Katarina ölkafé

 Katarinabangatan 27

Helpoiten tänne löytää Götgatanilta, Skrapan nimisen pilvenpiirtäjän kohdalta. Skrapaa vastapäätä lähtee Katarina Bangatan suoraan itään päin. Matkaa tulee noin 150 metriä. Kahvilan ohitse kulkee bussi 59. Jää pois Närkesgatanin pysäkillä ja kävele kulman ympäri oikealle. Siinä se.

Katarinabangatan on kaunis ja leveä katu Södermalmilla. Katu on ns allé, jossa on tuplasti isoja vanhoja vaahteroita kadessa rivissä ajokaistojen välissä ja siinä puurivien välissä kulkee kävleyteitä ristiin ja rastiin. Tarkoitus oli nimittäin vetää junaratan puurivien väliin. Meinattiin jopa laskea rataa alemmalle maan sisään jotta poikittaiskadut voisivat saada sillat rautatien ylitse. Mutta koko hanke kaatui ja puurivien väliin on tehty paikka paikoin sementistä kävelyteitä. Katarina Bangata on osittain hyvinkin leveä ja väliin jää puistoalue, joten vastaankulkevaa ajokaistaa paikka paikoin on melkein mahdotonta nähdä.

Katarina Bangatan on yksi Södermalmin viehättävimmistä kaduista. Se on ns allégata/puistokatu, joka lähtee Götgatanin puolestavälistä ja kulkee Vintertullstorgetille saakka. Katu katkeilee muutaman kerran syystä että paikka paikoin on laitettu leveämpiä puistoalueita ajoteiden väliin.

Olutkahvila kulttuuri oli vallalla Tukholmassa monta kymmentä vuotta sitten. Siihen aikaan oli olutkahvila melkein joka kadun kulmassa. Jos oluen myynti oli enempi kuin 50 % kaikesta myynnistä niin silloin sai kutsua kahvilaansa olutkahvilaksi. Joku ehkä ihmettelee että miksi kutsun olutkuppilaa olutkahvilaksi, mutta Ruotsissa ei ollut parenpaakaan nimeä sille kuin ölcaffé.

Vuonna 1980 oli Tukholmassa jäljellä vain viisi olutkahvilaa, jotka täyttivät tuon edellä mainitsemani vaatimuksen. Olutkahvilat olivat työläisluokan miesten kokoontumispaikkoja. Olutkahviloissa söi poliisit ja taksikuskit lounaansa ja poikamiehet päivällisensä, siinä samalla kun ryyppäsivät pari pulloa olutta. Naiset eivät saaneet tulla sisään olutkahviloihin, ennen kuin 70-luvulla, vaikka olutkahvilan henkilökunta oli aina naisia.

Trendi jatkuu ja nykyään alkaa kaikki juoma- ja ruokapaikat olla kahviloita vaikka ne enempikin tarjonnaltaan muistuttaa ravintolaa. Ja Tukholmassa ryystetään kahvia päivät pitkät. Kahvinjuontia kutsuaan nimellä fika, sana jolla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin vain juoda kahvila. Kahvin on oltava melko tummaa ja vahvaa, ei mitään laimeaa tiskivettä. Jokaisessa kahvilassa on tarjolla vähintäin ne pakolliset korvapuustit ja katkarapuvoileivät. Soppia, salaatteja ja valmiita voileipiä sekä viinereitä on melkein aina tarjolla. Useissa kahviloissa saa myös lounasta ja päivällistä, jolloin on tarjolla yleensä ns perinneruokalajeja/husmanskost.

Katarina ölkafé on Söderin melko uusi olutkahvila, josta on tullut kantapaikka monelle södermalmilaiselle yksineläjälle. Ja heitä on paljon, eniten Kungsholmenilla. Katarina Ölkafe on pieni lukaali, voisi sanoa tyypillinen roomalaisten rakastama paikka, "vain reikä seinässä". Pieni hipsters varoitus on paikallaan.

Ruotsalaiset eivät ole tottuneet istumaan sylikkäin kuten italialaiset ja ranskalaiset, mutta tukholmalaisista on tullut melko kontinentaaleja käytökseltään.Tukholmassakaan ei tarvitse pingottaa. Tyyliltään tämä olutkahvila on ns taste of swedich-american style. 

New Yorkissa asuu hyvin paljon ruotsalaisia. Osa käy siellä oleskelemassa pitempiä jaksoja. Myös ruotsalaiset kokit tunnetaan ja heidän ravintolansa New Yorkissa, puhumattakaan kuuluisat swedish meatballs! Red Rooster Harlem on Markus Samuelssonin tunnettu ruokapaikka, jossa käy jopa Obama  New Yorkissa olessaan ruokailemassa. Markus on myös osaomistaja ruotsalaisessa Aquavit ravintolassa New Yorkissa. Markus omistaa ties kuinka monta ravintolaa Ruotsissa ja ulkomailla.

