Tukholmassa syntyi tungosta metroissa ja busseissa kun pandemian rajoitukset poistettiin. Nyt on rajoitukset jäljellä vain heille jotka ei ole ottaneet rokotteita. Ruotsissa oli eri rajoitukset eri alueilla, koska niistä sai kunkin Regionen omat politikot päättää, ei kuntien politikot, eikä ministeritkään. Kansanterveyslaitoksen virkamiehet asiantuntijoina antoivat pääpuitteet ja suositukset ja sitten jokainen sai ottaa oman vastuun.
Blogini ei ole henkilökohtaien blogi, mutta panen tähän hieman juttua omista tunteistani tällä hetkellä. Vaikka pandemia mukamas on ohitse niin ei minun mieleni siitä ole helpottunut. Kolmaskin piikki on pian edessä...kunhan ensin rokotetaan kaikista sairaimmat ja vanhimmat kolmannenlla piikillä. Jospa se kolmas piikki auttaisi masennukseen.
Olen introvertti mutta saatan istua yhden tai kahden henkilön kanssa ja keskustella tuntikaupalla. Ei ole ollut vaikeuksia lähestyä ihmisiä tarpeen vaatiessa. Liikun mieluiten yksin kaupungilla ja vältän käydä ruokakaupassa kahdestaan. Tässä iässä tuntee kyllä läheisensä läpikotaisin, joten hyvin tässä juttuun tullaan. Mutta hiljaakin osataan olla. Matkustamien yhdessä ei ole enää ongelma, kuten se oli nuorenpana, vrasinkin kun oli oettav huomioon lapsetkin. Pandemia on kuulema saanut aikaan sen että ihmiset ovat alkaneet karttanmaan kontakteja ja jääneet yksinäisyyteensä, varsinkin vanhemmat.
Minusta tuntuu kuin olisin ollut 1,5 vuotta vankilassa. Nyt alkaa terveysrumba kun on useita terveystarkastuksia edessä, kuten diabetekseen vuositarkastus terveyskeskusksessa,dibatessilmätarkastus, munuaistutkimuskin on edessä ja mammografia... Terveyskeskukseen ei huvita mennä sillä jos vähänkin on jotain poikkeavaa niin lääkäri lähettää eteenpäin. Toisaalta se on hyvä sillä näin löydetään vaaralliset sairaudet ajoissa.
Paksunsuolen syöpäkin löydettiin vuonna 2009, ja juuri silloin aloitin Rooman blogin teon. Ei ollut mitään oireita, van syöpä löydettiin kun muuta tutkittiin. Selvisin siitä pelkällä leikkauksella. Koko oikean puoleinen osa paksusta suolesta leikattiin pois. Mutta joudun vieläkin käymään viiden vuoden väliajoin kolonoskopiassa. Pian sekin on taas edessä. Täällä pidetään erittäin hyvä huoli meistä hieman iäkkäämmistä. Jalkahoidoissa olen käynyt koko pandemian ajan sillä se on tuossa mekein asunnon vieressä.
Kuulokin on heikentynyt pandemian ajalla, joten sekin on kollattava. Fyysinen ja psyykinen kunto on laskenut huomattavsti ja lähimuistikin on alkanut pettämään. Minua ei yhtään kiinnosta lähteä näihin kontrolleihin, ei sitten tippaakaan.
Monta kuukautta olen ollut sitä meltä etten enää halua matkustaa mihinkään. Panee vastaan jollain lailla ja jostain syystä. Ehkä huonontunut fyysien ja psyykinen kunto on suurin syy. Minä joka olen aina ollut erittäin liikkuvanien ja ollut aina menossa johonkin suuntaan.
Mutta jos sittenkin ottaisin itseäni niskasta ja lähtisin ainakin Suurtukholman alueelle, sillä ehkä se piristäisi ja jarruttaa masennusta. Olen liikkunut jonkin verran, eikä ole auttanut auttanut masennukseen. En ole koskaan aikaisemmin ollut masentunut, en edes syövän aikana, vaan minulla on ollut tasainen psyke.
Meillä on tyttären kissa hoidossa, kun tytär läksi matkoille. Kissa alkaa olla jo vanha ja nukkuu ja loikoilee enimmäkseen. Kissa on elänyt emonsa kanssa koko elämämänsä, kunnes vuosi sitten emon oli jätettävä tämä maallinen ja hän pääsi kissojen taivaaseen.
Yksi hyvä puoli pandemiasta on ollut. Huomasin että tässä on päästy rikastumaan huomattavasti. Onpahan nyt varaa pahan päivän varalle.
