Reimersholme

Reimersholme on saari Södermalmin saaren läntiessä päädyssä. Tämä on keskikaupunkia ja silti erittäin rauhallista aluetta. Saarta ympäröi pohjoisessa Långholmskanalen ja etelässä Liljeholmsviken. Saari on noin 640 metriä pitkä ja 330 metriä leveä, ja sen ympärysmitta on hieman yli 1,6 km. Reimersholmenilla ja Långholmenilla asuu vain reilut 2500 asukasta, enimmäkseen keski-ikäisiä tai vanhuksia. 

Reimersholme on melko pieni saari Södermlamin saaren läntisessä päädyssä. Saari kuuluu siis kekustaajamaan. Högalidsgatanin läntisestä päädystä kulkee silta saarelle.

Reimersholme, nykyään yksi pääkaupungin viehättävimmistä asuinalueista Mälaren-järven ympäröimänä, oli useiden vuosikymmenten ajan 1800-luvun lopulta lähtien täynnä saastuttavia teollisuuslaitoksia.

Rakennuksalueelle muodostui muoto, mikä muistutti aikansa Liljeholmenin hieman umpeenkasvanutta luonnetta. Tehdasrakennukset nokea tupruttavien savupiippujen kanssa, toimistorakennukset, vajat, yksinkertaiset pari-kolmikerroksiset vuokratalot, ulkorakennukset ja lankut antoivat liikuttavan, jopa sotkuisen kuvan yhteisöstä. Mutta hatuntekijä Reimers nautti kauniista puutarhastaan.

Reimers malmgården

Paikan nimiyhteyksissä Malmi viittaa useiden Ruotsin, myös Tukholman kantakaupungin, varsinaisen keskustan ulkopuolisiin alueisiin nimetäkseen kolme vanhankaupungin ulkopuolista aluetta ja yhden kaupunginosan Helsingissä.

Tukholman Malmin maatilat viittaavat 1600- ja 1700-luvuilla rakennettuun rakennustyyppiin Tukholman Malmeissa. Ne olivat usein kartanomaisia ​​ja niitä käytettiin yleensä aateliston ja porvariston kesäasuntoina tai "loma-asuntoina". Monet Malmin maatilat/Malmgårdar olivat siksi alun perin eristämättömiä. 

Ennen kaikkea Malmin maatilat olivat puutarhoja, joissa kasvatettiin kaikkea eksoottisista kasveista (joita pidettiin talvella orangereissa) lääkekasveihin. Puutarhoissa oli usein huvimaja koristeena tai kesäjuhlia varten. Tukholmassa on vieläkin jäljellä lukiusia milminkartanoita.

Saaren nimi oli aiemmin Räkneholmen, mutta 24. kesäkuuta 1798 se sai nykyisen nimensä.  Se on nimetty hatuntekijä ja valtuutettu Anders Reimersin (1727–1816) mukaan. Hän omisti saaren itäpuolella sijaitsevan Reimers Malmgårdin maatilan, joka rakennettiin hänen aloitteestaan ​​1780-luvulla. Ensimmäinen asutuskeskus sijaitsi saaren länsipuolella ja oli 1750-luvulla Långholmenin vankilan kappalaisen pieni asunto.

Tukholman saaret ovat 'holmeja'. mikä tarkoittaa saarta mikä on suurempi kuin luoto, mutta pienempi kuin saari, ja sille on usein ominaista jonkin verran kasvillisuutta ja Tukholmassa myös asutusta. Useista hommeista on sisi ajan  saatossaatullut saaria, mutta ovat saanet pitää nimensä holmena.

Entinen Charlottenburg oli linnamainen rakennus. Tontilla seisoo nykyään alenpana mainistemani Senioriasuntola. 

Länsiosan, tulevan Charlottenburgin alueen, vuokrasi 1770-luvulla kaivosneuvos Gustaf von Engeström, jolla oli täällä tehdas niin sanotun lusikkaveden (typpihapon) tuotantoa varten. Hänen tehdastaan ​​kutsuttiin vuonna 1779 Charlottenbourgs fabriqueksi. Nimi Charlottenburg on luultavasti peräisin Engeströmin vaimosta, Abela Charlotta Lagerbringistä. Saari oli tuolloin kruunun omistuksessa, mutta vuonna 1786 Lithander ja Reimers ostivat kumpikin oman osan saaresta.

Senioriasuntola, vanhainkoti,

 entisen Charlottenburgin malminkartanon tilalla

Länsiosan, tulevan Charlottenburgin alueen, vuokrasi 1770-luvulla kaivosneuvos Gustaf von Engeström, jolla oli täällä laitos niin sanotun lusikkaveden (typpihapon) tuotantoa varten.

Charelottenburgia ei enää ole. Charlottenburg (myös Charlottenborg) oli malmitila Reimersholmen länsikärjessä Tukholmassa. Maatila on tunnettu 1700-luvulta lähtien, ja sen omistajina olivat muun muassa vuoristoneuvos Gustaf von Engeström, kenraaliluutnantti Johan August Sandels ja puutarhuri Daniel Müller. Rakennus purettiin vuonna 1940, ja vuonna 1980 paikalle rakennettiin Reimersudden senioriasuntola.

Reimersholmen saaren läntisessä päädyssä on tämä kaunis levähätmispaikka. Reimersholmia ympröi Riddarfjärden lahti, mikä on tavallaan salmi Itämeren/Saltsjön ja Mälaren järven välillä.

Reimersholmin hotelli, tai enempikin matkustajkoti, sijaitsee heti sillan jälkeen. Avoinna luulatvstivain kesäaikaan. Hotellissa on eri kokoisia huoneita terjolla. Bussi 54 kulkee saarelle Fridhemsplanilta (Metroasema) käsin. Hornstullissa on lähin metroasema mistä on noin 10 minuutin kävelymatka hotellille.

Reimers malmgård on tämän näköinen nykyään. Kartano on kultuurisuojattu rakennus ja se tarkoittaaa sitä että rakennuksella on erityisen korkea kulttuurihistoriallinen arvo.

Anders Reiemer oli hattujenvalmistaja, joka oli myös raatimies, Tukholman kansanedustaja ja tukkukauppias. Raatimies toimi aiokinaan kaupungin johtoelimessä, mikä koostui porimestarista ja raatimiehistä, jotka kokoontuivat raatihuoneissa. Tukholmassa oli keskiajalla jopa kuusi porimestaria ja 30 raatimiestä.

