Sibirien

Roslagsgatan vuonna 1903

Kadun nimi viittaa siihen että tätä tietä pitkin pääsi Roslageniin. Roslagen on saaristo ja siihen rajautuva rannikkoalue Ruotsin itärannikolla Uplannin edustalla. Sen katsotaan alkavan etelässä Danderydistä ja ulottuvan pohjoisessa Östhammariin. 

 

Vasastanin kaupunginosassa sijaitsee alue  nimeltä Siberien/Siberia. Aikoinaan tämä alue oli laitakuapunkia, aluetta mihin asutettiin vain lapsirikkaita isoja köyhiä perheitä.  Alue kuuluu virallisesti Vasastaniin, mutta luonnostaan se on Östermalmin jatketta. 

Alueen kerrostalojen sisäpihat ovat kauniita

Alue voidaan nykyään lukea kuuluvaksi niin sanottuun Övre Östermalmiin, eli Öfvre Östermlamiin kuten hienostoväki aluettaan kutsui. Östermalmin aleella asuu Tukholman rikkaimmat. Tukholmassa  monet rikkaat ei halua asua kaukana kekustasta, ei huvilassa eikä missään nimessä rivitalossa. Useimmat heistä asuu Djurshomissa tai Lindingön saarella tai Vasastanissa. Asunnot täällä Siberiassa ovat nykyään suuria ja kalliita.

Sibirien alue kuuluu Vasastaniin, sen itäiseen reunaan. Aluetta rajoittaa Sveavägen ja Odengatan, sekä Birger Jarlsgatan. Noin puolet alueesta vie Vanadislundenin puistoalue.

Sibirien vuonna 1902

Nimi Sibirien on oikeastaan alueen lempinimi, mikä syntyi alueen rakentamisen yhteydessä 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Tuolloin kaupungin väkiluku kasvoi nopeasti, kun taas alempi-Norrmalm oli periaatteessa täysin rakennettu. 1800-luvun lopulla aluetta pidettiin syrjäisenä ja saattoi tuntua 'karkoitetulta' muuttaa sinne. 

Alueen suuret yksinkertaisen suunnittelun vuokrakasarmit rakennettiin usein spekulatiivisiin tarkoituksiin, ja niihin suunniteltiin monia pieniä asuntoja pääasiassa työväenluokan ihmisille. Koska perheissä oli usein vuokra-asukkaita, oli ahtaus suuri. 

Roslagsgatanin ja Vanadislundenin puistoalue katsotaan olevan keskellä Sibiriaa. Alue sijaitsee nykyään keskeisellä paikalla, nimi on säilynyt ja sitä käytetään edelleen. Roslagsgatan ja Odengatan ovat  alueen pääkadut. Missään ei ole niin paljon ravintoloita ja kahviloita kuin Odengatanin varrella. 

Roslagsgatania, mikä kulkee etelä-pohjoissuunnassa, kutsutaan nykyään kulttuurikatu nimityksellä sillä kadun varrella sijaitsee runsaasti antiikkimyymälöitä ja aikoinaan 1920-luvulla katu oli Tukholman ravintolakatu. Vuonna 2016 kadun varressa ei sijainnut ainoatakaan ravinolaa. Bussi 50 ajaa Roslagsgatania pitkin. Viihtyisä alue asua koska alue sijaitsee ikäänkuin keskustan kulmauksena, eikä sen lävitse ole suurenpaa liikennettä.

Roslagsgatan on yksi Tukholman keskustan kaduista mikä tullaan muuttamaan uuteen uskoo.  Näitä katuja nimitetään nyt  tulevaisuuden kaduiksi. Yksi asia on varmaa että autoliikennettä tullaan rajoittamaan entisestään.

