maanantai 25. heinäkuuta 2016

Sturehov


Sturehovs slott tai Sturehofs slott (kuinka vaan), noin 3 kilometriä Norsborgista,
 Botkyrkan kunnassa, Mälaren järven rannalla

Huom! Östermalmilla Tukholman keskustassa  sijaitsee luksusluokan ravintola nimeltä Sturehof ! Parasta on kirjoittaa Sturehov, kun on kyse linnasta. Tällä Östermalmin ravintolalla on yksityinen omistaja PG Nilsson, joka omistaa myös Tukholman kolme muuta yläluokan ravintolaa, Riche, Teatergrillen ja Tavaerna Brillo

Ei pidä närkästyä että kirjoitan 'yläluokan' ravintoloita, sillä Ruotsi on aina ollut kahtiajakautunut yhteiskunta, yläluokka ja tavikset, ja tulee olemaan jatkossakin. Näiden välillä ei ole koskaan ollut minkäänlaista kitkaa, vaan eletään suvassa sovussa, eikä edes sisällissodan vaaraa ole ollut. Ruotsi on kaikesta huolimatta luultavasti maapallon varmin demokratia. Johtuu suuresti ruotsalaisten luonteenlaadusta.


Sturehovs slott vasemmalla ylhäällä.

Metrolla Norsborg'iin ja siitä edelleen bussilla 708 Norsborgsvägenin pysäkille. Bussipysäkiltä on noin 2,5 kilomteriä kävelyä Sturehovin linnaan. Norsborgin metroasemalta on reilut puoli kilometriä pitempi matka kävellä. Matka sitä kautta on osittain kävelypolkua. Omalla autolla pääsee perille saakka. Tänne on noin 16 kilometriä Tukholmasta.

Botkyrkan kunta näyttää linnaa päivittäin 2.kesäkuuta-21.elokuuta kello 12-14. Sisäänpääsy oppaan kanssa 100 kr. Käteismaksu paikan päällä. Täällä lisää infoa! Linnan omistaa Tukholman kunta ja kunta lainaa linnaa muun muassa kuuinkaalliselle hoville. Kuningas tuo usein laivalla tai veneellä kuninkaalliset vieraansa tänne lounaalle tai päivälliselle. 

Kahvila avoinna kesäaikaan lauantaisin ja sunnuntaisin kello 11-16. Kahvilaa pyörittää Voltairen sisarukset, joilla on muitakin kahviloita Tukholmassa. Nykyään he  eivät enää pidä kahviloita yhdessä vaan toinen hoitaa kahvilat ja toinen viljelee vihanneksia, papuja ja linssejä ja jyviä ja kehittelee erilaisia valmistuotteita. Nykyään heidän tuotteitaan voi ostaa kaikista suuremmista ruokatavaramyymälöistäkin.

Voltairen kahvilan voi löytää aivan keskeltä Tukholmaakin, Åhlensin tavaratalosta. Tai jos on aikaa niin Sicklan supermodernista ostoskeskuksesta. Täällä mydään vähän yhtä ja toista ja etenkin kaikeea erittäin yllättävää. Ei vaan ruokaa ja juomaa vaan kodinsisustusta ja erilaisia voiteita ja muuta tilbehööriä. He myyvät vegokeittokirjaansa myös suomeksi. 

Hantverkargatan 47 Kungsholmenin saarella on heillä leipomo ja myymälä. Rosendalsvägen 14 Djurgårdenin saarella on yksi heidän kahviloistaan. Pepstop niminen  myymälä, ruoka- ja juomapaikka, vegetaarista kaikki, Östermalmilla, Riddargatan 3A. Vegoteket, Hötorget 13 ja monta muuta paikkaa. Voltairet avaa kaiken aikaa uusia paikkoja, joten ei tässä pysy perässä.

