Hedvig Eleonoran kirkko
Hedvig Eleonoran seurakunta, Storgatan, Östermalmstorg
Kirkko on sannut nimensä kuningatar Hedvig Eleonoran mukaan. Hedvig Eleonora av Holstein-Gottorp syntyi Gottorpin linnassa vuonna 1636. Schlesvig-Holstein-Gottorp on alue joka antoi nimen Oldenburgin ruhtinassuvulle. Alue sijaitsee Tanskan ja Saksan välimaastossa. Läänin nimi on Holstein ja linnan nimi Gottorp, kapunki Schlesvig, joka sijaitsi ennen muinoin Schlesvigin herttuaskunnassa.
Tanskan kuningas Fredrik III, joka muuten itsekin on Oldenburgin sukua, jakoi Schlesvigin ja Hosteinin herttuaskunnat yhteen kuninkaalliseen osaan ja kahteen herttuaskuntaan. Gottorpin alue sijaitsi molempien herttuaskuntien alueella, Schlesvig, joka on vieläkin Tanskan maakunta ja Holstein, joka on vieläkin Saksan lääni. Sodassa Gottorpin puoleinen osa joutui Tanskalle, mutta Gottorpin holsteiniläinen alue pysyi suhteellisen itsenäisenä alueena vuoteen 1773, jolloin sekin alue liitettiin Tanskaan ja Saksa sai vaihdossa Oldenburgin ja Delmenhorstin kreivikunnat.
Scheslvig-Holstein
Tällä alueella on useimpien eurooppalaisten kuninkaallisten juuret. Glücksburgin ja samalla koko Oldenburgin suvun nykyinen päämies on Saksassa asuva Glücksburgin (sijaitsee Flensburgin kupeessa) herttua Christoph. Sukuun kuuluvat Tanskan ja Norjan kuningasperheiden ohella nykyisistä kuninkaallisista myös Kreikan kuningasperheeseen syntyneet Ison-Britannian prinssipuoliso Philip ja Espanjan kuningatar Sofía.
Oldenburgin suku on yksi maapallon merkittävimmistä suvuista, jonka sukuhaaraan kuuluu mm nykyinen Tanskan kuningatar Margrethe II. Marghrete II kuuluu Schlesvig-Holstein-Sonderburg-Glücksburgin ruhtinassukuun, jossa on kaksi sukuhaaraa ja jotka molemat ovat Oldenburgin suvun sivuhaaroja. Glücksburgilainen on Marghrehte II isänsä puolelta. Maghrethe kasvoi Glücksburgin linnassa ja kesällä kävi äitinsä kanssa Tukhollmassa sukuloimassa.
Monet muutkin eurooppalaiset kuningashuoneet ovat enempi tai vähempi Oldenburgilaista sukua tai sukuhaaraa, varsinkin Tanskan lisäksi Ruotsin, Norjan, Venäjän, Suomen (suurruhtinas) ja Kreikan kuningashuoneet.
Ensimmäinen kuningas joka nousi valtaan Oldenburgin herttuassuvusta oli Tanskan kuninags Kristian I. Suvussa on useita sivuhaaroja, joista nousi valtaan esimerkiksi Venäjän tsaari. Ruotsin hovi kuului Oldenburgeihin vuoteen 1810 saakka, jolloin Ruotsin kuningas Karl XIII adoptoi Jean Babtiste Bernadotten, josta sittemmin tuli Ruotsin kuningas. Kuninags Karl XIII oli naimisissa serkkunsa Hedvig Elisabet Charlotta av Holstein-Gottorpin kanssa. Se oli enempikin sääntö kuin poikkeus Euroopassa, että tähän sukuun tai sukuhaaroihin kuuluvat vuodesta 1448 lähtien avioituivat keskenään. Monet serkukset avioituivat keskenään.
Monet muutkin eurooppalaiset kuningashuoneet ovat enempi tai vähempi Oldenburgilaista sukua tai sukuhaaraa, varsinkin Tanskan lisäksi Ruotsin, Norjan, Venäjän, Suomen (suurruhtinas) ja Kreikan kuningashuoneet.
Ensimmäinen kuningas joka nousi valtaan Oldenburgin herttuassuvusta oli Tanskan kuninags Kristian I. Suvussa on useita sivuhaaroja, joista nousi valtaan esimerkiksi Venäjän tsaari. Ruotsin hovi kuului Oldenburgeihin vuoteen 1810 saakka, jolloin Ruotsin kuningas Karl XIII adoptoi Jean Babtiste Bernadotten, josta sittemmin tuli Ruotsin kuningas. Kuninags Karl XIII oli naimisissa serkkunsa Hedvig Elisabet Charlotta av Holstein-Gottorpin kanssa. Se oli enempikin sääntö kuin poikkeus Euroopassa, että tähän sukuun tai sukuhaaroihin kuuluvat vuodesta 1448 lähtien avioituivat keskenään. Monet serkukset avioituivat keskenään.
