Ruotsin kansallispäivää ja Ruotsin lipun päivää vietetään tänään 6. kesäkuuta, ja päivä on Ruotsissa yleinen vapaapäiviä. Aiemmin vietettiin vain "Ruotsin lipun päivää", ja vasta vuonna 1983 päivä sai myös kansallispäivän aseman. Vuodesta 1996 lähtien kansallispäivä on ollut vain kunninlaukauspäivä, ja vuodesta 2005 lähtien kansallispäivä on ollut myös yleinen vapaapäivä. Erittäin rauhallinen päivä ylipäätään.
Kansallinen 21 laukauksen tervehdys on kansainvälisen käytännön mukaan virallinen kunnianosoitus, vahvistaa kansakunnalle 'me-henkisyyttä' esimerkiksi kansallispäivänä. Laukaukset ammutaan Tukholmassa Skeppsholmenin saarelta.
Ei ele aavistustakaan että kuka tai ketkä keksivät että Ruotsin olisi saatava kansallispäivä. Päivää ei päätetty vietettäväksi kansalaisten takia, vaan muiden maiden takia. Ei haluta hävetä ettei ruotsalaisia kiinnosta kansallismielisyys lainkaan. Ruotsi on maapallon individualistisin/yksilöllisin valtio.
Kansalaispäivä on vain yksi vapaapäivä useimmille ruotsalaisille, picknick-päivä jos sää sallii, eikä sitä sen erikoisemmin juhlita. Useimmielle se on krapulapäivä.
Ruotsissa ei edes ole samanlaista perinnettä kuin Suomen itsenäisyyspäivä. Kuningas ei pidä 'kekkereitä' kansalaisille, hän vaan pitää puheen Skansenin ulkoilmamuseon näyttämöllä ja sillä siisti.
Ei kansallispäivä ole erityisemmin kansalaisten juhla Ruotsissa, vaan kansallispäivää vietetään Kustaa Vaasan/Gustav Erikssonin muistoksi kun hänet valittiin Ruotsin kuninkaaksi 6. kesäkuuta 1523. Päivää vietään myös osittain vuoden 1809 hallitusmuodon allekirjoittamisen muistoksi 6. kesäkuuta vuonna 1809.
Kansalaisylepys on Ruotsissa suuri häpeä, melkein rikos monen mielestä, koska se viittaa nationalismiin/kansalliskiihkoon. Kansalliskiihko on pahinta mitä ruotsalaiset pelkää.
Nationalismi voi olla kansallismielisyyttä, oman kansan, kielen ja kulttuurin kunnioittamista.Nationalismi voi olla myös kansaliskiihkoa, katsomusta oman kansan paremmuudesta ja kansallisesta ylepydestä. Ruotsalaiset ovat vahvoja yksilöitä yhteisössä mutta humanisteja.
Nuorten itsenäisten valtioiden kansalaiset voivat tuntea etnistä kansallista ylpeyttä, riippuen valtionsa menneisyydestä. Italia ei ole paljon vanhempi valtio itsanäisenä ja yhdistyneenä valtiona kuin Suomi, mutta Italiassa kansalliaate on suuri vaara, Italian historian takia, kun taas Suomessa se näyttää olevan suuri ylpeys.
Ruotsissakin kansallisaate on useiden mielestä vaarallista ja luultavasti siksi ei Ruotsin pitkän historian ajalla ole ollut sisällissotaa. Mutta Ruotsi on se valtio maapallolla mikä on sotinut eniten naapureiden kanssa. Historia on muokannut ruotsalaisista sulkeutuneita ja rauhallisia. Sodista ei Ruotsissa puhuta koskaan.
Ruotsin historia on häpeällinen aika suurvalta-ajan takia (1611-1721), mikä on aikakausi Ruotsin historiassa, jolloin Ruotsi omi ja käytti hyväkseen muita valtioita. Siihen aikaan Ruotsissa puhuttiin yhtätoista kieltä.
Suurvalta-ajan nimitys juontaa juurensa siitä, että tänä aikana Ruotsi valloitti ja säilytti suurvalta-aseman Euroopassa. Siitä ei ikinä Ruotsissa puhuta tai missään maninta. Suuri häpeä. Tästä syystä kansallisaatetta pidetään vaarallisena Ruotsissa.
Ruotsin kansallispäivä on outo juhlapäivä (tai oikeastaan se on vuotuinen krapulapäivä). Monet eivät ole varmoja, miksi sitä juhlitaan. Eikä se ole erityisen outoa, koska Ruotsin kansallispäivä on yksi Euroopan nuorimmista ja hiljaisimmista kansallispäivistä. Pitkä poliittinen keskustelu siitä, tarvitseeko Ruotsi ylipäätään kansallispäivää, on käyty. Siinä se.
Karlavägen on esplanad /puistokatu Östermalmilla Tukholman kantakaupungissa. Östermlam on melko suuri kaupunginosa Tukholman keskustaajamassa. Karlavägen kulkee keskeisenä katuna Östermalmilla.
Katu on saanut nimensä siitä että erittäin moni ruotsalainen kuingas on ollut nimeltää Kal/Carl, kuten nykyinenkin kuningas Carl XVI Gustav. Kadun varrella asuu enimmäkseen vaurasta väkeä. Johtunee siitä ettei täällä ole kovinkaan paljon vuokra-asutoja ja nekin vähäsiet ovat pieniä, joisasaon korkea vuokra.
Osakeasuntoja ei Ruotsissa ole lainkaan, mutta se sijaan Ruotsissa on asunto-oikeusasuntoja, mitkä ei kuitenkaan anna, kuten nimikin jo sen kertoo, asunnon omistusoikeutta.
Aspön saaren kautta pääsee ajamaan 55-tietä (Enköpingin ja Strängäsin välillä) Mälaren järven pohjoiselta rannalta etelä rannalle. Aspön piiri/entinen pitäjä kattaa Tosterönin saaren pohjoisosan (mukaan lukien Aspön), Märsön saaren itäosan, Okmön saaren ja useita pienempiä ympäröiviä saaria Mälarenjärvellä. Suurin osa piirikunnasta sijaitsee Södermanlandin maakunnassa, kun taas itäosa (Oknön ympäristö) sijaitsee Upplandin maakunnassa.
Aspöhön voi matkustaa Strängnsäin tai Enköpingin kautta. Molmepia reittejä matka on mekein yhtä pitkä, noin 95-100 km. Aspön kirkon edustalla pysähtyy Strängnäsistä lähtevä bussi 633, jää pois kyydistä Aspön kirkon pysäkillä. Varsinainen Aspön taajama on nykyään siirtynyt lähemmäksi valatatietä 55. Kirkon luota löytyy Aspö bygdegård, eräänlainen seurantalo.
Linnakierros Mälaren-järven ympäristössä on klassinen ruotsalainen retkikohde, joka tarjoaa sekoituksen kuninkaallista historiaa, barokkiarkkitehtuuria ja kauniita luonnonmaisemia. Tässä on joitakin merkittävimmistä linnoista, joissa kannattaa vierailla, usein opastetuilla kierroksilla ja kahvilavierailuilla. Reitin voi ajaa joko Aspön saaren kautta, Kvicksundin kautta tai Arbogan kautta. Suosittelen!
Ruotissahan on järjestetty niin että jokaisen kirkon luokse pääsee julkisella kulkuneuvolla, siis yleensä bussilla. Niinpä Aspön kirkon luokse kulkee bussi 633. Hyppää kyytiin Strängnäsissä, mikä on jo sinällään tutustumisen arvoinen paikkakunta. Bussi vie Arnön asuintaajaman ja Aspön kirkon kautta aina Arnön lauttasatmaan saakka.
Arnöleden lautta kulkee Oknön ja Arnön välillä Mälarenjärven länsipuolella puolen tunnin välein, mutta Arnön puoleta on aina kutsuttava/soitettava lautta hakemaan! Lauttareitin pituus on 800 metriä ja matka-aika seitsemän minuuttia. Matka maantielautalla on ilmainen.
Aspön pitäjässä asuu noin 7000 asukasta. Aspön seurakunta on Södermanlandin pohjoisin seurakunta. Kaukana luoteessa, pienellä saarella, kohtaavat kolme lääniä ja kolme hiippakuntaa.
Jokainen aatelissuku mikä oli kustantamassa kirkkon rakentamista, sai aatelisvaakunansa kirkon seinälle.
Kirkossa on seinällä aatelissukujen 'vapen' (en tiedä ne ovat suomeksi), oliskohan se vaakuna? Nämä suvut ovat kustantaneet kirkon rakentamisen ja ovat siksi saaneet kunnian tulla haudatuiksi kirkkoon tai ainakin kirkkomaalle. Kaikki vanhat keskiaikaiset kirkot ovat aatelisten rakentamia ja he ovat saaneet oikeuden tulla haudatuiksi kirkkoihinsa.
Ruotsissa on 656 aatelissukua listattuina Ritarihuoneella. Ritarihuone on heidän ikioma kokoontumis paikkansa, eikä siellä muut saa pitää kokouksiaan.
Suomessa sisällisodna jälkeen jäljelle jääneetkin säätyerioikeudet menettivät merkityksensä vuoden 1906 valtiopäiväuudistuksessa kun säätyvaltiopäivät lakkautettiin ja tilalle tuli yleiseen äänioikeuteen perustuva eduskunta. Aateli oli käytännössä täysin ruotsinkielistä ja valtiopäiväuudistus oli ratkaiseva isku aatelin ja ruotsinkielisten yhteiselle valta-asemalle. Uudistuksen yhteydessä laadittiin myös ehdotus uudeksi ritarihuonejärjestykseksi, mutta sen vahvisti vasta Svinhufvudin senaatti vuonna 1918.
Laitan tähän listan ruotsalaisista aatelisssuvuista, jos jotain saattaa kiinnostaa. Meidän tulee muistaa että tämä on osa meidän kulttuuria ja historiaa.
Aspön pitäjällä on keskiaikaiset juuret. Aspön piiri perustettiin 1. tammikuuta 2016, ja sen laajuus on sama kuin Aspön pitäjällä. Lagnön kartano sijaitsee Aspön kaakkoisosassa. Se tunnettiin jo 1300-luvulla. Noin vuodesta 1440 lähtien kartanon omisti Erik Axelsson (Tott), joka on haudattu Aspön kirkkoon.
Erik Axelsson saapui nuorena miehenä Ruotsiin ja päätyi kuningas Kaarle Knutssonin palvelukseen. Axelssonista tuli neuvos vuonna 1449, ja hänelle annettiin Turun lääni läänityksenä vuonna 1450, mutta pian sen jälkeen Nyköpingin lääni.
Kaarle Knutsson syrjäytettiin vuonna 1457, ja Axelsson vaihtoi puolta. Vaikutelmansa ansiosta hänet nimitettiin kuningaskunnan valtionhoitajaksi yhdessä arkkipiispa Jöns Bengtssonin kanssa. Myöhemmin samana vuonna hän kuitenkin vaihtoi virkaa ja hänelle annettiin hovimiehen arvo, jota hän jatkoi Kristian I:n alaisuudessa. Kristian antoi hänelle Viipurin läänin Suomessa vuonna 1457 ja Hämeenlinnan läänin vuonna 1462.
Säbyn kartano Säbyvikenissä Aspön länsipuolella. Päärakennus on peräisin 1630-luvulta ja sai nykyisen ulkoasunsa vuonna 1835. Vuosien 1712 ja 1977 välillä Säby oli Wrangel af Lindebergin paronisuvun omistuksessa ja oli tuolloin suvun uskottu omaisuus.