Kaupungit olivat jo siihen aikaan itsehallinnollisia, kuten ne ovat nytkin Ruotsissa. Kaupungit ovat nykyään kuntia ja kaikki kunnatkin ovat intsehallintoalueita.  Hallitus ei siis pysty kuntia ohjailemaan, vain maksamaan määrättyjä tukia kuten peruskoulutukseen ja vastaaviin.

Vuonna 1784 Reimer sosti nykyisen Reimersholmin saaren, minkä nimi siihen aikaan oli Räkneholmen. Hän teki tilastan upean malmitilan, jossa oli kartanon lisäksi  ulkorakennuksia, englantilainen puisto ja puutarha.

Reimersholmin malminkartano.

Tukholman malmipihalla tarkoitetaan 1600- ja 1700-luvuilla rakennettuja rakennuksia Tukholman malmeille Norrmlam, Östermlam, Södermalm... Tukholmassa on vieläkin muutamai kymmeniä malminkartanoita. Usein ne ovat kartanomaisia, ja niitä käytettiin pääsääntöisesti aikansa kesäasunnoina tai "vapaa-asunnoina" aatelistolle ja keskiluokalle.

Reimersholmin silta mikä johtaa Söderalmilta Reimershomille

Reimersholmsbron siltaa kutsuttiin leikillään Kluckarnas broksi/veden kluckande- äänen silta, viittauksena osittain kaikkeen viinaan, jota saarella sijainneesta Reymersholms Spritförädlings AB:stä kuljetettiin, ja osittain Suckarnas broksi/huokuasten sillaksi, joksi Långholmsbronia aikoinaan kutsuttiin Långholmenin vankilasaarelle.

Reimersholem on oma kaupunginosansa vaikka se on vain 640 x 330 metriä kooltaan. Täälläa suu noin 24000 henkeä. Saari kehittyi Riemresholmen malminkartanon ympärille. Reimersholmen saari ja malmitila on nimetty hattujenvalmistaja Anders Reimerin mukaan. Reimers sai vuokrata saaren itäosan vuonna 1782 ja vuonna 1784 hän rakennutti ensimmäisen rakennuksen. Anders Reimer muokkasi alueen malminkartanoksi, jossa oli kartanon lisäksi  ulkorakennuksia, englantilainen puisto ja puutarha.

Charlottenburg

Charlottenburgin alueen, vuokrasi 1770-luvulla vuoristoneuvos Gustaf von Engeström, jolla oli täällä tehdas typpihapon tuotantoa varten. Holmen oli tuolloin kruunun omistuksessa, mutta vuonna 1786 Lithander ja Reimer ostivat kukin oman osan saaresta. Gustaf von Engeström oli ruotsalainen mineralogi ja kaivosteollisuuden virkamies.

Ruotsissa ei ole ollut vuorineuvoksia eikä muitakaan neuvoksia  enää miesmuistiin. Titteleitä ei Ruotsissa ole käytetty pitkiin aikoihin. Ruotsissa vuorineuvos titteli oli toiseksi korkein virkamiehen arvonimi Vuorikollegiumissa, toiseksi  presidentin jälkeen.

Vuorineuvos-titteli otettiin käyttöön vuonna 1713 j atittelin haltijoita oli alun perin kaksi, mutta vuonna 1756 se nostettiin kuuteen ennen kuin se palasi kahteen vuonna 1766. Titteli katosi lopullisesti vuonna 1857, kun työt siirrettiin Kauppakollegiolle, mikä vastaa ulkomankaupasta.

Reimersholmen malmgården

Reimersholmin malminkartano lakkautettiin vuonna 1798 ja sen Valtionmuseo  on kultuurimerkannut, mikä trakoittaa että "rakennuksella on arvioitu olevan erityisen korkea kulttuurihistoriallinen arvo".

Reimersholmen saari ja malmitila on nimetty hatuntekijä Anders Reimersin mukaan. Vuonna 1782 Reimersille myönnettiin vuokraoikeus saaren itäosaan, ja vuonna 1784 hän rakennutti ensimmäisen rakennuksen. Anders Reimers oli taitava liikemies ja hänestä tuli pian kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja ja useiden julkisten laitosten jäsen. Hänet mainittiin myös tukkumyyjänä.

Andres Reimersvägenin kadun varrella on ihastuttva pieni puistoalue nimeltä Vindragarparken/Viininveturinn puisto, mikä on säilynyt hyvin. Se on 1940-luvulta peräisin oleva kaupunginosapuisto. Puistossa on vanhoja tammia, pyöreä leikkikenttä ja koristeellisesti suunniteltu kukkapuutarha, kaikki yhdessä muodostavat todellisen helmen.

1800-luvulla Reimersholme muuttui kesän hauskuudesta ja puutarhoista teollisuusmaisemaksi. 1870-luvulla L.O. Smith perusti tislaamon saaren eteläosaan. Vindragarparken on nimetty Vindragarien mukaan, jotka työskentelivät tislaamossa pullottaen, varastoiden ja jakellen viiniä ja väkeviä alkoholijuomia. 1930-luvulla teollisuus suljettiin.

Alueen asemakaavan laati Bauhaus-arkkitehti Fred Forbat, joka puolitti kaupungin ehdottaman asuntojen määrän paremman ilman, valon ja vehreyden hyväksi. Maisema-arkkitehti Ulla Bodorff johti kaavoitusta HSB:n puolesta.

Tukholmassa on nykyään siellä täällä tämmöisiä uima-ja auringonottolaitureita.

Kungsträdgården

Kungsträdgårdenin kirsikkapuut ovat yksi Tukholman kuuluisimmista nähtävyyksistä keväällä. Puutarha sijaitsee Tukholman keskustassa ja on suosittu retkikohde sekä turisteille että tukholmalaisille. Yksi vuoden kohokohdista monille tukholmalaisille on puiden kukinta aikaisin keväällä. Jos aurinko paistaa, voit istua alas ja nauttia jälkidrinkin jossakin puutarhan ulkoilmakahviloista/ravintoloista.

Kunsgträdgården/Kuninkaanpuutarha siihen aikaan kun kuinkaallinen hovi vietti kesäaikaa linnassa js ne puutrahssa.

Kungsan kuten tukholmalaiset kutsuvat tätä kotoista puistoaan on  melko suuri. Se on pinta-alataan 3,3 hehtaaria=33000 neliömetriä.

