Stefanskyrkan

 Stefanskyrkan, Stefanoksen kirkko, Frejgatan 20, Vanadislunden

Avoinna joka päivä kello 11-16 

Jumalanpalvelus sunnuntaisin kello 11.00

 Erikois-Jumalanpalveluja on silloin tällöin. 

Kirkossa on aina kirkko-opas, diakooni tai pappi vastaamassa kysymyksiin tai muuten vaan keskustelemassa. Samalla he tarjoaa kupin kahvia. On vammaisten pysäköintialue hissillä, mikä vie kirkkosaliin, ja siellä on vammaisten wc. Kirkossa on myös erilaista toimintaa lapsille.

Kirkko nähtynä takaapäin. Kirkko on rakennettu mäen kumpareeseen. Taustalla  näkyy Johanneksen kirkon torni.

Alueen nimi oli aiemmin Ormträskhöjden. Ormträsket oli järvi, joka sijaitsi nykyisen Wenner-Grenin keskuksen paikalla. Se oli Tukholman köyhä laitakaupunki, jota kutsuttiin myös Siperiaksi. Nykyään puisto on yksi Tukholman suurimmista, ja ihmiset kerääntyvät tänne piknikille kesällä.

Stefanskyrka/Stefanoksen kirkko sijaitsee kauniissa Vanadislunden/Vandislehto nimisessä puistossa joka on melkoinen mäen kumpare Vasastan'issa. Puistoalueella on lapsille kaksi leikkialuetta ja maauimalakin löytyy,

Kirkko on pyhitetty Pyhälle Stafanokselle, protomarttyyrille, joka kuoli ensimmäisen kristillisen marttyyrikuoleman. Pyhä Stefanos on unkarilaisten suojeluspyhimys.

Keskellä puistolaluetta seisoo vedenkeräys rakennus

"Flicka i aftonsol", Anders Jonssonin valmistama patsas

Vanadisbadetin uimala

Uimalan yhteydessä sijaitsee myös 'selkäreppu väelle' hotelli, Sveavägen 142, lähin bussipysäkki Frejgatan missä pysähtyy bussit 515 ja 595. Samat bussit kulkee toiseen suuntaan Odenblanille ja Centralenille, missä sitten on useita busseja ja metroasemakin valittavana.

Tätä aluetta Vasastanissa alettiin kutsumaan nimellä Siberien/Siperia. Tänne nimittäin rakennettiin hätasuntoja lapsiperheille 1800-luvun lopulla. Nykyään tämä alue on erittäin suosittu asuinalue, missä asuu melko varakasta väkeä. Sitä paitsi tämä alue on keskikaupunkia ja silti melko rauhallinen nurkkaus. Asunnot tällä aluella ovat melko korkeahintaisia.

Ensimmäinen Stefanskyrkan oli puukirkko, kappeli, jonka oli suunnitellut Erik Otto Ulrich. Kappeli vihittiin käyttöön vuonna 1900. Kolmen vuoden päästä alettiin rakentamaan tätä jugend tyyppistä kivikirkkoa samalle tontille. 

Carl Möller, joka oli aikaisemmin suunnitellut Johanneksen kirkon tähän melko lähelle, toimi myös Stefanon kirkon arkkitehtinä. Oli heitäkin jotka tykkäsivät ettei tänne ns Siperiaan tarvita mitään kirkkoa, mutta nykyään ollaan tyystin toista mieltä. Tämä kirkko on kaunis, sijaitsee rauhallisella ja kauniilla paikalla ja kävijöitä riittää.

Entinen puukirkko monteerattiin kasaan ja kuskattiin Aspuddeniin. Nyt se seisoo siellä ja sen nimi on Sankt Sigfrids kyrka.

Alttarikaapin on Einar Forseth vamistanut vuonna 1926

Einar Forseth on ennen kaikkea tullut kuuluksi kun hän valmisti kultamosaiikista seiniä Tukholman kaupungintaloon. Hän käytti 18,6 miljoonaa lasin ja kullan palaa kattakseen Gyllene Salen juhlasalin seinät kapungintalossa. Sen työn hän sai valmiiksi vuonna 1923. Hän teki monumentaalisia töitä ja hän oli mestari tekemään värjätystä lasista ikkunoita ja lasiseiniä kirkkoihin ja julkisiin rakkennuksiin. 

