisi osallistua kiivaaseen väittelyyn, jossa kyseenalaistat toisen osapuolen mielipiteet ja sehän ei sovi lainkaan ruotsalaisille. 

Ruotsalaiset eivät pidä konflikteista. Mutta mitä konflikti Ruotsissa on? Se voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että välttelet arkaluonteisia keskustelunaiheita. Katkaiset mieluummin yhteydenpidon kokonaan, kuin jatkat keskustelua, mikä on matkalla kohti yhteenottoa. Se on lyhyesti sanottuna ruotsalainen tapa osoittaa kunnioitusta toista osapuolta kohtaan. On valitettavaa, että ruotsalainen tapa osoittaa kunnioitusta Suomessa on yksi tehokkaimmista tavoista osoittaa halveksuntaa.

Kutsua agressiiviseksi henkilöksi on lähes pahinta, minkä kohteeksi voi  Ruotsissa  joutua. Agressiivinen henkilö on tehnyt itsestään mahdottoman kumppanin sosiaalisissa yhteyksissä. Aggressiivisuus Ruotsissa ei ole synonyymi aggressiivisuudelle Suomessa.  Suomalainen tapa ilmaista itseään määrätietoisesti ilman lieventäviä "ehkä" ja "minun mielestäni"-sanoja kuulostaa aivan liian tylyltä ruotsalaisille korville. Jopa hiljaisuuden katsotaan kantavan viestiä. Tämä aggressiivinen hiljaisuus, ruotsalaiset huudahtavat tavatessaan suomalaisia.

Ruotsissa tunteen ja järjen välinen ero tapahtui jo 1800-luvun lopulla, Suomessa eroa ei ole koskaan ollut! Mitä enemmän tietoa hankimme toisistamme, sitä helpompaa meidän on tehdä yhteistyötä. Saavutamme todellisen yhteisön arvostamalla toistemme erilaisuutta.

Professori Erik Angner aiheutti melkoisen kohun väittäessään, etteivät suomalaiset ole maailman onnellisimpia ihmisiä. Hän selittää, mitä hän tarkoittaa."Suomalaiset voittavat silti kilpailun, jolla on merkitystä", hän sanoo.

Kun Tukholman yliopisto julkaisi videon, jossa professori Erik Angner selitti, etteivät suomalaiset ole lainkaan maailman onnellisimpia, reaktiot olivat nopeita ja melko ilkeitä. ”Ruotsalaiset ovat vain kateellisia”, ”Ruotsalaiset ovat huonoja häviämään Suomelle”, ”Ottakaa kahvi ja yrittäkää uudelleen ensi vuonna”, olivat kommentit.

"Olin yllättynyt siitä, kuinka paljon loukkaantumista video aiheutti. Sen johtopäätös ei ollut, että Ruotsin pitäisi olla onnellisempi kuin Suomi," Angner sanoo muutamaa päivää myöhemmin. Käytännöllisen filosofian professori Erik Angner selittää, että huomiota saanut artikkeli käsittelee onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteen välistä eroa.

Luonto, sukupuolten tasa-arvo ja koulutus ovat tärkeitä onnellisuuden kannalta. Tutkimuksessa on eroteltu "onnellisuuden" ja "tyytyväisyyden" käsitteet 1950- ja 60-luvuilta lähtien. Kun mittaat, kuinka onnellinen joku on, kyse on tunteista, siitä, miltä hänestä tuntuu. Jos sen sijaan mittaat, kuinka tyytyväinen ihminen on, kyse on siitä, kuinka hyvin hänen odotuksensa elämästä vastaavat sitä, miltä elämä todella näyttää. Kyse on myös siitä, mihin asetat riman, kuinka korkealle odotuksesi ovat.

Erik Angnerin mielestä tyytyväisyys on huomattavasti tärkeämpää kuin onnellisuus. Onnellisuusraportti on sekoittanut käsitteet. Vaikka raporttia kutsutaan nimellä World Happiness Report, se mittaa ensisijaisesti sitä, kuinka tyytyväisiä ihmiset ovat elämäänsä.

