Uusi Slussen

Tämä alue on Slussen

Slussen on alue Vanhan kaupungin ja Södermalmin rajalla Tukholmassa. Nimensä se on saanut vieressä sijaitsevan sulun mukaan, joka on rakennettu Mälarenin eteläisempään lasku-uomaan, Söderströmiin.

Yli 80 vuoden jälkeen Slussen oli kulunut loppuun ja se piti siksi purkaa ja rakentaa uudelleen alusta alkaen. Slussen on myös rakennettava uudelleen tulvariskin vähentämiseksi ja juomaveden turvaamiseksi. Uusi Slussen mahdollistaa lähes viisinkertaisen määrän vedenoton Mälaren-järvestä kuin ennen. 

Samalla aluetta mukautetaan vastaamaan nykyisten ja tulevaisuuden tukholmalaisten tarpeisiin uudella liikenneratkaisuilla, mikä priorisoi pyöräilyä ja kävelyä. Mutta Slussenin ei tulisi olla vain liikenneratkaisu, vaan myös kohtaamispaikka, jossa ihmiset voivat tavata ja seurustella, minkä uudet suunnitelmat mahdollistavat.

Tältä näytti Slussen kun me muutettiin Tukholmaan vuonna 1970. Mitään muuta ei ole jäljellä kuin nuo rakennukset torin ympäristössä.

Tällaiselta Slussenin tulisi näyttää katsottuna Gamla staniin päin, kun rakentaminen on saatu päätökseen.

Slussen on ollut jatkuvasti keskustelun aiheena Tukholmassa, eikä loppua taida koskaan tulla. Kun kaupunki haluaa rakantaa jotain uutta niin silloin laitetaan rakennus suunnitelmat esille jotta jokaikinen tukholmalainen (ja muutkin) saavat tutustua suunnietelmaan. Rakentamista ei aloiteta ennen kuin on saatu kuulla mielipiteitä ja siihen käytetään yleensä useita kuukausia,  puoli vuotta, joskus jopa vuosikin.

Tukholmassa on ollut ainakin kaksi erittäin pitkäveteistä rakennus suunnitelmaa, Slussen ja Nobelcenter. Slussenia on ihme kyllä saatu jo uusittua, eikä siitä vanhasta Slussenista ole juuri jälkeäkään. Mutta Slussen ei ole vieläkään valmis. 

Tällaiselta tulisi Nobelcenter näyttämään Slussenilla etelään päin. Saa nähdä toteutuuko tämä suunnitelma.

Nobelcenterin sijannista on ollut erittäin vaikea päättää. Siitä on keskusteltu monia kymmeniä vuosia ja nyt se taitaa olla päätetty, se rakennetaan Slussenille. Tärkein tekijä Nobelcenterin sijainnista oli ulkomaalaisille vieraille ja turisteille sopiva paikka.

Mutta Tukholmassa on muutakin rakenteilla, eikä vaan rakennuksia, sillä julkinen likenne on saatava toimimaan vaikka kaupunki sijaitse saarilla. Ennestään on jo Tukholamssa 100 metroasemaa ja nyt on jo tekeillä 18 uutta metroasemaa. Tämä on suurin liikennelaajennus 50 vuoteen, ja se laajentaa liikenneverkkoa kolmellakymmenellä kilometrillä uusia raiteita. Koko laajennuksen budjetti on 55,5 miljardia kruunua, mutta on ymmärrettyä ettei se ei tule riittämään. 

Kuvassa  on merkattu alue, niin sanottu 'uusi Slussen'.

Vastahan se uusi Slussen saatiin joten kuten valmiiksi, vaikka siitä puhuttiin monia kymmeniä vuosia, eikä se ole vieläkään täysin valmis.

Slussen (slussen=sulku) oli tunnettu alue jo keskiajalla. Tämä on aina ollut Tukholmalle tärkeä risteyskohta etelästä tulevan reitin ja Mälaren-järven Itämereen yhdistävän vesiväylän välillä. Vuosisatojen aikana tämä liikenneristeys on muuttanut ulkonäköään useita kertoja. Alueen nimeä Slussen alettiin käyttää Tukholman virallisissa kartoissa vasta vuoden 1936 jälleenrakennuksen jälkeen. Sitä ennen Slussen viittasi erilaisiin Söderströmin sulkutiloihin.

