Sankt Johannes kyrka

Sankt Johannes kyrka, Johannesgatan 21

Tämä Pyhän Johannekselle omistettu kirkko sijaitsee Brunkebergsåsen/Brunkebergin harjulla, keskellä kaupunkia, Johannesgatan 21, Norrmalmilla.

Tukholman harju kulkee keskeltä Tukholmaa pohjois-etelä suunnassa. Malmskillnadsgatan kulkee harjun päällä ja se erottaa kaupungin malmien välillä, Norrmalmin Östermalmista. Malmskillnadsgatan lähtee Brunkebergin torilta, Sergels Torget'in läheltä, kerrosta ylenpää. Malmskillnadsgatan päättyy suoraan Sankt Johanneksen kirkon luokse. Malmskillnasdgatanille pääsee Sergels Torget'ilta portaita ylös.

Johanneksen kirkon ympärillä on asutusta ja kukapa ei haluaisi asua täällä harjulla näin kauniin kirkon naapurina. Kirkkomaata käyttää moni tukholmalainen oikopolkunaan. Kirkkomaan ympärillä ei enää ole rauta-aitausta, mutta Kammargatanin puolella on melko korkea muuri.

Kirkonympärillä sijaitsee vanha kirkkomaa. Täällä kasvaa vaahteroita, saarni- ja kastanjapuita. 

Kirkko on uusgoottinen tiiliskivikirkko. Kirkkosali on korkea ja tilava. Kirkossa on useita suuria lasi-ikkunoita joissa on kauniit lasimaalaukset. Kirkon torni on 70 metriä korkea ja tornissa on neljä kelloa jotka lahjoitti kirkolle silloinen Ruotsin kuningatar Victroia, Victoria av Baden. Hän oli naimisissa kuningas Gustav V:n kanssa, tai Kurra Femman, kuten ruotsalaiset ovat kuningasta kutsuneet.

 Kirkko on avoinna tiistaista lauantaihin kello 10-16

Sankt Johanneksen  kirkko on ehdottomasti kauneimpia kirkkoja Tukholmassa. Sijaintikin on ihanteellinen. Sillä on siro ja harmooninen ulkokuori. 

Leveät ja korkeat graniitista valmistetut portaat johtavat puistoalueelta kirkon pääovelle, Puistoon on sisäänpääsy kaikilta ympäröiviltä kaduilta.  

Sisäänkäynnin molemmin puolin on patsaat jotka kuvaavat Pietaria ja Paavalia. Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1890. 

Panorama!

Alunperin kirkko oli rakennettu  puusta, joka toimi enimmäkseen hautakappelina sillä tontilla sijaitsi jo sitä ennen Brunkerbergsåsens hautausmaa. Hautausmaa on peräisin 1200-luuvlta, ajalta jolloin Magnus Ladulås perusti Sankt Örjanin hospitalin siihen lähettyville. 1600-luvulla alettiin harkitsemaan kivikirkon rakentamista samalle paikalle. Kuningas Gustav III:n toimesta rakennettiin 1770-luvulla uusi kirkko klassisen tyylin mukaan. 

Jean Eric Rehn sai tehtäväkseen suunnitella Sankt Johanneksen kirkon. Rakentamien pantiin alulle mutta kun kuningas palasi takaisin Italian matkaltaan ja näki matkallaan uusia kirkkoja, tykkäsi kuningas, että Rehnin suunnitelma oli aivan liian vanhanaikainen. Rehn toimi myös kruununprinssi (myöhemmin kuningas) Gustav III:n ja hänen veljiensä piirustusopettajana.

Rehn teki  myös sisätöitä kuningatar Louisalle Drottningholmin linnassa. Myöhemmin, vuonna 1779, hän valvoi Gripsholmin linnan ja Tukholman linnan muutoksia, jotka kuningas Kustaa III oli määrännyt. Rehn sai kunnian saada Tulholmaan oman nimikko katunsakin, Rhensgatan. 

Kuningas vaihtoi arkkitehtiä. Hän oli tavannut Roomassa ranskalaisen arkkitehdin Leon Dufournyn, joka sai piirtää uudet suunnitelmat. Duffourny halusi valmistaa kirkon ilman ikkunoita vanhan roomalaisen tyylin mukaan. Kuningas ei ollut ihastunut ajatukseen. Sen sijaan vanha puukirkko korjattiin uuteen uskoon. 

