Birka ja Adelsö

Nykyisen Ekerönkunnan alue vastaa seurakuntia: Adelsö, Ekerö, Färentuna, Hilleshög, Lovö, Munsö, Skå ja Sånga. Ekerön kunta sijaitsee Mälaren järven puolella Tukholmaa. Tämä on erittäin historiallista aluetta. Ja erittäin rauhallista. Täällä tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt.

Svartsöslott, Färingsö

Jos lähtee Bromma planin metroasemalta bussillla 311 tai 312 Adelsön saarelle, niin siinä voi välillä hypätä kyydistä Munsön saarella ja käydä katsomassa Munsön kirkkoakin. Kirkko on kirkollinen kulttuuriperintö ja se on erikoinen siitä, että se on yksi kahdeksasta ruotsalaisesta pyörökirkosta.

Antikvari Johan Peringskiöld väitti 1700-luvulla, että Munsön kirkko oli Ruotsin ensimmäinen kirkko, minkä rakensi hövitsman/sen ajan sotilaspäällikkö Herigar (Härjareö). Munsön alueella benediktiiniläismunkki, lähetyssaarnaaja ja Hampuri-Bremenin arkkipiispa Ansgar (801-865), johon tuolloin kuului myös Pohjoismaat, käänsi asukkaita kristinuskoon ensimmäisellä lähetysmatkallaan 800-luvulla.

Muuten tämä kirkko on kuin keskiaikaiset kirkot yleensä, mutta alue on niin luonnonkaunis ja idyllinen, joten kauniina keäspäivänä täällä oleskelee oikein mielellään.

Färingsön saari on melko suuri ja se tunnetaan paremminkin nimellä Svartsjölandet, joka on saaren vanhempi nimi. Se on ollut kauan sitten kuninkaallisessa omistuksessa. Kuningas Gustav Vasa rakennutti saarelle Svartsjön linnan 1500-luvulla ja näin saaresta tuli merkittävä paikkaunta kuninkaan valtiossa. Vielä tänäkin päivänä saari on melko primitiivinen. Mutta saaresta kerron myöhemmin ehkä erillisessä postauksessa.

 

Kuningas Gustav Vasa asui Gripsholmin linnassa, mistä käsin hän kävi veneellä Tukholmassa ja Uppsalassa. Talvella jäitä pitkin. Joten hän kulki ehkä päivittäin Ekerön saarten ohitse. Uppsalaan pääsee vieläkin pienellä veneellä vesiteitse.

Kaikille näille Ekerön saarille pääsee busseilla Bromma Plan'ilta, jonne pääsee keskustasta vihreän linjan metrolla. Bromma Planilla on  kaikki tarvittavat palvelut. Täällä on jopa Sacndic Bromma hotellikin. Parhaassa tapauksessa pääsee Tukholman kekustasta Sergels Torilta 30 minuutissa perille.

Björkön saari, Birka, on ainoa jonne ei kulje bussia, eikä sinne ole siltaakaan.

Kaupungista pääsee Brjörkön saarelle saaristolaivoilla. Brjörkön saari on Viikingkien asuttama saari 700-luvulla. Saarella tehtiin kaikki tärkeät päätökset. Saarella oli asutusta 900-luvulle saakka.  Täältä  käsin Tukholma syntyi.

Björkö on saarista pienin ja se oli viikinkien pääkapunki Birka. Saarella voi tutustua viikinkien elämään. Saarelle tehdään Tukholmasta opastettuja päiväretkiä. Mutta saarelle voi tehdä aivan hyvin itse retkiä, kunhan vaan löytää saaristolaivan millä pääsee saarelle. 

HUOM! Ruotsissa sijaitsee ainakin toinen Björkön saari, mitä ei pidä sotkea yhteen tämän Ekerön kunnassa sijaitsevan Björkön saaren kanssa.

Ansgarkorset i Birka

Ansgar oli pohjolan apostoli, joka kulki paikasta toiseen ja saarnasi evankeliumia. Ansgar oli syntynyt Bremenissä Saksassa vuonna 801. Hän oli saksalainen benediktiinimunkki, lähetyssaarnaaja ja arkkipiispa Hamburg-Bremenin hiippakunnassa, johon koko Pohjola kuului siihen aikaan. 

Ansgar julistettiin pyhimykseksi. Hän oleskeli 800-luvulla Ruotsissa ja luultavasti vuonna 870 hän oleskeli Birkassa. Ei tiedetä kuninkaan nimeä, joka perusti Birkan, mutta kuningas asui siihen aikaan naapurisaarella Aldesö'ssä, jossa kuninkaalla oli Hovgården, kuninkaan kartano ja maatila.

Noin 700-1000 asukasta asui siihen aikaan Birkan kaupungissa. Intiasta saakka tuli tavaraa laivoilla Birkan saarelle, lasia, silkkiiä ja mausteita ja Birkasta lastattiin aluksiin rautaa, turkiksia, nahkaa, sarvia, hopeakolikoita ja paljon muutakin vietäväksi ulkomaille. 

Ansgar saapui kuninkaan luokse kysymään luvan käännytystyöhön. Luvan saatuaan hän perusti jopa seurakunnan Björkön saarelle. Piispaksi svealaisten valta-alueelle tuli Gautbert, joka oli ranskalainen pappi alunperin. Hän rakennutti kirkon Birkan kaupunkiin. Gautbertistä tuli Sveariken ensimmäinen katollinen piispa. Sveariken/svealaisten valta-alueen pääkapunki oli Vanha Uppsala, missä on valtavat hautakummut, mihin on haudattu svealaisia kuninkaita. Maakunta Svealand on sannut nimensä sen ajan valta-alueesta. Se vaan on paljon laajempi kuin se alkuperäinen  Svearike/Svealand oli, ja siihen kuuluu Taalainmaa, Närke, Södermanland, Uppland, Värmland ja Västmanland.