Kuningatar Kristinan sulku vuonna 1650

Vuodesta 2016 lähtien on ollut käynnissä Project Slussen, joka koskee Slussenin alueen viimeisimmän muutoksen rakennustöitä, joiden odotetaan valmistuvan noin vuonna 2025.

Slussen on kapea liikennsolmu Gamla Stanin ja Södermalmin välissä, missä on jo kaun olut kaksi silat yhdistämsä kaupunginosia.Utta Slussenai areknatess aon yritety peittää varsinaien slussen/sulku, ja sulatat Galla stan södemlamiin.

Slussenin kautta Mälaren-järven makea vesi laskee Itämereen. Alun perin Tukholman raja kulki juuri tässä kohtaa, mutta jo keskiajalla Tukholma kasvoi ulos vanhasta kaupungista. Tukholmalaiset alkoivat rakentaa taloja ja katuja Södermalmille.

Mälarenjärvi on korkeammalla kuin Itämeri. Nykyään Mälarenjärven vedet virtaavat Saltsjöniin Norrströmin kautta. Slussenin nykyisessä paikassa sijaitsi myös Söderström 1600-luvulle asti. Ennen ensimmäisen sulun rakentamista 1600-luvulla kaikki veneet piti vetää käsin ylävirtaan, jonkin puron ylävirtaan, jos ne aikoivat purjehtia Mälarenjärveen Tukholman ohi. Veneiden vetäminen Mälarenjärvelle oli kovaa ja vaarallista työtä.

Kuningatar Kristiinan sulku = Ensimmäisen slussen=sulku rakentaminen aloitettiin Söderströmiin vuonna 1637. Työtä johtivat hollantilaiset kirvesmiehet. Järvenpohjaa kaivettiin tilaa sulkupadolle. Sillä välin Saltsjönin ja Mälarenin vedet pidettiin loitolla padoilla.

Polhem sai tehtäväkseen rakentaa uuden sulun vuonna 1744.1830-luvulla keskustelut uudesta sulusta alkoivat uudelleen. Vuonna 1845 tehtävän sai everstiluutnantti Nils Ericsson. Tällä kertaa sulku siirrettiin lähemmäs vanhaakaupunkia. Kesti monta vuotta ennen kuin uusi neljäs sulku voitiin ottaa käyttöön.

Uusi Södrmalmstorg, Vattentorget

Itse sulun merkitys merenkululle väheni 1900-luvulla. Nykyään auto- ja pyöräliikenne sulun yli asettaa yhä enemmän vaatimuksia. 

Viides sulku, Victorian sulku, otettiin  käyttöön monien purku- ja uudisrakennusvuosien jälkeen. Victoriaslussen on sulkukanava, joka kuljettaa vettä Mälaren-järvestä Söderströmin kautta Saltsjöhön. Se on nimetty kruununprinsessa Victorian mukaan. Vesilaitokseen kuuluu myös kaksi purkukanavaa sulkukanavan molemmin puolin, ja vanha Nils Ericsonin sulku on säilytetty alkuperäisessä muodossaan toimien purkukouruna ja kalojen vaellusreittinä.

140 metriä pitkä 'Guldbro'/Slussbron saapui Tukholmaan

Kun Guldbron/"Kultainen silta" rakennettiin, tai paremminkin tuotiin Kiinasta erityisen aluksen avulla Tukholmaan, jonka jälkeen rakennettiin Mälaren-järven ja Östersjön/Suolajärven välinen 'kalakäytävä' ja uusi Södermalmstorg.

Kiinalaiset olivat yllättyneitä että heidän matkansa aikana oli Covid virus tullut Kiinaan.

Rakennettiin vedenpäälle uusi Slussenterassen, jonka viereen syntyi niin sanottu Vattentorget ja kapean kanavan toisella reunalla entinen Karl Johans torgetin tori peruskorjattiin.

Paljon on hommia vielä jäljellä.

Lovö

Lovö (lausutaan luuvöö) on saari Mälaren järvessä, mikä kuuluu Ekerön kuntaan, mikä 'tunkeutuu' Tukholman kuntaa kohden. Tukholman kunta on jäänyt ahtaalle naapurikuntien levitessä.

Luusi että Lövön saari olisi melkein asumaton kuninkaan linnna vuoksi,  mutta se ei pidä paikkaansa. Täällä asutaan (noin 1000 asukasta) ja täällä on runsaasti mienkiintoista nähtävää ja koettavaa.

