keskiviikko 17. elokuuta 2016

Brännkyrka kyrka


Brännkyrka kyrka/Brännkyrkan kirkko,

 Götalandsvägen 189, Älvsjö

Kirkko on avoinna joka päivä kello 9.00-16.00.

Bussi 144 Gullmarsplanilta pysähtyy kirkon luona. Bussi kulkee Gullmarsplanin ja Fruängenin väliä. Bussilinjan molemmissa päissä sijaitsee metroasema. Kiukron luon pysäkin nimi on Brännkyrka kyrka. Tukholman läänissä pääsee jokaisen kirkon luokse bussilla.

Brännkyrkan pitäjä kuului vudesta 1913 Tukholman kaupunkiin, mutta vuodesta 1971 jaettiin Brännkyrka kahden kunnan kesken, Tukholman ja Nackan. Brännkyrka nimistä paikkakuntaa ei ole olemassa, mutta Brännkyrka on Tukholman kunnan poliittisen jakauman mukaan Tukholman kunnan piiri/distrikti. Kirkko  sijaitsee erittäin kauniilla paikalla ikivanhan Götalandsvägenin varrella vain kaksi kilometriä Årtsavikenin eteläpuolella.

Tällä alueella on perinteisesti sijainnut ja sijaitsee vieläkin lukemamttomia kartanoita. Useimmat kartanoista ovat antaneet nimen kartanoiden ympärillä sijaitseville astustaajamilla. 

Brännkyrkan seurakuntaan kuului aikoinaan melkein koko eteläinen Tukholma. Nykyään seurakunta kattaa alueen Fruängeniltä Östebergaan.

Götalandsvägen/Götanmaan maantie on saanut nimensä siitä että se oli aikoinaan ainoa tie Tukholmasta Götalandin maakuntaa kohti kulkeva tie. Sitä ennen pääsi Tukholmasta vain vesiteitä pitkin pois kaupungista.


 Svarta Löt sijaitsi tällä paikalla Albyssä, Botkyrkan kunnassa

Matkan varrella sijaitsi tärkeä rakennus nimeltä Svarta Löt, nykyisen Botkyrkan alueella, jossa pidettiin ennen vanhaan keskiajalla tinget/käräjiä. Täällä pidettiin käräjiä jo 1200-luvulla.

Göta Landsvägenin varrelle syntyi ihan itsestään kestikievareita ja kirkkojakin pystytettiin tien varteen. Tie on suurelta osin nykyään hävinnyt koska uusia teitä on rakennettu entisen päälle pitkin ja poikin ja asuinalueita ja teollisuuttakin on rakennettu. Tie kulki Tukholmasta Johanneshovin, Enskede gårdin, Årstan, Östbergan, Örbyn linna ohitse, Älvsjön kautta Botkyrkaan. Siitä edelleen Salemin kautta Södertäljeen.


Göta Landsväg

Siellä täällä on lyhyitä pätkiä alkuperäisestä Göta Lansdsvägenistä jäljellä

Lähellä Brännkyrkan kirkkoa sijaitsi Lerkrogen niminen kestikievari, missä sai syödäkseen ja yöpymispaikan tarvittaessa. Rakennus kuuluu nykyään paikalliselle kotiseutujärjestölle.


Kotiseutujärjestön tilat

Tämä kotiseutu/hembygd-aate on tyypillisitä ruotsalaisille. Ruotsalaiset ovat koitiseutunsa kansalaisia ennen kaikkea, ei ruotsalaisia. Ruotsalaiset käyttää sanaa kotiseutu/hembygd sanaa isänmaa/fosterland sanan sijasta. Tämä voi olla vaikea suomalaisten ymmärtää, koska Suomessa on ajatus kansallisuudesta  ollut jo aikansa kiinteästi yhdisttety juuri suomlaisuuteen. Mutta kansalaisaate on Suomessa melko nuori ideologia. Luultavasti vain suomenruotsalaisilla alueilla voidaan ymmärtäää tämä ruotsalaisten kotiseutu rakkus, mikä ruotsalaisia ja suomenruotsalaisia saattaa yhdistää. 

Isänmaallisuus nimitystä ei Ruotsissa ole edes käytössä, mutta sen sijaan on nimitys kotiseutu/hembygd-nimitys. Isänmaallisuus/fosterland nimitys johtaa ruotsalaisten ajatukset heti fasismiin tai natsismiin ja pelkkä ajatuskin siitä saa ruotsalaiset vavahtamaan.

Fosterland (=maa missä on saanut kasvatuksensa) yhdistettiin aikoinaan ainoastaan lojaalisuuteen kuningasta kohtaan, ei yhteenkuuluvaisuutta kansalaisten kesken kuten Suomessa.

Ei missään muussa merkityksessä ja näin ollen sen ymmärtää ettei modernit kansalaiset enää tunne kuningasta kohtaan mitään erikoista lojaalisuutta. Isänmaallisuus on siis ollutta ja mennyttä, tarpeetonta. 

Eihän kuninkaalla ole edes valtaa ollut sitten miesmuistiin. Ruotsalaisille ei kuninkaalliset ole nykyään sen kummempia kuin muutkaan.Nykyään sanonta 'för kungen och fosterlandet' (=kuninkaan ja isänmaan puolesta) on käytössä vain humoristisessa mielessä.


Brännkyrka kyrkan kirkko sijaitsee Örby Slott nimisellä asuinalueella, joka on niin kuin nimikin sanoo keskittynyt Örbyn linnan ympärille. Örbystä ja Örbyn linnasta olen aikaisemmin kertonut täällä.


Kirkko kuuluu Tukholman alueen vanhimpiin kirkkoihin. Kirkko rakennettiin 1100-luvulla. Alkuperäinen puukirkko paloi tulipalossa. Kirkko rakennettiin uudestaan ja kirkolle annettiin nimeksi Brännkyrka/palanut kirkko, joka antoi sitten puolestaan nimen alueellekin. 

Nimi Brännkyrka löytyy monesta yhteydestä kuten pitäjän nimestä, maalaiskunnasta, seurakunnasta, piiristä, gymnasiumista, kotiseutujärjestöstä ja ties mistä, johon nimi Brännkyrka on yhdistetty, mutta mitään Brännkyrkan austustaajamaa ei ole. Lähin taajama on Örby slott, joka sijaitsee Örbyn linnan ympärillä. Kirkon luota on noin 350 metriä linnaan ja sen kauniiseen puistoon.

Brännkyrka kyrka

Brännkyrkan seurakunta on keskiajalta ja se kattoi aikoinaan paljon suuremman alueen kuin nykyään. Kolme omaa seurakuntaa on irroitettu omakseen. Brännkyrkan seurakunnalla on toinenkin erittäin moderni kirkko, Vårfrukyrkan kirkko, mikä sijaitsee Fruängenin alueella.

Brännkyrka kyrka

Brännkyrka kyrka

Uusi alttaritaulu

Brännkyrkan kirkko nimittäin peruskorjattiin vuonna 1975 ja silloin kirkko sai jonkin verran uutta kalustoa. Bertil Vallien on valmistanut lasisen alttaritaulun Orrefors Kosta Bodan lasitehtaalla.




Edellisessä valokuvassa näkee tämän pedaning kirkon vasemman puoleisella seinällä. Nämä kuuluu siis osana alttaritauluun, vaikka sijaitsevatkin melko kaukana alttaritaulusta.




Vanha alttaritaulu on Einar Forsethin valmistama. Ei ole aavistustakaan että mihinkä joutui tämä alkuperäinen alttaritaulu, mutta luultavasti se vietiin Historialliseen musoon Östermalmilla.






Penkitkin ovat uudemmalta ajalta.


Piscina/kastemalja, minkä on valmistanut Sven Lundquist. Kastemalja on Brännkyrkan kirkossa piscina ja se on vain moderni koriste-esine.

Piscina viittaa mielestäni Roomaan. Keskiaikaiset kylpyläaltaat olivat nimeltään piscina. Myöhemmin alettiin kirkkojen vesialtaita kutsua myös piscina nimellä. Altaassa ei kastettu lapsia vaan siinä huuhdottiin sakramenttiastiat. Papit pesivät siinä kätensäkin ja vesi juoksi altaasta Pyhään kirkkomaahan.

Asquasantiera on nimeltään pyhävesiastia,-malja tai -allas Italiassa, jossa on Pyhää vettä ja jossa jokainen katollinen saa kirkkoon tullessan kastaa sormensa ja sitten tehdä ristin merkin rintaansa. 

Roomassa nämä asquasantierat sijaitsee heti kirkon siisääntulossa.Roomassa mennään kirkkosalliin oikean puoleisesta ovesta  ja ulos vasemman puoleisesta ovesta. Roomassa ei ole enää lainkaan vettä näissä vesiastioissa. Lapset kastetaan fonte bettesimalessa, mikä vastaa melkein prikulleen ruotsalaista dopfuntia/kasteastiaa. Suomessahan kasteastiat taitaa enimmäkseen olla lasimaljoja.


Hautakappeli

Märta Helena Reenstierna oli rikas kartanonomistaja. Hänet on haudattu kirkkomaahan. Häntä kutsuttiin nimellä Årstafrun. Hän omisti Årsta gårdin kartanon tiluksineen 1700-1800-lukujen vaihteessa. Hän kirjoitti päiväkirjaa, mikä jopa julkaistiin. Päiväkirjat ovat nykyään Nordiska Museet'in varastossa. Hänen päiväkirjastaan saa hyvän kuvan sen ajan herrasväen elämästä. 


Lagerbielskan suvun hautakappeli



Muistolehto


 Ihana vanha kirkkomaa

Tukholmassa on tilanne sellaien ettei ole montakaan paikka mihin saa haudata arkun kanssa tilanpuutteen takia. Polttohautaus alkaa olla tavallisin ja melkein pakollisinkin.


Kirkon vieressä sijaitsee seurakuntakoti ja pihalla on lapsille leikkipaikka, missä on oma pieni kirkkokin.

torstai 11. elokuuta 2016

STHLM - Stockholm i mitt hjärta


STHLM

Tukholma lyhennetään nykyään STHLM. Tässä postauksessa ajattelin esitellä Tukholmaa musiikin muodossa. 

Ensimmäisenä annan Olle Ljungströmin laulaa oman sävellyksensä ja sanoituksensa aiheesta Tukholma.  Olle oli kulttipersoona ja joka nukkui pois aivan liian nuorena vain muutama viikko sitten. Joten tässä... Ollen muistoa kunnoittaen!


Jag springer för att hinna, hinna ifrån min rygg
jag springer för att jag, varit stygg.
Om jag rör mig riktigt snabbt, kommer ingen ikapp,
utan varning, ingen lapp, det bästa var att smita.

Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Guds utvalda stad, där en är ledsen, nå’n är mördad och nå’n är bara glad.
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Guds utvalda stad, man springer maran, nån rivs av den och resten står på rad.

Jag ålar över gator, tar den tid det tar
jag låtsas ibland ta till flykten men blir nog kvar
Om blodet är detsamma, skallfan sitter kvar
finns inget Nirvana nå’n annanstan,
så vad gör det om jag smiter

Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Guds utvalda stad, där en är ledsen, nå’n är mördad och nå’n är bara glad.
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Guds utvalda stad, man springer maran, nån rivs av den och resten står på rad.

Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Guds utvalda stad,
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm,
Stockholm, Stockholm, Stockholm, Stockholm



Kaikkien rakastama Måns Zelmerlöw

Stockholm i mitt hjärta/Tukholma on sydämessäni, on kaunis ja herkkä melodia jonka on säveltänyt ja sanoittanut Lasse Berghagen. Tämä on eniten laulettu meolodia ohjelmassa Allsång på Skanseen, joka televisioidaan viikoittain joka kesä Skansenilta. 

Vaikka minä pidän hyvin paljon Roomasta niin Tukholma on kuitenkin minun kotikaupunkini ja kyyneleet tulee silmiin kun kuulenkin tämän laulun Stockholm i mitt hjärta. Joka kerta kun Suomen laiva on lähestynyt Tukholman satamaa olen saanut kyneleet silmiin. Joka kerta kun lentokone laskeutuu Tukholman kentälle niin tulee kyyneleet silmiin.

Tukholmalaiset ovat ylpeitä siitä että heidän kaupunkinsa on maailman vapain ja tasa-arvoisin kaupunki, koskien ihmisarvoja. Ylpeitä siitä että tänne haluaa muuttaa ihmisiä muista maista. Täällä on ok olla homoseksuaalinen, maahanmuuttaja ja erilainen, siis aivan oma itsensä, sillä Ruotsi on Landet Annorlunda/erilainen maa. Ruotsi on ollut monikansallinen valtio jo useammat sadat vuodet. Ruotsista on myös aika ajoin muuttanut pois väkeä. Aikoinan muutti Amerikoihin noin 1,5 miljoonaa ruotsalaista. Vuonna 2011 oli myös muuttoliike melko suuri. Silloin muutti 51000 asukasta pois Ruotsista. Täällä puhutaan noin 200 kieltä sekaisin. Se on aika monta äidinkieltä se.

Ruotsalaisten sanavarastosta puuttuu esimerkiksi sellaiset sanat kuin moka, arvo-se ja arvo-tämä, jotka saan lukea päivittäin suomalaisessa mediassa. Ruotsalaiset käyttävät hyvin vähän adjektiivejä tai kuvaaviaa sanoja. Täällä ei kukaan edusta, säihky tai ole tyrmäävän kaunis. Tukholmassa ei kukaan pysty mokaamaan itseään koska täällä ei tunneta sellaista käsitettä lainkaan. Ei ole edes olemassa käsitystä yhtenäiskulttuuristakaan ja eihän Ruotsissa olekaan sellaista. Jopa sanaa kulttuuri ei käytetä niin laajassa muodossa kuin Suomessa, vaan kulttuuri on hyvin suppea alue ruotsalaisen käsityksen mukaan. 


Tämä ei ole minun mielipiteeni vaan tätä ruotsalaisten eroavaisuutta, erilaisuutta, on tutkittu ja siitä on kirjoitettu monen monta kirjaakin. Ruotsalaisia itseään se ei näytä yhtään "vaivaavaan". He ovat täysin tietoisia siitä esimerkiksi ettei maahanmuuttajat ole erilaisia, vaan ruotsalaiset  itse ovat eriskummallisia, omalla tavallaan poikkeavia. Voisi jopa sanoa että ruotsalaiset vaikuttavat yhteiskunnallisessa mielessä syrjäytyneiltä. Ruotsalaiset jättävät tiedostetusti monet asiat ja seikat itsensä ulkopuolelle ja keskittyvät olennaiseen, tässä ja nyt. Luonteen piirteet ovat perinnöllisiä, kun taas persoonallisuuden piirteet muokkautuvat kasvun, kokemusten ja kehityksen mukana.


Tässä yhteydessä voisi sanoa että Abraham Maslowin tarvehierarkian porrastusasteikko on tavallaan toteutunut pitkälle ruotsalaisten parissa. Maslow jakoi ihmisen tarpeet eri portaisiin. Alinpana on fyysiset tarpeet, seuraavalla portaalla on turvallisuuden tarve, seuraavilla portailla on rakkauden, ihmisläheisyyden ja yhdistymisen tarve. Seuraavalla portaalla arvostuksen tarve ja ylinpäänsä itsensä toteuttamisen tarve. Maslow väittää että  ihmisillä on tarve tyydyttää kaikkia näitä tarpeita elämänsä aikana. Ensin on tyydytettävä alin taso, sitten seuraava ja jos onnistuu tyydyyttämään järjestyksessä kunkin porrasaskelman tarpeet, niin lopulta on vain yksi tarve jäljellä, itsensä toteuttamisen tarve. Tälle asteellle vaikuttaa moni ruotsalainen onnistuneen kiipeämään.

Ruotsalainen ei pane paljon painoa perinteille eikä traditioille, uskonnosta ja kulttuurista puhumattakaan. Mutta omaa synytymäpaikkaa ja sen ympäristöä kunnioitetaan suuresti. Avioliitto on institutiona menettänyt arvonsa jo monia kymmeniä vuosia sitten. Esimerkiksi Kungsholmenin saarella Tukholman keskustassa on noin 80 % yksineläjiä. Heillä saattaa olla suhde, jopa lapsiakin, mutta he elävät yhden aikuisen huushollissa, jossa asuu lapsia tai lapset asuvat vuoroviikoin. 
Ruotsissa asuu noin 47 % asukkaista yksin. Lait on säädetty jo monta kymmentä vuotta sitten siten ettei avioliitosta ole mitään hyötyä kenellekään, päinvastoin. 


Suurin ero ruotsalaisten ja suomalaisten välillä on järki-tunne linjalla. Ruotsalainen on rationalisti kantapäitään myöten, kuten useimmat länsieurooppalaiset. Kun taas suurin osa suomalaisista ovat emotionaalisia ja he käyttävät tunteitaan toimintojensa perustana, kuten slaavilaiset ja muut itäeurooppalaiset. Ruotsalainen vaikuttaa ensituntumalta usein kylmältä, vakavalta ja varautuneelta, kun taas suomalainen on melko tuota pikaa jo heittäytynyt tunteittensa vietäväksi.  

Ei siis ihme jos suomalaiset ja ruotsalaiset eivät ymmärrä toisiaan. Ruotsalainen mykistyy kun hän kohtaa suuria vaikeuksia ymmärtää mistä suomalainen oikein puhuu ja suomalainen alkaa ihmetellä kun ruotsalainen ei olekaan samanlainen kuin suomalaiset, sillä suomalaisille näyttää olevan erittäin tärkeää että kaikki ovat samaa mieltä ja kaikki käyttäytyvät samalla tavalla, eikä mokaa itseään. 

Suomalaisille on tärkeää saada tunteensa tasapainoon kaikissa ihmissuhteissa ja kohtaamisissa. Suomalaiset tarvitsevat yhtenäisyyden tunnetta (turvallisuuden tunnetta) kun taas ruotsalainen nauttii täysin siemauksin voidessaan olla erilainen ja poikkeava, ihan oma itsensä, eikä häntä häiritse tippaakaan jonkun muun erilaiset tunteet tai tykkäämiset. Ruotslaiset eivät viitsi kuluttaa aikaansa kinaamalla.

Olen lukenut suomalaisesta mediasta useamman kerran että Ruotsia pidetään suomalaisten parissa pk-valtiona, siis poliittisesti korrektina valtiona. Mutta se on mielestäni hieman harhaanjohtava käsitys, sillä ruotsalaiset, jotka ovat suuria individualisteja, ovat itse ns pk. Tällöin pk-käsityksellä ei ole lainkaan politiikan tai yhteiskunnan kanssa tekemistä, vaan se on pelkästään henkilökohtainen asenne, jonka alkulähde on syvällä perusluonteessa. Se on siis synnynnäistä eikä yhteiskunnallisesti tai poliittisesti ohjattua käytöstä tai asennetta. Ruotsalaisia ei ohjailla, muokata tai höynäytetä. Mutta ruotsalaiset antavat vapaat kädet politikoille hoitaa asioita. Harvaa kiinnostaa politiikka ylipäätään. Ruotsalaiset eivät tee suurta numeroa itsestään, mutta erilaisuudelle he antavat paljon arvoa ja antavat jokaisen olla oma itsensä. 

Tukholmalaiset todellakin rakastavat kaupunkiaan ja hekin jotka ovat muuttaneet Tukholmaan tuntevat pian olevansa täällä  kuin kotonaan. Täällä saa olla ihan omissa oloissaan, oma itsensä, kukaan ei arvostele tai riko rauhaa. Ei siis ihme että Tukholmasta on väsätty lauluja, monia kymmeniä.
 

Ja nyt sitten kaikki joukolla kyynelehtimään... Ruotsin ulkopuolellakin erittäin arvostettu ja kuuluisa laulaja Peter Jöback. Jöback on esiintynyt niin Broadwaylla New Yorkissa kuin Lontoon West Endissä. Peter on minun suuri suosikkini. Hän on ehkä nykyajan suosituin ruotsalainen laulaja.  Olkaapa hyvät!
  
 

  Orup: Från Djursholm till Danvikstull. Tämä melodia saa kenenkä tahaansa tukholmalaisen kyynelehtimään. Ta mig hem! Ta mig dit jag får sova mig hel igen! Voiko paremmin sanoa.

 
 
Pug Rogefeldt ja Darin, Stockholm
Videolla näkyy myös edesmennyt Olle Ljungström.


Sakta vi går genom stan, Monika Zetterlund

   

Zarah Leander, Stockholm blir Stockholm

lauantai 6. elokuuta 2016

Artipelag



Artipelag, Artipelagstigen 1, Gustavsberg

Björn ja Lillemor Jakobsonilla oli haave perustaa taidegalleria meren rantaan. He olivat ehtineet jo kehittää yhden erittäin tunnetun tavaramerkin maailmalla, Babybjörn. Björn on ehtinyt olla mukana muuttamassa isänroolia ympäri maapallon. Vuonna 1961 oli melkein mahdottomuus edes ajatella että isät kantaisi lastaan kantorepussa vatsansa päällä. Nykyään Björn on 80 vuotta ja Lillemor 79 vuotta, mutta molemmat ovat erittäin aktiivisia ja tekevät vieläkin töitä päivät pitkät.

Artipelag avattiin vuonna 2012. Artipelagin toteutus vei heiltä kaksitoista vuotta mutta he halusivat viedä unelmansa loppuun saakka. Tilaa tähän erikoiseen suureen rakennukseen tuli 3000 neliömetriä, siis suurin piirtein yhtä paljon tilaa kuin Modernissa museossakin. Tästä rakennuksesta tuli vain paljon kauniimpi, viihtyisämpi ja monipuolisempi, siis jonkinlainen kulttuuritalo tai kulttirakennus.

Rakennuksessa on myös suuri halli jossa voidaan pitää konferensseja, keskusteluja, konsertteja ja luentoja. Kunikaallien Oppera oli ensimmäisenä hallissa ja esitti aivan tätä varten sävelletyn opperan Karolinas dröm/Karolinan unelma. Esitys pidettiin neljänä iltana. Rakennuksessa on myös ekslusiivinen ravintola ja kahvila-bistro.


Avoinna:
taidenäyttelyt, myymälä ja buffe & cafe:
 maanantaista-sunnuntaihin kello 11-17
 keskiviikkoisin avoinna kello 20.00 saakka

PS: Rakennukseen  on vapaa sisäänpääsy samoin maksuton vierailu julkisessa ympäristöissä, kuten Bådan Café & Konditorissa, Ravintola Artipelag ja designmyymälässä. Myöskään luontopoluilla liikkuminen ei maksa mitään. HUOM! Artipelagissa ei käyretä lainkaan käteistä!

Huomautan tässä samalla että bussiyhetyttä on parannettu. Muun muassa Cityterminaalista on suora bussiyhtetys määrättyinä aikoina Artipelagiin, mutta siihen on tehtvä varaus etukäteen .

Ravintola avoinna:

 tiistaina 11.30-17.00
keskiviikosta-launataihin kello 11.30-22.00
sunnuntaina kello 11.30-20.00

lauantaina 6,13, 20 ja 27 elokuuta suljetaan ravintola jo kello 15.00, mutta sen sijaan tarjotaan grillibuffe koko perheelle

Ulkogrilli on avoinna:

 lauantaina-sunnuntaina kello 12.00-16.00

Kannattaa aina tarkistaa aukioloajat etukäteen!

PS. 8.6.2022. Palasin päivittämään postausta:
Artipelagissa on avattu Anselm Kieferin näyttely. Tämä näyttely on Artipelagin suurin ja mahtavin satsaus tähän mennessä. Kiefer kuuluu nykytaiteen painavimpiin nimiin, mutta silti hänen taidetta eiole koskaan vielä aikaisemmin näytetty Ruotsissa.
 
Sisääpääsymaksu näyttelyyn on aivan liian korkea, nimittäin 395 kruununa (eläkeläiset ja opiskelijat 295 kr, lapset ilmainen sisäänpääsy), siis noin 40 €, joten se säikyttää monet kävijät jättämään näyttelyn väliin. 


Ulkoa löytyy muutamia veistoksia. Ne ovat Maria Miesenbergerin valmistamia. Yksi niistä seisoo rakennuksen katollakin. Ne muistuttavat murtovarkaita jotka hiipivät rakennuksen ympärillä ja piilottelevat puitten takana.


Mitään pysyvää näyttelyä ei aiota järjestää vaan näyttelyt vaihtuvat tiheään tahtiin kuukauden tai puolentoista välein. Kaikentyyppinen luovuus tulee olemaan esillä, eikä aiota pitää mitään selviä rajoja mitä tänne tullaan laittamaan esille. Suuri osa näyttelyesineistä tullaan lainaaman.


Modernit ajat ja modernit kujeet. 

Sponsoritkin tulee helposti esille jos vaan pitää silmänsä auki. Miesten vaatetus firma Gant sai vastikään suuret mainokset seinille ja Volvo esitteli täällä udeen automallinsa ja se toi mukanaan paljon kansaivälistä mediaa Artipelagiin.

Artipelag on yksityinen taidelaitos ja oli jo aiemmin yksi Tukholman kalleimmista käyntikohteista luokassaan yhdessä Fotografiskan ja Abbamuseetin kanssa. Pääsymaksu aikuisille oli hieman yli 200 kruunua. Tämä on taidetta mikä tekee mahtavan vaikutuksen katsojiin!

Ei kai niistä sponsoreista pääse eroon millään. Mistä muuten varat otettaisiin.


Minä tietysti erityisesti arkkitehtuurista kiinnostuneena katselin ympärilleni. Olen käynyt täällä kaksi kertaa. Rakennuksessa on mukava tunnelma. Ulkotiloissa viihtyy vähintäin yhtä hyvin, olipa sitten mikä vuodenaika tahaansa. Sitä paitsi rakennus on suunniteltu niin, että sitä on helppo laajentaa ilman että rakennus tai ympärillä oleva luonto siitä tulisi kärsimään.









Andy Warhol näyttely nimeltää "Andy Warlholin perinne", ei sisällä ainoatakaan hänen teostaan vaan kaikkea hänen ympäriltään. Warhol oli rajojen rikkoja kirjaimellisesti. Hänelle oli kaikki, tai ainakin melkein kaikki, taidetta. Täällä on asusteita, hattuja, lastenvaunut, aurinkolasit, tapetteja, julisteita, kelloja ja askeja ja rasioita näytteillä. Täältä löytyy myös musiikkihuone jossa voi ladata 24 melodiaa joita Warhol on promotoinut joskus aikoinaan ja "loi" niihin levynkannet. Seinälle on heijastettu kokonainen multimediashow, jossa saa nähdä ja kuulla Velvet Underground soittavan täysillä.

Ikävä kyllä minun suomalaien sanavarastoni  ei riitä kertomaan kaikkea mitä kaikkea Warhol näyttely kattaa. Sanojen puutteen takia. Warhol näyttely sulkeutuu 26. syyskuuta.

Toinen näyttely, joka on avoinna kauemmin maaliskuulle 2017 on Lars Wallin-Fashion Stories. Lars Wallin on Ruotsin tunnetuin pukusuunnittelija, joka on suunnitellut kuningattarelle ja monelle muullekin tunnetulle ruotsalaiselle naishenkilölle asusteita. Näytteillä on siis Wallinin luomuksia.











Designebutik on myymälä, jossa esitellään muotoilua laidasta laitaan. Täältä löytyy myös Warhol inspiroituja tuotteita, ei mitään arvoesineitä sentään. 



Myymälästä voi ostaa vaikkapa tämän söötin vaasin, Sirivas, jonka on luonut Siri Seger. 










Bussi 474 Slussenilta Gustavsbergin keskustaan ja siinä vaihto bussiin 468 joka päätyy Artipelagiin. Gustavsbergin ja Hålluddenin, jossa Artipelag sijaitsee, väli ei ole kovinkaan pitkä, mutta aivan liian kapea, monimutkainen ja liian pitkä lähteä kävelemään.

Toinen mahdollisuus on ottaa bussi 423 Slussenilta ja jäädä pois kyydistä Hålluddens trafikplats ja kävellä siitä 1,5 kilometriä Artipelagiin, Hålluddeniin.

Omalla autolla  Slussenilta Värmdövägeniä, tie 222, Trafikplats Hålludden, noin 3 kilometriä ennen Värmdön centrumia. Käänny oikealle ja sitten Hålluddsvägenia ja loppumatka Artipelagvägeniä perille. Trafikplatsia ennen on ajoissa kyltti joka neuvoo kääntymään Hålluddeniin oikealle.

Tänä kesänä on voinut mennä edestakaisen reissun Artipelagiin myös Strömma kanalbolaagin saaristolaivalla. Laivalla pääsee 28. kesäkuuta-21. elokuuta. Laiva lähtee Nybrokajenilta tiistaisin ja sunnuntaisin kello 11.00. Laiva lähtee takaisin päin kello 14.50.  Perillä oloon jää aikaa 2,20 tuntia. Reissu kestää siis kaiken kaikkiaan 5,30 tuntia ja maksaa 270 kruunua. Hintaan ei sisälly sisäänpääsymaksu Artipelagiin.

Mahdolisuus ajaa laivalla vain yhteen suuntaan Tukholmasta Artipelagiin vain 27.elokuuta-25.syyskuutavälisenä aikana.  Matka maksaa 200 kruunua ja matka kestää 1,30 tuntia. Sisäänpääsylippu Artipelagiin ei sisälly hintaan.

Artipelagissa on myös omille veneille ja baateille ilmainen laituripaikka.


Sisäänpääsymaksu:
 aikuiset 150 kr, opiskelijat 130 kr, eläkeläiset 130kr, 
lapset 0-18-vuotiaat ilmaien sisäänpääsy
  
Erityisnäyttelyihin oma sisäänpääsymaksu!
Huom! Ei käteistä!


Rakennus on rakennettu tervatusta männystä, koivusta, marmorista ja kalkkikivestä. Korkeat tilat ja isot lasi-ikkunat antavat tilavuutta ja valoa. Rakennus sijaitsee ylhäisessä yksinäisyydessään Itämeen lahdessa, niemellä meren rannassa, metsän keskellä, Värmdön kunnassa.

Puut, kasvillisuus ja meri ikkunoiden ulkopuoellla ovat ihan oma taideteoksensa joka muuttuu kaiken aikaa vuodenaikojen ja sään mukaan. 


Rakennuksesta tuli arkkitehti Johan Nyrenin viimeinen työ. Hän ehti kuolemaan syöpään enne kuin rakennus valmistui. Hän oli sanonut Björnille että mitään Bilbaoa et tule saamaan minulta, mutta sen sijaan rakennuksen, joka sulaa yhteen luonnon ja saariston kanssa. Rakennus sulaa todellakin ympäristöönsä. Rakennuksen katolla kasvaa ruohikko ja yrttejä.

Björn on aina ihmetellyt miksi Tukholma ei "myy ja tarjoa" saaristoaan turisteille. Tukholma on aina ollut huono tekemään mainosta itsestään. Suurin syy siihen voi olla ettei saaristoon haluta päästää massaturismia sillä tukholmalaiset haluavat pitää saarensa ominaan. Massaturismistillahan on omat huonot puolensakin. Ja saariahan löytyy Tukholman keskustastakin, jossa on ihan tarpeeksi nähtävyyksiä turisteille. Kukaan ei kiellä turisteja nousemasta bussiin tai saaristolaivaan ja lähtemästä saaristoon vierailulle.


Iso valtava kallionmynkyrä löytyy rakennuksen sisältäkin.


Pitkin rantaa kulkee pitkä rantalaituri, vai miksi tätä kutsuisin, jota pitkin  voi tehdä kävelyretken ja nauttia kauniista maisemista tai omista eväistään. Metsässä on polkuja joita voi myös seurata. Niemeen on suunnitteilla rakentaa myös hotelli ja henkilökunnalle asuntoja. Laiturilla ja poluilla voi myös liikkua rullatuolin ja lastenvaunujen kanssa.