maanantai 22. elokuuta 2016

Spångan kirkko

Spånga kyrka 2012a.JPG

Spångan kirkko ja sen päädyssä Bonden suvun hautakappeli

Vapaaherra, valtion veromestari, kamarineuvos ja Södermanlannin maaherra Gustaf Bonde (1620-1667) rakennutti 1600-luvulla Bonden perheelle hautakappelin Spångan kirkon kuoriin. Hänen vanhenpansa olivat Carl Bonde ja Margareta Sparer af Tofta. Hän syntyi siis kahden sen ajan mahtavimman suvun jälkeläiseksi, Bonde ja Sparre. 

Gustaf Bonde sai Suomesta Malaxin ja Laihelan läänit omaksi lääneikseen. Hän asui kuitenkin Hässelbyn linnassa, joka ei sijaitsee kovinkaan kaukana Spångan kirkosta. Jo valinta kappelin sijainnista kertoo että vapaaherra Gustav Bonde oli omasta mielestäänkin erittäin arvovaltaista sukua. 

Bonden suku möi pois Hässelbyn linnan ja antoi  arkkitehti Nicolaus Tessin vanhemalle tehtäväksi suunnitella hautakappeli tänne Spångan kirkon päätyyn. Vuonna 1998 Bonden suku uuskorjautti koko kirkon ja kryptan, joka sijaitsee kuorin alla. Bonden suku on kustantanut hyvin paljon kirkon kalustuksesta, kunnostuksesta ja ylläpidosta. Tämä on seurakuntakirkko mutta toimii myös Bonden suvun omana kirkkona Tukholmassa.



Spånga on Tukholman kunnan pohjoisimpia osia. Alue on ollut asuttu jo kauan. Spångan pitäjä oli jo 1300-luvulla, vaikkakin  Spångan kirkko on rakennettu jo 1100-luvulla. Kirkko on yksi Tukholman vanhimmista kirkoista yhdessä Bromman kirkon kanssa. Spånga, kuten kaikki Tukholman kunnan pohjoiset alueet, kuuluvat Upplannin maakuntaan ja tällä aleella on useita hyvin vanhoja kirkkoja 1100-luvulta. Ruotsin keskiajan kahdella ensimmäisellä vuosisadalla 1060-1260  rakennettiin Ruotsissa 2300 kirkkoa, joten aivan tarkkaa vuosilukua on usein vaikea sanoa.



 Kuten kuvasta näkyy niin Bonden hautakappeli on suuri

Spånga Kyrka 4.jpg

Riimukiven pala on muurattu kirkon seinään

Spånga Kyrka, ingång.jpg

Kirkon vieressä sijaiteee kaunis vanha kirkkomaa

Spånga kyrka ext2.jpg

Bonde suvun sukukappeli

Herrasväen ajaksi kutsutaan aikaa 1600-luvulla. Kun kuningatar Kristian kruunattiin niin aatelisherrat kävivät jonoon saadakseen läänityksiä kuningattarelta. Pohjanmaan maakuntaa Suomessa ei haluttu läänitettäväksi koska siellä sijaitsi sotalaivasto. Mutta toisin kävi. Gabriel Bengtsson Oxenstierna sai Mustasaaren, Korsholmin ja Vasan. Anders Lilliehöök sai Närpeksen,  Gustav Persson Baner sai Karlebyn, Gustav Bonde sai Laihelan ja Malaxin, Klas Tott sai Lapuan ja Ilmolan jne. Samalla tavalla jaettiin myös Pohjoinen Pohjanmaa aatelisherroille  ja armeijan mieheille.



Riddarholmin kirkko

Riddarholmin kirkossa, joka kuuluu Ruotsin hoville, lepää kaksi kuningasta pääalttarin edustalla, Magnus Ladulås ja Karl Knutsson Bonde (Karl VIII) (vasemmalla). Vuonna 2011 avattiin Karl Knutsson Bonden hauta ja jälkeenjäännökset tutkittiin. Sitä ennen oli jo kerran avattu hänen hautansa vuonna 1915. 