Tukholman kunnalla (tunnetaan myös Tukholman kaupunkina) on keskeinen ydin, joka on historiallisesti ja maantieteellisesti rakennettu 14 yhtenäiselle saarelle, joita yhdistää 57 siltaa. Suuri ja laaja Tukholman saaristo koostuu kokonaisuudessaan noin 30 000 saaresta ja luodosta.

Lovön on ollut kuninkaallinen kruununpuisto/resrvaatti Kustaa Vaasan ajoista lähtien, ja sieltä on edelleen  jäljellä hoville kuuluvia  maatiloja ja tontteja.

Saari kattaa pääasiassa valtion maata. Osia alueesta omistavat myös Ruotsin kirkko sekä Tukholman kunnan vesilaitos. Suojelualueeseen eivät kuulu Drottningholmin maailmanperintö kohde, Lovön vesilaitos eikä Ruotsin puolustusvoimien radioinstituutin alue.

Silta on kuvassa kääntynyt

Kaksi siltaa on pitänyt rakentta jotta päästään saarille, Nockebybron silta ja Drottningholsbron. Sillat rakennettiin samaan aikaan. 

Silta oli tällä paikalla jo 1700-luvulla, sillä muussa tapauksessa saarilla asuvien oli otettava soutuvene pästäkseen Tukholmaan asioimaan.

Vuonna 1787 vihittiin tämä uusi silta, jonka suunnitteli aikaisemmin mainitsemani Carl Fredrik Adelcrantz. Sillan nimeksi tuli Nockebybro. Silta on kääntösilta, joita Tukholamssa on useampiakin. Johtuen siitä että halutaan kuskata tavraa Mälaren järveltä merelle.

Tämä Carl Fredric Adelcrantz (1716-1796) oli ruotsalainen paroni ja arkkitehti, monitoimimies. Hän työskenteli aktiivisesti rokokoon ja kustavilaisen kauden aikana, vuodesta 1744 lähtien hän työskenteli huonekalusuunnittelijana ja sisustussuunnittelijana Tukholman kuninkaanlinnassa. Hän suunnitteli Drottningholmin kiinalaisen huvipalatsin, Adolf Fredrikin kirkon ja Kustaa III:n oopperatalon. Adelcrantz oli yksi Ruotsin johtavista taiteilijoista 1700-luvulla.

Kuvassa Nockebyn silta avataan kun purjevene haluaa mennä eteenpäin.

On sattunut ikäviä onnettomuksia, kun asiaa tuntemattomat, jopa ulkomaalaisetkin ovat ajaneet päin puomeja ja sillalta alas, kun he eivät olleet tietoisia että siltä on käännetty.

Tukholman ohitustiehankkeen yhteydessä on parhaillaan aloitettu Mälaren-järven ja Lövön-järven ali kulkevan moottoritietunnelin kaivutyöt. Tunnelin pitäisi valmistua vuoteen 2023 mennessä, mutta niin ei tule läymään. Oli pakko kaivaa tunneli koska kuningas ei suostunut että rakennettaisiin silta Lovön saaren kautta. Eikä tunneliakaan saanut kaivaa Drottningholmin linnan alitse, vaan kiertää sen pohjoiselta puolelta. Tunnelit ovat nyt valmiit, mutta jäljellä on paljon muuta tehtävää.

Tämä ohitustiehanke on erikoinen, sillä tunneleista voi nousta vähä väliään maantasolle ja näin bussitkin voi ajaa tunneleissa, ja nousta tunneleista ylös pysäkeille.

Moottoritietunneli on osa E4-moottoritieyhteyttä Länsi-Tukholman läpi. Suurin osa tiestä, hieman yli 17 kilometriä (21 kilometristä tiestä), on maantietunnelia. Rakennusvaiheen aikana saarelle rakennetaan kaksi väliaikaista satamaa.

Lovön saarella asuu kuningas ja kuningatar Drottningholmin linnassa.

Saarelle pääsee Tukholmasta Kärsön saaren kautta siltoja pitkin. Lovö oli alunperiin socken, minkä kääntäisin mieluiten pitäjäksi. Alunperin 'sokn' oli Pohjoismaissa hallinnollinen alue, mikä koostui useista vierekkäisistä kylistä ja maatalousyhteisöistä, mutta Ruotsissa ei kaupungeista. 

