Allhelgonakyrka

Allahelgonakyrkan, Helgalunden 9

Avoinna:

kaikkina viikonpäivinä kello 12-16

Allhelgonakyrkan/Kaikkien pyhimysten kirkko,  Helgalunden, keskellä Södermalmia

Lars Johnsonin kauniita kuvia Allhelgona kirkosta.

Helgalunden/pyhälehto on pieni puistoalue hyvin lähellä Skanstullin metroasemaa, Södermalmilla. Vaikkakin tuo nimi Helga tulee varmasti naisen nimestä Helga eikä sanasta helg, joka tarkoittaa pyhää. Oli miten oli... se sopii hyvin puiston nimeksi.

Allhelgonagatan on katu Södermalmilla Tukholmassa. Katu ulottuu lännessä Helgalundenin puistosta ja Allhelgonakyrkanin kirkosta idässä Götgatanin katuun.

Tämä kirkko kuuluu Katarinan seurakuntaan. Kirkko valmistui vuonna 1918. Pappi Victor Södergren pani alulle keräyksen kootakseen varat kirkon rakentamista varten tähän pieneen kauniiseen lehtoon. Arkkitehti Joel Nordborg suunnitteli kirkon. Hän otti mallia vanhoista 1700-luvun maaseudun kirkoista. Ajatus oli että kirkko rakennetaan ensialkuun puusta ja laskelmoitiin että kirkko ehkä tulisi kestämään kymmenisen vuotta, jonka jälkeen kirkon voisi rakentaa uudestaan kivestä. 

Vuonna 1930 luultiin että kirkko jouduttaisiin hajoittamaan. Kirkon ystävät alkoivat kerätä varoja ja vuoteen 1972 saakka kirkon ystävät onnistuivat kootuilla varoilla ylläpitämään kirkkoa kunnes Katarinan seurakunta otti kirkon huostaansa.

Pappi Olle Carlsson on pitänyt kirkossa erittäin suosittuja Allhelgonamessuja, kaikkien pyhimysten messuja. Dagen niminen kristillinen päivälehti kirjoitti vastikään että Olle jättää kirkon. Siitä hän ilmoitti suorassa radiolähetyksessä. Olle sai koottua uusia kirkossakävijöitä joukkottain, varsinkin alkoholisteja joista useat onnistuivat lopettamaan juomisen. Olle itse on entinen alkoholisti. Hän on kirjoittanut kirjan nimeltä Kristendom till ateister, kristinuskoa ateisteille.

Kirkossa on omat hartaushetket useille ryhmille, kuten moottoripyörä kerholaisille.

Kirkkorakennus on aivan ihana. Se sijaitsee kauniissa lehdossa hiljaisella ja rauhallisella paikalla Södermalmilla. Kirkossa pidetään usein konsertteja. Kirkko on myös näköjään hyvin suosittu vihkikirkko.

Syysiltana...

Uudessa putsatussa kunnossa 

Allhelgona kirkossa on noin 160 vapaaehtoista auttajaa ja työläistä. Jumalanpalveluksessa suununtaisin on joka ikinen penkki varattu. 

Kirkon tiloissa laitetaan ruokaa ja leivotaan leipää ja pullia. Kaikki vaapaaehtoiset eivät ole edes kristittyjä mutta kaikki ovat silti tervetulleita joko auttamaan tai vaan osallistumaan tai tulla vain syömään aamiaisen, lounaan tai päivällisen. Hengellisyyson kaikille mukana oleville yhteinen tekijä.

Täällä on keskustelukerhoja, tanssikerho, gigong ryhmä, hartaushetkiä, kahdenkeskeisiä keskusteluja ja raamattukerhoja. 

Alttaritaulun on valmistanut Erik Abrahamsson.Se on triptyykkimallinen puumalaus. Abrahamsson on maalannut monen monta puista alttaritaulua, mutta tämä taitaa olla ainoa hänen maalaamistaan alttaritauluista Tukholman alueella.

Kirkkosalia on kunnostettu aivan viime aikoina. Ulkoseinät on myös maalattu ja nyt elokuussa kirkko avattiin taas käyttöön. Kirkon yhteyteen rakennettiin 120 neliötä uutta tilaa, jossa laitetaan ruokaa ja leivotaan sekä syödään. Khavila on uusi kohtauspaikka. Tiloissa on myös muita kokoontumis-ja keskustelutiloja. Helgalunden puisto sai myös valaistuksen ja puistoalue siivottiin. Puistoon istutettiin uusia pensaita ja puisto sai uuden ruohomaton.

Kamarimusiikkifestivaalit kirkossa 3-6 syyskutta.

Ari Eskelisen taidetta ja kuvia on esillä kirkon kahvilassa Helga café koko syksyn.

Kahvila on avoinna suuntaista torstaihin kello 14-20.

 

Kahvila sijaitsee pohjakerroskessa ja se tarjoaa seuraa ja opiskelua rauhallisessa ympäristössä. Kasvisruokaa ja luomu-, reilun kaupan kahvia tarjoillaan. Siellä on myös pieni kirjasto ja opiskelutiloja, joissa on wifi. 

Konstnärsbaren

Konstanärshuset/Taiteilijoiden talo, on nimeltään tämä venezialaistyylinen rakennus. Tukholmalaiset taiteilijat olivat hajautuneet kahteen kastiin 1800-luvulla. Toiset (Kungliga) konstakademialaiset/taideakatemialaiset, kun taas toiset kuuluivat Konstnärsförbundet'iin/Taiteijaseuraan. 

Tämä kahtiajakauma oli kauan vallalla Ruotsissa, eikä siitä olla vieläkään oikein päästy eroon. Tälle ilmiölle on historialliset perusteet. Ruotsalainen aatelisto on aina saanut vaikuttaa vapaasti. He ovat saaneet etuoikeuksia joista joitakin on vieläkin laillisesti jäljellä. Aatelisilla on ollut kautta aikojen suuri valta vaikuttaa kuninkaaseen, koska kuningas oli täysin riippuvainen aatelistosta. Ruotsista ei olisi koskaan tullut suurvaltaa, eikä ruotslainen tiede, taide ja tutkimustyö olisi koskaan päässyt kehittymään sille tasolle mitä se on ollut, ilman aatelisten tukea ja osallistumista. Vuodesta 1280 vuoteen 1809 sai vain aateliset toimia virkamiehinä tai sitä korkeammissa viroissa. Vielä vuoteen 2003 saakka kuului Ritaritalo valtiolliseen hallintojärjestelmään ja oli hallituksen valvoma. 

Vielä tänäkin päivänä on suuri ero tavallisten ja aatelistoon kuuluvien välillä, vaikka aatelisten suoranainen valta on poistettu, kun kaksikamarinen eduskunta lakkautettiin vuonna 1971. Ero ei ole niin silmiinpistävä sillä ruotsalaiset aateliset eivät tee suurta numeroa itsestään julkisesti, kuten ei muutkaan ruotsalaiset. Aateliset sulautuvat yhteiskuntaan sulavasti pukeutumalla ja käyttäytymällä kuin kuka tahaansa. Kaikki ovat nykyään sinuja keskenään. 

Suuri taloudellinen ja kulttuurillinen valta aatelisilla on silti vieläkin. He istuvat vieläkin isoissa valtavissa linnoissaan ja herraskartanoissan. He omistavat suuret maa- ja metsätilat. Heillä on suuri vaikutusvalta ympärstöönsä vieläkin. Moni julkinen henkilö Ruotsissa kuuluu aatelistoon ilman että kukaan sitä tulee ajatelleeksi. Moni ei  edes sitä tiedä. Välikö hällä, toisaalta...

Sama jakauma esiintyy Ruotsissa muissakin asioissa kuten mm politiikassa. Ruotsissa ei ole vielä tähän päivään mennessä voinut oikeisto ja vasemmisto istua samassa hallituksessa.

Taiteilijoidentalon omistaa Svenska Konstnärernas förening/ ruotsalaisten taiteilijoiden järjestö, jonka pääsääntöisensä tehtävänä ja tarkoituksena on ollut yhdistää nuo kaksi edellä mainittua ryhmää. Samaan syssyyn syntyi Konstnärsklubben, taiteilijaklubi. Klubilla alkoivat arkkitehdit, taiteilijat ja taidehistorioitsijat tavata toisiaan. Klubin perusti Lundissa syntynyt taidemaalari Johan Christoffer Boklund. Alkuun hän opiskeli Köpenhaminan taideakatemiassa mutta siirtyi sieltä Tukholmaan. Kahdeksan vuotta hän asui Munchenissä ja palattuaan Tukholmaan hän perusti klubin. Silloinen Ruotsin ja Norjan kruununprinssi ja myöhemmin Ruotsin ja Norjan kuningas Karl XV oli innokas taidemaalari ja hän opiskeli maalaustaidetta Boklundin johdolla. Kuningas oli erityisesti ihastunut maalaamaan akvarellejä.