Kun suomalaiset itse arvioiat elämäänsä tutkimuksessa, keskiarvo on 7,7, mikä tekee Suomesta maan, jossa ihmiset ovat tyytyväisimpiä. Tämä tekee Suomesta maailman onnellisimman maan. Jos tarkastellaan vain positiivisia tunteita, jotka Angnerin mukaan usein yhdistetään onnellisuuteen, Suomi sijoittuu sijalle 39 maailmassa. 

Kun tarkastellaan onnellisuutta, Pohjoismaat eivät päädy kärkeen, vaan parhaiten pärjäävät maat kuten Guatemala, Paraguay ja Senegal. Mutta vaikka emme olisikaan maailman onnellisimpia, meidän ei tarvitse tuntea surua, Angnerin mukaan. Hänen mukaansa pitkällä aikavälillä on tärkeämpää olla tyytyväinen kuin onnellinen. Suomi voittaa edelleen kilpailun, jolla on merkitystä. Ihmiset ovat tyytyväisiä elämäänsä ja arvostavat sitä, mitä heillä on.

Suomi on nimetty maailman onnellisimmaksi maaksi yhdeksän vuotta peräkkäin World Happiness Reportissa.Tutkimus mittaa hyvinvointia 140 maassa vuosittain. Mittaamme muun muassa terveydenhuollon saatavuutta, elinajanodottetta, vapautta ja sukupuolten tasa-arvoa, mutta myös sitä, missä määrin maan asukkaat ovat kokeneet negatiivisia ja positiivisia tunteita.

Erik Angner huomauttaa, että suomalaisilla on lähes kaikki, mitä voi pyytää: rauhaa, terveydenhuoltoa, koulutusta, sukupuolten tasa-arvoa ja puhdasta luontoa. Mutta hänen mukaansa kohtuulliset odotukset ovat lähes yhtä tärkeitä kuin hyvät perusolosuhteet. Jos kaikki haluavat olla kauneimpia tai omistaa Porschen, monet eivät onnistu. Juuri hyvien olosuhteiden ja kyvyn arvostaa sitä, mitä heillä on, yhdistelmä tekee suomalaisista tyytyväisimpiä.

Viime vuosina maailman onnellisimmasta maasta on tullut Suomelle brändi. New Yorkin Suomen instituutti arpoo lomamatkoja Sisä-Suomessa, ja presidentti Alexander Stubb mainitsee suomalisten onnellisuuden haastatteluissa ulkomaisille medioille. Myös Angner sanoo huomanneensa, että siitä näyttää tulleen osa joidenkin suomalaisten identiteettiä. "Kun olen puhunut suomalaisten kollegoiden kanssa, jotkut tuntuvat pitävän sitä hieman kiusallisena, mutta samalla olen hieman yllättynyt siitä, että monet tuntuvat kiintyneen niin paljon titteliin" toteaa Agner.

"Pitäisikö suomalaisten nimetä itsensä uudelleen ja kutsua heitä sen sijaan maailman onnellisimmiksi ihmisiksi", kysyy Agner. "Raportin tekijöillä on ollut sillä valtava vaikutus, eivätkä he tuskin halua muuttaa nimeä. Mutta voisimme olla hienostuneempia tulkitessamme raporttia."

Brunkebergstorg

Slaget vid Brukeberg/Brunkebergin taistelu vuonna 1471

Keltaisella merkatut olivat ruotsalaisia ja punaisella merkatut tanskalaisia sotilaita. Brunkeberg on tuo harju tuossa kuvassa keskellä, mikä on osa Tukholman harjusta, mikä kulkee Tukholman keskeltä pohjois-etelä suunnassa. Tukholman harju on noin 60 kilometriä pitkä, mutta sitä on ajan saatossa hajoitettu.

Nimitys Brunkeberg tulee Johan von Brunkow, jota kutsuttiin myös Brunkeksi, kuoli noin 1. marraskuuta 1318 Tukholmassa (teloitettiin), oli ruotsalais-saksalainen ritari. Vuoden 1314 lopusta kesään 1318 Brunkow oli kuningas Birger Magnussonin drotsi. Nyköpingiläisten pidojen jälkeen kuninkaan viholliset ottivat hänet vangiksi ja teloittivat mestauksella.