Makalös linna

Tämä oli aikoinaan Makalösin linnan paikka. Tuolloin puisto oli aidattu puutarha, johon vain hovilla oli pääsy. Aseistetut vartijat seisoivat porteilla.

Makalös oli tavallinen nimi Kungsträdgårdenissa sijaitsevalle De la Gardien suvun palatsille. Makalösin palatsi oli Ruotsin puhutuin palatsi ja yksi Pohjoismaiden rikkaimmista koristeellisista yksityispalatseista. Sanaa makalös tukholmalaiset käyttää usein kun he haluavat kertoa että jokin on 'valtavan suuri'.

Myöhemmin kuinkaallinen hovi vietti kesäaikaa palattissa ja sen puistossa. Myöhemmin Makalösin linna paloi ja alueesta tehtiin suuri puistoalue kansalaisten käyttöön.

Kirsikkapuut kukkivat yleensä huhtikuun alussa tai puolivälissä toukokuun alkuun  säästä riippuen. Kukinta-aika on melko lyhyt, yleensä vain muutaman viikon, ja tänä aikana puut ovat peittyneet vaaleanpunaisiin kukkiin. Tämä tarkoittaa, että monet ihmiset suuntaavat Kungsträdgårdeniin ottamaan kauniita kuvia kauniista väreistä.

Kungsträdgården on Tukholman keskeisin puisto ja avoinna kaikille ympäri vuoden. Vuoden aikana järjestetään puistossa yli 200 tapahtumaa, aina festivaaleista luisteluun ja lukuisiin urheilu- ja kulttuuri aktiviteetteihin.

Kungsträdgården sijaitsee kaupungissa paikassa, jolla on hyvin monipuolinen historia. 1700-luvulla puisto oli barokkityylinen puutarha, joka muutettiin luonnonmukaisemmaksi puistoksi, jossa oli laajat nurmikot, 1700-luvun lopulla. 1800-luvun puolivälissä luotiin suuri sorakenttä, joka peitti koko puiston alueen, ja 1900-luvulla puistoa modernisoitiin vaiheittain. Kaupungin puistoja käsittelevillä verkkosivuilla voit lukea lisää Kungsträdgårdenin suunnittelusta ja historiasta.

Kungsträdgårdenin Thelins Grand Café-kahvila on avannut kesäkaudelle

Aikaisemmin tämä erittäin suosittu kahvila sijatsti puuistoalueen itäisessä päädyssä, mutta siellä ei ollut sisätiloja, joten nyt kahvlla sijatsee puiston pohjoisella reunalla, Kungsträdgårdsgatan 13. Nykyään tämä toimii myös lounasravintolana. Heillä on oma leipomokin.

Thelins Grand Café: "Nauti lasillinen samppanjaa kukkivien kirsikkapuiden alla keväällä, jaa leikkeleet kesän kuumuudessa ulkoterassillamme tai nauti lämmin juoma Kungsträdgårdenin luistinradalla ajelun jälkeen. Lämpimästi tervetuloa! Aukioloajat: maanantai – sunnuntai: 09:00 – kunnes vieraat ovat tyytyväisiä."

John Scott, Hamngatan 19

Puiston pohjoisessa päädyssä Hamngatan 19, sijiatsee John Scotts niminen ravintola, mikä on 4000 neliömetriä suuri. Ravintola sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn ja erittän keskeisen kadun varrella, vastapääää PK:n ja NK:n tavarataloja. Tämä on ihan tavallienen ja kohtuuhintainen korttelisto-lounas-ravintola ja suosittu bubi/baari. Kesäaikaan baari on avoinna kello neljään saakka yöllä.

Tämän omistaa Kopparbergin olutpanimo, mikä om börssinoteerattu firma. Suosio on ollut valtava sen jälkeen kun panimo otti pari vuotta sitten haltuunasa tämän jo ennestään suositun hegailupaikan.

Maaliskuun puolesta välistä lähtien Tukholmassa alkaa olla tarpeeksi lämmintä istua ulkoilmakahviloissa. Tukholman pinta-alasta on noin 40 % puistoaluetta. 

Kungsträdgårdenin kahvila on yksi perinteisimmistä ja keskeisimmistä sekä suosituimmista ulkoilmakahviloista Tukholmassa. Kungsträdgården on yksi kaupungin tärkeimmistä kohtaamispaikoista kesäaikaan, ja sen historialliset juuret ulottuvat 1400-luvulle.

Pusitoaleeun reunoilla on bussipysäkkejä, Hamngatanilla pysähtyy bussi 69 ja raitiovaunu S7. Kumgsträdgådsgatanin puolella pyäshtyy monta bussia muun muassa 2, 57 ja 76 (Silja linjan satamsta). Strömgatanilla pysähtyy bussi 65 ja Jussi Björlningin katu on jalankulkukatu.

Jussi Björlingin kadun varrella seisoo Sankt Jakobs kyrka/Pyhän Jaakobin kirkko, Jakobs torget, on aiaiksemmin ollut avoinna yötä päivää. Tarkoituksena oli että kuka vaan ja koska vaan saattoi tulla kirkkoon hakeman tukea ja rauhaa elämälleen. Siellä oli jokin henkilö/pappi? öisinkin, jonka kansssa sai helpotusta ahdistukseen. Mutta kirkkoa ei voitu pitää auki koska päihteiden myyntiä alkoi tapahtua kirkon tiloissa. Kirkko on ollut pari vuotta peruskorjausten takia suljettu. Nykyiset aukiolot löytyy täältä!

Kirkon pääsisäänkäynti on kaunis renesanssi tyylinen portaikko, jonka valmisti saksaalinen Magnus Heber 1600-luvulla. Siihen aikaan kuinags haki ulkomialta koltuettua väkeä, arkkitehtejä ja kuvanveistäjiä, koska omasta takaa ei ollut koulutettua väkeä.

Ruotsin suurvallan  ajalla (1116-1721) Pyhän Jaakobin kirkko oli porvariston ja kulttuurieliitin kirkko, ja nykyään sen perintöä jatkaa laaja musiikkielämä. Keskiajalla Pyhän Klaran kirkossa asui nunnia, jotka hoitivat kaupungin sairaita. Nykyäänkin siellä harjoitetaan intensiivistä monipuolista sosiaaliaputoimintaa.

Nykyään kirkon musikkitapahtumat on siirretty Santa Klaran kirkkoon, mikä sijiatsee Klara Östra Kyrkogatan 7-9. Tämäkin kirkko on ollut aikaisemmin myöhään yöhön avoinna mutta nykyään se suljetaan jo noin kello 17.00.

