Riddarholmenin saari
Riddarholmenin saarelle ei kulje minkäänlaista julkista kulkuneuvoa. Sinne pääsee vain kävellen siltaa pitkin Gamla Stanista. Bussit 3 ja 53 pysähtyvät sillan toisella puolella, Riddarholmstorgetilla. Gamla Stanin metroasemalta on hieman pitempi matka. Centralbron alite on kulkenut kävelytunneli, mutta liekkö se tällä hetekellä käytössä. Ainahn sitä voi kokeilla, sillä se lyhentää huomatavasti matkaa Riddarholmenille. Nimittäin tässä kohtaa on pyörätieremontti käynnissä. Centralbron autosillan läntiseen kupeeseen rakennentaan uutta pyöräilytietä.
Centralbron niminen tie kulkee saaren itäistä kuvetta. Saarelta on kaksi siltaa, toinen Sluseenille ja toinen Norrmalmille. Centralbron tiellä on kolme ajokaistaa molempiin suuntiin ja sillan läntisellä puolella on kävley- ja pyörätie.
Riddarholmenilla oli 1800-luvun lopulla vilkas satama ja jopa rautatie kulki satamaan. Entisessä satamassa on nykyään ankkuroituna Mälaren järven risteilyaluksia, joista upein on Mälardrottingen niminen alus, mikä toimii ravintolana ja hotellina.
Södra Riddarholmenin sataman reunalla sijaitsee vanha Eduskuntatalo, Västra Gymnasiet (=lukio), Östra Gymnasiet, Sparrerska-palatsi ja Kamarioikeudentalo.
Sparrerska palatset, Sparren suvun palatsi, Birger Jarls Torget 11
Tukholmassa sijaitsee kolme Sparrerska palatsia, tämän Riddarholmneilla sijaitsevan palatsin lisäksi Fredsgatanilla ja Hamngatanilla, mikä on nykyään osa NK:n tavarataloa.
Tässä Riddarholmenilla sijiastevassa palatsissa huseeraa nykyään Korkein hallinto-oikeus, ja toimii yhdessä Korkeimman oikeden kanssa rinta rinnan. Palatsi on yksi Tukholman vanhimmista ja merkittävimmistä, ja se sai kunnian sijaita Tukholman parhaimmalla ja edustavimmalla paikalla, Riddarholmenin saarella, ja rakennus oli ylpeys Ruotsin suurvallan ajalla.
Rakennus on luonnollisestikin kulttuurisuojattu rakennus. Todennäköisenä palatsin arkkitehtina pidetään Nicodemus Tessin vanhempaa. Aaatelisherra Peder Sparre omisti myös esi-isiensä Stora Sundbyn linnan, Lidboholmin kartanon Smålannissa ja Ängsön linnan Västmanlandissa avioliiton kautta Elsa Possen kanssa sekä Säbyn kartanon Södermanlandissa.
Alun perin linna rakennettiin valtioneuvos Peder Fredrik Sparrelle (1592-1647). Valtioneuvos oli aikoinaan virkanimi herroille, jotka istuivat valtakuntaneuvostoissa. Heitä kutsuttiin valtioneuvoksiksi. He kukin edustivat valtakunnan eri osia. Nimistys oli olemassa 1200-luvulta vuoteen 1681. Valtioneuvoksia ei enää sen jälkeen ole ollut.
Mälardrottningen
Aluksen omisti alunperi upporikas amerikkalainen Lady Hutton.
Saari oli aikaisemmin nimeltään Kidaskär, Gråbrödraholmen ja Gråmunkeholmen. Gmalsa stania kutsuttiin nimellä 'kaupunki siltojen välissä'/Staden mellan broarna. Riddarholmenin saari sai nimensä munkkiluostarista, mikä perutettiin vuonna 1270. Silloinen kuningas Magnus Ladulås/Mauno Ladonlukko antoi saaren gråbröda-munkeille. Munkkeja kutsuttiin nimellä gråbröda (harmaaveljekset), koska he käyttivät harmaita asusteita. He olivat fransiskaanimunkkeja. Tavallaan se ei ollut luostari vaan konvent, mikä tarkoittaa sitä että konventissa asuvat munkit saivat liikkua luostarin ulkopuolellakin.
Konventin jäseniä kutsuttiin "veljiksi" ja "sisariksi", toisin kuin munkkeja ja nunnia, koska heidän elämäntapansa erosi huomattavasti luostarien tiukasti eristetystä elämästä. Kokoukset olivat avoimia ja toimivat usein muun muassa 'isojen miesten' kohtaamispaikkana. Toisin kuin luostarit, nämä eivät olleet sidottu siihen konventiin, jossa he olivat langettaneet lupauksensa, vaan maantieteelliseen maakuntaan, jossa oli useita konventteja.