Brunkebergin taistelu käytiin Tukholman ulkopuolella 10. lokakuuta 1471. Sen osapuolina olivat Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture vanhempi ja Tanskan kuningas Kristian I. Taistelu päättyi Sten Sturen joukkojen voittoon, ja Tanskan kuningas Kristian menetti mahdollisuudet Ruotsin kruunuun.

Taistelua käytettiin myöhemmin usein Ruotsissa propaganda tarkoituksissa, kun haluttiin painottaa vapautumista tanskalaisten sortajien vallan alta. Tosiasiassa taistelun molempien osapuolten joukoista suuri osa oli ruotsalaisia, ja sen syyt olivat pääasiassa taloudellis-poliittiset. Tanska ja Ruotsi ovat sotineet kymmenen sotaa keskenään. Ruotsi  on sotinut myös kymmenen kertaa Venäjän kanssa. 

Kolmikymmenvuotinen sota oli Euroopassa vuosina 1618–1648 käyty jatkuva konfliktien sarja, jonka keskipisteenä oli Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, pääasiassa nykyisen Saksan alueella. Sota sai alkunsa katolisten ja protestanttien välisistä uskonnollisista vastakkainasettelusta, kiistoista Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin vallasta ja saksalaisten ruhtinaiden oikeuksista sekä suurvaltojen pyrkimyksistä varmistaa alueiden hallintaa.

Itämeren alueella Ruotsi vakiinnutti asemansa suurvaltana alueellisten valloitusten kautta, mukaan lukien Länsi-Pommerin, mikä antoi pysyvää vaikutusvaltaa Pohjois-Saksan kansalliseen politiikkaan. 

Sodan laajatessa vallanhaluisten ruhtinaiden, erityisesti Ruotsin ja Ranskan näkymys oli säyttää Habsburg-suvun keisarikunnan valta. Sota alkoi Saksan sisäisenä uskonsotana, mutta sota  jatkui täyssääntöisenä sotana, jossa uskonnolliset seikat olivat menettäneet  merktyksnesä.

Sankt Göran och Draken 

Tämä patsas symbolisoi Ruotsin itsenäisyyttä. Ruotsi soti kymmenen sotaa Tanskaa vastaan, koska Tanska halusi valloittaa Ruotsin. Venäjääkin vastaan Ruotsi soti kymmenen sotaa ja Ruotsi onnistui pitämään vapautensa. Ruotsi on saanut maineen erittäin vahvana sotilasvaltiona. Monet ruotsalaiset kuninkaat ovat olelet mukana taisteluissa. Kuuluisimmat heistä oli Gustav II Adolf ja Karl XII.

Näitä kuvassa olevia patsaita on kolme, yksi Storkyrkan kirkossa (kuvassa), toinen Köpmantorgetilla ja kolmas Gamla stanissa. 

Sten Sture vanhempi tilasi tämän veistoksen juhlistaakseen voittoaan unionikuningas Kristian I:stä Brunkebergin taistelussa vuonna 1471. Se oli siis allegorinen esitys Ruotsin ja Tanskan välisestä taistelusta, ja Ruotsin itsenäisyydestä. Pyhä Yrjö ja lohikäärme-veistos sijoitettiin Tukholman suurkirkkoon vuonna 1489.

Sten Sture vanhemman hallituskausilla (1470-1497 ja 1501-1503) Ruotsia ei hallinnut perinnöllinen kuningas, vaan Sten Sture johti maata vahvana valtionhoitajana Kalmarin unionin vanavedessä. 

Sten Sturen pääkilpailijansa ja liittokuninkaanaan oli kuitenkin Tanskan liittokuningas Kristian I (1457-1464) ja myöhemmin kuningas Hans (=Johan II) (1497-1501). Sten Sture vanhempi taisteli näitä Tanskan kuninkaita vastaan ​​Ruotsin itsenäisyyden puolesta ja oli suuri kansallissankari, erityisesti Brunkebergin voiton jälkeen vuonna 1471.

Vaikka tämä Brunkebergin tori ei ole mikään erikoisuus niin se on ehdottomasti erittäin historiallinen. Brunkebergstorg on aukio Tukholman Norrmalmin kaupunginosassa. Se sijaitsee Serges Torgetin toria ylemmällä tasolla, Kulttuuritalon takana. Aukiota reunustivat muodikkaat asunnot 1800-luvulla, mutta 1900-luvun alussa se muutettiin toimistoiksi ja siitä tuli yksi Norrmalmin kaupallisista keskuksista.

Klarakvarterenin kaupunginosan uudistamisen aikana 1960-luvulla lähes kaikki aukion ympärillä olevat vanhemmat rakennukset purettiin. Nykyään aukiota hallitsevat rahoituslaitokset, kuten Riksbankshuset/Valtionpankki. 

Tätä Brunkebergin taistelua voidaan pitää hetkenä jolloin Ruotsi onnistui pitämään itsenäisyytensä, vaikka Ruotsissa ei edes koskaan puhuta itsenäisyydestä. Se oli hyvin lähellä etteikö Ruotsista tullut Tanska, kun Tanskan kuningas Krstian I Oldenburgilainen pääsi Tukholmaan saakka valloitusmatkallaan.

Tanskan kanssa sodittiin kymmenen kertaa ja Venäjän kanssa myös käytiin kymmenen sotaa, mutta Ruotsi onnistui pitämään maan itsenäisenä. Mikään muu maa ei ole sotinut maapallolla niin paljon kuin Ruotsi on sotinut, mutta sodista ei koskaan puhuta eikä mediassa kirjoitella.

Kolmikymmen vuotisen sodan aikana Ruotsista tuli suurvalta. Kolmikymmenvuotinen sota käytiin Euroopassa vuosina 1618–1648 suurimmaksi osaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella. Sodan pääasiallisena alkusyynä olivat katollisten ja protestanttien väliset ristiriidat. 

Sodan laajetessa siihen liittyi vallanhaluisten ruhtinaiden ja maiden, etenkin Ruotsin ja Ranskan, pyrkimys rajoittaa Habsburg-suvun hallitseman keisarikunnan valtaa. Sota alkoi Saksan sisäisenä uskonsotana, mutta päättyi yleiseurooppalaisena sotana, jossa uskonnolliset seikat olivat menettäneet merkityksensä.

Sodan aikana Ruotsi oli lisännyt sotilaallista voimaansa sota-alueella. Sodan viimeisinä kuukausina Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella oli 127 ruotsalaista varuskuntaa, joista 52 oli ranskalaisia ​​ja 43 Hessen-Kasselista.

Ruotsilla oli valtakunnassa 915 komppaniaa, Ranskalla 432 ja Hessen-Kasselilla 224. Ruotsi liittyi sotaan puolustaakseen protestantteja Saksassa. Näin meistä tuli luteraaneja. Näin Ruotsista tuli suurvalta Euroopassa, koska Ruotsi ja Ranska olivat sodan vahvimmat osapuolet. 

Tanskan kuningashuone on vanhin ja arvovaltaisin kuninagshuone  maapallolla, jos ei oteta lukuun Japanin keisarikuntaa tai Aasian sultanaatteja. Kaiken lisäksi Tanskan kuninkaalliset ovat Oldenburgilaista sukua ihan tähänkin päivään saakka. He kuluvat Glücksburgin kuningassukuun, mikä on Oldenburgin sukuhaara. 

Ruotsi on toiseksi vanhin kuningaskunta maapallolla, vain muutaman vuoden nuorempi kuin Tanska. Tanska on hyvin vanha maa, jonka juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Maataloutta on ollut järjestäytyneenä vuodesta 4000 eaa ja yhtenäinen valtio muodostettiin Harald Blåtand/Sinihammas johdolla noin vuonna 980 jaa. Tämä tekee kansakunnasta yli 1000 vuotta vanhan yhtenäisen kuningaskunnan, mutta asutusta on ollut 10 000 vuotta tai kauemmin.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet Ruotsin kuningaskunnasta jo 400-luvulla jaa, toiset taas sijoittavat Ruotsin kehdon varhaiskeskiajalle, 1100- ja 1200-luvuille. Tasan 500 vuotta sitten, 6. kesäkuuta 1523, Kustaa Vaasa valittiin Ruotsin kuninkaaksi Strängnäsin kansalliskokouksessa. Ruotsi on kuitenkin tuotakin vanhempi, lähes tuhat vuotta vanha, mutta Kustaa Vaasan vapaussodan jälkeen 1500-luvulta Ruotsia ei ole koskaan hallinnut vieras valta.