Naispuoliset taiteilijat perustivat oman järjestön nimellä Föreningen Svenska konstnärinnor. Järjestöön kuului noin 40 jäsentä ja osa heistä kävi Henri Matisselta ottamassa oppia. He ovat asettaneet töitään esille moniin eri paikkoihin Tukholmassa ja myös tänne taiteiljaklubiin ja ulkomaita myöten. Järjestö on vieläkin olemassa ja sen suojelijana toimii kuningatar Silvia.

Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Ludwig Peterson. Hän opiskeli Kuninkaallisessa Teknisessä korkeakoulussa ja sen jälkeen Taideakatemiassa. Hän sai jopa kuninkaalta mitallin ja myöhemmin akatemian johdossa oman jäsentuolinkin. 

Tässäkin tulee esille tuo ero taiteilijoiden olosuhteista. Taideakatemialaiset saivat kuninkaalta mitalleja. Mutta he jotka kuuluivat Konstnärsförbundet'iin eivät saaneet. Ei siis ihme että jakautuma syntyi taiteilijoitten välille. Taideakatemiaa pitivät rikkaat aateliset yllä ja he saivat aina johtohenkilön tuolinkin akatemian johdossa. 

Konstnärsförbundet toimi ja toimii vieläkin ammattijärjestönä. Järjestöön kuuluvat luonnoliisesti ne taiteilijat jotka tulivat köyhemmistä oloista ja jotka eivät edes omasta mielestään sopineet mennä opiskelemaan Taideakatemiaan. Tuskin oli varaakaan siihen. Uskokaa tai älkää mutta Taideakatemian "ensimmäiset jäsenet", siis korkea-arvoisimmat jäsenet, ovat Ruotsin kuningas Carl XVI Gustav ja kruununprinsessa Victoria. Siis vielä tänäkin päivänä.

Taiteilijoiden klubilla pidetään näyttelyjä. Näyttelyjen aikana on taitelijoidentalo avoinna keksiviikkona ja torstaina kello 12-17 ja perjantaista sunnuntaihin kello 12-16. Jos ei aukioloajat sovi niin soittamalla voi sopia sopivan veirailuajan. Täällä voi myös vuokrata galleriatilaa, vaikka omin käsin tehdyille taideteoksilleen. 

Pohjakerroksessa on SKF-jäsenillä (Svenska konstnärernas förening) jatkuva oma näyttelynsä. Näyttely muutetaan joka toinen kuukausi. Täällä olevat taideteokset ovat myynnissä.

Ravintola Konstnärsbaren, Smålandsgatan 7, Hallwylskan palatsin takana

Tämä on klassinen baari, pubi ja ravintola joka on entisellään sitten 30-luvun. Ravintola tunnetaan nimellä KB tukholmalaisten parissa. KB:n baari on pieni mutta yksi Tukhholman keskustan mukavimmista paikoista  jossa voi viettää rauhallisen hetken.  Tämä on ensiuokkainen ravintola josta aina löytyy joitakin halvempiakin tarjouksia. Perinteistä ruotsalaista ruokaa tarjolla. Ravintola on jopa palkittu ruuastaan. Kesäaikaan voi istua ulkona iltaisin melko rauhallisen Smålandsgatanin varrella. Konstanärshuset ja baari/ravintola sijaitsee Louis Vuittonin ja Marimekko myymälöiden välissä. 

Vastapäätä KB:tä sijaitsee Birger Jarlspassagen, galleriakäytävä. 

Avoinna maanantaista torstaihin kello 11.30-24.00

perjantaisin kello 11.30-01.00

lauantaisin kello 13.00-01.00

sunnuntaisin suljettu

Katkarapuvoileipä on tyypillien tukholmalainen "perinneruoka" -70-luvulta lähtien. Katkaravut ovat mielettömön kalliita nykyään mutta joskushan niistä voi nauttia ja KB:n katkaravut ovat tosi hyviä, mutta ei Tukholman halvimpia.

Raggmunk med sidfläsk, on tämä ruotsalainen perinneruoka nimeltään. Tämän kanssa syödään puolukkasosetta. Raggmunk tehdään raastetusta raasta perunasta ja paisteaan paistinpannulla. Sen seuraksi paistettua siankylkeä.

Ruokailun jälkeen voi siirtyä nurkan taakse, Birger Jarlsgatanin puolelle. Cafe Albert on ihana kahvila istua iltaa ja juoda iltakahvit. Miksipä ei vaikka juoda yökahvit silllä kahvila ei tada juuri sulkea koskaan oviaan. 

Ja jos se katkarapuvoileipä ehkä on liian kallis KB:ssä niin täältä kahvila Albertista sen saa huomattavasti halvemmalla. Tätä kahvilaa voi suositella lounaspaikaksikin. Kodikas ja kehuttu viihtyisä kahvila. Kahvilassa voi nähdä julkkiksiakin. Tällä alueella ylipäätään on kaikki kallista, mutta tämä kahvila on alueen halvimpia ja omalla tavallaan erikoinen kahvila. 

Vasa museet

Vasamuseet, Galarvarsvägen 14, Djurgården

Avoinna kaikkina viikonpäivinä kello 8.30-18

Sisäänpääsymaksu aikuiset 150 skr
lapset alle 18v ilmainen sisääpääsy
opiskelijat 100 skr (opiskelijahenkilökortti)

talviaikaan (1.syyskuuta-31. toukokuuta) 100 skr iltaisin  kello 17.00-20.00

Raitiovaunu nemero S7 T-Centralenilta,
 jää pois kyydistä Nordiska Museet/Vasa

Bussi numero 69, jää pois kyydistä Djurgårdsbron
Bussi numero 67, Nordiska Museet pysäkille
Bussi numero 76, jää pois kyydistä Djurgårdsbron

Djurgårdsfräjan/Djurgårdin lautalla Gamla Stanista, Skeppsbron
 kesällä Nybroplanilta

Sergels Torg'ilta noin 2 km kävellen.

Sotalaiva Vasa läksi neitsytmatkalleen 10. elokuuta vuonna 1628. Laiva oli lastattu kanuunoilla ja kuulilla sekä ruokaproviantilla. Laivassa oli noin sata sotamiestä, naisia ja lapsia. Ensimmäiset sata metriä laivaa vedettiin Slussenille saakka kunnes nljlä Vasalaivan kymmenestä purjeesta nostettiin ylös. Ammuttiin kanuunoilla saluutit ja neitsytmatka alkoi. Laiva oli hutera ja tuuli puistatti purjeita, laiva kallistui pahemman kerraan ja merivesi valui laivaan. Vasa laiva upposi 1300 metriä rannasta.

Matkasta tuli hyvin lyhyt. Laivan 150 matkustajasta pelastui vain 30. Ruotsin kuningas oli Preussissa ja hän sai kuulla onnettomuudesta vasta kahden viikon päästä. Kuninagas sanoi että syyllinen on rangaistava, mutta se oli melko mahdotonta sanoa että kuka olisi syyllien, kun ei edes ymmärretty syytä miksi laiva upposi. 

Amiraali Flemming, joka oli suomalaista sukua ja  joka oli suunnitellut laivan, laivarakennusmestari Henrik Hybertsson ja osittain myös itse kuningas Gustav II Adolf olivat syyllisiä. Ehkäpä kapteeniakin voitiin syyttää uoppamisesta osittain. Kuningas halusi ison laivan johon mahtui mahdollisimman paljon kanuunoja.

Museossa on laivan lisäksi kaiken kaikkiaan 14 eri näyttelyä jotka kertovat sen ajan historiaa, laivan ylösnostamisesta, laivan kunnostamisesta ja siitä, minkälaista elämä oli laivalla. Museossa on myös ne esineet jotka löydettiin kun laiva nostettiin ylös. Vasa laiva oli meren pohjassa 333 vuotta. Vuonna 1956 pantiin alulle laivan nostosuunnnitelmat, mutta vasta vuonna 1961 laiva nousi merenpinnalle.

Kuvassa laiva alkaa näkymään merenpinalla. Sen jälkeen laiva seisoi tilapäisessä rakennuksessa 27 vuotta ja laivaa suihkutettiin kemikaaleilla jotta puuosat eivät halkeilisi. Laiva ja laivassa olleet tavarat konservoitiin.

Nykyiseen museoon, Djurgårdenin saarelle, Vasa laiva siirrettiin vuonna 1990. Museossa käy vuosittain noin miljoona kävijää. Alkuun laivan sisälläkin sai käydä, mutta se kielelttiin. Laiva seisoo vedessä ja ilma museossa on erittäin kostea ja puuosat ovat liukkaita.

Museon satama

 

Museossa on ravintola jossa on lounas-ja kahvilatoimintaa. Isoa laivahallia  saa myös vuokrata juhlia varten.