perjantai 10. kesäkuuta 2016

Gustav Adolfs kyrka/Gustav Adolfin kirkko


Gustav Adolfin  kirkko

Gustav Adolfsparken/Gustav Adolfin puisto, Östermalam, Wittocksgatan 26.

Kirkko on avoinna:
 tiistaista perjantaihin kello 11-15
Jumalanpalvelus suunnuntaisin kello 15,
 kirkkoahvit tarjotaan jumalanpalveluksen jälkeen


Kirkko  rakennettiin 1890-lvulla armeijan kirkoksi. Kirkko on uusgoottinen tyyliltään. Arkkitehti Carl Möller suunnitteli kirkon, joka on suunnitellut myös Sankt Johannes kyrkan Tukholmassa. Gustav Adolfin kirkko kuuluu Oskarsin seurakuntaan.


Pääsiäänkäynti


Gustav Adolfin kirkko sijaitsee erittäin kauniilla paikalla keskellä Gustav Adolfin puistoa, mutta hieman sivussa silti. Harvempi tukholmalainenkaan muistaa kirkon olemassa oloa, mutta paikallisille se on heidän seurakuntakirkkonsa. Puiston eteläistä sivua kulkee upea Karlavägen, pohjoisessa kulkee Valhallavägen, ja sivuilla Banérgatan ja Gyllenstiernasgatan. Tällä kulmalla kaupunkia asuu vain varakasta väkeä tei henkilöitä jotka ovat syntyneet täällä.


 Vanha puolustusvoimien koulu ja kasernit sijaitsivat Valhallavägenin varrella.


 Valhallavägen


Valhallavägen

Valhallavägen tässä kohtaa on mahtavan leveä esplanadi, jossa on kaksi isojen vanhojen puistolehmusten varjostamaa leveää ajokaistaa. Puurivien välissä on paljon tilaa ja tiheään lehmuksia ja kaiken keskellä vielä kävelyväylä, allé. Kaiken kaikkiaan neljä riviä puistolehmuksia. 

Valhallavägen on reilut kolme kilometriä pitkä. Suurin piirtein kaikki rakennukset kadun varrella ovat kuttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia. Katu kulkee Östermalmin ja Ladugådsgärdetin alueiden rajana. Kaupunginsuunnittelija Albert Lindhagen otti inspiratiota Pariisin esplanadeista suunnitellessaan Valhallavägeniä.


Toinen alueen paraatikaduista on Karlavägen, joka on melkin yhtä pitkä kuin Valhallavägen ja kulkee saman suuntaisesti. Nämä kaksi katua ovat Tukholman paraatikatuja.


 Karlavägen

Wittstocksgatan OCH Gustaf Adolfskyrkan.JPG

Gustav Adolfin puisto ja kirkko sijaitsee Valhallavägenin ja Karlavägenin välissä. Ulkoapäin kirkkorakennus on näyttävä uusgoottilainen rakennus. Sijaintikin on erimomaisen kaunis.


Gustav Adolfin kirkon puistossa, Gyllenstiernasgatanin puolella, sijaitsee leikkipuisto, jossa on grillipaikkakin.



Tässä tuli mieleen että olen kuullut että Suomessa usein lapset menevät puistoon puistotädin luokse koulun jälkeen. Olin suuresti hämmästynyt sillä Ruotsissa, eikä sen puoleen Italiassakaan, sellainen olisi mahdollista. 

Molemmissa maissa järjestää kunta koulun vierestä vapaa-ajankodissa/fritidsgården paikan olla koulun jälkee. Laki sen määrää. Vapaa-ajankoti on kuin päiväkoti mutta se tehty kouluikäisille lapsille. Koulutetut pedakogit pitävät huolen lapsista. Koululaiset saavat siellä välipalaa ja sitten vanhemmat hakevat lapsensa kotiin tai isommat lapset, jotka asuvat lähellä, voivat kulkea yksinkin kotiin vanhempiensa luvalla. Täällä ollaan nykyään kymmenvuotiaiksi saakka. Aikaisemmin oltiin kolmetoista vuotiaiksi saakka. 

Roomassa ei yksikään koululainen saa kulkea yksin kouluun tai kotiin. Ruotsissa on laki joka kieltää jättämästä alle kymenvuotiaita lapsia yksin tai sisarustensa kanssa koulun jälkeen. Laki säätelee myös työttömiä vanhempia lastenhoidossa. He eivät saa työttömyyskorvausta jos ei ensin ole paikkaa lapselle/lapsille joko lasten päväkodissa tai koulun jälkeisessä vapaa-ajankodissa. 



Gustav Adolfin kirkko on saanut nimensä kuningas Gustav II Adolfin mukaan. Kuningas Gustav Ii Adolf  oli todellinen sotakuningas, joka koko kuninkuutensa ajan soti. Häntä pidettiin erittäin taitavana soturina. Mutta hän tekikin Ruotsista suurvallan.

Gutsav II Adolf oli kuningas Gustav Vasan pojanpoika  ja kuningatar Kristinan isä.

Tämä kirkko toimi Ruotsin armeijan kirkkona vuoteen 1928. Kirkon kohtalo on ollut uhattuna sen jälkeen. Suunniteltiin jopa tehdä kirkosta elokuvateatteri. Joitakin vuosia kirkkoa piti halussaan protestanttinen episkopaalinen seurakunta. Mutta kun Valhallavägenin poihjoispuolelle alettiin rakentamaan asutusta Gärdetiin niin kirkkoa alettiin taas käyttämään Oskarin seurakunnan   tarpeisiin ja kirkko kuuluu vieläkin Osarin seurakuntaan. Arkkitehti Björn Linn uuskorjasi kirkkoa. 