Konventti
Riddarholmen saari sijaitsee Gamla Stanin/Vanhan kaupungin kupeessa, Riddarfjärdenin lahdessa, Mälaren järvessä, siis aivan keskellä Tukholmaa. Saari on Tukholman vanhinta aluetta, mutta saarella ei enää asu ketään.
Ruotsin suurvalta-ajan alkaessa 1620-luvulla saarelta katosivat asukkaat, maatilat purettiin ja maa jaettiin isoiksi tontiksi, jotka kruunu lahjoitti sodassa tai hallinnossa menestyneille aatelisille. Sellaiset herrat kuin Sparre, Wrangel ja Banér rakensivat palatsinsa Riddarholmenin saarelle.
Riddarholmen on nimeltään 'ritarien saari', mutta holm tai -holme nimen päätteenä ei välttämättä tarvitse kääntää lainkaan, koska sen tarkoitus on vanhettunut. Ruotsalainen nimitys holm on vaikea kääntää suoraan suomeksi, sillä sanalla on erilaisia merkityksiä, mille ei löydy vastaavaa nimitystä suomeksi. Joten yksinkertaisesti kätevintä on käyttää sanaa saari. Holm on myös sukunimi Ruotsissa. Holme on yleensä asumaton saari, joita esiintyy muun muassa saaristossa.
Riddarholmenin saari nykyään
Riddarholmen on saari Mälaren-järvessä ja Tukholman keskustassa, saari kuuluu Södermalmin alueeseen. Yhdessä vanhankaupungin kanssa on Riddarholmen saari Tukholman historiallinen keskus.
Tuo valkonien pyöreä rakennus on Birger Jarlin torni. Jarl Birgerin torni on yhdessä Wrangelin palatsin etelätornin (kuvassa oikealla kiinni Wrangelin platsissa) kanssa ainoita säilyneitä osia Kustaa Vaasan puolustustorneista Tukholman ympäristössä.
Kuvaus luostarista, nykyisen Riddarholmenin kuninkaallisen kirkon paikalla. Vuonna 1288 Ruotsin silloinen kuninags 1200-luvulla Magnus Ladulås/Mauno Ladonlukko lahjoitti Skepparholmenin harmaille veljille.
Vuonna 1527 harmaaveljesten luostari suljettiin uskonpuhdistuksen alkaessa kuningas Gustav Vasan käskystä ja konventista tehtiin hospitsi, siis eräänlainen hoitola-asuntola. Munkit saivat poistua luostarista, ja Sankta Klaran luostarin nunnat pääsivät muuttamaan rakennukseen. Hospitsi muutti kuitenkin Danvikeniin jo vuonna 155 josta olen tehnyt postauksen täällä.
Saarelle rakennettiin 1200-luvulla Gråbrödraklostret/harmaaveljesten luostari ja luostarikirkko samalle paikalle, missä nyt seisoo nykyinen Ruotsin hovin omistama Riddarholmskyrkan. Fransiskaaniveljeksiä kutsuttiin yleisesti "gråbröder/harmaiksi veljiksi" siihen aikaan, koska he käytti harmaata asua. Veljesten mukaan saarta alettiin kutsuman Gåmunkeholmen nimellä, siis Harmaaveljesten saareksi.
Wrangelin palatsi
Aatelisto rakensi 1600-1700-lukujen vaaiheessa upeita palatseja saarelle.Wrangelin aatelissuku oli alun perin baltiansaksalainen aatelissuku, rakensi tämän ison linnan 1700-luvun alussa saarelle. Arkkitehtinä toimi sen ajan kuuluisin arkkitehti Nicodemus Tessin vanhempi. Carl Gustaf Wrangel (1613-1676) oli ruotsalaien marsalkka. Hänen isänsä Herman Wrangel oli myös Ruotsin marsalkka ja Liivinman kenraalikuvernööri. Wrangelit asustivat Skoklosterin linnaa Tukholman ulkopuolella.
Liivinmaan sodassa (1558–1582) alueesta taistelivat Ruotsi, Venäjä, Tanska ja Puola-Liettua. Vuoden 1629 Altmarkin rauhassa Ruotsi sai koko Liivinmaan Väinäjokea myöten ja vuonna 1645 Tanskalta Saarenmaan. Valtioyhteys Ruotsin kanssa johti suomalaisten talonpoikien muuttoon Liivinmaalle. Vuonna 1721 Ruotsi luovutti Liivinmaan Venäjälle, ja Puolan jaossa vuonna 1795 Venäjä sai myös Kuurinmaan.