Vegetaarinen ja row food on ollut jo kauan tullakseen Tukholmaan ja nyt ne ovat lyöneet lävitse niin että tavallisten ravintoloidenkin on ollut pakko muuttaa tyyliään. Kuingasperheen jäsenet, luultavsti kaikki syövät vegetaarista ja row foodia.Kuningas on tuskin lopettanut syömästä lihaa. Hän on erinomaisen taitava kokkikin!

Kuninkaan omistamasta  Stenhammarin kartanossa, mistä kaikki liha, maitotuotteet, viljatuotteet, juurekset ja hedelmät tulevat kuningasperheen jäsenten ruokapöytään, omistaa myös kahvilan siellä maatilalla, jossa saa nauttia vieraatkin row food tuotteita.


Sturehovin linna on tunnettu 1700-luvun kustavialaisen tyylisuunnan huonekaluistaan ja lukuisista kaakeliuuneistaan, jotka on valmistettu Mariebergin porsliinitehtaalla. Kustavialainen tyyli sai niemensä kolmessta sen ajan Gustav-nimisistä kuninkaista.Tyyli on tyypillinen ruotsalainen muunnos uusklassisismista (uusantiikista). Tehdas sijaitsi kaupungissa Kungsholmenin saarella 1700-luvulla. Silloinen Sturehovin omistaja Sten Sture nuorempi omisti Tukholman porsliini- ja kaakeliuunitehtaan Mariebergissä. 

Rörstrandin porsliinitehdas otti myöhemmin Mariebergin porsliinitehtaan omakseen. Rörstrandin porsliinitehdas sijaitsi Rörstrandin linnan luona, ja sen perusti saksalainen Johan Wolff Rörstrand vuonna 1726. Rörstrand oli Euroopan toiseksi vanhin porsliinitehdas ja esineet valmistettiin enimmäkseen fajanssista ja ennen kaikkea matkittiin kiinalaista porsliinikoristelua. Mariebergin porsliinitehtaan omisti kreivi Carl Fredrik Scheffer, mutta itse hän asui kaukana tehtaasta, Trolleholmin linnassa, Skånessa.

Rörstrandin tehtailla on ollut monta omistajaa kuten Uppsala-Ekebyn tehdas, Wärtsilä, Hackman ja nykyään Rörstrand on osa Iittalaa, mutta Ruotsissa tehdas lakkautettiin vuonna 2005. Lidköpingissä on Röstrandin museo.


Kuningas Gustav III hallitsi 1700-luvulla. Hänen isänsä oli kuningas Adolf Frerdik ja äitinsä kuningatar Lovisa Ulrika av Preussen. Gustav III oli Venäjän keisarinna Katarina II:n serkku.



Per Hillströmin kuvaus kustavialaisesta kalustustyylistä

Gustavialainen/kustavialainen tyylisuunta oli tyypillinen ruotsalainen uusklassinen tyylisuunta, niin arkkitehtuurissa kuin kalustuksessakin. Vielä tänäkin päivänä valmistetaan gustavialaisen tyylin kalustoja. Tyylin nimi tulee kuningas Gustav III:n mukaan. 

Sturehovin linnaa pideteään kuin kukkaa kämmenellä, sitä suojellaan ja varjellaan kuin kallista aarretta.


Sturehovin kalustus on kauttaaltaan kustavialaista tyyliltään

Allmogen tyyli oli talonpoikaistyylistä, mutta kustavialainen oli porvariston, aatelisten ja kuinkaallisten tyyliä. Kaakeliuunit oli siihen aikaan jokaisessa huoneessa lämmön lähteenä. Sturehovin linna on yksi tyypillinen esimerkki kustavialaisesta tyylistään.


Sturehovin tiluksilla sijaitsi keskiajalla kylä nimeltä Afrehulta. Se käsitti neljä kartanoa, jotka kuuluivat valtionmarsalkka Svante Sture nuoremalle, joka sittemmin tappoi kuningas Erik XIV:n. Svante Sture nuorempi syntyi Tukholman linnassa vuonna 1567. Hän oli valtioneuvos Sten Sturen poika. 

