Storkyrkan

Storkyrkan/Suurkirkko, Gamla Stan
 (kuva on otettu kirkon päädystä, kuninkaan linnan edustalta)

Sisäänkäynti toiselta puolelta kirkkoa!

Virtuaalinen vierailu täällä

Kirkko on avoinna maanantaista sunnuntaihin kello 9.00-16.00
Aamuhartaus kahdella kielellä kello 9.00

Sisäänpääsymaksu kirkon peruskorjausten jälkeen 40 kr. Pääsylipun hinta on nostettu 100 kruunuun, eläkeläiset 70 kruunua ja alle 18-vuotiaat ilmaseksi.

HUOM! Ei sisäänpääsymaksua aamuhartauteen ja jumalanpalveluksiin sunnuntaisin kello 11.00, esirukousmessuun lauantaisin kello 11.00 ja torstaiseen hiippakunnanmessuun kello 12.00.

 Olaus Petrin/Olof Petterssonin patsas 

Olaus Petri (Olof Pettersson) (1493-1552) oli uskonpuhdistaja ja diakooni. Hän syntyi Örebossa. Hän käänsi Raamatun ruotsiksi. Häntä pidetään ruotsin kirjakileeen isänä. Olaus Petri toimi Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan kanslerina. Häntä pidetään yleisesti Pohjoismaiden merkittävimpänä renessanssijahtina. 

Niin kovin suuri ei tämä kirkko ole, vaikka nimi siihen viittaa. Useimmat muut ruotsalaistet tuomiokirkot ovat paljon suurempia. Mutta Storkyrkan on Tukholman hiippakuunnan tuomiokirkko ja vanhin seurakuntakirkko Tukholmassa, peräisin Birger Jarlin ajalta. Alunperin kirkkoa kutsuttiin nimellä Bykyrka/kyläkirkko, koska se oli kylän kirkko eikä kuulunut luostarille. Alkuperäinen Bykyrka oli rakennettu puusta eikä sillä ollut kellotapulia lainkaan. 

Kirkko on mahdollisesti rakennettu heti kun Stadsholmenille alettiin rakentamaan asutusta. Tukholman vanhin kaupunginosa Gamla stan sijaitsee Stadsholmenin saarella. Kirkko rakennettiin Stadsholmenin korkeimmalle paikalle, aivan kuten oli tapana kristityissä maissa. Kirkko paloi joskus 1200-1300-lukujen vaihteessa. Kirkko oli katollinen kirkko keskiajalla ja pyhitetty Pyhälle Nikolaukselle ja myöhemmin myös Neitsyt Marialle ja Pyhälle Erikille. 

Pyhä Nikolaus oli merenkulkijoiden pyhimys ja Tukholma oli siihen aikaan jo vilkas merenkulku kaupunki. Strokyrkan kirkon seurakunta oli nimeltään Sankt Nicolain seurakunta vuosina 1609-1999. Seurakunta perustettiin luultavasti jo vuonna 1260. Vanhin kirjallinen tieto seurakunnasta on vuodelta 1279 ja paperissa lukee että ritari Johan Karlsson lahjoitti varoja seurakunnalle. Vuodesta 1942 lähtien on Storkyrkan ollut Tukholman hiippakunnan kirkko.

Uusi kirkko rakennettiin kivestä ja se valmistui vuonna 1306. Uppsalassa ja Eskilstunassa oli jo sitä ennen tuomiokirkot. Uppsalan tuomiokirkko oli pyhitetty Pyhälle Erikille ja Olav den Helige, Pyhälle Olaville. Eskilstunan tuomiokirkko Pyhälle Eskilille. Molemmat tuomiokirkot olisivat halunneet saada Gamla Stanin omaan hiippakuntaansa.

Ensimmäinen jumalanpalvelus ruotsinkielellä pidettiin 12. helmikuuta vuonna 1525 kun Olaus Petri vihittiin Suurkirkossa Kristinan kanssa. Olaus Petri ei ollut pappi vaan diakooni, joten häntäkin koski säännöt selibaatista. Mutta tämä oli uskonpuhdistuksen ajalla, jolloin uskaliaimmat toimivat selibaattia vastaan. 

Vain vuosi sen jälkeen Olaus Petri julkaisi Uuden Testamentin ja Psalmboken (Virsikirjan) ruotsinkielellä. Olaus Petri jatkoi virkaansa Suurkirkon diakoonina ja ajoi asiaa ruotsinkielisen Raamatun tarpeesta. Vuonna 1541 ilmestyikin sitten ns Gustav Vasan Raamattu, joka oli ruotsinkielinen. Lopulta Olaus Petristä tuli pappi ja Suurkirkon kirkkoherra. Hänet on haudattu Suurkirkon saarnastuolin alle ja hänen patsaansa löytyy kirkon ulkopuolelta kirkon seinustalta.