Rakennukset koostuivat malmgårdeneista/malmitiloista, herrasväen kesäasunnoista, joissa oli suuria puutarhoja, kuten Stora Ingemarshof, Lilla Ingemarshof, Bromanshof, Cedersdal, Rosenlund ja Browallshof, joiden tontilla sijaitsi majatalo Clas på Hörnet. Alueella sijaitsi myös Norrmalmin Surbrunn/kaivo, jonka vettä pidettiin sekä "terveyttä antavana että hyödyllisenä erilaisissa sairauksissa". Kaivo antoi jopa nimen paikallsielle kadullekin, Surbrunnsagatan, mikä kulkee Odengatania myötäillen, sen pohjoispuolella. Kaivosta ei kaiketi ole enää jälkeäkään. 

Ingmarshof

Browallshofin malminkartano, Hotelli Browallshof ja Väldshuset/Majatalao Cles  på Hörnet, Surbrunnsagatan 20.

Hotelli taitaa nykyään täysremontin jälkeen käyttää nimitystä Hotel Clas på Hörnet.

Nykyään on jäljellä vain 1700-luvun malmgården Browallshof. Entisessä päärakennuksessa sijaitseva Clas på Hörnet aloitti toimintansa uudelleen vuonna 1984 sen jälkeen, kun se oli ollut suljettuna 1860-luvulta lähtien. Osa Norrmalmin surbrunnin kellarista on säilynyt Surbrunnsgatanilla sijaitsevan kerrostalon alla.

Kasvavien lapsiryhmien koulutustarpeiden täyttämiseksi Johanneksen ja Jakobin seurakunnat palkkasivat arkkitehti Carl Möllerin, joka suunnitteli hiljattain tuolloin rakenteilla olevan Johanneskirkon. Tyhjä tontti rakentamista varten oli Kråkanin naapurustossa Vanadislundenin alapuolella. 

Johannes Folkskola vihittiin käyttöön vuonna 1891 ja se suunniteltiin tiililinnaksi, jonka pohjakerros on rakennettu kalkkikivestä. Tila oli laskettu 1400 oppilaalle, 32 luokkahuoneeseen, kahteen käsityösaliin, ruokasaliin ja kellarikerroksessa sijaitsevaan kylpytilaan. Tilalle sijoitettiin kaksi kuntosalia pukuhuoneineen sekä opettajan asuinalue erillisiin rakennuksiin.

Almänna barnhuset, Döbelnsgatan 50

Allmänna Barnhuset on vuonna 1633 perustettu valtion säätiö, jonka tehtävänä on nykyään kehittää ja tukea menetelmä- ja osaamiskehitystä, jonka tavoitteena on vahvistaa sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja nuoria.

 Cedergrenin malmikartano

Cedersdalsgatan on katu Vasastadenin alueella, Sibiren alueen pohjoisena rajana. Cedersdalsgatan yhdistää Sveaplanin lännessä Roslagstullin kanssa idässä ja on noin 300 metriä pitkä. Katu on nimetty vuonna 1936 edelleen säilyneen 1700-luvun Cedersdalin malmitilan mukaan, joka sijaitsee Vanadislundenin luoteiskulmassa Sveaplanin vieressä. Tilan omisti tupakanviljelijä Peter Cedersgren.

Sveaplan 1960-1970-luvulla

 

Näissä taloissa asutaan vieläkin

Mielenkiintoisia ovat Vanadislundenin puistoalueen asuntolaajennukset nimeltä "Cedersdalsgatans hus". Rakennuskia rakennettiin kaksi vuotta kotinäyttelyn jälkeen vuonna 1917 ensimmäisen maailmansodan aikaisen asuntopulan aikana hätäasunnoiksi.

Rakennusten oli määrä olla väliaikainen rakennelma, ja siksi maata käytettiin muihin tarkoituksiin. Huomattiin että miniasunnot, joissa on huone ja keittiö tai jopa pienemmätkin ausnnot, joissa on vain ns. asuinkeittiöt (liesihuoneet), voisivat olla hyväksyttäviä asuntoja, jos ne olisi hyvin suunniteltu.

Alue oli 'lepotilassa' vuosikymmeniä ja vasta 1960-luvulla pieniä asuntoja kunnostettiin ja yhdistettiin. Nykyään rakennukset mäntyjen ja pienten polkujen keskellä tuovat mieleen vanhanaikaiset elinympäristöt.