Sten Sture nuorempi kasvoi kuningas Gustav Vasan hovissa ja hänet ylennettiin kreiviksi. Hänestä tuli Ruotsin enimmäinen kreivi ja näin ollen hänestä tuli Stegeholmin ja Västervikin kreivi. Hän oli myös Ekenäsin, Eksjön, Gäddeholmin, Tullgarnin ja Penningbyn vapaaherra.




Sturehovin linna sijaitsee Bornsjön luonnonreservaatin alueella. Kartalla ylinnä Mälaren järvi ja sen rannalla Sturehovin linna. Sturehovilla on laivalaituri, mihin kuninkaalla on yksinoikeus ankkuroida joidenkin turitialusten lisäksi.  Kuinngas saattaa tulla tupsahta tänne koska vaan kahvittelemaan. Bornsjön järvi ja sen ympäristö on Tukholman läänin suurin luonnonreservaatti, mikä sijaitsee Botkyrkan, Salemin ja Södertäljen kuntien alueella.


Bornsjön on vesisuoja-alue, joka tarkoittaa sitä, että Bornsjön järvessä ei saa uida, ei hiihtää, ei luistella, ei kalastaa, ei liata vettä eikä edes liikkua järvellä. Niin järvi kuin sen ympärillä oleva luonto ovat täysin luonnonsuojattua aluetta vuodesta 1920 lähtien. Lähellä sijaitsevaan Norsborgiin rakensi Tukholman kunta vesilaitoksen joka otettiin käyttöön vuonna 1904. Samalla kunta osti koko luontoalueen Borsjön järvi mukaan lukien. Norsborgin vesilaitos jakaa vettä yhteentoista Tukholman alueen kuntaan. 

Tukholman kunta on ollut huolissaan Sturehovin tulevaisuudesta. Sen ylläpito maksaa enempi kuin linnasta on tuloja. Linnan suuri puistoalue olisi peruskunnostettava eikä linnankaan haluta hajota käsiin. Nyt on suunniteltu että Sturehovin linnaan voisi perustaa vesikoulutuskeskuksen. Koko tämä alue on Ruotsin valtion erittäin suuri intressialue, jota suojellaan viimeisen päälle.

Lähellä sijaitsee useita herraskartanoita, kuten Fågelsta säteri, Bergaholms gård,  jotka omistaa Stockholms Vatten. Myöhemmin lisää alueesta Salemin kunnan yhteydessä.

Kuningas Gustav III:n talousministeri Johan Liljencranz sai tämän Sturehovin linnan 1700-luvulla perhelleen kesäasunnoksi. Ikään kuin heillä ei olisi jo ollut kesäauntoja tarpeeksi. Liljencranz oli Botkyrkan rikkain mies 1700-luvulla. Hän omisti Norsborgin, Slagstan ja Fittjan herraskartanot samalta alueelta. Kustavialaisen tyylin oopperatalon suunnitelija arkkitehti Carl Fredrik Adelcranz sai hommakseen suunnitella Liljencarnzin perhelle tämän linnan. 



Kesäaikaan voi istua ulkoa ja kahvitella





Mutta Johan Liljencranz ei kuitenkaan kauaa asunut Sturehovin linnassa. Hänen vaimonsa kuoli joten Johan rakennutti Norsborgin kartanon, jossa hän asui lopun elämäänsä yhdessä uuden vaimonsa kanssa. Norsborgin herraskartano sijaitsee vain vajaat kaksi kilometriä Tukholmaan päin Sturehovin linnasta, Mälaren järven rannalla. Norsborgin vesilaitos sijaitsee vain noin kilometrin päässä herraskartanosta. 

Liljencranz omisti myös läheiseltä alueelta kaksi muuta herraskartanoa, Slagsta gård ja Fittja gård. Norsborgin herraskartano on näistä suurin ja parhaassa kunnossa ja kartanon suuressa englantilaisessa puistossa sijaitsee iso ja vanha suurmiesten hautakumpu, jonka lähettyvillä on sijainnut Hunhamran kuninkaankartano. Folkungasuvun Erik Magnusson on luultavasti asunut täällä 1200-1300-lukujen vaihteessa. Hunhamra sijaisti suurinpiirtein samalla paikalla kuin nykyinen Norsborg.