Muuten sanan kahvila voidaan ruotsiksi kirjoittaa joko café tai kafé ja itse kahvi on sitten kafe, mtta hyvin usein näkee kahvin kirjoitettavan kaffe. Väliäkö hällä.
Suomalainen sana kahvi tulee turkin kielestä.

Ruotsiin kahvi tuli vuonna 1685 Turkista tai oikealta nimeltään Osmanien valtakunnasta. Vuonna 1756 tuli Ruotsiin voimaan kahvinkieltolaki, joka kuitenkin kumottiin pian. Sen jälkeen kielto tuli voimaan aika ajoittain muutamaksi vuodeksi kerrallaan. Vuodesta 1802 on saanut Ruotsin valtiossa ostaa ja juoda kahvia kuinka paljon ikinä lystää.

Katarina Ölkafé on avoinna kello 12.00-00.00, paitsi lauantaisin avataan jo kello 12.00. Kesäaikaan on joitakin pöytiä jalkakäytävälläkin.

Tukholmassa on nykyään ties kuinka monta olutpanimoa. Katarinan olutkahvila on päättänyt että heidän valikoimiinsa kuluuu vain tukholmalaiset oluet. Ja sortteja on paljon. Minä en ole mikään oluen asiantuntija, en juo alkoholia lainkaan. Mutta ymmmärrän kyllä että pullo olutta on ruuan painikkeeksi hyvä vaihtoehto ruokajuomaksi.

Pastarami  ja  Reuben voileipiä voi kutsua voileipien voileiviksi. Useimmat voileivät täällä on tehty paahdettuun ruisleipään. Reuben voileipä on tyypillin en New Yorkilainen johon tarvitaan paahdettua ruisleipää muttama siivu, hieman dijonsinappia, muutama ruokalusikallinen raastettua juustoa, 100-150 grammaa pastramilihaa tai paahtopaistia, 1dl hapankaalia, ja pieni nokare voita paistinpannulla paahtamiseen. Lado muut tarvikkeet leipäsiivujen väliin ja pane koko voileipä 200-asteiseen uuniin 4-5 minuutiksi, jotta juusto sulaa ja liha lämpenee.

Roomassa olen saanut Reubenin joka paistetaan voileivänpaahtimella, ei kuitenkaan tavallinen leivänpaahdin sovi tähän tarkoitukseen. Pastramiliha tulee luultavasti Turkista alunperin. Turkissa pastirma liha on naudan- tai lampaanliha joka suolataan ja johon silitellään maustesekoitusta ja sen jälkeen liha saa kuivua. Pastrami tuli Amerikkaan juutalaisten mukana. USA:ssa liha on naudanlihaa, johon silitellään mausteita ja sitten liha savustetaan. New Yorkissa myy turkkialaiset Kayserin pastramia, joka on erittäin herkullista. Kaz Deli, 205 East Houston Street, on New Yorkin suosituin pastramiravintola. Siellä on voileivät jättiläismäisen suuria.

Pastrami on leikkele joka valmistetaan useinmiten naudanlihasta. Pastramia käyteään enimmäkseen voileipien välissä. Alunperin pastrami tulee romanian kielestä. USA:ssa otti juutalaiset yksinoikeuden pastramille. Pastramiliha suolataan, sitten maustetaan ja lopuksi savustetaan hyvin kevyesti. Mausteina käytetään valkosipulia, maustaapippuria, meijramia ja basilikaa. Kuten sanoin juutalaiset ovat rekiteröineet pastramin USA:ssa ja muunlaista pastramia ei saa kutsua pastramiksi. Pastramiliha leikaataan hyvin ohuiksi siivuiksi ja kasataan leipäpalojen väliin. Lisukkeeksi saa esim suolakurkkua ja hapankaalia, punakaalia, piklattuja vihanneksia, amerikkalaisia makarooneja joiden päälle laitetaan cheddarjuustoa, persiljaa ja paahdettuja ruisleivän muruja, nimeltään 
1/2 Mac N Cheese.

Olen aikaisemmin kirjoittanut Rooman parhaasta pastramista Cappuccinio baarista, Via Arenulan varrella. Tukholmalaisten mielestä Katarina olutkahvila tarjoaa Tukholman parasta pastramia.

 Katarina  Ölkafen oluet, pastramivoileivät ja palvelu on kehuttu taivaisiin.