Karl VIII toimi Ruotsin kuninkaana kolmeen eri otteseen ja kerran myös Norjan kuninkaana.

On luultu että Karl Knutsson Bonde itse oli määrännyt että kun hän kuolee niin hänet on haudattava Magnus Ladulåsin/Mauno Ladonlukonviereen. Karl Knutsson Bonden jälkeenjäännöksiä ei kuitenkaan löydetty. Avattiin myös varmuuden vuoksi Magnus Ladulåsin tumba, ja sieltä ei löytynytkään Magnus Ladulåsin jälkeenjäännöksiä vaan päällimmäisenä oli Karl Knutsson Bonden jälkeenjäännökset ja hänen allaan kuusi mutta luurankoa. Sen sijaan osoittautuikin että Magnus Ladulås lepääkin siinä viereisessä tumbassa sukulaistensa kanssa.

Karl Knutsson Bonde liittyi Engelbreckt Engelbrecktpojan kapinallisten joukkoon. Engelbrektsson ja kuningas jopa hallitsivat Ruotsia yhdessä jonkin aikaa. Engelbrektiä pidettiin ja pidetään joissakin piireissä vieläkin Ruotsin kansallissankarina. Kuninags Karl Gustav Bonde ei halunnut olla vaikutusvallaltaan sen heikompi kuin Engelbrektikään.



Karl Knutsson Bonde on haudattu Tukholmaan kuninkaalliseen Riddarholmin kirkkoon.

Siinä missä kuningas Gustav Eriksson Vasa oli Ruotsin kansallisvaltion isä niin siinä Karl Knutsson Bonde oli isosisä. Hän oli eräänlainen renessanssiruhtinas ennen renessanssia ja imperiuminrakentaja ilman imperiumia. Kirkon ukonpuhdistaja ilman uskonpuhditusta. Hän soti jatkuvasti, haastoi riittaa jatkuvasti. Oikeastan hän oli erittäin epämiellyttävä henkilö, ja siitäkin huolimatta, kun kansalliset tuulet puhalsivat 1800-luvulla, nostettiin Karl Knutsson Bonde kansallissankariksi Gustav Vasan rinnalle.

Karl Knutsson Bonde  syntyi Suomessa vuonna 1408 ja kuoli Tukholman linnassa vuonna  1470. Hänet on haudattu Tukholmaan Riddarholmin kirkkoon. Hän makaa silelä kunniapaikalla Magnus Ladulåsin vierellä tombassa.

Karl Knutsson halusi sitoa Suomen vahvemmin Ruotsiin joten hän matkusti Viipuriin ja kruunasi itsensä kuninkaaksi. Vuosi sen jälkeen hän kruunautti itsensä myös Norjan kuninkaaksi, mutta ei kestänyt kauaakaan, kun Tanskan kuningas Kristian I pudotti Karl Knutssonin pois pallilta ja kruunasi itsensä Norjan kuinkaaksi. Siitäkös Karl Knutsson suuttui. Hän matkusti Skåneen ja varasti sieltä kalleuksia, kaikkea mitä ikinä irti sai. Siihen aikaan Skåne kuului Tanskalle. Mutta Tukholmaan saavuttuuan hän sai paljon kritiikkiä joten hän pakeni Preussiin. Tukholmaan palattuuan hänen oli pakko luopua kruunustaan joten hän matkusti Suomeen ja otti siellä isot läänit hallintaansa. Hän asui Turun linnassa ja välillä Viipurin linnassa. 

Rymättylän kirkossa on kalkkimaalus jossa kuvataan Karl Knutsson Bonde istumassa hyvin surullisen ja väsyneen tuntuisena. Kaikissa muissakin kuvissa hänet kuvataan samalla tavalla surumielisenä. Mutta 1400-luku oli keskiaikaa ja hyvin väkivaltaista aikaa, jolloin kukaan ei luottanut keneenkään. Suuria ennakkoluujoja ja luulosairautta potivat monet herrat ja kaikilla oli halu päästä toistensa niskan päälle.

Spånga kyrka 2012e.JPG

Bonden aatelissuku on yhdessä Bielken ja Natt och Dag sukujen kanssa Ruotsin vanhimmat aatelissuvut. Sitä paitsi hän kuului sen ajan arvovaltaiseen Sparren sukuunkin. Joten eihän se ihme että Karl Knutsson Bonden päässä kihahti. Siihen aikaan 1400-luvulla suuruudenhulluutta ei pidetty sairautena vaan merkkinä siitä että herra oli todellakin korkea-arvoien ja hänellä oli siksi täysi oikeus  olla  mahtava ja julma.

Bondes suku ei ole kuollut sukupuuttoon vaan nykyäänkin vielä he kuuluvat Ruotsin rikkaimpien sukujen joukkoon. Suku on numero 11 aateliskalenterissa. Bonden sukua on kolme eri haaraa, varsinaiset Bondet aluneprin Laihela'sta Suomesta, Bonde af Björnö (Trolleholmin omistajat, ns Trolle-Bonde) ja Bonde af Säfstaholm (Säfstaholmin omistajat).

Spånga kyrka 2012d.JPG

Spånga kyrka 2012b.JPG

 Kirkon sisäänkäynti

Spånga kyrka 2012c.JPG

 Sisäänkäynnin yläpuolella, asehuoneen päällä, on tämä aurikokello


Bonden hautakappeli on  avoin ja toimii osittain kirkon kuorina


Spångan seurakunta on keskiaikaista perua. Seurakunnan pappilassa tarjoillaan joka maanantai kahvit ja pullaa kello 11-14. Tarjolla on myös soppaa ja voileipiä. Sitten en tiedä jos siitä maksetaan jotain mutta luultavasti se on ilmaista. Kuuluu hyväntekeväisyyteen. Onhan sillä Bonden suvulla varaa tarjota kahvit.


  Pääalttarin takana näkyy hautakappeli ja hautakappelin alla sijaitsee krypta




Hautakappelin kattokupoli


Kirkossa on runsaasti kalkkimaalauksia jotka on maalattu vuosien 1300-1900-välisellä ajalla, kuudella eri aikajaksolla. Siitä ei ole tietoa että ketkä täällä ovat käyneet maalaamassa.


Kirkkosali on kaunis ja viihtyisä. Tyypillinen romaaninen tyyliltään, jollaisia rakennettiin ympäri Europpaa vuosina 1000-1250. Tynnyriholvi keskilaivassa ja tyypilliset pyöreähköt holvikaaret. Freskomaalaukset seinillä ja katossa kielii myös tyylistä. Sakasti rakennttiin vasta 1300-luvulla ja asehuone 1400-luvulla.


Spånga kyrka

Spånga kyrka int4.jpg

Spånga kyrka int2.jpg

Spånga kyrka int6.jpg

Spånga kyrka 2012g.JPG

Spånga kyrka 2012f.JPG

U 63, Spånga kyrka.JPG

Kirkon pihalla ja vanhalla kirkkomaalla on useita riimukiviä. Osa on muurattu kirkon muuriin.

Spånga Kyrka, detalj2.jpg

Spånga Kyrka, Vy kyrktorn 4.jpg

 Vanha kirkkomaa

Spånga Kyrka, träkors.jpg



Spånga Kyrka, sidobyggnad.jpg

U Fv1953; 266, Spånga kyrka.JPG

U 62, Spånga kyrka.JPG

U 61, Spånga kyrka (baksida).JPG



keskiviikko 17. elokuuta 2016

Brännkyrka kyrka


Brännkyrka kyrka/Brännkyrkan kirkko,

 Götalandsvägen 189, Älvsjö

Kirkko on avoinna joka päivä kello 9.00-16.00.

Bussi 144 Gullmarsplanilta pysähtyy kirkon luona. Bussi kulkee Gullmarsplanin ja Fruängenin väliä. Bussilinjan molemmissa päissä sijaitsee metroasema. Kiukron luon pysäkin nimi on Brännkyrka kyrka. Tukholman läänissä pääsee jokaisen kirkon luokse bussilla.

Brännkyrkan pitäjä kuului vudesta 1913 Tukholman kaupunkiin, mutta vuodesta 1971 jaettiin Brännkyrka kahden kunnan kesken, Tukholman ja Nackan. Brännkyrka nimistä paikkakuntaa ei ole olemassa, mutta Brännkyrka on Tukholman kunnan poliittisen jakauman mukaan Tukholman kunnan piiri/distrikti. Kirkko  sijaitsee erittäin kauniilla paikalla ikivanhan Götalandsvägenin varrella vain kaksi kilometriä Årtsavikenin eteläpuolella.

Tällä alueella on perinteisesti sijainnut ja sijaitsee vieläkin lukemamttomia kartanoita. Useimmat kartanoista ovat antaneet nimen kartanoiden ympärillä sijaitseville astustaajamilla. 

Brännkyrkan seurakuntaan kuului aikoinaan melkein koko eteläinen Tukholma. Nykyään seurakunta kattaa alueen Fruängeniltä Östebergaan.

Götalandsvägen/Götanmaan maantie on saanut nimensä siitä että se oli aikoinaan ainoa tie Tukholmasta Götalandin maakuntaa kohti kulkeva tie. Sitä ennen pääsi Tukholmasta vain vesiteitä pitkin pois kaupungista.


 Svarta Löt sijaitsi tällä paikalla Albyssä, Botkyrkan kunnassa

Matkan varrella sijaitsi tärkeä rakennus nimeltä Svarta Löt, nykyisen Botkyrkan alueella, jossa pidettiin ennen vanhaan keskiajalla tinget/käräjiä. Täällä pidettiin käräjiä jo 1200-luvulla.

Göta Landsvägenin varrelle syntyi ihan itsestään kestikievareita ja kirkkojakin pystytettiin tien varteen. Tie on suurelta osin nykyään hävinnyt koska uusia teitä on rakennettu entisen päälle pitkin ja poikin ja asuinalueita ja teollisuuttakin on rakennettu. Tie kulki Tukholmasta Johanneshovin, Enskede gårdin, Årstan, Östbergan, Örbyn linna ohitse, Älvsjön kautta Botkyrkaan. Siitä edelleen Salemin kautta Södertäljeen.


Göta Landsväg

Siellä täällä on lyhyitä pätkiä alkuperäisestä Göta Lansdsvägenistä jäljellä

Lähellä Brännkyrkan kirkkoa sijaitsi Lerkrogen niminen kestikievari, missä sai syödäkseen ja yöpymispaikan tarvittaessa. Rakennus kuuluu nykyään paikalliselle kotiseutujärjestölle.


Kotiseutujärjestön tilat

Tämä kotiseutu/hembygd-aate on tyypillisitä ruotsalaisille. Ruotsalaiset ovat koitiseutunsa kansalaisia ennen kaikkea, ei ruotsalaisia. Ruotsalaiset käyttää sanaa kotiseutu/hembygd sanaa isänmaa/fosterland sanan sijasta. Tämä voi olla vaikea suomalaisten ymmärtää, koska Suomessa on ajatus kansallisuudesta  ollut jo aikansa kiinteästi yhdisttety juuri suomlaisuuteen. Mutta kansalaisaate on Suomessa melko nuori ideologia. Luultavasti vain suomenruotsalaisilla alueilla voidaan ymmärtäää tämä ruotsalaisten kotiseutu rakkus, mikä ruotsalaisia ja suomenruotsalaisia saattaa yhdistää. 

Isänmaallisuus nimitystä ei Ruotsissa ole edes käytössä, mutta sen sijaan on nimitys kotiseutu/hembygd-nimitys. Isänmaallisuus/fosterland nimitys johtaa ruotsalaisten ajatukset heti fasismiin tai natsismiin ja pelkkä ajatuskin siitä saa ruotsalaiset vavahtamaan.

Fosterland (=maa missä on saanut kasvatuksensa) yhdistettiin aikoinaan ainoastaan lojaalisuuteen kuningasta kohtaan, ei yhteenkuuluvaisuutta kansalaisten kesken kuten Suomessa.

Ei missään muussa merkityksessä ja näin ollen sen ymmärtää ettei modernit kansalaiset enää tunne kuningasta kohtaan mitään erikoista lojaalisuutta. Isänmaallisuus on siis ollutta ja mennyttä, tarpeetonta. 

Eihän kuninkaalla ole edes valtaa ollut sitten miesmuistiin. Ruotsalaisille ei kuninkaalliset ole nykyään sen kummempia kuin muutkaan.Nykyään sanonta 'för kungen och fosterlandet' (=kuninkaan ja isänmaan puolesta) on käytössä vain humoristisessa mielessä.


Brännkyrka kyrkan kirkko sijaitsee Örby Slott nimisellä asuinalueella, joka on niin kuin nimikin sanoo keskittynyt Örbyn linnan ympärille. Örbystä ja Örbyn linnasta olen aikaisemmin kertonut täällä.


Kirkko kuuluu Tukholman alueen vanhimpiin kirkkoihin. Kirkko rakennettiin 1100-luvulla. Alkuperäinen puukirkko paloi tulipalossa. Kirkko rakennettiin uudestaan ja kirkolle annettiin nimeksi Brännkyrka/palanut kirkko, joka antoi sitten puolestaan nimen alueellekin. 

Nimi Brännkyrka löytyy monesta yhteydestä kuten pitäjän nimestä, maalaiskunnasta, seurakunnasta, piiristä, gymnasiumista, kotiseutujärjestöstä ja ties mistä, johon nimi Brännkyrka on yhdistetty, mutta mitään Brännkyrkan austustaajamaa ei ole. Lähin taajama on Örby slott, joka sijaitsee Örbyn linnan ympärillä. Kirkon luota on noin 350 metriä linnaan ja sen kauniiseen puistoon.

Brännkyrka kyrka

Brännkyrkan seurakunta on keskiajalta ja se kattoi aikoinaan paljon suuremman alueen kuin nykyään. Kolme omaa seurakuntaa on irroitettu omakseen. Brännkyrkan seurakunnalla on toinenkin erittäin moderni kirkko, Vårfrukyrkan kirkko, mikä sijaitsee Fruängenin alueella.

Brännkyrka kyrka

Brännkyrka kyrka

Uusi alttaritaulu

Brännkyrkan kirkko nimittäin peruskorjattiin vuonna 1975 ja silloin kirkko sai jonkin verran uutta kalustoa. Bertil Vallien on valmistanut lasisen alttaritaulun Orrefors Kosta Bodan lasitehtaalla.




Edellisessä valokuvassa näkee tämän pedaning kirkon vasemman puoleisella seinällä. Nämä kuuluu siis osana alttaritauluun, vaikka sijaitsevatkin melko kaukana alttaritaulusta.




Vanha alttaritaulu on Einar Forsethin valmistama. Ei ole aavistustakaan että mihinkä joutui tämä alkuperäinen alttaritaulu, mutta luultavasti se vietiin Historialliseen musoon Östermalmilla.






Penkitkin ovat uudemmalta ajalta.


Piscina/kastemalja, minkä on valmistanut Sven Lundquist. Kastemalja on Brännkyrkan kirkossa piscina ja se on vain moderni koriste-esine.

Piscina viittaa mielestäni Roomaan. Keskiaikaiset kylpyläaltaat olivat nimeltään piscina. Myöhemmin alettiin kirkkojen vesialtaita kutsua myös piscina nimellä. Altaassa ei kastettu lapsia vaan siinä huuhdottiin sakramenttiastiat. Papit pesivät siinä kätensäkin ja vesi juoksi altaasta Pyhään kirkkomaahan.

Asquasantiera on nimeltään pyhävesiastia,-malja tai -allas Italiassa, jossa on Pyhää vettä ja jossa jokainen katollinen saa kirkkoon tullessan kastaa sormensa ja sitten tehdä ristin merkin rintaansa. 

Roomassa nämä asquasantierat sijaitsee heti kirkon siisääntulossa.Roomassa mennään kirkkosalliin oikean puoleisesta ovesta  ja ulos vasemman puoleisesta ovesta. Roomassa ei ole enää lainkaan vettä näissä vesiastioissa. Lapset kastetaan fonte bettesimalessa, mikä vastaa melkein prikulleen ruotsalaista dopfuntia/kasteastiaa. Suomessahan kasteastiat taitaa enimmäkseen olla lasimaljoja.


Hautakappeli

Märta Helena Reenstierna oli rikas kartanonomistaja. Hänet on haudattu kirkkomaahan. Häntä kutsuttiin nimellä Årstafrun. Hän omisti Årsta gårdin kartanon tiluksineen 1700-1800-lukujen vaihteessa. Hän kirjoitti päiväkirjaa, mikä jopa julkaistiin. Päiväkirjat ovat nykyään Nordiska Museet'in varastossa. Hänen päiväkirjastaan saa hyvän kuvan sen ajan herrasväen elämästä. 


Lagerbielskan suvun hautakappeli



Muistolehto


 Ihana vanha kirkkomaa

Tukholmassa on tilanne sellaien ettei ole montakaan paikka mihin saa haudata arkun kanssa tilanpuutteen takia. Polttohautaus alkaa olla tavallisin ja melkein pakollisinkin.


Kirkon vieressä sijaitsee seurakuntakoti ja pihalla on lapsille leikkipaikka, missä on oma pieni kirkkokin.

torstai 11. elokuuta 2016

STHLM - Stockholm i mitt hjärta


STHLM

Tukholma lyhennetään nykyään STHLM. Tässä postauksessa ajattelin esitellä Tukholmaa musiikin muodossa. 

Ensimmäisenä annan Olle Ljungströmin laulaa oman sävellyksensä ja sanoituksensa aiheesta Tukholma.  Olle oli kulttipersoona ja joka nukkui pois aivan liian nuorena vain muutama viikko sitten. Joten tässä... Ollen muistoa kunnoittaen!


Jag springer för att hinna, hinna ifrån min rygg
jag springer för att jag, varit stygg.
Om jag rör mig riktigt snabbt, kommer ingen ikapp,
utan varning, ingen lapp, det bästa var att smita.

Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Guds utvalda stad, där en är ledsen, nå’n är mördad och nå’n är bara glad.
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Guds utvalda stad, man springer maran, nån rivs av den och resten står på rad.

Jag ålar över gator, tar den tid det tar
jag låtsas ibland ta till flykten men blir nog kvar
Om blodet är detsamma, skallfan sitter kvar
finns inget Nirvana nå’n annanstan,
så vad gör det om jag smiter

Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Guds utvalda stad, där en är ledsen, nå’n är mördad och nå’n är bara glad.
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Guds utvalda stad, man springer maran, nån rivs av den och resten står på rad.

Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Guds utvalda stad,
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm



Kaikkien rakastama Måns Zelmerlöw

Stockholm i mitt hjärta/Tukholma on sydämessäni, on kaunis ja herkkä melodia jonka on säveltänyt ja sanoittanut Lasse Berghagen. Tämä on eniten laulettu meolodia ohjelmassa Allsång på Skanseen, joka televisioidaan viikoittain joka kesä Skansenilta. 

Vaikka minä pidän hyvin paljon Roomasta niin Tukholma on kuitenkin minun kotikaupunkini ja kyyneleet tulee silmiin kun kuulenkin tämän laulun Stockholm i mitt hjärta. Joka kerta kun Suomen laiva on lähestynyt Tukholman satamaa olen saanut kyneleet silmiin. Joka kerta kun lentokone laskeutuu Tukholman kentälle niin tulee kyyneleet silmiin.

Tukholmalaiset ovat ylpeitä siitä että heidän kaupunkinsa on maailman vapain ja tasa-arvoisin kaupunki, koskien ihmisarvoja. Ylpeitä siitä että tänne haluaa muuttaa ihmisiä muista maista. Täällä on ok olla homoseksuaalinen, maahanmuuttaja ja erilainen, siis aivan oma itsensä, sillä Ruotsi on Landet Annorlunda/erilainen maa. Ruotsi on ollut monikansallinen valtio jo useammat sadat vuodet. Ruotsista on myös aika ajoin muuttanut pois väkeä. Aikoinan muutti Amerikoihin noin 1,5 miljoonaa ruotsalaista. Vuonna 2011 oli myös muuttoliike melko suuri. Silloin muutti 51000 asukasta pois Ruotsista. Täällä puhutaan noin 200 kieltä sekaisin. Se on aika monta äidinkieltä se.

Ruotsalaisten sanavarastosta puuttuu esimerkiksi sellaiset sanat kuin moka, arvo-se ja arvo-tämä, jotka saan lukea päivittäin suomalaisessa mediassa. Ruotsalaiset käyttävät hyvin vähän adjektiivejä tai kuvaaviaa sanoja. Täällä ei kukaan edusta, säihky tai ole tyrmäävän kaunis. Tukholmassa ei kukaan pysty mokaamaan itseään koska täällä ei tunneta sellaista käsitettä lainkaan. Ei ole edes olemassa käsitystä yhtenäiskulttuuristakaan ja eihän Ruotsissa olekaan sellaista. Jopa sanaa kulttuuri ei käytetä niin laajassa muodossa kuin Suomessa, vaan kulttuuri on hyvin suppea alue ruotsalaisen käsityksen mukaan. 


Tämä ei ole minun mielipiteeni vaan tätä ruotsalaisten eroavaisuutta, erilaisuutta, on tutkittu ja siitä on kirjoitettu monen monta kirjaakin. Ruotsalaisia itseään se ei näytä yhtään "vaivaavaan". He ovat täysin tietoisia siitä esimerkiksi ettei maahanmuuttajat ole erilaisia, vaan ruotsalaiset  itse ovat eriskummallisia, omalla tavallaan poikkeavia. Voisi jopa sanoa että ruotsalaiset vaikuttavat yhteiskunnallisessa mielessä syrjäytyneiltä. Ruotsalaiset jättävät tiedostetusti monet asiat ja seikat itsensä ulkopuolelle ja keskittyvät olennaiseen, tässä ja nyt. Luonteen piirteet ovat perinnöllisiä, kun taas persoonallisuuden piirteet muokkautuvat kasvun, kokemusten ja kehityksen mukana.


Tässä yhteydessä voisi sanoa että Abraham Maslowin tarvehierarkian porrastusasteikko on tavallaan toteutunut pitkälle ruotsalaisten parissa. Maslow jakoi ihmisen tarpeet eri portaisiin. Alinpana on fyysiset tarpeet, seuraavalla portaalla on turvallisuuden tarve, seuraavilla portailla on rakkauden, ihmisläheisyyden ja yhdistymisen tarve. Seuraavalla portaalla arvostuksen tarve ja ylinpäänsä itsensä toteuttamisen tarve. Maslow väittää että  ihmisillä on tarve tyydyttää kaikkia näitä tarpeita elämänsä aikana. Ensin on tyydytettävä alin taso, sitten seuraava ja jos onnistuu tyydyyttämään järjestyksessä kunkin porrasaskelman tarpeet, niin lopulta on vain yksi tarve jäljellä, itsensä toteuttamisen tarve. Tälle asteellle vaikuttaa moni ruotsalainen onnistuneen kiipeämään.

Ruotsalainen ei pane paljon painoa perinteille eikä traditioille, uskonnosta ja kulttuurista puhumattakaan. Mutta omaa synytymäpaikkaa ja sen ympäristöä kunnioitetaan suuresti. Avioliitto on institutiona menettänyt arvonsa jo monia kymmeniä vuosia sitten. Esimerkiksi Kungsholmenin saarella Tukholman keskustassa on noin 80 % yksineläjiä. Heillä saattaa olla suhde, jopa lapsiakin, mutta he elävät yhden aikuisen huushollissa, jossa asuu lapsia tai lapset asuvat vuoroviikoin. 
Ruotsissa asuu noin 47 % asukkaista yksin. Lait on säädetty jo monta kymmentä vuotta sitten siten ettei avioliitosta ole mitään hyötyä kenellekään, päinvastoin. 


Suurin ero ruotsalaisten ja suomalaisten välillä on järki-tunne linjalla. Ruotsalainen on rationalisti kantapäitään myöten, kuten useimmat länsieurooppalaiset. Kun taas suurin osa suomalaisista ovat emotionaalisia ja he käyttävät tunteitaan toimintojensa perustana, kuten slaavilaiset ja muut itäeurooppalaiset. Ruotsalainen vaikuttaa ensituntumalta usein kylmältä, vakavalta ja varautuneelta, kun taas suomalainen on melko tuota pikaa jo heittäytynyt tunteittensa vietäväksi.  

Ei siis ihme jos suomalaiset ja ruotsalaiset eivät ymmärrä toisiaan. Ruotsalainen mykistyy kun hän kohtaa suuria vaikeuksia ymmärtää mistä suomalainen oikein puhuu ja suomalainen alkaa ihmetellä kun ruotsalainen ei olekaan samanlainen kuin suomalaiset, sillä suomalaisille näyttää olevan erittäin tärkeää että kaikki ovat samaa mieltä ja kaikki käyttäytyvät samalla tavalla, eikä mokaa itseään. 

Suomalaisille on tärkeää saada tunteensa tasapainoon kaikissa ihmissuhteissa ja kohtaamisissa. Suomalaiset tarvitsevat yhtenäisyyden tunnetta (turvallisuuden tunnetta) kun taas ruotsalainen nauttii täysin siemauksin voidessaan olla erilainen ja poikkeava, ihan oma itsensä, eikä häntä häiritse tippaakaan jonkun muun erilaiset tunteet tai tykkäämiset. Ruotslaiset eivät viitsi kuluttaa aikaansa kinaamalla.

Olen lukenut suomalaisesta mediasta useamman kerran että Ruotsia pidetään suomalaisten parissa pk-valtiona, siis poliittisesti korrektina valtiona. Mutta se on mielestäni hieman harhaanjohtava käsitys, sillä ruotsalaiset, jotka ovat suuria individualisteja, ovat itse ns pk. Tällöin pk-käsityksellä ei ole lainkaan politiikan tai yhteiskunnan kanssa tekemistä, vaan se on pelkästään henkilökohtainen asenne, jonka alkulähde on syvällä perusluonteessa. Se on siis synnynnäistä eikä yhteiskunnallisesti tai poliittisesti ohjattua käytöstä tai asennetta. Ruotsalaisia ei ohjailla, muokata tai höynäytetä. Mutta ruotsalaiset antavat vapaat kädet politikoille hoitaa asioita. Harvaa kiinnostaa politiikka ylipäätään. Ruotsalaiset eivät tee suurta numeroa itsestään, mutta erilaisuudelle he antavat paljon arvoa ja antavat jokaisen olla oma itsensä. 

Tukholmalaiset todellakin rakastavat kaupunkiaan ja hekin jotka ovat muuttaneet Tukholmaan tuntevat pian olevansa täällä  kuin kotonaan. Täällä saa olla ihan omissa oloissaan, oma itsensä, kukaan ei arvostele tai riko rauhaa. Ei siis ihme että Tukholmasta on väsätty lauluja, monia kymmeniä.
 

Ja nyt sitten kaikki joukolla kyynelehtimään... Ruotsin ulkopuolellakin erittäin arvostettu ja kuuluisa laulaja Peter Jöback. Jöback on esiintynyt niin Broadwaylla New Yorkissa kuin Lontoon West Endissä. Peter on minun suuri suosikkini. Hän on ehkä nykyajan suosituin ruotsalainen laulaja.  Olkaapa hyvät!
  
 

  Orup: Från Djursholm till Danvikstull. Tämä melodia saa kenenkä tahaansa tukholmalaisen kyynelehtimään. Ta mig hem! Ta mig dit jag får sova mig hel igen! Voiko paremmin sanoa.

 
 
Pug Rogefeldt ja Darin, Stockholm
Videolla näkyy myös edesmennyt Olle Ljungström.


Sakta vi går genom stan, Monika Zetterlund

   

Zarah Leander, Stockholm blir Stockholm