Kirkon julkisuvu on todella kaunis

1800-luvun lopulla alettiin taas suunnittelemaan kivikirkkoa. Tällä kertaa kuningas pani kilpailun käyntiin ja sen voitti arkkitehti Carl Möller. Sankt Johannes kirkosta tuli ensimmäinen hänen suunnittelema kirkkonsa. Kieltämättä hän otti mallia Kölnin tuomiokirkosta. Hän kävi jopa tutustumassa Kölnin tuomiokirkkoon paikan päällä. Möller oli erittäin koulutettu herra ja teki useita opiskelumatkoja Eurooppaan. Hänestä tehtiin Rakennushallituksen johtohenkilö. Hän oli mukana useimmissa sen ajan järjestöissä ja kuului Tukholman seurapiireihin. 

Möllerin suunnitelma hyväksyttiin ensimmäisellä kertaa. Helluntaina vuonna 1890 kirkko vihittiin ja paikalla oli kuningas Oskar II:n lisäksi Tukholman hiippakunnan arkkipiispa. 

Sankt Johanneksen kirkko tuli muistuttamaan tuomiokirkkoja. Korkea tornikin muistuttaa Uppsalan tuomiokirkon tornia. Kirkko rakennettiin erikoisella tavalla. Kirkon torni seisoo eteläisellä reunalla ja pääalttari sijaitsee pohjoisessa, eikä itäisellä puolella kirkkoa, kutan on tapana kristillisissä kirkoissa.

Sankt Johannes kirkossa ei pidetä perinteisiä jumalanpalveluksia vaan piispa Eva Brunnerin ehdotuksesta pidetään yhteisiä hetkiä sunnuntai-iltaisin. Sankt Stefanin kirkossa on saman tyylinen ohjelmisto ja nämä kaksi kirkkoa toimivat melko paljon yhteistuumin. Ohjelmassa voi olla käytännöllisesti katsoen melkein mitä vaan. Esimerkiksi jazzorkesteri saattaa esiintyä. Kirkossa järjestetään myös taidenäyttelyjä, esitetään teatteria ja lauletaan.

Kirkko pääsee edukseen koska se ei ole joutunut ahtaalle asuinrakennusten väliin, kuten monelle muulle kirkolle on käynyt. Kellotapulikin pääsee esille. Kauniit puut ja ruohikko antaa kirkolle viihtyisät puitteet. Kirkon pusitoaluelta löytyy lasten leikkipuistokin. 

 Klockstapeln/ kellotapuli on peräisin vuodelta 1692
Peruskorjattu vastikään.

Kellotapuleita on esiintynyt ajan saatossa monenlaisia. Tapuli on tyypillien skandinaavinen keksintö. Myös Saksassa ja Hollannissa niitä näkee. Eteläisessä Euroopassa tapulien tilalla on kampaniili, joka  on aivan oikea korkea kirkontorni joka on joko kirkossa kiinni tai se seisoo kirkon vieressä, kuten Italiassa on ollut tapana.

Kirkon isot ja kauniit ikkunat ovat todella ihastuttavat. Ikkunat valmistettiin Munchenissä Saksassa.

Alttarikaapin on suunnitellut Theodor Lundberg goottisen tyylin mukaan.

Kirkkomaa on peräisin 1600-luvulta ja sijaitsee Brunkebergin harjun korkeimmalla kohdalla. Tämä on luultavsti Tukholman vanhimpia  ja laajimpia kirkkomaita. Ihastuttavan kaunis kesäaikaan ja rauhallinen.

Vanhojen tarinoiden mukaan paikka oli pelätty alue jossa kummitteli ja jossa tapahtui kamalia asioita. Vielä tänäkin päivänä nämä tarinat kulkee tukholamlaisten kertomuksissa. Vieressä sijaitsee kaksi koulua, Tukholamn kansainvälinen koulu ja Ranskalainen koulu, jotka käyttvät kirkon hautausmaata ja puistoa ikään kuin koulun pihana.

Kirkkomaahan ole haudattu ketään pitkään aikaan. Puistoalueella sijaitsee kuitenkin muistolehto, jonne voi laittaa tuhkat anonyymisti.

Muistolehto