Kevät tuli Tukholmaan kaksi viikoa tavallista aikaisemmin, nimittäin 2. maaliskuuta. Vaikka ei tässä ole ollut oikeasti talvea lainkaan. En ole tarvinnut kertaakaan laittaa talvikenkiä jalkaani. Hattua, myssyä enkä käsineitäkään omista. Kumisaappaista puhumattakaan. Talvitakki minulla sentään on ollut noin kolme kuukautta päälläni. Ja kaulaliina. Malmöseen tuli kevät jo ajat sitten.
Viime vuonna tuli kevät Tukholmaan jo 24. helmikuuta. Viime keväänä oli lämpimänpää kuin tänä keväänä. Normaalisti kevät tullee siinä noin 16. maaliskuuta.
Nyt jäädän odottelemaan että magnolia ja kirrsikkapuut alkavat kukkimaan. Magnolia tahtoo kukkia ensin siinä huhtikuun lopussa ja apari viikkoa sen jälkeen kirsikkapuut.
Pian kukkivat kirsikkapuutkin...viime vuonna kirsikkapuut kukkivat 5.huhtikuuta joten ei siihen mene montaa päivää enää...
Sankt Paulskyrkan, Pyhän Paavalin kirkko, Mariatorget, Kungsholmen
Sankt Paulinkirkko on vanhin metodistikirkko Ruotsissa. Metodistiseurakunta perustettin vuonnan 1868 ja kirkko vamistui vuonna 1875. Arkkiethti Axel Kumlien suunnitteli krikon Metodistiseurakunnalle. Varat kirkon rakentamiseen tuli USA:sta metodistiseurakuntien keräyksestä. Kirkko oli melkein ensimmänien uusgoottinen englantilais/amerikkalais-tyyppinen kirkko Tukholmassa. Kymmenen vuotta aikasiemmin oli rakennettu Ersta Diakonian omistama Erstan kirkko hieman saman tyylin mukaan. Tästä Sankt Paulinkirkosta tuli esimerkki kaikille myöhemmin rakennetuille Metodistikirkoille Ruotsissa. Tyypillinen ruusuikkuna sisäänkäynnin yllä löytyy melkein kaikista Metodistikirkoissa. Katolla on kahdeksankanttinen kattoratsastaja koristeena ja tornispiira. Suuret kauniit goottilaistyyliset ikkunat ilman lasimaalauksia koristaa ja valaisee kirkkosalia.
Myöhemmin lyötiin yhteen Sankt Markuksen metodistiseurakunta. Nykyään metodistiseurakunnassa on vain 90 jäsentä. Vuonna 2012 yhtyivät Ruotsin Metodistikirkko, Ruotsin Babtistiseurakunta ja Ruotsin Missionskyrkan yhteen ja yhteisö on nimeltään Trossamfundet Gemensam Framtid. Vuonna 2013 päätettiin että yhteisön nimeksi tulee Equmeniakyrkan. Tässä vaiheessa liittyi noin sata metodistia Suomen metodistikirkkoon, joka puolestaan kuuluu isonpaan United Methodist Church järjestöön, U.M.C.
Sankt Paulinkirkko on myyty 2014/2015 Stockholms stadsmission, joka on vanha ja hyvin tunnettu ja suuri voittoa tavoittelematon sitoutumaton, kristilliselle pohjalle kehittynyt kaupungkilähetystyöseura. Tällaisia organisatioita on Tukholmassa vaikka kuinka paljon ja suurin osa niistä perustuu kristilliselle perustalle.
