Stenhammars slott

 Stenhammarin linna sijaitsee Flen'issä, Sörmlannin sydämessä

Stenhammar on gods/suurempi maatila, jota kuningas vuokraa valtiolta. Aikoinaan nuorenpana kuningas oli kesät maatilallaan ja osallistui töihin. Silvia ja lapset olivat mukana ja täällä lapset oppivat maatilan ihmeellisyyksiä, karjan- ja metsänhoitoa. Carl Philip oli isänsä kanssa metsällä ja kalassa. Kun lapset kasvoivat niin kuningasperhe alkoi oleskelemaan enempi Ölannnissa Solidenin kesähuvilassaan. Solidenissä ei ole maatilaa, mutta tiluksia sielläkin riittää. Solidenissä  on aivan ihana suuri puisto ja puutarha.  

Kun kuningas haluaa olla yksin, kun hänellä on surua tai stressiä, niin hän vetäytyyy tänne Stenhammariin, se tiedetään. Lehdistö on hienotunteinen eikä seuraa perässä, ei ainakaan tuppaa kovin lähelle. Joskus Silviakin on mukana ja täällä he voivat olla aivan oma itsensä, pukeutua rennosti ja nauttia lunnonrauhasta. Lehdistö kysyy luvan, jos he saavat tulla käymään ja kuningas suostui melko usein veilä siihen aikaan, kun lapset olivat pienempiä.

Kuningas näyttää taulua, mikä kuvaa prinssi Wilhelmiä, joka asui suuren osan elämästään täällä Stenhammarissa. Prinssi Wilhelm syntyi Tullgarnin linnassa vuonna 1884. Hänen isänsä oli Gustav V ja äiti kuningatar Victoria. Wilhelm oli Ruotsin ja Norjan prinssi sekä Södermanlandin herttuas. Wilhemillä oli kaksi veljeä, joista vanhimmasta tuli kuningas Gustav VI Adolf ja nuorempi Erik oli sairaloinen ja lievästi kehitysvammainen. 

Prinssi Wilhelm avioitui Venäjän suuriruhtinattaren Maria Pavlovna Romanovan kanssa, mutta avioliitto kesti vain kuusi vuotta. He saivat yhden lapsen, prinssi Lennartin, joka asui suuren osan nuoruudestaan täällä Stenhammarissa isänsä kanssa.

Kuningas Carl Gustav toivoi aikoinaan että hänen poikansa prinssi Carl Philip ottaisi maatilan huostaansa ja hoitoonsa. Carl Philip on käynyt mm Ruotsin maatalousyliopistoa Alnarpissa, missä hän on myös opiskellut metsänhoitoa. Aikaisemmin hän  opiskeli Lundsbergin koulussa luonnontieteitä. Kuningas onkin sanonut että Carl Philip osaa nämä hommat paremmin kuin hän itse. Mutta Carl Philip ei luultavasti tule koskaan muuttamaan tänne, monestakin syystä. Alkuun häntä ei kiinnostanut asua maaseudulla näin kaukana Tukholmasta, kaupungin huveista ja pitkällä kuningasperheestä. Carl Philip on kiinnostunut suunnittelutyöstä ja tehnyt yhtä ja toista hyvän kaverinsa Oscar Kylbergin kanssa.

Södermanland tai Sörmland

Södermanland on maakunta ja lääni, ja lääniä kutsutaan myös nimellä Sörmland. Södermanland tulee södermännens land/etelänmiesten maa, siis asukkaita Mälaren järven eteläpuolella. Tukholmalaiset sanovat melkein aina Sörmland, vaikka he sillä oikeastaan tarkoittavat tuota suurta saarta Tukholman kaupungin eteläpuolella. Sörmland on Ruotsin komanneksi suurin saari. Södermandlantilaiset haluavat mielellään kutsua maakuntaansa nimellä Sörmland.

Myöhemmällä kivikaudella sijaitsi koko Södermanland veden alla kunnes jääkauden jälkeen hitaasti maa kohosi vedenpinnan yläpuolelle. Viikinkien ajalla oli Sörmlannissa Uppsalan jälkeen eniten riimukiviä. Sörmlannilla oli merkittävä rooli Ruotsin valtion kehityksessä. Sörmlannin vaakunassa on kuvattuna aarnikotka, joka oli myös sen ajan rikkaimman ruotsalaisen herran vaakunassa, nimittäin, Bo Johansson Grip, joka omisti suuret maa-alueet Ruotsista 1300-luvulla. Hän omisti koko Sörmlanninkin ja suuren osan Suomeakin. Tällä kartalla kaikki keltaisella merkatut aluet kuuluivat Gripin tiluksiin.

