Livrustkammaren, Tukholman linna, sisäänkäynti Slottsbacken 3
Avoinna:
24. kesäkuuta-31 elokuuta:
maanantaista perjantaihin kello 10-18
syyskuusta-joulukuuhun:
tiistaista sunnuntaihin kello 11-17 ja torstaisin kello 11-20
(HUOM! maanantaisin suljettu)
Ilmainen sisäänpääsy! Täällä on lista museoista joihin on myös ilmainen sisäänpääsy!
Livrustkammaren on Ruotsin vanhin museo. Nykyään yksi valtion museoista. Museo sijaitsee Tukholman linnan pohjakerroksessa ja sinne on oma sisäänkäynti Skottsbackenilta. Ei siis tarvitse maksaa linnan sisäänpääsymaksua.
Livrustkammaren avattiin vuonna 1682. Livrustkammaen oli alun perin ruotsalainen kuninkaallisen perheen puku, haarniska ja asevarasto. Täällä säilytettiin myös muita välttämättömiä tavaroita, jotka olivat elinehto siihen aikaan. Vanhin olemassa oleva inventaario, joka on vieläkin tallessa ja on ollut joskus käytössä vuodelta 1548.
Vuoteen 2017 saakka Livrustkammaren kuului yhteen Skoklosterin linnan ja Hallwylskan palatsi museon kanssa yhteen. Mutta vuodesta 2017/2108 lähtien valtio muutti systeemejä ja näin Livrustkammaren liitettiin yhteen Statens historiska museet, johon kuuluu mm Hallwylska museet, Historiska museet, Kungliga Myntkabinettet, Skoklosterin linna ja Tumban Bruksmuseum/Tumban ruukkimuseo. Kaikki kuusi museokohdetta ovat korkeatasoisia.
Livrustkammaren avattiin vuonna 1682. Livrustkammaen oli alun perin ruotsalainen kuninkaallisen perheen puku, haarniska ja asevarasto. Täällä säilytettiin myös muita välttämättömiä tavaroita, jotka olivat elinehto siihen aikaan. Vanhin olemassa oleva inventaario, joka on vieläkin tallessa ja on ollut joskus käytössä vuodelta 1548.
Vuoteen 2017 saakka Livrustkammaren kuului yhteen Skoklosterin linnan ja Hallwylskan palatsi museon kanssa yhteen. Mutta vuodesta 2017/2108 lähtien valtio muutti systeemejä ja näin Livrustkammaren liitettiin yhteen Statens historiska museet, johon kuuluu mm Hallwylska museet, Historiska museet, Kungliga Myntkabinettet, Skoklosterin linna ja Tumban Bruksmuseum/Tumban ruukkimuseo. Kaikki kuusi museokohdetta ovat korkeatasoisia.
Livrustkammaren voisi suomentaa vaikka seuraavsti: 'liv' tekoittaa elämää, 'rust' sanalla on monta tarkoitusta, kuten aseistaa, varustautua elämää ja tulevaisuutta varten, sekä varastoida. Livrustkammare on olemassa vain kuninkaallisessa linnassa, ei missään muualla yhteiskunnassa.
Omassa mummolassani oli aittoja tavaroita varten. Erikseen aitat asusteita, sänkyvaatteita ja liinavaatteita varten. Toinen oli lihaa, kalaa, juureksia, säilykkeitä, hilloja ja vastaavaa varten. Kolmannessa oli muistaakseni viljaa. Sitten oli erikseen rakennus koneita ja työkaluja varten. Ties kuinka monta eri rakennusta.
Livrustkammaren on ollut suljettu perinpohjaisia korjauksia ja huoltotöitä varten puolitoista vuotta. Museo on avattu uudestaan 17. kesäkuuta 2019.
Omassa mummolassani oli aittoja tavaroita varten. Erikseen aitat asusteita, sänkyvaatteita ja liinavaatteita varten. Toinen oli lihaa, kalaa, juureksia, säilykkeitä, hilloja ja vastaavaa varten. Kolmannessa oli muistaakseni viljaa. Sitten oli erikseen rakennus koneita ja työkaluja varten. Ties kuinka monta eri rakennusta.
