Kirkko rakennettiin Vasastaniin, mutta kirkko siirettiin vuonna 1904 Aspuddeniin, missä kappeli on selvästi nähtävissä Essingeledenin sillalta. Ruotsissa on useita Sankt Sigfridin kirkkoja.
Alkuperäinen suunitelma
Nykyinen kirkkorakennus
Pyhä Sigfrid oli tuli Ruotsiin legendan mukaan Englannista. Vendelin kirkosta Upplanninssa löytyy tämä kalkkimaalaus, mikä kuvaa Pyhää Sigfridiä. Ja minä kun olen kauan luullut että Pyhä Sigfrid oli naishenkilö, sillä nykyään ristitään Ruotsissa tyttölapsia Sigfrid nimellä.
Sigfrid (Sigfridus) oli englantilainen lähetyspiispa, joka 1000-luvun alkupuoliskolla toimi aktiivisesti Norjassa ja Ruotsissa. Sigfridin pyhäpäivä on 15. helmikuuta. Häntä pidetään Smoolannin ja Västergötlandin apostolina. Pyhän Sigfridin pyhimysominaisuuksia ovat piispanasu ja kolmepäällinen amme. Pyhä Olav oli ottanut Sigfridin mukaansa Englannista lähetystyöhön ensin Norjaan, sitten useisiin Ruotsin maakuntiin.
Legendan mukaan Sigfrid tuli veljenpoikiensa Unamanin (pappi), Sunamanin (diakoni) ja Vinamanin (subdiakoni) kanssa Tanskan kautta Värendiin palvelemaan lähetystyötä. Jumalan ohjeiden mukaan he pystyttivät kirkkorakennuksen Växjöjärven rantaan. Sigfridin ollessa Länsi-Götanmaalla kastaamassa Olof Skötkonungia Husaby källassa. Olof Skötkonung/Olavi Sylikuningas oli Ruotsin ensimmäisen kuninkaan Erik Segersällin poika ja siis kuningas omalla ajallaan vuosina 995-1022.
Etelä-Ruotsissa saarnannut ja kirkkoja rakentanut Sigfrid kuoli Växjössä, jonne hänet on haudattu. Hänen pyhäkkönsä tuhoutui 1600-luvulla. hän on pätevä pyhimys katolisessa kirkossa aivan kuten Erik Pyhä. Myöhempien legendojen mukaan Sigfrid seurasi myös lähetyssaarnaajia Sankt Eskiliä, Sankt Botvidia ja David av Munktorpia, joiden tehtävänä oli kristillistää Mälarin järven alueet.
Kirkon ovessa on laatta mikä takaa sen että kirkkorakennus on lain voimalla kulttuurisuojattu rakennus.
Kirkosta pitää huolen nykyään Sankt Sigfridin ystävät niminen järjestö. Ja hyvä niin, sillä tästä pinestä kirkosta on tapeltu ja riidelty useita vuosia. Missionprovinssen ja venäläis-ortodoksinen seurakunta nimeltä S:t Sergei haluavat omia tämän kirkon.
Pyhän Stefanuksen koinonia on ylistysyhteisö/seurakunta vapaa hiippakunta Ruotsin kirkon perinteiden mukaan, eräänlainen alaosasto tuolle S:t Sergein seurakunnalle. Jumalanpalvelukset vietetään Ruotsin kirkon järjestyksen mukaan. Kerrotaan että "Löydät meidät St. Sigfridin kirkosta Tukholmasta".
Dagen on nimeltään Ruotsin kirkon oma päivälehti, jossa kerroataan seuraavaa (9.7.2020):
"Venäjän ortodoksit hoitavat Putinin asioita yrittäessään vallata Ruotsin kirkon. Kirkoilla ja kirkoilla on eroa. St. Sigfridin mellakka on Moskovan patriarkaatin toinen yritys ottaa järjestö haltuunsa," kirjoittaa toimittaja Patrik Oksanen.
Se ei ole tavallinen kirkkoriita, mikä on vaikuttanut Tukholman Pyhään Sigfridiin. Tämä on Moskovan patriarkaatin toinen yritys ottaa organisaatio haltuunsa Ruotsissa reilun vuoden aikana.
