Aula Magna on brittiläissyntyisen ruotsalaisen arkkitehdin Ralph Erskinen suunnittelema Tukholman yliopiston luentosalirakennus. Rakennus valmistui vuosina 1995–1997, ja se sijaitsee osoitteessa Frescativägen 6 Tukholmassa. Luentosalissa on 1194 istumapaikkaa ja rakennuksen kokonaispinta-ala on 7860 neliömetriä.
Laatikko, Ralph Erskisen asunto
Ralph Erskine (1914-2005) syntyi Englannissa ja eli suurimman osan elämästään Tukholmassa. Hän sai luvan asettaa Drottningholmin linnan kuninkaalliselle puistoalueelle asuntonsa, jota hän nimitti laatikoksi.
Ennen toista maailmansotaa hän muutti Ruotsiin. Erskine halusi oppia lisää ruotsalaisen muotoilun ja arkkitehtuurin funktionalismista. Häntä houkutti myös ruotsalaisen yhteiskunnan ajattelutapa, ja arkkitehtuurin, muotoilun ja sosiaalisen vastuunkantamisen läheinen yhteys. Ei ihme sillä sitä minäkin olen 50 vuotta tässä ihaillut. Ruotsalaiset ovat mukavaa ja sivilisoitunutta kansaa. Yksi ja toinen läheltä ja kaukaa on tullut tänne ja jäänyt lopuksi ikäänsä tänne.
Suomessa Erskine muistetaan 1980-luvulla rakennetun Helsingin Malminkartanon keskustakorttelin suunnittelijana.
Alue koostuu vanhasta Skeppsbroäng-alueesta, joka sai uuden nimensä kuningas Gustav III:n suurten suunnitelmien yhteydessä Brunnsvikenin alueille, jotka hän sai matkansa jälkeen Italiaan muun muassa Campaniaan 1783–1784. Siksi Gustav III nimesi Brunnsvikenin alueet italialaisten roolimallien mukaan, kuten Frascati, Albano ja Tivoli. Italian Frascatin kaupungissa kirjoitettiin tuntemattomista syistä "Frescati", ja joskus myös "Freskati". Frescatin alueesta kerron myöhemmin lisää.
Tukholman yliopistolla on Tukholmassa neljä Campusta, Campus Bromma, Campus Flemingsberg, Campus Konradsberg ja Campus Sveavägen.
Djurgårdenin saaresta olen tehnyt postauksen täällä. Suosittelen tutustua!
Keskellä karttaa Brunnsvikenin lahti, ja sen phjoisrannalla sijaitsee alue Djurgårdsbrunn.
Bussi 69 pysähtyy tässä. Alue on saanut nimensä kuten merenlahtikin paikalla sijainneen Djurgårdsbrunn nimisen Värdhusetin/majatalon mukaan. Erittäin kallis mutta ensiluokkainen ravintola, missä varsinkin keäsäiltoina istui rikkaat tukholmalaiset pitämässä seuraa toisilleen. Ravintola suljettiin lopullisesti joulukuussa 2020. Kaippa se avataan taas uudestaan jossain muussa muodossa.
Värdshus nimisiä rakennuksia rakennettin ennen vanhaan teiden varsille siihen aikaan kun matkustettiin hevoskärryillä. Värdshusetissa oli hevosille katos tai talli, jossa oli heinää ja vettä. Itse päärakennuksessa sijaitsi ruokasali ja myös huoneita, jossa sai yöpyä. Värdshuset oli siis eräänlainen majatalo. Myöhemmin näistä Värdshuseteistä tuli yläluokan huvittelupakkoja, jonne mentiin ruokailemaan sunnuntaisin tai erikoisina pyhäpäivinä. Tälle Djurgårdsbrunnetin värdshusetille erikoista oli se, että alueella sijaitsi lähde, minkä vettä pidettiin terveellisenä. Joten tänne tultiin juomaan lähdevettä alunperin. Värdshusetin viereen rakennettin apteekki, jossa apteekkari Urban Hjärne, joka huomioi lähdeveden terveydellisyyden, valmisti lääkkeitä, kuten ennen vanhaan tehtiin apteekeissa.