Livrustkammaren on ollut suljettu perinpohjaisia korjauksia ja huoltotöitä varten puolitoista vuotta. Museo on avattu uudestaan 17. kesäkuuta 2019.
Museota ei ole korjattu neljäänkymmeneen vuoteen. Uuskorjaukset maksoi 15 miljoonaa kruununa, mutta se on pikkusumma verrattuna siihen mitä vastikään Kansallismuseon täyskorjaukset maksoivat, nimittäin 1,3 miljardia kruununa. Samaan aikaan on vielä kolmaskin museo peruskorjattiin ja kunnostettiin, nimittäin Tukholman Kaupunginmuseo peruskorjattiin ja on nyt avattu uudestaan 27 huhtikuuta.
Kaupungin museo seisoi entisten arkeologisten kaivausten päällä ja nyt haluttiin kaivaa esille lisää, joten samalla koko Slussen rakennettiin uudestaa. Lopullista peruskorjaussummaa ei ole vileä voitu kertoa, mutta se budjetoitiin alunperin 150 miljoonalla kruunulla. Kaupunginmuseo kuten Kansallismuseokin uuskorjausten jälkeen lakkautti noin 15 kokopäiväisen museovirkailijan viran. Modernisointi siis aiheuttaa sen että henkilökuntaa vähennetään.
Tässä yhteydessä voin mainita että Tukholmassa on ollut jo monet kymmenet vuodet useat museo- ja teatterijohtajat suomalaisia. Jostain ihmeen syystä ei kulttuuri-institutioiden johtajien virat kiinnosta erityisemmin ruotsalaisia. Siihen kyllä löytyy selityksiäkin, mutta en perehdy niihin sen kummemmin tässä yhteydessä.
Museon peruskorjaukset saivat aikaan sen että naisten historia on tullut esille aivan erikoisella tavalla. Linnassa oli erityinen Kungliga klädkammare/kuinkaallinen pukukammari, joka nyt korjausten yhteydessä liitetty Livlustkammereen. Joten musoessa on erittäin paljon kuninkaallisia asusteita, arkiasusteita, juhla-asusteita ja asusteita, joita kuninkaat käyttivät sotatantereella ja ratsastaessaan.
Ruotsissa naisasia kulkee vieläkin huomattavasti suomalaisia naisia jäljessä. Siihen voi osittain olla useita syitä. Yksi syy on sotien jälkeinen yhteiskunta, jota Suomessa naiset olivat rakentamassa. Toisin oli Ruotsissa. Ruotsissa elettiin sotienkin jälkeen vielä patriarkaalista elämää, joka tarkoitti sitä että miehet määräsivät missä kaappi seisoo. Useat sadat rikkaat aattelissuvut vaikuttavat vieläkin maan talouteen. Aaatelisilla on vieläkin Ruotsissa erittäin suuri taloudellinen merkityksensä, vaikka poliittisen vallan he ovat menettäneet.
Kulttuurielämäkään ei ole päässyt kansallistumaan vaan se on vieläkin karkeasti kahtia jakautunut, eikä tavallisia kuolevaisia kulttuurielämä juuri kiinnosta. Koulujen opettajat raahaavat koululaisia museoissa sillä opetushallitus on niin määrännyt, mutta ei siitä kuitenkaan pääse nauttimaan kuin murto-osa koululaisista.
Ei siitä ole kauaa aikaa kuin aatelisilla oli oma kammarinsa Ruotsin eduskunnassa. Kammarissaan he saivat istua kuolemaansa saakka, ja olla kansalaisten päällepäsmäreinä. Vasta vuonna 1971 lakkautettiin eduskunnan toinen kammari. Säätyvaltiopäivät Ruotsissa siis jatkui aivan liian kauan. Alunperin Ruotsissa oli jokaisella säädyllä oma kammarinsa. Ja vasta vuonna 1971 kiellettiin kuninkaalta oikeus aateloida henkilöitä.