Kungsträdgården on tunnettu Kirsikapuistaan.Tukholmassa vieetteään jopa Kirsikkapuun  kukkajuhlaa. Tänä vuonna se pidettiin 16 päviä Huhtikuuta kello 13.00-27.00. (Valokuva yllä on aikisemmalta vuodelta.)

Karl XII pylväs, jonka tilasi ja rakennutti Kaarle XIV Johan. Kaarle XIV Johan oli Kaarle XIII:n adoptiolapsi, ja patsas paljastettiin hänen adoptionsa vuosipäivänä.

Molinin  suihkulähde on omasta mileestä puiston kaunein katseltava. Tietysti puut, pensaat ja kukkaistustukset kesäaikaan tekee pisitosta viihtyisän.Suhkulähd eisjaistee pusiton itäsiesä päädyssä, mikä on puiston kauenin ja rauhllsin alue.

Molin  fontän suihkulähde mikä sai nimensä valmisitajan mukaan Johan Peter Molin, joka oli taitava kuvanveistäjä 1800-luvulla. Vuodesta 1853 hän oli opettaja Kuvataideakatemiassa ja kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli siellä kuvanveiston professori.

Molinin suhkulähde nähtynä toisesta vinkkelistä. Tuskin edes Rooamssa, mikä on suihkulhteiden kotikaupunki,,löytyy näin kaunsiat suihkulähdettä

Onnellisuus

Erik Angner on käytännöllisen filosofian professori Tukholman yliopistossa. Hänellä on tohtorin tutkinto sekä tieteenfilosofiasta että taloustieteestä, ja hän on kirjoittanut kaksi kirjaa, Hayek and Natural Law ja A Course in Behavioral Economics, sekä lukuisia artikkeleita filosofian, taloustieteen ja politiikan rajapinnasta. Hän on ilmaissut mielenkiintiosia ajatuksia onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä. Osa alla olevasta tekstistä on hänen ajatuksiaan.

Ylpeys ja ahneus ovat perussyntejä Ruotsissa, suorastaan erittäin häveliästä olla ylpeä. Ruotsalaisilla ei edes ole kansallista ylpeyttä lainkaan. Psykologiassa ylpeys jaetaan terveeseen itsetuntoon ja haitalliseen ylimielisyyteen.Terve ylpeys (itsevarmuus) on tasapainoinen tunne omista saavutuksista, kun taas negatiivinen ylpeys on egokeskeistä paremmuutta, joka aiheuttaa konflikteja, estää anteeksipyynnön ja luo etäisyyttä ihmissuhteisiin. Liiallinen ylpeys peittää usein alleen alemmuudentunteita. 

Ahneus on psykologisesti juurtunut perustavanlaatuiseen puutteen tunteeseen, tyhjyyteen tai tarpeeseen, jota yritetään täyttää aineellisilla tai immateriaalisilla asioilla, kuten rahalla, vallalla tai huomiolla. Se on usein pakkomielle, joka ei poistu omistamisella, vaan aiheuttaa jatkuvaa tyytymättömyyttä ja tarpeen "siirtää maalitolppia". 

Olen miettinyt että mikä tekee suomalaisista ja ruotsalaisista niin eriliasia luonteeltaan ja käytökseltään, jopa monessa suhteessa täysin päinvastaisia luonteltaan. 56 vuotta Suomesta poissaolleena näen suomalaiset enempikin ulkoapäin. 

Ruotsalaisten ja suomalaisten väliset erot ovat usein kulttuurisia ja henkisiä, eivätkä niinkään geneettisiä, huolimatta vuosisatojen erilaisesta kielenkehityksestä. Suomalaisia ​​kuvataan usein suoremmiksi, hiljaisemmiksi ja heille on ominaista "sisu" (työmoraali/sinnikkyys), kun taas ruotsalaiset ovat yleensä konflikteja vältteleviä, epämääräisempiä ja konsensushakuisempia. Ruotsalaissita on vaikeampi saada selvää että ketä he oikeastaan ovat.

Suomalaiset tunnetaan kansallisesta ylpeydestä, luotettavuudesta ja vaatimattomuudesta, ja heillä on taipumusta olla tunkeilematta. Ruotsalaisia ​​pidetään ideavetoisempina, kun taas suomalaisia ​​pidetään maanläheisempinä. Suomalaiset menevät todennäköisemmin "suoraan asiaan" ja pitävät ruotsalaisten konfliktinpelkoa merkillisenä, koska se hiljentää ruotsalaiset.Suomalaista huumoria kuvataan usein synkempänä ja huomattavasti tilannesidonnaisempana.

Ruotsalaiset suunnittelevat mielellään elämäänsä, sekä yksityisesti että ammatillisesti. Suomessa spontaanisuutta kannustetaan.

Ruotsalaiset ja suomalaiset osoittavat ystävyyttään toisiaan kohtaan täysin eri tavoin. Suomessa kunnollinen keskustelu on merkki keskinäisestä kunnioituksesta. Toisaalta, jos todella haluat asettaa suomalaisen hänen asemaansa, kieltäydyt yksinkertaisesti osallistumasta keskusteluun.  Se olisi ajan ja älyn tuhlausta. Suomessa kunnollinen keskustelu ei ole konflikti. Se on älyllistä stimulaatiota.

Ruotsissa taas pidetään erittäin epäkypsänä, jos ei pysty hallitsemaan halua olla eri mieltä. Jos haluat osoittaa kunnioitusta, sinun ei pitäisi osallistua kiivaaseen väittelyyn, jossa kyseenalaistat toisen osapuolen mielipiteet ja sehän ei sovi lainkaan ruotsalaisille. 

Ruotsalaiset eivät pidä konflikteista. Mutta mitä konflikti Ruotsissa on? Se voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että välttelet arkaluonteisia keskustelunaiheita. Katkaiset mieluummin yhteydenpidon kokonaan, kuin jatkat keskustelua, mikä on matkalla kohti yhteenottoa. Se on lyhyesti sanottuna ruotsalainen tapa osoittaa kunnioitusta toista osapuolta kohtaan. On valitettavaa, että ruotsalainen tapa osoittaa kunnioitusta Suomessa on yksi tehokkaimmista tavoista osoittaa halveksuntaa.