Lövön seurakunta sijaitsee Tukholman länsipuolella ja siihen kuuluvat Lovön, Kärsön, Fågelön ja Kungshattin saaret sekä muutamia pienempiä luotoja. Seurakunta on hieman mäkinen, ja siellä on sekä maatalous- että metsäalueita.

Pronssikaudelta on hajanaisia ​​hautakumpuja. Rautakaudelta on 35 hautapaikkaa ja muinainen linnoitus. Alueelta on löydetty kuusi riimupiirrosta.

Saarella siis asuu Ruotsin kuningas ja kuningatar Drottningholmin linnassa, josta olen tehnyt aikaisemmin postauksen täällä. Linnaan on Tukholman keskustasta matkaa noin 10 kilometriä. Saarelle pääsee siltaa pitkin. Linnan luona pysähtyy useampia busseja, mutta saaren pohjoiseen päätyyn ei kulje bussia.

Lovön kirkon luokse kulkee bussit 323 ja 325 sekä 333. Nämä bussit psähtyy Drottningholmin linnan pysäkilläkin. Saari kuuluu Lovön pitäjään ja Lovön seurakuntaan. 

Drottningholmin linnan alue on ollut Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 1991. Ruotsi ei ole enää mielellään lisännyt kohteita Unescon listalle, sillä siellä alkaa olla kohteitakin jotka eivät ole sen arvoisia kulttuuriperintöjä.

Lovön on ollut kuinkalliselle linnalle kuulunut kuninkaallinen puisto Kustaa Vaasan ajoista lähtien, ja sieltä on edelleen jäljellä hovin maatiloja ja tontteja.

Lovön saarella on paljon jäljellä alkuperäistä kulttuurimaisemaa, ja lukuisat kivi-, pronssi- ja rautakauden muinaisjäänteet todistavat, että täällä on ollut ihmisasutusta jo pitkään. 

Fornstigen

Saaren ympäri kiemurtelee 18 kilometrin pituinen vaellusreitti, Fornstigen, Lovönin muinaispolku. Polku alkaa ja päättyy Drottningholmin linnanpuistoon, Cantonkgatanille, ja yhdistää useita muinaisjäänteitä, monumentteja ja mielenkiintoisia rakennuksia.

Näissä taloissa Cantongatanin varrellaa suu hovin palveluväkeä

Reitin varrella ovat muun muassa Edebyn, Lundan, Söderbyn, Norrbyn ja Rörbyn maatilat, rautakautinen hautausmaa, kivi-, pronssi- ja rautakauden arkeologinen kohde, 1000-luvun lopulta peräisin oleva kiinteä riimukünkko (ks. Upplandin riimukirjoitukset 52), Backtorp, hyvin säilynyt torppaympäristö 1800-luvulta, ja Hemmet, aatelismiehen asuinpaikka 1780-luvulta. Polulla saattaa tulla kuningas ja kuingatar vastaan.

Muinainen hautakenttä mistä löytyy riimukiviä.

HUOM! Alueella on parhaillaan käynnissä laajoja tietöitä (Tukholman ohitustie ja Ekerövägenin leventäminen), jotka voivat vaikuttaa polkuihin ja niiden alkuihin. Varaudu siihen, että saatat joutua etsimään vaihtoehtoisia reittejä poluille pääsemiseksi.

Vuonna 2014 lääninhallitus päätti perustaa luonnonsuojelualueen Lovölle ja ympäröiville saarille Ekerön kunnassa, Lovön luonnonsuojelualueen. Kokonaisuudessaan suojelualue on hieman yli 3000 hehtaaria, josta noin 2000 hehtaaria on maata. Suojelualueeseen kuuluu pääasiassa saarilla sijaitsevia valtion maita, mutta osia alueesta omistavat myös Ruotsin kirkko ja Tukholman vesilaitos sekä Ruotsin asevoimien radio-laitos.

Drottningholmin kuninkaankartano

Lundassa ja Söderbyssä on vanhimmat jäljet ​​saarella asuneista ihmisistä kivikaudelta lähtien. Kaikki maatilat paitsi Lunda sijaitsevat varhaisrautakauden kalmistoilla, ja myös paikannimet viittaavat vanhoihin asutuskeskuksiin. 

Muinaisen pysyvän väestön pääelinkeino oli metsästys ja kalastus sekä karjanhoito ja maanviljely. Keskiajalta 1540-luvulle Lovön oli maatalousaluetta, jolla oli monia itsenäisiä veroviljelijöitä. Tuolloin kruunulla oli Norrbyssä vain yksi maatila, joka hankittiin ensimmäisen kerran vuonna 1531 maanvaihdon kautta.