Mutta Ansgarin vaikutus ei mennyt perille. Useimmat svealaiset palvelivat  sinnikkäästi vanhoja jumaliaan jatkossakin.

 Birka, viikinkien asuinpaikka 700-900-luvuilla

Ruotsaiset eivät ole ollleet kiinnostuneita Unescon maailmannperinne kohteista, koska ruotsalaiset tykkää että listalle kelpuutetaan kohteita liian helposti. Tanskaliset sen sijaan tappelevat siitä mitkä tanskalaiset kohteet saa hakea paikkaa listalla. Mutta Birka on kuitenkin maailmanperinne kohde.

Ei tiedetä että kuka oli se kuningas, jonka  ajalla  Birkan kaupungin perutettiin noin vuonna 790. Siihen aikaan oli useita kuninkaita, jotka eivät edes tienneet omien valta-alueidensa raoja, eikä ymmärtäneet vallan käytöstä, koska he itsestään selvästi syntyivät vallanpitoon. Lähellä sijaitsevalle Adelsön saarelle kuitenkin rakennettin kuninkaan kartano Hovgården. Noin 700-1000 henkilöä asui Birkassa. Saarelta on löydetty noin 3000 hautaa. 

Adelsön saarelle rakennettiin vuonna 1200 Alsnön kuninkaan kartano. Silloinen kuningas on hyvin tunnettu Magnus Ladulås, joka hallitsi 1200-luvulla. Siihen aikaan ruotsalaiset olivat läheisissä yhteyksissä saksalaisten kreivi- ja herttuaskuntien kanssa ja niinpä Ladulåskin sai vaimokseen Holsteinin kreivin Hedvig tyttären. Hänen äiti oli arvovaltaista Meglenburgin sukua. Eurooppalaiset avioituivat ristiin rastiin keskenään, joten siksi nämä kuninkaallsiet suvut ovat tavalla tai toisella sukulaisia keskenään. 

Magnus Ladulås päätti palkita palveluväkeään jakamalla frälsejä/rälssejä, ja niistä suvuista syntyi svenmaalainen keskiiuokka. Ruotsalaisen rälssisyteemin esitteli kuningas Magnus Ladulås Alsnön perussäännöllä Alsnön talossa vuonna 1280. Pääasiassa rälssi koostui ruotsalaisista ja saksalaisista suvuista. Silloisella keskiajalla rälssititteli oli maatilan omistavan maanviljelijän titteli, joka oli vapaa verotuksesta eli 'veroista pelastettu'. Poikkeus koski myös myöhemmn 1500-luvulla aateliston ehdotonta oikeutta tiluksiinsa, jotka muuten olivat kuninkaallisia metsästys- vesi-, vuoristosäännösteltryjä. 

1500-luvulla rälssisääty muuttui kuinkaan päätöksestä aatelissäädyiksi. Eihän Ruotsin kuingas halunut olla huonompi vallanpitäjä kuin saksalaisetkaan. Rälssisäädyn ja myöhemmin aatelissäädyn muodostivat vakiintuneet suurmiehet ja varakkaat maanviljelijät, jotka kuningas vapautti veroista, jos he olivat valmiita seisomaan hänen palveluksessaan. Kristinuskon myötä uskonnon merkitys tuli aatellisten velvollisuuksiin.  Syntyi myös soturiluokan/ritarit, mikä oli osittain katolisen kirkon vaatimus koskemattomuudesta maallisten ruhtinaiden sekaantumiselta kirkon asioihin.

Ruotsin aatelistoon pääsyn kriteerajä oli ensi alkuun se, että suvun esi-isät kuuluivat vuonna 1400 suorittivat panssaripalvelua hevosen selässä Alsnön lain mukaan ja olivat siten verovapaita.

Arkeologien löytämät esineet ovat nykyään Statens Historiska Museum, Valtion histroriallisessa museossa, Narvavägen'illä. Birkan saarella sijaitsee nykyään myös museo. Birkan saarelle voi tulla omalla veneelläkin. Siellä on vierassatama, kahvila ja ravintola. Täällä opas kuinka Birkan saarelle löytää.

Luultavasti väki väheni Birkan saarella 900-luvulla kun kaupanteko siirtyi Sigtunaan. Maanpinnan nousu voi olla osa syy siihen, ettei laivoilla enää päässyt lännestä päin Birkan saarelle. Ainakin maanpinnan nousu aiheutti sen että Statsholmenille, siis Gamla Stan'iin, voitiin aloittaa rakentamaan asuinrakennuksia. Kalastajaperheet olivat  900-luvulla ensimmäiset asukkaat, jotka muuttivat Gamla Staniin.

Ansgarskapellet, Anskarinkappeli, Birka

Arkkitehti Lars Israel Wahlman suunnitteli tämän kappelin Birkan saarelle 1100 vuotta sen jälkeen kun Ansgar saapui Birkan saarelle. Ansgar piti Ruotsin ensimmäisen kristillisen jumalanpalveluksen suurin piirtein juuri kappelin paikalla. 

Svealaisten valtakunta on merkattu keltaisella, gööttalaisten sinisellä  ja guuttien vihreällä. Pohjois Ruotsissa ei ole ollut tietääkseni lainkaan paikallisia kuninkaita. Eikä siellä ei ole linnoja eikä herraskartanoitakaan. 