Ennen kuin siirryn itse aiheeseen niin kerron hieman Djusrgårdsbrunnsvikenistä, tuosta kapeasta lahdesta Östermalmin ja Djurgårdenin saaren välissä. Tukholmassa on myös paikkakunta nimeltä Brunnsviken, mikä sijaitsee pohjoisenpana, ja se toimii Solnan kaupungin ja Tukholman kunnan rajana. Siitä syystä tätä eteläisenpää lahtea kutsutaan Djurgårdsbrunnsvikeniksi, erottamaan lahdet toisistaan.
Kaksi kilometriä pitkä Djurgårdsbrunnsvikenin lahti on osa Saltsjö'ta/Itämerta. Ruotsalaiset ei kutsu Itämerta nimellä itämeri vaan nimellä suolajärvi. Nimitys sjö merkitsee useita eri asioita, muun muassa järveä, mutta myös juuri tällaista isoa vesilaluetta, mikä on erillään merestä. Meri on ruotsiksi ett hav/havet. Minä taidan kutsua tätä lahdeksi tai kanavaksi, mikä on leveähkö kaupungin päästä ja muuttuu kanavaksi (ilman sulkuja) loppupäästään.
Tässä kartalla sijaitsee Karlaplanin metroasema vasemmassa yläkulmassa ja sen etelä puolella Historiallinen museo, mikä on Tukholman ehdottomasti paras museo Kansallismuseon kanssa, ja joihon molempiin on ilmainen sisäänpääsy. Historiallisesta museosta olen tehnyt postauksen täällä. (En mene vannomaan onko museoihin vieläkin ilmainen sisäänpääsy.)
Karlaplanilta sitten suoraan etelään päin on silta, pääsisäänkäynti Djurgårdenin saarelle, vaikka monet ottaa lautan Gamla Stanista Djurgårdenin saarelle. He jotka ovat käyneet jo Djurgårdenin saarella ja kolunneet sen tarkkaan, voivat aivan hyvin ottaa Djurgårdsbunnsvikenin lahden pohjoisen rannan uudeksi kohteekseen. Tämä Djurgårdsbunnenin rantakuja on ehkä Tukholman idyllisin kävely-ja pyörätie. Todellinen helmi kesäaikaan.
Noin 15 miljoonaa ihmistä vierailee Djurgårdenissa vuosittain, mikä on enempi kuin Kiinan muurilla käy turisteja. Djurgårdenilla on vuosittain enemmän kävijöitä kuin Ruotsissa on asukkaita. Monet Djurgårdenin kävijöistä valitsevat ympäristöystävällisiä kulkuneuvo vaihtoehtoja, kuten raitiovaunut tai polkupyörät, mutta jotkut käy saarella myös taksilla. Djurgården on ns. Nollzon, jossa sähkötaksit ovat etusijalla. Saarelle suositellaan kulkemaan julkisilla, ja yksityisautoliikenne on aika ajoittain kokonaan kiellettyä.
Lahden alkupäässä rantakatu on nimeltään Strandvägen. Sitä pitkin kulkee raitiovaunu numero 7, mikä ajaa Djurgårdenin saarelle. Tässä Strandvägenillä pysähtyy myös bussit 69 ja 76. Tämä bussi 76 pysähtyy Silja Linjan sataman kohdalla ja ajaa siitä sitten Östermlamin kautta, Gamla Staniin ja edelleen Södermalmille.
Bussi 76 on todellakin kätevä bussi suomalaisia Silja-linjan laivamatkustajia ajatellen. Koko se Silja-linjan satama-alue on muokattu uudestaan ja sinne on syntynyt uusi asuinaluekin, Norra Djurgårdsstaden. Täällä olen myös kertonut siitä alueesta.
