perjantai 13. lokakuuta 2017

Sundbyberg



Anders Petter Löfström (1831-1909)

Tämä herra perusti Sundbybergin kauppalan vuonna 1888, josta tuli sittemmin vuonna 1927 Sundbybergin kaupunki ja joka on nykyään Sundbybergin kunta. 


 Sundbybergin kartano, maalauksen on tehnyt P E Nordling

Kartano valmistui vuonna 1785. Kartano sijaitsi entisen Landsvägenin/Maantien
varrella, Dovbossa. Löfströmit osti kartanon vuonna 1868. 


Löfströmin perhe

Anders Löfströmillä oli myös vuokralla aikansa Råcksta gård ja Huvudsta gård. Hän omisti myös lukuisia kartanoita Tukholman alueella ja muuallakin päin Ruotsia. P A oli koulutettu maanviljelijä ja hän toimi myös politikkona. Hänen ansiosta saatiin myös junanrata Sundbybergiin. 

Löfströmin herraskartanoa Sundbybergissä Duvbossa ei enää ole. Duvbo on tyypillinen yläluokan huvila-auinalue. Täällä on vieläkin noin 300 vanhenpaa huvilaa. Dovbossa asuu noin 22000 asukasta joista noin 18 % on maahamuuttaja taustaista.


 Marabouparken 

Myöhemmin Sundbybergin kartano purettiin ja paikalle rakennettiin Maraboun suklaatehtaan laboratorio ja Maraboun puisto. Laboratoriorakennus on nykyään Maraboun Taidehalli, Löfströmsvägen 8  ja puisto yleinen puisto, joka kuuluu Taidehalliin. Koko Maraboun alue on ollut remontissa ja se jatkuu vieläkin. Suklaatehtaasta on tehty paikkallinen kuntoutuskeskus, jota pyöritetään yksityisten voimin.  

Uusia asuinrakennuksia raknnetaan Maraboun puiston ympärille. Maraboun alue sijaitsee Bälstaån kapean puron varressa, Sundbybergin keskutsan pohjois puolella.

Maraboun suklaatehdas muutti jo kauan sitten Upplands Väsbyhyn ja useimmat työläiset muutti tehtaan mukana. Maraboulla on perinteisesti ollut hyvin paljon suomalaista työväkeä. Maraboun omistaa nykyään kansainvälinen Mondelez.


Tukholmasta on noin 8 kilometriä Sundbybergiin. Sundbyberg ja Solna ovat kaksi kaupunkia jotka sijaitsevat Tukholman kunnan sisällä. Läheisyydestä huolimatta ei Sundbyberg ole koskaan ollut Tukholman  ns nukkumalähiö, vaan päinvastoin. Sundbyberg on ollut vahva itsenäinen kaupunki, kuten Solnakin. Sundbybergiläiset itse tykkäävät että Tukholman läheisyys ja Sundbybergin pieni koko tekee Sundbybergistä viihtyisän. 

Sundbyberg on Ruotsin pienin kunta, mutta toiseksi eniten kasvava  ja innovatiivinen kunta. Sundbyberg on hyvä esimerkki toimivasta, elävästä ja viihtyisästä pikkukaupungista tai kunnasta, koska kaupunkejahan ei ole enää virallisesti Ruotsissa. Vaikka Sundbyberg ja Solna sinikkäästi käyttää vieläkin nimitystä kaupunki omista kunnistaan. Sundbyberg on noin 50000 asukkaan taajama ja kunta. Koko kunnan aleella on maahanmuuttaja taustaisten osuus noin melkein 29 %. Maahanmuuttaja taustaisella henkiklöllä tarkoitetaan henkilöä, joka on syntynyt ulkomailla tai henkilö joka on syntynyt Ruotsissa, mutta häen molemmat vanhemmat oavt syntyneet ulkomailla. Sellaisia henkilöitä on Ruotsissa reilusti yli 2 miljonaa.


Landsvägen= maantie, on nimeltään tämä katu, joka on todellakin entinen maantie siltä ajalta, kun Sundbyberg oli maalaisaluetta. Tätä kautta kuljetiiin vuoteen 1797 sakka Tukholmasta Drtonningholmiin, kuinkaalliseen linnaan. Bällsta bron silta oli ainoa silta jota pitkin pääsi Drttningholmiin. Bällsta bro kulkee Bällstan puron tai joen ylitse länteen päin kohti Brommaa. Silta sijaitsee lähellä keskustaa.


 Bällstaå on suurelta osin näin kapea puro


Sundbybergsissä Bällstaån varrella sijaitsee erittäin korkeatasoisia kerrostaloasuntoja. Täällä on jokaisella oma venepaikka. Täältähän pääsee erittäin helposti Mälaren järevelle ja Itämerellekin.


Bällsta bron silta

Siltaa pitkin päsee  Brommna lentokentälle. Bromman lentokenttä sijaitsee vain kilometrin päässä Sundbybergin keskustasta. Brommasta lennettään sisämaalentoja ja ns EU-lentoja. Brüsseliin pääsee jatkuvalla syötöllä. Bromman lentokentälle pääsee busseilla Tukholmasta Cityterminalista, sekä Alvikin (bussi 110) ja Liljeholmenin (bussi 152) metroasemalta ja myös Sundbybergistä bussilla 152. Muitakin bussiyhteykisä löytyy.


 Sundbybergin kunnan kotisivut suomeksi

Sundbybergiin pääsee nopeimmin joko Blåa Linjen metrolla tai paikallisella sähköjunalla muutamassa minuutissa. Blåa Linjen metrorata on kaksihaarainen. Sundbybergin asema sijaitsee Hjulsta linjalla. Molemmilla junatyypeillä on asemalaiturit lähekkäin. Sundbybergin keskustan ohitse kulkee myös ns tvärbanan juna, joka on raitiovaunun ja sähköjunan välimuoto. Tämä tvärbana linja kulkee Tukholman ympäri, Sicklan ja Solna Stationen välillä.


Bällstan kartanoon johtava tie lähtee Bällstavägeniltä, aivan Bromman lentokentän alueen pohjois päästä.

Sundbyberg syntyi Bällstaån joen suulle. Bällstajoki laskee Ulvsudnajärveen joka on osa Mälaren järveä. Joki saa alkunsa Spångan kunnasta ja joen varrella sijaitsee lukuisia asuinalueita, joista Annedal on yksi uusimmista. 

Bällsta nimitys tulee Bällstan kartanon nimestä. Kartano sijaitsee Tukholman kuntaan kuuluvalla Bällstan asuinalueella. Alunperin Bällstan kylässä oli viisi kartanoa nimellä Bällsta. Keskiajalla 1300-luvulla omisti kirkko kartanot alueineen, mutta myöhemmin alue joutui Danvikens hospitalille. Pääkartano sai rälssikartanon nimen 1600-luvulla. Tällä alueella, ja varsinkin Brommassa, on sijainnut paljon kartanoita. Osa niistä hajoitettiin kun Bromman lentokenttää alettiin rakentamaan, mutta osa on vieläkin jäljellä. 

Bällstan asuinalue on ns puutarha-asuinalue, jossa on ominkäsin rakennettuja mökkejä, joiden ympärillä on puutarha. Tämä ei kuitenkaan ole siirtolapuutarha vaan täällä on asuttu ja  asutaan vuodet ympäri. Omakotitalo nimnitystähän ei enää oel Ruotissa. Omakotitaloja/egnahem rakennttiin 1800-1900-lukujen vaihteessa. Siihen aikaan se oli eräänlainen liike, joka innosti monet lapsiperheet hankkimaan oman asunnon tällä tavalla. Kunta tai kaupunki lahjoitti tontin. Nykyään ei kukan enää rakenna talojaan, eikä tonttejakaan enää lahjoitella. Nykyään ostean villoja. Se tulee paljon edullisemmaksi kuin rakentaa itse.