Lövön maatilat ulottuivat (ja ulottuvat edelleen) suunnilleen kuin kakkupalat, Lovön kirkon ollessa keskipisteenä Mälaren-järvelle.

Pohjoisessa on Hogsta, sitten myötäpäivään: Rörby, Drottningholms kungsgård (entinen Glia ja Wicby), Rinkeby, Edeby, Söderby, Lunda, Berga, Lovö prästgård, Norrby ja Barkarby. Näistä maatiloista vain Rinkeby on lakannut olemasta. Sen nykyisiin tiloihin kuuluvat China Castle, Cantongatan, Lövön metsähautausmaa ja Royal Drottningholms-golfklubi.

Lovön kirkko avattiin käyttöön vuonna 1170.

 Osoite Strömdalsväegn 4

Kirkko kuuluu Tukholman alueen vanhimpiin.Kirkko on avoinna  tiistaista perjantaihin kello 10-15. Bussi 323 ja 325, pysäkki Lovö kyrka.

Kirkolla uskotaan olleen puinen edeltäjä. 1930-luvulla tehdyn restauroinnin aikana löydettiin riimukiviä, jotka ovat peräisin 1100-luvun alkupuoliskolta.

Nykyinen kirkko on epätavallisen kapea ja pitkänomainen, koska sitä laajennettiin itään kahdessa vaiheessa, ensin 1200-luvulla ja sitten 1600-luvulla.

Kyrkallé johtaa kirkkoon

Siihen aikaan 1700-luvulla aateliset Carl Fredric Adelcrantz ja  Carl Fredrik  Piper pitivät valtaa saarella ja he saivat päättää kaikesta saarea koskevaa.Adelcrantz oli monipuolinen arkkitehti joka suunnitteli useita palatseja ja muutamia kirkkojakin. Adelcrantz oli yksi Ruotsin merkittävimmistä taiteilijoista 1700-luvulla.

Piper on ruotsalainen aatelissuku, josta kreivihaara on säilynyt nykypäivään. Carl Fredrik Piper oli sen ajan rikkaimpia ja mahtipontisimpia miehiä.

Tässä hautakummussa on säilytetty ruumita kunnes ne haudatiiin.

Kirkon eteisen lattian alla on hautoja, samoin kirkkosalin pääkäytävän alla.

Lövön saaren mestähautausmaa

 Lovö Kyrkallé, bussi 323, pysäkki Golfbanan

Vuonna 1823 Krono-komentaja Lagercrantz ehdotti Lovö kirkon hautausmaan siirtämistä toiseen, "sopivampaan" paikkaan. Vanhan hautausmaan katsottiin käyneen liian ahtaaksi ja sen sijainti oli "soinen". Vuonna 1824 uudelle hautausmaalle osoitettiin yhden eekkerin (noin 5 000 m²) kokoinen alue niin kutsutussa Skarphagenissa Lovö kirkontien varrella.

Tänne on haudattu muun muassa Gösta Reuterswärd (1887–1963), joka toimi Drottningholmin linnan hovimestarina ja oikeudenhaltijana. Nordwallin suvun hautaan on haudattu myös Johan Adrian Nordvall, joka toimi lähettäjänä Tukholmassa vuosina 1854–1867.

Malmvikin säätykartano on peräisin 1300-luvulta. Sen omistaa Wallenbergit. Wallenbergin suvulla on hautamausoleumi Ekerövägenin vastakkasella puolella.

Jakob Oskar Wallenberg (1872-1939) lepää tässä haudassa.

Norra Ängby

Stora Ängbyn linna, Stora Ängby gatan 30–36, Norra Ängby

Stora Ängby on asuintaajama Tukholman luoteisella alueella Bromman ja Vällingbyn välissä. Stora Ängby on jakautunut kolmeen osaaaan Norra Ängby, Södra Ängby ja Stora Ängby. Norra Ängbytä pidetään yhtenä Tukholman puutarhakaupungeista.

Stora Ängby (tunnetaan myös nimellä Stora Ängby Slott) on  entinen säästykartano. Stora Ängbyn päärakennus rakennettiin 1600-luvun viimeisinä vuosina, ja se on ollut Tukholman kunnan AB Stadsholmenin omistuksessa vuodesta 2005.