Tämä on kuningas Gustav Vasan oma Raamattu, se aivan ensimmäinen ruotsinkielinen Raamattu. Löytyy Vasamuseosta. Galärvarvsvägen 14, Djurgården. Museo on rakennettu historiallisen Vasa-laivan ympärille, joka upposi Tukholman edustalle vuonna 1628 ja nostettiin merenpohjasta vuonna 1961. Museo toimii myös merihistoriallisena museona.

Kuningas Gustav Vasa aikoi yhdessä vaiheessa hajoittaa Storkyrkanin kirkkorakennuksen. Olof niminen kippari toimi kirkon vahtimestarina ja hän puhui järkeä kuninkaalle. Kirkko sai jäädä paikalleen. Kippari Olof, tai Olof Erikson, sai hautapaikan kirkosta saarnastuolin alta.

Nykyinen kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1306, mutta vasta 1600-luvulla kirkkoa alettiin kutsumaan Suurkirkoksi/Storkyrkan. Kirkko rakennettiin saksalais-balttialaisen mallin mukaan tiilestä, kuten Riddarholmin kirkkokin. 1400-luvulla oli Suurkirkossa yli 30 pyhimysalttaria.

Kristinuskon myötä Ruotsi oli yksi viimeisistä maista, joka liittyi eurooppalaiseen kulttuuriin. Se tapahtui, koska papit ja munkit Englannista, Saksasta ja Ranskasta toivat maahamme käsikirjoituksia ja kirjoja, modernia lääketiedettä ja rakennustekniikkaa Ruotsiin. Joten katolllisen kirkon vaikutus Ruotsin kulttuuriin on ollut merkittävä. Nykyään katollinen uskonto lisääntyy eniten Ruotsissa, kun kaikki muut uskonnot vähenevät.

Själakoret/sielukuori

Ruotsin eduskunta alunperin kokoontui Arboga'ssa ja Västerås'issa ja vasta vuodesta 1582 eduskunta kokoontui Tukholmassa. Siihen aikaan eduskunnassa istui neljä säätyä, aateliset, papit, porvarit ja talonpojat. Heille tarvittiin tilat kokoontua. Suurkirkon tiloihin järjestettiin huone ns Själakoret/sielukuori, jossa papit halusivat pitää eduskunnan istuntoja. Vasta vajaat kolmesataa vuotta myöhemmin vuonna 1833 valmistui eduskuntatalo Riddarholmenille. 

Suurkirkossa on kruunattu monen monta kuningasta virkaansa. Useita kuninkaallisia vihikiäisiä on myös toimitettu vuosien aikana kirkkosalissa.

Kirkko sijaitsee Tukholman kuninkaallisen linnan ja Börssitalon välissä, Stadsholmenilla. Sisäänkäynti Trångsund nimiseltä kadulta. Siinä on Nobelmuseo myös aivan seinän takana. Sisäänkäynti museoon Stortorgetin puolelta.

Vädersolstavlan, Storkyrkan 

Tämä taulu on vanhin kuvaus Tukholmasta, anno domini 1535. Taulu on öljyvärimaalaus ja kooltaan 163x110 cm. Luultavasti taulun on maalannut Urban målare, oikealta nimeltään Urban Larsson. Hän toimi kuningas Gustav Vasan hovimaalarina. Siihen aikaan ei tavallisilla kansalaisilla ollut sukunimeä, joten Urban sai nimekseen målare/maalari erottamaan hänet muista Urbaneista.

Slottsbacken, tältä puolelta kirkkoa ei ole sisäänkäyntiä kirkkoon. Tarkkaavainen ehkä huomaa että kuninkaan linnaa vahtii "tummaihoinen afrikkalainen". Tuskin Suomessa kävisi päinsä...

Kirkko on viisilaivainen tiiliskivikirkko. Barokin tyyli ja goottiinen tyyli yhtyvät kirkossa. Kirkkoa on korjailtu ja uusittu useammankin kerran. Kirkkosalissa on ahtaan tuntuista, sillä saliin on yritetty mahduttaa vähän yhtä sun toista. Valtavan paksut tiiliskivestä rakennetut pilarit saavat aikaan illusion että kirkkosali olisi vielä tavallistakin pienempi ja ahtaampi, mitä se todellisuudessa on.

