Tukholma lyhennetään nykyään STHLM. Tässä postauksessa ajattelin esitellä Tukholmaa musiikin muodossa.
Ensimmäisenä annan Olle Ljungströmin laulaa oman sävellyksensä ja sanoituksensa aiheesta Tukholma. Olle oli kulttipersoona ja joka nukkui pois aivan liian nuorena vain muutama viikko sitten. Joten tässä... Ollen muistoa kunnoittaen!
Jag springer för att hinna, hinna ifrån min rygg
jag springer för att jag, varit stygg.
Om jag rör mig riktigt snabbt, kommer ingen ikapp,
utan varning, ingen lapp, det bästa var att smita.
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Guds utvalda stad, där en är ledsen, nå’n är mördad och nå’n är bara glad.
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Guds utvalda stad, man springer maran, nån rivs av den och resten står på rad.
Jag ålar över gator, tar den tid det tar
jag låtsas ibland ta till flykten men blir nog kvar
Om blodet är detsamma, skallfan sitter kvar
finns inget Nirvana nå’n annanstan,
så vad gör det om jag smiter
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Guds utvalda stad, där en är ledsen, nå’n är mördad och nå’n är bara glad.
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Guds utvalda stad, man springer maran, nån rivs av den och resten står på rad.
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Guds utvalda stad,
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm
Kaikkien rakastama Måns Zelmerlöw
Stockholm i mitt hjärta/Tukholma on sydämessäni, on kaunis ja herkkä melodia jonka on säveltänyt ja sanoittanut Lasse Berghagen. Tämä on eniten laulettu meolodia ohjelmassa Allsång på Skanseen, joka televisioidaan viikoittain joka kesä Skansenilta.
Vaikka minä pidän hyvin paljon Roomasta niin Tukholma on kuitenkin minun kotikaupunkini ja kyyneleet tulee silmiin kun kuulenkin tämän laulun Stockholm i mitt hjärta. Joka kerta kun Suomen laiva on lähestynyt Tukholman satamaa olen saanut kyneleet silmiin. Joka kerta kun lentokone laskeutuu Tukholman kentälle niin tulee kyyneleet silmiin.
Tukholmalaiset ovat ylpeitä siitä että heidän kaupunkinsa on maailman vapain ja tasa-arvoisin kaupunki, koskien ihmisarvoja. Ylpeitä siitä että tänne haluaa muuttaa ihmisiä muista maista. Täällä on ok olla homoseksuaalinen, maahanmuuttaja ja erilainen, siis aivan oma itsensä, sillä Ruotsi on Landet Annorlunda/erilainen maa. Ruotsi on ollut monikansallinen valtio jo useammat sadat vuodet. Ruotsista on myös aika ajoin muuttanut pois väkeä. Aikoinan muutti Amerikoihin noin 1,5 miljoonaa ruotsalaista. Vuonna 2011 oli myös muuttoliike melko suuri. Silloin muutti 51000 asukasta pois Ruotsista. Täällä puhutaan noin 200 kieltä sekaisin. Se on aika monta äidinkieltä se.
Ruotsalaisten sanavarastosta puuttuu esimerkiksi sellaiset sanat kuin moka, arvo-se ja arvo-tämä, jotka saan lukea päivittäin suomalaisessa mediassa. Ruotsalaiset käyttävät hyvin vähän adjektiivejä tai kuvaaviaa sanoja. Täällä ei kukaan edusta, säihky tai ole tyrmäävän kaunis. Tukholmassa ei kukaan pysty mokaamaan itseään koska täällä ei tunneta sellaista käsitettä lainkaan. Ei ole edes olemassa käsitystä yhtenäiskulttuuristakaan ja eihän Ruotsissa olekaan sellaista. Jopa sanaa kulttuuri ei käytetä niin laajassa muodossa kuin Suomessa, vaan kulttuuri on hyvin suppea alue ruotsalaisen käsityksen mukaan.
Tämä ei ole minun mielipiteeni vaan tätä ruotsalaisten eroavaisuutta, erilaisuutta, on tutkittu ja siitä on kirjoitettu monen monta kirjaakin. Ruotsalaisia itseään se ei näytä yhtään "vaivaavaan". He ovat täysin tietoisia siitä esimerkiksi ettei maahanmuuttajat ole erilaisia, vaan ruotsalaiset itse ovat eriskummallisia, omalla tavallaan poikkeavia. Voisi jopa sanoa että ruotsalaiset vaikuttavat yhteiskunnallisessa mielessä syrjäytyneiltä. Ruotsalaiset jättävät tiedostetusti monet asiat ja seikat itsensä ulkopuolelle ja keskittyvät olennaiseen, tässä ja nyt. Luonteen piirteet ovat perinnöllisiä, kun taas persoonallisuuden piirteet muokkautuvat kasvun, kokemusten ja kehityksen mukana.