 Folketshus/Työväentalo

Sundbybergin kunta kutsuu itseään Sundbybergin kaupunki nimellä, vaikka kaupunki ja kauppala nimityksiä ei enää ole virallisesti. Sundbyberg on kaupunki suurkaupungissa. Solnan kunta tekee samoin. Sundbyberg ja Solna ovat kaksi erittäin ylpeää kuntaa Tukholman kunnan sisällä. He ovat ylpeitä siitä että he ovat itsenäisiä, eivätkä he kuulu Tukholmaan. Eikä suotta, sillä niin Solna kuin Sundbybergikin ovat Suur-Tukholman innovatiisimpia asuinalueita, ehdottomasti. 

Sundbyberg on alunperin ollut teollisuusalue, mutta nykyään on tehtaat joko lakkautettu tai ne ovat muuttaneet muualle. Sundbybergin alue on aina ollut kaupunkimaista asutusta ja katuverkostoa. Rautatie pohjoiseen Ruotsiin on aina jakanut Sundbybergin kahtia ja sen molemmin puolin on kulkenut Järnvägsgatan. 

Asemarakennus vihittiin käyttöön vuonna 1877. Asemarakennusta ei enää ole mutta sen tilalla on iso moderni rakennus, jota kutsutaan siltikin vielä nimellä asemarkennus. Rakennuksessa on apteekki, sairaskassa, verovirasto... Vain harvasta kohtaa pääsee jalankulkijat ja pyöräilijät rautatien toiselle puolelle, joka on aina ollut suuri ongelma. Suunnitteilla on laskea junanradat ja autoliikenne maan alle, jotta saadaan keskikaupungille puistoalue ja kävelyteitä. Tilapäisesti on rakennttu alikulku junaratojen alitse. Sundbyberg on jo saanut uuden asemarakennuksen tai resecentrum, kuten tällaisia rakennuksia nykyään kutsutaan. Resecentrum on rakennuttu junanratojen väliin.


Swedbank

Junaratojen viereen on rakennettu aivan valtavan suuri Swedbankenin pääkonttori. Vasemalla puolella on perinteisesti sijainnut asuintaloja ja niitten takana teollisuutta. Oikealla puolella junaratoja sijaitsee Sundbybergin vanha keskusta ja sen ympärillä uudemmat asuinalueet. Tässä Swedbankin kohdalla kulkee ainoat kaksi silta junaratojen ylitse.


Molemmin puolin junanrataa on rakennettu uusia isoja konttorirakennuksia. Katujen varsilla on myymälöitä ja kahviloita sekä jokunen hotellikin.


Signalfabriken nimiseen tehtaasen on tehty kirjasto ja kahvila, kampaamo ja ties mitä muuta. Sundbybergin keskustassa on monen monta kahvilaa. Samaan rakennuskompleksiin on saatu mahtumaan Signalfabriken niminen hotelli ja mahdoton määrä putiikkeja, konttoreita ja asuntojakin. Koko rakennsukompleksi käsittää 17 rakennusta.



Sievertsin kaapelitehtaan perustaja ja omistaja oli Max Sievert, joka oli syntynyt Saksassa, Saksin osavaltiossa. Myöhemmin L M Ericsson muutti  tahtaaseen. 

Kun jatkaa matkaa eteenpäin pitkin Löfströmska Alléeta pitkin niin sieltä löytyy entinen Maraboun suklaatehdas ja sen jälkeen Marabouparken.



Tulemarken on Sundbybergin keskustan pohjoisin osa.

Tulemarken on vanhempi asuinalue keskellä Sundbybergiä. Tulegatan on yksi Sundbybergin vilkkaimmista kaduista. Keskusta sijaitsee nykyään Sturegatanin ja Stationsgatanin kulmauksessa. Siinä on myös metron ja sähköjunan (pendeltåg) alasmeno. 

Sturegatanin varrella numerossa 10 sijaitsee kunnan kulttuuritalo, jota kutsutaan nimellä Aktivitetshuset. Rakennuksessa voi harrastaa melkein mitä vaan. Täällä Aktivitetshusetissä kokoontuu myös suomalaisten Jukola kerho.



Funkis rakennuksia 1950-luvulta




Sundbybergin pabtistikirkko, Centrumkyrkan, seisoo siinä seuraavan kadun Prästgatanin varrella, pienen mäen päällä. Tämä kirkko ja sen seurakunta on täysin yksinäinen kirkko, joka ei kuulu mihinkään muuhun kuppikuntaan. Jäseniä sillä on toki paljon. Seurakunnan perustaja oli karismaattinen helluntaiseurakunnan pastori Sytanley Sjöberg. Hän syntyi New Yorkissa. Hänen vanhenpansa toimivat lähetyssaarnaajina.

Sundbyberg on tunnettu myös suomalaisistaan. Tänne tuli aikoinaan paljon suomalaisia tehtaille töihin. Poikamiehille oli järjestetty  asuntoja Sundbybergissä, mutta perheelliset pääsivät upouusiin lähiöihin asumaan, kuten Rissneen, Hallonbergiin, Tenstaan ja Rinkebyhyn. Sundbybergissä oli ja on vieläkin Jukola kerho jossa suomalaiset ovat kokoontunet ja pitänet tansseja. Suomalaisilla lapsilla on omat suomenkieliset päiväkodit ja koululuokat täällä Sundbybergissä. Facebook!

Sundbyberg tai Sumpan kuten paikalliset kutsuvat kaupunkiaan, on Ruotsin pienin kunta, vain yhdeksän neliökilometriä suuri. Sundbyberg on myös tulevaisuuden kunta ja kaupunki, kuten naapuri Solna. Sundbybergin sijainti on paras mahdollinen. Lyhyet ja erittäin hyvät kulkuyhteydet Tukholman keskustaan, Arlandan ja Bromman lentokentät ovat siinä melko lähellä, Tukholman yliopistokaan ei sijaitse kaukana ja Kistan kansainvälinen IT-centrum sijaitsee myös aivan tuntumassa.

Sundybergin kautta kulkee pitkänmatkanjunat, paikallisjuna Tvärbanan, sähköjunat ja metrojunat. Yhdessä Solnan Bussinesparkin, Solnan kaupungin ja Bromman läheisyyden kanssa tämän alueen voi nähdä alueeksi jossa on Ruotsin tihein liiketoiminta. Se on tänne Tukholman pohjois puolelle kun Tukholman keskusalue on alkanut siirtymään. Tulevaisuudessa Tukholman eteläiset osat pysyvät melko asumattomina verrattuna pohjoisiin osiin. Samoin työpaikat tulevat sijoittumaan enempi ja enempi tänne pohjois osiin.

Läntisestä Ruotsista Tukholmaan saapuvat voivat nousta pois erittäin nopeasta X2000 junasta Sundbybergissä ja liikkua nopeasti  mihinkä suuntaan tahaansa. Uusi Bussiyhteys Arlandan ja Bromman lentokentiltä Sundbybergiin tekee liikkumisen entistäkin helpommaksi.

Sundbyberg centrum May 2014 01.jpg

Sundbybergin metroasema sijaitsee Stationsgatanin varrella, noin 150 metriä Järnvägsgatanilta, joka on Sundbybergin pääkatu. Järnvägsgatanilla kulkee paikallinen sähköjuna, bussit ja tvärbanan juna, sekä pitkänmatkan junat. Metroasemalle pääsee myös maanalitse Järvägsgatanilta.


 Tämä kuvaa paikalla sijainnutta Näkkileipätehtaan julkisivua


SJ Double Decker 2006-03-26.JPG

SJ:n juna, siis Valtionrautateiden pitkänlinjan juna


 Sundbybergin kirkko

Sundbyberg on rakennettu mäen päälel ja sen korkeimmalle kukkulalle on sitten rakennettu kirkko.
Kirkko sijaitee keskeisellä paikalla ja se valmistui vuonna 1911. Kirkko on jugendtyylinen rakennus jonka suunnitteli arkkitehti Axel Sjögren. Hän panosti ruotsalaiseen kansallisromanttiseen tyyliin. Kirkon kuorin alla on entinen hautakappeli. Vanhempaa kirkkoa Prästgårdsgatanin varrella kutsutaan nimellä Svenska kyrkan, joka on nykyään nimeltään Centrum kyrkan. Kirkko on ns vapaa kirkko.