Tässä kastemaljassa on moni tukholmalainen kastettu, niin kuninkaalliset kuin tavallisten ihmisten lapsetkin. Nykyään kuninkalliset lapset kastetaan Tukholman linnan sisällä sijaitsevassa hoviseurakunnan kirkossa ja siellä kasteastiana toimii hopeinen vati, joka seisoo jalopuusta veistetyn jalustan päällä.

Tämä vanha kalkkikivestä tehty kastemalja on vuodelta 1514. Tämä ei toki ole alkuperäinen malja, vaan sen alkuperäisen kopio, mikä on Historiallisessa Museossa Tukholmassa.

Historiallisessa museossa on myös tämä Saksassa valmistettu Suurkirkon krusifiksi 1400-luvulta.

Historiallisessa museossa on myös tämä Bernt Notken verstaassa valmistettu puusta, kullasta ja raudasta tehty patsas vuodelta 1489.

Sankt Göran och Draken monumentti on kopio tuosta ylenpänä olevasta alkuperäisestä patsaasta. Tämä on kansallinen monumentti jota kaikki tukholmalaiset koululaiset käyvät katsomassa opettajansa kanssa. Tämä on Ruotsin itsenäisyyden symbooli. Se oi nimittäin hyvin lähellä etteikö Tanska olisi ottanut Ruotsin itselleen.

Tukholman verilöyly ja sen myöhemmät 100 henkilön teloitukset tapahtuivat Tukholmassa 7.–9. marraskuuta 1520. Tapahtumat alkoivat heti sen jälkeen, kun Tanskan kuningas Christian II (josta tuli verilöylyn jälkeen Ruotsissa kristillinen tyranni) kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi. 

Ruotsalainen arkkipiispa Gustav Trolle, joka oli Tanskan puolella, koska Sten Store nuorempi otti valtion päämiehen viran,  vaikka se olisi kuulunut Gustav Trollen mukaan hänen isälleen Erik Trollelle. Gustav Trolle syytti kruunajaisten aikana pohjimmiltaan kaikkia juhlaan osallistuneita harhaoppista, rikoksesta, joka tarkoittaa, että he menivät kirkkoa vastaan ​​ja jossa rangaistus oli kuolema. Siitä on nyt 203 vuotta.

Valtionhoitaja Sten Sture vanhempi antoi rakennnuttaa tämän patsaan, sen kunniaksi että hänen armeijansa voitti unionin kuninkaan, Tanskan kuninkaan Christianin, Brunkebergin torilla keskellä Tukholmaa vuonna 1471. Teoksen on valmistanut tanskalainen kuvanveistäjä Bernt Notke vuonna 1489. Teos on veistetty tammipuusta. 

Sten Sture oli rukoillut sotilaiden pyhimykseltä Sant Göran'ilta ennen sotaa apua ja tukea. Sten oli luvannut Sant Göran'ille että "Ge mig segern i striden mot Dansken så lovar jag att instifta ett altare till dig och resa en enorm helgonstaty över dig i Storkyrkan”. Siis "Anna minulle voitto taistelussa tanskalaisia vastaan, niin lupaan laitattaa alttarin sinun kunniaksesi, ja pystyttää valtavan pyhimyspatsaan sinun kunniaksesi Suurkirkkoon ".

Tanskan kuingas Christian  asetti sitten Trollen ja neljä muuta henkilöä Ruotsin johtoon. Jo seuraavan vuoden tammikuussa (1521) Kustaa Vaasa aloitti vapaussodan ja Trolle joutui pian pakenemaan Tanskaan. Toisin sanoen hänen voittonsa ei kestänyt kauan.

Göran och Draken on ns relikvarium, siis esine jonka sisällä on pyhimysten jälkeenjäännöksiä. Patsaan vihkijäisissä vuonna 1489 laitettiin sen sisään, Sant Göranin rintaan, Sant Göranin, Sant Blasiuksen, Sant Germanuksen, Sant Leon, Sant Martinuksen, Sant Donatuksen ja Sant Cyriacuksen pyhiä jälkeenjäännöksiä. Paikalla oli Roomasta paavin nuntie Antonius Masth, joka kuskaksi reliikit Tukholmaan silloisen paavin pyynnöstä tai luvalla. Silloinen paavi oli Leo X Medici, joten liekkö tuo Sant Leon reliikit olleet hänen omia hiuksiaan tai hampaitaan. Totta kai paavi piti itseään pyhimyksenä jo elinajallaan, miksipä ei.

