Hötorget

 Hötorget vuonna 1902

Hötorget 1870-luvulla

Hötorget niminen tori on perinteisesti Tukholman keskeisintä aluetta. Hötorget sijaitsee Norrmalmin kaupunginosassa, keskellä Tukholmaa. Kungsgatan, Drottninggatan ja Sveavägen ympäröi toria, ja modernimpi lyhyt Sergelgatan on shoppingkatu Hötorgetin ja Sergel Torgetin välillä. Tältä pieneltä alueelta löytyy oikeastaan kaikki mitä ihminen ylipäätään tarvitsee.

Sergel nimi tulee Tobias Sergelin nimestä. Hän oli Saksasta Tukholmaan muuttaaneen teitailija pariskunnan poika. Tobias syntyi Tukholmassa vuonna 1740. Vanhemmilla oli työhuone juuri täällä kohtaa kuin Hötorget sijaitsee nykyään. Tobiaksesta tuli erittäin taitava kuvanveistäjä, maalari ja piirtäjä. Kuningas aateloi hänet. Hänestä tuli kuninkaallisen Vasa-ritarikunnan ritari, joka erikoinen aatelisarvonimi. Tobias Sergel on yksi niistä tuhansista maahanmuuttajista joiden taitoja on saatu Ruotissa ihailla. Tobiaksella oli työhuone  nykyisen Sergelsgatanin varrella.  Rakennus on purettu pois ja tilalla on moderneja rakennuskia. 

 Torimyyntiä nykyään

Haymarket hotelli tehtiin entiseen PUB tavarataloon pari vuotta sitten. PUB tulee nimestä Paul Urban Bergström, joka perusti PUB tavaratalon vuonna 1916 ja siitä muistoksi rakennuksessa lukee siellä täällä hänen nimensä tai initsiaalinsa. Bergströmillä oli ensin pieni miestenvaatetusmyymälä torin reunalla.

En usko että yksikään tukholmalainen tykkää että Hötorgetin tori olisi joskus ollut kaunis. Toisaalta toria on uhattu sulkea jo monet kymmenet kerrat. Tori on saanut hieman paremman järjestyksen kun Haymarket hotelli avattiin. Tori elää enimmäkseen hedelmien, marjojen, vihannesten ja kukkien myynnillä. Sunnuntaisin torilla on kirpputori joka on suosittu sunnuntaikohde. Tuskin sekään on kannatavaa touhua sillä nykyään on kirpputori tai käytettyjen tavaroiden myymälä joka nurkan takana. Kysymys on että kuka sitä tavaraa ostaa kun tarjontaa alkaa olla enempi kuin ostajia. Me eletään nykyään ylenpalttisuuden keskellä, varsinkin suurkaupungeissa. Me hukutaan kaiken tavaran keskelle.

Juuri tällä hetkellä on Tukholman kunta päättänyt että torimyynti on lopettava. Sunnuntaiset loppikset saa jatkua vielä jonkin aikan mutta sekin tullaan lopettamaan. Saas sitten nähdä... Protestinimilistoja on jo alettu keräämään. Luultavasti suunnitteilla on ehdä pieni puistoo-oaasi torille. Puita ja kukkaistutuksia ja penkkejä sekä kahvila keskelle toria. Ei hassumpi idea lainkaan. Mutta loppis on valtavan hyvä idea ja varsinkin nuoret kotoa pois muuttavat tarvitsevat hieman keittiötarvikkeita omaan kotiinsa, jotta pääsevät alkuun. Varsinkin me naisihmiset tykätään keittiötavaroista. Yksi purnukka lisää ei koskaan ole liikaa😉.

Luin muuten juuri tänään päivän lehdestä että ruotsalaiset ovat  tehneet ostoksia nyt kesäkuusssa uuden ennätysmäärän. Ruotsalaiset ostivat 70 miljardin kruunun edestä ruokaa, juomaa, asusteita ja muuta käyttötavaraa. Ei siis autoja, huonekaluja asuntoja jne ole laskettu tuohon summaan. Se on tyypillistä koska kesäkuu on ollut erittäin kylmä kuukausi. Ei täällä Tukholmassa ole satanut montaakaan kertaa mutta ei aurinkokaan juuri paistanut. 

Gekå nimeien  valatva ostsohalli Ullaredissa on ruotsalaisten isoin ostosparatiisi. Ullared sijaitsee Ruotsin Länsirannikolla mutta Tukholmasta kulkee erityisiä shoppingbusseja Ullaredin. En ole siellä käynyt mutta Ruotsin televisio on jo useamman vuoden näyttänyt ohjelmaa Ullaredistä. Gekå on niin suuri ostospaikka ettei sitä osaa edes sanoin kuvata. Ullaredissa on jopa hotelli ja toista hotellia rakennetaan ja leirilaluekin löytyy shoppailijoita varten. 

Tämä jättiläismäinen ostoshalli avattiin jo vuonna 1963. Tai noh alkuun se ei ollut niin iso kuin mitä se on nykyään. Viime vuonna täällä kävi 4,6 miljoonaa henkilöä ostoksilla. He tekivät ostoksia 5,3 miljardin edestä. Ennätysmyynti yhtenä päivänä oli 7. marraskuuta 2015, jolloin myytiin tavaraa 37,3 miljoonan edestä. Siis yhtenä päivänä! Myyntihallissa on 78 kassaa. Hallissa on ties kuinka monta ruokapaikkaa ja kahvilaa. Facebook!

 Vanhoja ruotsalaisia kolikoita 2 kruunua kipale

Tämän tyyppiset tavarat ei tahdo nykyään mennä kaupaksi, mutta aito kupari kelpaa varkaillekin. Kuparia jopa varastetaan rautateiltäkin monien kymmenien miljoonien edestä.

Hötorget ennen vanhaan

Stora Badstugatan, nykyinen Sveavägen, joka on Tukholman keskustan pääkatu. Katu kulkee Sergels Torgetilta suoraan Norrmalmin kaupunginosan lävitse Sveaplanille, jossa se tekee vasemmalle 90 asteen kulman ja  päätyy sitten Norrtulliin. Katu on siis 2,5 kilomteriä pitkä. Juuri parhaillaan Norrtullissa rakennetan uutta kaupunginosaa nimetä Haga Staden, joten Sveavägenin loppupää tulee saamana  uuden väylän. 

Stora Badstugatanin varrella seisoi vain rähjäisiä puurakennuksia suoperärisellä liejuisella maaperällä. Kadut päällystettiin mukulakivillä jo 1400-luvulla. Kadun varrella näkyy olleen myös jalkakäytäväkin, vaikka siihen aikaan kun tämä kuva on otettu oli tuskin autoja, vaan hevoskärryjä.

He jotka asuivat hieman loitommalla Drottninggatanin varrella kvitaloissa oli elämä paljon helponpaa. Tulipalonvaarakin oli paljon pienempi.

Brunkebergin harju kulki tästä ohitse pohjois-etelä suunnassa ja Sveavägen tai silloinen Badstugagatanin katu kulki harjun läntistä kuvetta. Harju on jäljellä paikka paikoin ja harjulle on useita erittäin jyrkkiä portaita. Mutta harjua piti hajoittaa pois tieltä kun alettiin rakentamaan Kungsgatanin katua, joka tuli kulkemaan nykyiseltä Seregels Torgetilta itään päin. 

Hötorgshallen, entinen kauppahalli.

Nykyinen Hötorgshallen sijaitsee maan alla. Sisäänpääsy Hötorgetin kauppahalliin on torilta, Sergelgatanilta ja Slöjdgatanilta. Kauppahallin päällä on useita elokuvateattereita, ja niitten vieressä ravintoloja ja myymälöitä useissa kerroksissa.