Sundbybergs kyrka

Sundbybergs kyrka

Alttaritaulu on lasimaalaus, joka esittää Jeesuta. Sen on valmistanut Olle Hjortzberg.

Sundbybergs kyrka

 Asehuone

Sundbybergs kyrka

 Kastenurkkaus

Sundbybergs kyrka

Erikoinen saarnastuoli


Sundbybergissä on lukuisia puistoja, joista Maraboun suklaatehtaan puisto on ehkä kuuluisin. Maraboun suklaatehdas perustettiin tänne Sundbybergiin vuonna 1916. Norjalainen Johan Throne Holst perusti ensin suklaatehtan Cristianiaan. Oslon kaupungin nimi oli alunperin Christiania. Mutta Holst perusti sisraryhtiön norjalaiselle tehtaalleen, joka sai niemensä Marabou haikarasta, joka koristi suklaapakkauksia. 

Joskus 60-luvulla rakensi Marabou uuden tehtaan Upplands Väsbyhyn. Jo Sundbybergin tehtaassa oli enimmäkseen suomalaisia töissä ja työläiset muuttivat ainakin osittain tehtaan mukana Upplands Väsbyhyn asumaan. Sundbybergistä tai Sumpan kuten suomalaiset Sundbybergiä nimittivät on ollut monille Ruotsin suomalaisille tuttu ja keskeinen paikka.

Suomalaiset halusivat eristäytyä muusta yhteiskunnasta. Suomalaisia oli melkein mahdostonta integroida yhteiskuntaan. Näistä asioista on tehty tutkimuksia, joissa myös kerrotaan että ruotsinsuomalaiset ovat sairaanpaa väkeä kuin ruotsalaiset ja muut maahanmuuttajat. Monet muut maahanmuuttajat sopeutuivat melko pian Ruotsiin. Se johtunee suurelta osin siitä että he ovat tulleet Ruotsiin aktiivisista sosiaalisista ympäristöistä, joissa he ovat tottuneet yhteishenkeen. Nyt jälkeen päin ruotsinsuomalasiet lapset ja lapsenlapset ovat kertoneet aivan avoimesti, jopa suomenkielisessä Sisu radiossa, siitä häpeästä jota useat suomalaiset tunsivat ja sen lapset saivat myös kokea. 

Herää kysymys, että mitä he häpesivät. Kerrotan että useat häpesivät suomalaisuuttaan ja he tunsivat ruotsalaiset kuuluvan aivan toiseen kastiin kokonaan. Siis puhdasta ennakkoluuloa.  Koska hyvin monet suomalaiset eivät oppineet ruotsia, eivätkä monet edes halunneet oppiakaan, niin ruotsalaiset eivät saanet kontaktia suomalaisiin, jotka vaikenivat. Tietysti ruotsinsuomalaisten parissa oli henkilöitä jotka osasivat ruotsia tai he halusivat sitä oppia. He saivat kielitaitonsa avulla erilaisia hommia ja joutuivat ruotsalaisten kanssa läheisiin kosketuksiin työnsä kautta. Työnvälittäjät kertoivat suomalaisille että kaksikielisyys lasketaan meriitiksi Tukhomassa.

Täällä Sundbybergissäkin on kunnan poliittisessa johdossa pitkä liuta suomalaista alkuperää olevia henkilöitä. Ilmiö johtuu siitä että uudemmat sukulopvet ovat kotiutuneet täysin ja heidän itsetunto on paljon parempi kuin heidän vanhempiensa tai esivanhempiensa. He ovat käyneet ruotsalaista koulua ja opinnet ruotsalasille tavoille. Uskaltavat olla oma itsensä. Vähemmän ennakkoluuloja. Toisaalta ruotsinsuomalaiset ovat kertoneet että he tuntevat kuuluvansa nykyään enempi ruotsalaiseen yehteiskuntaan, ovat integrotuneet, kuin heitä edeltäneet sukupolvet. Siihen auttaa myös se seikka, ettei suomalaiset tunne enää olevansa tikku kenenkään silmässä, sillä mahanmuuttajia on Ruotsissa kaikista maapallon maista. 

Ruotsi on ollut monikansallinen valtio jo 1500-luvlta lähtien, mutta sitähän ei suomalaiset tienneet. He vajosivat omiin ennakkoluuloihinsa ja eristäytyivät. Toisaalta suomalaiset oli kasvatettu autoritäärisellä tavalla tottelemaan. Omia mielipiteitä ei saanut kertoa. He pelkäsivät että he tekevät ehkä jotain mitä he eivät saa tehdä. Samasta syystä he vaikenivat, koska heidät oli lapsena  kasvatettu vaikenemaan. Sen huomaa että Suomessa vieläkin pelätään että tehdään väärin, tehdään moka. Ruotsin kielessä ei ole edes moka sanaa vstaava sanaa. Ruotsalaiset ovat maapallon suurimpia individualisteja ja siksi täällä ei mitään kutsuta mokaksi.

Mutta tiedän että vielä tänäkin päivänä asuu Tukholmassa suomalaisia, jotka ovat ollet täällä melkein kuusikymmentä vuotta ja he eivät suostu puhumaan ruotsia. He kyllä sitä ymmärtävät, totta kai, mutta se häpeä istuu joissakin henkilöissä niin lujassa ettei siitä pääse koskaan irti. Monet muunmaalaiset maahanmuuttajat oppivat nopeasti ruotsia ja he kotiutuvat Tukholmaan aivan eri lailla kuin useimmat suomalaiset, ja varsinkin suomalaiset miehet. Monet muut maahanmuuttajat kipusivat monenlaisiin virkoihin ja heitä akoi pian olla kaikilla aloilla, mutta suomalaiset halusivat usein jäädä palveluammatteihin tai tehdas- tai varastotöihin, siivoojiksi ja keittiöapulaisiksi. Roska-autonkujettajat olivat usein aikoinaan melkein kaikki suomalaisia, mutta he tienasivat erittäin hyvin siihen aikaan.

Marabou konsthallen.JPG

Maraboun tehtaan entisistä laboratorioista tehtiin Maraboun taidemuseo ja myös pihaympäristöstä tehtiin Taidepuisto.

Poseidon Zeus Marabouparken.JPG

Marino Marini Den stora hästen.JPG


Henri Laurens Undinerna.JPG





Igelbäckens mynning vid Edsviken

Igelbäcken on noin 10 milometriä pitkä vesiväylä,jonka varrelle on elettyy jo tuhat vuotta. Alueelta on löydetty neljä rautakautista  hautakenttää. Keskijalla tänne syntyi asutusta ja muutama kartanokin kuten Råsta, Lilla ja Stora Ursviken sekä Kymlinge. Igelbeckenin juoksualue on levnnyt viiden kunnan alueelle ja Igelbeckenin luonnonreservatti sijaitsee suurimmalta osin Sundbybergin ja Solnan alueilla. 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Lagundan seurakunta


Lansdberga gård, entinen kuninkaankartano ja Lagundan entinen lakitupa, jonka nykyään omistaa Lagundan kotiseutujärjestö. Kartano sijaitsee Birkopskullassa Örsundsbron alueella.


Folklanden Svitjord'issa/Upplannin vanha jaottelu

Svitjordin/Sveariken tuho oli Ruotsin valtakunnan alku. Folklanden oli viikinkien ja keskiajan mukainen maa-aluiden jako,  joilla oli omat lait ja oma lakimies. 

Fjärdhundraland on tuo vihreällä merkattu alue. Fjärdhundralandin pääpaikkakunta oli Enköping 1100-luvulla. Se oli aikaa jolloin Inge den äldre/Inge vanhempi, Håkan Röde ja Blot Sven toimivat kuninkaina. Inge oli kristitty mutta Blot Sven uskoi vanhoihin aasajumaliin. Attundaland on merkattu turkoosilla, Tiundaland on merkattu punaisella  ja Roden tai Roslagen on merkattu keltaisella.