Patsas esittää kuulua eurooppalaista legendaa Göran'ista. Legenda symbolisoi Sten Sturen voittoa. Voi aivan hyvin sanoa että jos Sten Sture ei olisi voittanut Tanskan kuningas Christiania, niin Ruotsi voisi kuulua vielä tänäkin päivänä Tanskalle. Joten siinä mielessä tämä patsas symbolisoi Ruotsin valtion itsenäisyyttä.

Köpmantorget

Gamla Stan'ista löytyy toinenkin samanlainen patsas Köpmantorget'ilta. Patsas vihittiin vuonna 1910, kuten kuvasta näkyy.  Kuvassa oleva alempi katu on nimeltään Brunnsgränd, ja siinä kadun varrella patsaan alla sijaitsee kaunis suihkulähde, joka aikaisemmin toimi alueen asukkaiden vesipostina. 

Köpmantorget

Tässä kuvassa näkyy nuo erittäin paksut tiilestä valmistetut pylväät, mitkä tekee kirkosta ahtaan tuntuisen.

Tämmöinen iso seitsemähaarainen kynttelikkö on nimeltään Menora ja se symbolisoi juutalaista uskontoa. Tämä kyntelikkö seisoo pääalttarin edustalla sijaitsevilla kolmella porrasaskelmalla.  Se on noin 4 metriä korkea.

Tämmöinen seitsenhaarainen korkea kynttelikkö löytyy jokaisesta ruotsalaisesta tuomiokirkosta. Seitsenhaarainen kynttelikkö symbolisoi myös Vanhaa Testamenttia ja sunnuntaita, joka on viikon seitsemäspäivä, pyhäpäivä ja lepopäivä. Tuomiokirkkojen eteläinen osa on ns Vanhan Testamentin osio tuomiokirkoissa. Luku seitsemän on pyhä luku. 

Tämä seitsenhaarainen kynttelikkö on luultavasti valettu Saksassa 1400-luvulla. Luultavasti kuningas Magnus Erikson lahjoitti kynttelikön Suurkirkolle. Kynttelikössä on myös merkkejä siitä että siinä on ollut teline Raamattua varten. 

Kun kruununprinsessa Margareta haudattiin vuonna 1920, niin hän oli toivonut ettei hänen hautajais jumalanpalveluksessa saisi kirkossa olla sähkökynttilöitä vaan pelkästään luonnollisia. Siitä syystä tässä kynttelikössä tulee aina olemaan elävät kynttilät.

Albertus Pictor kävi Suurkirkossa 1400-luvulla maalaamassa kalkkimaalauksia.

Pääalttarin alttaritaulu putsattiin muutama vuosi sitten pumpulitikkujen ja sienien kanssa ja pinta käsiteltiin. Nuo kiiltävät osat ovat hopeaa.

Nämä kaksi pientä aitiota ovat alunperin valmistettu kuninkaallisia varten, toinen kuninkaalle ja toinen kuningattarelle.

 

Kuingaspari istuu nykyään kirkkosalin etummaisessa penkissä. Samoin eduskunnassa käydessäänkin he istuvat eduskunnan 'etupenkeissä'. Samoissa penkeissä istuu myös Ruotsin hallituksen ministerit. He ei siis istu korokkeella kasvot edustajiin päin kuten Suomen eduskunnassa.

Kuninkaallisen perheen muut jäsenet istuvat noissa kuvassa olevissa aitioissa edukunnan avajaisissa. Mikään tavanomainen Jumalanpalvelus se ei ole, vaan ekumeeninen toimitus, sillä Ruotsissa ei ole valtion kirkkoa ja näin olleen kaikki uskonnot ovat tasa-arvoisia.

Sankt Göran och draken

Tämä laiva on ns votivskepp. Votiivilaivat ovat hyvin yleisiä Ruotsissa rannikolla sijaitsevissa kirkoissa ja lähellä satamia sijaitsevissa kirkoissa. Votiivi tarkoittaa lojaalista palvelua. Joku laivavarustamo lahjoitti tämän votiivilaivan kirkolle 1950-luvulla. Laivan on vamistanut Harald Åkerlund. 

Alkuperäinen veistos sijaitsee Sjöhistoriskamuseet, Maritima Museossa, Djurgårdsbrunnsvägen 22, Djurgården.

Kirkon uskollisen palvelijan diakooni Olaus Petrin hautapaikka  on sarnastuolin alla. Kippari Olofin jälkeenjäännökset tuskin ovat enää tässä, ovat luultvasti siirretty johonkin toiseen paikkaan kirkosalissa. Saarnastuolin lahjoitti kirkolle kauppias Anders Larsson vuonna 1605.