Norsborgin herraskartanon pääraknnus

Norsborgin herraskartanon puisto on yksi harvoista hyvin säilyneistä englantilaisista puistoista Ruotsissa. Kartanon omistaa Tukholman kunta. Kartnoon ei pääse sisälle nykyään, mutta puistossa saa kävellä ihan vapaasti.


Sturehov oli rälssikartano 1600-1700-luvuilla ja siihen aikaan kartanoon kuului yksitoista torppaa. Jotkut näistä torpista on vieläkin jäljellä asuntoina tai kesähuviloina. 

Vuonna 1899 osti Tukholman kaupunki Sturehovin tiluksineen. Kaupunki halusi rakentaa vesilaitoksen tiluksille. Samalla korjattiin linnasta kalustoa ja arvoesineitä parenpaan talteen. Mutta vielä tänäkin päivänä pidetään Sturehovin linnaa Ruotsin kauneinpana ja parhaana esimerkkinä kustaviaanisesta tyylistä.

Prinssi Carl Philipin ja prinsessa Sofian häitten yhteydessä vietiin ulkomaalaiset  kuninkaalliset häävieraat tänne lounaaalle. Sturehovin linna ja sen puisto on paljon kauniinpi kuin mitä näissä kuvissa. Kannattaa käväistä jos sattuu olemaan asiaa siihen suuntaan.

Voltaire och Vänners Café, Sturehofs Slott

Kesäkahvila




Kahvilan sisätilat

Sturehov cafe 2012a 03.jpg

Sturehov cafe 2012a 02.jpg



Slott Sturehov interiör 2011a.jpg

Slott Sturehov interiör 2011b.jpg





  Ruukkuvalamo on avoinna lauantaisin ja sunnuntaisin kello 12-16

Täältä saa ostaa ihania savi-ja keramiikkavaaseja ja -ruukkuja, kahvi-ja teeserviisejä, kulhoja, lautasia, vateja ja sun muuta. Ennen kaikkea puutarhakeramiikkaa on runsaasti tarjolla. Valumossa pidetään myös erilaisia teemapäiviä, jolloin on jopa livemusiikkia silloin tällöin viihteeksi.






Salem


Tukholman keskustasta noin 20 km Salemiin

Salem'in hyvin pieni kunta sijaitsee Tukholmasta lounaaseen, lähellä Södertäljen kaupunkia. Matka Tukholmasta kestää junalla tai omalla autolla noin puoli tuntia. Södertäljeen kulkeva moottoritie E 20 pyyhältää Salemin ohitse. Se on moottoritietä Arbogaan asti jossa se kohtaa toisen moottoritien E 18, mikä kulkee Mälaren järven pohjoista puolta länteenpäin. E 18 on käytännössä katsoen mootoritietä melkein Norjan rajalle saakka. 


Sankt Botvidin lähde

Sakt Bodvid on Ruotsin vanhimpia pyhimyksiä. Salemin sijainti lähellä Björkön saarta Mälaren järvellä on vaikuttanut paljon Salemin kunnan historiaan. Pohjolan apostoli, Ansgar, joka toi kristinuskon Englannista Ruotsiin, asettui oleskelemaan juuri tälle alueelle. Hän perusti ensimmäisen seurakunnan Björkön saarelle. 

Muitakin pyhimyksiä saapui Mälaren järven laaksoon Englannista kuten Pyhä Eskil. Strängnäsiin perustettiin piispanistuin jo 1100-luvulla ja tuomiokirkkokin melko heti sen jälkeen.


Salemin kunta perustettiin vuonna 1982. Aikaisemmin kunnan alueet kuuluivat Botkrykan ja Södertäljen kuntiin. Salemin kunnan keskustaajama on Rönninge. Kunnassa asuu vain noin 17000 henkeä, joista on ulkomailla sytyneitä noin 18% joista reilut 5 % Suomessa syntyneitä. Kunnnassa on perinteisesti maa-ja metsätalous tärkein tulonlähde.