Landsbergan kartanon vieressä sijaitsee iso maatila, jossa voi käydä ostamassa maatilan tuotteita. Fjärdhundralanden aluella on aivan hirvittävän paljon nähtävää ja koettavaa, on kartanoita, kahviloita, maatiloja, muinaismuistoja, ikivanhoja kirkkoja, käsityöläismyymälöitä, putiikkeja, kotiseutujärjestöjä ja kaikkea maan ja taivan välillä. Täältä ei koskaan tarvitsisi oikeastaan lähteä minnekään. Täältä löytyy vinkkejä! Täältä löytyy yöpymispaikkoja, yhdeksi yöksi, viikoksi tai pitemmäksikin aikaa. Täällä saa hengittää maalaisilmaa ja silti sijaitsee neljä isonpaa taajamaa melko lähellä, kuten Sala, Uppsala, Enköping ja Västerås.

Aikaisemmin lupasin kertoa Lagundan seurakunnan kirkoista, kun kirjoitin Balingsta ja Håbon kunta postausta. Tässä se nyt sitten tulee. Tästä tulee vain pintasilaus... Fjärdhudralandetin alueella on tiheään ikivanhoja kirkkoja.


Örsundsbron ympäristössä sijaitsee kymmenen kirkkoa, jotka kuuluvat Lagundan seurakuntaan, nimittäin Biskopskulla, Fittja, Fröslunda, Giresta, Gryta, Hjälsta, Holm, Kulla, Långtora ja Nysätra. Kirkot sijaitsee vain parin kilometrin välein. Ja lisää kirkkoja on heti välittömässä läheisyydessä.

Talven aukioloajat ovat surkeat, mutta aukioloaikoja lisääntyy kevään ja kesän mittaan. Puh: 071-460070. Puhelin aika ma-ke kello 9-12. Soittamalla voi sopia käynnistä kussakin kirkossa.

Örsundsbrossa valtatie 55 varressa, noin puolessa välissä Enköpingiä ja Uppsalaa sijaitsee tämä seurakunta, joka kuuluu Uppsalan hiippakuntaan. Lagundan seurakunta on itsenäinen pastoraatti. Vuonna 2010 yhtyi kymmenen seurakuntaa yhteiseksi Lagundan seurakunnaksi. Lagundan häradissa on yhdeksän pitäjää Biskopskulla, Fittja, Fröslunda, Giresta, Hjälsta, Holm, Kulla, Långtora ja Nysätra.


Kauppa ja merenkulkumuseo

Tämä on svealaisten syntymäaluetta (myös Ruotsin syntymäaluetta) ja tänne tuli kristinusko aikaisessa vaiheessa. Historiallisesti Ruotsin vanhin alue sijaitsee Skånessa, Uppåkrassa lähellä Lundia, mutta Skåne kuului siihen aikaan Tanskalle, joten sitä aluetta ei voi lukea Ruotsin vanhimmaksi. Toki Ruotsin maakamaralla on asunut ihmisiä jo 12000-10000 vuotta, mutta aikaisin yhteiskunnallinen kehitys alkoi Skånessa ja täällä Upplannissa. Skåne on kuulunut Ruotsiin vasta vuodesta 1658 lähtien. Skåne käsitti yhden kolmasosan Tanskan pinta-alasta, joten se oli melko suuri alue jonka Ruotsi sai Roskilden rauhassa.

Vielä 2000 eaa sijaitsi Upplanti noin 28 metriä nykisen vedenpinnan alla ja vielä viikinkien ajalla noin vuonna 800 oli pohjoinen Upplanti kymmenen metrin syvyydessä kun taas eteläinen Upplanti vain kahdeksan metrin syvyydesä. Tämä voi kuullostaa oudolta mutta jääkauden jälkeinen maannousu oli nopeanpaa mitä pohjoisemmaksi mentiin. 1000-luvulla oli Mälaren järven pinta 6-7 metriä korkeammalla kuin nykyään. 


Upplannissa on rapsipelto rapsipellon jälkeen, tai onko se rypsi suomeksi?

Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa puhuttiin siihen aikaan suurinpriirtein samaa kieltä ns, "danska tunga"/taskalaista kieltä, joka tarkoitti pohjoismaista kieltä. Suomenkielessä on sanalla kieli kaksi eri merkitystä, mutta Ruotsin kielessä on eri sanat,  språk ja tunga. Oli myös yhteiset jumalat ja tavat ja tottumukset. Tätä pohjoismaista kieltä puhuttiin siihen aikaan myös Normandiassa, Irlannissa, Isle of Man saarilla, Skotlannissa, Englannissa ja osassa Venäjääkin. Kuninkaatkin hallitsivat milloin mitäkin aluetta Norjan, Tanskan ja Ruotsin puolella. Kansallisuutta ei oltu vielä keksitty. Samasta syystä viikingit matkustivat ympäri nykyistä Eurooppaa ja Venäjälläkin ikään kuin omalla alueellaan. Ei ollut mitään valtioita eikä sis valtioiden rajojakaan. Kristinuskon myötä syntyi tarve asettaa rajoja, koska piispoille piti saada omat hiippakuntansa tai hallinnolinen alueensa.

Viimeisimpien DNA-tutkimusten mukaan ensimmäiset maanviljelijät tulivat  Eurooppaan Turkista noin 6000 vuotta sitten. Sitä ennen asui esimerkiksi Ruotsissa  vain metsästäjiä ja kalastajia, jotka olivat aikoinaan tulleet alueelle Venäjältä ja etelästä päin. Turkkilaisilla oli myös lehmiä ja lampita tai vuohia mukanaan. Tuhat vuotta asui turkkilaiset Skandinaviassa ja nykyään heidän DNA:ta löytyy vieläkin Liettuasta. Siellä se on jopa yleisin DNA. Näitä turkkilaisia kutsutaan tieteellisissä lähteissä nimellä Helenas folk, Euroopan ensimmäiset maanviljelijät. Anatoliasta he levisivät  ensin Unkariin, Ranskaan ja Ukrainaan ja sitten myöhemmin Skandinaviaan ja Baltian alueelle. Tällaista DNA tutkimusta tehdään vain naislinjalla, koska vain naisilla on DNA:saan mitokondrioita, jotka lapset perivät aina äidiltään. 


Långtoran kirkko, Elämänratas, kalkkimaalaus vuodelta 1490

Nimensä Lagundan seurakunta sai alueen häradin nimestä Lagunda. Härad on kilhlakunta suomeksi. Härad on skandinaavinen vanha nimitys nykyisille provinsseille. Härad oli enempikin kirkollis-poliittien, kun taas kihlakunta Suomessa on poliittis-oikeudellinen jako, jos nyt olen ymmärtänyt oikein. Suomessa on kihlakunnissa maistraatteja. Ruotsissa oli maistraatteja kaupungeissa keskiajalta lähtien, mutta ne lakkautettiin vuoden 1862 tehdyssä kuntareformissa. Pitäjä taas puolestaan on Ruotsissa ollut enemminkin kirkollinen jaottelu häradin sisällä.

Härad nimitys Ruotsiin tulee Tanskasta. Tanskan kuningas Knut den Helige/Knud den Hellige/Knut pyhä jakoi Tanskan häradeihin vuonna 1085. Ruotsiin nimitys tuli kuningas Valdemarin ajalla 1200-luvulla, samoihin aikoihin kun landskapslagarna/maakuntalait laadittiin. Häradissa sijaitsi luonnollisestikin tinget, jossa lakeja tulkittiin ja tuomioita langetettiin. Sana ting/tinget on vieläkin yleinen monissa nimitykissä, kuten Landsting/maakäräjät, Tinsghus/lakkitupa ja Tingsrätt/käräjäoikeus. Ruotsissa provinsseista käytettiin tätä ennen nimitystä hundare/satakuntalaitos. Tämä hallinnollinen jakosysteemi oli vallalla Sveanmaalla varhaiskeskiajalla ja viikinkien ajalla. 