Tanskan kuningas Kristian I:n (1426-1481) oli Kalmarin unionin ajalla  myös Norjan ja Ruotsin kuningas. Tästä tapahtumasta on tehty jopa patsas, mikä seisoo Storkyrkan kirkossa Gamla stanissa.

Tanskan kuningas Kristian I kuului Eurooapn arvovaltaisimpaan Oldenburgin kuningassukuun, hän oli jopa Tanskan kuninkaista ensimmäinen Oldenburgin suvun kuningas, mihin nykyään kuluu vain kuningatar Marghrethe II ja hänen poikansa kuningas Fredrik X. Tämä tekee Tanskan kuninkallisista arvovaltaismmat maapallolla, jos ei oteta lukkun Japanin keisariperhettä ja aasialaisia sultanaatteja.

Valtion pankki

Torin reunalla on lukuisia hotelleja ja ravintoita. Torin alla kulkee autotie ja Torin tosiella reunalla suuri Galleria Stockholm, mikä on rakennettu osittain maan alle. Tämä galleria on valtavan suuri, missä on paljon valinnan varaa, joten ei kannata lähetä kaupungin laidoille ostoskeskuksiin tai gallerioihin.

Tukholamssa galleria tarkoittaa kahta eri asiaa. Galleria on usein miten taidenäyttely tai taidemyymälä, mutta Tukholmassa on myös suuri ostoskeskus nimeltä Galleria.

Nyt sitten mennään Brunkebergiin....

Brunkebergin 800-vuoden historia kertoo että Tukholman alueella on asuttu tuhansia vuosia, jo kauan ennen kaupungin perustamista. Keskiajalla Tukholmasta tuli kaupunki, jossa oli linna, kirkko, kaupungintalo ja kaupunginmuuritkin. 

10 000 vuotta sitten, viimeisen jääkauden jälkeen, Tukholma oli ulkosaaristo, josta erottui vain pieniä kallioisia luotoja. Maankohoaminen tarkoitti sitä että mitä enemmän maata nousi vähitellen vedenpinnan yläpuolelle, pystyivät asukaat metsästämään ja keräämään kasveja ja marjoja. 

Vähitellen syntyi lisää maatiloja ja kyliä. Monet nykyisistä kaupungin lähiöistä olivat alun perin vanhoja maatiloja, joissa pronssi- ja rautakauden tukholmalaisten jälkiä voi edelleen nähdä. Joskus jäljet ovat selvästi näkyvissä suurina hautakumpareina. Joskus ne sijaitsevat maan alla, talojen tai viljelyn jäänteinä. Holmen on tietysti Stadsholmen, tuleva Gamla Stan. Keskiaikaiset hansakauppiaat kutsuivat kaupunkia myös Holmiksi, latinaksi Holmia.

Keskiaika Tukholmassa ulottuu suunnilleen 1200-luvun puolivälistä  1520-luvulle, jolloin kaupunki perustettiin.

Brunkebergin tori on Tukholman keskustori ja alemmalla tasolla sijaitsee Sergels torg, mikä on myös keskeinen tori. nykyään. 1800-luvulla aukiota reunustivat muodikkaat asunnot, mutta 1900-luvun alussa se muutettiin toimistoiksi ja siitä tuli yksi Norrmalmin kaupallisista keskuksista. 

Klarakvarteerin kaupunginosan uudistamisen aikana 1960-luvulla lähes kaikki aukion ympärillä olevat vanhemmat rakennukset purettiin. Nykyään aukiota hallitsevat rahoituslaitokset, kuten Riksbankshuset/Valtionpankki. Sekä useampi hotelli sijaitsee korttelistossa, kuten Downtown Camper by Scandic, minkä sijainti on loistava.

Brunkebrgin leipomon Semla

Suoisttelen mennä Brunkebergin leipomoon, mikä on  myös kahvila ja bistro, mistä on tullut suosittu kohtauspaikka Tukholmassa, mikä sijaitsee Dalagantan 4, ei siis Brunkebergetin torilla, vaikka tietääkseni leipomo sijaitsi alunperin Brunkebrergin torilla.