Gustav Vasan ajalla rakennettiin Sörmlantiin aatelisten linnoja ja herraskatanoita enempi kuin missään muualla Ruotsissa. Suuret maanviljelystilat olivat pääelinkeino Sörmlannissa kunnes teollisuutta alkoi keihittyä esimerkiksi Eskisltunan alueelle. Vanhat linnat ja ruukkiyhteiskunnat houkuttelivat turisteja alueelle. 

Stenhammarin maatila on 2000 hektaaria, josta 1200 on metsää. Tila on alunperin 1300-luvulta. Nykyinen päärakkennus on 1600-luvulta. Kun kuningas Gustav Vasa 1500-luvulla veti rälssikartanoita kruunulle niin tämä kartano joutui Ribbingin aatelissuvun haltuun. Vapaaherra Leonard Ribbing af Zernava oli siihen aikaan alueen maaherra. 

Hovimarsalkka Robert von Kreamer sai maatilan vuonna 1870, joka testamenttasi linnan tiluksineen valtiolle. Testamentissa lukee että maatila on vuokrattava Bernadotten suvun päämiehelle ja ennen kaikkea Södermanlandin herttuaalle. Prinssi Wilhelm oli Södermanlandin herttuas ja myös Carl Philip ja hänen poikansa prinssi Alexander. Kun prinssi Wilhelm kuoli vuonna 1965 niin silloinen kruununprinssi, nykyinen kuningas Carl XIV Gustav sai sopimuksen mukaan vuokrata tiluksia koko elinikänsä. 

Prinssi Carl Philipin ja prinsessa Sofian poika Alexander on Södemanlannin herttuas. Tässä heidät on valokuvattu Stenhammarissa viimeisinpänä Stenhamamarin päivänä. Kuninkaalla on perinteenä kerran vuoteen pitää Stenhammarin päivä, jolloin kaikki saa tulla käymään tilalla ja tutustua kuninkaan karjaan ja peltoihin. Varsinkin alueen asukkaat, maanviljelilijät ja rikkaat aateliset, joilla on suuret maatilat, tulevat tänne käymään juuri Stenhammarin päivänä. Kuingas ostaa ja myy karjaa, siis maatilalla on myös karjanjalostusta. 

Södermanlandin herttuas, prinnssi Alexander, tulee varmasti käymään monet kerrat Sörmlannissa ja seuraamaan sen kehitystä.

Tässä kuningas juttelee prinsessa Sofian ja prinssi Alexanderin kanssa Stenhammarin päivänä. Mitä mahtanee kuningas sanoa. Ehkäpä  hän sanoo että onpas poika on kasvanut.

Prinsessa Sofia kärrää poikaansa...

Prinssi Wilhelm oli Södermanlannin herttua eläessään ja hän asui täällä Stenhammarissa kuolemaansa saakka vuoteen 1965 ja sen jälkeen on kuningas on vuokrannut maatilaa. Prinnssi Carl Wilhelm Ludvig syntyi Tullgarnin linnassa joka myös sijaitsee Södermanlannissa. Hän oli Ruotsin ja Norjan prinssi. Kerroin hänestä aikaisemmin täällä. Tullgarnista olen kertonut aikasemmin jo täällä. Prinssi Wilhelm on haudattu Flenin hautausmaalle.

Prinssi Wilhem oli avioliitossa venäläisen suurruhtinatar Maria Pavlovna Romanovnan kanssa. Avioliitto kesti vain kuusi vuotta mutta he ehtivät saada pojan nimeltä Lennart.  Maria palasi takaisin Venäjälle  ja avioitui siellä ruhtinas Sergei Putjatinin kanssa, mutta sodan aleutta hän pakeni ensin Pariisiin ja sitten Lontooseen. Hän kiersi kuninkaallisissa hoveissa pitkin Eurooppaa kunnes hän matkusti Buenos Airesiin ja eli siellä lopun elämäänsä.

Prinssi Wilhem suri hajonnutta avioliittoaan. Wilhelm oli kuninags Gustav V:n ja kuningatar Victorian toiseksi vanhin poika. Vanhimmasta pojata tuli seuraava kuninags Gustav II Adolf ja nuoremmasta pojasta Eriksitä Wärmlandin herttuas. Erikinkin elämä oli hyvin melankoolista. Hänellä oli epilepsia ja hän oli lievästi kehitysvammainen. Prinssi Erik eli Balingsholmissa Huddingessa suurimman osan elämäänsä. Siitä kerron myöhemmin täällä, koska Balingsholm on lähellä sydäntäni.

