Sankt Bodvidin 8 kilometriä pitkä pyhiinvaellusreitti
Sankt Bodvidin Pyhiinvaellusreitti lähtee Botkyrkan kirkon luota ja päätyy Salemin kirkon luokse. Täällä olen tehnyt aikaisemmin postauksen Botkyrkan kirkosta. Täältä löytyy postaus Salemista. Täällä on postaukseni Söderbystä ja Pyhästä Bodvidista. On tullut postattua jo sen verran, etten viitsi toistaa itseäni.
Salemin kirkko sijaitsee idyllisellä paikalla Bornsjön järven rannalla. Kirkko on 1100-luulta. Syrjäisen sijaintinsa takia se on avoinna nyt heinäkuussa vain torstaisin kello 11-16. Kaksi viikkoa lukittu lomien takia 12.7-25.7. Normaalioloissa avoinna tiistaista perjantaihin kello 10.00-15.00.
Bussi 708 pysähtyy Bergaholmsvägenillä pysäkillä Salems kyrka. Siitä on lyhyt matka kävellä kirkon luokse. Kirkko näkyy bussipysäkille. Bussiin voi hypätä vaikka Botkyrkan kirkon kohdalla tai Hallundan metroasemalla. Botkyrkan kirkkoon on lyhyt kävleymatka Hallundan metroasemalta.
Pyhiinvaellusreitti vihittiin käyttöön vuonna 2017. Polku on noin 8 km pitkä. Vaellus kestää noin 3,5 tuntia. Polun varrella on meditaatiopaikkoja, joissa on pysähdyksiä rukoukseen, lauluun ja pohdintaan. Yksi pysäkki on Sankt Botvidin lähde, joka tarjoaa edelleen raikasta lähdevettä. Vuonna 1129 Sankt Botvidin jäännökset oli tarkoitus viedä Botkyrkan kirkolle. Matkan aikana tauon aikana paarit laskettiin maahan ja lähde avautui.
Pyhä Botvid on ruotsalainen pyhimys ja 1100-luvulla Pyhän Eskilin ohella Södermanlandin suojeluspyhimys. Hänen muistopäivänsä on 28. heinäkuuta. Hän täytti vast ikään 900 vuotta. Botvid on antanut niemn niin Botkyrkan kunnalle kuin Botkyrkan seurakunnallekin.
Botvid oli ruotsalainen talonpoika. Hänen kotitilansa oli nykyisen Botkyrkan kunnan alueella sijaitseva Hammarby. Botvid on mainittu jo 1100-luvun käsikirjoituksissa ja hänen muistopäivänsä, heinäkuun 28. on mainittu 1198 kirjoitetussa kirjassa. Legendan mukaan hän kääntyi kristinuskoon matkallaan Englantiin. Palattuaan kotiin hän alkoi julistaa kristinuskoa.
Legenda kertoo hänen verkolla saamastaan suuresta kalasaaliista ja hänen kalaonnensa vakuutti muita kalastajia myös kääntymään kristinuskoon. Botvid sai menestyksensä palkaksi orjan, joka oli slaavilaista sukua. Botvid osti hänet vapaaksi ja halusi auttaa häntä palaamaan kotimaahansa. He lähtivät yhdessä matkalle kohti Gotlantia, josta Botvidin orjan olisi helpompaa jatkaa matkaa kotiseudulleen. Matkalla he tulivat Rågön saarelle, Södertörnissä, entisen Tystbergan kunnan alueella, nykyisen Nyköpingin lähistöllä, ja siellä Botvidin nukkuessa hänen orjansa surmasi hänet kirveellä.
Botvidin ruumis löydettiin ihmeen avulla, kun etsijöitä johti paikalle valkoinen lintu. Hänen ruumiinsa haudattiin ensin Säbyn (Salemin) kirkkoon lähelle hänen kotitilaansa, ja myöhemmin, 1129 Botkyrkan kirkkoon (Botwidiia Kirkia) jonka hänen veljensä Björn oli rakennuttanut kotitilalleen.
Legenda kertoo myös, miten Botvidin reliikit siirrettiin vastavalmistuneeseen Botkyrkan kirkkoon. Matkalla Salemin kirkolta Botkyrkan kirkolle kantajat tulivat Botvidin kotitilan lähellä olevan Brornsjön järven lähelle. He pitivät taukoa ja laskivat reliikit maahan. Tälle paikalle puhkesi lähde, joka pulppusi hyvää, kirkasta vettä. Lähde on edelleen olemassa ja se tunnetaan Sːt Botvidin lähteenä.