Tukholmassa ei tule kymykseenkään että Semloja voisi valmistaa eri tavoilla, vaan on vain yksi tapa. Semlassa on oltava mantelimassaa, kermvaahtoa ja Pölysoakeria, ei missään nimessä  mitään muuta.

Suomessa Semla on kaiketi laskiaispulla. Mutta Ruotsissa se on kirkon paastoajan Sämpylä. Semla on Ruotsissa historiallinen uskonnolinen perinne. Aikaa ennen Pääsiäistä kutsutaan nimellä fastlagen, siis paastoajaksi.

Tukholmassa on leipomot olleet perinteisesti kahviloitakin. Näitä leipomo-kahviloita on Tukholmasa paljon. Useissa niistä saa myös kevyitä lounaita.  

Kastellholmen

Kastellholmen on pieni saari, tai paremminkin luoto, Tukholman keskitaajamassa. Saarelle pääsee Skeppsholmenin saaren kautta mistä Kastellhomenin saarelle kulkee silta. Lähin bussipysäkki sijaitsee Skeppsholmenin saarella juuri ennen kun silta lähtee Kastellholmenille. Siinä käy bussi 65 kääntymässä.

Skeppsholmen ja Kastellholmen ovat kaksi saarta Tukholman kantakaupungissa, jotka tunnetaan historiallisista rakennuksistaan ​​ja museoistaan. Täällä kohtaavat sotahistoria, taidelaitokset ja kauniit näkymät kaupungin vesistöille.

Saarella on ollut joitakin yksityisasuntoja, mutta nykyään ei saarella ei asu ketään. Saarella on varastorakennuksia sekä vuodelta 1848 peräisin oleva Kastellet. Saari oli vuosina 1905–1934 oma kaupunginosansa. Sillä on myös ollut muitakin nimiä (Notholmen, Lilla Beckholmen, Skansholmen), mutta nimeä Kastellholmen on käytetty jo 1720-luvulta lähtien.

Kastellholmenia, kuten Skeppsholmenia, on hallinnoinut Ruotsin valtion kiinteistölautakunta vuodesta 1993 lähtien, jonka tehtävänä on säilyttää ja kehittää aluetta tulevaisuutta varten. Kaksi luotoa ovat osa Kuninkaallista kansallista kaupunginpuistoa.

Kastellhomenin saari on saanut niemensä saarella sijaitsevan kastellin mukaan. Kastellilla on Ruotsin sotilaslippu liehunut linnassa joka päivä 1660-luvulta lähtien.

Ennen vanhaan Kastellholmenilta kuului usein tervehdyksiä. Kaikki ohikulkevat laivat ampuivat tervehdyksiä, ja Kastellin tykit vastasivat niihin. Nykyään tätä tehdään vain hyvin erityisissä tilaisuuksissa.

Kastelli voi tarkoittaa useampia asioita, mutta tässä yhteydessä Kastelil on pieni linnoitus tai linna, jonka komentajaa keskiajalla kutsuttiin usein kastellaaniksi (vastaten linnan päällikköä). Linnaa voidaan kutsua myös linnoitukseksi.

Alkuperäinen linnoitus 1600-luvulla oli ammusten valmistuskeskus ja ruutivarasto, mikä räjähti vuonna 1845, ja sen tilalle rakennttiin nykyninen linnoitus, jonka suunnittelija oli arkkitehti Fredrik Blom. Punatiilisese talossa oli upseereille ja vartijoille tilat. Lyhyen matkan päähän rakennettiin ruutikellari.

Hantverkarbsotället

Kastellholmenilla seisoo Hantverkarbostället, rakennus, joka oli laivaston sairaala ja sitten telakkatyöntekijöiden asunto. Rakennus on edelleen asuinrakennus.

Lippukonstaapelin asunto

Linnoituksesta huolehtinut konstaapeli asui täällä. 1800-luvun puolivälissä rakennuksessa sijaitsi suosittu kapakka. Nykyään taloa vuokrataan asuntokäyttöön.

Aliupseerien asunto

Aliupseerien asunto on sijainnut Kastellholmenilla vuodesta 1859, mutta se rakennettiin alun perin karanteenirakennukseksi Djurhamniin Tukholman saaristoon. Rakennuksen oli tarkoitus korvata entinen kesäsairaala.