Kutsua agressiiviseksi henkilöksi on lähes pahinta, minkä kohteeksi voi  Ruotsissa  joutua. Agressiivinen henkilö on tehnyt itsestään mahdottoman kumppanin sosiaalisissa yhteyksissä. Aggressiivisuus Ruotsissa ei ole synonyymi aggressiivisuudelle Suomessa.  Suomalainen tapa ilmaista itseään määrätietoisesti ilman lieventäviä "ehkä" ja "minun mielestäni"-sanoja kuulostaa aivan liian tylyltä ruotsalaisille korville. Jopa hiljaisuuden katsotaan kantavan viestiä. Tämä aggressiivinen hiljaisuus, ruotsalaiset huudahtavat tavatessaan suomalaisia.

Ruotsissa tunteen ja järjen välinen ero tapahtui jo 1800-luvun lopulla, Suomessa eroa ei ole koskaan ollut! Mitä enemmän tietoa hankimme toisistamme, sitä helpompaa meidän on tehdä yhteistyötä. Saavutamme todellisen yhteisön arvostamalla toistemme erilaisuutta.

Professori Erik Angner aiheutti melkoisen kohun väittäessään, etteivät suomalaiset ole maailman onnellisimpia ihmisiä. Hän selittää, mitä hän tarkoittaa."Suomalaiset voittavat silti kilpailun, jolla on merkitystä", hän sanoo.

Kun Tukholman yliopisto julkaisi videon, jossa professori Erik Angner selitti, etteivät suomalaiset ole lainkaan maailman onnellisimpia, reaktiot olivat nopeita ja melko ilkeitä. ”Ruotsalaiset ovat vain kateellisia”, ”Ruotsalaiset ovat huonoja häviämään Suomelle”, ”Ottakaa kahvi ja yrittäkää uudelleen ensi vuonna”, olivat kommentit.

"Olin yllättynyt siitä, kuinka paljon loukkaantumista video aiheutti. Sen johtopäätös ei ollut, että Ruotsin pitäisi olla onnellisempi kuin Suomi," Angner sanoo muutamaa päivää myöhemmin. Käytännöllisen filosofian professori Erik Angner selittää, että huomiota saanut artikkeli käsittelee onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteen välistä eroa.

Luonto, sukupuolten tasa-arvo ja koulutus ovat tärkeitä onnellisuuden kannalta. Tutkimuksessa on eroteltu "onnellisuuden" ja "tyytyväisyyden" käsitteet 1950- ja 60-luvuilta lähtien. Kun mittaat, kuinka onnellinen joku on, kyse on tunteista, siitä, miltä hänestä tuntuu. Jos sen sijaan mittaat, kuinka tyytyväinen ihminen on, kyse on siitä, kuinka hyvin hänen odotuksensa elämästä vastaavat sitä, miltä elämä todella näyttää. Kyse on myös siitä, mihin asetat riman, kuinka korkealle odotuksesi ovat.

Erik Angnerin mielestä tyytyväisyys on huomattavasti tärkeämpää kuin onnellisuus. Onnellisuusraportti on sekoittanut käsitteet. Vaikka raporttia kutsutaan nimellä World Happiness Report, se mittaa ensisijaisesti sitä, kuinka tyytyväisiä ihmiset ovat elämäänsä.

Kun suomalaiset itse arvioiat elämäänsä tutkimuksessa, keskiarvo on 7,7, mikä tekee Suomesta maan, jossa ihmiset ovat tyytyväisimpiä. Tämä tekee Suomesta maailman onnellisimman maan. Jos tarkastellaan vain positiivisia tunteita, jotka Angnerin mukaan usein yhdistetään onnellisuuteen, Suomi sijoittuu sijalle 39 maailmassa. 

Kun tarkastellaan onnellisuutta, Pohjoismaat eivät päädy kärkeen, vaan parhaiten pärjäävät maat kuten Guatemala, Paraguay ja Senegal. Mutta vaikka emme olisikaan maailman onnellisimpia, meidän ei tarvitse tuntea surua, Angnerin mukaan. Hänen mukaansa pitkällä aikavälillä on tärkeämpää olla tyytyväinen kuin onnellinen. Suomi voittaa edelleen kilpailun, jolla on merkitystä. Ihmiset ovat tyytyväisiä elämäänsä ja arvostavat sitä, mitä heillä on.

Suomi on nimetty maailman onnellisimmaksi maaksi yhdeksän vuotta peräkkäin World Happiness Reportissa.Tutkimus mittaa hyvinvointia 140 maassa vuosittain. Mittaamme muun muassa terveydenhuollon saatavuutta, elinajanodottetta, vapautta ja sukupuolten tasa-arvoa, mutta myös sitä, missä määrin maan asukkaat ovat kokeneet negatiivisia ja positiivisia tunteita.

Erik Angner huomauttaa, että suomalaisilla on lähes kaikki, mitä voi pyytää: rauhaa, terveydenhuoltoa, koulutusta, sukupuolten tasa-arvoa ja puhdasta luontoa. Mutta hänen mukaansa kohtuulliset odotukset ovat lähes yhtä tärkeitä kuin hyvät perusolosuhteet. Jos kaikki haluavat olla kauneimpia tai omistaa Porschen, monet eivät onnistu. Juuri hyvien olosuhteiden ja kyvyn arvostaa sitä, mitä heillä on, yhdistelmä tekee suomalaisista tyytyväisimpiä.

Viime vuosina maailman onnellisimmasta maasta on tullut Suomelle brändi. New Yorkin Suomen instituutti arpoo lomamatkoja Sisä-Suomessa, ja presidentti Alexander Stubb mainitsee suomalisten onnellisuuden haastatteluissa ulkomaisille medioille. Myös Angner sanoo huomanneensa, että siitä näyttää tulleen osa joidenkin suomalaisten identiteettiä. "Kun olen puhunut suomalaisten kollegoiden kanssa, jotkut tuntuvat pitävän sitä hieman kiusallisena, mutta samalla olen hieman yllättynyt siitä, että monet tuntuvat kiintyneen niin paljon titteliin" toteaa Agner.

"Pitäisikö suomalaisten nimetä itsensä uudelleen ja kutsua heitä sen sijaan maailman onnellisimmiksi ihmisiksi", kysyy Agner. "Raportin tekijöillä on ollut sillä valtava vaikutus, eivätkä he tuskin halua muuttaa nimeä. Mutta voisimme olla hienostuneempia tulkitessamme raporttia."