Vuoden 1862 kuntareformin mukaan maa jaettiin Landstingeihin. Tämä vastaa suurin piirtein sitä jakoa, jota Suomessa ollaan juuri Soten myötä suunnittelemassa. Sotessa on kuitenkin suunniteltu olevan mukana myös sosiaalipuoli, joka taas Ruotsissa on kunkin kunnan omassa hallinnassa. Sen sijaan Ruotsissa ei kunnilla ole terveydenhuoltoa, koska se  on  ollut jo erittäin kauan Landstingetin vastuulla. Ruotsissa Landsting perustettiin jo vuonna 1862 jolloin lakkautettiin virallisesti nimitykset pitäjät, joista tehtiin kuntia. 

Landstingejä on kuitenkin muokattu ajan saatossa. Landstingejä on Ruotsissa 20 joista pari on itsenäistä. Landstingetiin valitaan vaaleissa politikot päättämään ja valvomaan toimintaa. Kunnallisveron yhteydessä jokainen veronmaksaja maksaa määrätyn prosentin Landstigetille. Se on noin 11-12 % kunnallisverosta. Suomessa Landstinget on nimeltään Maakäräjät, mutta sekin on Ruotissa hieman harhaan johtava nimitys, kuten kihlakunta nimityskin. Kyse ei ole oikeudellisesta vaan poliittisesta hallinnasta. Landstinget vastaa Ruotsissa terveydenhoidosta ja infrastruktuurista. Nykyään on molemmissa myös yksityisiä yrityksiä mukana.


Biskopskulla kyrka
 Rauhallisemmalla paikkalla ei kirkko voi sijaita.

Täällä Biskopskullassa Landsbergan kuninkaan kartanossa (katso valokuvaa ylinnä) syntyi vuonna 1808 saarnaaja Erik Jansson, joka muutti Amerikoihin ja perusti siellä Illinoisiin Bishop Hill nimisen pietistisen seurakunnan. Erikin vanhemmat olivat juuriltaan Hälsinglandista ja siellä Erik  perusti uskonlahkon, jonka jäseniä kutsuttiin nimellä Erik-Janssare. Kirkko halusi vangita hänet, mutta hän pakeni. 


Erik oli taitava maanviljelijä, kunnes hän muutti Amerikoihin mukanaan joukko uskollisia lahkolaisia. Illinoissa he perustivat Bishop Hill nimsen kylän, joka sai nimensä Biskopskullan kylän mukaan. Nykyään on Biskopskullan kylässä Biskop Hill seura, jossa vaalitaan Erik Jansonin perinnettä. Seuralla on jopa oma museokin.



Biskopskullan kirkko

Kirkko seisoo muurien ympäröimänä keskellä avaria viljapeltoja. Muuri on 1100-luvulta. Biskopskulla härad, nykyään Biskopskulla distrikt, on peräisin keskiajalta. Kirkko on 1100-luvulta ja luultavasti Lagundan seurakunnan vanhin kirkko. Mutta alueella on aikaisemmin sijainnut Kulla niminen kirkko. Piispa omisti tontin kirkon luona, joten uudelle kirkolle tuli nimeksi Biskopskulla. 

Landsbergan kuninkaankartano sijaitsee alueella. Täällä asuu noin reilut 200 henkeä hyvin hajanaisesti. Alue on maanviljelysaluetta.


Kirkossa on runsaasti 1400-luvulta peräisin olevia kalkkimaalauksia, jotka on maalanneet Mälaren laakson omat maalarimestarit. He ovat maalanneet ns Strängäsin tyylin mukaan. Alttarilla on yksinkertainen puuristi ja sen yläpuolella pyöreä ikkkuna. Entinen alttaritaulu 1700-luvulta on laitettu kirkon seinälle ja toisella seinällä on puinen krusifiksi 1400-luvulta. 




Lattian alle on haudattu joukko henkilöitä, mutta kaikkien vainajien identiteettiä ei tiedetä.

Kesäaikaan ovat kaikki Lagundan seurakunnan kirkot avoinna yhden viikon ajan, kukin omalla viikollaan. Muussa tapauksessa voi aina ottaa yhteyttä puh. 0171-460070 seurakuntaan ja sopia ajasta, niin joku tulee seurakunnasta näyttämään kirkkoa. Sama koskee kaikkia kymmentä Lagundan seurkunnan kirkkoa. Tämä tapa on yleinen koko Upplannin alueella. Täällä on paljon ikivanhoja kirkoja, joita ei voi pitää avoinna kaiket päivät, kiinnostuksesta huolimatta. Mutta ystävälliset seurakunna työntekijät tulevat mielellään näyttämään kirkkoja kunhan vaan soittaa ja sopii etukäteen ajankohdasta.



Fittja kyrka

Tämäkin kirkko sijaitsee erittäin idyllisellä alueella viljapeltojen keskellä. Fittjan kylä on aivan ihanan pieni kylä. Kirkko on peräisin 1200-luvulta ja lisärakennettu 1300- ja 1400-luvuilla. Kirkko on sijainnut Ekolnin järven Lårstavikenin lahden rannassa, joka on osa Mälaren järveä. Lahti näkyy kirkon takaa. Mutta jääkauden maanpinnan noususta johtuen kirkko sijaitsee nyt noin 500 metriä rannasta. Tämä on hyvin tasaista maanviljysaluetta, silminnäkymättömiin peltoja ja siellä täällä pienin oaasi puita. Täältä on 5 kilometriä Hjälstaan ja 8 kilometriä Örsundsbrohon. 

Kirkko uhattiin hajoittaa 1800-luvulla, mutta onneksi ei niin käynyt. Erittäin tunnettu ja kuuluisa arkkipiispa Nathan Söderblom käski uusvihkiä kirkon vuonna 1925. Kirkko sai kauniin vaalean rosan värin ulkoseinilleen.  Nykyään kirkko kuuluu kulttuurisuojattujen kirkkojen joukkoon. Ruotsissa on luterilaisia kirkkoja 3700, joista 3071 kirkkoa on k-merkattu, siis ne ovat kulttuurisuojattuja kirkkoja. 


 Kellotapuli on pystytetty vuonna 1632. 



Useimmat kirkot rakennettiin kivestä, ns gråsten, jossa sitten oli tiilikiviä tukena tai koristeena. Gråsten kiviin kuuluu mm graniitti ja gneissi. Gråsten kiveä kutsutaan Saksassa luonnonkiveksi. Hiekka- ja kalkkikivi ovat olleet hyvin yleisiä 1100-luvun rakennusmateriaaleja, mutta Ruotsiin piti hakea ammattiväkeä Saksasta työstämään näitä kivilajeja. 

Skandinavian vanhin kivirakennus on Roskildessa sijaitseva Sankt Clemensin kirkko. Ruotsin puolella on vanhin kivirakennus vuonna 1060 rakennettu Dalbyn kirkko, mutta kirkkoa on korjattu ja muunneltu jälkeen päin. Nidarosin tuomiokirkko Trondheimissä Norjassa rakennettiin myös kivestä vuonna 1070. Nidaros on ehdottomasti minun suosikki kirkkoni. Aivan uskomattoman mahtava kirkkorakennus. Kun kävin Nidaroksessa 70-luvulla niin sain melkein chockin. Niin suuren vaikutuksen kirkko teki minuun. Ei siis ihme että Nidaros on ollut ehdottomasti suosituin puhiinvaelluskirkko Pohjolassa. Sankt Clemesin ja Sankt Olofin kirkot rakennettiin myös 1100-luvulla Visbyn kaupunkiin Gotlannissa. 