Kerronpahan tässä samalla Kruununprinsessa Victorialla on useampiakin arvonimiä. Muutama vuosi sitten kruununprinsessa suoritti sotilaskoulutuksen peruskoulutuksen. Vuosina 2024 ja 2025 hän osallistui sen jälkeen erikoisupseerikoulutukseen.

Toukokuussa 2025 kävi selväksi, että Victoria voi koulutuksen suoritettuaan arvonimetä itsensä vänrikiksi, mikä tarkoittaa, että hän voi palvella asevoimissa ammatti- tai reserviupseerina.

Skridskopaviljongen

Vuonna 1882 Kastellholmenille rakennettu luistelupaviljonki on romanttinen rakennus. Se rakennettiin alun perin Kuninkaallisen luisteluseuran klubiksi ja sitä käytetään nykyään konferensseihin ja juhliin.

Kastellholmsvraket

Kastellholmsvraket on Kastellholmenin edustalla sijaitseva hylky. Skeppsholmenin ja Kastellholmenin ympäristön merenpohjassa on suuri määrä vanhoja hylkyjä Ruotsin suurvalta-ajalta. Hylky sijaitsee Kastellholmenin länsirannikolla, aivan laiturin vieressä. Alus on keula rantaa kohti ja on noin 32 metriä pitkä ja 6,5 ​​metriä leveä. Merimuseon arkeologien tutkittua hylkyä maaliskuussa 2013 he uskovat, että se saattaa olla tanskalainen laiva Graa Ulv, jonka sanotaan "uponneen" vuonna 1670.

Sagerska huset

Sagerska huset, Strömmgatan  18

Kuvassa keskellä Sagerska huset, mikä nykyään toimii pääministerin asuntona vuodesta 1995 lähtien. Pääministerit ei kuitenkaan asu tässä rakennuksessa jatkuvasti vaan he oleskelevat usein omissa privaati asunnoissaan, jos/ja kun turvallisuuspoliisit antavat siihen luvan.

Ruotsin pääministereillä ei ole ollut virka-asuntoa ennen vuotta 1989. Sagreska husetistä tehtiin pääministerien virka-asunto turvallisuussyistä, sillä Sagerska husetistä pääsee maan alitse hallituksen virkahuoneisiin ja pääministerin virkhuoneseen Rosenbadiin, mikä sijaitsee viereisessä rakennuksessa.

Kuvassa vasemmalla Adelwärdska huset=hallituksen rakennus. Kuvassa oikealla sijaitsee Arvfurstens palats/Perintöruhtinaan palatsi, mikä on nykyään ulkoministeriön käytössä oleva rakennus, missä voi ulkomaalaiset vieraatkin turvallisuus syistä  yöpyä, jos he haluavat. Rakennukset sijaitsevat keskellä kaupunkia Strömgatanin varrella. Tästä on vain noin 100 metriä pääminiterin vrkahuomeseen, minne pääsee  Sageska hsuetistä maanaliste. Eduskuntatalloon on noin 150-200 metriä.

Päämistereillä ei ole siis ollut virka-asuntoa, mutta pääministerit ovat saaneet kesä-aikaan oleskella Harpsundissa konfernesikeskukekssa, mikä sijaitsee Flenin kaupungin lähettyvillä. Harpsund ei kuitenkaan oikein sovi kesäasunnoksi vaan se on paremminkin konfrenssikeskus.

Ruotsin pääministereillä on myös presidentin virka hoidettavanaan, koska kuningas ei saa puuttua politikkaan. Joten  pääministerit ovat aina virassaan ja siksi eivät voi lähteä teille tietämättömille. On olemassa varapääministeri Ebba Busch, kristillisten puoluueen johtaja, joka voi ottaa vastuun kun pääminiterille tulee erittäin tärjeää mentävää, esimerkiksi Brysseliin EU:n kokouksiin.

Liikemies Carl August Wicander testamenttasi Harpsundin valtiolle vuonna 1952. Lahjoituksen tarkoituksena oli syynä se että pääministeri voisi käyttää Harpsundia sekä omaan käyttöönsä että ruotsalaisten ja ulkomaisten vieraiden vastaanottamiseen. Nykyään Harpsundia käytetään vain edustus-, työ-, hallituksen kokous- ja virkistyskäyttöön. En usko että yksikään pääministeri on ollut Harpsundissa yksityisesti, ehkä yhden päivän korkeintaan. En minä ainakaan siellä viihtyisi kovin kauaa, koska sillä ollessa puuttuu yksityisyys ja oma rauha.