Dagen nimisen päivälehden paljastus siitä, kuinka St. Sigfridin ystävien ylimääräinen vuosikokous päättyi mellakoihin, on suurelta osin kopio siitä, mikä vaikutti ortodoksisen kirkon ortodoksiseen kirkkoon Tukholmassa toukokuussa 2019.
Jumalanpalveluksen jälkeen suuri joukko ihmisiä saapui kirkkoon ja vaati sekä jäsenyyttä että seurakuntakokousta, jotta kirkko siirtyisi Moskovan patriarkaatin lainkäyttövaltaan. Ruotsalaisia luteraaneja ja juutalaisia uhkailtiin ja loukattiin, ja kaste keskeytettiin. Poliisi kutsuttiin karkottamaan ihmiset, jotka ortodoksisen kirkon ortodoksisen kirkon verkkosivujen mukaan saivat "hengellistä ravintoa muissa seurakunnissa ja samalla harjoittivat aggressiivista propagandaa yhteisöämme ja pastoria henkilökohtaisesti".
Hyökkäyksen takana oli Moskovan patriarkaatti, joka yrittää lujittaa asemaansa ja yhdistää muita Venäjän ortodoksisia seurakuntia. Tukholmassa patriarkaattia edustaa Pyhän Sergein seurakunta. Juuri seurakunta yrittää Dagen lehden raportin mukaan nyt ottaa haltuunsa Pyhän Sigfridin kirkon yhdessä luterilaisen Missionsprovinsen kanssa.
Missionsprovinsen/Lähetysmaakuntaa syytetään yrittämisestä ottaa haltuunsa Pyhän Sigfridin kirkko Tukholman keskustassa yhteistyössä venäläisen ortodoksisen seurakunnan kanssa. Ylimääräisessä vuosikokouksessa syntyi mellakka ja paikalle kutsuttiin poliisi.
Moskovan patriarkaatti ei ole tavallinen kirkko, vaan se tulee nähdä Venäjän ulkopolitiikan välineenä. Kirkko pyrkii hallitsemaan itsenäisiä ortodoksisia ryhmiä, mikä vaikutti viime vuonna ortodoksisen kirkon ortodoksiseen kirkkoon. Ajatuksena on, että ortodokseja ohjataan tukemaan Moskovan patriarkaattia, joka puolestaan on osa Kremlin vallanvälineitä.
Moskovan patriarkaattia ei pidä sekoittaa maanpaossa olevaan venäläiseen kirkkoon, joka lähti Venäjältä vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen. Sen sijaan patriarkaatti perustettiin uudelleen vuonna 1943 Stalinin käskystä. Stalin halusi uskonnon natsi-Saksan torjuntaan, ja sodan jälkeen Kreml ymmärsi, että kirkkoa oli käytännöllistä käyttää.
Tämä tarkoittaa, että Moskovan patriarkaatti on siitä lähtien ollut KGB:n ja Venäjän valtion tärkeä työkalu. Viron tiedustelupalvelu kuvaili vuoden 2018 vuosiraportissaan Kremlin ja patriarkaatin suhdetta seuraavasti: ”Venäjä on vuosisatojen ajan käyttänyt tarvetta suojella ortodokseja tekosyynä puuttuakseen muihin maihin. Stalinin aikana neuvostohallinto yritti käyttää kommunistisen terrorin aikana valtavasti kärsineitä jäänteitä vaikuttaakseen kansaansa ja muihin maihin. Kirkko oli alistettu turvallisuuspalveluille.
Omana aikanamme selkein esimerkki on Moskovan patriarkaatin toiminta Ukrainassa, vuosia ennen Krimin laitonta liittämistä vuonna 2014 ja Itä-Ukrainan sotaa tehtiin kumouksellisia toimia. Virolaiset kuvailevat sitä seuraavasti: "Venäjän turvallisuuspalvelut käyttivät kirkkoa rintamana. Esimerkkinä tästä oli se avoin tuki, jonka" separatistit "saivat suurelta määrältä papistoa, he osallistuivat erikoisjoukkojen operaatioihin, keräsivät tukea Moskovalle heidän kokouksiinsa ja järjestivät provokaatioita Venäjän turvallisuuspalveluille."