Hallissa on ruokaa 41:stä maasta ja useita ruokailupisteitä, joissa voi syödä kevyen lounaan tai välipalan. Kuvassa  suomalainen ruokanurkkaus.

Ikävä kyllä minä en voi syödä mitään näistä diabeteksen takia, ehkä yhden karjalan piirakan joskus.

Useissa tavallisissa ruokatavarmyymälöissäkin myydään suomalaisia tuotteita jonkin verran, mutta ne ovat kalliita. Makkarakin maksaa kolme kertaa enempi kuin ruotsalainen. Karjalanpiirakoita ja lihapiirakoita on myös jonkin verran tarjolla. Maksa-, porkkana-ja lanttulaatikoita myydään vuodet ympäri. Eräs päivä huomasin että täällä myydään myös suomalaista joulutorttu luumutäytettä vuodet ympäri. Ihme kyllä mämmiä saa vain pääsiäisen aikaan.

Leipätiskillä on paljon suomalaisia ruisleipiä. Fazerin ja yhden eskilstunalaisen suomalaisen leipomon  tuotteita. Minä olen alkanut ostaa tanskalaista Hattingin ruisleipää. Hatting matkii suomalaista Fazerin leipää mutta valmistaa sen aivan ilman sokeria. Suomalainen ruisleipä on jo kauan myynyt erittäin hyvin. Ruotsalaiset pitävät sitä terveysleipänä, jota sairaanhoitajatkin suosittelevat. Sopii myös diabetikoille. Valion maitotuotteita jonkun verran, sillä ruotsalaiset eivät niitä valmista lainkaan, ainakaan Tukholman alueella. Kätevämpi ostaa Valiolta. 

Sen sijaan ruotsalainen Arlan keskirasvainen maito on kaikista suosituin maito ja siihen on lisätty D-vitamiinia lasten ja vanhusten takia. Maitokin nostattaa verensokeria joten senkään kanssa ei minun kannata löträtä. Eniten verensokeria nostaa kaikki vehnäjauhotuotteet. Niitä kun syö niin verensokeri hyppää tosi korkealle. Onneksi on olemassa Stevia sokeria jota nykyään onkin useissa valmisruuissa. En ole koskana ollut makean perään mutta joskus maistuisi aito suomalainen  viinerimunkki.  Tulee tässä ihan lapsuus mieleen.

 Espressohouse, tietystikin

Turkkilaisia hampurilaisia

Turkkilaisia on asunut jo melko kauan Suur-Tukholmassa. Turkkilaisia voi olla noin 50000 Ruotsissa mutta tähän lukuun ei lasketa heitä jotka ovat Ruotsin kansalaisia. Turkkilaisiahan asuu täällä jo useassa sukupolvessa. 

Osa ns turkkilaisista ovat kurdeja ja heitä on veilä enmepi kuin turkkilaisia. Kurdithan tulevat monen valtion alueelta. Kurdeja on noin 100 000 Ruotsissa ja heistä hyvin suuri osa tulee Diyarbakirista. Useat kurdinaiset ovat sopeutuneet erittäin hyvin tukholmalaiseen elämään. Heillä on usein hyvä koulutus ja hyvät ammatit. Viime aikoina on ikävä kyllä turkkilaisia alkanut vainoamaan "Erdoganin lähettiläät".

Suomalaiset ovat vieläkin suurin maahanmuuttajaryhmä Tukholman alueella, vaikka suomalaisten määrä on laskenut huomattavasti. Koska vanhimmat ovat jo kuolleet ja nuoria ei enää muuta Suomesta tänne. Puolalaiset ovat ottaneet suomalaisten paikan suurena maahanmuuttajaryhmänä. Se on vain lyhyen ajan kysymys kun heitä on enmpi kuin suomalaisia. Puolalaisilla on jo omat ruokatavarmyymälänsä ja palvelut sekä omat koululuokat ja opettajat. Puolalaisia  on nykyään lähemmäksi 100 000 henkeä, ja joista suurin osa asuu Suur-Tukholmassa.

Sergelgatan on lyhyt shoppingkatu

 Konserttitalo, torimyyntiä ja Sergelin kadun alkupää

Sergelgatanin varrella sijaitsee mm H&M, Handelsbanken (pankit ovat Tukholmassa nykyään harvinaisuuksia), Apteekki ja monta muuta butiikkia sekä Metron alaskäynti. Kun jatkaa kävelyä Sergelgatania pitkin niin sen loppupäässä sijaitsee Sergels Torg. Täälläkin sijaitsee H&M-myymälä ja McDonnalds.

Sergelgatanin itäisellä puolella seisoo viisi korkeaa kerrostaloa, joissa on konttroreita ja jopa lääkäri- ja hammaslääkärin vastaanotto, laboratortioita ja ties vielä mitä. 

Suurin piirtein Sergelgatanin puolessa välissä numerossa 12 sijaitsee D.M.Retro myymälä jossa voi käydä katsastamssa jos löytyisi jotain mielenkiintoista. Toinen myymälä löytyy Mall of Scandinavian galleriasta Solnasta. Täällä sijaitsee myös halpiskauppa Lager 147, josta voi sattumalta löytyä jotain basic-asusteita.  

Hötorgsterassen on kattoravintola Sveavägen 17, sisäänkäynti samasta kaariholvista kuin pääsee metroonkin. Täällä on monenlaista toimintaa, joogaa, livemusiikkia ja voimistelua. Tai täällä voi istuskella ja nauttia kauniista säästä, tavata ystäviä, keskustella, syödä hampurilaisen tai ruokaa ympäri maapalloa, tai vaan nauttia juomista. Täällä kattoterassilla on myös kirpputoritoimintaa.

Livemusiikia silloin tällöin

Konserttitalon kulmalla Sveavägen 19 sijaitsee  Waynes Coffe niminen kahvila. Se sijaitsi alunperin samassa porttigångissa mistä päsee alas metroon. Tässä kahvilassa olen juonut elämäni parhaan kahvin, vaikka siitä on nyt jo aikaa. Tämä uudempi kahvilan sijainti on parempi. Tämä on yksi Tukholman suosituimmista kahvilaketjuista. Waynes kahviloita on ties kuinka monta. Sveavägenenin varrellakin on kaksi, vain sata metriä korkeintaan väliä. Ja Sveavägenin alkupäässä, Sergels Torget, Akademiska Bokhandel kirjakaupan sisältä löytyy myös Waynes Coffe. Se toinen kahvila sijaitsee Sveavägenin ja Olof Palmen kadun kulmauksessa. Kolmas Waynes kahvila, joka tulee mieleen sijaitsee Götgatan 31, Södermalmilla. Tästä on tullut monelle Södermalmilla asuvalle toinen koti. 

Ruotsalaisethan rakastavat kahviloitaan, ja fika (=kahvitella) on suorastaan hengellinen jos ei jopa henkinen toimitus. Harras toimitus se on ja siihen paneudutaan. Se saa viedä aikaa. Muistan nuoruudestani että Tukholmassa piti ottaa vähintäin kolmenlaista kahvileipää kahvilassa. Nykyään siitä tavasta on luovuttu. Ja hyvä niin jo terveydenkin takia.  

Baareja ei juuri Tukholmsta löydy muuta kuin isommista hotelleista. NK:n tavaratalossa taitaa olla muutamia baarinurkkauksia asusteiden joukossa. Enhän minä joka paikkaa tunne, mutta katujen varrella en ole koskaan nähnyt baareja. Ravintoloita kylläkin. 

Kahviloita on sitäkin enempi. Kahviloissa ei ole alkoholijuomia. Lattemammat (=kahvilattea juovat äitiyslomalla olevat äidit näkyy kahvittelevan ja ruokailevan lastensa kanssa päivittäin ulkona. Nyt "vanha täti minussa" puhuu ja ihmettelee että meillä ei aikoinaan ollut varaa mennä kahvilaan, eikä ollut aikaakaan, kun me oltiin kotona ja hoidettiin vauvojamme ja kuurattiin nurkkia, leivottiin ja pyykattiin. 