Stockholms stadsmission pitää huolen köyhistä, päihteiden ja lääkkeiden väärinkäyttäjistä, lapsista ja vanhuksista. Heillä on myös kouluja ja opistoja ja henkilökuntaa jotka on koulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Kruununprinsessa Victoria on Stadsmission'en sosiaalisentoiminnan suojelija. Victoria tapaa usein henkilöitä jotka tarvitsevat tukea ja hänen avullaan moni saa toivoa ja uskoa selviytyä. Tässä samalla voin ekrtoa että kruununprinsessa Victorian ja prinssi Danielin "lastenhoitaat" tai barnflickor, kuten Ruotsissa sanotaan, kuuluvat helluntaiseurakuntaan. Toinen tytöistä tulee Australiasta ja puhuu englantia pikku prinsessa Estellen kanssa ja toinen on ruotslainen joka puhuu kaiketi niin ruotsia kuin englantiakin Estellen kanssa. Stockholms stadsmission järjestö perustettiin jo 1800-luvulla. Alkuun järjetössä oli kaksi osastoa, evankelisluterilainen ja babtistinen kirkkokunta. Myöhemmin luteraanit perustivat uuden organisation Evangeliska Fosterlandstiftelsen EFS, evankelinen isänmaasäätiö, joka oli uusi evankelisen herästysliikkeen organisatio. Stockholms Stadsmission'illa on oma suuri rakennus Gamla Stanissa, Stortorgetin reunalla. Nykyään tämä järjestö on valtavan suuri. Ruotslasiet ovat erittäin avuliasta väkeä ja he miellään lahjoittavat varoja hyväntekeväisyyteeen. Aivan valtavia summia vuosittain. Vuoden 2014 hyväntekväisyysjärjestöjen yhteinen tilasto. Tuossa ei ole mukana valtion hyvätekeväisys summat. Vuonna 2015 oli Ruotsin valtion hyväntekeväisyys tuki 40 miljardia Ruotsin kruunua.
Sankt Paulskirkko on avoin kaikille. Kirkko ja seurakunta on sosiaalinen ja hengellinen kohtauspaikka, paikka jossa aina löytyy kekustelukaveri ja tukihenkilö. Kirkkoa on alettu putsaamaan ja kalustamaan uudestaan. Mitään suurenpia muutoksia ei kirkossa saa tehdä koska kirkko on kulttuurisuojattu rakennus.
Alttaritaulun on taidemaalari Wilhelm Gernhard maalannut vuonna 1894.
Urut on tuotu tänne Sankt Matteuksen kirkosta Vasastan'ista vuonna 1971
HUOM! Skokloster on avoinna vain kesäkaudella kesäkuun 1, päivästä 31. elokuuta välisenä aikana, maanantaista sunnuntaihin kello 11-17. Linna on myös avoinna tokokuussa sununtaisin kello 11-16.
Tämän lsäksi linna on avoinna pääsiäisenä 15-18 huhtikuuta kello 11-16, vappuna 30 huhtikuuta kello 11-16
Huom! Vapaa sisäänpääsy pohjakerrokseen ja Wrangel- ja Brahehuoneistoihin.
Skoklosterin linna sijaitsee Mälaren järven rannalla lähellä Sigtunaa ja Arlandan lentokenttää. Skokloster sijaitsee Skoniemessä ja siinä ympärillä on melko paljon vettä ja suuria metsäalueita joten aivan helppo tänne ei ole omin päin löytää. Tällä alueella ei asu paljoakaan väkeä.
Perillä on joitakin rakennuksia. Linnan puistossa on kahvila ja toinen kahvila on kirkon vieressä. Bensiiniasaeman ja elintarvikemyymälän yhteydessä on myös kahvila/ravintola.
Erik Dahlbergin etsaus Skoklosterista 1690-luvulta
Skoklosterin linnan sijaitsee aivan ihanalla paikalla, niemessä, jonka ympärillä sijaitsee Mälaren järvi. Linna sijaitsee juuri ja juuri Uppsalan läänin puolella. Alueella ei kulje mitään valtateitä lähelläkään vaan maalaisteitä. Skoklosterin linna on yksi Ruotsin suurimmista nähtävyyksistä yhdessä Gripsholmin linnan kanssa.
Tänne voi matkustaa paikalllisella sähköjunalla Tukholmasta Bålsta'an. Vaihda Bålstassa paikallisbussiin numero 311, jolla sitten Skoklosteriin.
Tai M/S Carl Gustav nimisellä laivalla Uppsalasta Skoklosteriin. M/S Sjösaga niminen laiva vie myös Uppsalasta Skoklosteriin.
Tukholmasta m/s Evert Taube nimisellä laivalla Sigtuna ja Soklosteriin. Matkan varrella voi nauttia laivan ravintolan antimia.
Omalla tai vuokra-autolla E 18 tietä kohti Enköping/Oslo ja Bro nimisen paikkaunnan kohdalla käännytään mantielle nuemro 269/263 ja ajetaan kylttien mukaan perille.