Tässä yhteydessä voisi sanoa että Abraham Maslowin tarvehierarkian porrastusasteikko on tavallaan toteutunut pitkälle ruotsalaisten parissa. Maslow jakoi ihmisen tarpeet eri portaisiin. Alinpana on fyysiset tarpeet, seuraavalla portaalla on turvallisuuden tarve, seuraavilla portailla on rakkauden, ihmisläheisyyden ja yhdistymisen tarve. Seuraavalla portaalla arvostuksen tarve ja ylinpäänsä itsensä toteuttamisen tarve. Maslow väittää että ihmisillä on tarve tyydyttää kaikkia näitä tarpeita elämänsä aikana. Ensin on tyydytettävä alin taso, sitten seuraava ja jos onnistuu tyydyyttämään järjestyksessä kunkin porrasaskelman tarpeet, niin lopulta on vain yksi tarve jäljellä, itsensä toteuttamisen tarve. Tälle asteellle vaikuttaa moni ruotsalainen onnistuneen kiipeämään.
Ruotsalainen ei pane paljon painoa perinteille eikä traditioille, uskonnosta ja kulttuurista puhumattakaan. Mutta omaa synytymäpaikkaa ja sen ympäristöä kunnioitetaan suuresti. Avioliitto on institutiona menettänyt arvonsa jo monia kymmeniä vuosia sitten. Esimerkiksi Kungsholmenin saarella Tukholman keskustassa on noin 80 % yksineläjiä. Heillä saattaa olla suhde, jopa lapsiakin, mutta he elävät yhden aikuisen huushollissa, jossa asuu lapsia tai lapset asuvat vuoroviikoin.
Ruotsissa asuu noin 47 % asukkaista yksin. Lait on säädetty jo monta kymmentä vuotta sitten siten ettei avioliitosta ole mitään hyötyä kenellekään, päinvastoin.
Suurin ero ruotsalaisten ja suomalaisten välillä on järki-tunne linjalla. Ruotsalainen on rationalisti kantapäitään myöten, kuten useimmat länsieurooppalaiset. Kun taas suurin osa suomalaisista ovat emotionaalisia ja he käyttävät tunteitaan toimintojensa perustana, kuten slaavilaiset ja muut itäeurooppalaiset. Ruotsalainen vaikuttaa ensituntumalta usein kylmältä, vakavalta ja varautuneelta, kun taas suomalainen on melko tuota pikaa jo heittäytynyt tunteittensa vietäväksi.
Ei siis ihme jos suomalaiset ja ruotsalaiset eivät ymmärrä toisiaan. Ruotsalainen mykistyy kun hän kohtaa suuria vaikeuksia ymmärtää mistä suomalainen oikein puhuu ja suomalainen alkaa ihmetellä kun ruotsalainen ei olekaan samanlainen kuin suomalaiset, sillä suomalaisille näyttää olevan erittäin tärkeää että kaikki ovat samaa mieltä ja kaikki käyttäytyvät samalla tavalla, eikä mokaa itseään.
Suomalaisille on tärkeää saada tunteensa tasapainoon kaikissa ihmissuhteissa ja kohtaamisissa. Suomalaiset tarvitsevat yhtenäisyyden tunnetta (turvallisuuden tunnetta) kun taas ruotsalainen nauttii täysin siemauksin voidessaan olla erilainen ja poikkeava, ihan oma itsensä, eikä häntä häiritse tippaakaan jonkun muun erilaiset tunteet tai tykkäämiset. Ruotslaiset eivät viitsi kuluttaa aikaansa kinaamalla.
Ruotsalaisten sanavarastosta puuttuu esimerkiksi sellaiset sanat kuin moka, arvo-se ja arvo-tämä, jotka saan lukea päivittäin suomalaisessa mediassa. Ruotsalaiset käyttävät hyvin vähän adjektiivejä tai kuvaaviaa sanoja. Täällä ei kukaan edusta, säihky tai ole tyrmäävän kaunis. Tukholmassa ei kukaan pysty mokaamaan itseään koska täällä ei tunneta sellaista käsitettä lainkaan. Ei ole edes olemassa käsitystä yhtenäiskulttuuristakaan ja eihän Ruotsissa olekaan sellaista. Jopa sanaa kulttuuri ei käytetä niin laajassa muodossa kuin Suomessa, vaan kulttuuri on hyvin suppea alue ruotsalaisen käsityksen mukaan.