Muistan kun olin yksivuotiaan poikamme kanssa päivällä 1970-luvun alussa lähellä ostoskeskusta niin vanhempi mies kysyi että oletko sinä sellainen luksusrouva. Mikään minussa ei siihen viitannut. Olin kuin muutkin. Suomalaisena minä tietysti hämmästyin ja vasta vuosien päästä ymmärsin silloisten  vanhempien ruotsalaisten ajatuksen kulun. Ruotslaiset naisetkin ovat käyneet töissä jo 1900-luvun alulta lähtien, ensin apulaisina ja sitten kauppaneiteinä. Tukholmassahan ei ole ollut montakaan tehdasta. Lääkäreiden ja tirehtöörien rouvat olivat kotonaan Östermlamilla ja heillä oli piika joka hoiti koko rulianssin perheessä. 

Siihen aikaan 70-luvun alussa se oli häveliästä esiintyä lapsensa kanssa keskellä päivää ihmisten ilmoilla. Olin tottunut että Suomessa oli äiti kotona kun läksin kouluun ja tulin koulusta. Monissa perheissä maaseudullakin oli piika. Vasta jälkeenpäin tajusin että Tukholmassa oli melkein kaikki naishenkilöt töissä jo 1970-luvun alulla. Siihen aikaan ei ollut äitiyslomaa vaan töissä käyvillä naishenkilöillä oli niin sanottu moderskapsförsäkring, jonka mukaan naisella oli oikeus jäädä kotiin kolmeksi kuukaudeksi hoitamaan vastasyntynyttä lastaan ja oikeus saada korvaus menetetyn palkan sijasta. Äitiyspäivärahaa ja vanhempain vapaata lapsen synnytyksen yhteydessä alkoi saada vasta vuonna 1974. Mutta Ruotsissa ei vieläkään olla kuin korkeintaan vuosi äitiyslomalla. Täällä ei tunneta kotiäitejä kuten Suomessa on. Maailma on muuttunut.

 Waynes Coffe, Konserttitalo, Kungsgatan

Waynes Coffe on Skandinavian johtava kahvilaketju, joka on avannut kahvilan jopa Riadissa, Saudi Arabiassa ja Jordaniassa. Toinen yhtä hyvä ja iso kahvilaketju on Espresso House, jolla on noin reilut 200 kahvilaa Ruotsissa. Tuossa Hötorgetin kauppahallissakin on Espresso House kahvila heti sisäänkäynnin jälkeen. Birger Jarlsgatan 18 esimerkiksi sijaitsee toinen heidän kahviloistaan. 

Joten Starbucksilla ei tule olemaan mitään mahdollisuuksia selvitä Ruotsissa. Heillä on nyt seitsemän kahvilaa Tukholmassa ja kuusi Tukholman laitamilla. Olen kerran käynyt Starbucksissa ja se oli järkytys. Kahvi oli suorastaan pahaa, pari pullaa hyllyssä, kalustus Villistä Lännestä ja sisätiloissa oli niin synkkää ja tunkkaista. Enpä taida kokeilla toista kertaa. Samaa tasoa ovat Lidl myymälät, jotka ovat taistelleet Ruotsissa noin kymmenen vuotta, mutta myynti on monta miljoonaa miinuksella. Myymälät ovat aivan surkeita, hinnat samaa luokkaa kuin muissakin Tukholman ruokatavaramyymälöissä. Ruokatavarat ovat suomalaisia tai saksalaisia ja useat tavarat ovat pahvilaatikoissa lattioilla. En ymmärrä että kuka maksaa ne menetetyt miljardit.

Skanstullissa oli bussiaseman luona aikoinaan Ruotsin pisin rivi ruoka-automatteja. Automaatit avattiin vuonna 1961. Automaateissa oli kylmäatvaraakin, kuten tuossa automaattien yllä lukee. Tämä kuva on vuodelta 1964. Yhteen aikaan oli Hötorgetin kauppahallin seinustallakin ruoka-automaatteja.

1930-luvun lopulla oli Ruotsissa 8000 ruoka-automaattia, joissa oli tavaraa monien miljoonien edestä. Varkaat keksivät pian kuinka automaatit pystyttiin ryöstämään, joten automaateista oli lopulta luovuttava. Nykyään on vain pieniä automaatteja juna-asemilla joissa on makeisia ja juotavaa.

Slöjdgatanin puolella oli kauppahallin seinustalla myymälöitä. Nykyään tällä seinustalla on sisäänkäynti kauppahalliin, sen vieressä italialainen jäätelöpuoti, makkararuokala ja makkarapuoti, jossa tehdään itse makkarat ja Pizza Hut. 

Hötorget 1937

Konserttitalo oikealla. Kuten huomaa niin konserttitalao on ollut synkän ruskea alunperin. Nykyään seon sininen. Konserttitaloon on suunnitteilla rakentaa katolle iso lasihalli, johon avataan ravintola.

Hötorget 1962

Norrmalmin uudelleenjärjestely, keskikaupungin saneeraus tehtiin -50, -60 ja -70-luvuilla. Se oli aivan valtava saaneeraus ja samalla rakennettiin metroasemat ja metrolinjat maan alle. Kaikki puutalot purettiin ja rakennettiin uusia isoja liiketaloja kivestä ja betonista, ja myös kauppahalli ja tavaratalo. Tukholman Konserttitalo oli jo rakennettu Hötorgetin reunalle vuonna 1924. Konserttitalo on vieläkin yksi Tukholman upeimmista rakennuksista ja se on erittäin kaunis iltavalaistuksessaan. Arkkitehti Ivar Tengbo teki parastan uutta konsertitaloa suunitellessaan ja siinä hän onnistui odotettua paremmin. Konserttitalossa jaetaan joka vuosi Nobelin palkinnot ja monta muutakin arvostettua palkintoa.

 Tukholman konserttitalo

Tämä rakennus vaatisi oikeastan aivan oman postauksensa. Tämä rakennus kuuluu Tukholman komeimpien ja arvostetuimpien rakkennusten joukkoon ja se onkin kultuurisuojattu rakennus. Konserttitalon omistaa Tukholman kaupunki.

Konserttitalo yövalaistuksessaan

Patsasryhän nimi on Orfeus ja sen on valmistanut Carl Milles. Täällä olen kertonut Millesgårdenien taidegalleriasta, joka oli työpaikka ja myös hänen kotinsa.

Tässä rakennuksessa jaeteaan Nobelin palkinnot joka vuosi ja muitakin palkintoja. Rakennuksessa tietystikin pidetään myös konsertteja. Olen sinne menossa syyskuun lopulla kun on La Dolce Vita gala-ilta. Italialaista elokuvamusiikkia mm. Nino Rotan sävellys teema Amarcord Frederico Fellinin elokuvasta. Toivon että minun huatajaisissa soitetaan juuri tämä kappale.

Kungshallen

Tämä Foodcourt avattiin jo vuonna 1995. Rakennuksessa on aikaisemminkin myyty ruokaa ja ravintoloita ja kahviloita on nytkin pohjakerroksessa ja tietääkseni myös kattotasolla. Rakennuksessa voi 800 henkeä ruokailla yhtä aikaa.

Foodcourt sijaitsee valitetettavasti kellarikerroksessa joten täällä ei ole ikkunoita. Ruokapöydät on asetettu lattian keskelle ja siinä sitten ympärillä on rinki ruokatiskejä joilta voi ostaa meiluisensa annoksen. Kaikki vieraat saa siis istua samoissa pöydissä.  Täällä on tarjolla ruokaa ympäri maapallon. Ruokaan olin enempi kuin tyytyväinen. Aivan valtavat suuret annokset. Söin Little Indian tarjouksen. Toinen Little India ravintola löytyy Kista Galleriasta.