Ensin Strandvägenin varrella sijaitsee Nobel Parken/Nobelin puisto, minkä nimitys on harhaanjohtava. Puistolla ei ole mitään tekemistä Nobelin kanssa, kun se on vaan saanut niemensä Nobelin mukaan. Puisto on yleisessä käytössä, mutta puisto kätkee myös Israelin suurlähetystön, mikä on erittäin vartioitu alue.
Muut suurlähetystöt sijaitsee hieman sivummalla. Suomen suurlähetystö kauinpana, minkä takaa Valhallavägeniltä avautuu suuri puistolalue, mikä on entinen kuninkaallinen laidunmaa. Tai oikeastaan suurin osa Östermamia on ollut kuinkaallinen laidunmaa. Täällä sijaitsee myös Ruotsin radio-ja tv-yhtiö, ja sen omistama konserttisali Berwaldhallen. Täällä esiintyy usein suomalaisia, varsinkin kapellimestarit vierailee.
Villa Åkerlund on nykyään USA:n suurlähettilään asunto.
Suomen suurlähetystö, Gärdesgatan 11
Jos jatkaa kävelyä eteenpäin pitkin rantaa, niin ensin siinä on Diplomatstaden/Diplomatstandenin kaupunginosa, missä asuu runsaasti suurlähettiläitä, dipolmaatteja ja tukholmalaisia suurherroja perheineen. Upeita rakennuksia kaikki tyystin.
Pian sitten tulla tupsahdetaan Källhageniin, jossa sijaitsee Källhagenin hotelli/ravintola ja jolla on oma uimaranta ja laivalaiturikin. Pitkin rantaa on runsaasti penkkejä, joilla voi levähtää ja syödä eväänsä. Villa Källhagen on vanhempi iso puuhuvila, mistä on tehty ensiluokkainen hotelli, jossa pidetään konferansseja.
Cityterminalilta lähtee bussi 69, (päärautatieaseman toisesta kerroksesta, World Trade Centerin ja lentokenttä-/laivasatama-ja pitkänlinjan bussien terminaalin luota. Bussi kulkee Djurgårdenin sillan kautta edelleen pitkin rantaa myötäillen Djurgårdenin saaren itäiseen päätyyyn.
Edelleen...rannalta löytyy museoita, kuten Sjöhistoriska, Tekniska, Polismuseet, Etnografiska, Riksidrottsmuseum, kaikki käymisen arvoisia ja taitaa kaikkiin olla ilmainen sisäänpääsy. Bussi 69 kävi kääntymässä Kaknästornetin tornin edustalla, mutta torni on suljettu lopullisesti. Tässä kohtaa bussi ajaa etelään päin Djurgårdsbrunnenin tietä ja sillan yli Djurgårdenin saarelle. Bussi 67 ja raitiovaunu 7 ajavat myös Djurgårdenin saarella.
Tässä ennen siltaa sijaitsee Djurgårdsbrunn niminen ikivanha kestikievari, jonka mukaan lahti on saanut nimensä, brunn=lähde tai kaivo. Tässä oli aikoinaan myös terveyslähde, jossa käytiin juomassa lähdevettä. Lähdevesi oli kovaa muotia Tukholmassa aikoinaan.
Niin sanottuja brunnsorter/ lähdepaikkakuntia on ollut ympäri Ruotsia. Käytettiin nimitystä 'dricka brunn/juoda lähdettä'. Tukholmassa on ollut lukuisia lähteitä. Eipä silti, kivennäisvesi (pullovedet) valmistetaan vieläkin lähdevedestä, Italiassakin.
Tien toisella puolella sijaitsee 'nakkikioski' ja Juutalainen teatteri ja sen takana asui prinssi Bertil ja prinsessa Lilian, nykyään siinä asuu prinssi Carl Philip ja prinsessa Sofia lastensa kanssa.