Ylinnä Vanadislundin puistolaeella seisoo vesireservuaari. Liekkö se enää tominnassa. Mutta jämäkkä ja kaunis rakennus on kuitenkin.

Täällä ylhäällä sijaitsee myös kaksi lasten leikkipuistoa ja koirien ulkoiluttamispaikka.

Auringonpalvojia nurmikolla

Anders Jönssonin patsas 'Flickan i aftonsolen'

Alamäessä seisoo kaunis kirkko nimeltä Sankt Stefanskyrka/Pyhän Stefanuksen kirkko. Kirkosta olen tehnyt aikaisemmin postauksen täällä. 

Arkkitehti Carl Möller on luonut tämän erityisen kauniin kirkon ja se sen lisäksi seisoo erittäin kauniilla paikalla. Kirkko on rakennettu kalkkikivestä, mikä antaa sille erityisen rauhanomaisen tunnelman.

Tältä näyttää Siberiassa nykyään.

Alueen asukkaat käy aamiaisella Odengatanin varrella sijaitsevassa à la Lo nimisessä vegetaarisessa kahvilassa. Tänne syntyy jopa jonoa kello 7 aamulla. Kahvila sulkee ovensa jo kello 16.00. 

Varsinkin lähettyvillä Teknisessä Korkeakoulussa opiskelevat käy täällä aamiaisella ja tapaamassa kavereitaan. Myös alueen 'lattemammat', äitiyslomalla olevat nuoret äidit, tapaavat täällä toisiaan ja juovat kaffelattea. Äityisvapaa on melko lyhyt aika, joten siitä on nautittava täysin siemauksin. Kotiäitiyttä ei Ruotsissa tunneta. Mitä tekee lattepapat, ehkä hekin käy jossain tapaamassa toisiaan ja juomassa caffelattea yhdessä.

Suosituin lattemammojen paikka näkyy Tukholmassa olevan Södermalmilla Nytorget, mutta Södermlamilla ei käy ainoatakaan  östermalmilaista tai vasastanilaista, heidän oman puheensa mukaan, sillä Södermalm on työväenluokan reviirialue. Tämä on täyttä totta. 

Mahalo on toinen erittäin suosittu kahvila Odengatanin varrella. Nykyään on nautinto käydä ulkona ruokailemassa koska kaikilla on nykyään terveellistä ruokaa tarjolla, eikä vaan makeita kahvileipiä tyyppiä krovapuusti,  ja ikuisia katkarapuvoileipiä.  Täältä voi käydä hakemassa ruokaa mukaansakin, kun tilaa ensin netissä. Täältä löytyy paljon sellaista, mitä ei tarvitse etukäteen tilata.

Ikävä kyllä ruuan hinnat ovat nousset noin 30 %, asuntoja ei tahdo saatua myytyyä, eikä ostajiakaan juuri ole. Monikaan ei halua  lähteä lomille ulkomaille. Keäkuussa oli kova ryysis lentokentillä, joilloin 2,5 miljoonaa ruotsalaista läksi ulkomaille, mutta monet heistä ei päässyt takaisin ajallaan lentolakon  ja muitten syitten takia.

Sen jälkeen tajuttiin ettei pandemia ole ohitse, päinvastoin, ja että kaikki on kallistunut huomattavasti. Kanattaa jäädä kotiin ja alkaa miettimään mitenkä tästä päästään eteenpäin, kun lääkärien luokse saa jonottaa kuukausia, hoitoja ei saa ajoissa, eikä edes apteekit saa lääkkeitä ajoissa.  

Ylhäällä mäen päällä sijaitsee uimala nimeltä Vanadisbadet ja sen yhteydessä hotelli Vanadis. Ei mikään luksushotelli, vaan paremminkin matkustajakoti. Bussi 57 pysähtyy Sveavägenillä pysäkillä Frejgatan.

Tällaiselta uimalassa näytti avajaisten jälkeen vuonna 1938.