Brunkebergstorg

Slaget vid Brukeberg/Brunkebergin taistelu vuonna 1471

Keltaisella merkatut olivat ruotsalaisia ja punaisella merkatut tanskalaisia sotilaita. Brunkeberg on tuo harju tuossa kuvassa keskellä, mikä on osa Tukholman harjusta, mikä kulkee Tukholman keskeltä pohjois-etelä suunnassa. Tukholman harju on noin 60 kilometriä pitkä, mutta sitä on ajan saatossa hajoitettu.

Nimitys Brunkeberg tulee Johan von Brunkow, jota kutsuttiin myös Brunkeksi, kuoli noin 1. marraskuuta 1318 Tukholmassa (teloitettiin), oli ruotsalais-saksalainen ritari. Vuoden 1314 lopusta kesään 1318 Brunkow oli kuningas Birger Magnussonin drotsi. Nyköpingiläisten pidojen jälkeen kuninkaan viholliset ottivat hänet vangiksi ja teloittivat mestauksella.

Brunkebergin taistelu käytiin Tukholman ulkopuolella 10. lokakuuta 1471. Sen osapuolina olivat Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture vanhempi ja Tanskan kuningas Kristian I. Taistelu päättyi Sten Sturen joukkojen voittoon, ja Tanskan kuningas Kristian menetti mahdollisuudet Ruotsin kruunuun.

Taistelua käytettiin myöhemmin usein Ruotsissa propaganda tarkoituksissa, kun haluttiin painottaa vapautumista tanskalaisten sortajien vallan alta. Tosiasiassa taistelun molempien osapuolten joukoista suuri osa oli ruotsalaisia, ja sen syyt olivat pääasiassa taloudellis-poliittiset. Tanska ja Ruotsi ovat sotineet kymmenen sotaa keskenään. Ruotsi  on sotinut myös kymmenen kertaa Venäjän kanssa. 

Kolmikymmenvuotinen sota oli Euroopassa vuosina 1618–1648 käyty jatkuva konfliktien sarja, jonka keskipisteenä oli Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, pääasiassa nykyisen Saksan alueella. Sota sai alkunsa katolisten ja protestanttien välisistä uskonnollisista vastakkainasettelusta, kiistoista Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin vallasta ja saksalaisten ruhtinaiden oikeuksista sekä suurvaltojen pyrkimyksistä varmistaa alueiden hallintaa.

Itämeren alueella Ruotsi vakiinnutti asemansa suurvaltana alueellisten valloitusten kautta, mukaan lukien Länsi-Pommerin, mikä antoi pysyvää vaikutusvaltaa Pohjois-Saksan kansalliseen politiikkaan. 

Sodan laajatessa vallanhaluisten ruhtinaiden, erityisesti Ruotsin ja Ranskan näkymys oli säyttää Habsburg-suvun keisarikunnan valta. Sota alkoi Saksan sisäisenä uskonsotana, mutta sota  jatkui täyssääntöisenä sotana, jossa uskonnolliset seikat olivat menettäneet  merktyksnesä.

Sankt Göran och Draken 

Tämä patsas symbolisoi Ruotsin itsenäisyyttä. Ruotsi soti kymmenen sotaa Tanskaa vastaan, koska Tanska halusi valloittaa Ruotsin. Venäjääkin vastaan Ruotsi soti kymmenen sotaa ja Ruotsi onnistui pitämään vapautensa. Ruotsi on saanut maineen erittäin vahvana sotilasvaltiona. Monet ruotsalaiset kuninkaat ovat olelet mukana taisteluissa. Kuuluisimmat heistä oli Gustav II Adolf ja Karl XII.

Näitä kuvassa olevia patsaita on kolme, yksi Storkyrkan kirkossa (kuvassa), toinen Köpmantorgetilla ja kolmas Gamla stanissa. 

Sten Sture vanhempi tilasi tämän veistoksen juhlistaakseen voittoaan unionikuningas Kristian I:stä Brunkebergin taistelussa vuonna 1471. Se oli siis allegorinen esitys Ruotsin ja Tanskan välisestä taistelusta, ja Ruotsin itsenäisyydestä. Pyhä Yrjö ja lohikäärme-veistos sijoitettiin Tukholman suurkirkkoon vuonna 1489.

Sten Sture vanhemman hallituskausilla (1470-1497 ja 1501-1503) Ruotsia ei hallinnut perinnöllinen kuningas, vaan Sten Sture johti maata vahvana valtionhoitajana Kalmarin unionin vanavedessä. 

Sten Sturen pääkilpailijansa ja liittokuninkaanaan oli kuitenkin Tanskan liittokuningas Kristian I (1457-1464) ja myöhemmin kuningas Hans (=Johan II) (1497-1501). Sten Sture vanhempi taisteli näitä Tanskan kuninkaita vastaan ​​Ruotsin itsenäisyyden puolesta ja oli suuri kansallissankari, erityisesti Brunkebergin voiton jälkeen vuonna 1471.

Vaikka tämä Brunkebergin tori ei ole mikään erikoisuus niin se on ehdottomasti erittäin historiallinen. Brunkebergstorg on aukio Tukholman Norrmalmin kaupunginosassa. Se sijaitsee Serges Torgetin toria ylemmällä tasolla, Kulttuuritalon takana. Aukiota reunustivat muodikkaat asunnot 1800-luvulla, mutta 1900-luvun alussa se muutettiin toimistoiksi ja siitä tuli yksi Norrmalmin kaupallisista keskuksista.

Klarakvarterenin kaupunginosan uudistamisen aikana 1960-luvulla lähes kaikki aukion ympärillä olevat vanhemmat rakennukset purettiin. Nykyään aukiota hallitsevat rahoituslaitokset, kuten Riksbankshuset/Valtionpankki. 

Tätä Brunkebergin taistelua voidaan pitää hetkenä jolloin Ruotsi onnistui pitämään itsenäisyytensä, vaikka Ruotsissa ei edes koskaan puhuta itsenäisyydestä. Se oli hyvin lähellä etteikö Ruotsista tullut Tanska, kun Tanskan kuningas Krstian I Oldenburgilainen pääsi Tukholmaan saakka valloitusmatkallaan.

Tanskan kanssa sodittiin kymmenen kertaa ja Venäjän kanssa myös käytiin kymmenen sotaa, mutta Ruotsi onnistui pitämään maan itsenäisenä. Mikään muu maa ei ole sotinut maapallolla niin paljon kuin Ruotsi on sotinut, mutta sodista ei koskaan puhuta eikä mediassa kirjoitella.