Skåne on aina kuulunut enempi tai vähempi Tanskaan. Viikinkien ajalla Skåne oli tanskalaisten viljelysaluetta. Tanska on muuten maailman vanhin kuningaskunta. Tanskan kuningatar Margrethe on suorassa sukulinjassa Tanskan ensimmäisen kuininkaan Harald Blåtand'in, Harald Sinihammas, kanssa 900-luvulta saakka. Hän oli myös Norjan kuningas samalla.

Ruotsi on melkein yhtä vanha kuningaskunta kuin Tanska. Kuinkaallisissa  piireissä toimitaan aina kuningaskunnaan iän mukaan. Tapahtumiin marssitaan sisään siinä järesstyksessä, olipa kyse kruunajaisista, häistä, hautajaisista tai kissanristijäisistä, että ensin tulee perisidentit ja sitten kuninkaalliset. Kuninkaallisista tullee ensin nuorimmat kuiningaskuntien jäsenet ja viimeisinä vanhin ja siis arvovaltaisin kunigaskunta Tanska. Tanskan Kunigatar Margrethe II (Oldenburg-Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburg) ei matkustanut juuri koskaan ulkomaille, joten Ruotsin kuningas ja Victoria ovat olleet kauan arvovaltaismmat vieraet ja tulevat sisään viimeisinä. (Ruotsissa kuninkaallisa kutsutaan vain nimellä, joten minäkin teen niin).

Marghrete syntyi ja kasvoi Glücksburgin linnnssa, mikä nykyään sijaitsee Saksan puolella. Hän matkusti  lapsena äitinsä Ingridin kanssa kesäisin junalla Ruotsiin tapaamaan sukulaisia. Ingrid oli nimittäin Ruotsin prinsessa, jonka isä oli Ruotsin kuningas Gustav II Adolf. Joten Margrethe on myös kaiken kukkuraksi  Bernadotte. 

Japanin uuden keisarin virkaanastujaissa sai Carl Gustav ja Victoria istua keisarin rinnalla, koska he olivat korkea-arvoisimmat vieraat. Mraghrtehe ei halunnut lentää Japaniin. Kruununprissi oli kuitenkin paikalla, mutta  hän sai tulla sisään aikaismemmin kuin kuninkaat ja kuingattaret. Kuinkaana hän saa aina tulla sisään viimeisenä.Japanin keisariperheen jäeent ovat erittäin hvuiä sytväiä Ruotsin kuninkaan kanssa.  

Svea Rike'n syntypaikkana pidetään vanhaa Uppsalaa, Gamla Uppsala, joka sijaitsee pari kilometriä nykyisen Uppsalan pohjoispuolella. Svea ja svealaiset nimistä tulee Sverige nimitys. Ruotsi on saanut alkunsa siinä 500-1000-luvuilla.

Mutta se oli Adelsö tai Alsnu, tai Alsnö kuten saarta on myös kutsuttu, josta Tukholma sai alkunsa. Kaikki alkoi jo rautakaudella.

Luultavasti sen ajan kuninkaan nimi oli Björn. Seuraavat kuninkaat olivat nimeltään Ring ja sitä seuraavasta tiedetäänkin jo hieman enempi. Kuningas Rangvald Knaphövde oli kuninkaana 1100-luvulla. Hän lepää nykyään Vretan luostarikirkossa.

Hänen jälkeensä Svean Rikeä hallitsi liuta Sverker'eitä, josta syntyi Srverkerska ätten, Sverkereiden dynastia.

Birger Jarl ei syntynyt lähelläkään Tukholmaa, vaikka häntä pidetään Tukholman perustajahahmona. 

Jaarli Birger Magnusson kuului mahtavaan Bjälbon dynastiaan ja hänen pojastaan Valdemrista tehtiin Svean Riken'in kuningas. Mutta koska poika oli alaikäinen niin isä Briger hoiti kuninkaan virkaa. Birger jarl oli Ruotsin viimeinen jaarli. Jaarliksi kutsuttiin paikallisia kuninkaita, joita oli siellä täällä, koska ei ollut minkäänlaisia valtioita eikä valtioiden rajoja. 

Birger jarl perusti Suomen puolella Hämeenlinnan vuonna 1250. Samana vuonna kun hänen pojastaan Valdemarista tuli Ruotsin kuningas. 

Hovgården, Adelsön saarella, Birkan naapurisaari

Hovgården oli  Sveariken, Svean valtakunnan, kuninkaan linna 700-luvulla

Adelsö, aatelisten  saari,  on noin 10 km pitkä ja 4 km leveä. Adelsön saarella on eletty jo ponssikaudella ja varsinkin viikinkien ajalla. Saari kuuluu Unescon maailmanperinenlistalle. Saarella on runsaasti eläimiä kuten hirviä, villisikoja, metsäkauriita, kettuja, jäniksiä ja minkkejä sekä paljon eri lintulajeja. 

Adlesön saarella asuu vakituisesti vain 750 henkeä. Jotkut käyvät Tukholmassa töissä saarelta käsin. Useimmat ova maanvilejlijöitä ja jokunen kalastajakin asuu joukossa. Kesäaikaan kolminkertaistuu asukasluku. Saarelta löytyy kirkko, ravintola, kahvila ja maalaiskauppa. Munsö'n saarelta käsin pääsee tänne autolautalla ilmaiseksi. 

Brommaplanilta Tukholmasta kulkee bussit 311 ja 312 Munsö'n lauttasatamaan. Munsö'stä Sjöängen'istä lautat kulkee Aldelsö'n Stenby'hyn. Bussi 312 kulkee lautan mukana ja ajaa lenkin Adelsö'ssä. Kesäaikaan pääsee Södertälje'stä laivalla Adelsö'hön S/S Ejdern nimisellä baatilla.