Tukholman kulttuurielämästä pitää monen monet juutalaiset huolen. Varsinkin Tukholman finkultur/yläluokankulttuurista, ns hienostokulttuurista. Ruotsihan on ollut ikuiset ajat kulttuurillisesti kahtia jakautunut ja niin tulee aina olemaankin. Ruotsi ei ole läheskään niin homogeenien yhteenkuuluva valtio kuin Suomi, missä kaikki kuuluvat ikäänkuin samaan perheeseen. Suomalaisten yhtesihenki on täydellinen. Ruotsissa ollaan yksilöitä henkeen ja vereen.
Ruotsissa on luokkaerot ollut aina ja tulee olemaankin, johtuen siitä että Ruotsi on ollut kuningaskunta 1051 vuotta virallisesti ja kuninkaita on ollut sitäkin ennen. Kuninkaat jakoi aatelistitteleitä sotilailleen ja palvelusväelleen ja näin syntyi mahtava yläluokka joiden aatelistitteleitä ei lakien ja säännösten mukaan pysty poistamaan. Nykyään erona on vain se ettei heillä ole poliittista valtaaa.
Juutalainen kulttuuriväki Tukholmassa asuu myös promeasti, satsaa paljon varoja kulttuuriin, mutta he ei tee minkäänlaista numeroa itsestään. Osa heistä on rikkaita liikemiessukuja. He toimivat taustalla näkymättä ja kuulumatta. He omistaa useita kulttuuri-institutioita Tukholmassa.
Kaikki te jotka olette jo tallanneet Tukholman keskustan katuja tarpeeksenne suosittelen poiketa hieman sivummalle, esimerkiksi tänne Brunnsvikeniin ja Djurgårdenin saarelle. Keskustassa ei ole mitään näkemistä ja kokemista. Pelkkää shoppailua vaan. Varsinkin kesä ja syksy ovat sopivinta aikaa kävellä tällä alueella.
Klarabergsgatanilta Tukholman keskustasta Djurgårdenin saarelle kulkeva raitiovaunu numero 7. Suosittelen!
Klarabergsgatanista tehtiin kävelykatu, vain raitiovaunu, poliisit, ambulanssit, taksit ja paloautot saa ajaa katua pitkin.
Luulen melko varmasti että useimmat Suomesta tulleet turistit käy Gamla Stanissa ja Sergels torilla ja sitten kääntyvät takaisin satamaan. Sergels torilla ei ole mitään nähtävää, mutta liikenteen kannalta se on hyvä paikka ottaa kulkuväline johonkin suuntan kaupunkia.
Nyt on kuitenkin suljettu Klarabergsgatan autoliikenteeltä, mutta Djurgådeniin lähtevä rautiovaunu käy täällä kääntymässä. Kun raitiovanun päätepysäkki laitetiin rautatieaseman edustalle niin nyt pääsee suoraan metrosta tai paikallisista sähköjunista raitiovaunuun ja Dujurgårdenin saarelle.
Tukholmaan tulee vuosittain noin 15 miljoonaa turistia joten liikenne on heille tärkeä asia. Liikenteen 'pääsolmu' on nyt rautatieaseman edustalla, Hotelli Continentalissa. Hotellista pääsee suoraan maanalle takseihin, metroon ja sähköjuniin, eikä raitiovaunukaan ole monen askeleen päässä. Busseihin ja pitkänmatakan juniin, lentokenttä- ja satamakuljetuksiin pääsee myös suoraan hotellista maan alitse.
Liikenne tässä kohtaa Vasagatanilla on viidessä eri kerroksessa, mutta samalla hissillä ei pääse maatasolta alas kerrokeen -5. Joskus on ensin ajettava hissillä alemmalle tasolle ja siitä sitten taas ylemmälle. En tiedä miksi on näin tehty. Hissit ovat erittäin kookkaita, ikään kuin huoneita, mihin mahtuu väkeä, ja sen lisäksi on rullaportaitakin.
