Kuninkaallinen hautausmaa

Bernadotte gravgård Riddarholmin kirkko, mikä kuuluu kuinkaalliselle hoville (HUOM! sisäänpääsymaksu!)

Avoinna joka päivä toukokuusta 2025 lähtien kello 10-17. 

HUOM! Kirkkoon on olemassa erihintaisia pääsylippuja.  Pelkästään kirkkoon on aikuisille sisäänpääsy 65 srk. Kombinaatio-pääsylippuun sisältyy myös Kuninkaalliseen linnaan sisäänspääsymaksu!

Gravvalvet/hautaholvi, sijaitsee kirkkosalin alla, missä suurin osa Bernadotte suvun  jäseniä lepää arkuissaan. Hautaholvi on kivestä holvattu tila, jota käytetään hautapaikkana, usein maan alla. Tänne valviin on aina ovet avoinna.

Tässä tuo sana gård taas kerran kummittelee, mikä tarkoittaa ihan mitä tahaansa, kuten kartanoita, pihoja, kanaloita, puutarhoja... Tuskin ruotsin kielessä on muuta sanaa kuin gård, mikä tarkoittaa useita kymmeniä eri asioita. 

Gravgård sanaa käytetään suomenruotsaisessa kielenkäytössä, mutta harvemmin Ruotsissa. Suomalaista vastine sanaa ei ole. Mutta kuninkallisten yhteydessä on gravgård sana paikallaan Ruotsissakin. Se tarkoittaa erityistä hutapaikkaa kirkkomaalla tai hautausmaalla. Usein sukuhautoja joissa on haudattu monta henkilöä samaan isoon hautaan.

Kuninkaalliset haudattiin aikaisemmin Riddarholms kyrkan/Riddarholmin kirkkoon, mikä kuuluu hoville. Kirkko on ensisijaisesti hauta- ja muistokirkko, jota hoitavat Valtion marsalkkatoimisto ja Valtion kiinteistövirasto. Kirkkosalissa ei ole penkkejä eikä tuoleja eikä kirkossa ole alttariakaan, eikä täällä pidetä jumlanpalveluksiakaan.  

Riddarholmin kirkko on avoinna itseohjatuille kierroksille kesäkuukausina sekä erikoistapahtumien ja serafimekutsujen aikana. Serafimien ritarikunta (ruotsiksi: Serafimerorden) on Ruotsin korkein ritarikunta. Se perustettiin kuningas Fredrik I:n asetuksella 23. helmikuuta 1748. Aluksi ritarikunnan jäsenet olivat vastuussa köyhiä, orpoja ja mielisairaita auttavien laitosten valvonnasta. Jäsenet olivat tällä alalla tärkeitä henkilöitä 1700- ja 1800-luvuilla, ja auttajia palkittiin kiitoksena. 

Ritarikunnan jäsenelle (jos sitä ei vielä ole) valmistetaan aina vaakuna, joka hänen kuolemansa jälkeen ripustetaan Tukholman Riddarholmskyrkaniin. Ritarikunnan jäsenen hautajaispäivänä kirkossa kuullaan ns. 

Serafimin kutsu, jolloin Riddarholmin kirkon kelloja soitetaan jatkuvasti klo 12-13. Tämä perinne kunnioittaa erittäin arvostetun vainajan muistoa. Suomen presidentit, mukaan lukien Stubb, ovat Serafim-ritarikunnan jäseniä.

Aikasemmin kirkko oli muutaman tunnin viikossa avoinna, mutta hovi säästää ja siksi useimmat linnatkin ovat nykyään lukittuja. Kävijöitäkin alkaa olla vähän.

Kuningas Karl XIV Johanin sargofagi

Vuosina 1858–60 tämä mausoleumi rakennettiin edelleen hallitsevalle Bernadotte-dynastialle. Upeassa graniittisarkofaagissa Karl XIV Johan lepää, Ruotsin ensimmäinen Benrnadotte kuningas.

Arkkitehti Fredrik Wilhelm Scholander (1886–1881) on kuorin ulkoisessa suunnittelussa seurannut tiiviisti suurinta osaa kirkon vanhemmista myöhäisrenessanssin hautakuorista, joissa on kiillottamatonta tiiliä ja koristeellisia yksityiskohtia hiekkakivestä.

Maalatut ikkunat lisättiin vuonna 1888, ja niitä koristavat kansalliset ja maakuntien vaakunat sekä kuninkaalliset iskulauseet. Samaan aikaan seinämaalaukset toteutettiin teksteillä, jotka juhlivat ja kuvaavat dynastian ensimmäisen hallitsijan, Karl XIV Johanin, uraa ja kuninkaallisia tekoja. Kuningas Karl XIV Johan lepää monumentaalisessa sarkofagissa. Älvdalenissa sijaitsevan graniitista valmistetun sarkofagin valmistuminen kesti kahdeksan vuotta.  Sarkofagi painaa noin 15 tonnia. 