Norra Ängbyhyn aiotaan rakentaa 200 uutta vuokra-asuntoa, mukaan lukien kuusi LSS-asuntoa vammaisille, ja noin 380 väliaikaista asuntoa, joista tulee myöhemmin pysyviä. Ehdotukseen sisältyy myös ruokakauppa.

Tontilla on tällä hetkellä 381 nuorisoasuntoa, joille on myönnetty väliaikainen rakennuslupa. Ehdotuksen tavoitteena on tehdä näistä asunnoista pysyviä.

Uusi hanke yhdistää Råckstan ja Blackebergin kaupunkirakenteet, mikä lyhentää alueiden välistä etäisyyttä. Se suunnitellaan myös aktiivisilla pohjakerroksilla ja sisäänkäynneillä, jotka ovat Bergslagsvägenin, Björnsonsgatanin ja Grimstagatanin puolella, ja samalla asukkaille tarjotaan suojaisa ja hiljainen sisäpihaympäristö.

Stora Ängbyn linna, Stora Ängby Allé 32-34, Bromma

Kaikki alkoi siistä kun Stora Ängbyn linnan aluetta alettiin vuonna 1930 asemakavoittamaan. Linna on peräisin 1690-luvulta. Keskeiset alueet linnan ympärillä rakennettiin ensimmäiseksi. Aluetta laajennettiin 1950-luvulla länteen päin ja silloin rakennettiin myös joitakin rivitaloja.

Norra Ängbystä rakennettiin Trädgårdstad/Puutarhakaupunki (nimistystä stad Ruotsissa voi käyttää monella eri tavalla). 

1900-alkuvuosina innostuttiin rakentamaan lukuisia puutarhakaupunkeja Tukholman alueelle englantilaisen Garden city mallin mukaan.

Linna (sanon linna koska sitä kutsutaan linnaksi) on peräisin vuodelta 1315.Linna lahjoitettiin 1600-luvulla hovineuvos Christoffer Ludvig Raschelle. Hänen kuoltuaan vuonna 1745 hänen poikansa Gustaf Rasche peri Ängbyn, ja maatiloille myönnettiin peruskirja. Noin vuonna 1650 Åkeshovin omistaja Åke Axelsson Natt och Dag hankki Ängbyn vanhan kylän alueen, ja se oli tuolloin osa hänen suuria maaostojaan Bromman pitäjässä.

Norra Ängby sijaitsee Bromman ja 275-tien välissä ja Södra Ängby sijaitee 275-tien ja Mälaren järven välissä. Kartalta  näkee Bromman lentokentän kartan itäosassa. 275-tie on lyhyt läänintie mikä kulkee vain Kungsholmenin saaren  ja Sollentunan väliä.

Södra ja Norra Ängby ovat kaksi erillistä kaupunginosaa, koska ne kehitettiin eri aikoina ja erilaisilla arkkitehtonisilla tyyleillä. Ensimmäisenä rakennettu Norra Ängby keskittyi huviloihin ja koostuu pienemmistä, perinteisemmistä puutaloista, kun taas Södra Ängby luotiin myöhemmin ainutlaatuisella, modernistisella huvilasuunnittelulla, joka sulautuu mäkiseen maastoon.

Norra Ängbyn itäosassa sijaitsee Kyrksjölötenin luonnonsuojelualue, mikä muodostaa rajan naapurialueen Bromma Kyrkan kanssa. Se on yksi Bromman piirikunnan kolmesta luonnonsuojelualueesta. Kaksi muuta suojelualuetta ovat Judarskogenin ja Grimstan luonnonsuojelualueet.

Keskellä luonnonsuojelualuetta sijaitsee Kyrskjön järvi, mikä on luultavasti saanut nimensä lähellä sijaitsevasta Bromman kirkosta, mikä on 1100-luvulta, ja luultavasti Tukholman vanhin kirkko. 

Kyrksjön järvi sijaitsee lonnonsuojelualueen keskellä.

Björklundatorpet, Bjärklunda hage

Björklundatorpet sijaitsi aiemmin harjanteella Bällstavägenin lähellä hautausmaan vieressä. Björklund-niminsen sepän kerrotaan asuneen 1800-luvun lopulla torpassa. Björklundin haudan sijainti näkyy portaissa. Björklundstorpet vandalisoitiin ja sytytettiin tuleen 1950-luvulla, minkä jälkeen se purettiin.