Tällä baatilla nimeltä S/S Eider voi matkustaa Adelsö'n ja Södertälje'n välillä kesäaikaan.

Mälaren järvi on melko iso järvi

Skansberget'illä sijaitsi muinainen linna

 Stenby säteri, joka on toiminut myöhemmin sairaskotina

Säteri tai sätesgård oli keskiajalla rälssikartano. Säterin omistaja oli vapautettu asettumasta sotilaaksi sodan sattuessa ja siihen aikaan sodittiin usein. Sätesgården'it rakkennuksineen olivat usein aatelissukujen pääasuinpaikkoja.. Aatelisethan olivat ennen vanhaan kuninkaan sotilaita. Heitä velvoitti osallistua sotaan jos heillä ei ollut kuninkaan lupaa olla osallistumatta, kuten tällainen rälssitila.

Olen huomannut että Suomessa luullaan että kuninkaalliset ovat aatelsia, mutta niin ei ole asian laita ole. Kuninkaalliset eivät ole aatelisia, vaikka monet kuninkaat ovat naineet aatelisneitoja vaimoikseen. Kuninkaalliset ovat ihan omaa porukkaa. Perusaateliset olivat kuninkaan sotaväkeä, koska armeijaa ei ollut,  tai heistä tuli muuta palvelusväkeä. Heistä tuli aatelisia vasta kun kun kuningas oli tyytyväinen heidän palveluihin. Kuningas sitten aateloi ne miehet jotka olivat palvelleet kuningasta hyvin, ja  kuningas antoi heille tontin ja kartanon palkaksi.

Nykyinenkin kuningas palkitsee palvelusväkeä, mutta kuninkaalla ei enää ole aatelointi oikeutta.

Kungshögen Adelsö, hautapaikka

Alsnö hus  1200-luvulta

Birger jarlin poika Magnus Ladulås ja Valdemar Birgerson rakennuttivat tämän Alsnö hus'in rakennuksen Adelö'hön alunperin omaksi kesäasunnokseen. Tässä rakennuksessa sääti Magnus Ladulås Alsnön säännön. Säännöt laadittiin ns herrainpäivillä ja säännöissä esiteltiin esimerkiksi talonpoikien privilegiot. Käytännöllisesti katsoen tämän säännön mukaan Ruotsissa oli tästä lähtien aatelisto olemassa. Näistä säännöistä sai sääty-yhteiskunta alkunsa.  Ei siis ihme että Alsnön saari on nykyään nimeltään Adelsö, aatelisten saari.

Håkansten, kuka lienee tämä Håkan ollut

Adelsö kyrka on peräisin 1100-luvulta

Tämä pieni söötti kivikirkko on tavallinen keskiaikainen salikirkko. Kirkkoa on korjailtu ja muokattu 1600-luvulla.  Kirkon kiviseinät kalkittiin, ikkunat uusittiin ja kirkon lattia vaihdettiin. Kirkko sai uudet penkitkin. 

Kirkkosali  näyttää modernilta. Kirkkoa on peruskorjattu ja muokattu moneen kertaan. 

Kirkon lähettyvillä on runsaasti hautoja ja riimukiviä, jotka ovat kuuluneet lähellä sijaineen Alsnöshusin folkungasuvulle, siis Bjälby kuningassuvulle.

Adelsön saarella asuu noin 700 henkeä ja osa heistä käy töissä Tukholmassa. Kesäaikaan täällä on moninkertaisesti enempi asukkaita. Autolautta kuljetta ilmaiseksi niin autoja kuin henkilöitäkin ja myös Tukholman kaupunginliikenteen busseja 311 ja 312 saarelle. Busseihin voi nousta Brommaplan'ilta.

HUOM! Adelsön saarella on rauhallista ja  uskomattoman mukavaa. Se on paikka, johon menen itsekin rauhoittumaan.

Adelsöfestivalen/Adelsön omat festivaalit kesäaikaan tulevat takaisin. Ne ovat perhefestivaalit missä musiikki ja picknick yhdistyvät, sekä seurustelu perheiden kesken ovat päätarkoitus. 

HUOM! Saarella asuu vain vajaat 800 asukasta, joten tungosta ei ole. Saarelle ei pääse muuten kuin autolautalla Munsön saarelta. Eikä saarella ole lerialuetta eikä ainoatakaan hotellia.

Glad Påsk!

Pääsiäiskynttilä

Noita-akka traditiolla on pitkä historia Ruotsissa. Kiirastorstaina ottaa noidat luudan, kissan ja kahvipannun ja lentävät Blåkullaan. Jotkut vanhemmat ruotsalaiset miehet saattavat vieläkin sanoa että kiirastorstai on ainoa päivä vuodesta kun akat ja kissat ovat pois kotoa ja saa olla ihan rauhassa.

Vanhassa ruotsalaisessa lakikirjassa Västgötalagen vuodelta 1220 oli voimassa laki ettei Blåkullalennoilla saanut loukata ketään. Toisin sanoen, jos joku väitti nähneensä vaikkapa naapurin rouvan lentävän luudalla hiukset hulmuten kevätpäiväntasauksen aikoihin Blåkullaan, niin se loukkasi miehiä. Noituutta pidettiin pelottelukeinona ja miesten häväistyskeinona, lakipykälien mukaan, ja se oli suuri synti joka vaati rangaistusta. 

Lailla yritettiin selittää että tuollaiset näyt ovat luultavasti vain luulottelua, mutta että syvällä keskiajalla uskottiin vahvasti noituuksiin ja oltiin vahvasti taikauskoisia. Loppujen lopuksi laki halusi sanoa ettei naishenkilöä voi hirttää tai muulla tavalla ottaa hengiltä kuin vain siinä tapuksessa että naishenkilö oli esiintynyt noitana. Siihen aikaan oli miehen vastuulla naisen kunnia ja maine, ennen kaikkea oman vaimon maine ja kunnia. Joten taikauskoisuus oli esikristillisellä ajalla miehinen ilmiö.

Noitaprosessit saavuttivat joukkohysterian tason ruostsalaisessa yhteiskunnassa 1400 - ja 1600 - luvuilla. Noin 300 naishenkilöä ehdittiin tappamaan 1600- luvulla, kunnes saatiin vainot loppumaan ja 1400- luvulla otettiin noin 400 naista hengiltä noitavainoissa. Siihen aikaan oli keskimäärin päivttäin yksi noita oikeuskäynti. Anna Eriksdotter Eskilstunasta oli viimeinen naishenkilö joka otettiin hengiltä noitavainoissa.

Vuonna 1779 poistettiin lakikirjoista noituutta koskevat pykälät. Tuomioita toki langetettiin suht koht vähän suhteessa Ruotsissa laajalti esiintyneeseen hysteriaan. Noitavainot olivat yleisiä Euroopassa keskiajalla ja monissa paikoissa poltettiin noitia oikein roviolla.

Venäläinen Modest Musorgskij oli säveltäjä, joka koko ikänsä suunnitteli kirjoitaa musiikkikappaleen aiheesta noitavainot tai noitien lento Blåkullaan jota myös nimitettiin nimellä noitasapattiinlento. Noitasapatti oli juhlat joihin noitien kerottiin lentävän juhlimaan ja irstailemaan.

Modest Musorgskij kirjoitti sinfoonisen runon En natt på Blåkulla, Yö Blåkullassa, jonka suomenkielinen nimi on Yö autiolla vuorella. Musorgskij ehti kuolla ennen kuin teos oli valmistui, joten Nikolaj Rimskij-Korasakov valmisteli sen loppuun. Sen venäläinen nimi on Venäläinen pääsiäinen. Tässä Lisa Viguier Vallgårda soittaa harpulla tämän kauniin kappaleen. Olkaapa hyvät!

Piero della Fransescan maalaus: Rezurrezione, ylösnousemus

Hautavahdit ovat nukahtaneet väsymyksestä...Voihan pojat minkä kokemuksen te menetittekään. Ihana maalaus ja erittäin inhimillinen kuvaus.

Maalaus löytyy Sancepolcron museosta. Valtavan korkeatasoinen museo, jossa on runsaasti kuuluisien taidemaalareiden teoksia. Sancepolcron alkuperäinen nimi oli Borgo del Santo Sepolcro, Pyhän haudan kylä. Pari pyhiinvaeltajaa Pyhältä maalta saapui tänne 900-luvulla ja he ihastuivat tähän todellakin idylliseen alueeseen ja perustivat luostarin, jonka he pyhittivät Pyhälle haudalle. 

Piero della Franseca syntyi tässä kylässä. Kylässä on syntynyt monta muutakin tunnettua kultturipersoonallisuutta. Kylä sijaitsee Arezzon maakunnan itäisimmässä kolkassa. Alue on tunnettu luonnonrauhasta, erakoistaan ja luonnonvaraisuudestaan. Tämä alue henkii todellakin hengellisyyttä ja henkisyyttä.

Sansepolcron tuomiokirkossakin on korkeatasoista taidetta. Tuomiokirkko on ollut pyhiinvaelluskirkko ja monet tunnetut henkilöt ovat vaeltaneet tänne vierailulle. Joukossa on nimiä kuten Fransiskus Assisilainen, pitkä liuta kuulusia herttuaita ja suurherttuaita, sekä paaveja ja piispoja. Kirkon taideteokset ovat jo sinällään houkutelleet tänne turisteja ja matkalaisia läheltä ja kaukaa.

Ortodoksista pääsiäismessua eripuolilta Tukholman ympäristöä, ortodoksisissa kirkoissa ja ortodoksisessa luostarissa Grillbyssä. 

Jag önskar er alla en riktig glad Påsk!

 Oikein hyvää ja rauhallista pääsiäistä kaikeille!

Rosendals slott

Rosendals slott, Djurgården, Rosendalsvägen 49

Raitiovaunu numero 7 kulkee Sergelin torilta Djurgårdeniin. Tämä raitiovaunu tulee jatkossa lähtemään Klarabersgatanilta, Åhlensin tavaratalon vierestä. Jää pois Bellmansron pysäkillä, jos haluat mennä Rosendalin linnan luokse. Pyskäkki on viimeinen pysäkki ja sen jälkeen raitiovaunu pyöräyttää pienen ympyrän ja pysähtyy vielä kerran Valdemarsudden pysäkillä. En oikein osaa sanoa että kumpaako niistä pysäkeistä voisi pitää päätepysäkkinä, mutta Bellmansron psyäkiltä on lyhin matka kävellä Rosendalin linnaan. 

Kesäaikaan on viikonloppuisin osittain autolla ajokielto Djurgårdenin saarella. Kuinkaalliset ja muut hovin asuinrakennuksissa asuvat saa ajaa Djurgårdsbrunnin siltaa ja edelleen Manillavägeniä pitkin kotiinsa. Bussi 69 ajaa myös sitä reittiä pitkin saaren päätyyn.

Djurgårdsförvaltningen AB on hovin firma joka omistaa osan Djurdgårdenin saarta, Kungliga Djurgårds Satsparkenin, Norra Djurgårdenin ja Övre Österlmain aluetta. Alueella sijaitsee noin 350 hovin omistamaa vuokra-asuntoa. Osa asuinrakennuksista sijaitsse Gamla Stanissa, Östermlamilla ja Solnassa. Asuntoihin jonotta paljon ihmisiä, mutta asuntoja ei vuokrata kenelle tahaansa. Vuokrat ovat normaalitasoa, mutta asunnot ovat kultuurisuojattuja. Hovi tienaa asuntojen vuokrilla mukavat summat. Valtion kiinteistölaitos vuokraa myös valtion omistamia rakennuksia ja myy osan niistä joka vuosi.

Linna on avoinna kiertokäyntejä varten 30 toukokuuta - 30 elokuuta tiistaista torstaihin määrättyinä kellonaikoina. Kello 12, 13, 14 ja 15 tehdään vajaan tunnin kiertokäynti linnassa. Osta lippu ja odota pääsisäänkäynnin edustalla kunnes opas tulee.

Talviaikaan  linnaa näytetään vain viikonloppuisin kello 12, 13, 14 ja 15. 

Sisäänpääsymaksu 100 kr, alle 18-vuotiaat vapaa sisäänkäynti ja opiskelijat 50 kr. Pääsylipun voi ostaa netissäkin.

Arkkitehti Fredrik Blom suunnitteli Rosendalin linnan vuosina 1823-1827. Linnassa on noin seitsemäntoista huonetta. Rakennus rakennettiin eläintenhoitajia varten heidän asunnokseen, sillä 1700-luvulla olivat hovin karja laitumella kesäajat juuri täällä Djurgårdenissa. Djurgårdenin saarella ei tainnut olla juuri muita rakennuksia siihen aikaan. Kuningas Gustav III luovutti linnan kamarijunkkari Georg Johan De Beschen käyttöön. Hänestä tuli myöhemmin leskikuningatar Sofia Magdalenan hovimarsalkka.

De Besche antoi hajoittaa linnan ja rakennuttaa uuden puurakennuksen entisen sijalle. Hän teetti myös tien Rosendaliin. Lopulta  hän möi linnan vuonna 1798 kreivitär Aurora De Geer'ille. Aurora rakennutti kaksi uutta siipirakennusta, mutta Aurora ei juuri viihtynyt Rosendalisssa hänkään, vaan hän asui enimmäkseen Finspångs slott, Finspångin linnassaan, Itägötanmaalla. Finnspångin linnan omistaa nykyään Siemens yhtiö. Herttua Gredrik Adolf vuokrasi Rosendalin linnaa, mutta Aurora möi linnan kreivi Martin Bungelle vuonna 1802. 

Monien sattumien kautta sai kuununprinssi Karl Johan linnan omistukseensa. Karl Johan oli ensimmäinen Bernadotte suvun jäsen, josta sittemmin tuli Ruotsin ja Norjan kuningas. Carl Johan avioitui Pariisissa Napoleonin edellisen kihlatun kanssa, josta tuli sittemmin Ruotsin kuningatar Desideria. Karl Johan oli Ruotsiin tullessaan Ponte Corvon ruhtinas. Ponte Corvo sijaitsee Italiassa. Hänen oikea nimensä oli Jean Babtiste Jules, mutta kuningas Karl XIII adoptoi Jeanin ja antoi hänelle oman nimensä Karl, ja adoption kautta hänestä tuli kruununperijä.

Johan korjautti linnan ja rakennutti sitä lisää. Linnan viereen rakenenttiin ns Drottningens paviljong, kuingattaren paviljonki. Kruununprinssi osti kalliita upeita huonekaluja ja mattoja linnaan, mutta linna paloi aivan perustuksiaan myöten vuonna 1819. 

Pian rakennettiin uusi linna, jonka arkkitehti Fredrik Blom suunnitteli. Hän oli keksinyt systeemin kuinka rakennuksia voitiin liikutella paloina ja kasata kokoon uudestaan. Linna valmistuikin pian ja kuningas sai alkaa käyttää uutta linnaansa vuonna 1826. Linnan ulkopuolella oli vielä paljon tehtävää. Vahti- ja palevluskunnan asuinrakennus oli valmisteltava, hevostalli rakennettava ja englantilainen puisto piti vielä rakentaa kuingaspeheen iloksi. Linnaa ei oltu tarkoitettu asuttavaksi koska siellä ei alkuun ollut makuuhuoneita lainkaan. 

Rosendalin linnaa nimitettiin alkuun nimellä sommarpalatset tai huvilinna nimellä. Tänne matkusti kuninkaallinen perhe vain kesäaikaan rentoutumaan tai tapaaman ystäviään. Kuninags Oskar I otti linnan haltuunsa vuonna 1844 ja käski rakentaa makuuhuoneita linnaan. Pari vuotta sen jälkeen kuningas käski rakentamaan orangeriet, rakennuksen, jossa sijaitsi sisäpuutarha, sateisia päiviä varten.

Josefina

Vuonna 1873 pidettiin linnassa mahtavat juhlat kun leskikuningatar Josefina tuli Tukholmaan. Josefina ei ollut kuka vaan. Hänen nimensä oli Josefina Maximiliana Eugenia Napoleona av Leuchtenberg. Hän syntyi Milanossa Italiassa ja kuoli Tukholmassa vuonna 1876. Hän oli naimisissa Ruotsin ja Norjan kuninkaan Oskar I:n kanssa. Nykyinen kuingatar Silvia ja kruununprinsessa Victoria käyttävät Josefinan kruunuja ja koruja.

Josefina oli alunperin erittäin kuulun de Beaucharnais suvun jäsen. Napoleon I meni naimisiin Josefinan äidin kanssa ja Napoleon I adoptoi Josefinan. Josefinan isä oli Napoleonin armeijan kenraali ja enempi tai vähempi Napoleon I:n adoptoitu poika ja Italian varakuningas. 