Ruotsalainen ei pane paljon painoa perinteille eikä traditioille, uskonnosta ja kulttuurista puhumattakaan. Mutta omaa synytymäpaikkaa ja sen ympäristöä kunnioitetaan suuresti. Avioliitto on institutiona menettänyt arvonsa jo monia kymmeniä vuosia sitten. Esimerkiksi Kungsholmenin saarella Tukholman keskustassa on noin 80 % yksineläjiä. Heillä saattaa olla suhde, jopa lapsiakin, mutta he elävät yhden aikuisen huushollissa, jossa asuu lapsia tai lapset asuvat vuoroviikoin.
Ruotsissa asuu noin 47 % asukkaista yksin. Lait on säädetty jo monta kymmentä vuotta sitten siten ettei avioliitosta ole mitään hyötyä kenellekään, päinvastoin.
Ei siis ihme jos suomalaiset ja ruotsalaiset eivät ymmärrä toisiaan. Ruotsalainen mykistyy kun hän kohtaa suuria vaikeuksia ymmärtää mistä suomalainen oikein puhuu ja suomalainen alkaa ihmetellä kun ruotsalainen ei olekaan samanlainen kuin suomalaiset, sillä suomalaisille näyttää olevan erittäin tärkeää että kaikki ovat samaa mieltä ja kaikki käyttäytyvät samalla tavalla, eikä mokaa itseään.
Suomalaisille on tärkeää saada tunteensa tasapainoon kaikissa ihmissuhteissa ja kohtaamisissa. Suomalaiset tarvitsevat yhtenäisyyden tunnetta (turvallisuuden tunnetta) kun taas ruotsalainen nauttii täysin siemauksin voidessaan olla erilainen ja poikkeava, ihan oma itsensä, eikä häntä häiritse tippaakaan jonkun muun erilaiset tunteet tai tykkäämiset. Ruotslaiset eivät viitsi kuluttaa aikaansa kinaamalla.
Olen lukenut suomalaisesta mediasta useamman kerran että Ruotsia pidetään suomalaisten parissa pk-valtiona, siis poliittisesti korrektina valtiona. Mutta se on mielestäni hieman harhaanjohtava käsitys, sillä ruotsalaiset, jotka ovat suuria individualisteja, ovat itse ns pk. Tällöin pk-käsityksellä ei ole lainkaan politiikan tai yhteiskunnan kanssa tekemistä, vaan se on pelkästään henkilökohtainen asenne, jonka alkulähde on syvällä perusluonteessa. Se on siis synnynnäistä eikä yhteiskunnallisesti tai poliittisesti ohjattua käytöstä tai asennetta. Ruotsalaisia ei ohjailla, muokata tai höynäytetä. Mutta ruotsalaiset antavat vapaat kädet politikoille hoitaa asioita. Harvaa kiinnostaa politiikka ylipäätään. Ruotsalaiset eivät tee suurta numeroa itsestään, mutta erilaisuudelle he antavat paljon arvoa ja antavat jokaisen olla oma itsensä.
Tukholmalaiset todellakin rakastavat kaupunkiaan ja hekin jotka ovat muuttaneet Tukholmaan tuntevat pian olevansa täällä kuin kotonaan. Täällä saa olla ihan omissa oloissaan, oma itsensä, kukaan ei arvostele tai riko rauhaa. Ei siis ihme että Tukholmasta on väsätty lauluja, monia kymmeniä.
Ja nyt sitten kaikki joukolla kyynelehtimään... Ruotsin ulkopuolellakin erittäin arvostettu ja kuuluisa laulaja Peter Jöback. Jöback on esiintynyt niin Broadwaylla New Yorkissa kuin Lontoon West Endissä. Peter on minun suuri suosikkini. Hän on ehkä nykyajan suosituin ruotsalainen laulaja. Olkaapa hyvät!
Orup: Från Djursholm till Danvikstull. Tämä melodia saa kenenkä tahaansa tukholmalaisen kyynelehtimään. Ta mig hem! Ta mig dit jag får sova mig hel igen! Voiko paremmin sanoa.
Pug Rogefeldt ja Darin, Stockholm
Videolla näkyy myös edesmennyt Olle Ljungström.
Sakta vi går genom stan, Monika Zetterlund
Zarah Leander, Stockholm blir Stockholm