Rönningen keskusta



Botkyrkan kunnan vaakuna

Nimi Botkyrka tulee Botvidin nimestä johon on liitetty sana kyrka/kirkko. Ja kunnassa on myös evankelislueterilainen kirkko Albyssä jonka nimi on Botkyrkan kirkko. Pyhä Botvid kasvoi Hammarbyn kartanossa 1100-luvulla, Botkyrkan kunnan puolella, Sankt Botvidinsvägnin varrella, noin vajaat satametriä Botkyrkan kirkosta. Botvidin hautasargofagi löytyy myös kirkon luota, vaikka se on kopio sillä se alkuperäinen on Historiallisessa museossa Tukholmassa. Kirkosta lisää täällä.

Botkyrkan kunnassa on Sankt Botvidin hautausmaa, Sankt Botvidin Gymnasium ja Sankt Botvidin katollinen seurakunta esimerkiksi muistutuksensa siitä että Sankt Botvid eli, asui ja  vaikutti alueella. Botkyrkan kunnan vaakunassakin on Pyhä Botvid kuvattuna. Sankt Botvididsväg'enin tie lähtee Albysta kohti Aspenin järveä ja siitä edeleeen Bornsjön rantaan. Siellä seisoo Salemin kirkko. Noin 1,5 kilometriä kirkon luota löytyy tuo kuvassa oleva Sankt Botvidin lähde. Sankt Botvid asui aikuisean Salemissa, Söderbyn kylässä hyvinlähellä tätä Pyhää lähdettä. Söderbystä teen oman postauksen.

Bornsjön järvestä kerroin Sturehovin linnan ja Norsborgin herraskartanon yhteydessä täällä.

Södermanlands runinskrifter 306

Sankt Botvidin lähteen luona seisoo tämä Södersteen nimien riimukivi, joka sijaitsee Söderbyssä, Salemin kupeessa. Sankt Botvid omisti Söderbyn kartanon alueineen.


Söderbyn muinaismuistoalue on historiallisesti erittäin mielenkiintoinen alue. Hautakenttä on Mälaren laakson suurin. Alueella sijaitsee myös Nedre Söderbyn kartano, joka on peräisin 1700-luvulta. Se on Salemin arvokkain muinaismuistorakennus. Alueella on opastekylttejä. 


Nedre Söderby



Ladvikin kalliopiirroksia


Ladvikin kartano on alunperin ollut rälssikartano. Bornsjön jäörven alueella on sijainnut ja sijaitsee vieläkin mahdoton määrä herraskartanoita. Bornsjön järvi on vesisuojeltu järvi. Ladvikin kartano on 1300-luvulta ja Jakob Fleming teki siitä 1600-luvulla sukukartanon.  Flemingin aatelissuku oli 1400–1600-lukujen merkittävimmistä aatelissuvuista Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Suku sammui Suomessa 1800-luvun jälkipuoliskolla.


Ladvikin kartanon vellikello

Salemissa on asuttu jo 6000 vuotta takaperin. Alue on kuulunut alunperin ns Salemin maalaiskuntaan, mutta kun maalaiskunta käsitteenä lakkautettiin ja vuonna 1974 tehtiin kuntauudistus, niin Salem liitettiin Botkyrkan kuntaan vaikka salemilaiset olisivat halunneet pysyä itsenäisinä. Vuodesta 1983 lähiten on Salem ollut oma kuntansa.

Salemin pääpaikka on nimeltä Salem, mikä on osa Tumban taajamaa. Salemissa on enimmäkseen rivitaloja ja kolmikerroskisia asuinrakennuksia. Salemin keskustassa sijaitsee elintarvikemyymälöitä, kirjasto, pizzeria, elokuvateatteri ja uimahalli. Täällä ei asu paljoakaan väkeä. Salemissa sijaitsee useita vanhoja kartanoita, Söderbyn sairaala ja Salemin kirkko.