Kirkolla on myös tärkeä rooli isänmaallisten arvojen ja Putinin palkitseman isänmaallisuuden rakentamisessa. Pappeutta käytetään sekä pienaseiden että ydinaseiden siunaukseen. Kesäkuussa Moskovassa vihittiin käyttöön valtava katedraali asevoimille. Patriarkka Kirill ylisti virkaanastujaisissa venäläisiä sotilaita Pyhän Venäjän puolustamisesta ulkoisia ja sisäisiä vihollisia vastaan.
Moskovan patriarkaatti tuli Ruotsiin 1990-luvulla ja nykyään siellä on neljä ortodoksista seurakuntaa ja kaksi pappia. Västeråsissa pappi Pavel Makarenko on saanut huomiota VLT:n arvion jälkeen täysin uudesta kirkkorakennuksesta, jonka arvo on arviolta 35 miljoonaa kruunua Västeråsin lentokentän viereen. Ei mikään pieni sitoumus noin sadan jäsenen seurakunnalle. Rakentamisen ovat rahoittaneet venäläiset "isänmaalliset". Pappi itse oli rakennuslupaprosessin aikana venäläisomisteisen yrityksen toimitusjohtajana, joka maksoi osan seurakunnan laskuista. Samaan aikaan Ruotsin verovirasto leikkaa kirjanpitoa ja vaatii yhtiöltä useita miljoonia summia. Lehti saattoi myös kertoa, että asiakas kuului järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja että seurakunta oli saanut apua kahdelta rakennustoimikunnan varajäseneltä.
Ruotsin suurin seurakunta on Tukholman Pyhä Sergei, jota johtaa pappi Vitali Babushin. Aggressiiviselle yritykselle päästä Tukholman Pyhän Sigfridin kirkkoon on kiireellinen selitys, seurakunnalla ei ole nettisivujen mukaan omaa kirkkohuonetta heinäkuusta 2020 lähtien. Sävy on vuorotellen epätoivoinen "olemme melkein tukehtuneet" ja vuorotellen katkera sanoista kuin yksin seisominen "saamatta konkreettista tukea Ruotsin viranomaisilta ja ekumeenisilta järjestöiltä, toisin kuin muut uskonnot".
Moskovan patriarkaatti ei ole tavallinen kirkko, se on Kremlin instrumentti harmaalla vyöhykkeellä, sodan ja rauhan välissä, jossa Ruotsi on turvallisuuspoliisien mukaan. On korkea aika, että useammat ihmiset ymmärtäisivät, että kirkkojen ja kirkkojen välillä on ero, jotta et päädy rooliin, mikä Missionsprovinsen/Lähetysprovinssille on annettu taistelussa Pyhän Sigfridin puolesta.
Missionsprovinsen/Lähetyshiippakunta, viralliselta nimeltään Missionsprovinsen i Sverige ("Ruotsin lähetyshiippakunta"), on kristillinen organisaatio Ruotsissa. Siihen kuuluu useita luterilaisia pappeja, maallikkoja sekä jumalanpalvelusyhteisöjä ("koinonioita"), jotka eivät hyväksy Ruotsin kirkon evankelis-luterilaisen kirkon uusimpia linjauksia vaan kannattavat perinteistä raamatuntulkintaa. Missionsprovinsen pitää itseään "yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon" vapaana kirkkoprovinssina Ruotsissa luterilaisen tunnustuksen perustalla. Se katsoo jatkavansa Ruotsin kirkon hengellistä perintöä (traditiota).
Huomautan tässä että Ruotsin kirkko on yksityinen, eikä sillä ole mitään tekemistä Ruotsin valtion kanssa. Missionsprovinsenin mukaan Ruotsin kirkko ei enää opeta oikeaa kristinuskoa, koska se niin monella kohdalla poikkeaa Raamatun apostolisesta opista. Eniten julkisuutta ovat saaneet kysymykset naispappeuden sekä samaa sukupuolta olevien liittojen osalta. Missionsprovinsen ei hyväksy naispappeutta, ei-selibaatissa elävien homoseksuaalien pastorien toimimista Ruotsin kirkon työntekijöinä, Ruotsin kirkon vuonna 2006 käyttöön ottamaa samaa sukupuolta olevien parien siunauskaavaa eikä Ruotsin kirkon ja valtion yhteistä hanketta samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseksi kirkollisesti avioliittoon. Myös se, kuinka Ruotsin kirkon piispat ovat ottaneet etäisyyttä kristinuskon opetuksiin, on herättänyt kritiikkiä.