Prinssi Wilhelm ei ollut kovin ilomielinen ja seurallinen hänkään. Eikä ihme, sillä vanhemmat kuningas Gustav V ja äiti kuningatar Victoria elivät erossa suurimman osan avioliitostaan. Isä seurusteli nuorten miesten kanssa ja pelasi tennistä ja äiti oleskeli rakkaansa kanssa Caprin saarella, Saksassa Badenissa sukunsa luona tai Pariissa ja Roomassa. Prinssit elivät erossa vanhemistaan pitkät ajat, mutta leskikuningatar Sofia piti huolen prinssseistä. Kun pojista tulia aikuisia niin leskikuningatar Sofia muutti Norjaan ja eli siellä lopun elämästään. Norjalaiset pitivät erittäin paljon kuningatar Sofiasta. Ja olihan Sofia ollut Norjankin kuningatar vuoteen 1905 saakka. 

Prinssi Wilhelm muutti tänne Stenhammarin linnaan suremaan avioeroaan. Oma äiti oli aikoinaan lähtenyt omille teilleen ja nyt oma vaimokin. Stenhammarissa hän eli 30 vuotta ja suurimman osan ajasta hänen seuranaan oli Jeanne de Tramcourt. Kuten jo nimikin kertoo niin hän oli ranskalainen naishenkilö. Hän oli avioliitossa ruotsalaisen kuvanveistäjä Christian Ericssonin kanssa. 

Vuodesta 1914 lähtien Jeannella oli suhde prinssi Wilhelmin kanssa ja he elivät yhdessä täällä Stenhammarissa kunnes Jeanne menehtyi auto-onettomuudessa vuonna 1952. Prinssi Wilhelm ajoi päin kivipylvästä kamalassa lumimyrskyssä lähellä Stjärnhovin herraskartanoa, kun he olivat matkalla Wilhelmin pojan Lennartin luota. 

Kolmetoista vuotta myöhemmin kuoli Wilhelm täällä Stenhammarissa. Wilhelm ehti matkustella paljon ja kirjoittaa noin kolmisenkymmentä kirjaa, joissa hän kertoi matkoistaan. Viimeisten kolmentoista vuoden aikana hän piti paljon seuraa ainoan lapsensa Lennartin kanssa, jonka hän oli saanut Maria Pavlovnan kanssa vuonna 1909. Lennartin elämä onkin sitten aivan toisenlainen tarina. Hänkään ei elänyt prinssin elämää, vaan hän sanoutui irti tehtävistään ja eli herra Bernadottena lopun elämäänsä. Hän sai kuitenkin Luxenburgilaisen aatelistittelin. Toisten ehkä lisää Lennartista.

Stenhammarin linnaan on noin tunnin matka autolla. Ensin E4 tietä Södertäljen ohitse ja sitten oikealle valtatie 57:lle. Tämä on melkein asumatonta maaseutua kaiken matkaa. Ensin tulee Stjärehov, jossa Wilhelmin poika Lennart asusteli. Sen jälkeen tulee Sparreholmin linna. Pian sitten saavutaankin Flenin pienen kylään ja Stenhammar sijaitsee sen eteläpuolella. Flenin pohjoispuolella sijaiteee Yxtaholmin linna. Flenin kunnassa sijaitsee useita muitakin linnoja, kuten Rockerstadin linna, Vidbyholmin linna, Åkerön linna ja Hälleforsnäsin kartano. Ylipäätään Södermanlandissa on linnoja ja herraskartanoita tiheään.

Tukholmasta tänne Stenhamamriin on noin 117 kilometeriä. Maatila sijaitsee aivan liian kaukana Tukholmasta jotta Carl Philip ja Sofia haluaisi asettua tänne asumaan ja hoitamaan tilaa. Heidän ysävänsä asuvat Tukholamssa ja Carl Philpin työkaveri suunniittelija ja muotoilija asuu myös Tukholamssa. Sofialla on oma järjestönsä Tukholmassa. Nykyään on myös kuningasperheen ajateltava turvallisuuttaan. Turvallisuuspoliisitkin kieltävät muuttamasta Stenhammariin. 

Stenhammarin päivänä laitetaan penkkejä ja pöytiä linnan ruohokentälle missä saa kahvitella. Täällä saa kuka vaan koska vaan kävellä linnan ympäristössä ja metsässä aivan vapaasti kunhan ei mene tuonne linnan pihalle.

 Lehmät katsovat uteliaina vieraita

Kuningas ja kuningatar kuravaatteissa.