Sibirien

Roslagsgatan vuonna 1903

Kadun nimi viittaa siihen että tätä tietä pitkin pääsi Roslageniin. Roslagen on saaristo ja siihen rajautuva rannikkoalue Ruotsin itärannikolla Uplannin edustalla. Sen katsotaan alkavan etelässä Danderydistä ja ulottuvan pohjoisessa Östhammariin. 

 

Vasastanin kaupunginosassa sijaitsee alue  nimeltä Siberien/Siberia. Aikoinaan tämä alue oli laitakuapunkia, aluetta mihin asutettiin vain lapsirikkaita isoja köyhiä perheitä.  Alue kuuluu virallisesti Vasastaniin, mutta luonnostaan se on Östermalmin jatketta. 

Alueen kerrostalojen sisäpihat ovat kauniita

Alue voidaan nykyään lukea kuuluvaksi niin sanottuun Övre Östermalmiin, eli Öfvre Östermlamiin kuten hienostoväki aluettaan kutsui. Östermalmin aleella asuu Tukholman rikkaimmat. Tukholmassa  monet rikkaat ei halua asua kaukana kekustasta, ei huvilassa eikä missään nimessä rivitalossa. Useimmat heistä asuu Djurshomissa tai Lindingön saarella tai Vasastanissa. Asunnot täällä Siberiassa ovat nykyään suuria ja kalliita.

Sibirien alue kuuluu Vasastaniin, sen itäiseen reunaan. Aluetta rajoittaa Sveavägen ja Odengatan, sekä Birger Jarlsgatan. Noin puolet alueesta vie Vanadislundenin puistoalue.

Sibirien vuonna 1902

Nimi Sibirien on oikeastaan alueen lempinimi, mikä syntyi alueen rakentamisen yhteydessä 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Tuolloin kaupungin väkiluku kasvoi nopeasti, kun taas alempi-Norrmalm oli periaatteessa täysin rakennettu. 1800-luvun lopulla aluetta pidettiin syrjäisenä ja saattoi tuntua 'karkoitetulta' muuttaa sinne. 

Alueen suuret yksinkertaisen suunnittelun vuokrakasarmit rakennettiin usein spekulatiivisiin tarkoituksiin, ja niihin suunniteltiin monia pieniä asuntoja pääasiassa työväenluokan ihmisille. Koska perheissä oli usein vuokra-asukkaita, oli ahtaus suuri. 

Roslagsgatanin ja Vanadislundenin puistoalue katsotaan olevan keskellä Sibiriaa. Alue sijaitsee nykyään keskeisellä paikalla, nimi on säilynyt ja sitä käytetään edelleen. Roslagsgatan ja Odengatan ovat  alueen pääkadut. Missään ei ole niin paljon ravintoloita ja kahviloita kuin Odengatanin varrella. 

Roslagsgatania, mikä kulkee etelä-pohjoissuunnassa, kutsutaan nykyään kulttuurikatu nimityksellä sillä kadun varrella sijaitsee runsaasti antiikkimyymälöitä ja aikoinaan 1920-luvulla katu oli Tukholman ravintolakatu. Vuonna 2016 kadun varressa ei sijainnut ainoatakaan ravinolaa. Bussi 50 ajaa Roslagsgatania pitkin. Viihtyisä alue asua koska alue sijaitsee ikäänkuin keskustan kulmauksena, eikä sen lävitse ole suurenpaa liikennettä.

Roslagsgatan on yksi Tukholman keskustan kaduista mikä tullaan muuttamaan uuteen uskoo.  Näitä katuja nimitetään nyt  tulevaisuuden kaduiksi. Yksi asia on varmaa että autoliikennettä tullaan rajoittamaan entisestään.

Rakennukset koostuivat malmgårdeneista/malmitiloista, herrasväen kesäasunnoista, joissa oli suuria puutarhoja, kuten Stora Ingemarshof, Lilla Ingemarshof, Bromanshof, Cedersdal, Rosenlund ja Browallshof, joiden tontilla sijaitsi majatalo Clas på Hörnet. Alueella sijaitsi myös Norrmalmin Surbrunn/kaivo, jonka vettä pidettiin sekä "terveyttä antavana että hyödyllisenä erilaisissa sairauksissa". Kaivo antoi jopa nimen paikallsielle kadullekin, Surbrunnsagatan, mikä kulkee Odengatania myötäillen, sen pohjoispuolella. Kaivosta ei kaiketi ole enää jälkeäkään. 

Ingmarshof

Browallshofin malminkartano, Hotelli Browallshof ja Väldshuset/Majatalao Cles  på Hörnet, Surbrunnsagatan 20.

Hotelli taitaa nykyään täysremontin jälkeen käyttää nimitystä Hotel Clas på Hörnet.

Nykyään on jäljellä vain 1700-luvun malmgården Browallshof. Entisessä päärakennuksessa sijaitseva Clas på Hörnet aloitti toimintansa uudelleen vuonna 1984 sen jälkeen, kun se oli ollut suljettuna 1860-luvulta lähtien. Osa Norrmalmin surbrunnin kellarista on säilynyt Surbrunnsgatanilla sijaitsevan kerrostalon alla.

Kasvavien lapsiryhmien koulutustarpeiden täyttämiseksi Johanneksen ja Jakobin seurakunnat palkkasivat arkkitehti Carl Möllerin, joka suunnitteli hiljattain tuolloin rakenteilla olevan Johanneskirkon. Tyhjä tontti rakentamista varten oli Kråkanin naapurustossa Vanadislundenin alapuolella. 

Johannes Folkskola vihittiin käyttöön vuonna 1891 ja se suunniteltiin tiililinnaksi, jonka pohjakerros on rakennettu kalkkikivestä. Tila oli laskettu 1400 oppilaalle, 32 luokkahuoneeseen, kahteen käsityösaliin, ruokasaliin ja kellarikerroksessa sijaitsevaan kylpytilaan. Tilalle sijoitettiin kaksi kuntosalia pukuhuoneineen sekä opettajan asuinalue erillisiin rakennuksiin.

Almänna barnhuset, Döbelnsgatan 50

Allmänna Barnhuset on vuonna 1633 perustettu valtion säätiö, jonka tehtävänä on nykyään kehittää ja tukea menetelmä- ja osaamiskehitystä, jonka tavoitteena on vahvistaa sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja nuoria.

 Cedergrenin malmikartano

Cedersdalsgatan on katu Vasastadenin alueella, Sibiren alueen pohjoisena rajana. Cedersdalsgatan yhdistää Sveaplanin lännessä Roslagstullin kanssa idässä ja on noin 300 metriä pitkä. Katu on nimetty vuonna 1936 edelleen säilyneen 1700-luvun Cedersdalin malmitilan mukaan, joka sijaitsee Vanadislundenin luoteiskulmassa Sveaplanin vieressä. Tilan omisti tupakanviljelijä Peter Cedersgren.

Sveaplan 1960-1970-luvulla

 

Näissä taloissa asutaan vieläkin

Mielenkiintoisia ovat Vanadislundenin puistoalueen asuntolaajennukset nimeltä "Cedersdalsgatans hus". Rakennuskia rakennettiin kaksi vuotta kotinäyttelyn jälkeen vuonna 1917 ensimmäisen maailmansodan aikaisen asuntopulan aikana hätäasunnoiksi.

Rakennusten oli määrä olla väliaikainen rakennelma, ja siksi maata käytettiin muihin tarkoituksiin. Huomattiin että miniasunnot, joissa on huone ja keittiö tai jopa pienemmätkin ausnnot, joissa on vain ns. asuinkeittiöt (liesihuoneet), voisivat olla hyväksyttäviä asuntoja, jos ne olisi hyvin suunniteltu.

Alue oli 'lepotilassa' vuosikymmeniä ja vasta 1960-luvulla pieniä asuntoja kunnostettiin ja yhdistettiin. Nykyään rakennukset mäntyjen ja pienten polkujen keskellä tuovat mieleen vanhanaikaiset elinympäristöt.

Ylinnä Vanadislundin puistolaeella seisoo vesireservuaari. Liekkö se enää tominnassa. Mutta jämäkkä ja kaunis rakennus on kuitenkin.

Täällä ylhäällä sijaitsee myös kaksi lasten leikkipuistoa ja koirien ulkoiluttamispaikka.

Auringonpalvojia nurmikolla

Anders Jönssonin patsas 'Flickan i aftonsolen'

Alamäessä seisoo kaunis kirkko nimeltä Sankt Stefanskyrka/Pyhän Stefanuksen kirkko. Kirkosta olen tehnyt aikaisemmin postauksen täällä. 

Arkkitehti Carl Möller on luonut tämän erityisen kauniin kirkon ja se sen lisäksi seisoo erittäin kauniilla paikalla. Kirkko on rakennettu kalkkikivestä, mikä antaa sille erityisen rauhanomaisen tunnelman.

Tältä näyttää Siberiassa nykyään.

Alueen asukkaat käy aamiaisella Odengatanin varrella sijaitsevassa à la Lo nimisessä vegetaarisessa kahvilassa. Tänne syntyy jopa jonoa kello 7 aamulla. Kahvila sulkee ovensa jo kello 16.00. 

Varsinkin lähettyvillä Teknisessä Korkeakoulussa opiskelevat käy täällä aamiaisella ja tapaamassa kavereitaan. Myös alueen 'lattemammat', äitiyslomalla olevat nuoret äidit, tapaavat täällä toisiaan ja juovat kaffelattea. Äityisvapaa on melko lyhyt aika, joten siitä on nautittava täysin siemauksin. Kotiäitiyttä ei Ruotsissa tunneta. Mitä tekee lattepapat, ehkä hekin käy jossain tapaamassa toisiaan ja juomassa caffelattea yhdessä.

Suosituin lattemammojen paikka näkyy Tukholmassa olevan Södermalmilla Nytorget, mutta Södermlamilla ei käy ainoatakaan  östermalmilaista tai vasastanilaista, heidän oman puheensa mukaan, sillä Södermalm on työväenluokan reviirialue. Tämä on täyttä totta. 

Mahalo on toinen erittäin suosittu kahvila Odengatanin varrella. Nykyään on nautinto käydä ulkona ruokailemassa koska kaikilla on nykyään terveellistä ruokaa tarjolla, eikä vaan makeita kahvileipiä tyyppiä krovapuusti,  ja ikuisia katkarapuvoileipiä.  Täältä voi käydä hakemassa ruokaa mukaansakin, kun tilaa ensin netissä. Täältä löytyy paljon sellaista, mitä ei tarvitse etukäteen tilata.

Ikävä kyllä ruuan hinnat ovat nousset noin 30 %, asuntoja ei tahdo saatua myytyyä, eikä ostajiakaan juuri ole. Monikaan ei halua  lähteä lomille ulkomaille. Keäkuussa oli kova ryysis lentokentillä, joilloin 2,5 miljoonaa ruotsalaista läksi ulkomaille, mutta monet heistä ei päässyt takaisin ajallaan lentolakon  ja muitten syitten takia.

Sen jälkeen tajuttiin ettei pandemia ole ohitse, päinvastoin, ja että kaikki on kallistunut huomattavasti. Kanattaa jäädä kotiin ja alkaa miettimään mitenkä tästä päästään eteenpäin, kun lääkärien luokse saa jonottaa kuukausia, hoitoja ei saa ajoissa, eikä edes apteekit saa lääkkeitä ajoissa.  

Ylhäällä mäen päällä sijaitsee uimala nimeltä Vanadisbadet ja sen yhteydessä hotelli Vanadis. Ei mikään luksushotelli, vaan paremminkin matkustajakoti. Bussi 57 pysähtyy Sveavägenillä pysäkillä Frejgatan.

Tällaiselta uimalassa näytti avajaisten jälkeen vuonna 1938.

Norrmalmskyrkan

 Norrmalmskyrkan, Norrtullsgatan 37, Vasastan

Tämä hieman kolkkoon betonirakennukseen rakennettu kirkko valmistui vuonna 1964. Kirkko rakennettin Tukholman baptistiseurakunnalle joka oli jo olemassa vuodesta 1854 lähtien. Baptistit pitivät jumalanpalveluksiaa Bethelin kappelissa Malmskillnadsgatan 48. Kappeli hajoitetteiin kun uusia rakennuksia alettiin rakentamaan. Sitä edellinen baptistikirkko, nimeltä Betlehemkyrkan, oli jo hajoitettu vuonna 1953.

Bethelkapellet/Bethelkappeli

Vuonna 2009 tämä babtistiseurakunta oli ensimmäinen ns vapaakirkko joka hyväksyi homoavioliitot. Ja siitäkös se meteli syntyi. Seurakunnalla oli silloin vain 266 jäsentä ja noin 10 % heistä äänesti homoavioliittojen puolesta. Seurakunta hajosi ja kirkko luovutettiin vuonna 2011 Equmeniaseurakunnalle, nimeltä Gemensam Framtid. Vuonna 2013 vaihdettiin seurakunnalle viralliseksi nimeksi juuri Equmeniakyrkan.

Nykyisessä seurakunnassa on noin 80 aktiivia henkilöä. Seurakunta on eniten tunnettu musiikkikoulustaan, jossa käy melkein 400 lasta.

Bert Helleberg on valmistanut tämän 47 kuutiometriä suuren lasi-ikkunan. Kirkkosali on sisältä päin paljon valoisampi kuin mitä uskoisi.

Kertin Ekengreniin valmistama alttarikudos nimeltä Livets ljus/Elämän valo

Valitettavasti minulla ei ole parenpaa valokuvaa kudoksesta, joka on kaksitoista metriä korkea.

Martin Luther King ja Harry Belafonte kävivät Tukholmassa 31. maaliskuuta 1966. Martin Luther King oli juuri sitä enne saanut Nobelin rauhanpalkinnon. Tämä videolla nähtävä konsertti pidettiin Tukholman opperassa. 

Mutta Martin Luther King kävi myös Norrmalmin kirkossa ja piti täällä puheen. Hän oli myös baptisti.  Kirkossa jaetaan joka vuosi Martin Luther King palkinto vuodesta 2004 lähtien.

Sinnenas Trädgård

 Sinnenas trädgård/aistien puutarha,/Sabbatsbergin sairaalan vanhainkoti, 

Eastensvägenin kadun puolella

Eastmansvägen 29, metroasema S:t Eriksplan

useita busseja ajaa ohitse kuten muun muassa  1, 3, 4,54, 77 ja 94

Alue sijaitsee Dalagatan ja Torsgatanin välillä, Sabbatsbergin sairalaan alueella. Aivan puutarhan "selän takana" sijaistee valtavan iso Vasaparkenin puistoalue, jossa liikkuu paljon porukkaa. Ei siinä taida olla muuta kuin polku välissä. Täällä olen kertonut Vasastadenin kaupungin osasta ja Vasaparkenistakin. 

Tarkoitus on että puutarhassa oleskeleva voi aistia kaikilla aisteillaan, näkö, kuulo, haju, maku ja tunneasiteillaan. Aistimusket herättävät ajatuksia assosioita ja muistoja. Puutarhan tarkoitus on antaa lepoa, virkistystä, syventymistä, yksityisyyttä ja aikaa ajatella.

Aistien puutarha on myös paikka jossa asukkaat, siis vanhukset, ja heidän läheisensä ja ystävänsä sekä vanhustenkodin henkilökunta voivat tavata toisiaan ja viettää aikaa. Vaikka puistoon voi mennä kuka vaan. Puistolla on luultavasti teraputtinen vaikutus. Puutarha-terapeutteja koulutetaan Valtion Maatalousyliopistossa Alnarpissa, Skånessa. Alnarpin maatalousyliopistossa on prinssi Carl Philip opiskellut.

Puistoalue on rajoitettu privaattipuistoalue mutta sinne pääsee silti kuka vaan. Puistoalue on kuitenkin tarkoituksella aidattu ja portteja sinne on hieman vaikea löytää. Tarkoitus on ettei puistoon kuitenkaan kodittomat, päihteiden väärinkäyttäjät ja poikajengit asetu oleskelemaan. Heitä varten on kyllä muitakin puistoja ja tiloja ihan siinä lähellä. 

Mallia puistolle on otettu vanhoista luostaripuutarhoista. Puiston keskellä on pieni tekolampi jonne pääsee polkuja pitkin puiston joka kulmalta. Puistoa kehystää isot vanhat puut ja köynnöskasvit. Puutarha on hieman villin tunntuinen. Täällä kasvaa hedelmäpuita, marjapensaita, monen sorttisia kukkia ja pensaita.

Puistoon on kolme sisäänkäyntiä. Yleisen Vasaparkenin puolelta on jämäkkä rautaportti puistoon.

Sabbatsbergin sairaala on vanha sairaala, joka avattiin jo 1872. Sairaalaa on osittain hajoitettu ja uusia rakennuksia on rakennettu tilalle. Se sijaitsee keskikaupungilla, Vasaparkenin ja Odenplanin alueella. Sairaalan alue on aina ollut kaunis ja viihtyisä. Sairaalan omistaa Aleris, jonka omistaa Wallenbergit. Aleriksen terveydenhoidollaja muillakin yksityillä terevyspalevluilla on samat taksat kuin julkisilla sairaaloilla ja tereveyskeskuksilla Ruotsissa. Aleriksella on myös vanhustenkoteja ja psykiatrisia klinikoita.

Muita vastaavia "terveyspuistoja" löytyy Tukholmasta kaksi muuta. Toinen Haga Häslogård sijaitsee Hagan puistossa ja toinen Polhmesgården Solnassa.

 Tänne voi ottaa eväät ja juomat mukaan ja pitää yhteistä palaveria.

Sabbatsbergsvägen

Sairaalan ja vanhainkodin vieressä sijaitsee Sven-Harrys Konstnmuseum, Sven-harryn taidemuseo.

Länisellä puolella taas puolestaan seisoo Bonnnierin taidemuseo, Torsgatan 19. Museo on korjausten alla, mutta se avataan keväällä taas uudestaan.

Kahvilakin löytyy aivan läheltä, Kafe Katarina, Eastmansvägen 35. Rakennuksen nimi on Katarinahuset.

Kahvilalla on pitkät perinteet. Tässä samassa rakennuksessa 1700-luvulla juotiin lähdevettä. Lähdekin on tuossa jossain lähistöllä, tai oli ainakin. Saksalainen krouvin pitäjä Valentin Sabbaht avasi majatalon tälle alueelle, jossa sai juoda lähdevettä. Lähdevedellä uskottiin olevan parantava vaikutus.

Katarinahuset'issä sai myös yösijaa. Sairaat vaelsivat pitkätkin matkat saadakseen hoitoa Katarinahuset'issä. Hoitoon kuului tärkeänä osana lähdevesi. Myöhemmin Sabbatsbergin alueesta kehittyi  köyhäinhoitola. Uusia rakennuksia tarvittiin rakentaa, ja kirkkokin oli tarpeen. Kirkko on vieläkin käytössä. Myöhemmin rakennuksissa asui vain eläkeläisiä ja lopulta hoitolasta kehittyi sairaala.

 Sabbatsbergin sairaalan kirkko, Sabbatsgergsvägen 5

Virtuaalinen vierailu kirkossa!

1700-luvun puolivälistä lähtien Sabbatsberg on ollut osa Tukholman köyhien ja vanhusten hoitoa. Sitä ennen alueen omisti mm. viinikarhvi Valentin Sabbath, joka antoi Sabbatsbergille sen nimen. Valentin Sabbathin majatalon päärakennus rakennettiin uudelleen 1760-61 kirkkohuoneeksi. Töitä johti linnanrakentaja Georg Förman.

PS: Kävin laittamassa uuden videon tänne.

</