Tukholman kuninkaanlinnan tulipalon jälkeen vuonna 1697 avattiin valtion virastoja ja Sankt Nicolain koulu Riddarhomenin saarelle. Vielä tänäkin päivänä valtion virastot ja tuomioistuimet sijaitsevat saarella.
Sankt Nicolain koulu on sijainnut monessa paikassa Tukholmassa. Nykyään koulun nimi on Östra Gynasiehuset Birger Jarlin torilla, täällä Riddarholmin saarella. Rakennuksen omisti suomalais taustainen aatelisherra Knut Kurck, ja suvun nimi on nykyään suomennettu muotoon Kurki.
Östra Gymnasiehuset/Banèriska palatset
Rakennuksessa on sijainnut koulun lisäksi luostari ja nykyyään Svea Hovätt/Svean hovioikeus.
Saarella sijaitsee vain yksi yksityinen rakennus, Norstedtshuset valtion valtion virastojen ja Hovioikeuden rakennuksen sekä Riddarholmin kirkon lisäksi. Norstedt on kirjakustantamo, mikä on Ruotsin vanhin ja mahdollisesti myös uurin.. Rakennuksella on erittäin suuri kulttuurillinen ja arkkitehtuurinen arvo. Rakennus on ainoa rakennus Riddarholmin saarella mitä ei omista Valtion kiinteistövirasto.
Vuoden 1697 kuinkaanlinnan tulipalon jälkeen kuninkaallinen perhe muutti Wrangelin palatsiin ja asui siellä uuden linnan rakentamisen ajan. Myöhemmin tulivat valtion virastot, jotka ottivat haltuunsa aatelispalatsit, joiden omistajilla ei ollut enää varaa jäädä tänne, ja Riddarholmenista tuli virallinen saari.
Helgeandshuset
Helgeandshusetia (Pyhän Hengen taloa/latinaksi: Domus sancti Spiritus) kutsuttiin keskiajalla Euroopassa Pyhän Hengen ritarikunnan johtamiksi yhdistettyjä vanhainkoteja, köyhiä taloja ja sairaaloita, jotka olivat tärkeä osa Pyhän Hengen ritarikuntaa ja sen ajan hoitojärjestelmä. Köyhät saivat hoitoa ilmaiseksi, kun taas paremmin toimeentulevat maksoivat sen minkä pystyivät. 1600-luvun alulla Pyhän hengen talon nimi katosi ja korvattiin sairastupa tai hospital.
Vuonna 1866 Ruotsin uusi kaksikamarinen eduskunta muutti Riddarholmin kirkon eteläpuolella sijaitsevaan rakennukseen, jossa aikoinaan sijaitsi luostari. Vuoteen 1905 saakka siitä tuli Ruotsin valtiopäivä paikka, kunnes rakennettiin eduskuntatalo Helgeandsholmenin/Pyhänhengen saarelle, mikä sijaitsee Normalmin ja Gamla stanin välissä.
Helgeandshomen on saanut nimensä saarella sijainneesta Helige andens hus/Pyhän Hengen talossa, mikä toimi keskiakaisena hosptstina ja vanhustenkotina. Se suljettiin vasta vuonna 1604. Tällaisia Pyhän Hengen taloja oli siihen aikaan Ruotsissa kolme, kaksi muuta sijaistsivat uppsalassa ja Gottlannin saarella Visbyssä.
Leprasairaille oli Tukholmassa oma hospitsi nimeltä Sankt Örjans gård/Pyhän Örjaninhospitsi tai Örjansgården, mikä avattiin jo vuonna 1278 Normalmin puolelle samaan rakennukseen mitä myöhemmin kutsuttiin nimellä Kuningattren talo. Rakennukseen perusti silloinen kuingatar Ulrika Eleonora Johanneksen hospitaalin mikä toimi eräänlaisena armon institutiona/barnhärtighestinrättning 1600-luvun lopulla.
Själagårdsgatan
Sairaille vanhuksille oli esimerkiksi Gamla Stanissa Själavård/sielunhoitoalaitos. Gamla Stanissa on vieläkin katu nimeltä Sälagårdsgatan. Pitää muistaa että silloin elettiin katollisella ajalla.
Riddarholmskanalen
Riddarhusbron silta sai nimensä Ritarihuoneen sijainnista kanavan itäisellä puoella. Ritaritalo on vieläkin ruotsalaisten aatelisten omistma rakennus. Täällä ei voi muut pitää kokouksiaan, ei siis edes hallituskaan, kuten Helsingissä tehdään. Täällä olen tehnyt postauksen Ritaritalosta.