Kolmikymmen vuotisen sodan aikana Ruotsista tuli suurvalta. Kolmikymmenvuotinen sota käytiin Euroopassa vuosina 1618–1648 suurimmaksi osaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella. Sodan pääasiallisena alkusyynä olivat katollisten ja protestanttien väliset ristiriidat. 

Sodan laajetessa siihen liittyi vallanhaluisten ruhtinaiden ja maiden, etenkin Ruotsin ja Ranskan, pyrkimys rajoittaa Habsburg-suvun hallitseman keisarikunnan valtaa. Sota alkoi Saksan sisäisenä uskonsotana, mutta päättyi yleiseurooppalaisena sotana, jossa uskonnolliset seikat olivat menettäneet merkityksensä.

Sodan aikana Ruotsi oli lisännyt sotilaallista voimaansa sota-alueella. Sodan viimeisinä kuukausina Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella oli 127 ruotsalaista varuskuntaa, joista 52 oli ranskalaisia ​​ja 43 Hessen-Kasselista.

Ruotsilla oli valtakunnassa 915 komppaniaa, Ranskalla 432 ja Hessen-Kasselilla 224. Ruotsi liittyi sotaan puolustaakseen protestantteja Saksassa. Näin meistä tuli luteraaneja. Näin Ruotsista tuli suurvalta Euroopassa, koska Ruotsi ja Ranska olivat sodan vahvimmat osapuolet. 

Tanskan kuningashuone on vanhin ja arvovaltaisin kuninagshuone  maapallolla, jos ei oteta lukuun Japanin keisarikuntaa tai Aasian sultanaatteja. Kaiken lisäksi Tanskan kuninkaalliset ovat Oldenburgilaista sukua ihan tähänkin päivään saakka. He kuluvat Glücksburgin kuningassukuun, mikä on Oldenburgin sukuhaara. 

Ruotsi on toiseksi vanhin kuningaskunta maapallolla, vain muutaman vuoden nuorempi kuin Tanska. Tanska on hyvin vanha maa, jonka juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Maataloutta on ollut järjestäytyneenä vuodesta 4000 eaa ja yhtenäinen valtio muodostettiin Harald Blåtand/Sinihammas johdolla noin vuonna 980 jaa. Tämä tekee kansakunnasta yli 1000 vuotta vanhan yhtenäisen kuningaskunnan, mutta asutusta on ollut 10 000 vuotta tai kauemmin.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet Ruotsin kuningaskunnasta jo 400-luvulla jaa, toiset taas sijoittavat Ruotsin kehdon varhaiskeskiajalle, 1100- ja 1200-luvuille. Tasan 500 vuotta sitten, 6. kesäkuuta 1523, Kustaa Vaasa valittiin Ruotsin kuninkaaksi Strängnäsin kansalliskokouksessa. Ruotsi on kuitenkin tuotakin vanhempi, lähes tuhat vuotta vanha, mutta Kustaa Vaasan vapaussodan jälkeen 1500-luvulta Ruotsia ei ole koskaan hallinnut vieras valta.

Tanskan kuningas Kristian I:n (1426-1481) oli Kalmarin unionin ajalla  myös Norjan ja Ruotsin kuningas. Tästä tapahtumasta on tehty jopa patsas, mikä seisoo Storkyrkan kirkossa Gamla stanissa.

Tanskan kuningas Kristian I kuului Eurooapn arvovaltaisimpaan Oldenburgin kuningassukuun, hän oli jopa Tanskan kuninkaista ensimmäinen Oldenburgin suvun kuningas, mihin nykyään kuluu vain kuningatar Marghrethe II ja hänen poikansa kuningas Fredrik X. Tämä tekee Tanskan kuninkallisista arvovaltaismmat maapallolla, jos ei oteta lukkun Japanin keisariperhettä ja aasialaisia sultanaatteja.

Valtion pankki

Torin reunalla on lukuisia hotelleja ja ravintoita. Torin alla kulkee autotie ja Torin tosiella reunalla suuri Galleria Stockholm, mikä on rakennettu osittain maan alle. Tämä galleria on valtavan suuri, missä on paljon valinnan varaa, joten ei kannata lähetä kaupungin laidoille ostoskeskuksiin tai gallerioihin.

Tukholamssa galleria tarkoittaa kahta eri asiaa. Galleria on usein miten taidenäyttely tai taidemyymälä, mutta Tukholmassa on myös suuri ostoskeskus nimeltä Galleria.

Nyt sitten mennään Brunkebergiin....

Brunkebergin 800-vuoden historia kertoo että Tukholman alueella on asuttu tuhansia vuosia, jo kauan ennen kaupungin perustamista. Keskiajalla Tukholmasta tuli kaupunki, jossa oli linna, kirkko, kaupungintalo ja kaupunginmuuritkin. 

10 000 vuotta sitten, viimeisen jääkauden jälkeen, Tukholma oli ulkosaaristo, josta erottui vain pieniä kallioisia luotoja. Maankohoaminen tarkoitti sitä että mitä enemmän maata nousi vähitellen vedenpinnan yläpuolelle, pystyivät asukaat metsästämään ja keräämään kasveja ja marjoja. 

Vähitellen syntyi lisää maatiloja ja kyliä. Monet nykyisistä kaupungin lähiöistä olivat alun perin vanhoja maatiloja, joissa pronssi- ja rautakauden tukholmalaisten jälkiä voi edelleen nähdä. Joskus jäljet ovat selvästi näkyvissä suurina hautakumpareina. Joskus ne sijaitsevat maan alla, talojen tai viljelyn jäänteinä. Holmen on tietysti Stadsholmen, tuleva Gamla Stan. Keskiaikaiset hansakauppiaat kutsuivat kaupunkia myös Holmiksi, latinaksi Holmia.

Keskiaika Tukholmassa ulottuu suunnilleen 1200-luvun puolivälistä  1520-luvulle, jolloin kaupunki perustettiin.

Brunkebergin tori on Tukholman keskustori ja alemmalla tasolla sijaitsee Sergels torg, mikä on myös keskeinen tori. nykyään. 1800-luvulla aukiota reunustivat muodikkaat asunnot, mutta 1900-luvun alussa se muutettiin toimistoiksi ja siitä tuli yksi Norrmalmin kaupallisista keskuksista. 