Toinen mahdollisuus on ottaa E 4 ja ajaa Märstaan ja siellä kääntyä tie numero 263 ja ajaa Sigtunan kautta Skoklosteriin.
Täällä on paljon luonnonpuistoalueita, joten jo siitäkin syystä täällä on vähän asutusta, ja samalla tämä on hyvin vanhaa aluetta historiallisesti. Voi vaan haukkoa henkeään sillä luonto on täällä todella kaunista ja idyllistä ja järvien ja niemien paljous tekee alueesta jännittävän. Tässä on kartta joka näyttää kuinka runsaasti luonnonpuistoaluetta on Upplannissa.
330-vuotta vanhat puistolehmukset linnaan johtavan alléen varrella.
Carl Gustav Wrangel 1613-1676
Kreivi ja sotamarsalkka Carl Gustav Wrangel rakennutti tämän mahtavan linnan vuonna 1654 itselleen ja perhelleen asunnoksi. Wrangel oli Ruotsin suurvallan ajan (1611-1718) suurimpia vaikuttajia ja mahtimiehiä.
Wrangeleilla oli myös upea palatsi Riddarholmenilla Tukholmassa. Palatsissa huseeraa nykyään Svean hovioikeus. Ruotsin kuningas ja kuningatar asui palatsissa vuosina 1600-1754, sen jälkeen, kun Tukholman kuinkaanlinnassa riehui tulipalo ja linnaa korjattiin.
Skokloster on yksi Euroopan upeimmista barokkilinnoista. Koskaan ei ole rakennettu Ruotsissa yhtä suurta yksityistä palatsia kuin tämä linna on. Arkkitehteinä on toiminut Casper Vogel ja Jean de la Vallée, sekä myöhemmin myös Nicodemus Tessin vanhempi. Se vei kolmekymmentä vuotta kunnes linna valmistui ja Wrangel ehti kuolemaan sitä ennnen. Wrangelin tytär Margareta Juliana avioitui valtioneuvos ja amiraali kreivi Nils Brahe nuoremman kanssa. Linnasta tuli Barhen suvun säätylinna. Brahet asuivat linnassa vuoteen 1930 saakka, jolloin linna siirtyi Von Essenin suvun omistukseen. Von Essenin suku on harvinaista baltialais-saksalaista aatelissukua. Vuonna 1967 osti Ruotsin valtio Skoklosterin linnan. Linnasta tehtin valtiollinen museo, joka kuuluu nykyään yheten Statens historsika museer/valtion histroiallisiin museoihin, yhdessä Hallwylska museet, Historiskamuseet, Kungliga Myntkabinettet, Livsrustkammaren ja Tumban bruksmuseumin kanssa. Nykyään linnassa on valtava määrä tavaraa ja esineitä, ennen kaikkea Wrangelin, Brahen ja Bielken sukujen aseita. Mahdoton määrä taidetta, tekstiilejä, asusteita ja pukuja, taide-esineitä, upeita tapeetteja, kirjoja ja keramiikkaa. Linnassa on myös noin 600:n tunnetun histroiallisen henkilön portrettikokoelma. Wikimedia commons'issa on nähtvänä lähemmäksi 8000 esinettä. Skoklosterin kokoelmista!
Tällä alueella on sijainnut 1100-luvulla Sko niminen kartano. Kartanon omistaja antoi kartanon kartusiaaniluostarin käyttöön. 1500-luvulla kartano tuli kruunun omistukseen kun kuningas Gustav Vasa kielsi katollisen uskonnon Ruotsissa. Kuningas antoi kartanon 1600-luvulla sotamarsalkka Crister Somme'lle. Vain pari vuotta myöhemmin kuningas antoi kartanon Wrangelille. Wrangel antoi rakentaa kartanosta paljon suuremman, joten tämä nykyinen linna on siltä ajalta. Entinen päärakennus sijaitsee linnan pohjois puolella.
Kirkko on keskiakainen luostarinkirkko 1200-luvulta. Kirkkoa näytetään ryhmille ja sen historiaa kerrotaaan, mutta ajasta on sovittava etukäteen.