Nykyisellä pääministerillä on privaatti asunto Strängnäsissä, mihin hän ei ehdi juuri koskaan käymään. Vaimon on tultava  Tukholmaan tapaamaan miestään ja sekin on tehtävä yöaikaan.

Tukholmassa sijaitseva Sagerskan talo toimii nykyään vuodesta 1995 lähtien Ruotsin pääministerin virallisena asuinpaikkana ja edustuspaikkana. Tätä ennen pääministerit asuivat omissa privaatti asunnossaan. Valtion Kiinteistövirasto kunnosti Sagerin talon 1990-luvulla. Haluttiin säilyttää sen kulttuurihistoriallinen arvo ja samalla täyttää turvallisuus vaatimukset. 

Sagerin talo nimettiin Sagerin suvun mukaan, joka asui tässä Strömmgatanilla sijaitsevassa kiinteistössä noin 100 vuotta. Ensimmäisen omistajan poika Leo Sager testamenttasi Sagerin talon kuoltuaan katolliselle kirkolle sillä ehdolla, että hänen vaimonsa Vera Sager saisi asua  talossa loppuelämänsä.

Pääministeri Ulf Kristersson ja vaimo Birgitta Ed muuttivat muutaman pahvilaatikon ja koiran kanssa Sagerska palatsiin. Todellisuudessa rouva, joka on pappi, jäi asumaan Stängnäsiin  koiran kanssa. Heillä on Strägnäsissä oma asunto ja rouvalla on työpaikka Strängnäsissä.

Valtio osti Sagerin talon katolliselta kirkolta vuonna 1989 pääministerin virka-asunnoksi, vain yksistään turvallisuussyistä. Ruotsin kiinteistövirasto (SFV) vastaa Sagerin talon ylläpidosta ja siitä, että sen sisustus on mukautettu pääministerin tarpeisiin ja edustuskäyttöön. 

Carl Daniel Robert Sager (1850-1919)oli ruotsalainen diplomaatti ja seremoniamestari. Hän ei ollut kuka vaan, van häenlä oli monen monta arvovaltaista virkaa elämänsä aikana. Sagerista tuli muun muassa seremoniamestari kuninkaallisessa hovissa vuonna 1907. Harva ruotsalainen on saanut niin monta kunniamerkkiä Ruotsin kuininkaallisilta ja ulkomailta.

Seremoniamestari on virkamies esimerkiksi hovissa tai uskonnollisessa sääntökunnassa, jonka tehtävänä on valvoa, että seremoniat (etikettisäännöt ja muodollisuudet) noudatetaan seremonioissa.

Ruotsin hovissa on ollut seremoniamestari ja seremoniamestarin viran sijainen vuodesta 1802 lähtien. He kuuluvat seremoniahenkilökuntaan ja palvelevat seremonioissa. Seremoniamestari on yleensä entinen suurlähettiläs ja vastaa yhteydenpidosta ulkomaisten diplomaattien kanssa. Diplomaattiset muodollisuudet muiden maiden kanssa edellyttävät, että hovi toimii seremonioissa sääntöjen mukaan.

Carl Sagerin kuoltua Segrein talossa ei asunut kukaan. Olof Palmen murhan jälkeen oli pakko löytää pääministerille  turvaallinen asunto. Ja kuinka sattuikaan, niin hallitus raknnuksen (=Adelwärdska huset, Rosenbad/Perintö Ruhtinaan palatsi) vieressä seisoi tämä pieni kaunis Segrin talo tyhjiltää. Talo peruskorjattiin, hankittiin turvalaitteet ja rakenneettin maanalainen käytävä Sargerin talosta hallituksen taloon. Ulkomimisteriön tilat (=Arvfusrens palats) sijaitsevat Sagerin talon toisella puolella. Kaikki kolme rakennusta ovat upeita rakennuksia, mitkä ovat lailla kulttuurisuojattuja.