Björklunda hage oli viikinkiajan Ängbyn hautausmaa. Bällstavägenin eteläpuolella sijaitsevalla alueella haudat ovat selvästi näkyvissä. Täällä on 68 hautaa, joista 11 on kumpuja ja 46 pyöreää kivikehystä. Hautausma on peräisin rautakaudelta noin vuosilta 500 eaa–1050 jaa, sijaitsee Bällstavägenin molemmin puolin.

Runstensvägenillä, lähellä Stora Ängbytä, seisoo riimukivi, Ängbystenen. Se on edelleen paikalla, johon se pystytettiin 1100-luvulla.

Useita myöhemmältä rautakaudelta peräisin olevia hautausmaita, jotka tunnetaan nimellä "Komötet"/lehmien kohtauspaikka, sijaitsee metsäalueella Bällstavägenin ja Vultejusvägenin välillä.

Lilla Ängbyn kartano muodostettiin 1700-luvulla erotettuaan sen Stora Ängbystä. 1800-luvun lopulla Blackebergissä sijaitsevan Lilla Ängby gård-tilan osti "nuuskakuningas" Knut Ljunglöf, joka omisti myös Blackebergin, Råckstan ja Beckombergan.

Karsviks Östergård on ainutlaatuinen jäänne vanhojen maalaiskylien aikakaudelta. Karsviks Östergård sijaitsee Tegnebyvägenillä Norra Ängbyssä.

Norra Ängbystä tuli Tukholman suurin pientaloalue, jossa oli 1 320 yksityiskotia, jotka rakennettiin vuosien 1930 ja 1941 välillä. Se koostuu yksi- tai kaksikerroksisista puutaloista ja rivitaloalueesta.

Norra Ängbyssä aloitettiin vasta syksyllä 1930. Norra Ängbyn asemakaavaehdotus esiteltiin vuonna 1930, ja sen allekirjoittivat asemakaavajohtaja Albert Lilienberg ja arkkitehti Thure Bergentz. Kaavalle on ominaista mutkittelevat asuinkadut ja kadun varrella hieman sisäänpäin sijoitetut pienet mökit. Talotyypit oli ryhmitelty siten, että korttelilla tai katuosuudella oli yhtenäinen ulkonäkö.

Vuonna 1931 "uudet asukkaat" perustivat puutarhakaupunkiyhdistyksen. Rakentaminen aloitettiin Ängbyn linnan lähimmällä alueella ja jatkui koko 1930-luvun ajan. Tukholman kaupungin kiinteistötoimiston johdolla tänne rakennettiin omatoimisesti 1 200 pientä mökkiä vuosien 1931 ja 1938 välillä.

Alueen keskellä on Ängbyn torg, tyypillinen puutarhakaupungin aukio, jota ympäröivät kerrostalot, joiden alakerrassa on kauppoja ja keskellä istutuksia.

Omien asuntojen rakentaminen Tukholmassa tapahtui pääasiassa vuosina 1920–1960. Tukholman kaupunki käynnisti omakotitalorakentamisen ohjelman asuntopulan ratkaisemiseksi. Kunta antoi pienen tontin vasta avioituneille pareille ja he sitten saivat itse tai sukunsa tai ystäviensä avulla rakentaa omakotitalon tontille. 

Vuoden 1930–1960 ajanjakso oli erityisen intensiivinen, jolloin pelkästään 1930-luvulla rakennettiin hieman yli 3 000 mökkiä koko kaupunkiin ja 1950-luvulla Tukholman alueelle rakennettiin noin 7500 omakotitaloa. Kun kunta lopetti antamasta tontteja, loppui omakotitalojen rakentaminen. Nykyään rakennettaan villoja.

Norra Ängyn ja Södra Ängbyn aleuuel rakennettiin myös omakotilajoja josta ei montakan oel enää jäljellä. Omakotitalot ralennettiin niin halvalal kuin mahdolsiat ja nsisiträ tuleri ahtika kun perheisn akoi sytyä lapsia

Englannin kuningatar Elisabet II ja kuningas Kustaa VI Adolf vierailevat Larssonin perheen luona pienessä mökissä osoitteessa Anundsvägen 49 Norra Ängbyssä vuonna 1956. Kuningatar itse toivii saada käydä ruotsalaiasessa perheessä.