Ensimmäiset kirstityt kirkot olivat usein puusta kasaan koottuja hökkelejä, jotka sitten talvella paloivat tuusannuuskaksi. Ruotsissa on vain pari vanhaa puukirkkoa jäljellä. Joten pitäkää hyvä huoli siellä Suomessa vanhoista puukirkoistanne. Ne ovat todellakin upeita. 

Moderneja puukirkkoja on Ruotsissakin useampiakin. Ruotsissa alettiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa rakentamaan kirkkoja kivestä, nykyään betonista, koska se on paljon halvempi ja nopeammin työstettävä materiaali. Gråsten kirkot ovat erittäin vahvoja ja aistikkaampia kuin betonipintaiset kirkot. Mutta makunsa akullakin. Betoni on suurinta huutoa nykyään Ruotsissa arkkitehtipiireissä. Betonia yhdistellään lasiin ja siinä se. Jo Rooman valtakunnassa käytettiin betonia rakennusmateriaalina. Se kestää ja kestää...









 Fröslunda kyrka


 Fröslunda kyrka

Kirkko on 1300-luvulta mutta myöhemmin 1700-luvulla uuskorjattu ja muuteltu barokin tyyliseksi. Vanhasta kirkosta on jäljellä lukuisia puuveistoksia. Kirkko seisoo epävakaalla pohjalla ja siksi kirkkoa on jouduttu korjaamaan. Muuten melko keskiakainen kirkko on saanut renessanssin aikaisen kuorin.



Saarnastuoli on sijoitettu pääalttarin taakse








Riimukivä löytyy kaikkien näitten upplantilaisten 1100-1200-luvuilla rakennettujen kirkojen tonteilta tai jopa joidenkin kirkkojen eteisistäkin. Kristityt kirkothan usen miten rakennettiin entisiin pakanajan uhrilehtoihin. Riimukiviä on käytetty paikka paikoin myös kirkon oven edustalla porraskiviniä. Riimukiviä näkee usein kaikkialla Suur-Tukholman alueellakin keskellä viljapeltoja ja teiden varsilla.


  Kvekgården

Kvekgårdenin kartano on vanha kartano 1700-luvulta. Kartanoon kuuluu noin kymmenisen rakennusta. Se sijaitsee Örsundsbrossa. Uppsalan museo pitää huolen Kvekgårdenista. Aluetta pidetään avoinna varsinkin kesäkaudella lauantaisin  ja sunnuntaisin. Alueelle maksaa sisäänpääsy 30 kruunua.


Kvekargården sijaiste erittäin idyllisellä paikalal isojen vanhoje puiden katveessa ja vihreiden hieman villien niittyjen ympäröimänä. Täällä juhlitaan joka vuosi Ruotsin kansallispäivää 6.kesäkuuta kello 18.00. Fröslundan kirkko tarjoaa päivän kunniaksi ja  illan ratoksi urkukonsertin. Bussi 804 kulkee Uppsalan ja Enköpingin väliä ja se pysähtyy Örsundsbrossa Kväkvägenin pysäkillä. 





Giresta kyrka

Olen aina tykännyt että nämä upplantilaiset paikannimet ja kirkkojenkin nimet ovat erikoisia, jopa hassuja ja huvittavia. Mutta niillä on erittäin pitkä historiansa,  joten ei kai se ole ihmeellistä. Samoin gotlantiliaset paikannimet ovat erikoisia.

Girestan kirkko ei seiso itse Girestan kylässä vaan vain kahden kilometrin päässä Örsundsbrosta itään päin, tienristeyksessä. Bussi 895 ajaa tästä ohitse. Bussi kulkee Uppsalan ja Bålstan väliä. Bålstaan pääsee helposti Tukholmasta paikallisella sähköjunalla.

  
Girestan kirkko on elegantti rosanvärinen moderni kirkko. Kirkko on alunperin 1200-luvulta, mutta se tuhoutui tulipalossa ja kirkko jouduttiin rakentamaan uudestaan. Finanssimies Anders Wall kustansi kirkon uusrakentamisen. Hän on itse syntynyt ja kasvanut Girestassa ihan tavallisessa maanviljelijä perheessä, kuten hän itse kertoo. Perheellä ei ollut varaa koluttaa lapsiaan mutta Anders sai stipdenin jonka tuella hän opiskeli. Hän sanoo nauttivansa saadessaan tehdä lahjoitukia ulkomaita myöten. Hän sanoo että lahjoitukset ovat hänen tapansa osoittaa kiitollisuutta. Sikisipä hän jakaa joka vuosi syntymäpäivänäänkin stipdendejä nuorille opiskelijoille.

Nykyään hän asuu Hebyssä, joka on Lagundan seurakunnan läntinen naapuri. Heby on laaja kunta Uppsalan läänissä. Anders Wall kuuluu niitten herrojen joukkoon, jotka ovat saaneet kaikki mahdolliset kunniamitallit niin Ruotsissa kuin ulkomaillakin. Hän on saanut esimerkiksi Suomen Leijonaritarikunnan kunniamerkin. 



Girestan kirkko vihittiin uudestaan vuonna 1914 jo kolmannen kerran. Girestan keskiaikaiset kaaret ja pilarit poistettiin ja kirkkosalista tuli näin paljon avarampi. Kirkkosaliin tehtiin isoja ikkunoita. Kirkko on kooltaan isompi kuin muut Lagundan seurakunnan kirkot. Saarnastuoli ja alttariasetelma on kotoisin vanhasta kirkosta. Kirkko vihittiin vuonna 1785 jo toiseen kertaan. Girestan kirkossa on joka sunnuntai Jumalanpalvelus kello 11. 

Girestan kirkon kirkkokonserit ovat 25-vuotinen perinne. Edellä mainitsemani herran Anders Wallin säätiö järjestää nämä konsertit. Tänne tulee varmasti väkeä Tukholmasta saakka, enkä yhtään ihmettele jos vaikka kuningas ja kuningatar kävisivät ainakin kerran kesässä täällä konsertissa.  Kuningas on hyvä ystävää Anders Wallin kanssa. Tänne tulee esiintymään ulkomaalaisia kuuluisia solisteja ja muusikkoja. Aivan uskomatonta että täällä avarien viljapeltojen keskellä pidetään niinkin korkeatsoisia konsertteja. Kirkolla on yhteyksiä Musiikkikorkeakoulun ja Oopperakorkakoulun kanssa. Itsekin haluaisin olla ainakin kerran mukana, sillä pidän tästä kirkosta ja sen ympäristöstä.  Tämän syksyn ohjelmistoa täällä.

Girestan kirkon kirkkoherra sai kunnian matkustaa Roomaan piispan virkaanvihkiäisiin edustamaan Ruotsia kirkkoprovinssina. Girestan pitäjä oli rikas pitäjä 1600-1700-luvuilla. Täällä sijaitsi useita rikkaita rälssikartanoita ja maatiloja, jotka tekivät lahjoituksia kirkolle. 


Tunnettu kirkkomaalari Olle Hjorzberg on sommitellut alttarimaalauksen. Sen nimi on "Anna meille ikuinen ilo".



Tähän laitettiin kolehti aikoinaan.


Asehuoneeseen on kerätty vanhoja esineitä



 Riimukivi, kirkon "aarrearkku" ja kolehtiastia.


Gryta kyrka

Grytan kirkon vanhimmat osat ovat 1100-luvulta, siltä ajalta kun kristinusko tuli tälle alueelle. Lukuisat riimukivet kertovat siitä. Kiviin on nimittäin raaputettu kristillisiä symbooleja. Kirkon paikalla on ollut puukirkko, mutta se on hajonntut tai palanut, kuten usein siihen aikaan kävi kirkoille. Joten uudempi kirkko rakennettiin kivestä.


Kirkko sai asehuoneen, sakristian ja tornin 1400-luvulla. Usein 1400-luvulla vaihdettiin kirkkojen tasaiset puukatot tiiliholveiksi. Ruotsiksi holvi on valv, joten joskus saatan vahingossa kirjoittaa valvi hovin sijasta. Mutta kattoholvien rakentaminen kesti aikansa. Albertus Pictorin oppipojat tulivat sitten maalaamaan kattoholveihin kalkkimaalauksia. Maalauksiin he merkkasivat päivämäärän, jolloin maalaukset on tehty, nimittäin Marian päivänä vuonna 1487.