Göran Persson istui Ruotsin pääministerinä 10 vuotta, vuosina 1996-2006. Häntä pidettiin erittäin hyvänä pääministerinä ja hän oli erittäin ahkera. Hän teki töitä joka päivä kellon ympäri. Ruotsissa päministeri joutuu hoitamaan myös presidentin virkaa ja matkustamaan paljon. Persson ei sietänyt nimitystä feminismi, koska se viittasi 'akkavaltaan'. Ei sen puoleen moni muukaan pitänyt feminismistä. Persson jopa erosi vaimostaan, joka oli aktiivi feministi. Göran Persson halusi vaihtaa feministi nimityksen tasa-arvoisenpaan nimitykseen, ihmisten tasa-arvo. Viisas temppuhan se oli, mutta häntä alettiin kutsumaan patriarkaksi.
Perssonin hallituksessa istui monta itseään feministeiksi kutsuvia naishenkilöitä, joista Margareta Winberg oli varapääministeri. Perssonin jyrähdettyä puolueensa feministeille ja hiljennettyä heidän suunsa, lähetti Persson varapääministerinsä Brasiliaan suurlähettilääksi. Sen jälkeen ei yksikään nainen julkisesti käyttänyt nimitystä feminismi, eikä nykyäänkään.
Mutta Ruotsissa on pikkuriikkinen feministipuolue, joka ei juuri pidä ääntä olemassaolostaan. EU:n parlamentissa istuu heidän edustajansa Soraya Post, jonka isä oli saksalainen juutalainen ja äiti romani. Hän kamppailee ennen kaikkea naisten puolesta, mutta myös romanikansan puolesta EU:ssa.
Suomalaisilla naisilla on enempi valtaa ja sanomista yhteiskunnassa, ja varsinkin perheessään, kuin ruotsalaisilla naisilla, mutta suomalaiset naiset yleensä komentelevat ja arvostelevat perheenjäseniään. Vaikuttaa kuin Suomessa kodeissa olisi aina jatkuva naljailun ilmapiiri, sisällisota. Silti suomalaiset naiset ovat riippuvasia miehistään ja nöyrtyvät helposti. Ruotsalaiset naiset ovat itsevarmempia, eivätkä nöyrry, eivätkä ole miehistään riippuvaisia. Silti ovelat ruotsalaiset miehet hoitavat asiat omaksi edukseen yhteiskunnassa, mutta kotona he ovat melko tasa-arvoisia. Ruotsalaiset eivät arvostele, naljaile eikä piikittele, riitoja vältellään viimeiseen saakka, se on tabu.
Ruotsissa naisasia kulkee vieläkin huomattavasti suomalaisia naisia jäljessä. Siihen voi osittain olla useita syitä. Yksi syy on sotien jälkeinen yhteiskunta, jota Suomessa naiset olivat rakentamassa. Toisin oli Ruotsissa. Ruotsissa elettiin sotienkin jälkeen vielä patriarkaalista elämää, joka tarkoitti sitä että miehet määräsivät missä kaappi seisoo. Useat sadat rikkaat aattelissuvut vaikuttavat vieläkin maan talouteen. Aaatelisilla on vieläkin Ruotsissa erittäin suuri taloudellinen merkityksensä, vaikka poliittisen vallan he ovat menettäneet.
Kulttuurielämäkään ei ole päässyt kansallistumaan vaan se on vieläkin karkeasti kahtia jakautunut, eikä tavallisia kuolevaisia kulttuurielämä juuri kiinnosta. Koulujen opettajat raahaavat koululaisia museoissa sillä opetushallitus on niin määrännyt, mutta ei siitä kuitenkaan pääse nauttimaan kuin murto-osa koululaisista.
Ei siitä ole kauaa aikaa kuin aatelisilla oli oma kammarinsa Ruotsin eduskunnassa. Kammarissaan he saivat istua kuolemaansa saakka, ja olla kansalaisten päällepäsmäreinä. Vasta vuonna 1971 lakkautettiin eduskunnan toinen kammari. Säätyvaltiopäivät Ruotsissa siis jatkui aivan liian kauan. Alunperin Ruotsissa oli jokaisella säädyllä oma kammarinsa. Ja vasta vuonna 1971 kiellettiin kuninkaalta oikeus aateloida henkilöitä.