Täällä sijaitsee 16 ravintolaa yhdessä rysyssä. Minun täytyy sanoa etten ole missään saanut niin paljon ruokaa ja niin halvalla kuin täällä. Valinnan varaa on ja ruoka tehtiin aivan viimeisen päälle. Olen käynyt vain kerran joten en osaa sanoa sen paremmin laadusta. Paikka on suosittu lounasravintola keskellä Tukholmaa. Lounasaikaan on tungosta. Kreikkalainen grilliravintola näkyy olevan erityisen suosittu. Toinen mukava lounaspaikka on kauppahalli Hötorgetin vastapäisellä reunalla.

Hötoget on tunnettu hedelmistään ja vihanneksistaan ja juureksita, vaika täällä myydään myös muutakin tavaraa. Ja tietysti kukkia. Aivan viressä  sijaitsee Tukholman kauppahalli, mutta torilta saa hedelmiä, vihanneksia ja juureksi halvevmmalla kuin hallista.

Hötorgskonst/Hötorgetin taide on käsite Tukholmassa. Se tarkoittaa paperille painettua maalausta, joka sitten on pantu raameihin ja jopa vielä usein laitettu lasi sen päälle. Kuva voi esittää kissaa, tai koiraa tai vaikka hedelmää tai kukkaa. Näillä tauluilla ei ole penninkään vertaa arvoa, se on vain kitschiä.

Hötorgetin torin ympärillä sijaitsee kauppahallin lisäksi yksi Tukholmn suurimmista elokuvateattereista Filmstaden, jossa on useampaikin saleja. Torin varrella sijaitsee myös entisessä tavaratalossa hyper-supre-moderni hotelli, Haymarcet, jonka omistaa Scandic hotelliketju. Torin reunalla sijaitsee Stockholms Konserthus/Konserttitalo, jossa Nobelin palkinnot jaetaan.

Haymarket (tarkoittaa juuri hötorget tai hömarknad) hotelli on melko uusi. Tässä rakennuksessa sijaitsi aikaisemmin tavaratlao PUB, joka avattiin vuonna 1959. Rakennuksen takana kulkee Drottiningatan ja sen toisella reunalla seisoi toinen osa PUB:n tavaratalosta. Kadun alitse kulki käytävä rakennusten välillä. Drottningatanin molemmin puolin on nykyään enimmäkseen muotiliikkeitä. 

Minua ahdistaa heti kun ajattelenkin tuota kadunkulmausta, jossa Drottningatan kohtaa Kungsgatanin kadun, kuvassa oikean puoleisen rakennuksen nurkan takana. Nimittäin siinä katujen risteyksessä ajoi terroisti hengiltä kaksi aikuista joista kumpikin murskautui paahasti. Valokuvat olivat tuskaista nähtävää, eikä mieli tee mennä Drottningatanille, eikä edes sen puoleiselle Kungsgatanille enää koskaan.

Haymarketin edustalla on koko seinustan pituudelta pöytiä ja tuolejajoiss avoi istua ja juoda vaikka iltapäiväkahvit ja katsella torielämää. Aika ajoittain tori on melko sotkuien kun pöytiä kasataan ja tavaroitaan aletana ksukaaman pois toriilta. Iltaavalaistuksessaan toimii Konserttitalo kauniina kulusseina Haymarketille ja päinvastoin.

Haymarketin hotellissa on useampikin ruokapaikka mm amerikkalainen bistro Pauls, ravintoa nimeltä Gretas ja pohjakerroksen ravintola, aamiaisnurkkaus ja baari.

Haymarket iltaisin ja öisin

Jolumarkkinat Hötorgetilla 2016

Vendel ja Örbyhus

Vendelin järvi, Vendelin pitäjässä, Upplannin maakunnan pohjoisosassa. Järvi on 9 km pitkä, korkeintaan puolikilometriä leveä ja korkeintaan kaksi metriä syvä.

Ruotsin esihistoriassa on aikakausi nimeltä Vendeltiden/Vendelin aika, joka ajoittui 500eaa-793eaa, siis juuri ennen viikinkien aikaa 700eaa-1000eaa ja kansainvaellusten ajan jälkeen. Vendel-kausi on myöhäisen rautakauden keskiaikaa Ruotsin esihistoriassa, ja se on nimetty Uppsalan pohjoispuolella sijaitsevan Vendelin venehautakentän runsaista arkeologisista löydöistä.

Monen mielestä viikinkien aikaa pidetään mielenkiintoisinpana aikakautena Ruotsissa esihistoriallisella ajalla. Mutta kaikki alkoi kuitenkin juuri ennen viikinkien aikaa. Tätä aikaa näköjään Suomessa kutsutaan Merovinginajaksi. Nimensä se on saanut frankkien merovingi-hallitsija suvulta. Samoin Norjassa aikaa nimietään merovinginajaksi, mutta Tanskassa aikakautta kutsutaan nimellä nuorempi germaaninen jernalder, siis rautakaudeksi. 

Täällä Pohjolassa rautakausi loppui viikinkien ajalla ja sen jälkeen kristinukso sai alkunsa noin vuonna 1050 jaa.

 Tukholmasta on Vendeliin melkein tasan 100 kilometriä.

Myöhemmin aion kertoa tuosta viereisestä Östhammarin kunnasta ja varsinkin Öregrundista, johon ihastuin ensisimäyksellä.

Täällä kerron Östhamarista, Öregrundista ja Gräsön saaresta.

Vendelin ajalta on löydetty runsaasti hautakenttiä ja venehautoja juuri täällä Vendelissä, ja siitä aikakausi sai nimensäkin. Vendelin kirkon mäellä on esim neljätoista venehautaa. Luultavasti vendeliläiset olivat rikasta maahanmuuttaja väkeä joiden haudoista on löydetty erikoisen paljon koruja ja esineitä joita ei muualla ole nähty. 

Kovin kaukana Vendelistä ei sijaitse myöskään entinen Österbyn ruukki, jonka perusti hollantilainen maahanmuuttaja Lous de Geer 1600-luvulla. Ruotsin silloinen kuingas Gustav II Adolf kehoitti rautamalmia työstävät vaallonit muuttamaan Belgsiasta Österbyn ruuukkin töihin. Louis De Geeristä tuli ruukin patroona ja hän asettui asumaan Österbybrukin herraskartanoon. 

Louis De Geer rakennutti  Finnspångin linnan perheelleen

Myöhemmin kunigas aateloi Louis De Geerin. Hänestä tuli Norrköpingin arvostetuin herra. Louis De Geer syntyi  Liègessä Belgiassa vuonna 1587 ja kuoli Amsterdamissa vuonna 1652. Hän oli kauppias ja teollisuusmies, jota pidetään Ruotsin teollisuuden uranuurtajana. Maahanmuttajien voimin Ruotsista tuli suurvalta ja moderni hyvinvointivaltio. 

Siihen aikaan vesitiet sitoivat yhteen maan, jota me nyt kutsutaan Ruotsiksi. Aivan varmaan ei tidetä koska Ruotsi syntyi valtioksi, mutta luullaan että vendelinajalla oli suuri vaikutus Sveanmaan syntyyn. Ruotsalaiset itse luulevat että 1000-luvulla. Ranskassa ja Saksassa puhuttiin svealaisten valtakunnasta jo 800-luvulla. Vallooniruukkeja syntyi monia kymmeniä Upplantiin. Kirjoitan Österbybrukista lisää Östhammarin kunnan ja Öregrundin yhteydessä.