Pyhästä Bodvidista on paljon tarinoita, jotka luultavasti ainakin osittain pitävät paikkansa. Häneen on liitetty myös useita ihmetapahtumia.
Pyhä Bodvid Överslön kirkko
Sankt Bodvid, Överselön kirkko, 1400-luvun kalkkimaalaus
Pyhän Botvidin pyhiinvaellusreitti on merkattu selvästi.
Tässä kohtaa Tukholman ja Strängnäsin hiippakunnat toisensa.
Viitta opastaan Bodvidin lähteelle/källa, mikä sijaitsee Bornsjön järven kakkoisessa päädyssä, Bergaholmsvägenin varrella, lähellä bussin 708 pysäkkiä nimellä Söderby gårds väg.
Sankt Bodvidin roomalaiskatolilainen seurakunta sijaitsee Fittjassa, hieman Botkyrkasta pohjoiseen päin. Roomalaiskatollinen kirkko on se kirkko Ruotsissa, minkä jäsenet ovat lisääntyneet eniten. Ruotsissa ei tilastoida seurakuntiin kuuluvia, mutta kukin seurakunta saa ilmoittaa jäsenmäärästään julkisesti. Katollisia on tullut Ruotsiin Irakista, Syyriasta ja Libanonista. Perinteisesti katollisia on tullut erittäin paljon Puolasta mutta myös Kroatiasta, Eteläamerikasta ja Afrikasta.
Kirkko sijaitsee kukkulalla, nimeltä Vita Bergen, jonne on polkuja ja portaita useammalta kadulta. Skånegatanin kadulta on useammatkin portaat ylös, ja samoin Renstiernansgatanin kadulta. Myös kirkon takaa (idästä päin) on parilta kujalta portaat ylös. Busseilla 66 ja 2 pääsee lähimmäksi kukkulaa.
Vitabergsparken
Vita Bergen tai Vitabergsparken on puistoalue Södermalmilla Sofian kirkon ympärillä. Puiston rakentaminen aloitettiin 1888. Puistoalueen korkeimmalla kohdalla, 46 metriä merenpinnan yläpuolella, sijaitsee Sofian kirkko, joka on vihitty käyttöön vuonna 1906. Kirkko on nimetty kuningas Oskar II:n puolison kuningatar Sofian mukaan.
Sofia av Nassaun koko nimi oli Sofia Vilhelmina Mariana Henrietta. Hän syntyi heinäkuussa 1836 Biebrichin linnassa Nassaun herttuakunnassa Nassaun herttuaan William I:n ja Württembergin Paulinen tyttärenä.
Kirkko sijaitsee Södermalmin saaren itäisellä puolella, mikä on rauhallisempi alue kuin läntinen puoli, missä sijaitsee useita sairaaloita ja useita metroasemia sekä virastoja. Mutta tämäkin puoli Södermalmia on muuttunut, sillä tänne on tullut suosittuja ravintoloita ja kahviloita ja kesäkatuja, missä kuitenkin liikenne on kiellettyä. Tänne on rakenteilla uusi metrolinja.
Vita Bergetin alueella on ulkoilmateatteri vuodelta 1954 jossa kunnallinen Puistoteatteri pitää kesäisin näytöksiä. Puistossa on myös musiikkipaviljonki.
Musiikkipaviljonki
Nimi Vita Bergen on ollut käytössä vuodesta 1967, aiemmin se oli Vita Berget. Nykyään pusitoaleutta kutsutaan puhekielessä Vitabergsparkeniksi.
Alue oli aikoinaan asuinalue, missä 1800-luvun lopulla asui Tukholman köyhimpää väkeä. Kirjailja August Strindberg kuvaili sitä kirjassaan 'Röda Rummet' vuonna 1879. Yhä edelleen on nähtävissä vanhoja puurakenteisia työläisasuntoja puiston laidalla. Kirjailija Per Anders Fogelström on nimennyt kirjansa 'Vita bergens barn' alueen mukaan.
Kukulalla asui tehdastyöläis- perheitä punaisissa puumökeissään, joista osa on vieläkin jäljellä ja asuttavassa kunnossa.
Groens malmgård, Malmgårdsvägen 53
Tämä malmgård/puutarha kesäasunto sijaitsee kukkulan alapuolella. Rakennus peittyy nykyään puitten, pensaiden ja puskien sisään, mutta jos portti on avoinna niin eikun sisään. Puutarha on mystinen paikka ja malmgråden on kaunis rakennus. Puutarhan alueella on muitakin rakennuksia. Tämä oli kuningas Gustav XI:n hollantilaisen puutarhurin kesäasunto ja puutarha 1600-luvulla.
