Mariaberget

Tukholma on rakennettu Tukholman harjun päälle, ja saarille.

Stockholmsåsen/Tukholmnharju on noin 60 kilometriä pitkä kallioharju. Harju ulottuu Östunan kirkosta Arlandan ja Gamla Stanin ohi Jordbrohon ja Västerhaningeen. Tukholman Norrmalmissa sijaitseva osa Stockholmsåsenista on nimeltään Brunkebergsåsen.

Paikka paikoin on harjua hajoitettu. Södermamin saari on oma kaupunginosansa, minkä jakaa kahtia pohjois-eteläsuunnassa kulkeva Götgatanin katu. Saaren puoliskot poikkeavat melko paljon toisistana, mutta kumpikin alue on erittäin mäkistä, varsinkin pohjoiselta reunalta.

Södermalmilla on neljä vuorta, kuten niitä kutsutaan, Vita Berget, Skinnerviksberget, Åsöberget ja Mariaberget.

Syreenit kukkii joka puolella kaupunkia, mihin vaan päänsä kääntää.

Gulregn/Kultasadepuut on melko tavallinen puu Södrmalmilla. Sitä näkee katujen keskiviivallakin, jolloin ne jakaa kadun kahtia.

Tukholma koostui alun perin Stadsholmenista, eli kuten sitä 1900-luvulla kutsuttiin, "Gamla stanista". Mutta Mariabergetillä on asuttu lähes yhtä kauan, enimmäkseen köyhiä ihmisiä yksinkertaisissa puumökeissä.

Mariaberget saaren itäosassa on kaikista vanhinta Tukholman asutusta. Eikä ihme että tänne on rakennettu asuintaloja, koska tämä on Tukholman kauneinta aluetta varsinkin kesäaikaan.

Mariabergetenin vuoren nimi on peräisin Maria Magdalenan seurakunnasta.Södermalmin pohjoisosassa sijaitsevalla kukkulalla on ollut asutusta 1300-luvulta lähtien, ehkä jo Tukholman perustamisen aikaan 1200-luvulla. Alun perin seurakunta käsitti koko Södermalmin. Nyt saari on jaettu kahteen seurakuntaan.

Lundagatan

Skinnarviksparkenin puistoalue

Skinnarviksberget on Tukholman korkein luonnollinen kohta, 53 metriä merenpinnan yläpuolella. Vasta 1900-luvulla tämä osa Södermalmia rakennettiin taloilla. Aiemmin historiassa tämä oli maaseutua. Tukholman kaupunki päättyi lähempänä Slussenia. Täällä Hornsgatanin varrella Hornstullia kohti oli peltoja ja laidunmaita, joilla tukholmalaiset viljelivät tupakkaa pitkälle 1800-luvulle asti.

Tämän vuoren ympärillä oli useita nahkureita/skinnare, jotka pitivät parkitsimoita. Tästä nimi alueelle,  Parkitsimoissa eläinten nahkoja käsitellään eri tavoin, jotta nahasta tulee pehmeää ja kestävää ja sitä voidaan käyttää erilaisiin tuotteisiin. Parkitseminen haisee pahalle ja vaatii paljon vettä. Skinnarviksbergetin ympäristö oli siksi varsin sopiva nahkureille 1600-luvulla.

Aikaisin aamulla saattaa nähdä kauriita kaduilla tepastelemassa, varsinkin Södermalmin läntisessä päädyssä. Ovat kai lähteneet kaupungille  asioimaan!

Alueen vuoren reunaa pitkin kulkee kävelytie nimeltä Monteliusvägen. Sinne voi nousta Slussenilta käsin nousemalla Bastugatanille. Tai kävelytien toisesta päästä Kattgrändin kujalta Bastugatanille. Suosittelen!