Kun "Pohjolan apostoli" Ansgar tuli Hamburgista Mälaren järven laaksoon käännyttämään svealaisia kristinuskoon 800-luvulla niin siihen aikaan ei tunnettu muita kansoja Pohjolassa kuin vain tanskalaiset ja svealaiset. Tanskalaiset ja svealaiset kuuluivat alkuun Hamburg-Bremenin hiippakuntaan. Vuoteen 1658 kuului eteläinen Ruotsi Tanskalle ja Norjalle. Siis historialliesti Skåne on kuulunut alunperin Tanskalle. Mutta siihen aikaan ei ollut valtioiden rajoja. 

Histroiallisen museon autenttinen kuvaus vendeliläsiestä suurmiehestä

Vendeliläisen suurmiehen venehauta. Esineet on kuvattu arkeologisten löytöjen mukaan. Tukholman Historiallisessa Museossa on paljon lisää tietoa Vendelinkaudesta ja arkeologisista kaivauksista Vendelissä. Ilmainen sisäänpääsy. Maksu vain joihinkin erikoistapahtumiin. Tämä Historiallinen museo on todellinen aarreaitta Tukholmassa! Suosittelen! Ei ollut ensimmäinen, eikä viimeinenkään kerta, kun kehun juuri tätä museota.

Rautakaudella (500eaa-1050jaa) oli tapana haudata veneisiin, ainakin merkkihenkilöt. Vainajat yleensä siihen aikaan poltettiin, mutta venehautoihin ei vainajia poltettu vaan heidät haudattiin henkilökohtaisten esineidensä kanssa veneeseen mullan alle. Venehautus oli yleistä vain pohjoismaissa ja useimmat Ruotsista löydetyt venehaudat ovat juuri vendelin ajalta (550jaa-800jaa), jotkut viikinkien ajalta (700jaa-1050jaa).

Vendelin ajalla alkoi pohjoismainen korkean kulttuurin aika. Vendel kuuluu Ruotsin esihistoriallisiin pitäjiin, joilla on pitkä ja mielenkiintoinen historiansa. Vendel kuuluu nykyään Tierpin kuntaan, mutta vendeliläiset eivät halunneet oikein mielellään liittyä Tierpiin. He sanoivat että Tierpissä harakatkin lentävät selällään, jotta ne säästyvät näkemästä yhteiskuntaa. 

Vendeliläiset ovat ylpeitä kylästään ja pitkästä historiastaan, kuten monet muutkin ruotsalaiset kyläläiset, eikä aiheetta. Kansallisaate ei ole koskaan päässyt juurtumaan Ruotsissa, mutta paikallispatriotismi kukoistaa. Vendelin seurakunnassa asuu noin 200 henkilöä. Täällä vietetään joka vuosi ns Vendelin päivää 6.päivä kesäkuuta, päivänä, mikä on Ruotsin kansallispäivä.

Ottarshögen on 500-luvulta oleva hautakumpu, mikä on 40 metriä leveä ja 8 metriä korkea kumpu. Kumpu sijaitsee Husbyssä, noin 3 kilometriä etelään päin Vendelistä. 

Husby (hus= talo ja by= kylä) täällä Upplannnissa on tarkoittanut yleisesti kartanoa, maatilaa. Herrasväki alkoi kutsua kartanoaan nimellä gård, ja tuosta gård sanasta on sittemmin syntynyt mahdoton määrä nimityksiä, missä tuo sana gård on liitetty toisen sanan perään. Husby nimisiä paikkakuntia on Ruotsissa  runsaasti varsinkin Upplannissa ja Södemanlandissa. 

Useimmat kylät ovat syntyneet kartanon tiluksille ja keskelle kylää sitten rakennettiin kirkko. Husby kuuluu Tierpin kuntaan. Täällä Husbyssä asuu 55 henkeä.1300-luvulla täällä asui yhdeksän maanviljelijää, joita nimitettiin keskiajalla niemellä landbo. Sellainen henkilö siis sai viljellä maata isomman tilanomistajan maalla. Suomessa heitä kutsuttiin nimellä lampuoti. Torpparit vuokrasivat vain osan maanomistajan tilasta ja mäkitupalaiset saivat vaan luvan asua maatilalla, ei viljellä maata. 

Husby oli aikoinaan liikenneristeys ja kohtauspaikka kulkureittien varrella. Husbyssä sijaitsee Vendelin bygdegård/paikallisten kotiseutukartano. Täällä ei enää ole edes ruokakauppaa. mutta bensa-asema löytyy. E4 tieltä näkee Ottarshögenin.

Ottarshögen on ainoa vanhimpia hautaröykkiöitä Mälaren järven laaksossa. Hauta on liitetty svealaiseen kuninkaaseen nimeltä Ottar Vendelkråka/Ottar Vendelinvaris, joka on mainittu 900-luvulta peräisin olevasta islantilaisessa Yngligsagan kirjoituksissa, joihin on kuninkaiden nimet kirjattu. 

Ynglingsagan kirjoitukset on koonnut Tjodolf av Hvin, joka kuului Norjan perustajan ja Norjan ensimmäisen kuninkaan Harald Hårfagerin/Harald Kaunotukan häärdiin. Tjodolf vaikuttaa olleen erittäin kiinnostunut ruotslaisesta ynglingasuvusta, suku joka hänen väittämänsä mukaan hallitsi Ruotsissa ennen viikinkien aikaa, siis vendelin ajalla. Toisaalta kukaan ei voi mennä vannomaan että jokin sellainen suku on koskaan ollut olemassa. Norjalaiset kuninkaat laskivat olevansa jumalallista sukua ja siksi Tjodolf laittoi Oden jumalan ensimmäiseksi norjalaisten kuninkaitten listaan. Näin ollen Tjodorf halusi laittaa myös svealaisten kuninkaitten esi-isäksi jumalan nimeltä Yngve-Frej, ja siitä tulee nimitys ynglingasuku. 

Ottarhögen hauta on melko varmasti jonkin paikallisen mahtimiehen hauta. Olisiko sitten Ottarin, ken tietää. Ottarilla oli kaksi poikaa Egil ja Adil, joiden luullaan olevan haudattuina Gamla Uppsalaan/Vanhaan Uppsalaan. Hänellä on ainakin hauska nimi, Ottar Vendelinvaris. Siihen aikaan oli vain mahtimiehillä lisänimi, joka ei ollut sukunimi. Sukunimet tulivat käytäntöön vasta paljon myöhemmin. Ensin saivat kuinkaalliset sukunimet, sitten aateliset ja erittäin myöhäisessä vaiheessa tavalliset kansalaiset. Sitä ennen käytettiin henkilön isän nimeä tunnistamaan ja erottamaan henkilöt toisistaan. Näin syntyi monet ruotsalaiset sukunimet Erikssonit=Erikin poika, Anderssonit=Andersin poika, Karlssonit= Karlin poika, Petterssonit=Pettrin poika jne.

Ottarin isä oli sveakuningas Angantyr. Gotlannin saarella Grötlingbon kylässä on runsaasti venehautoja ja esihistoriallisia muistomerkkejä, mm Angantyrs rojr, siis Agantyrs hautaraunio. Olisikohan Ottarhögin alkuperä goottilainen, ken ties. Tai mahdollisesti konstantinopelilainen, sillä haudatun henkilön kaulassa roikkuu kultainen kolikko, joka on painettu Konstantinopelissa bysanttilaisen keisari Basilicuksen ajalla.

Vasa niminen kylä on hyvin pieni. Käytännössä katsoen vain pari kartanoa kylätien 933:n ja valtatien 273:n risteyksessä. Vasan kylästä on Arlandan lentokentälle linnuntietä noin 5 kilometriä, mutta mitään suoraa tietä ei ole. Tämä alue on upplantilaista syvää maaseutua aivan kuten tuo huomattavasti pohjoisenpana sijaitseva Vendlein aluekin. Vendel sijaitsee kuitenkin lähellä E4 tietä. 

Tällä paikalla Vasa kylässä on sijainnut Vasa suvun kartano, tai oikeastaan kylä on saanut nimensä kartanon mukaan. Toiset väittävät että Vasan suku otti aatelis sukunimekseen Wasa tämän asuinkylän mukaan. Ken tietää. Täällä syntyi Gustav Vasan isä Erik Johansson, joka sai kahdeksan lasta ja joista viidennestä Gustav Erikssonista (Vasa) tuli Ruotsin kuningas 1500-luvulla. Se oli vanhin pojista Johan Eriksson joka perusti Vasan aatelissuvun.

Mainitsenpahan Skepptunan kylänkin, jonne ei kulje suurempia valtateitä. Kylätietkin ovat niin kapeita että niissä tuskin voi ohittaa autolla. Vasan kylä tavallaan on kuulunut Skepptunaan aikoinaan. 

Skepptunan pikkuriikkisen pieni kylä sijaitsee koilliseen päin vain vajaan kahden kilometrin päässä. Ja Skepptunasta vielä eteenpäin pari kilometriä niin siellä on vieläkin pienempi kirkokylä nimeltä Närtuna. Kirkko keskellä kylää ja muutama talo sen ympäristössä. Siinä se. Närtunan kirkko on kesäaikaan avoinna joka päivä kello 10-15.

Nämä pikkukylien kirkot ovat aivan ihania. Nämä kyläthän sijaitsevat ikivanhan viikinkien aikaisen Långhundraleden nimisen kulkureitin varrella, joka suurelta osin oli vesireitti. Jotkut innostuneet soutavat kesäisin reittiä pitkin vieläkin. Reitti kulki Uppsalasta Bergshamraan, Itämerelle. Närtuna oli esihistoriallinen uhripaikka, jossa uhrattiin Njardille, joka oli hedelmällisyyden jumalatar.

Noin neljä kilometriä Skepptunasta luoteeseen sijaitsee kylä nimeltä Husby-Långhundra, joka sijaitsee nykyisen valtatie 77 varrella. Tie yhdistää Uppsalan ja Kapellkärin Itämeren rannalla toisiinsa. Joten Husby-Långhundra on jo kauan toiminut liikenneristeyksenä alueella ja antanut myös nimensä viikinkienaikselle Långhundraledenille, jolloin tästä kulki ohitse vesireittikin. Husby-Långhundrassa on luonnollisestikin oma kotiseutujärjestönsä. Täällä pidetään keskiaikaisia markkinoita.

 

Husby-Långhundran keskiaikaisia markkinoita pideteään myös Ruotsin kansallispäivänä 6. kesäkuuta. Ruotsi koostuu siis monen monista sadoista erilaisista kyläkulttuureista.

Ensin pitää sanoa että alueella sijaitsee neljä hyvin samannimistä kylää ja kirkkoa, nimittäin tämän Husby-Långhundran lisäksi myös Husby-Sjuhundra, Husby-Ärlinghundra ja Husby-Sjutolft, joista viimeksi mainittu sijaitsee kauenpana lännessä. Nämä upplantilaiset paikannimet ovat aivan mahdottomia ja samalla myös hauskoja. Kaikki neljä kirkkoa ovat erittän söpöjä, jos nyt niin voi sanoa. Husby (hus=talo ja by=kylä tai asutus) nimitys ylipäätään Upplannissa on tarkoittanut maatilaa tai kartanoa.

Husby-Långhundran kirkon alttarilkaappi 1400-lopulta, joka on nykyään Tukholmassa Historiallisessa museossa.

Krusifiksi 1200-luvulta, joka löytyy Historiallisesta museosta Tukholmasta. Kirkossa on kopio tästä.

Skepptuna on ollut pitäjä, maalaiskunta, ja nykyään se kuuluu osana Sigtunan kuntaan. Skepptunan seurakuntaan kuuluu Skepptunan kirkon lisäksi Lundan ja Vidbon vanhat pienet kirkot. Upplannissa on paljon vanhoja kauniita kirkkoja joita pidetään kesäaikan avoinna turisteja varten. Mm Odensalan, Skånelan, Norrsundan, Skepptunan, Vidbon ja Lundan kirkot ovat avoinna kesäaikana. 

Täällä on lista kesäkirkoista ja tiekirkoista!

Skepptunan kirkko on tyypillinen vanhempi upplantilainen kivikirkko, mikä seisoo keskellä pientä ja rauhallista maalaiskylää. Täällä asuu noin reilut tuhat henkeä.

Kirkko rakennettiin 1200-luvulla, mutta kirkko paloi pahasti, joten sitä on jouduttu rakentamaan uudestaan. Myöhemmin kirkko uuskorjattiin taas kerran pesuteellisesti ja kirkkosaliin tehtiin melko paljon muutoksia. Tämä kuvassa oleva alttarikaappi 1500-luvulta on valmistettu Brüsselissä ja se on vieläkin hyvässä kunnossa. Se on kirkon suurin nähtävyys. Strängnäsin tuomiokirkon alttaritaulun on valmistanut sama henkilö, nimittäin Jan Borman.

Saarnastuoli on gustaviaanisen tyylinen, siis ruotsalaista uusklassisimia, valmisettu 1792. Tuo tiimilasi on rokokoon ajalta ja ostettu kirkkoon vuonna 1742.

Tämä  lybeckiläinen Bernt Notken valmistama puinen veistos on 1400-luvulta ja se on nykyään Tukholmassa Historiallisessa Museossa. 

Bernt Notke oli sen ajan suurin ja kuuluisin puunveistäjä, joka kutsuttiin Tukholmaan valmistaamaan Sankt Göran och Draken veistosta Suurkirkkoon, josta tuli. Ruotsin kuuluisin ja arvostetuin puuveistos. Veistos symbolisoi Ruotsin itsenäisyyttä kun Sten Sture vanhempi voitti tanskalaiset soturit Brunkebergstorgetilla Tukholmassa. Ehkäpä muussa tapauksessa Ruotsi tai ainakin Tukholman alue voisi tänään kuulua Tanskalle.

Kirkko sai tämän krusifiksin lahjaksi vuonna 1707.

 Örbyhus slott

Örbyhus slott sijaitsee vain noin vajaan viiden kilometrin päässä Vendelistä, pitkän ja erittäin kapean Vendelin järven rannalla. Itse Örbyhusin kylä sijaitsee noin kolme kilometriä pohjoisenpana. Kylässä sijaitsee juna-asema. Libbarbon kartano oli ainoa asutus ennen kuin kuin juna-asema rakennettiin. Kartano oli tällä paikalla jo 1200-luvulla. 

Joten Örbyhus on moderni kylä verrattuna moniin muihin Upplannin kyliin. Balzar von Platen oli Rigassa syntynyt ruotsalainen kreivi ja amiraali, joka omisti Örbyhusin linnan ja päätti rakennuttaa rautatien siihen lähelle. Hän olisi varmasti halunnut vetää rautatien lähemmäksi linnaa ja rakennutta aseman linnan viereen, mutta sei ei olisi ollut mahdollista sen ajan tekniikalla rakentaa rautatie kulkemaan järven ylitse. 

Örbyhusin kylästä tuli mordeni teollisuuskylä, missä sijaitsi useita tehtaita. Puutavarteollisuutta ensijaisesti. Täällä tehtiin sänkyjä ja suksia sekä potkukelkkoja. Puutarhakalustojakin alettiin valmistamaan. Sairaaloihin tarvittiin paljon sänkyjä. Tierpiin pääse Örbyhusista junalla 11 minuutissa ja Uppsalaan 26 minuutissa. Vaikka suurella alueella Upplannin sydänalueella ei asu kovinkaan paljon väkeä niin liikenneyhteydet ovat erittäin hyvät. Busseja kulkee joka suuntaan. 