Riddarholmenin kanava oli vielä 1800-luvun puolivälissä idyllinen pienveneväylä. Tänne tulivat Mälaren saarten maanviljelijät ja myivät tavaroitaan nykyisen Munkbron laiturilla. Riddarholmenilla oli myös tärkeä rooli Mälaren-järven matkustajaliikenteessä. Riddarholmenin ja Mälarenin kaupunkien, kuten Örebron, Västeråsin, Enköpingin ja Sigtunan, välillä oli säännöllistä höyrylaivaliikennettä.
Riddarholmenilla, M/S Riddarholmenilla ja M/S Riddarfjärdenillä on edelleen kaksi Götan kanavalaivojen kanssa samaan ryhmään kuuluvaa laivaa. Molemmat alukset ovat harjoittaneet tilausliikennettä 1990-luvun alusta lähtien risteilyillä Mälaren-järvellä.
Joulun aikaan voi tehdä jouluristeilyjäkin Mälardrottningen aluksella.
Vuonna 1865 rakennuksen muutti Ruotsin valtionarkisto, joka toimii vuonna 1968 asti. Vuosina 1969–1971 rakennus restauroitiin Ruotsin korkeimman hallinto-oikeuden käyttöön, mikä toimii rakennuksessa edelleenkin.
Stenbockin aatelisssuku on numero 12 Ritarihuoneella. Keskiajalla sukupuuttoon kuollut Stenbock-suku polveutuu Smålannin Finnvedenissä Bergan pitäjässä Ekornarp'issa asuneesta Jösse Skytte'sta (1368-1379). Torpasuku sai Stenbockin suvun jatkumaan naislinjalla avioliiton myötä.
Monien mutkien jälkeen vuonna 1552 Stenbockin suvun jäsen saavutti kuninkaallisen aseman, kun 17-vuotias Katarina Stenbock vihittiin Vadstenan luostarin kirkossa 56-vuotiaan Kustaa Vaasan kanssa. Stenbockit saivat vapaaherran aatelis statuksen ja sijan 1 ritarihuoneella, mutta se lakkautettiin kun suku sai kreivillisen statuksen ja numeron 12 ritarihuoneella. Stenbockin suvun päämies kreivi Jarl Olofsson Stenbock asui Kirkkonummella Suomessa ja hän kuoli vuonna 2018. Sukua jatkaa Jarlin ainoa poika Anders. Perheen omistuksessa on linna Virossa ja linna Ruotsissa.
Hassensteinin palatsi
Palatsi rakennettiin 1630-luvulla nismetsään huolimatta valtioneuvos Bengt Bengtsson Oxenstiernan toimeksiannosta. Valtioneuvos nimitys ei Ruotsissa ole ollut kunnianimitys, vaan valtioneuvos oli kuninkaan neuvonantaja ja virkaa tomittava vaatsuulleinen henkilö. Valtioneuvoksia ei enää ole ollut meis muistiin Ruotsissa, kun kuninkaat menetti valtansa. Palatsin tontti on kuulunut Oxenstiernan suvulle 1500-luvulta lähtien, ja nykyään rakennusta hallinnoi Svean hovioikeus.
Ketä nämä Hessensteinit sitten olivat ? Von Hessenstein oli kreivllien suku numero 82 ritaritalolla ja sukua kutsutaan nimellä Hessien aatelissuku ja he olivat aluneprin Hessenin kreivejä Saksasta.
Fredrik Vilhelm von Hessenstein, syntyi vuonan 1735 Tukholmassa, kuoli vuonna 1808 Schloss Pankerissa Holsteinissa. Hänen iänsä oli Ruostin kuinags Fredrik I ja äitinsä Hedvig Taube, joka oli kuninkaan rakastajatar. Fredrik Vilhelm oli ruotsalainen ruhtinas, saksalais-roomalainen valtakunnan ruhtinas, valtioneuvos, kenttämarsalkka, yksi valtakunnan herroista Ruotsin kuningas Gustav III:n mukaan, Serafimiritari ja kenraalikuvernööri.
Hassensteinin palatsi 1670
Entien valtionarkisto
Stureplansgruppen on keväästä 2014 lähtien pitänyt tilaisuuksia ja konferenssitoimintaa tiloissa. Firman omistaa entinen Sri Lankasta Ruotsiin muuttanut maahanmuuttaja Vimal Kovac. Hänet adoptoi saksalainen naishenkilö slovakialaisen miehensä kanssa. Kovac omistaa noin 30 ravintolaa ja yökerhoa.
Riddarholmenin tärkein rakennus on kuitenkin Riddarholmenin kirkko, mikä kuuluu hoville, mistä olen tehnyt aikaisemmin postauksen täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti