Vendel ja Örbyhus

Vendelin järvi, Vendelin pitäjässä, Upplannin maakunnan pohjoisosassa. Järvi on 9 km pitkä, korkeintaan puolikilometriä leveä ja korkeintaan kaksi metriä syvä.

Ruotsin esihistoriassa on aikakausi nimeltä Vendeltiden/Vendelin aika, joka ajoittui 500eaa-793eaa, siis juuri ennen viikinkien aikaa 700eaa-1000eaa ja kansainvaellusten ajan jälkeen. Vendel-kausi on myöhäisen rautakauden keskiaikaa Ruotsin esihistoriassa, ja se on nimetty Uppsalan pohjoispuolella sijaitsevan Vendelin venehautakentän runsaista arkeologisista löydöistä.

Monen mielestä viikinkien aikaa pidetään mielenkiintoisinpana aikakautena Ruotsissa esihistoriallisella ajalla. Mutta kaikki alkoi kuitenkin juuri ennen viikinkien aikaa. Tätä aikaa näköjään Suomessa kutsutaan Merovinginajaksi. Nimensä se on saanut frankkien merovingi-hallitsija suvulta. Samoin Norjassa aikaa nimietään merovinginajaksi, mutta Tanskassa aikakautta kutsutaan nimellä nuorempi germaaninen jernalder, siis rautakaudeksi. 

Täällä Pohjolassa rautakausi loppui viikinkien ajalla ja sen jälkeen kristinukso sai alkunsa noin vuonna 1050 jaa.

 Tukholmasta on Vendeliin melkein tasan 100 kilometriä.

Myöhemmin aion kertoa tuosta viereisestä Östhammarin kunnasta ja varsinkin Öregrundista, johon ihastuin ensisimäyksellä.

Täällä kerron Östhamarista, Öregrundista ja Gräsön saaresta.

Vendelin ajalta on löydetty runsaasti hautakenttiä ja venehautoja juuri täällä Vendelissä, ja siitä aikakausi sai nimensäkin. Vendelin kirkon mäellä on esim neljätoista venehautaa. Luultavasti vendeliläiset olivat rikasta maahanmuuttaja väkeä joiden haudoista on löydetty erikoisen paljon koruja ja esineitä joita ei muualla ole nähty. 

Kovin kaukana Vendelistä ei sijaitse myöskään entinen Österbyn ruukki, jonka perusti hollantilainen maahanmuuttaja Lous de Geer 1600-luvulla. Ruotsin silloinen kuingas Gustav II Adolf kehoitti rautamalmia työstävät vaallonit muuttamaan Belgsiasta Österbyn ruuukkin töihin. Louis De Geeristä tuli ruukin patroona ja hän asettui asumaan Österbybrukin herraskartanoon. 

Louis De Geer rakennutti  Finnspångin linnan perheelleen

Myöhemmin kunigas aateloi Louis De Geerin. Hänestä tuli Norrköpingin arvostetuin herra. Louis De Geer syntyi  Liègessä Belgiassa vuonna 1587 ja kuoli Amsterdamissa vuonna 1652. Hän oli kauppias ja teollisuusmies, jota pidetään Ruotsin teollisuuden uranuurtajana. Maahanmuttajien voimin Ruotsista tuli suurvalta ja moderni hyvinvointivaltio. 

Siihen aikaan vesitiet sitoivat yhteen maan, jota me nyt kutsutaan Ruotsiksi. Aivan varmaan ei tidetä koska Ruotsi syntyi valtioksi, mutta luullaan että vendelinajalla oli suuri vaikutus Sveanmaan syntyyn. Ruotsalaiset itse luulevat että 1000-luvulla. Ranskassa ja Saksassa puhuttiin svealaisten valtakunnasta jo 800-luvulla. Vallooniruukkeja syntyi monia kymmeniä Upplantiin. Kirjoitan Österbybrukista lisää Östhammarin kunnan ja Öregrundin yhteydessä.

Kun "Pohjolan apostoli" Ansgar tuli Hamburgista Mälaren järven laaksoon käännyttämään svealaisia kristinuskoon 800-luvulla niin siihen aikaan ei tunnettu muita kansoja Pohjolassa kuin vain tanskalaiset ja svealaiset. Tanskalaiset ja svealaiset kuuluivat alkuun Hamburg-Bremenin hiippakuntaan. Vuoteen 1658 kuului eteläinen Ruotsi Tanskalle ja Norjalle. Siis historialliesti Skåne on kuulunut alunperin Tanskalle. Mutta siihen aikaan ei ollut valtioiden rajoja. 

Histroiallisen museon autenttinen kuvaus vendeliläsiestä suurmiehestä

Vendeliläisen suurmiehen venehauta. Esineet on kuvattu arkeologisten löytöjen mukaan. Tukholman Historiallisessa Museossa on paljon lisää tietoa Vendelinkaudesta ja arkeologisista kaivauksista Vendelissä. Ilmainen sisäänpääsy. Maksu vain joihinkin erikoistapahtumiin. Tämä Historiallinen museo on todellinen aarreaitta Tukholmassa! Suosittelen! Ei ollut ensimmäinen, eikä viimeinenkään kerta, kun kehun juuri tätä museota.

Rautakaudella (500eaa-1050jaa) oli tapana haudata veneisiin, ainakin merkkihenkilöt. Vainajat yleensä siihen aikaan poltettiin, mutta venehautoihin ei vainajia poltettu vaan heidät haudattiin henkilökohtaisten esineidensä kanssa veneeseen mullan alle. Venehautus oli yleistä vain pohjoismaissa ja useimmat Ruotsista löydetyt venehaudat ovat juuri vendelin ajalta (550jaa-800jaa), jotkut viikinkien ajalta (700jaa-1050jaa).

Vendelin ajalla alkoi pohjoismainen korkean kulttuurin aika. Vendel kuuluu Ruotsin esihistoriallisiin pitäjiin, joilla on pitkä ja mielenkiintoinen historiansa. Vendel kuuluu nykyään Tierpin kuntaan, mutta vendeliläiset eivät halunneet oikein mielellään liittyä Tierpiin. He sanoivat että Tierpissä harakatkin lentävät selällään, jotta ne säästyvät näkemästä yhteiskuntaa. 

Vendeliläiset ovat ylpeitä kylästään ja pitkästä historiastaan, kuten monet muutkin ruotsalaiset kyläläiset, eikä aiheetta. Kansallisaate ei ole koskaan päässyt juurtumaan Ruotsissa, mutta paikallispatriotismi kukoistaa. Vendelin seurakunnassa asuu noin 200 henkilöä. Täällä vietetään joka vuosi ns Vendelin päivää 6.päivä kesäkuuta, päivänä, mikä on Ruotsin kansallispäivä.

Ottarshögen on 500-luvulta oleva hautakumpu, mikä on 40 metriä leveä ja 8 metriä korkea kumpu. Kumpu sijaitsee Husbyssä, noin 3 kilometriä etelään päin Vendelistä. 

Husby (hus= talo ja by= kylä) täällä Upplannnissa on tarkoittanut yleisesti kartanoa, maatilaa. Herrasväki alkoi kutsua kartanoaan nimellä gård, ja tuosta gård sanasta on sittemmin syntynyt mahdoton määrä nimityksiä, missä tuo sana gård on liitetty toisen sanan perään. Husby nimisiä paikkakuntia on Ruotsissa  runsaasti varsinkin Upplannissa ja Södemanlandissa. 

Useimmat kylät ovat syntyneet kartanon tiluksille ja keskelle kylää sitten rakennettiin kirkko. Husby kuuluu Tierpin kuntaan. Täällä Husbyssä asuu 55 henkeä.1300-luvulla täällä asui yhdeksän maanviljelijää, joita nimitettiin keskiajalla niemellä landbo. Sellainen henkilö siis sai viljellä maata isomman tilanomistajan maalla. Suomessa heitä kutsuttiin nimellä lampuoti. Torpparit vuokrasivat vain osan maanomistajan tilasta ja mäkitupalaiset saivat vaan luvan asua maatilalla, ei viljellä maata. 

Husby oli aikoinaan liikenneristeys ja kohtauspaikka kulkureittien varrella. Husbyssä sijaitsee Vendelin bygdegård/paikallisten kotiseutukartano. Täällä ei enää ole edes ruokakauppaa. mutta bensa-asema löytyy. E4 tieltä näkee Ottarshögenin.

Ottarshögen on ainoa vanhimpia hautaröykkiöitä Mälaren järven laaksossa. Hauta on liitetty svealaiseen kuninkaaseen nimeltä Ottar Vendelkråka/Ottar Vendelinvaris, joka on mainittu 900-luvulta peräisin olevasta islantilaisessa Yngligsagan kirjoituksissa, joihin on kuninkaiden nimet kirjattu. 

Ynglingsagan kirjoitukset on koonnut Tjodolf av Hvin, joka kuului Norjan perustajan ja Norjan ensimmäisen kuninkaan Harald Hårfagerin/Harald Kaunotukan häärdiin. Tjodolf vaikuttaa olleen erittäin kiinnostunut ruotslaisesta ynglingasuvusta, suku joka hänen väittämänsä mukaan hallitsi Ruotsissa ennen viikinkien aikaa, siis vendelin ajalla. Toisaalta kukaan ei voi mennä vannomaan että jokin sellainen suku on koskaan ollut olemassa. Norjalaiset kuninkaat laskivat olevansa jumalallista sukua ja siksi Tjodolf laittoi Oden jumalan ensimmäiseksi norjalaisten kuninkaitten listaan. Näin ollen Tjodorf halusi laittaa myös svealaisten kuninkaitten esi-isäksi jumalan nimeltä Yngve-Frej, ja siitä tulee nimitys ynglingasuku. 

Ottarhögen hauta on melko varmasti jonkin paikallisen mahtimiehen hauta. Olisiko sitten Ottarin, ken tietää. Ottarilla oli kaksi poikaa Egil ja Adil, joiden luullaan olevan haudattuina Gamla Uppsalaan/Vanhaan Uppsalaan. Hänellä on ainakin hauska nimi, Ottar Vendelinvaris. Siihen aikaan oli vain mahtimiehillä lisänimi, joka ei ollut sukunimi. Sukunimet tulivat käytäntöön vasta paljon myöhemmin. Ensin saivat kuinkaalliset sukunimet, sitten aateliset ja erittäin myöhäisessä vaiheessa tavalliset kansalaiset. Sitä ennen käytettiin henkilön isän nimeä tunnistamaan ja erottamaan henkilöt toisistaan. Näin syntyi monet ruotsalaiset sukunimet Erikssonit=Erikin poika, Anderssonit=Andersin poika, Karlssonit= Karlin poika, Petterssonit=Pettrin poika jne.

Ottarin isä oli sveakuningas Angantyr. Gotlannin saarella Grötlingbon kylässä on runsaasti venehautoja ja esihistoriallisia muistomerkkejä, mm Angantyrs rojr, siis Agantyrs hautaraunio. Olisikohan Ottarhögin alkuperä goottilainen, ken ties. Tai mahdollisesti konstantinopelilainen, sillä haudatun henkilön kaulassa roikkuu kultainen kolikko, joka on painettu Konstantinopelissa bysanttilaisen keisari Basilicuksen ajalla.

Vasa niminen kylä on hyvin pieni. Käytännössä katsoen vain pari kartanoa kylätien 933:n ja valtatien 273:n risteyksessä. Vasan kylästä on Arlandan lentokentälle linnuntietä noin 5 kilometriä, mutta mitään suoraa tietä ei ole. Tämä alue on upplantilaista syvää maaseutua aivan kuten tuo huomattavasti pohjoisenpana sijaitseva Vendlein aluekin. Vendel sijaitsee kuitenkin lähellä E4 tietä. 

Tällä paikalla Vasa kylässä on sijainnut Vasa suvun kartano, tai oikeastaan kylä on saanut nimensä kartanon mukaan. Toiset väittävät että Vasan suku otti aatelis sukunimekseen Wasa tämän asuinkylän mukaan. Ken tietää. Täällä syntyi Gustav Vasan isä Erik Johansson, joka sai kahdeksan lasta ja joista viidennestä Gustav Erikssonista (Vasa) tuli Ruotsin kuningas 1500-luvulla. Se oli vanhin pojista Johan Eriksson joka perusti Vasan aatelissuvun.

Mainitsenpahan Skepptunan kylänkin, jonne ei kulje suurempia valtateitä. Kylätietkin ovat niin kapeita että niissä tuskin voi ohittaa autolla. Vasan kylä tavallaan on kuulunut Skepptunaan aikoinaan. 

Skepptunan pikkuriikkisen pieni kylä sijaitsee koilliseen päin vain vajaan kahden kilometrin päässä. Ja Skepptunasta vielä eteenpäin pari kilometriä niin siellä on vieläkin pienempi kirkokylä nimeltä Närtuna. Kirkko keskellä kylää ja muutama talo sen ympäristössä. Siinä se. Närtunan kirkko on kesäaikaan avoinna joka päivä kello 10-15.

Nämä pikkukylien kirkot ovat aivan ihania. Nämä kyläthän sijaitsevat ikivanhan viikinkien aikaisen Långhundraleden nimisen kulkureitin varrella, joka suurelta osin oli vesireitti. Jotkut innostuneet soutavat kesäisin reittiä pitkin vieläkin. Reitti kulki Uppsalasta Bergshamraan, Itämerelle. Närtuna oli esihistoriallinen uhripaikka, jossa uhrattiin Njardille, joka oli hedelmällisyyden jumalatar.

Noin neljä kilometriä Skepptunasta luoteeseen sijaitsee kylä nimeltä Husby-Långhundra, joka sijaitsee nykyisen valtatie 77 varrella. Tie yhdistää Uppsalan ja Kapellkärin Itämeren rannalla toisiinsa. Joten Husby-Långhundra on jo kauan toiminut liikenneristeyksenä alueella ja antanut myös nimensä viikinkienaikselle Långhundraledenille, jolloin tästä kulki ohitse vesireittikin. Husby-Långhundrassa on luonnollisestikin oma kotiseutujärjestönsä. Täällä pidetään keskiaikaisia markkinoita.

 

Husby-Långhundran keskiaikaisia markkinoita pideteään myös Ruotsin kansallispäivänä 6. kesäkuuta. Ruotsi koostuu siis monen monista sadoista erilaisista kyläkulttuureista.

Ensin pitää sanoa että alueella sijaitsee neljä hyvin samannimistä kylää ja kirkkoa, nimittäin tämän Husby-Långhundran lisäksi myös Husby-Sjuhundra, Husby-Ärlinghundra ja Husby-Sjutolft, joista viimeksi mainittu sijaitsee kauenpana lännessä. Nämä upplantilaiset paikannimet ovat aivan mahdottomia ja samalla myös hauskoja. Kaikki neljä kirkkoa ovat erittän söpöjä, jos nyt niin voi sanoa. Husby (hus=talo ja by=kylä tai asutus) nimitys ylipäätään Upplannissa on tarkoittanut maatilaa tai kartanoa.

Husby-Långhundran kirkon alttarilkaappi 1400-lopulta, joka on nykyään Tukholmassa Historiallisessa museossa.

Krusifiksi 1200-luvulta, joka löytyy Historiallisesta museosta Tukholmasta. Kirkossa on kopio tästä.

Skepptuna on ollut pitäjä, maalaiskunta, ja nykyään se kuuluu osana Sigtunan kuntaan. Skepptunan seurakuntaan kuuluu Skepptunan kirkon lisäksi Lundan ja Vidbon vanhat pienet kirkot. Upplannissa on paljon vanhoja kauniita kirkkoja joita pidetään kesäaikan avoinna turisteja varten. Mm Odensalan, Skånelan, Norrsundan, Skepptunan, Vidbon ja Lundan kirkot ovat avoinna kesäaikana. 

Täällä on lista kesäkirkoista ja tiekirkoista!

Skepptunan kirkko on tyypillinen vanhempi upplantilainen kivikirkko, mikä seisoo keskellä pientä ja rauhallista maalaiskylää. Täällä asuu noin reilut tuhat henkeä.

Kirkko rakennettiin 1200-luvulla, mutta kirkko paloi pahasti, joten sitä on jouduttu rakentamaan uudestaan. Myöhemmin kirkko uuskorjattiin taas kerran pesuteellisesti ja kirkkosaliin tehtiin melko paljon muutoksia. Tämä kuvassa oleva alttarikaappi 1500-luvulta on valmistettu Brüsselissä ja se on vieläkin hyvässä kunnossa. Se on kirkon suurin nähtävyys. Strängnäsin tuomiokirkon alttaritaulun on valmistanut sama henkilö, nimittäin Jan Borman.

Saarnastuoli on gustaviaanisen tyylinen, siis ruotsalaista uusklassisimia, valmisettu 1792. Tuo tiimilasi on rokokoon ajalta ja ostettu kirkkoon vuonna 1742.

Tämä  lybeckiläinen Bernt Notken valmistama puinen veistos on 1400-luvulta ja se on nykyään Tukholmassa Historiallisessa Museossa. 

Bernt Notke oli sen ajan suurin ja kuuluisin puunveistäjä, joka kutsuttiin Tukholmaan valmistaamaan Sankt Göran och Draken veistosta Suurkirkkoon, josta tuli. Ruotsin kuuluisin ja arvostetuin puuveistos. Veistos symbolisoi Ruotsin itsenäisyyttä kun Sten Sture vanhempi voitti tanskalaiset soturit Brunkebergstorgetilla Tukholmassa. Ehkäpä muussa tapauksessa Ruotsi tai ainakin Tukholman alue voisi tänään kuulua Tanskalle.

Kirkko sai tämän krusifiksin lahjaksi vuonna 1707.

 Örbyhus slott

Örbyhus slott sijaitsee vain noin vajaan viiden kilometrin päässä Vendelistä, pitkän ja erittäin kapean Vendelin järven rannalla. Itse Örbyhusin kylä sijaitsee noin kolme kilometriä pohjoisenpana. Kylässä sijaitsee juna-asema. Libbarbon kartano oli ainoa asutus ennen kuin kuin juna-asema rakennettiin. Kartano oli tällä paikalla jo 1200-luvulla. 

Joten Örbyhus on moderni kylä verrattuna moniin muihin Upplannin kyliin. Balzar von Platen oli Rigassa syntynyt ruotsalainen kreivi ja amiraali, joka omisti Örbyhusin linnan ja päätti rakennuttaa rautatien siihen lähelle. Hän olisi varmasti halunnut vetää rautatien lähemmäksi linnaa ja rakennutta aseman linnan viereen, mutta sei ei olisi ollut mahdollista sen ajan tekniikalla rakentaa rautatie kulkemaan järven ylitse. 

Örbyhusin kylästä tuli mordeni teollisuuskylä, missä sijaitsi useita tehtaita. Puutavarteollisuutta ensijaisesti. Täällä tehtiin sänkyjä ja suksia sekä potkukelkkoja. Puutarhakalustojakin alettiin valmistamaan. Sairaaloihin tarvittiin paljon sänkyjä. Tierpiin pääse Örbyhusista junalla 11 minuutissa ja Uppsalaan 26 minuutissa. Vaikka suurella alueella Upplannin sydänalueella ei asu kovinkaan paljon väkeä niin liikenneyhteydet ovat erittäin hyvät. Busseja kulkee joka suuntaan. 

Kuningas Gustav Vasa ja hänen poikansa Erik XIV ja Johahn III ja Karl XI rakennuttivat kuusitoista linnaa ympäri Ruotsia. Yksi linnoista sijaitsee Suomessa, Turun linna. Tre Kornor linna Tukholmassa on nykyään nimeltään Tukholman linna, koska Tre Kronor linna paloi tuusan nuuskaksi ja se jouduttiin rakentaman uudestaan. Linnasta tuli erilainen kuin aikaisempi linna oli. 

Linnoja kutsutaan yhteisnimellä Vasaslott/Vaasalinnat. Uppsalan linna sijaitsee Uppsalassa. Mutta varsinainen Vasan suvun privaatti linna Örbyhus slott/Örbyhusin linna sijaitsee täällä Upplannin maakunnassa, johon Tukholman pohjoinen puoli kuuluu, Vendelsin pitäjässä, nykyisessä Tierpin kunnassa.

Tukholmasta on Örbyhusin linnaan matkaa noin 100 kilometriä. Ensin E4 pitkin pohjoiseen päin ja siitä sitten on käännyttävä oikealle kohti Vendeliä Älbyn kohdalla. Tätä tietä sitten noin 10 kilometriä linnaan. Ennen linnaa on valtavan iso Örbyhusin golfkenttä. Tänne voi tulla Tierpistä, Uppsalasta, Österbybrukista, Österhammarista ja Öregrundista busseilla. Tierpiin ja Uppsalaan pääsee junilla. Täällä sijaitsee myös Golfhotelli. Linnassa pidetään myös konsertteja määrättyinä päivinä.

Linnaa näytetään kesäkaudella:

 20.toukokuuta - 3. syyskuuta lauantaisin ja sunnuntaisin kello 13,  

ja 27. kesäkuuta- 6. elokuuta joka päivä kello 13 ja kello 15.

Huom! maanantaisin suljettu

Sisäänpääsymaksu:

aikuiset 60 kr

lapset (12-16) 25 kr  

Kuningas Gustav Vasan isosisä Johan Kristersson osti tämän Österbyhusin linnan vuonna 1451. Linna on mainittu jo kirjallisesti 1300-luvulla. Alkuun rakennus oli ns enkelhusborg, linna joka oli vain yksi huone. Rälssiläiset rakensivat 1200-1300-luvuilla tornilinnoja tai tornilinnakeita, joiden muunnos sitten oli nämä enkelhusborgit. Niissä hyvin yksinkertaisissa linnakkeissa oli tykkejä varten luukut ja borgien ympärillä oli usein vallihauta tai lampi. Rakennuksista ei voinut puolustaa muita kuin vihaisia maajusseja joilla oli jotain hampaankolossa rälssiväkeä kohtaan.

Linna pysyi Wasan suvun omistuksessa 200 vuotta. Loppuajasta linna toimi valtionvankilana, jossa istui jopa Gustav Vasan oma poika Erik XIV. Hänen velipuolensa kuningas Johan III vangitsi hänet. Velipuolet nimittäin taistelivat valtaistuimesta koko ikänsä. Erik kuoli täällä linnassa vuonna 1577. Kerrotaan että Johan III oli laittanut arseniikkia Erikin hernekeittoon. Tästä alkoi perinne Ruotsissa syödä joka torstai hernekeittoa. Modernilla ajalla hernekeiton lisäksi paistetaan myös lettuja, perinne joka on ainakin lapsia ilahduttanut. 

Linnan puistossa saa kävellä ilmaseksi, vaikka vapaaehtoisesti voi maksaa 10 kr. Vendelin järven rannalla voi myös syödä picnicin, jos niin haluaa. Linnan puisto on aivan ihana. Linnan alue on melko laaja ja siellä on paljon muitakin rakennuksia, monet niistä erittäin kauniita nekin.

 Tässä on Erikin hernekeiton ohjeet Historiallisen museon mukaan:

0,5 kg keltaisia herneitä
1,5 l vettä
250 g suolattua sianlihaa
2 keltaista sipulia
1 teelusikallinen timjania
1 teelusikallinen meijramia
1 laagerinlehti
5 maustepippuria
arseniikkia oman mielen mukaan

Myöhemmin linnan on omistanut monta aatelissukua joista Banérit olivat ensimmäiset ja nykyien linna onkin suurelta osin heidän jäljiltään. Banérit ovat ikivanhaa ruotsalaista vapaaherrasukua. Ritarihuoneella heidän suvun numero on 22. Banérin suku omisti suurin piirtein koko nykyisen Djursholmin alueen 1500-1800-luvuilla. He omistivat myös Djursholmin linnan, joka nykyään toimii Danderydin kunnan talona. Eikä ihme että juuri Djursholmiin on asettunut asumaan hyvin paljon erittäin rikasta herrasväkeä. 

Gustaf Banér oli ainoa suvussa joka sai kreivin aatelistittelin. Häntä pidettiin hieman järjettömänä. Mutta hänellä oli paljon valtaa. Hän oli eversti, valtioneuvos ja valtiontallimestari. Hän sai myös Inkerinmaan ja Käkisalmen guvernöörin viran. Kumma kyllä niin Gustaf sai toimia myös kuningatar Kristinan ylikamariherrana. Mutta hän menetti helposti malttinsa oli väkivaltainen, joten hänen viranhoidosta ei oikein tullut mitään. Hänet karkoitettiin maasta joksikin aikaa epäiltynä vaimonsa kuolemasta.

Gustaf  Banér teetätti linnasta barokkilinnan. Suvut Bielke, de Geer, von Platen, De la Gardie, ja Klingsborg olivat seuraavat linnan omistajat. Useimmat lisärakennukset on rakennettu Carl de Geerin ajalla ja arkkitehtinä toimi C.C.Görwell. 

Linnan puutarhan suunnitteli sen ajan kuuluisin puutarhasuunnittelija Simon de la Vallée, joka muutti vuonna 1637 Pariisista Ruotsin kuninkaan pyynnöstä Tukholmaan. Kuten ehkä jo olette huomanneet niin ruotsalaiset ovat aina osanneet käyttää hyväkseen mahanmuuttajia, jotka ovat olleet rakentamassa ruotsalaista suurvaltaa, hyvinvointi- ja kulttuurivaltiota. 

Simon de la Vallée oli Ruotsin ensimmäinen koulutettu arkkitehti. Hän on sunnnittelut erittäin monta linnaa, palatsia ja herraskartanoa Ruotsissa. Hänen isänsä oli puolestaan suunnitellut monta upeaa palatsia Pariisissa. Simon de la Vallée oli myös erittäin taitava puutarha-arkkitehti. Useimmat Tukholman läänin linnojen puutarhat ovat peräsin juuri 1600-luvulta. 

Karl Gustaf von Rosenin pysty linnan puistossa

Karl Gustaf von Rosen osti linnan vuonna 1900. Hän oli krevi ja lentäjä joka perusti mm Etiopian lennoston. Hän lensi hyväntekeväisyyslentoja Afrikassa mm Biafran sodan aikana. Hän osallistui myös Suomen talvisotaan. Linnan omistaa vieläkin von Rosenin suku. Karl Gustav von Rosen kuoli vuonna 1977 ja hänet haudattiin Ferenjin hautausmaalle Addis Abebaan. Hänellä on kuusi lasta.

Orangerie, jossa nykyään pidetään konsertteja. Arkkitehti Carl Cristoffer Görwellin sunnittelema 1820-luvulla. Görwellin linnasta olen kertonut aikaisemmin täällä. Se on minun suuri suosikkini.

   Erikin vankihuone sijaitsee tornin alakerroksessa.

 Örbyhusin linnan golfkenttä ja golfhotelli

Örbyhusin kirkko

Modernissa kylässä on moderni kirkko

Vendelin kirkko sijaitsee noin 10 km Örbyhusista Husbyhyn päin. Uppsalasta lähtevä bussi 514 pysähtyy kirkon edustalla.

Vihdoin viimein pääsin takaisin Vendeliin. Minulla on tapana levitä ympäristöön😎.

Saarnastuoli, ei ole tietoakaan kuka tämän on valmistanut, mutta saarnatuoli on vuodelta 1685. Sen lahjoittivat Wattholman ja Gysingen tehtaan suojelija sekä Vendelsin seurakunnan Bergbyn omistaja Anders Larsson Höök ja hänen vaimonsa Anna Mackeij.

Vendelin kirkko on ns vägkyrka/tiekirkko, mikä on avoinna joka päivä kello 11-16. Tiekirkot ovat avoinna joka päviä jotta kaikki ohikulkijat voivat poiketa kirkossa. Kirkkomaalla sijaitsee myös pieni Vendelinmuseo, mikä on avoinanmelkein joka päivä kello 9-20.

Kirkko on rakennettu tiiliskivistä 1200-luvulla. Se on roomaaninen tyyliltään.

Vendelin kirkkomaalle on kaksi niin sanottua stigport/sisäänkäyntiporttia. Tämä on hieman tavallista jämäkämpi stigport (en tiedä mikä stigport on suomeksi).

Toinen stigport, ns etelänpuoleinen

Vendelin kirkko kuuluu ehdottomasti Ruotsin kauneimpien kirkkojen joukkoon. Kirkko rakennttiin 1200-luvulla mutta vihittiin käyttöön vasta vuonna 1310.

Kirkon ympärillä on erkoinen kirkkomaanmuuri, jolla on ikäänkuin tehty puusta katto. Muurissa on kaksi ns stigport/askelporttia, josta pääsee kirkkomaalle ja kirkkoon. 

Kirkko on kuitenkin eniten tunnettu seinämaalauksistaan, mitkä ovat olleet peittoon kalkittuja kuninkallisesta käskystä, kun katollinen uskonto kiellettiin Ruotsissa ja katollisista kirkoista tehtii luterilaisia kirkkoja. Kovin luterilaisia ei kirkoista kuitenkaan tullut, ehkä puoliksi. Maalaukset on putsattu myöhemmin esiin.

Johannes Iwan kävi Vendelin kirkossa 1400-luvulla maalaamassa kalkkimaalauksia ja hän jötti jopa puumerkkinsä maalauksiin. Kuka hän oli ja mistä hän tuli, niin sitä ei tiedetä. Hänen maalauksensa ovat upplantilaisen kirkkomaalauksen kauneimpia luomuksia. Hän kävi myös maalaamassa Lenan, Östra Rydin ja Alundan kirkoissa täällä Upplannin maakunnassa. 

Maalauksilla ja Örbyhusin linnalla on yhteyksiä. Rouva Agneta Kummedige möi linnan siskonsa pojalle Johan Kirsterssonille (Gustav vasan isosiälle). Rouva Kummedige pyysi Johannes Iwanin maalata kirkon seinät. Kirkkoa laajennettiin 1700-luvulla, jolloin rakennettiin ns uusi kirkko. Aatelisherra Charles de Geer kustansi kirkon rakentamisen. Hän omisti siihen aikaan Leufstan herraskartanon ja Örbyhusin linnan. Leufstabrukin herraskartano sijaitsee Lövsta brukissa, noin 25 kilometriä Österbyhusista koilliseen. 

Kun 1800-luvulla haluttiin laajentaa kirkkomaata niin kirkon vierestä löydettiin 14 laivahautaa. Haudoista löydettiin miekkoja, metallikypäriä ja muita esineitä, jotka kertoivat että haudatut henkilöt olivat olleet rikkaita henkilöitä. Näitten lukuisien hautalöytöjen mukaan aika sai nimekseen Vendeltiden/Vendelin aika.

Asehuonessa on vene, mikä rakennettiin osoittamaan, kuinka Vendelin haudoissa olleet veneet on voitu rakentaa. Vene on saanut nimekseen Ottar ja sen on rakentanut Årbybåtenia mallina käyttänyt Åsa Egerqvist. Tuo vene löydettiin naisen haudasta Årbyn maatilalta lähellä Rasbokilia, ja se on samanaikainen Vendel-veneiden kanssa. Asevaraston vene on pienempi kuinaidot Vendel-veneet.

Sankt Göran och Draken kuvaus kalkkimalausten joukossa. Tämä oli Ruotsin historian tärkein tapahtuma, kun Sten Sture voittaa tanskalaiset Tukholmassa Brunkebergin torilla. Kuvaus on symboolinen kuvaus Sten Sturen ja svealaisten voitosta, ja sen seurauksista. Ruotsista tuli jatkossakin itsenäinen valtio. Tätä päivää 6. kesäkuuta (1471) vietetään Ruotsin kansallispäivänä, vaikka useimmat viettävät paikkakunnallista sjuhlaa. 

Sadoissa kylissä Ruotsissa juhlitaan omien perinteiden ja tapojen mukaan alueellista juhlaa. Vuonna 1471 oli Götaland, Småland, Gotland, Norrland vieläkin itsenäisiä alueita. Vuonna 1384 mainitaan kirjallisesti ensimmäisen kerran valtio nimeltä Sverige, mutta siihen aikaan se kirjoitettiin Swerighe.

Sveanmaa on ollut yhtäjatkoisesti monarkia noin tuhat vuotta. Ja Tukholma on jo 750 vuotta vanha. Vaikuttaa siltä kuin upplantilaiset viettivät mieluiten omaa upplantilaista kansallisjuhlaansa, kun taas södermandlantilaiset puolestaan omaansa. Eikä ihme että maakuntien raja on vedetty keskelle Tukholmaa halkaisemaan kaupungin kahtia. 

Kasteastia on 1400-luvulta

Vendelin kirkko on ennen kaikkea kuuluisa kalkkimaalauksistaan. 

Örbyhusin kylästä itään päin noin viisi kilometriä sijaitsee Dannemora ja Österbybruk. Molemmat sijaitsevat naapurikunnan Östhammarin puolella. Östhammarin aluetta voin suositella kesälomakohteeksi, rauhallinen ja kaunis paikkakunta, mistä on helppo tedä retkiä lähiympäristöön. 

Nämä upplantilaiset kirkot ovat erittäin kauniita vanhoja kirkkoja, joissa useimmissa on kalkkimaalauksia seinillä. Etelä-Ruotsissa on myös erittäin paljon kauniita kirkkoja, jotka ovat ajalta, jolloin alueet omisti Tanska. Ja luonnollisesti Gotlannin 100 kirkkoa ovat todellakin näkemisen arvoisia.

Dannemora on entinen kaivoskylä sekin.Upplannissahan on ollut runsaasti ruukkikyliä ja kussakin ruukkikylässä on oma kirkko. Täällä on lista ruotsalaisista ruukkikylistä. Vain osassa kylistä asutaan ja eletään vieläkin.  Dannemorassa asuu nykyään reilut 200 henkeä ja heilläkin on oma kirkkonsa. Dannemoran kaivokset olivat rautamalmikaivoksia. Minä en ymmärrä kaivos tekniikan päälle, en ymmärrä höyryturbiineista enkä rautamalmikaivoksistakaan mitään, joten jätän ne sikseen. Mutta Dannemorassa sijaitsee nykyään Dannemora Mineral AB ja kuningas Carl XVI Gustav kävi sen vihkimässä vuonna 2012. 

  Dannemoran kirkon kellotapuli

 Dannemoran kirkko

Tukholmassa Historiallisessa museossa on paljon kirkoista haettuja vanhoja esineitä. Kaikista kallisarvoisimmat vanhat esineet on otettu talteen. Tässä videolla esitellän Vendelin kirkosta musoon tuotua kirkkoarkkua.

Norra Djurgårdsstaden /Ropsten

Norra Djurgården ja sen eteläpuolella sijaitsee Norra Djurgårdstaden, joka on osa Östermalmia kunnallisen hallintoaluetta, johon kuuluu varsinainen Östermalm, sekä Gärdet, Hjorthagen, Norra Djurgården ja Södra Djurgården. Norra Djurgårdstaden kuuluu keskikaupunkiin.

Huom! Tuossa sillan toisella puolella sijaitsee Lidingön saari ja heti tuossa sillan oikealla puolella noin 300 metrin päässä sijaitsee Millesgården, joka on vaan nähtävä. Sinne ei ole ihan helppo äkkinäisen löytää, mutta alue on rauhallista enimmäkseen omakotiasutusta. Ropstenin metroasemalta ensin sillan ylitse yhden pysäkin verraan melekin millä bussilla tahaansa, esim bussilla 201 ja jää pois Torsvikstorg. Siitä kävellen ajotien ylitse ja siitä bussilla 238. Jää pois kolmannella pysäkillä. Samat matakaliput kelpaa kaikkiin kyyteihin. Millesgårdenin pysökille, joka on Täällä on Millegårdenin kotisivut.

Facebook!

Hieman outoa että että aluetta voi kutsua Norra Djurgårdsstaden'iksi, kun Djurgårdenin saari sijaitsee huomattavasti etelänpänä. Mutta tuo nimitys on puhekielessä ikivanha, joten siksi siitä ei ole haluttu luopua. Sen sijaan suuri osa Norra Djurdådstadenista on asumatonta melko suoperäistä viheraluetta, jossa kuntourheiljat ja päiväkoti- ja koululapset temmeltävät. Suuri osa alueesta on yliopiston, teknisen korkeakoulun ja Luonnonhistoriallisen museon käytössä. 

Varsinaisen Östermalmin ja Östra Sation/Itäisen rautatieaseman välinen alue on puhekielessä nimeltään Övre Östermalm, mutta virallisesti alueen nimi on Lärkstaden. Omasta mielestäni Lärkstaden on Tulkholman kaunein asuinalue keskikaupungilla.

Tukholmaan rakennettiin jo kauan sitten päärautatieaseman lisäksi kolme muuta rautatieasemaa, itäinen, pohjoienn ja eteläinen. Pohjoinen rautatieasema on purettu, muut asemat ovat jäljellä, mutat ne on uusrakennettu. 

Pohjoinen rautatieasema sijaitsi Vasastanissa. Nyt kun Tukholman keskikaupungin pojoisosan lävitse on vedetty Norra Länken, kaupunkimoottoritie maan alle, niin samanaikaisesti pantiin käyntiin uuden kapunginosan rakentamien Kungsholmenin saaren pohjois puolelle. Kaupunginosan nimi on Hagastaden. 

Muutaman vuoden sisällä on syntynyt kuusi uutta 'kaupunkia' Tukholman keskikaupungin laitamille. Ja silti on pula vuokra-asunnoista.

Nya Djurdgårdsstaden/Ropsten

Tukholma kasvaa hurjaa vauhtia. Uusia rakennuksia rakennetaan joka puolelle keskikaupunkiakin. Väkiluku kasvaa noin 30000-40000 vuodessa ja tähän lukuun sisältyy vain varsinainen Tukholman kunta. Naapurikunnat kasvavat nekin suurin piirtein samaa vauhtia ja jotkin vielä Tukholman Cityä nopeammin. 

Yksi uusimmista asuinalueista on nimeltään juuri tämä Nya Djurgårdstaden. Tämä uusi Djurgårdstaden sijaitsee Värtahamnen sataman lähettyvillä. Värtahamnen satama-alue rakennettiin ensin uudestaan. Värtanin satama on Silja Linjan ja Tall Linkin satama ennen kaikkea. Siljalla on jopa oma hotelli Ariadne ollut jo pitkät ajat satamassa. Hotellin taitaa nykyään omistaa Scandic.

Siinä Värtanin eteläpuolella sijaitsee Tukholman iso Frihamnen niminen satama jonka rahtilaivaliikenne on siirretty muualle. Satama-aluetta on jo kunnostettu ja siitä kulkee nyt vain matkustajalaivoja, mm Pietariin ja Rigaan. Satamaan tulee myös osa isoista risteilylaivoista kesäisin. 

Frihamnenin niemen päädystä voi nousta Tukholman saaristolaivaan, jolla pääsee esnin Lidingön saarelle, sitten se ajaa Nacka Strandiin, jossa on mahdollisuus vaihta tieskuinka moneen saaristolaivaan.Oikeastaan siinä on kaksi laivalaituria melkein vierekkäin. Tukholman paikallisliikenteseen kuuluvat nämä alukset, joista nyt puhun. Tässä on linjakartta. 

Samat liput tai matkakortit keplaa kaikkin eri liikenne väliseisiin, paitsi ei pitemmälle saaristoon kulkevat laivat. Ne hoitaa Vaxholmsbolagen ja niihin tarvitaan erilliset matkaliput. Waxholmsbolagetin laivat käy myös Nacka Strandin laiturissa. Laitureiden luota sitten voi nousta busseihin. 

Frihamnissa käy/on käynyt myös bussi 76 kääntymässä,  jolla sitten pääsee Ropstenin metroasemalle. Sama bussi pysähtyy myös Värtanin satman luona Södra Hamnvägenillä. Laivoista pääsee bussipysäkille kun astuu ulos terminaalista ja kävelee vasemalle tien varteen. Jos halua päästä Östermalmille päin niin on mentävä tien toisella puolella sijaitsevalle pysäkille. Bussilippuja myydän varmasti laivoilla ja terminaalissakin.

Tämä on Euroopan tällä hetkellä suurin kaupunkikehitysprojekti joka on jo osittain valmis. Tänne on jo muuttanut asukkaita. Alueella tulee asumaan noin 12000 asukasta ja 35000 uutta työpaikkaa syntyy tänne samalla. Koko alue tehdään ympäristöystävälliseksi ja ekologiseksi alueeksi. Hjorthagenissa on jo vanhempi asuinallue, jota kaiketi kunnostetaan samalla kertaa. Hjorthagen oli aikoinaan hovin omistamaa aluetta nimeltään Kungliga Djurgården. Täällä oli aikoinaan kauriita, josta alue sai nimensä.

Tukholmaan tarvittiin satama ja niinpä päätettiin rakentaa satama tänne Östermalmin rannalle vuonna 1919. Sataman nimi on Frihamnen  ja sitä rakenntiin pitkälle 1970-luvulle saakka. Vuonna 1990 tehtiin Siljalinjan ja Tall Linkin satama siihen viereen. Jatkossa tulee vain matkustajalaivojen satama sijaitsemaan täällä ja rahtilaivat saavat siirtyä jonnekin muualle. Jo on aikakin sillä Frihamnen alue on ollut tosi rumaa aluetta. Ei Värtaninkan ymp'ristö ole kauneudella pilattu. En ikinä lähtisi sille alueelle kävelemään.

Vuonna 1909 rakensi kunta työläiskaserneja Hjorthageniin ja vuonna 1017 Hjorthagen sai kaupunkikaavan. Täällä asuu enimmäkseen yksinasujia ja heitä on paljon Tukholmassa. Reilusti yli puolet Tukholman asukkaista ovat yksineläjiä ja heidän määrä sen kuin kasvaa. Muutamiin rakennuksiin rakennettiin suurempiakin asuntoja, joihin kunta sijoitti ns barnrika perheitä/lapsirikkaita perheitä. Hjorthagen on suosittu ja rauhallinen asuinalue, ja se sijaitsee hyvin lähellä keskustaa. 

Norra Djurgårdstaden kuuluu seitsemäntoista muun eurooppalaisen asuinalueen kanssa projektiin nimeltä Climate Positive Development Program, jonka perusti presidentti Bill Clinton. Nya Djurgårdenissa testataan uusia ja sähkö ja lämpö systeemejä, jotka ovat ympäristöystävällisiä. Tässä projektissa on myös kruununprinsessa Victoria mukana. Hän on myös mukana vastaavassa Itämerta koskevassa projektissa.

 Hjorthagenissa voisin minäkin oikein mielelläni asua

 Hjorthagnein metroasema

 Metroaseman liukuhihna

  Hjorthagenin kikko

 Hjorthagenin kirkossakin pitää olla kauris/hjort

Viime sunnuntaina vihittiin Strorängstorgetilla uusi vesitaideteos, jonka on suunnitellut tanskalainen Jeppe Hein. Storängen on hyvin pieni ja ihastuttava asuinalue, joka sijaitsee Hjorthagenin länsipuolella. 

Nya Djurgårdsstaden käsittää Hjorthagen, Värtahamen, Loudden ja Frihamnen. Nya Djurdårdsstadenia kutsutaan ympäristö kaupunginosaksi, jossa tullaan erikoisesti ottamaan huomioon ympäristötekijät.

Alueen keskeisin osa tulee olemaan nämä kaksi kaasukelloa, jotka kuuluivat entiseen Värtan gasverket/Värtan kaasulaitokseen. Värtan on nimeltään vesialue joka sijaitsee Lindingön saaren ja mantereen välissä. Tässä sijaitsee Värtahamnen, joka on Siljan ja Tallinkin satama. Värtabanan vanha junanraidetta pitkin kuljetettiin tavaraa Frihamenin satamasta joka sijaitsee Värtahamnen eteläpuolella. Rata on lakkautettu, mutta Värtan niminen asemarakennus on jäljellä. 

Kaksi Värtanin kaasukelloista, joita oli alumperin viisi, rakennetaan asunnoiksi ja tiloihin avataan myös taidehalli. Svetsiläinen arkkitehtitoimisto on saanut tehtväkseen luoda asunnot ja taidegallerian kaasukelloihin. He ovat suunnitelleet esim Lontooseen Tate Modern nimisen taidemuseon ja Pekingin Olympiastadionin.

Kaasukellot ovat vuodelta 1890, mutta kasulaitos aloitti toimintansa pari vuotta myöhemmin. Laitos suljettiin vuonna 2011.

Aito kaasylyhty Värtaverketin rakennuksen kulmalla.

Ja jotta saadaan tilaa uusille asunnoille ja konttoreille niin on rakennettava myös veden päälle.

Itäinen osa Norra Länkeniä

Oikealla Värtahamnen satama, Hjorthagenin asuinalue ja Norra Djurgårdstaden oranssilla merkattuna. Mustalla merkattu tienosuus kulkee maanpäällä, kaikki muut tien osat  kulkevat tunneleissa. Näin saadaan raskas liikeen ja henkilöautot maanalle. Joka vuosi kulkee Tukholman satamien kautta 11 miljoonaa henkilöä ja 8 miljoonaa tonnia tavaraa. Norra Länken yhdistyy lännessä Södra Länkeniin ja Essingeledeniin sekä pohjoiseen päin kulkevaan Roslagsledeniin. 

Aivan ensin rakennttiin uusi leveä ajoväylä kulkemaan myötäillen pitkin Värtanin lahden rantaa sataman ohitse. Tie yhtyy E20 tiehen joka päätyy Ropsteniin. Pitkä pätkä tätä E20 tietä, on toiselta nimeltään Norra Länken, mikä kulkee Tukholman keskustan pojoispuolella maan alla. Maanalainen tienpätkä on siinä 5-6 kilometriä maanalaista supermodernia tietä. Tämä tien pätkä valmistui vuonna 2014. Tämä tie oli suureen tarpeeseen. Suunniteilla on että bussiliikennekin pästetään tunneliin, varsinkin Södra Länkenin puolella. Tunnelit on rakennettu niin että bussipysäkit voivat olla ylhäällä maanpinann tasolla ja bussit voivat nousta tunnelista pysäkille ja laskea takaisin tunneliin pysäkin jälkeen.

Useimmat uudet asunnot ovat ns asunto-oikeusasuntoja. Ruotissahan ei tunneta osakeasuntoja lainkaan. Muutamissa taloissa on vuokra-asuntojakin, kuten näissä punaisissa taloissa. Mutta näihin on noin 35 vuoden jonotus. Sen sijaan ausunto-oikkeusasuntoja on ollut vaikea myydä. Paljon asuntoja on tyhjiltään. Mutta jos lupautuu ostamaan asunnon niin saa asua ensimmäisen vuoden ilmaiseksi. Näin pahaksi on Tukholman asuntomarkkinat päässeet menemään. Miksi ihmeessä ei rakennetta vuokrasountoja kun niistä on aivan huutava pula. Toivotonta jonottamista kymmeniä vuosia vuokra-asuntoon.

Kuinka voi ollakaan että parvekkeista on tullut hysteerinen ilmiö. Minä ainakin voin elää aivan loistavasti ilman parvekettakin, kunhan vaan saa ikkunat auki. Ei noilla parvekkeilla, eikä sen puoleen rivitalojen eikä omakotitalojenkaan pihoilla nää koskaan ketään täällä Tukholmassa.

Vaikka en minä ostaisi hinansta mistään asuntoa näistä rakennuksista kun Tukholamssa on kymmeniä alueiita joilla on kauniimmat rakennukset ja viihtyisämpi ympäristö. Mutta niin hän se on että rakennustyömaa on rakennustyömaa ja se kestää monia vuosia ennen kuin alue alkaa näyttää paremmalta.

Tämä on kuulema rakenteilla oleva opiskelijasuntola. Niistäkin on ollut kova pula ja ne vanhat joita on, ovat aivan ala-arvoisia, ahtaita ja huonokuntoisia.