1600-luvulla ilmestyi kirja, ns Bänkboken, jossa luki missä kukin kirkossa sai istua. Oli erityinen miesten ja erityinen naistenpuoli. Kolme ensimmäistä penkkiriviä oli varattu valtakunnan neuvoksille. Kaksi seuraavaa penkkiriviä oli varattu aatelisille ja seuraava penkkirivi hovioikeudelle. Vasta seitsemännellä penkkirivillä sai istua kaupungin porimestari ja hänen takanaan kolmella rivillä istui kaupungin virkamiehet. Viimeisellä penkkirivillä, 22:lla, oli istumapaikat varattu kaupungin porvareille. 

Naisten puolella oli viisi ensimmäistä riviä varattu valtioneuvosten ja aatelisten rouville. Tavalliset kansalaiset eivät saaneet istua kirkossa vaan he saivat seisoa taustalla tai seinustoilla.

Suomalaiselta näkökannalta on varmasti vaikea ymmärtää ruotsalaisten kahtiajakautumaa, mikä esiintyy kaikessa, vielä tänäkin päivänä. Suomalaiset ovat asettuneet samalle lähtöviivalle ja kulkevat samaan suuntaan,  vaikkakin eri tahtiin. Kun ruotsalaiset elää kahdessa eri maailmassaan, ja silti kehitys kulkee eteenpäin, vaikka kansalaisten välillä on aivan selvä läpinäkyvä muuri. Se on merkillistä että ruotsalaiset ovat niin erittäin maltillista väkeä, ettei ole vielä koskaan syntynyt sisällissotaa tai kahakoita, vaikka Ruotsi on noin tuhat vuotta vanha kuningaskunta. Nykyinen kuningas ressukka on vaan köyhä poika rikkaitten aatelisten ja isojen frimojen omistajien rinnalla. Kuninags sijoittuu jonnekin 500:lle tilalle varallisuuslistalla. 

Ruotsissa pystytään puhumaan ongelmista ja asioista, vaikka asian käsittely veisi sata vuotta. Tästä aiheesta joskus toisten lisää...

Lars Bengtsson Skytten ja hänen vaimonsa hautamuistomerkki

Lars Bengtsson Skytte oli Uppsalan ja Tukholman linnojen kuvernööri. Hänen veljensä Johan Skytte toimi kruununprinssi Gustav II Adolfin opettajana. Johan Skytte oli aatelinen vapaaherra ja valtioneuvos.

Hautapaikat lattian alla olivat erittäin suosittuja keskiajalla. 1600-luvulla kirkko otti maksun hautapaikoista. Hautapaikkoja myytiin useanpaan kertaan. Hautapaikan uusi omistaja raaputti pois nimen laatasta ja laitatti siihen omaisensa nimen. Joten myöhemmin oli mahdotonta sanoa ketä kaikkia sinne lattian alle on haudattu. Kirkko otti maksun kaikesta, jopa sielunkellojen soitosta. 

Vuonna 1771 avattiin hautausmaa nimeltä Norra Kyrkogården, tai Norra Begravningsplatsen, jonne sitten kuskattiin kaikki jälkeenjäännökset kirkon lattian alta. 1800-lopulla vasta vietiin viimeiset löydetyt luut hautausmaalle. Nykyään kirkon alla sijaitsee kirkon lämmityssysteemi. Kuningas Gustav Vasa kielsi vuonna 1808 hautaamasta kirkon lattian alle ja hautusmaalle joka sijaitsi nykyisen börssitalon ja kirkon välissä, alue joka on nykyään viehättävä kuja.

Kirkkosalissa sijaitsevat hautamuistomerkit toki ovat jäljellä

Carl Christoffer Arfwedsonin hautmuistomerkki

Hän oli ruotsalainen kauppias ja yhden 1700-luvun suurimmista ja arvostetuimmista ruotsalaisista kauppatalojen johtajista.Hänet nimitettiin Länsi-Intian komppanian johtajaksi, mihin kuului myös Ruotsin Saint-Barthélemyn siirtokunnan johtajan virka. Hänet nimitettiin myös jäseneksi ja korkeimpaan vakuutusoikeuteen, ja hän oli käytännössä kaikkien hänen toimikautensa aikana nimitettyjen tilapäisempien komiteoiden jäsen. Hänestä tuli myös Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäsen.

 Kuningas ja Silvia vihittiin Suurkirkossa

Victoria ja Daniel vihiittin myös suurkirkossa