Kuningatar Hedvig Eleonora, taulu löytyy Skoklosterin linnasta
Hedivg Eleonora av Holstein-Gottorp syntyi Gottorpin linnassa 1636. Hänestä tuli Ruotsin kuningatar ja valtionholhooja. Hän oli naimisissa kuninags Carl X Gustavin kanssa. Hän oli ollut vain kuusi vuotta naimisissa, kun kuningas kuoli ja sen jälkeen hän oli valtion ensimmäinen nainen kuolemaansa saakka, vuoteen 1715. Hänen isänsä oli Holstein-Gottorpin herttuas Fredrik II ja äiti Maria Elisabeth av Saxen. Hedvig Eleonora edusti siis kahta Euroopan vahvinta ja mahtipontisinta ruhtiassukua.
Hedvig Elonora oli luvattu Mecklenburgin herttuaalle vaimoksi. Ruotsin kuningatar Kristina matkallaan Roomaan poikkesi Holstein-Gottorpissa ja sai aikaan avioliittosopimuksen. Avioliitto oli tarkkaan harkittu etukäteen.
Erik Oxenstierna kävi allekirjoittamassa avioliittosopimuksen Karl Gustavin puolesta. Aviolitto sovittiin niin Ruotsin kuin Hostein-Gottorpin eduksi. Elettiin Ruotsin suurvallan aikaa 1611-1718.
Se oli suuri historiallinen tapahtuma kun Hedvig Eleonora saapui Dalarön satamaan ja sieltä edelleen Tukholmaan. Hedvig Eleonorna saapumisesta Tukholman kerron lähemmin Sandemarin herraskartanon yhteydessä. Vihkiminen tapahtui Suurkirkossa/Storkyrkan Gamla Stanissa. Mutta heti vihkimisen jäkeen syttyi sota Puolan ja Ruotsin välille ja Eleonora seurasi miestään useammankin kerran sotatantereelle. Kuuden aviolitto vuoden ja monen sodan jälkeen kuningas kuoli. Englannin kuningas Karl II oli kiinnostunut menemään naimisiin leskikuningattaren kanssa, mutta Hedivg Elonora halusi olla uskollinen miehelleen lopun ikäänsä. Hänellä oli kuitenkin suhde kreivi Carl Gyllenstiernan kanssa. Gyllenstierna rakennutti Steningen linnan, jossa he tapasivat salaa. Linnan alitse kaivettiin tunneli Gyllenstiernan ja Hedvig Elonoran makuuhuoneiden välille.
Kuningatar Kristina luopui krunustaan vuonna 1654. Hän kääntyi katolliseksi ja muutti Roomaan. Siellä hän asui kuolemaansa saakka ja hänet on haudattu Pyhän Pietarin basilikan kryptaan. Hedvig Eleonoran ja kuninags Karl X Gustavin ainoa lapsi ja poika oli vain 4-vuotias kun hänen isänsä kuoli. Leskikuiningatar Hedvig Eleonora sai toimia poikansa sijaishallitsijana.
Kuningatar Hedvig Eleonora rakennutti Strömsholmin linnan ja Drottningholmin linnan, jossa nykyinen Ruotsin kuningaspari asuu. Hedvig Eleonora on haudattu Riddarholmin kirkkoon. Hedvig Eleonora muistetaan vahvana henkilönä, kuingatarvaltiaana, joka sai aikaan paljon ja sinnikkäästi hoiti virkaansa hallitsijana sillä aikaa kun hänen oma poikansa oli alaikäinen.
Tämä kirkko Östermalmilla on Hedvig Eleonoran nimikkokirkko, jonka hänen aviopuolisonsa kuningas Karl X Gustav kävi vihkimässä vuonna 1737. Kirkkoa alettiin rakentamaan vuonna 1668. Välillä vaihtui arkkitehtikin. Viimeisen silauksen kirkolle antoi arkkitehti Göran Josuae Adelgranz. Samainen Adelgranz suunnitteli myös Danvikin hospitalin, josta olen aikaisemmin jo kertonut. Kirkosta tehtiin Ruotsissa hyvin erikoinen kahdeksankulmainen keskikirkko. Kirkko on melko pieni mutta söötti pyöreähkön muotonsakin takia. Kirkko on suosittu vihkikirkko.