Malmgårdsvägen 53
Täällä olen aikaisemmin kertonut puistoalueesta, mistä olisi lisääkin kerrottavaa, mutta yritän keskittyä tällä kertaa Sofian kirkkoon.
Sofian kirkko on melko nuori kirkko, se on Tukholman suurimpia kirkoja, vaikka se näyttää äkkiseltään pieneltä ja tämä on Tukholman kirkoista kaikista modernein. Kirkkomaata ei ole kirkon vieressä, koska kirkko on moderni, eikä kirkkomaalle ole tilaakaan. Muutenkin hautapaikat ovat loppuneet Suur-Tukholmassa, joten polttohautaus on suositelluin tapa haudata.
Ruotsissa on perienteisesti haudattu kaikki eri uskontokuntiin kuuluvat samoille hautausmaille, omiin osioihinsa. Niin tehdään myös Italiassa, missä ei ole valtion kirkkoa. Taitaa pian Suomi olla ainoa maa Euroopassa missä on vielä valtion kirkko.
Täällä on kymmeniä vuosia sitten naispapit pitäneet saarnoja missä Jesuksen nimen paikalle on laitettu Sofia. Se oli silloin kun feminismi oli muodissa. Ruotsin silloinen pääministeri Gören Persson pani lopun feminismille, lähetti yhden feministisen naisministerin Brasiliaan suurlähettilääksi. Persson oli oikeassa. Tasa-aro on oikea nimitys, feminsimi on ääreis-ilmiö, mikä ei käsitä kaikkia ihmisiä. Ruotsalaiset feministit vaikenivat ja ovat olleet hiiskahtamatta 13 vuotta. He tulivat järkiinsä.
Kirkon suunnitteli arkkitehti Gustaf Hermansson vuonna 1899 pidetyn arkkitehtikilpailun jälkeen, ja se rakennettiin rheiniläisen romanttisen tyylin mukaan.
Ulkoapäin kirkko on melkein samanlainen kuin vihkimisen aikoihin, mutta sisätiloissa on tehty paljon muutoksia. Seinät ja holvit oli alun perin koristeltu jugendtyylisillä kukkakoristeilla ja kuorissa raamatullisilla kuva-aiheilla. Vuosina 1980-luvulla tehtiin sisätiloihin remontti arkkitehti S. O. Larssonin johdolla. Silloin esimerkiksi asbesti poistettiin, sisäkatto ja seinät kalkkimaalattiin alkuperäisten värisävyjen mukaan sekä lisättiin lamppuja mm. kupoliin.
Erittäin pelkistetty pääalttari, mikä sijaitsee keskellä lattiaa
Suurin muutos oli kirkkosalin uudelleenjärjestely. Toinen alttari (nykyinen varsinainen alttari) sai kirkkotilan keskuksen siirtymään itäiseltä sivulta keskelle kirkkoa. Alkuperäiset penkit on järjestetty uuden alttarin ympärille kupolin alle. Istumapaikkojen määrä on vähentynyt vuoden 1906 1300:sta nykyiseen 700:aan.
Sofian kirkko on keskuskirkko, josta ulottuu neljä yhtä pitkää ristivartta. Itäisessä poikkivarressa on kappeli ja läntisessä ristivarressa pääsisäänkäynti.
Seinät on valmistettu vaaleanpunaisesta graniitista ja elementtejä tummemmasta hiekkakivestä. Kuparilla päällystetty torni on teräsrakenne, jota ympäröivät useat pienet tornit. Seinämaalaukset ja lasimaalaukset on tehnyt Olle Hjortzberg. Kirkko uuskorjattiin vuonna 2012.
Saaranstuoli on valmistettu marmorista
Kaunis kastemalja, Gustav Hermanssonin käsialaa
Hermansson oli arkkitehti, joka on suunitellut monta kirkkoa Ruotsissa 1800-1900-lukujen vaihteessa, muun muassa upean Oskars kyrkan/Oskarin kirkon Tukholmassa.
Kirkko on järjestänyt drop-in kastestilaisuuksia, jolloin kuka vaan täysi-ikäinen voi tulla kirkkoon kastautumaan. Eikä se maksa mitään. Ruotsin kirkkohan on yksityinen institutio, joten kukin kirkko saa tehdä niin kuin he itse haluavat. Noin reilut puolet Ruotsissa asuvista kuuluvat Ruotsin kirkkoon.
Kirkrossa pidetään usein aamuhartauksia (kello 7.00-7.30), iltamessuja ja musiikkikonsertteja ja paljon monenlaista muuta aktivitteettiä.