Kuningas tervehtii lehmiään

Täällä on kuningas käyttänyt kuninkaallisia vieraitakin. Löysin tämän valokuvan siitä kun Englannin prinssi Charles oli Stenhammarissa vuonna 1969. Valokuva on hovin omilta sivuilta.

Toinen kuuluisa vieras Stenhammarissa on ollut Japanin keisari, joka on suuri Ruotsi-ystävä ja ennen kaikkea keisari ihailee suuresti Carl von Linné:tä. 

Keisari Akihito jo nuorena kävi vierailulla Ruotsissa ja hänelle esiteltiin silloin Sofieron linna ja sen erittäin upea puisto Helsingborgissa. Sofiero on kuningas Oscar ja kuningatar Sofian linna ja puisto. He asuivat kesät Kulla Gunnarstorpin linnassa, lähellä Helsingborgia. Kuningaspariskunta osti tontin, jolle sitten rakennettiin Sofiero, joka sai nimen kuingattaren mukaan. Sofieron puisto on ehdottomasti Ruotsin kaunein ja siellä on käynyt useampikin amerikkalainen presidentti, kuten Eisenhower ja Johnsson, sekä Intian pääministeri Nehru. 

Japani taitaa olla ainoa keisarikunta maapallolla. Keisariperhe ei osallistu yhteisiin kuninkaallisiin menoihin. On olemassa kaksi eri kuinkaallista arvojärjtestystä maapallolla, läsnsimaiset kuningashuoneet ja aasialaiset sultanaatit ja muslimi emiraatit. Tanskan kuningashuone on korkemmalle arvostettu länsimaisista kuningashuoneista ja Ruotsi on toisella sijalla. Assiassa on Bruneinin sulttaani korkeimmalle arvostettu Japanin kesiarin jälkeen. 

Arvovaltsissa tilaisuuksissa tullaan sisään arvojärjestyksessä, niin että arvostetuin henkilö tulee viimeisenä. Tanskan kuingatar ei soalslitu koskan näihin menoihin, vaan hän lähettää aina poikansa kruununprinssi Fredrikin vaimonsa Maryn kanssa tilaisuuksiin. Mutta Fredrik on vain kruununprinssi, joten hän ei voi tulla sisään äitinsä sijasta viimeisenä. 

Japanin keisarin luopuessa keisarian ja antaessan virna pojalleen, oli Ruotsin kuningaa ja Victoria virastan luopuvan keirarrin rinnalla ja Bruneinin sulttani ensimmäisenä arvoasteikolla, koska hän on aasialainen ja näin olen asettuu Ruotsin kuinkaaan eteen arvojärjestyksessä, kun tapahtuma oli Aasiassa.

Kuningatar Elisabetin hautajaisissa oli Ruotsin kuningas ja Victoria arvovaltaisimmat vieraat, koska he ovat länsimaisia, ja Brunein sulttaani toiseksi arvovaltasin iveras. Brunein sulttaani poikansa kanssa ja Carl Gustav Victorian kanssa istuivat toki etupenkillä vierekkäin, mutta Carl Gustav ja Victoria tulivat paikalle viimeisinä. Muut kuninkaalliset saivat istua penkeillä heidän takanaan.

Käykää ihmeessä Sofierossa jos liikutte siellä päin. Helsingborg'kin kuuluu Ruotsin kauneimpien kaupunkien joukkoon. Siitä on vain 20 minuutin lauttamatka Tanskaan Helsingöriin salmen ylitse. Lautta kulkee vuorokaudet ympäri 15 minuutin väliajoin.  Lautalla voi kulkea ilman autoakin. 

Toisella matkallaan keisari Akihito kävi Carl von Linnéen kotipaikalla Hammarby'ssä Uppsalan lähellä. Kolmannella reissullaan hän liikkui Tukholmassa ja sen ympäristössä ja silloin oli kuningas Carl Gustav hänen isäntänä. Neljännen reissun keisari teki vuonna 2007 jolloin hän tuli Ruotsiin juhlimaan Carl von Linnéen 300-vuotisjuhlaa, jota juhlittiin Uppsalan linnassa. Nämä keisarin reissut Ruotsiin ovat harvinaisuuksia, sillä Japanin keisari ei muuten matkusta ulkomaille koskaan.

Kuningas rentouu keväisellä kukkaniityllä

Kuningas sai syntymäpäivälahjaksi siskoiltaan useita lehmiä kun kuningas täytti 60 vuotta. Nykyään kuninkaalla on ties kuinka monta lehmää. Viime vuonna hän osti 90 uutta lehmää. Mutta kuningas lainaa osan lehmiään Valtion maanviljellyopistolle opetustarkoitukseen.