Kirkon tontti on erikoisen kaunis, varsinkin kesäaikaan. Kirkon kirkkomaa on yksi Tukholman kauneimpia. Kirkon tontin kirkkomaan kolmelta sivulta on portti kirkon alueelle ja neljännellä sivulla sijaitsee Armémuseum/Armeijan museo. Siinä aivan lähellä sijaitsee myös Dramaten teatteri ja Östermalmin kauppahalli, sekä minun suosikkimuseoni, Historiallinen museo.
Mielenkiintoinen, erittäin kaunis ja siisti alue monella tapaa. Tätä aluetta kutsuttiin siihen aikaan kun kirkkoa alettiin rakentamaan nimellä Ladugårdslandet. Vuonna 1885 alue sai nimekseen Östermalm. Täällä sijaitsi porvareiden malmgårdar ja niihin kuuluvat puutarhat. Useimpia rakennuksia alueella käytettiin kesänviettopaikkoina. Tänne tehtiin myös retkiä lähiympäristöstä. Östermalm alkoi näyttään enempi kaupungilta 1800-luvulla. Tänne alkoi nousta kauniita kansallisromatiikan tyylisiä rakennuksia 1910-1920-luvuilla.
Täällä oleskeli myös amiraalit, merisotilaat. He olivat töissä Blasieholmenilla He asuivat rakennuksessa, jossa sijaitsee Kansallismuseo/Nationalmuseum nykyään. Amiralgården oli rakennus jonka alueella oli paja, verstaita ja kirkkokin. Amiralgårdenin tiloissa on nykyään Armeijan museo, Armemuseet.
Armeijan museon portti ja taustalla näkyy Hedvig Elonoran kirkon kupoli
Täällä oleskeli myös amiraalit, merisotilaat. He olivat töissä Blasieholmenilla He asuivat rakennuksessa, jossa sijaitsee Kansallismuseo/Nationalmuseum nykyään. Amiralgården oli rakennus jonka alueella oli paja, verstaita ja kirkkokin. Amiralgårdenin tiloissa on nykyään Armeijan museo, Armemuseet.
Arkkitehti Jean de la Valleé piirsi kirkon alkuperäisen suunnitelman, mutta rakentaminen jäi kesken. Aika kului. Arkkitehti Göran Josuae Adelcrantz jatkoi kirkon rakentamista myöhemmin ja muutteli jonkin verran suunnitelmia. Kirkon tornin suunnitteli Fredrik Wilhelm Scholander. Eikä kirkon katto ollut vielä valmis kun kirkko vihittiin käyttöön.Tarkoitus oli rakentaa kaksi tornia mutta ne suunnitelmat jötettiin ja rakennetiin sen sijaan kaksi matalaa kappelia tornien paikelle. Näissä kappeleissa ei ole ketään haudattuina. Ne vaan jäivät siihen kun tornien rakentamista ei jatkettu. Kappeleita on voitu käyttää tilapäisesti ruumnisarkkujen säillytyspaikkoina ennen hautajaistoimitusta.
Kirkossa on kaksi pientä lehtaria
Saarnastuolissa on käytetty kullattua marmoria, kipsiä ja puuta. Saaranstuoliin pääsee sakristiasta portaita pitkin.
Pääalttarin molemmin puoli seisoo kaksi pilaria jotka ovat kullattua marmoria.
Kuten siihen aikaan oli tapana niin kirkon lattia tehtiin kalkkikivestä, mutta kirkonpenekkien alla oleva lattia tehtiin laudoista. Hautakiviä on käytävien lattioilla. Lattia kallistuu kuoria kohti.
Kuorin lattia on kalkkikivestä kuten nuo kolme leveää porrasaskelta alttarin edustalla. Alttarin katto on sn grisaille maalausta. Se on tyyli jossa käytetään harmaata ja sen eri vivahteita, jotta saadan kuva esille värisävyjen avulla.
Pälattarin maalauksen on tehnyt Georg Engelhard Schröder. Alttari on myös tehty marmorista, jossa on kultauksia. Alttaririnki on puusta ja sekin on koristeltu ja kullattu.
Sivukappeli, Andreaksen kappeli, pienempiä ryhmiä varten. Katosta roikkuu kaunis kynttelirinki, joka on tehty messingistä. Lasimaalaus kauniisti kaarretussa ikkumassa kuvaa Pyhää Andreasta.
Saarnatuoliinkin on käytetty marmoria ja kultaa.
Lasten leikkinurkkaus
Kirkkomaalle alettiin hautaamaan jo ennen kuin kirkkoa oli olemassakaan. Sen sijaan rakennettiin tilapäinen puinen pieni kappeli hautajaisia varten, joka sitten kirkon valmistuttua hajoitettiin.