Wrangel on baltiansaksalaista alkuperää oleva baltialainen aatelissuku, joka todennäköisesti tuli Liivinmaalle miekka- tai saksalaisen ritarikunnan mukana ja joka haaroittui laajasti Ruotsiin, Suomeen, Baltian maihin, Saksaan ja Venäjälle
Pronssikaudelta on hajanaisia hautoja. Suurin osa jäännöksistä on kuitenkin myöhäisrautakaudelta ja sijaitsee noin 50 tältä ajalta peräisin olevalla hautausmaalla. Alueella on myös neljä muinaista linnoitusta ja neljä riimukiveä, joiden joukossa on niin kutsuttu Gisslen kivi, viikinkiajalta peräisin oleva riimukemppu.
Aspön kirkko
Kirkko seisoo yksin, vain yksi maatila on naapurina. Arnön saarelle kulkevan tienvarressa. Kauppa sijaistee 55-tien varressa. Ja siinä saa myös tankata autonsa. Puodissa myydään ihan vaikka mitä. Siinä on myös pysäkki missä voi yöpyä jos kulkee matkavaunu muknaan.
Aspö nimisiä saaria on lukuisia Ruotsissa. Aspön saari on kasvanut yhteen Tosterön kanssa jääkauden jälkeisen maanpinnan nousun takia.
Tässä on kyse Mälaren järvessä Strängnäsin kunnassa sijaitsevasta Aspön saaresta. Yhteisö sijaitsee noin 14 kilometrin ajomatkan päässä Strängnäsin keskustasta ja nykyään alue kuuluu Strängnäsin kuntaan. Saaren sijainti on aivan ihana.
Aspö oli aikoinaan oma pitäjänsä ja se kuului Sälebon häradiin/kihlakuntaan. Siihen aikaan Aspön taajama oli kirkonkylä.
Aspön piirikunta sijaitsee Strängnäsin kunnassa. Piirikuntaan kuuluvat Tosterönin pohjoisosa (mukaan lukien Aspön), Märsönin itäosa, Oknön ja useita pienempiä ympäröiviä saaria Mälarenjärvellä. Täällä asuu vain noin reilut tuhat asukasta vaikituisesti, mutta kesäaikaan enempi. Lähimmät leirilalueet löytyy kartalta! Uimarannat täällä! Matkustajakodit/gesthem täällä! Aluetta halutaan suojella. Mutta patikkaretkiä voi tehdä kunhan muistaa käyttäytymissäännöt.
Aspön kirkkoa pidetään avoinna kesäaikaan heinäkuussa mutta tarkista täältä ensin! Opastustakin on tarjolla! Kirkko on nähtävyys, vaikka osa vanhimmasta kalustosta on Historiallisessa museossa Tukholamassa, missä on mahtava kirkkomuseo osasto! Käykää ihmeesä tustumassa.
Inglehartin vertailevassa maailmankulttuurikartassa Ruotsi on kartan oikeassa yläkulmassa, jossa itseilmaisu on vahvinta, eikä uskonnollisista tai perinteisistä arvoista enää välitetä. Ruotsalaiset eivät elä perinteiden mukaan, kaukana siitä. Ruotsalaisilla on erittäin vahva itsetunto ja halu elää omalla tavallaan, toteuttaa itseään.
Kulttuuritutkija Geert Hofstede on analysoinut maailman arvoja viidellä kulttuuriarvo ulottuvuudella. Hän on osoittanut, että ruotsalaiselle kulttuurille on ominaista hyvin matala valtaetäisyys, vahva individualismi, maailman alhaisimmat maskuliinisuuden arvot, alhainen epävarmuuden välttäminen ja suhteellisen heikko pitkän aikavälin suuntautuminen.
Valtaetäisyys=Valtaetäisyys kuvaa yhteiskunnan vähävaltaisimpien suhtautumista vallan epätasaiseen jakautumiseen yhteiskunnassa. Korkean valtaetäisyyden maissa jokaisella on osansa hierarkiassa, eikä asemaa kyseenalaisteta. Yhteiskunnissa, joissa on matala valtaetäisyys, kuten Ruotsi, ihmiset kyseenalaistavat vallanjakoa ja heillä on halu tasapuolistaa vallan jakautumista.