Napoleonin vallan hajottua yritti Eugene De Beaurhanais julistaa itsensä Italian kuninkaaksi, mutta hän epäonnistui ja joutui pakenemaan Saksaan. Siellä hän osti kokonaisen Eichstättin herttuaskunnan itselleen. Itseään hän alkoi kutsua nimellä Leuchtenburgin herttuas.

Ruotsin kuningasperhe vuonna 1857

Vasemmalta lukien prinssi August, prinsessa Sofia av Nassau, prinssi Oskar, kruununprinssi Karl ja prinsessa Eugénie. Eturivissä vasemmalta kuningatar Josefina, kuningas Oskar I, prinsessan Louse, kruununprinsessa Lovisa.

Kun Oskar I oli vielä kruununprinssi, niin hän matkusti Euooppaan katsastamaan prinsessoja. Hän tapasi  Saksassa Josefinan, joka oli silloin vain 15-vuotias ja tapaamisen jälkeen alkoi Josefina opetella ruotsinkieltä. Häitä juhlittiin vuonna 1823 Münchenissä. Josefina kuskattiin laivalla Tukholmaan, jossa Ruotsin kuningas ja kruununprinssi Oskar odottivat häntä laivalaiturilla. Pariskunta asui pari vuorokautta Hagan linnassa ja katollinen vihkiseremonia pidettiin Storkyrkan/Suurkirkossa, Gamla Stan'issa.

Oskar I:n kuoltua matkusti Josefina Portugaliin tapaamaan siskoaan Amalia av Leuchtenbergiä, joka oli sairastunut. Amalia oli leski miehensä Brasilian keisarin Peter I:n kuoltua. Josefina oli kotimatkalla Hamburgissa kun hän kuuli että hänen poikansa kuingas Karl XV oli sairastunut. Kuninags kuoli samana päivänä Malmö'ssa. 

Kuvassa vasemmalta: kuningatar Desideria, kruununprinsessa Josefina, prinssi Karl XV ja kuningas Karl XIV Johan, sekä kuninkaallisia lapsia.

Pitää muistaa että alunperin niin kamédiadeami, kuten suuri osa Ruotsin kuninkaallisten koruista ovat Napoleonin vaimon, Josephinan koruja, ja jotka sitten kulkivat Ruotsiin kuningas Oskar I:n vaimon mukana, kun kuningas meni naimisiin Josefina Leuchtenbergin kanssa. Josefinan isän äiti oli keisarinna Josephine Bonabarte.  

Kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel

Kuusi vuotta tämän tapahtuman jälkeen matkusti Josefina Roomaan tapaamaan paavia. Roomassa hänet otti vastaan Italian kuningas Emanuele II ja he kävelivät yhdessä pitkin Rooman katuja kuninkaan opastuksella. Pitää muistaa että Josefinan isä oli Italian varakuningas. Josefina jopa jaksoi kiivetä Pyhän Pietarin kirkon kupoliin, vaikka oli jo melko iäkäs. Paavin tapaamisen jälkeen he jatkoivat yhteyksiä kirjeenvaihdon kautta. 

Kotimatkalla Josefina psyähtyi Bolognassa sillä Napoleon oli tehnyt hänestä Bolognan prinsessan. Salzburgissa hän tapasi Ranskan x-keisarinna Eugenie'ta, joka oli leski miehensä Napoleon III:n kuoltua. Josefiena kuoli vuonna 1876, vain kolme vuotta sen jälkeen, kun juhlat pidettiin täällä Rosendalin linnassa, leskikuningatteren kotiinpaluun kunniaksi.

Josefinalla oli paljon upeita diadeemeja  ja korva- ja kaulakoruja. Korut oli valmistettu Italiassa ja hieman muokattu Ruotsissa. Josefinan diadeemejä ja kaulakoruja käyttää nykyinen kuningatar Silvia usein juhlatilaisuuksissa ja joskus myös kruununprinsessa Victoria. Niin Silvialla kuin Victoriallakin oli juuri tuo kuvassa oleva kamédiadeemi päässään kun heidät vihittiin.

Oskar I ja Josefina ovat haudattu Riddarholmin kirkkoon, Bernadotten suvun kappeliin, Riddarholmenilla.

 Joitakin historiallisia valokuvia linnasta 

Älvdalens Porfyrverk on valmistanut kauniin Rosendalsvaasin, jonka on suunnitellut F Westin. Älvdalen sijaitsee jossain Taalainmaalla. Alueelta löydettiin 1700-luvulla harvianaista kiveä, jota luultiin ensin jaspikseksi. Mutta se olikin porfyrikiveä. Harvinaista se on sillä mistään muualta Ruotsissa ei olla löydetty porfyriä. 

Mutta...myöhemmin huomattiinkin ettei vaasi ole porfyristä tehty. Mutta Älvdalenissa vamistettiin monta pyttyä ja pystyä porfyristä kuinkaallisiin ja aatelisiin tarpeisiin, kuten sargofageihin. Kuningas Karl XIV Johan itse lepää Älvdalenin  valmistamassa sargofagissa. Sargofagi painaa 11 tonnia ja sen kansi 5 tonnia. Kesti 8 vuotta sitä valmistellessa, mutta suurempi urakka oli edessä saada sargofagi Tukholmaan. Ensin odotettiin kunnon talvea, jotta voitiin vetää sargofagia lumessa Älvdalenista Gävleen, noin 250 kilometriä. Tarvittinn 70 miestä vetämään yksistään sargofagin kantta. Sargofagin sisällä oli viinapulloja ja jokaista mäkeä ennen ja jälkeen saivat miehet ottaa ryypyn. Gävlessä odotti laiva joka kuskasi sargofagin Tukholmaan ja se laitettiin Riddarholmin kirkkoon Bernadottekappeliin. 