Kuningas Gustav Vasa ja hänen poikansa Erik XIV ja Johahn III ja Karl XI rakennuttivat kuusitoista linnaa ympäri Ruotsia. Yksi linnoista sijaitsee Suomessa, Turun linna. Tre Kornor linna Tukholmassa on nykyään nimeltään Tukholman linna, koska Tre Kronor linna paloi tuusan nuuskaksi ja se jouduttiin rakentaman uudestaan. Linnasta tuli erilainen kuin aikaisempi linna oli. 

Linnoja kutsutaan yhteisnimellä Vasaslott/Vaasalinnat. Uppsalan linna sijaitsee Uppsalassa. Mutta varsinainen Vasan suvun privaatti linna Örbyhus slott/Örbyhusin linna sijaitsee täällä Upplannin maakunnassa, johon Tukholman pohjoinen puoli kuuluu, Vendelsin pitäjässä, nykyisessä Tierpin kunnassa.

Tukholmasta on Örbyhusin linnaan matkaa noin 100 kilometriä. Ensin E4 pitkin pohjoiseen päin ja siitä sitten on käännyttävä oikealle kohti Vendeliä Älbyn kohdalla. Tätä tietä sitten noin 10 kilometriä linnaan. Ennen linnaa on valtavan iso Örbyhusin golfkenttä. Tänne voi tulla Tierpistä, Uppsalasta, Österbybrukista, Österhammarista ja Öregrundista busseilla. Tierpiin ja Uppsalaan pääsee junilla. Täällä sijaitsee myös Golfhotelli. Linnassa pidetään myös konsertteja määrättyinä päivinä.

Linnaa näytetään kesäkaudella:

 20.toukokuuta - 3. syyskuuta lauantaisin ja sunnuntaisin kello 13,  

ja 27. kesäkuuta- 6. elokuuta joka päivä kello 13 ja kello 15.

Huom! maanantaisin suljettu

Sisäänpääsymaksu:

aikuiset 60 kr

lapset (12-16) 25 kr  

Kuningas Gustav Vasan isosisä Johan Kristersson osti tämän Österbyhusin linnan vuonna 1451. Linna on mainittu jo kirjallisesti 1300-luvulla. Alkuun rakennus oli ns enkelhusborg, linna joka oli vain yksi huone. Rälssiläiset rakensivat 1200-1300-luvuilla tornilinnoja tai tornilinnakeita, joiden muunnos sitten oli nämä enkelhusborgit. Niissä hyvin yksinkertaisissa linnakkeissa oli tykkejä varten luukut ja borgien ympärillä oli usein vallihauta tai lampi. Rakennuksista ei voinut puolustaa muita kuin vihaisia maajusseja joilla oli jotain hampaankolossa rälssiväkeä kohtaan.

Linna pysyi Wasan suvun omistuksessa 200 vuotta. Loppuajasta linna toimi valtionvankilana, jossa istui jopa Gustav Vasan oma poika Erik XIV. Hänen velipuolensa kuningas Johan III vangitsi hänet. Velipuolet nimittäin taistelivat valtaistuimesta koko ikänsä. Erik kuoli täällä linnassa vuonna 1577. Kerrotaan että Johan III oli laittanut arseniikkia Erikin hernekeittoon. Tästä alkoi perinne Ruotsissa syödä joka torstai hernekeittoa. Modernilla ajalla hernekeiton lisäksi paistetaan myös lettuja, perinne joka on ainakin lapsia ilahduttanut. 

Linnan puistossa saa kävellä ilmaseksi, vaikka vapaaehtoisesti voi maksaa 10 kr. Vendelin järven rannalla voi myös syödä picnicin, jos niin haluaa. Linnan puisto on aivan ihana. Linnan alue on melko laaja ja siellä on paljon muitakin rakennuksia, monet niistä erittäin kauniita nekin.

 Tässä on Erikin hernekeiton ohjeet Historiallisen museon mukaan:

0,5 kg keltaisia herneitä
1,5 l vettä
250 g suolattua sianlihaa
2 keltaista sipulia
1 teelusikallinen timjania
1 teelusikallinen meijramia
1 laagerinlehti
5 maustepippuria
arseniikkia oman mielen mukaan

Myöhemmin linnan on omistanut monta aatelissukua joista Banérit olivat ensimmäiset ja nykyien linna onkin suurelta osin heidän jäljiltään. Banérit ovat ikivanhaa ruotsalaista vapaaherrasukua. Ritarihuoneella heidän suvun numero on 22. Banérin suku omisti suurin piirtein koko nykyisen Djursholmin alueen 1500-1800-luvuilla. He omistivat myös Djursholmin linnan, joka nykyään toimii Danderydin kunnan talona. Eikä ihme että juuri Djursholmiin on asettunut asumaan hyvin paljon erittäin rikasta herrasväkeä. 

Gustaf Banér oli ainoa suvussa joka sai kreivin aatelistittelin. Häntä pidettiin hieman järjettömänä. Mutta hänellä oli paljon valtaa. Hän oli eversti, valtioneuvos ja valtiontallimestari. Hän sai myös Inkerinmaan ja Käkisalmen guvernöörin viran. Kumma kyllä niin Gustaf sai toimia myös kuningatar Kristinan ylikamariherrana. Mutta hän menetti helposti malttinsa oli väkivaltainen, joten hänen viranhoidosta ei oikein tullut mitään. Hänet karkoitettiin maasta joksikin aikaa epäiltynä vaimonsa kuolemasta.

Gustaf  Banér teetätti linnasta barokkilinnan. Suvut Bielke, de Geer, von Platen, De la Gardie, ja Klingsborg olivat seuraavat linnan omistajat. Useimmat lisärakennukset on rakennettu Carl de Geerin ajalla ja arkkitehtinä toimi C.C.Görwell. 

Linnan puutarhan suunnitteli sen ajan kuuluisin puutarhasuunnittelija Simon de la Vallée, joka muutti vuonna 1637 Pariisista Ruotsin kuninkaan pyynnöstä Tukholmaan. Kuten ehkä jo olette huomanneet niin ruotsalaiset ovat aina osanneet käyttää hyväkseen mahanmuuttajia, jotka ovat olleet rakentamassa ruotsalaista suurvaltaa, hyvinvointi- ja kulttuurivaltiota. 

Simon de la Vallée oli Ruotsin ensimmäinen koulutettu arkkitehti. Hän on sunnnittelut erittäin monta linnaa, palatsia ja herraskartanoa Ruotsissa. Hänen isänsä oli puolestaan suunnitellut monta upeaa palatsia Pariisissa. Simon de la Vallée oli myös erittäin taitava puutarha-arkkitehti. Useimmat Tukholman läänin linnojen puutarhat ovat peräsin juuri 1600-luvulta. 

Karl Gustaf von Rosenin pysty linnan puistossa

Karl Gustaf von Rosen osti linnan vuonna 1900. Hän oli krevi ja lentäjä joka perusti mm Etiopian lennoston. Hän lensi hyväntekeväisyyslentoja Afrikassa mm Biafran sodan aikana. Hän osallistui myös Suomen talvisotaan. Linnan omistaa vieläkin von Rosenin suku. Karl Gustav von Rosen kuoli vuonna 1977 ja hänet haudattiin Ferenjin hautausmaalle Addis Abebaan. Hänellä on kuusi lasta.

Orangerie, jossa nykyään pidetään konsertteja. Arkkitehti Carl Cristoffer Görwellin sunnittelema 1820-luvulla. Görwellin linnasta olen kertonut aikaisemmin täällä. Se on minun suuri suosikkini.

   Erikin vankihuone sijaitsee tornin alakerroksessa.

 Örbyhusin linnan golfkenttä ja golfhotelli

Örbyhusin kirkko

Modernissa kylässä on moderni kirkko

Vendelin kirkko sijaitsee noin 10 km Örbyhusista Husbyhyn päin. Uppsalasta lähtevä bussi 514 pysähtyy kirkon edustalla.