Matala valtaetäisyys tarkoittaa, että ruotsalaiset odottavat vallan jakautuvan tasaisesti, ihan luonnostaan, ihan itsestään. Ruotsalaisen kulttuurin erottuvin ulottuvuus, alhainen maskuliinisuus, tekee Ruotsista maailman feministisimmän maan.
Ruotsalainen kulttuuri pitää kilpailua, kunnianhimoa ja aineellista kasautumista hyvin alhaisina ilmiöinä, kun taas ihmissuhteita ja elämänlaatua arvostetaan erittäin korkealle. Samaan aikaan ruotsalainen kulttuuri on vahvasti individualistinen eli ei-kollektivistinen, yksilöiden ei odoteta toimivan ryhmien jäseninä.
Sosiologi Ronald Inglehart on luokitellut maailman arvot kahteen ulottuvuuteen World Values Surveyn tietojen perusteella. Toinen ulottuvuus edustaa asteikkoa sekulaari-rationaalisista perinteisiä arvoja. Toinen asteikkoa itseilmaisun arvoista selviytymisarvoihin. Ruotsalaiset arvot näyttävät kartalla ainutlaatuisilta tai jopa äärimmäisiltä. Ruotsalaiset arvostavat maailman toiseksi vahvimpia sekulaari-rationaalisia (ei perinteellisiä) arvoja, sekä maailman vahvimpia itseilmaisun arvoja.
Nämä elinarvot sijoittaa ruotsalaiset äärimmäiseen pisteeseen maailman etnisten ryhmien joukossa, mutta heidän arvonsa ovat hyvin lähellä muita Länsi-Euroopan protestanttisia maita. Sekulaari-rationaalististen arvojen osalta ruotsalaiset ovat kauimpana Latinalaisesta Amerikasta, Afrikasta ja Lähi-idästä. Lähimpänä Ruotsia ovat protestanttiset ja kungfuselialaiset maat. Itseilmaisun arvot sijoittavat ruotsalaisen kulttuurin kauimpana Afrikan, entisen Neuvostoliiton ja Lähi-idän maista ja lähimpänä länsimaiden maita.
Ruotsalaiselle kulttuurille on ominaista tasa-arvo, individualismi ja luontokeskeisyys. Se on sekoitus historiallista perintöä, kuten fika-kahvipaussi ja Nobel-palkinnon voittajat, sekä modernia luovuutta musiikissa, muotoilussa ja teknologiassa. Keskeisiä käsitteitä ovat kohtuullisuus, avoimuus ja vahva kunnioitus henkilökohtaiselle koskemattomuudelle. Yksilöiden odotetaan pärjäävän omillaan, yksilöiden ei odoteta toimivan ryhmien jäseninä.
"Jante-laki" vaikuttaa edelleen joihinkin sosiaalisiin vuorovaikutuksiin, eikä pidä ajatella olevansa muita parempi. Yksityisyyttä ja henkilökohtaista koskemattomuutta kunnioitetaan syvästi.
Ydinarvoihin kuuluu lagom= "juuri sopivasti" (ei liikaa, ei liian vähän), täysi luottamus viranomaisiin ja politiikkoihin, sekä korkea rehellisyys. Fika-kulttuuri (=kahvikulttuuri) on erittäin keskeistä, samoin kuin moderni, luova teollisuus maailmanluokan musiikkineen ja luovuuksineen.
Herkkähipiäiset kansallisaatteen kannattaja suomalaiset, omia kansallisten arvojen ylpelijät, ei voi varmasti ymmärtää että Ruotsissa on neljä ulkomaita käsittävää museota: Etnokrafiska-, Medlehavs-, Värdlskultur- ja Östasitsika-museo.
Laitan tähän linkin Ruotsin kulttuurijärjestön sivuista, mistä löytyy tietoa kulttuurillista kohteista, ajatellen kesälomaa Ruotsissa. Ikävä kyllä sivuja ei ole suomenkiellellä.