Tässä samalla voin maninita että prinsessa Sofia on kotoisin Älvdalenista. Sofia asui monet vuodet yhdessä prinssi Carl Philipin kanssa vain kivenheiton päässä linnasta, Djurgårdenin kanavan toisella puolella. He tulevat täyskorjausten jälkeen muuttamaan lähellä sijaitsevaan Villa Solbackeniin, jossa Prinssi Bertil ja prinsessa Lilian asuivat monen monta vuotta.

Kuningas Karl XIV Johanin(1763-1844) portretti löytyy luonnollisestikin linnasta. Karl Johan stil/karljohanin tyyli, on nimeltään ruotsalainen empiirin aikakauden rakennus- ja kalustustyyli, joka sai nimensä kuningas Karl XIV Johanin nimestä, siis ensimmäisen Bernadotte sukuisen kuninkaan mukana. 

Rosendalin linna ei ole ollut varsinainen asunto, vaan se on toiminut huvimajana kuningasperheelle kesäaikaan. Linnaa ei ole kuitenkaan käytetty mies muistiin.

Istuva Bacchus on nimeltään tämä Erik Gustav Göthen veistämä patsas.

Rosendalin linnan puisto on yksi Tukholman upeimmista. Tätä puutarhaa hoitaa kuinkaallien hovi, tai Hovförvaltningen, joka kuuluu osana  Kungliga Hovstaterna eli lyhyesti sanottuna hoviin.

Rosendalin linnan puisto on avoin kaikille. Tämä on keskikesällä aivan paratiisimainen romanttinen puisto.

Malva on minun suosikki kukkani. Kesäaikaan on minulla ollut isoja Malvlaatikoita parvekkella. Mutta eräänä kesänä kissa meni istumaan niihin ja tallasi istutukset. Kissa luuli että ne laatikot olivat häntä varten.

Rosendalin Orangerie,  Rosendalsterrassen 2-6, Rosendalein puutarhan reunassa, on nykyään yksityis omistuksessa. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Georg Theodor Chiewitz, joka on suunnitellut useita rakennuksia myös Suomessa.

Hevostallin suunnitteli myös Fredrik Blom.

Kuningas Karl XIV Johan valmistutti ponttoonisillan Djurgårdenin saarelta Ladugårdsgärdetin  puolelle. Jo yksistään siitäkin syystä että kuningasperhellä oli karjaa  ja eläimiä tarvittiin kuljettaa sillan yli laitumelta toiselle. Eikä se ollut soveliasta rakentaa navettaa tai kanalaa tai sioille karsinaa aivan Rosendalin lähettyville. Hevosille oli oma tallinsa linnan lähettyvillä. Ladugårdsgärdetillä oli myös kuinkaallisia rakennuksia, kuten kuninkaan kalamaja, mahdollisuus ampumaharjoituksille ja ratsastukselle  sekä urheiluun.

Mitää siltaa ei enää ole tuossa kohtaa. Mutta suunnitteilla on rakenta silta.

Ladugårdsgärdet'illä sijaitsee esimerkiksi Karl XIV Johanin rakennuttama Borgen, joka toimi kuninkaan "taukopaikkana". Kuningas asui jopa Borgenissa useita viikkoja peräjälkeen kun armeija harjoitteli Ladugårdsgärdet'illä. Tämänkin rakenmnuksen suunnitteli Fredrik Blom, joka rakennutti sen osissa ja rakennus sitten koottiin kasaan paikan päällä. Täällä juhlittiin kuninkaan virkaanastumista ja kansa sai olla mukana. Täällä vietettiin niin nimi-kuin syntymäpäiviäkin. Nykyään hovi vuokraa rakennusta yksityisille juhlia varten.

Kungliga Borgen, video!

Kyltti joka opastaa Rosendalin puutarhan poluilla. Tämä puutarha on tukholmalaisten kesänautinto numero yksi. Tänne tullaan nauttimaan kauniista luonnosta, tekemään ostoksia, kuten luomuviljeltyjä kotitekoisia leipomotuotteita, hilloja, mehuja ja säilykkeitä. Täällä voi istua hyvällä säällä tunti kaupalla ja rupatellen niitä näitä. Tällä voi syödä lounaankin. Täällä pidetään myös kursseja jos halaua opetella puutarhanhoitoa. Täältä vi ostaa taimia, siemeniä, hedelmäpuita ja pensaita omaan puutarhaan istutettavaksi. Täältä voi varata kasvihuoneen omia juhlia varten. Täällä voi pitää melkein kuka vaan luentoja ja sivistää kanssaeläviään. Tänne voi tulla kysymään neuvoa puutarhaongelmissa. Täällä on erilaisia näyttelyjä. 

Rosendalin kasvihuonetta ei enää ole jäljellä.

Niin kuin olette ehkä jo ymmärtäneet niin Tuholmassa on hyvin yleistä että on vain luomutuotteita tarjoilla. Tukholmalaiset syövät yllättäen terveellistä ruokaa ylipäätään. Kahviloissakin on aina erittäin terveellisiä ruokalajeja tarjolla ja aina melkein luomutotteista valmistettuja. Niinpä täälläkin Rosendalin puutarhassa. Mukava lounspaikka eksäaikaan.

Aukioloajat: 

Maanantaisin suljettu ja juhannusaattona sekä tammikuussa.

Avauspäivä 3. helmikuuta.

helmikuu - maaliskuu kello 11.00-16.00

huhtikuu - lokakuu kello 11.00-17.00 

 marraskuu - joulukuu kello 11.00-16.00