Ota yhteyttä Marianne Toikkaseen puh.Direkt: 0171-46 80 32 tai Växel: 0171-46 80 20. E-postia: marianne.toikkanen@svenskakyrkan.se
Skoklosterin kirkko kuuluu omaan Skoklosterin seurakuntaan. Kirkko on rakennettu jo 1200-luvulla, mutta se rakennettiin suurelta osin uudestaan 1600-luvulla.
Kirkon lähettyvillä laivalaiturin luona seisoo keltainen huvila, jossa on kirkon oma kahvila kesäaikaan. Tänne voi tulla Tukholmasta kesäaikaan laivalla. Valintana on on edestakainen matka audioguiden kanssa tai ilman sitä. Matkojen pituus on 5-8,5 tuntia.
Skoklosterin kirkon voi kokea parhaiten paikan päällä.
Herman Wrengel
Wrangel oli eestiläistä alkuperää oleva ruotsalaien sotilas. Hän oli myös valtaneuvos, kenttämarsalkka ja Liivinmaan generaalikuvernööri. Wrangel sai Skoklosterin omakseen vuonna 1611 ja näin Skoklosterista tuli hänen säätykartanonsa. Hän avioitui Margareta Gripin kanssa Tukholman Tre Kronor linnassa. Vihkitilaisuudessa oli myös mukana silloinen kuningas Gustav II Adolf. Wrangelien ensimmäinen poika sai luonollisestikin nimekseen Carl Gustav. Osan ajasta Wrangelin perhe vietti Kalmarin linnassa, mutta sotimaankin piti ehtiä. Hän oli mukana Venäjän ja Puolan sodissa. Hän taisteli myös preussilaisia vastaan ja hänestä tehtiin Preussiin generaalikuvernööri.
Johan Gustavsson Banéer oli ehkä Wrangeliäkin taitavampi komentaja ja kenttämarsalkka. Banéer oli myös Wrangelin suurin kilpakumppani sotatantereella.
Herman Wrangel (1584-1643)
Herman oli Karl Gustav Wrangelin isä.
Täällä sijaitsi sistessiläinen nunnaluostari vuosina 1230-1588. Uskonpuhdistuksen jäkeen toimi luostari kouluna ja vanhustenkotina. Luostarin nimi oli Sko kloster, Sko luostari, ja tuon sko sanan voisi kääntää sanalla kenkä, mutta tuskinpa luostarin nimi tulee kengästä, vaan sanasta skog, metsä.
Luostarin perusti Knut Långe. Hän oli toinen ruotsalainen kuningas, jonka nimi oli Knut. Kuningas Knut oli Knut Ruotsin kuningas, mutta hänen hallintolaueensa oli vain tämä Skoholme, Skoniemi. Siihen aikaan ei ymmärretty mitään rajoista tai valtioista. Joka tapauksessa kuningas Knut kuuui Folkungaätten, Folkunga n kuningassukuun. Folkungat vastustivat kuningas Erik Erikssonia. Knut oli Pyhän Erikin pojan poika, Erik den Helige, joka oli kuningas, syntyään täältä Upplannista. Erikista tuli Ruotsin kansallispyhimys ja Tukholman symbooli. Erik makaa haudattuna Uppsalan tuomiokirkossa. Erik kuului taas puolestaan Eriksätten, Erikien sukuun. Ei ole todellakaan ihme että Ruotsissa on paljon Erikssoneja. Knut Långe perusti siis Sko Klosterin ja hänet on haudattu tänne luostariin. Luostarin kirksota tui koko seurakunnan kirkko reformaation jälkeen, kuten monista muistakin katollisista kirkosita tuli luterilaisia kirkkoja.
Gustav Vasan sisko Mrgareta Eriksdotter Vasa piilotteli täällä luostarissa Tukholman verilöylyn aikoihin. Muutamat Vasasuvun jäkeläiset ovat käyneet koulua täällä.
Kruunu otti lostarin omaan haltuunsa Gustav Vasa reformation jälkeen. Gustav Vasa yritti saada nunnata muuttamaan joko Vadstena tai Vretan luostareihin, mutta nunnat panivat vastan monen monta kertaa. Syyksi he sanoivat sen ettei ne toiset lusostarit kuuluneet samaan luostarisääntökuntaan.