Kuningatar Désirée (1777–1860), Karl XIV Johanin vaimo, lepää sarkofagissa keskellä lattiaa. 1910-luvulla seinien ympärille lisättiin kalkkikivisarkofagit, joissa neljä kuningasta ja heidän kuningattarensa nyt lepäävät. 

Kuinkaallisella hautausmaalla pääsee käymään kuka vaan. Kuninkaallinen hautausmaa on avoinna yleisölle touko-elokuussa, muina aikoina vain torstaisin klo 13.00-15.00, lukuunottamatta joitakin erityisiä aukioloaikoja, kuten nyt prinsessa Birgitan hautajaisten jälkeen... Kesäaikaan ehkä tullan pitämään vaoinn usemmainkin! Kannattaa etukäteen ottaa selvää aukioloajasta!

Kuninkaallisen perheen aloitteesta Hagaparkeniin/Hagan puistoon,  rakennettiin hautauspaikka noin vuonna 1920. Siellä ovat Gustaf VI Adolf ja hänen kaksi puolisonsa, kruununprinsessa Margareta ja kuningatar Louise, sekä kuninkaan vanhemmat prinssi Gustaf Adolf ja prinsessa Sibylla. Prinssi Bertil ja prinsessa Lilian sekä prinssi Carl ja prinsessa Ingeborg on myös haudattu tänne. Nyttemmin myös prinsessa Brigitta.

Heidän muistokseen Riddarholmin kirkon ns. Hagan muuri järjestettiin vuonna 1979, serafikilvet Lisa Erikssonin pronssisen kohokuvion alla. Kuninkaallinen hautapaikka sijaitsee Brunnsvikenin niemellä ja on useiden Bernadotte-suvun jäsenten viimeinen leposija.

Kruununprinsessa Margareta (1882-1920)

Prinssi Gustaf Adolf (1906-1947)

Prinssi Carl (1861-1951)

Prinsessa Ingeborg (1878-1958)

Kuningatar Louise (1889-1965)

Prinsessa Sibylla (1908-1972)

Kuningas Kustaa VI Adolf (1882–1973)

Prinssi Bertil (1912-1997)

Kreivi Sigvard Bernadotte (1907–2002)

Prinssi Carl Bernadotte (1911–2003)

Kreivi Carl Johan Bernadotte (1916–2012)

Prinsessa Lilian (1915–2013)

Prinsessa Kristine Bernadotte (1932–2014)

Kreivitär Gunnila Bernadotte (1923–2016)

Tänne tullaan hautaamaan myös Carl Gustav ja Silvia ja melko varmasti myös heidän jälkikasvunsakin.

Tänne Hagan kuinkaalliselle hautausmaalle pääsee helpoiten kun ottaa bussin 515 tai 516 ja jää pois kyydistä Haga södran pyskäkillä ja siitä kävelytietä pitkin oikealle koko matkan hautausmaalle (noin vajaat 500 metriä). Alueella on opastekylttejä. Tämä hautausmaa on pieni niemi Brunnsvikenin lahdessa, missä lepää vain kuninkaallista Bernaotten sukua. 

Omalla autolla voi ajaa Sveavägeniä pojoiseen päin, mutta kääntyä ajoissa oikealle Annerovägenille ja Haga Södran ilmaiselle parkkipaikalle Annerovägenillä. Saman tien varressa on bussipysäkkikin. Silja linjan satamasta voi lähteä E20-tietä pohjoiseen päin ja kääntyä sitten ajoissa Annerovägenille.

HUOM! Suomessa on saatu näköjään väärä kuva Tukholman rikollisuudesta. Täällä ei ole katujengejä lainkaan, poikajengejä jotka norkoilee kaduilla ja häiritsee ohikulkijoita, varastelee ja rikkoo paikkoja. Myymälöissä varastelevat ovat melkein aina päihteiden käyttäjät. 

Syy katujengien poissaoloon on se että päihdemyynti ja -jakeluketjujen juoksupojat ampuu silloin tällöin toisiaan. Taviksille ei ole vaaraa, täytyy olla erittäin huono tuuri jos sattuisi olemaan paikalla missä nämä pojat ampuu toisiaan. Pojat liikkuu yleensä enempi iltaisin kun he kuskaa tilattuja päihteitä ostajille.

Kyllä tänne voi tulla, ei tarvitse pelätä. Yleensä tapot ovat puolta harvinaisempia  Ruotsissa kuin Suomessa ja ne ovat jopa huomattavasti vähentyneet puolella sitten vuoden 1970. Melkeinpä  on suurempi vaara on että sota syttyy.