Kirkko paloi vielä kerran 1500-luvulla ja silloin tuli silloinen kuningas Johan III apuun ja kustansi korjaustyöt. Johan III oli kuningas Gustav Vasan poika. Saarnastuoli ja alttarikokonaisuus tehtiin 1700-luvulla Olof Gerdmanin toimesta. Kattojen kalkkimaalaukset putsattiin esiin 1929-1930. Nimittäin luterilaisuuden tultua Ruotsiin käski kuningas Gustav Vasa peittämään valkoisella kalkilla kaikki katollisen ajan kalkkimaalaukset. Mutta kaikissa kirkoissa ei niitä kuitenkaan peitetty ja niistä joissa peitettiin, on jälkeen päin yritetty putsata vuosina 1929-1930 valkoinen kalkki pois maalausten päältä.


Grytan kirkko sijaitsee vain kaksi kilometriä Örsundsbrosta koilliseen. Maantie C 569 on vain 800 metriä pitkä tien pätkä. Tie kulkee Salnecken linnan kautta ja päätyy tänne Grytan kirkon luokse. Västeråsin postauksessa olen jo aikaisemmin kertonut alueesta ja sen nähtävyyksistä. Olen kertonut myös tästä Grytan kirkosta ja Salnecken linnastakin.



 Kelotapuli on vuodelta 1752. Tapulissa on kaksi kelloa, isompi ja pienmi kello.


 Tämä on kirkon ruumishuone, joka tuskin enää on koskaan käytössä. 

Kirkkomaan muurin täytyy olla vanha, ehkäpä alkuepräinen 1100-luvulta. Kirkkomaan muureja on  ehkä korjailtu jälkeen päin. Täällä Upplannsisa korjattiin vaha krikkomanmuuri jonka luulalan olevan vanehmpi kuin itse kirkon. Muurin kunnostamien tuli maksaman 3 miljoona kruunua. Monelle seurakunnael on kallsita tehdä korjauskia kirkkoihin ja kirkkomaalle, mutat valtio jakaa jonkin verran varoja tätä varten. Valtio tukee hyvää hyvyyttään, sillä Ruotsin valtiolla ei ole valtionkirkkoa. Kukin kirkko ja seurakunnat ovat täysin itsenäisiä.



Kirkkoa vastapäätä sijaitsee entien pappila. Salnecken linnaan mentäessä sijaitsee linnan kahvila tienristeyksessä. Kirkkoon pääsee kun ajaa vasemalle noin 400 metriä. Tie päätyy kirkon luokse.



Saaranstuoli on kirkon vanhinta kalustusta.




Holms kyrka

Tästä ja Grytan kirkoista olen jo aikaisemmin kertonut täällä. Holmin kirkko kuuluu yksityiskartanoon nimeltä Holms.


Hjälsta kyrka

Tämä kirkko sijaitsee rauhallsiessa ja kauniissa Hjälstabyn maalaiskylässä. Girestan kirkko ja tämä Hjälstan kirkko sijaistevat Enköpingin kunnan puolella. Täältä on Örsundsbrohon 8 kilomteriä ja Bålstaan 15,  Girestaan 4 ja Fittjaan 5.
Tämä krikko on suurin maaseutukirkko Upplannissa. Kirkko on rakennttu 1400-luvulla, mutta vain 500 metriä kirkosta on sijainnut tätkin vanhempi kirkko, luultavasti puurkikko. Legendan mukaan kirkko sai paikkansa, siten että juuri tällä paikalla satoi lunta juhannusaattona.





Alattriakaappi on Alsiken luostarista, Knisvtasta, joka sijaiste Ekolnin järven itäisellä rannalla.  Kaapin on lahjoittanut syster (=nunna) Marianne, joka oli sukunimeltään Nordström. Alttarikaappi on syster Marianne oma teos. Tätä ennen alttarilla oli kruisfiksi vuodleta 1895, joka siirrettiin kirkkosalin rieumukaareen.


 Kastemalja on 1200-luvulta ja peräisin aikaisemmasta kirkosta.


Kulla kyrka

Kullan kirkkomaanmuuri on 1600-luvulta ja kirkkomalle on kolme sisäänkäyntiä. Valokuvassa pääsisäänkäynti. 


Kulla kyrka
Tämä kirkko toimi aikoinaan Kullan seurakunnan pääkirkkona. Seurakunta on peräisin keskiajalta. Kullan pikkuriikkinen kylä sijaitsee Ekolnin järven eteläisessä lahdessa, vastapäätä Skon niemeä. Tie on maantie 585 joka päätyy Holmsin kirkkoon, noin kolmen kilometrin päässä. Hjälstaan on täältä 7 kilometriä.

Kullan kylä ulkoapäin näyttää olevan vain tämä söötti kirkko ja sen pappila vastapäätä kirkkoa. Täällä on luonnollisestikin maatiloja jotka ei näy juuri maantielle, mutta kirkon ympäristössä on valtavan suuria avaria viljeslyspeltoja. Vain reilun puolen kilometrin päässä sijaitsee Friibergin herraskartano ja heidän tiluksillaan sijaitsee golfkenttä.


Kirkon sisääkäynti on eteläisen oven kautta. Ovi on alkuepräinen keskiaikainen. Taustalla kellotornin pohjakerrokseen tehtiin kastehuone 1949-1950 tehtyjen korjaustöiden yhteydessä. Kirkkoa ei oltu juuri käytetty sitten vuoden 1866, mutta seurakuntalaiset itse kävivät kirkossa ja pitivät siitä huolen. Keskiajalla seisoi kasteastia aina lähinnä sisäänkäyntiä, kuten ne seisoo vieläkin katollisissa kirkoissa.

Valokuva kastehuoneesta alenpana.

Kullan kirkko on 1200-luvulta, tai ehkä jo 1100-luvun lopulta. Kirkon ympärillä on runsaasti riimukiviä joten se kertoo että alueelle on tullut kristinusko hyvin varhain. Kirkkoa lisärakennettiin 1400-luvulla. Kirkko sai tähtiholvin, asehuoneeen ja  "kellokerroksen", joka rakennettiin tiiliskivistä. Kirkkoslai sia muutaman ikkuan 1800-luvulla.

Kullan aluetta kutsuttiin alkuun nimellä Bondekulla, jotta sitä ei sotkettaisi Biskopskullaan.


Kastenurkkaus
Tämä kastemalja on siis 1200-luvulta joka on tehty gotlantilaisesta kalkkikivestä ja sen jalassaon neljän henkilön kasvot. Kastemalja on lainattu Uppsalan tuomiokirkon näyttellyyn nimeltä Himlen är här. Ikävää kyllä en ole nähnyt tätä kyseistä näyttelyä, mutta se kuulema oli "kaikkien aikojen näyttely". Näyttely pidettiin reformation 500-vuotisjuhlan kunniaksi. Kullan kirkon kastemalja esitellään täällä.

Kastenurkkauksessa on kirkon lahjaksi saama antependium tai sen kopio, jonka kirkko sai lahjoituksena vuonna 1642. Antependiumia kuitenkin pidetäään baptisteriassa monien lukkojen takana. Antependium on kangas jolla peitettiin päälattari etu. Liinoihin oli usein prodeerattu kuvia ja ornamentteja, kristillisiä symbooleja. Vanhin antependium löytyy Milanosta, Pyhän Ambrogion basilikasta. Se on 800-luvulta. Ruotsissa vanhin antependium löytyy Historiallisesta Museosta Tukholmasta. Se on 1100-luvulta. Juuri tämä Ruotsin vanhin antependiumi on aikaisemmin ollut täällä Lagundan seurakunanssa Biskopskullan kirkossa. Antependiumeja on tehty myöhemmin myös metallista.




Kullan kirkko ei ole käytössä nykyään. Seurakuntalaiset saavat tietysti hakea  kirkon avaimet ja istua kirkossa kuinka paljon haluavat. Seurakuntalaisia ei taida olla kourallista enenpää. Kirkot saavat "tekohenhgitystä" täällä Lagundan seurakunnssa, eikä tämä ole ainoa seurakunta Ruotsissa jossa kirkot seisovat tyhjiltään ilman toimintaa. On melkein mahdotonta uskoa että nämä kirkot tulevat säilymään kovin kauaa. Mutta kaikki Lagundan kirkot ovat lailla kultturisuojattuja, joten niitä ei voi myydä, eikä hajoittaa tai käyttää muuhun tarkoitukseen. Seurakunnasta tullaan näyttämään kirkkoa jos ottaa yhteyden etukäteen ja sopii ajasta. Kullan kirkkoakin pidetään auki yhden viikon ajan kesällä. Puh: 0171-460070.


Penkkirivit ja saaranstuoli ovat 1600-luvulta. Ne on veistänyt paikallein timmermanni nimeltä Jöns snickare. Siihen aikaan ei tavalisilla ihmisillä ollut sukunimiä, vain kuninkaallisilla ja aatelisilla, jotan Jönsiä kutsuttiin yksinkertaisesti Jöns puusepäksi.



Tuossa seinustalla on ns papinpenkki, joka on alkueräisestä kirkkorakennuksesta kotoisin. 




Kirkossa on ollut alttarikaappi 1400-luvulta ja siitä alattarikaapista on kirkossa muutamia puuveistoksia jäljellä, jotka nyt saavat koristaa kirkon seiniä. 


  1400-luku


Tämä krusifiksi on 1200-luvulta ja luultavasti siitä alkuperäsiestä kirkosta kuten kastemaljakin.


Långtoran kirkko


Långtora kyrka

Tämä kirkko seisoo noin kymmenisen kilometriä Örsundsbosta länteen päin. Kirkko sijaitsee Enköpingin kunnan puolella. Långtporan kirkonkylä on pieni kuten muutkin tämän alueen kylät. Kylä kosotuu hajlalan sijaisetvista maanviljelystiloista ja Långtoran kartanosta, jonka mukan kirkko ja kylä ovat saaneet nimensä. Maantiet C565 ja c566 kohtaavat kylässä.


Långtoran kirkko on tyypillinen keskiaikainen upplantilainen kirkko, rakennettu tiiliskivistä, kalkittu valkoiseksi  ja ilman tornia.


Kirkon vanhimmat osat ovat 1200-luvulta ja loput kirkosta rakennettiin 1300-luvulla. Kirkko sai kauniita ristivalvinsa 1500-luvulla. Siihen aikan osattiin rakentaa kauniita ristivalveja.

Melkein kaikissa keskiaikaisissa kirkoissa oli runsaasti puuveistoksia mutta useimmat hävisivät siinä hässäkässä, kun kuninkalliselta taholta kiellettiin kaikki katollisen ajan uskonnolliset esineet kirkkosaleissa. Osa esineistä vietiin kirkon vintille tai johonkin varastoon. Osa niistä jopa hajoitettiin tai poltettiin. Osa jäi kirkkoihin seisomaan. Nykyään on yleensä kaikista vanhimmat puuveistokset viety museoihin. Tukholmassa Historiallisessa museossa on näitä veistoksia yllin kyllin ja osa on varastoitu tilan puuteen takia. Uppasalan ja Enköpingin museoissa on myös kirkollisia esineitä.


1100-luvulta, Enköpingin museossa


1400-luku, Enköpingin museossa


1400-luku, Enköpingin museossa


 1400-luvulta, Enköpingin museossa


1400-luvulta, Petrus och Paulus/Pietari ja Paavali

Nämä reliefit ovat irrotettu lentsiestä uultavasti saarnastuolista. Tämä uusi saarnastuoli on 1800-luvulta. 


Kastemalja, 1200-luvulta







Nysätra kyrka

Tämä kirkko 1400-luvulta sijaitsee noin 8 kilometriä Örsundsbrosta länteen päin. Tästä ohitse kulkee maantie 569. Toisella puolella tietä seisoo kirkko ja toisella puolella tietä seisoo kellotapuli keskellä viljapeltoa.

Alkueperäisestä kirkosta on säilynyt pari kaunista puuveistosta, jotka koristaa kirkkosalia. Kirkko poikkeaa muista Upplannin kirkoista siten, että sen ulkoseiniä ei ole kalkittu valkoisiksi.Kirkoa on jouduttu uuskorjaaman sillä yksi seisnitä alkoi vahota. Samalla kirkko sain suuremmat ikkunat jotka teki kikkosalista valoisemman.


 Nysätran kirkon kellotapuli seisoo keskellä peltoa


 Kirkossa on kaksi alttaria, joista toinen on kastealttari

Tämän pääalttarin alttarikaappi on 1400-luvulta. Kirkkosalasin korkea ristivalvi ja kaunis lasimaalattu ikkuna ovat nähtävyyksiä. Harald Lindberg on valmistanut yon kaunnin alsi-ikkuan ja suunnitellut allatriasetelman.



 
Kastealttari 
Kirstuskrusifiksi seinällä on 1300-luvulta.


Nysätran kirkko sai vuonna 1772 lahjoituksena 17 ns passiotauluja, jotka kuvaavat Jeesuksen elämää. Passiotaulut ovat harvinaisuuksia Ruotsissa, ja siksi ei tiedetä että mistä nämä taulut ovat oikein kotoisin. Luultavasti joku alueen aatelisperheistä on lahjoittanut taulut kirkolle. 

Aikaisemmin jo olen maininnut Uppsalan Tuomiokirkon järjestämästä näyttelystä Himlen är här. Näyttely  järjestettiin reformation 500-vuotis-juhlallisuuksien kunniaksi. Näyttely oli ainutlaatuinen. Joitakin esineitä täältä Lagundan seurakunnan kirkoistakin sai kunnian olla mukana näyttelyssä, ja yksi näistä passiotauluistakin. Balingstan kirkosta oli näyttelyssä mukana iso kuparinen kynttilänjalka. Jopa Paavi Fransiscus kävi Lundissa ja Malmössä reformatiota juhlimassa, mutta Uppsalaan asti hän ei ehtinyt. Vaikka Lundan kirkko oli sopivin paikka juhlia reformation 500-vuotisjuhlaa. Edellinen paavi Emeritus Benedictus XVI on käynyt Uppsalassa vuonna 1989.








Luonnonreservaatti nimeltä Hjälstaviken, sijaitsee aivan lähellä näitä kirkkoja.

Hjälstavikissä sijaitsee mahdollisesti Ruotsin ihanin lintujärvi, ehdottomasti tunnetuin. Täällä on kartta reservaatista. Alueella on myös paljon erikosista kasvillisuutta, myös muitakin eläimiä, esim. lehmiä laitumella kesäaikaan. 

Järven ympäri voi patikoida. Vessoja, vesiposteja, grillipaikkoja ja levähdyspaikkoja löytyy matkan varrelta. Ja tietsyti myös lintutorni ja lintujen kiikarointipaikkoja. Tämä on koko perheen retkikohde. Eväät, kiikari ja kamera mukaan. Jos ei ole omaa autoa käytettävissä niin tänne pääsee melko lähelle myös bussilla 803. Bussi kulkee Bålstan ja Enköpingin väliä. Bålstaan pääsee Tukholmasta paikaallisella sähköjunalla. Jää pois bussista pysäkillä Ekolsunds gård tai Svannäs ja sitten siitä kävellen. Ota kartta mukaan. Enköpingsvägenin varrella noin 250 metriä Enköpingiin päin voi kääntyä oikealle ja siinä heti onkin sitten Parnassen niminen laituripolku järvelle. Enköpingsvägenin varrelal on kyltti, jossa lukee Naturreservat. Muitakin reittejä järvelle löytyy.