 Salemin kirkko, Fågelsta 3

Bussi 708 pysähtyy kirkon pysäkillä ja siitä on sitten lyhyt kävelymatka kirkon luokse.


 Salemin kirkko

Salemin kirkko sijatsee aikaisemmin kertomani Bornsjön järven eteläisellä rannalla. Kirkko on 1100-luvulta. Kirkon läheisyydessä on vaikka kuinka paljon muinaismuistoja. Kirkko on tyypillinen romaaninen tyyliltään ja rakenteeltaan.



 Aaatelisvaakunat molemmin puolin pääalttaria


Alttariikaappi 1400-luvulta on viety Historialliseen Museoon Tukholmaan.
Marian oikealla puolella seisoo Bodvid ja vasemalla luultavasti Pyhä
Henrikki, joka oli suomalainen piispa.



  Krusifiksi 1200-luvulta






Muistolehto


Vällingen kappeli on peräisin vuodelta 1679.

Kappeli sijaitsee Söderbysvägenin ja Säbytorgsvägenin rietyksessä, lähellä Rönningen keskustaa. Kirkko avattiin ruukkiyhteiskunnan käyttöön. Nykyään kappelia käytetään melkein vain juhannus jumalanpalvelukseen. 


Vällingen alue oli aikoinaan ns brukssamälle, ruukkiyhteisö, jonka omisti alueen talonpojat, mutta jonka sitten otti kruunu haltuunsa. Täällä valmistettiin 1600-luvulla messinkiesineitä. Kirkko rakennettiin ruukkiyhteiskunnan käyttöön. Kirkko on ainoa rakennus, mikä on jäljellä Vällingen ruukkiyhteiskunnasta. 

Kuuluisa arkkitehti Nicolaus Tessin nuorempi suunnitteli kirkon barokin tyyliseksi. Kirkko sai jopa omat urutkin 1700-luvulla. Välillä urut olivat Salemin kirkkosa mutta majuri K. F. Köning käski siirtää urut takaisin tänne Vällingeen. Majuri König omisti nimittäin Vällingen kartanon.



Vällinge kapell

Kirkon keskiaikainen alttarikaappi on viety Tukholmaan Historialliseen museoon.


Kasteastiat ovat kirkkojen vanhinta irtaimistoa. Vain kasteastia ja krusifiksi ovat 1200-luvulta.


Vällingen säätykartano

Vällingen kartano oli suurin ja komein herraskartano Salemin alueella. Kartanoon kuuluu noin viitisenkymmentä rakennusta, jotka kuuluvat nykyään Kotienturvajoukkojen taistelukoululle/Hemvärnet. Täällä koulutetaan myös norjalaisia ja tanskalaisia. Täällä on ampumarata ja kotiseutumuseo, missä on paljon vanhoja aseita näytteillä. 




Senatorium/Söderby sjukhus, entinen senatoriumi

Tukholman alueelta lähetettiin tänne kaikki tuberkuloosipotilaat. Aikoinan rakennsukessa oli pitkiä parvekkeita, joilla nukutettiin potilaita päiväsaikaan. Tuberkuloosi ilmaantui Ruotsiin 1100-luvulla, mutta se yleistyi vasta suurten kaupunkien syntyessä 1600-luvulla. Kun rutto 1800-luvun puolivälissä oli pahimmillaan Euroopassa (ensimmäisen kerran 1600-luvulla), se vaati noin neljä miljoonaa ihmistä vuodessa!


Bergaholm

Bergaholmin kartanon alueella sijaitsee kaksikin vanhaa hautakenttää ja noin sata riimukiveä.



Bergaholmin alueella ei ole vain riimukiviä vaan täältä löytyy myös vanha milstolpe/kilometripaalu. Kartanon ympäriltä löytyy noin 100 muinaismuistoa. Ennen vanhaan ruotsalaiset mittasivat välimatkoja miili-mitalla, ja useimmat ruotsalaiset käyttävät mil sanaa vieläkin puhekielessä. Ett mil/yksi miili on kymmenen kilometriä. Tällä ruotsalaisella miilillä ei siis ole mitään tekemistä englantilaisen miilin kanssa.