Vihdoin viimein pääsin takaisin Vendeliin. Minulla on tapana levitä ympäristöön😎.

Saarnastuoli, ei ole tietoakaan kuka tämän on valmistanut, mutta saarnatuoli on vuodelta 1685. Sen lahjoittivat Wattholman ja Gysingen tehtaan suojelija sekä Vendelsin seurakunnan Bergbyn omistaja Anders Larsson Höök ja hänen vaimonsa Anna Mackeij.

Vendelin kirkko on ns vägkyrka/tiekirkko, mikä on avoinna joka päivä kello 11-16. Tiekirkot ovat avoinna joka päviä jotta kaikki ohikulkijat voivat poiketa kirkossa. Kirkkomaalla sijaitsee myös pieni Vendelinmuseo, mikä on avoinanmelkein joka päivä kello 9-20.

Kirkko on rakennettu tiiliskivistä 1200-luvulla. Se on roomaaninen tyyliltään.

Vendelin kirkkomaalle on kaksi niin sanottua stigport/sisäänkäyntiporttia. Tämä on hieman tavallista jämäkämpi stigport (en tiedä mikä stigport on suomeksi).

Toinen stigport, ns etelänpuoleinen

Vendelin kirkko kuuluu ehdottomasti Ruotsin kauneimpien kirkkojen joukkoon. Kirkko rakennttiin 1200-luvulla mutta vihittiin käyttöön vasta vuonna 1310.

Kirkon ympärillä on erkoinen kirkkomaanmuuri, jolla on ikäänkuin tehty puusta katto. Muurissa on kaksi ns stigport/askelporttia, josta pääsee kirkkomaalle ja kirkkoon. 

Kirkko on kuitenkin eniten tunnettu seinämaalauksistaan, mitkä ovat olleet peittoon kalkittuja kuninkallisesta käskystä, kun katollinen uskonto kiellettiin Ruotsissa ja katollisista kirkoista tehtii luterilaisia kirkkoja. Kovin luterilaisia ei kirkoista kuitenkaan tullut, ehkä puoliksi. Maalaukset on putsattu myöhemmin esiin.

Johannes Iwan kävi Vendelin kirkossa 1400-luvulla maalaamassa kalkkimaalauksia ja hän jötti jopa puumerkkinsä maalauksiin. Kuka hän oli ja mistä hän tuli, niin sitä ei tiedetä. Hänen maalauksensa ovat upplantilaisen kirkkomaalauksen kauneimpia luomuksia. Hän kävi myös maalaamassa Lenan, Östra Rydin ja Alundan kirkoissa täällä Upplannin maakunnassa. 

Maalauksilla ja Örbyhusin linnalla on yhteyksiä. Rouva Agneta Kummedige möi linnan siskonsa pojalle Johan Kirsterssonille (Gustav vasan isosiälle). Rouva Kummedige pyysi Johannes Iwanin maalata kirkon seinät. Kirkkoa laajennettiin 1700-luvulla, jolloin rakennettiin ns uusi kirkko. Aatelisherra Charles de Geer kustansi kirkon rakentamisen. Hän omisti siihen aikaan Leufstan herraskartanon ja Örbyhusin linnan. Leufstabrukin herraskartano sijaitsee Lövsta brukissa, noin 25 kilometriä Österbyhusista koilliseen. 

Kun 1800-luvulla haluttiin laajentaa kirkkomaata niin kirkon vierestä löydettiin 14 laivahautaa. Haudoista löydettiin miekkoja, metallikypäriä ja muita esineitä, jotka kertoivat että haudatut henkilöt olivat olleet rikkaita henkilöitä. Näitten lukuisien hautalöytöjen mukaan aika sai nimekseen Vendeltiden/Vendelin aika.

Asehuonessa on vene, mikä rakennettiin osoittamaan, kuinka Vendelin haudoissa olleet veneet on voitu rakentaa. Vene on saanut nimekseen Ottar ja sen on rakentanut Årbybåtenia mallina käyttänyt Åsa Egerqvist. Tuo vene löydettiin naisen haudasta Årbyn maatilalta lähellä Rasbokilia, ja se on samanaikainen Vendel-veneiden kanssa. Asevaraston vene on pienempi kuinaidot Vendel-veneet.

Sankt Göran och Draken kuvaus kalkkimalausten joukossa. Tämä oli Ruotsin historian tärkein tapahtuma, kun Sten Sture voittaa tanskalaiset Tukholmassa Brunkebergin torilla. Kuvaus on symboolinen kuvaus Sten Sturen ja svealaisten voitosta, ja sen seurauksista. Ruotsista tuli jatkossakin itsenäinen valtio. Tätä päivää 6. kesäkuuta (1471) vietetään Ruotsin kansallispäivänä, vaikka useimmat viettävät paikkakunnallista sjuhlaa. 

Sadoissa kylissä Ruotsissa juhlitaan omien perinteiden ja tapojen mukaan alueellista juhlaa. Vuonna 1471 oli Götaland, Småland, Gotland, Norrland vieläkin itsenäisiä alueita. Vuonna 1384 mainitaan kirjallisesti ensimmäisen kerran valtio nimeltä Sverige, mutta siihen aikaan se kirjoitettiin Swerighe.

Sveanmaa on ollut yhtäjatkoisesti monarkia noin tuhat vuotta. Ja Tukholma on jo 750 vuotta vanha. Vaikuttaa siltä kuin upplantilaiset viettivät mieluiten omaa upplantilaista kansallisjuhlaansa, kun taas södermandlantilaiset puolestaan omaansa. Eikä ihme että maakuntien raja on vedetty keskelle Tukholmaa halkaisemaan kaupungin kahtia. 

Kasteastia on 1400-luvulta

Vendelin kirkko on ennen kaikkea kuuluisa kalkkimaalauksistaan. 

Örbyhusin kylästä itään päin noin viisi kilometriä sijaitsee Dannemora ja Österbybruk. Molemmat sijaitsevat naapurikunnan Östhammarin puolella. Östhammarin aluetta voin suositella kesälomakohteeksi, rauhallinen ja kaunis paikkakunta, mistä on helppo tedä retkiä lähiympäristöön. 

Nämä upplantilaiset kirkot ovat erittäin kauniita vanhoja kirkkoja, joissa useimmissa on kalkkimaalauksia seinillä. Etelä-Ruotsissa on myös erittäin paljon kauniita kirkkoja, jotka ovat ajalta, jolloin alueet omisti Tanska. Ja luonnollisesti Gotlannin 100 kirkkoa ovat todellakin näkemisen arvoisia.

Dannemora on entinen kaivoskylä sekin.Upplannissahan on ollut runsaasti ruukkikyliä ja kussakin ruukkikylässä on oma kirkko. Täällä on lista ruotsalaisista ruukkikylistä. Vain osassa kylistä asutaan ja eletään vieläkin.  Dannemorassa asuu nykyään reilut 200 henkeä ja heilläkin on oma kirkkonsa. Dannemoran kaivokset olivat rautamalmikaivoksia. Minä en ymmärrä kaivos tekniikan päälle, en ymmärrä höyryturbiineista enkä rautamalmikaivoksistakaan mitään, joten jätän ne sikseen. Mutta Dannemorassa sijaitsee nykyään Dannemora Mineral AB ja kuningas Carl XVI Gustav kävi sen vihkimässä vuonna 2012. 

  Dannemoran kirkon kellotapuli

 Dannemoran kirkko

Tukholmassa Historiallisessa museossa on paljon kirkoista haettuja vanhoja esineitä. Kaikista kallisarvoisimmat vanhat esineet on otettu talteen. Tässä videolla esitellän Vendelin kirkosta musoon tuotua kirkkoarkkua.