Kesäkuussa 1956 kuningatar Elisabet II vieraili Ruotsissa ensimmäistä kertaa Tukholman ratsastusolympialaisten yhteydessä. Hän oli tuolloin hieman yli 30-vuotias ja ollut kuningatar kolme vuotta.

Larssonin perhe avasi kotinsa näyttääkseen esimerkkiä kodin rakentamisesta. Elisabetin toinen Ruotsin-vierailu tapahtui vuonna 1983. Tuolloin Kaarle XI Kustaa isännöi häntä. Tälläkin kertaa hän vieraili Larssonin perheen luona.

Ängby sai oman metroaseman vuonna 1944. Se rakennettiin Ängbyplnille, ei kuitenkaan alueen keskustaan,-

Mariaberget

Tukholma on rakennettu Tukholman harjun päälle, ja saarille.

Stockholmsåsen/Tukholmnharju on noin 60 kilometriä pitkä kallioharju. Harju ulottuu Östunan kirkosta Arlandan ja Gamla Stanin ohi Jordbrohon ja Västerhaningeen. Tukholman Norrmalmissa sijaitseva osa Stockholmsåsenista on nimeltään Brunkebergsåsen.

Paikka paikoin on harjua hajoitettu. Södermamin saari on oma kaupunginosansa, minkä jakaa kahtia pohjois-eteläsuunnassa kulkeva Götgatanin katu. Saaren puoliskot poikkeavat melko paljon toisistana, mutta kumpikin alue on erittäin mäkistä, varsinkin pohjoiselta reunalta.

Södermalmilla on neljä vuorta, kuten niitä kutsutaan, Vita Berget, Skinnerviksberget, Åsöberget ja Mariaberget.

Syreenit kukkii joka puolella kaupunkia, mihin vaan päänsä kääntää.

Gulregn/Kultasadepuut on melko tavallinen puu Södrmalmilla. Sitä näkee katujen keskiviivallakin, jolloin ne jakaa kadun kahtia.

Tukholma koostui alun perin Stadsholmenista, eli kuten sitä 1900-luvulla kutsuttiin, "Gamla stanista". Mutta Mariabergetillä on asuttu lähes yhtä kauan, enimmäkseen köyhiä ihmisiä yksinkertaisissa puumökeissä.

Mariaberget saaren itäosassa on kaikista vanhinta Tukholman asutusta. Eikä ihme että tänne on rakennettu asuintaloja, koska tämä on Tukholman kauneinta aluetta varsinkin kesäaikaan.

Mariabergetenin vuoren nimi on peräisin Maria Magdalenan seurakunnasta.Södermalmin pohjoisosassa sijaitsevalla kukkulalla on ollut asutusta 1300-luvulta lähtien, ehkä jo Tukholman perustamisen aikaan 1200-luvulla. Alun perin seurakunta käsitti koko Södermalmin. Nyt saari on jaettu kahteen seurakuntaan.

Lundagatan

Skinnarviksparkenin puistoalue

Skinnarviksberget on Tukholman korkein luonnollinen kohta, 53 metriä merenpinnan yläpuolella. Vasta 1900-luvulla tämä osa Södermalmia rakennettiin taloilla. Aiemmin historiassa tämä oli maaseutua. Tukholman kaupunki päättyi lähempänä Slussenia. Täällä Hornsgatanin varrella Hornstullia kohti oli peltoja ja laidunmaita, joilla tukholmalaiset viljelivät tupakkaa pitkälle 1800-luvulle asti.

Tämän vuoren ympärillä oli useita nahkureita/skinnare, jotka pitivät parkitsimoita. Tästä nimi alueelle,  Parkitsimoissa eläinten nahkoja käsitellään eri tavoin, jotta nahasta tulee pehmeää ja kestävää ja sitä voidaan käyttää erilaisiin tuotteisiin. Parkitseminen haisee pahalle ja vaatii paljon vettä. Skinnarviksbergetin ympäristö oli siksi varsin sopiva nahkureille 1600-luvulla.

Aikaisin aamulla saattaa nähdä kauriita kaduilla tepastelemassa, varsinkin Södermalmin läntisessä päädyssä. Ovat kai lähteneet kaupungille  asioimaan!

Alueen vuoren reunaa pitkin kulkee kävelytie nimeltä Monteliusvägen. Sinne voi nousta Slussenilta käsin nousemalla Bastugatanille. Tai kävelytien toisesta päästä Kattgrändin kujalta Bastugatanille. Suosittelen!