Rönningen asuinalue kehittyi Rönningen herraskartanon ympärille. Myöhemmin tehtiin rautatieasema, jonka ympärille sitten alkoi syntyä asutusta. Pelastusarmeija osti kartanon vuonna 1904. Vuodesta 1974 lähtien Rönninge kuuului Salemin maalaiskuntaan, mutta kun maalaiskunnat lakkautettiin niin Rönningekin sai liittyä  Botkyrkan kuntaan. Kun Salemista tuli itsenäinen kunta niin Rönninge sai liittyä Salemiin. Kuntaa nimitetään nykyään nimellä Salemstaden.


Skårby gårdenista ei enää ole paljoakaan jäljellä. Tämä kartano oli herraskartano, säteri/perintökartano 1600-luvulla. Siihen aikaan kartnaoon kuului kokonaista 24 rakennusta. Tukholman vesijohtovirasto omistaa jäljellä olevat rakennukset. Årstan kartano lähenpänä Tukholmaa oli ennen vanhaan yksi Tukholman alueen suurimmista maanomistajista yhdessä Hammarbyn kartanon kanssa. Tämä Skårbyn kartano kuului aluneprin Årstan kartanon tiluksiin. Skårbyssä on asuttu jo pronssi- ja vanhemmalla rautakaudella. 



Högantorps gård

Carl Söderberg osti kartanon kunnalta 68 miljoonalla kruunulla. Ostajia oli seitsemäntoista, joista eniten tarjonnut sai kartanon rakennuksineen kaikkineen.


 Kastanjapuut reunustaa kartanoon johtavaa tietä


 Rönningen kartano on nykyään kurssikartano

Salemiin kunta on yksi nuorimmista Tukholman alueen kunnista. Kunta on moderni ja vauras, koska täällä on enimmäkseen huvila-asutusta. Monet suvut ovat asuneet täällä monessa sukupolvessa. Juuri siksi salemilaiset halusivat päästä eroon Botkyrkan kunnasta ja sen korkeasta kunnallisverosta. 

Botkyrkan kunta on se kunta Tukholaman alueista, jossa asuu eniten maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään. Noin kolmasosa asukkaista on maahamuuttajataustainen. Botkyrka on yksi Tukholman alueen harvoista kunnista jolla on vieläkin kunnan omistamia vuokra-asuntoja. Kuitenkin puolet asunnoista ovat huviloita tai rivitaloja. Työttömyys on kuitenkin hyvin alhainen botkyrkan kunnassa. Suurin työnataja kunnassa on kunna jälkeen Alfa LavalNordic AB.




Video kertoo Salemin kunnna historiasta. Mälaren järvi on luonnollisestikin ollut tärkeä tekijä koko Tukholman läntiselle alueelle. Täällä syntyi ensimmäiset kristityt seurakunnat ja ensimmäiset hiippakunnat ja tänne rakennettiin ensimmäiset tuomioirkot. 

Ruotsalaiset eivät pane paljon painoa sille että he ovat ruotsalaisia. Jokaisen ruotsalaisen juuret ovat syvällä lapsuuden kodin maakunnan maankamarassa. Näin on Ruotsiin syntynyt monenlaisia erilaisia kulttuureja ja tapoja ja murteita. Erot eri maakuntalaisten välillä Ruotsissa on huomattavasti suuremmat kuin mitä ne on Suomessa. Ruotsissa ei kukaan pane pahakseen jos puhuu murretta, päinvastoin, siitäkin huolimatta, ettei kaikki ruotsalaiset aina ymmärrä toisiaan. Suomi on yhtenäisempi maa monellakin tapaa. Suomalaiset pyrkivät olemaan samanlaisia, yhtämieltä ja toimimaan yhtenäsillä tavoilla, kun ruotsalaiset haluavat olla yksilöitä ja omalaatuisiaan.