Nyt vihdoinkin siirrytään varsinaiseen asiaan. Kuvassa kuninkaat Carl XIV Gustav ja Karl XIV Johan (1763-1844), Bernadotte suvun esi-isä. Nykyinen kuningas Carl Gustav on istunut kaikista kauimman ajan Ruotsin kuninkaista valtaituimellaan, 47 vuotta.
Idea rakentaa silta Djurgårdbrunnsvikenin ylitse tuli jo ensimmäiseltä Bernadotte suvun kuninkaalta Karl XIV Johanilta. Kuvassa oleva Rosendalin linna sijaitsee Drjurgårdenin saarella hovin omistamalla tontilla. Linnan paikalla sijainnut rakennus rakennettiin alunperin kuningsshuoneen eläintenhoitajien asunnoksi, sillä Djurgårdenihan oli alun perin kuningashuoneen laidunmaata.
Vuonna 1817 sai Karl XIV Johan (entinen Jean Bernadotte) linnan omaan haltuunsa. Hän siirsi karjan kanavan toiselle puolelle ja tontille rakenenttiin tämä Rosendalin linna. Sitä on muokattu jonkin verran ajan saatossa ja sen ympärille on laitettu kaunis puistoalue. Linnan pohjoispuolella oli suuri terassi näköala Ladugårdsgärdetiin päin. Kuninkaan sotilailla oli harjoituskenttä täällä ja monet ihmiset tulivat Gärdetiin katsomaan joukkojen harjoittelu. Joka kesä järjestettiin suuria harjoitusleirejä yksiköiden kanssa ympäri maata.
Linnan länsipuolella sijaitsee ihastuttava Rosendalin puutarha, missä voi kukin käydä itse poimimassa kukkasia ja vihahneksia, lainata sakset kassalta. Tästä löytyy myös parkkipaikka autoille. Lähin julkinen kulkuväline on raitiovaunu 7, mikä pysähtyy tässä lähellä Bellmansron pysäkillä. Puutarhassa on erittäin suosittu ravintola/kahvilakin ja oma leipomo. Hyvin lähellä sijaitsee myös Rosendals Wärdshus, ensiluokkainen ravintola.
Rosendalin linna Drjurgårdenins aarella.
Rosendalin yhteyksien helpottamiseksi Karl XIV Johan päätti rakentaa puisen ponttoonisillan Djurgårdsbrunnsvikenin yli. Ponttooni-silta on silta, mikä kelluu vedessä ponttonien avulla paalujen tai pylväiden sijasta. Siltaa käytettiin kesäisin vuoteen 1948 asti, ja Rosendalin rannalla sillan tuen jäännöksiä voidaan nähdä vielä tänään.
Kun Oskar II peri Rosendalin leskikuningatar Josefinalta vuonna 1876, aloitettiin linnan perusteellinen kunnostaminen, joka on jätetty koskematta Karle XIV Johanin ajasta lähtien. Kun Oscar kuoli vuonna 1907, Rosendal muutettiin kesäpalatsista museoksi, ja siitä lähtien Rosendal on ollut avoinna yleisölle.
Nyt, melkein 200 vuotta myöhemmin, uusi silta vihitään täsmälleen paikkaan, jossa Kaarle XIV Johan rakensi merisillan. Voimme mennä täsmälleen samaan paikkaan, missä Karl XIV Johan ratsasti yli 200 vuotta sitten. Nyt silta on valmis. Djurgårdsbrunnsvikenin ylittävä silta on 80 metriä pitkä ja yhdistää Museiparkenin Rosendaliin.
Vihdoinkin pääsin postauksen pääasiaan...
Kuningas ja Silvia vihki sillan, mikä sai nimekseen Folke Bernadotten silta.