Göran Persson istui Ruotsin pääministerinä 10 vuotta, vuosina 1996-2006. Häntä pidettiin erittäin hyvänä pääministerinä ja hän oli erittäin ahkera. Hän teki töitä joka päivä kellon ympäri. Ruotsissa päministeri joutuu hoitamaan myös presidentin virkaa ja matkustamaan paljon. Persson ei sietänyt nimitystä feminismi, koska se viittasi 'akkavaltaan'. Ei sen puoleen moni muukaan pitänyt feminismistä. Persson jopa erosi vaimostaan, joka oli aktiivi feministi. Göran Persson halusi vaihtaa feministi nimityksen tasa-arvoisenpaan nimitykseen, ihmisten tasa-arvo. Viisas temppuhan se oli, mutta häntä alettiin kutsumaan patriarkaksi.
Perssonin hallituksessa istui monta itseään feministeiksi kutsuvia naishenkilöitä, joista Margareta Winberg oli varapääministeri. Perssonin jyrähdettyä puolueensa feministeille ja hiljennettyä heidän suunsa, lähetti Persson varapääministerinsä Brasiliaan suurlähettilääksi. Sen jälkeen ei yksikään nainen julkisesti käyttänyt nimitystä feminismi, eikä nykyäänkään.
Mutta Ruotsissa on pikkuriikkinen feministipuolue, joka ei juuri pidä ääntä olemassaolostaan. EU:n parlamentissa istuu heidän edustajansa Soraya Post, jonka isä oli saksalainen juutalainen ja äiti romani. Hän kamppailee ennen kaikkea naisten puolesta, mutta myös romanikansan puolesta EU:ssa.
Suomalaisilla naisilla on enempi valtaa ja sanomista yhteiskunnassa, ja varsinkin perheessään, kuin ruotsalaisilla naisilla, mutta suomalaiset naiset yleensä komentelevat ja arvostelevat perheenjäseniään. Vaikuttaa kuin Suomessa kodeissa olisi aina jatkuva naljailun ilmapiiri, sisällisota. Silti suomalaiset naiset ovat riippuvasia miehistään ja nöyrtyvät helposti. Ruotsalaiset naiset ovat itsevarmempia, eivätkä nöyrry, eivätkä ole miehistään riippuvaisia. Silti ovelat ruotsalaiset miehet hoitavat asiat omaksi edukseen yhteiskunnassa, mutta kotona he ovat melko tasa-arvoisia. Ruotsalaiset eivät arvostele, naljaile eikä piikittele, riitoja vältellään viimeiseen saakka, se on tabu.
Ruotsi on melko halpa turistimaa, joten Ruotsissa käy paljon turisteja, joita kinnostaa museot. Maaseudulta tulee perheitä Tukholmaan ja he käyvät myös museoissa. Maakunnissa asuvat eivät tunne itseään erityisemmin ruotsalaisiksi, vaan oman maakuntansa tai kotikuntansa asukkaiksi. Tukholma heille on eksoottinen kohde, vaikka he ovat siitä kuulleet historian oppitunneilla, ja päntänneet päähänsä satojen kuninkaitten nimiä.
Puhumattakaan kaikista sodista. Ruotsi on nimittäin se valtio, mikä on sotinut eniten sotia maapallolla. 10 sotaa Tanskan kanssa ja 10 sotaa Venäjän kanssa! Mutta pitää sanoa että historia opettaa ja kouluttaa kansakuntia. Sen huoma ruotsalaisissa erittäin hyvin. Lopulta järki voittaa.
Sofia Magdalenan hääpuku
Tämä on Bernadotte suvun kastekehto. Mutta kaikki Bernadotte lapset eivät ole saaneet maata tässä kehdossa, nykyisistä vain Carl Gustav, Carl Philip ja Estelle. Carl Gustav sen takia että hän oli miespuolinen perillinen ja lakien mukaan kruununperillinen.
Mutta pian Carl Philipin synytymän jälkeen Ruotsin eduskunta muutti lakia, ja uuden lain mukaan hallistevan kuninkaan ensimmäisenä syntyneestä tulee kruununperillinen. Näin Victoriasta tuli kruununperillinen.
Prinssi Carl Philip syntyi entisen lain aikana ja näin hän sai maata tässä kehdossa, koska hän oli kruununperillinen. Kun Victroria syntyi kuingaperheen ensimmäisenä lapsena, niin silloin oli vanha laki voimassa ja siksi hän ei saanut maata kehdossa. Muita kuningasperheen lapsia varten on toinen kehto.
