Sibirien vuonna 1902
Nimi Sibirien on oikeastaan alueen lempinimi, mikä syntyi alueen rakentamisen yhteydessä 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Tuolloin kaupungin väkiluku kasvoi nopeasti, kun taas alempi-Norrmalm oli periaatteessa täysin rakennettu. 1800-luvun lopulla aluetta pidettiin syrjäisenä ja saattoi tuntua 'karkoitetulta' muuttaa sinne.
Alueen suuret yksinkertaisen suunnittelun vuokrakasarmit rakennettiin usein spekulatiivisiin tarkoituksiin, ja niihin suunniteltiin monia pieniä asuntoja pääasiassa työväenluokan ihmisille. Koska perheissä oli usein vuokra-asukkaita, oli ahtaus suuri.
Roslagsgatanin ja Vanadislundenin puistoalue katsotaan olevan keskellä Sibiriaa. Alue sijaitsee nykyään keskeisellä paikalla, nimi on säilynyt ja sitä käytetään edelleen. Roslagsgatan ja Odengatan ovat alueen pääkadut. Missään ei ole niin paljon ravintoloita ja kahviloita kuin Odengatanin varrella.
Roslagsgatania, mikä kulkee etelä-pohjoissuunnassa, kutsutaan nykyään kulttuurikatu nimityksellä sillä kadun varrella sijaitsee runsaasti antiikkimyymälöitä ja aikoinaan 1920-luvulla katu oli Tukholman ravintolakatu. Vuonna 2016 kadun varressa ei sijainnut ainoatakaan ravinolaa. Bussi 50 ajaa Roslagsgatania pitkin. Viihtyisä alue asua koska alue sijaitsee ikäänkuin keskustan kulmauksena, eikä sen lävitse ole suurenpaa liikennettä.
Roslagsgatan on yksi Tukholman keskustan kaduista mikä tullaan muuttamaan uuteen uskoo. Näitä katuja nimitetään nyt tulevaisuuden kaduiksi. Yksi asia on varmaa että autoliikennettä tullaan rajoittamaan entisestään.
Rakennukset koostuivat malmgårdeneista/malmitiloista, herrasväen kesäasunnoista, joissa oli suuria puutarhoja, kuten Stora Ingemarshof, Lilla Ingemarshof, Bromanshof, Cedersdal, Rosenlund ja Browallshof, joiden tontilla sijaitsi majatalo Clas på Hörnet. Alueella sijaitsi myös Norrmalmin Surbrunn/kaivo, jonka vettä pidettiin sekä "terveyttä antavana että hyödyllisenä erilaisissa sairauksissa". Kaivo antoi jopa nimen paikallsielle kadullekin, Surbrunnsagatan, mikä kulkee Odengatania myötäillen, sen pohjoispuolella. Kaivosta ei kaiketi ole enää jälkeäkään.
Ingmarshof
Nykyään on jäljellä vain 1700-luvun malmgården Browallshof. Entisessä päärakennuksessa sijaitseva Clas på Hörnet aloitti toimintansa uudelleen vuonna 1984 sen jälkeen, kun se oli ollut suljettuna 1860-luvulta lähtien. Osa Norrmalmin surbrunnin kellarista on säilynyt Surbrunnsgatanilla sijaitsevan kerrostalon alla.
Kasvavien lapsiryhmien koulutustarpeiden täyttämiseksi Johanneksen ja Jakobin seurakunnat palkkasivat arkkitehti Carl Möllerin, joka suunnitteli hiljattain tuolloin rakenteilla olevan Johanneskirkon. Tyhjä tontti rakentamista varten oli Kråkanin naapurustossa Vanadislundenin alapuolella.
Johannes Folkskola vihittiin käyttöön vuonna 1891 ja se suunniteltiin tiililinnaksi, jonka pohjakerros on rakennettu kalkkikivestä. Tila oli laskettu 1400 oppilaalle, 32 luokkahuoneeseen, kahteen käsityösaliin, ruokasaliin ja kellarikerroksessa sijaitsevaan kylpytilaan. Tilalle sijoitettiin kaksi kuntosalia pukuhuoneineen sekä opettajan asuinalue erillisiin rakennuksiin.
Alue oli 'lepotilassa' vuosikymmeniä ja vasta 1960-luvulla pieniä asuntoja kunnostettiin ja yhdistettiin. Nykyään rakennukset mäntyjen ja pienten polkujen keskellä tuovat mieleen vanhanaikaiset elinympäristöt.
Alueen asukkaat käy aamiaisella Odengatanin varrella sijaitsevassa à la Lo nimisessä vegetaarisessa kahvilassa. Tänne syntyy jopa jonoa kello 7 aamulla. Kahvila sulkee ovensa jo kello 16.00.
Varsinkin lähettyvillä Teknisessä Korkeakoulussa opiskelevat käy täällä aamiaisella ja tapaamassa kavereitaan. Myös alueen 'lattemammat', äitiyslomalla olevat nuoret äidit, tapaavat täällä toisiaan ja juovat kaffelattea. Äityisvapaa on melko lyhyt aika, joten siitä on nautittava täysin siemauksin. Kotiäitiyttä ei Ruotsissa tunneta. Mitä tekee lattepapat, ehkä hekin käy jossain tapaamassa toisiaan ja juomassa caffelattea yhdessä.
Suosituin lattemammojen paikka näkyy Tukholmassa olevan Södermalmilla Nytorget, mutta Södermlamilla ei käy ainoatakaan östermalmilaista tai vasastanilaista, heidän oman puheensa mukaan, sillä Södermalm on työväenluokan reviirialue. Tämä on täyttä totta.
Mahalo on toinen erittäin suosittu kahvila Odengatanin varrella. Nykyään on nautinto käydä ulkona ruokailemassa koska kaikilla on nykyään terveellistä ruokaa tarjolla, eikä vaan makeita kahvileipiä tyyppiä krovapuusti, ja ikuisia katkarapuvoileipiä. Täältä voi käydä hakemassa ruokaa mukaansakin, kun tilaa ensin netissä. Täältä löytyy paljon sellaista, mitä ei tarvitse etukäteen tilata.
Ikävä kyllä ruuan hinnat ovat nousset noin 30 %, asuntoja ei tahdo saatua myytyyä, eikä ostajiakaan juuri ole. Monikaan ei halua lähteä lomille ulkomaille. Keäkuussa oli kova ryysis lentokentillä, joilloin 2,5 miljoonaa ruotsalaista läksi ulkomaille, mutta monet heistä ei päässyt takaisin ajallaan lentolakon ja muitten syitten takia.
Sen jälkeen tajuttiin ettei pandemia ole ohitse, päinvastoin, ja että kaikki on kallistunut huomattavasti. Kanattaa jäädä kotiin ja alkaa miettimään mitenkä tästä päästään eteenpäin, kun lääkärien luokse saa jonottaa kuukausia, hoitoja ei saa ajoissa, eikä edes apteekit saa lääkkeitä ajoissa.