Klarakvarteerin kaupunginosan uudistamisen aikana 1960-luvulla lähes kaikki aukion ympärillä olevat vanhemmat rakennukset purettiin. Nykyään aukiota hallitsevat rahoituslaitokset, kuten Riksbankshuset/Valtionpankki. Sekä useampi hotelli sijaitsee korttelistossa, kuten Downtown Camper by Scandic, minkä sijainti on loistava.

Brunkebrgin leipomon Semla

Suoisttelen mennä Brunkebergin leipomoon, mikä on  myös kahvila ja bistro, mistä on tullut suosittu kohtauspaikka Tukholmassa, mikä sijaitsee Dalagantan 4, ei siis Brunkebergetin torilla, vaikka tietääkseni leipomo sijaitsi alunperin Brunkebrergin torilla.

Tukholmassa ei tule kymykseenkään että Semloja voisi valmistaa eri tavoilla, vaan on vain yksi tapa. Semlassa on oltava mantelimassaa, kermvaahtoa ja Pölysoakeria, ei missään nimessä  mitään muuta.

Suomessa Semla on kaiketi laskiaispulla. Mutta Ruotsissa se on kirkon paastoajan Sämpylä. Semla on Ruotsissa historiallinen uskonnolinen perinne. Aikaa ennen Pääsiäistä kutsutaan nimellä fastlagen, siis paastoajaksi.

Tukholmassa on leipomot olleet perinteisesti kahviloitakin. Näitä leipomo-kahviloita on Tukholmasa paljon. Useissa niistä saa myös kevyitä lounaita.  

Kastellholmen

Kastellholmen on pieni saari, tai paremminkin luoto, Tukholman keskitaajamassa. Saarelle pääsee Skeppsholmenin saaren kautta mistä Kastellhomenin saarelle kulkee silta. Lähin bussipysäkki sijaitsee Skeppsholmenin saarella juuri ennen kun silta lähtee Kastellholmenille. Siinä käy bussi 65 kääntymässä.

Skeppsholmen ja Kastellholmen ovat kaksi saarta Tukholman kantakaupungissa, jotka tunnetaan historiallisista rakennuksistaan ​​ja museoistaan. Täällä kohtaavat sotahistoria, taidelaitokset ja kauniit näkymät kaupungin vesistöille.

Saarella on ollut joitakin yksityisasuntoja, mutta nykyään ei saarella ei asu ketään. Saarella on varastorakennuksia sekä vuodelta 1848 peräisin oleva Kastellet. Saari oli vuosina 1905–1934 oma kaupunginosansa. Sillä on myös ollut muitakin nimiä (Notholmen, Lilla Beckholmen, Skansholmen), mutta nimeä Kastellholmen on käytetty jo 1720-luvulta lähtien.

Kastellholmenia, kuten Skeppsholmenia, on hallinnoinut Ruotsin valtion kiinteistölautakunta vuodesta 1993 lähtien, jonka tehtävänä on säilyttää ja kehittää aluetta tulevaisuutta varten. Kaksi luotoa ovat osa Kuninkaallista kansallista kaupunginpuistoa.

Kastellhomenin saari on saanut niemensä saarella sijaitsevan kastellin mukaan. Kastellilla on Ruotsin sotilaslippu liehunut linnassa joka päivä 1660-luvulta lähtien.

Ennen vanhaan Kastellholmenilta kuului usein tervehdyksiä. Kaikki ohikulkevat laivat ampuivat tervehdyksiä, ja Kastellin tykit vastasivat niihin. Nykyään tätä tehdään vain hyvin erityisissä tilaisuuksissa.

Kastelli voi tarkoittaa useampia asioita, mutta tässä yhteydessä Kastelil on pieni linnoitus tai linna, jonka komentajaa keskiajalla kutsuttiin usein kastellaaniksi (vastaten linnan päällikköä). Linnaa voidaan kutsua myös linnoitukseksi.

Alkuperäinen linnoitus 1600-luvulla oli ammusten valmistuskeskus ja ruutivarasto, mikä räjähti vuonna 1845, ja sen tilalle rakennttiin nykyninen linnoitus, jonka suunnittelija oli arkkitehti Fredrik Blom. Punatiilisese talossa oli upseereille ja vartijoille tilat. Lyhyen matkan päähän rakennettiin ruutikellari.

Hantverkarbsotället

Kastellholmenilla seisoo Hantverkarbostället, rakennus, joka oli laivaston sairaala ja sitten telakkatyöntekijöiden asunto. Rakennus on edelleen asuinrakennus.

Lippukonstaapelin asunto

Linnoituksesta huolehtinut konstaapeli asui täällä. 1800-luvun puolivälissä rakennuksessa sijaitsi suosittu kapakka. Nykyään taloa vuokrataan asuntokäyttöön.

Aliupseerien asunto

Aliupseerien asunto on sijainnut Kastellholmenilla vuodesta 1859, mutta se rakennettiin alun perin karanteenirakennukseksi Djurhamniin Tukholman saaristoon. Rakennuksen oli tarkoitus korvata entinen kesäsairaala.

Kerronpahan tässä samalla Kruununprinsessa Victorialla on useampiakin arvonimiä. Muutama vuosi sitten kruununprinsessa suoritti sotilaskoulutuksen peruskoulutuksen. Vuosina 2024 ja 2025 hän osallistui sen jälkeen erikoisupseerikoulutukseen.

Toukokuussa 2025 kävi selväksi, että Victoria voi koulutuksen suoritettuaan arvonimetä itsensä vänrikiksi, mikä tarkoittaa, että hän voi palvella asevoimissa ammatti- tai reserviupseerina.

Skridskopaviljongen

Vuonna 1882 Kastellholmenille rakennettu luistelupaviljonki on romanttinen rakennus. Se rakennettiin alun perin Kuninkaallisen luisteluseuran klubiksi ja sitä käytetään nykyään konferensseihin ja juhliin.

Kastellholmsvraket

Kastellholmsvraket on Kastellholmenin edustalla sijaitseva hylky. Skeppsholmenin ja Kastellholmenin ympäristön merenpohjassa on suuri määrä vanhoja hylkyjä Ruotsin suurvalta-ajalta. Hylky sijaitsee Kastellholmenin länsirannikolla, aivan laiturin vieressä. Alus on keula rantaa kohti ja on noin 32 metriä pitkä ja 6,5 ​​metriä leveä. Merimuseon arkeologien tutkittua hylkyä maaliskuussa 2013 he uskovat, että se saattaa olla tanskalainen laiva Graa Ulv, jonka sanotaan "uponneen" vuonna 1670.