Nykyään ruotsalaiset kirkot järjestävät kaikenlaista aktiviteettiä houkutellakseen kävijöitä. Useimmat kirkot ovat vaarassa sulkeutua taloudellisista syistä,  mutta myös siitä syystä, että ihmiset liittyvät mieluimmin ns kristillisiin vapaakirkkoihin kuin perinteisiin evankelisluterilaisiin. 

Tämä trendi on ollut Ruotsissa jo melko kauan, varsinkin sen jälkeen kun kirkko ja valtio erosivat. Ero asiaa harkittiin eduskunnassa useat vuodet ja vuonna 1999 ero oli väistämätön. Näin ollen Ruotsin kirkkolaki heitettin roskakoriin ja tilalle tuli kyrko-ordningen, kirkkojärjestys, jonka laatii kirkolliskokoukset. 


Tutkimusten mukaan ruotsalaiset joutuvat ylinpään oikeaan nurkkaan kordinaatissa erilaisuutensa takia. Vasemmalla kordinaatissa maallistuneet-järkiperäiset (rationalistiset) arvot ja alinna itsenäis-individualistiset arvot. 

Kirkollisvero myös poistettiin mutta jäljelle jäi kuitenkin kirkollismaksu veronmaksajien maksettavaksi, ns hautausmaksu. 

Ei ole enää olemassa Ruotsin kirkkoa, muuta kuin  ehkä puhekielessä, on vain olemassa evankelis-luterilainen uskonnollinen yhteisö. Jäseniä evankelisluterilaisessa yhteisössä on vieläkin paljon, mutta aktiivisia hyvin vähän. Ruotsi on kaikkien tutkimusten mukaan maailman eniten selkularisoitunut valtio yhdessä Viron kanssa. Ruotsi on maa joka eroaa kaikista eniten muista maista, Ruotsi on "landet annorlunda"/ "maa erilainen" kuten ruotsalaiset itse sanovat. 

Ruotsi on maa jossa ei panna arvoa perinteille. Ruotsalaiset ovat maailman suurimmat individualistit, jotka kehittele omia perinteitään tai tapojahan ne vaan ovat. Hyvin harva vihkiytyy kirkossa mutta hautajaismenot kuitenkin toimitetaan melkein aina kirkossa tai sen tiloissa.

Helluntaiseurakunta on Ruotsin suurin vapaakirkkoseurakunta. Svenska Missionsförbundet on melkein yhtä suuri nykyään. Muita aktiivisia vapaakirkkoja on Evangeliska Frikyrkan, Svenska Babtistförbundet, Svenska Alliansmissionen, Frälsningsarmen, Metodistkyrkan, Adventist ELM Bibeltrogna Vänner jne. Ruotsissa ei pidetä, eikä olla koskaan pidettykään, tilastoa uskontokuntiin kuuluvista. Arvioinnin voi tehdä kukin uskontokunta tai seuraukunta aktiivisten jäsenten perusteella.

Valtio maksaa toki tukea noin kolmellekymmenelle uskontokunnalle. Esimerkiksi Ruotsissa on viisitoista eri ortodoksista uskontokuntaa, joihin ei kuulu ainoatakaan perusruotsalaista.


Gustav Adolfin kirkko, Wittocksgatan 26, Östermalm
Kirkon lähettyvillä sijaitsee vieläkin 350 metriä pitkä armeijan entinen sotilasrakennus Garnisonen, josta on tehty konttori- ja konferenssikesksus.

Gustav Adolfskyrkan 2010 b.jpg



Gustaf Adolfskyrkan 2010 I.JPG

Gustaf Adolfskyrkan E.JPG



Kirkko ei ole sisältä päin mitenkään näyttävä, mutta kirkkosalista löytyy sieltä täältä pieniä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ruotsissa on useampiakin Gustav Adolfin kirkkoja ja ne ovat paljon paremmassa kunnossa. Sen sijaan Östermalmin alueen toinen kirkko, Oskarin kirkko, on viimeisen päälle koristeltu. Mutta siellä onkin aina vahtimestari paikalla kun kirkko on avoinna.


 Osa puukatosta


Tämä on kaunis penkin koriste

  
Kirkkosalin katto on tummasta puusta. Kaikki puutyöt ovat taitavsti tehtyjä ja antaa kodikkaan tunnelman.


Entinen asehuone


Alttarikin on valmistettu tummasta puusta


Kuninkaalisten lektari.

Kuten ylenpänä kuvassa näkyy, niin lektari sijaitsee pääalttarinrin lähettyvillä.

Gustaf Adolfs kyrka

Kuningas Gustav II Adolfin pysty

Kustaa II Aadolf (Gustav II Adolf, 9. joulukuuta 1594 Tukholma – 6. marraskuuta 1632 Lützen juliaanisen kalenterin mukaan) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) vuosina 1611–1632. 

Kutsumanimen ”Pohjoisen Leijona” saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä. Sekä Napoleon Bonaparte[1] että sotateoreetikko Carl von Clausewitz olivat Kustaan ylimpiä ihailijoita. Kustaa II Aadolf teki myös huomattavia valtiollisia uudistuksia ”oikean kätensä”, kansleri Axel Oxenstiernan kanssa. 

Kustaa II Aadolfin hallitsijakaudella Ruotsissa säädettiin uusi valtiopäiväjärjestys vuonna 1617 ja ritarihuonejärjestys 1626. Niiden mukaan säätyvaltiopäivät kutsuttiin koolle joka vuosi, tarvittaessa useamminkin. Hän pani myös alulle uuden hallitusmuodon valmistelun, joka kuitenkin tuli voimaan vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1634. Joten olihan kuninags toki oman nimikko kirkon ansainnut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti