Brunkebergstorg

Slaget vid Brukeberg/Brunkebergin taistelu vuonna 1471

Keltaisella merkatut olivat ruotsalaisia ja punaisella merkatut tanskalaisia sotilaita. Brunkeberg on tuo harju tuossa kuvassa keskellä, mikä on osa Tukholman harjusta, mikä kulkee Tukholman keskeltä pohjois-etelä suunnassa. Tukholman harju on noin 60 kilometriä pitkä, mutta sitä on ajan saatossa hajoitettu.

Nimitys Brunkeberg tulee Johan von Brunkow, jota kutsuttiin myös Brunkeksi, kuoli noin 1. marraskuuta 1318 Tukholmassa (teloitettiin), oli ruotsalais-saksalainen ritari. Vuoden 1314 lopusta kesään 1318 Brunkow oli kuningas Birger Magnussonin drotsi. Nyköpingiläisten pidojen jälkeen kuninkaan viholliset ottivat hänet vangiksi ja teloittivat mestauksella.

Brunkebergin taistelu käytiin Tukholman ulkopuolella 10. lokakuuta 1471. Sen osapuolina olivat Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture vanhempi ja Tanskan kuningas Kristian I. Taistelu päättyi Sten Sturen joukkojen voittoon, ja Tanskan kuningas Kristian menetti mahdollisuudet Ruotsin kruunuun.

Taistelua käytettiin myöhemmin usein Ruotsissa propaganda tarkoituksissa, kun haluttiin painottaa vapautumista tanskalaisten sortajien vallan alta. Tosiasiassa taistelun molempien osapuolten joukoista suuri osa oli ruotsalaisia, ja sen syyt olivat pääasiassa taloudellis-poliittiset. Tanska ja Ruotsi ovat sotineet kymmenen sotaa keskenään. Ruotsi  on sotinut myös kymmenen kertaa Venäjän kanssa. 

Kolmikymmenvuotinen sota oli Euroopassa vuosina 1618–1648 käyty jatkuva konfliktien sarja, jonka keskipisteenä oli Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, pääasiassa nykyisen Saksan alueella. Sota sai alkunsa katolisten ja protestanttien välisistä uskonnollisista vastakkainasettelusta, kiistoista Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin vallasta ja saksalaisten ruhtinaiden oikeuksista sekä suurvaltojen pyrkimyksistä varmistaa alueiden hallintaa.

Itämeren alueella Ruotsi vakiinnutti asemansa suurvaltana alueellisten valloitusten kautta, mukaan lukien Länsi-Pommerin, mikä antoi pysyvää vaikutusvaltaa Pohjois-Saksan kansalliseen politiikkaan. 

Sodan laajatessa vallanhaluisten ruhtinaiden, erityisesti Ruotsin ja Ranskan näkymys oli säyttää Habsburg-suvun keisarikunnan valta. Sota alkoi Saksan sisäisenä uskonsotana, mutta sota  jatkui täyssääntöisenä sotana, jossa uskonnolliset seikat olivat menettäneet  merktyksnesä.

Sankt Göran och Draken 

Tämä patsas symbolisoi Ruotsin itsenäisyyttä. Ruotsi soti kymmenen sotaa Tanskaa vastaan, koska Tanska halusi valloittaa Ruotsin. Venäjääkin vastaan Ruotsi soti kymmenen sotaa ja Ruotsi onnistui pitämään vapautensa. Ruotsi on saanut maineen erittäin vahvana sotilasvaltiona. Monet ruotsalaiset kuninkaat ovat olelet mukana taisteluissa. Kuuluisimmat heistä oli Gustav II Adolf ja Karl XII.

Näitä kuvassa olevia patsaita on kolme, yksi Storkyrkan kirkossa (kuvassa), toinen Köpmantorgetilla ja kolmas Gamla stanissa. 

Sten Sture vanhempi tilasi tämän veistoksen juhlistaakseen voittoaan unionikuningas Kristian I:stä Brunkebergin taistelussa vuonna 1471. Se oli siis allegorinen esitys Ruotsin ja Tanskan välisestä taistelusta, ja Ruotsin itsenäisyydestä. Pyhä Yrjö ja lohikäärme-veistos sijoitettiin Tukholman suurkirkkoon vuonna 1489.

Sten Sture vanhemman hallituskausilla (1470-1497 ja 1501-1503) Ruotsia ei hallinnut perinnöllinen kuningas, vaan Sten Sture johti maata vahvana valtionhoitajana Kalmarin unionin vanavedessä. 

Sten Sturen pääkilpailijansa ja liittokuninkaanaan oli kuitenkin Tanskan liittokuningas Kristian I (1457-1464) ja myöhemmin kuningas Hans (=Johan II) (1497-1501). Sten Sture vanhempi taisteli näitä Tanskan kuninkaita vastaan ​​Ruotsin itsenäisyyden puolesta ja oli suuri kansallissankari, erityisesti Brunkebergin voiton jälkeen vuonna 1471.

Vaikka tämä Brunkebergin tori ei ole mikään erikoisuus niin se on ehdottomasti erittäin historiallinen. Brunkebergstorg on aukio Tukholman Norrmalmin kaupunginosassa. Se sijaitsee Serges Torgetin toria ylemmällä tasolla, Kulttuuritalon takana. Aukiota reunustivat muodikkaat asunnot 1800-luvulla, mutta 1900-luvun alussa se muutettiin toimistoiksi ja siitä tuli yksi Norrmalmin kaupallisista keskuksista.

Klarakvarterenin kaupunginosan uudistamisen aikana 1960-luvulla lähes kaikki aukion ympärillä olevat vanhemmat rakennukset purettiin. Nykyään aukiota hallitsevat rahoituslaitokset, kuten Riksbankshuset/Valtionpankki. 

Tätä Brunkebergin taistelua voidaan pitää hetkenä jolloin Ruotsi onnistui pitämään itsenäisyytensä, vaikka Ruotsissa ei edes koskaan puhuta itsenäisyydestä. Se oli hyvin lähellä etteikö Ruotsista tullut Tanska, kun Tanskan kuningas Krstian I Oldenburgilainen pääsi Tukholmaan saakka valloitusmatkallaan.

Tanskan kanssa sodittiin kymmenen kertaa ja Venäjän kanssa myös käytiin kymmenen sotaa, mutta Ruotsi onnistui pitämään maan itsenäisenä. Mikään muu maa ei ole sotinut maapallolla niin paljon kuin Ruotsi on sotinut, mutta sodista ei koskaan puhuta eikä mediassa kirjoitella.

Kolmikymmen vuotisen sodan aikana Ruotsista tuli suurvalta. Kolmikymmenvuotinen sota käytiin Euroopassa vuosina 1618–1648 suurimmaksi osaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella. Sodan pääasiallisena alkusyynä olivat katollisten ja protestanttien väliset ristiriidat. 

Sodan laajetessa siihen liittyi vallanhaluisten ruhtinaiden ja maiden, etenkin Ruotsin ja Ranskan, pyrkimys rajoittaa Habsburg-suvun hallitseman keisarikunnan valtaa. Sota alkoi Saksan sisäisenä uskonsotana, mutta päättyi yleiseurooppalaisena sotana, jossa uskonnolliset seikat olivat menettäneet merkityksensä.

Sodan aikana Ruotsi oli lisännyt sotilaallista voimaansa sota-alueella. Sodan viimeisinä kuukausina Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella oli 127 ruotsalaista varuskuntaa, joista 52 oli ranskalaisia ​​ja 43 Hessen-Kasselista.

Ruotsilla oli valtakunnassa 915 komppaniaa, Ranskalla 432 ja Hessen-Kasselilla 224. Ruotsi liittyi sotaan puolustaakseen protestantteja Saksassa. Näin meistä tuli luteraaneja. Näin Ruotsista tuli suurvalta Euroopassa, koska Ruotsi ja Ranska olivat sodan vahvimmat osapuolet. 

Tanskan kuningashuone on vanhin ja arvovaltaisin kuninagshuone  maapallolla, jos ei oteta lukuun Japanin keisarikuntaa tai Aasian sultanaatteja. Kaiken lisäksi Tanskan kuninkaalliset ovat Oldenburgilaista sukua ihan tähänkin päivään saakka. He kuluvat Glücksburgin kuningassukuun, mikä on Oldenburgin sukuhaara. 

Ruotsi on toiseksi vanhin kuningaskunta maapallolla, vain muutaman vuoden nuorempi kuin Tanska. Tanska on hyvin vanha maa, jonka juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Maataloutta on ollut järjestäytyneenä vuodesta 4000 eaa ja yhtenäinen valtio muodostettiin Harald Blåtand/Sinihammas johdolla noin vuonna 980 jaa. Tämä tekee kansakunnasta yli 1000 vuotta vanhan yhtenäisen kuningaskunnan, mutta asutusta on ollut 10 000 vuotta tai kauemmin.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet Ruotsin kuningaskunnasta jo 400-luvulla jaa, toiset taas sijoittavat Ruotsin kehdon varhaiskeskiajalle, 1100- ja 1200-luvuille. Tasan 500 vuotta sitten, 6. kesäkuuta 1523, Kustaa Vaasa valittiin Ruotsin kuninkaaksi Strängnäsin kansalliskokouksessa. Ruotsi on kuitenkin tuotakin vanhempi, lähes tuhat vuotta vanha, mutta Kustaa Vaasan vapaussodan jälkeen 1500-luvulta Ruotsia ei ole koskaan hallinnut vieras valta.

Tanskan kuningas Kristian I:n (1426-1481) oli Kalmarin unionin ajalla  myös Norjan ja Ruotsin kuningas. Tästä tapahtumasta on tehty jopa patsas, mikä seisoo Storkyrkan kirkossa Gamla stanissa.

Tanskan kuningas Kristian I kuului Eurooapn arvovaltaisimpaan Oldenburgin kuningassukuun, hän oli jopa Tanskan kuninkaista ensimmäinen Oldenburgin suvun kuningas, mihin nykyään kuluu vain kuningatar Marghrethe II ja hänen poikansa kuningas Fredrik X. Tämä tekee Tanskan kuninkallisista arvovaltaismmat maapallolla, jos ei oteta lukkun Japanin keisariperhettä ja aasialaisia sultanaatteja.

Valtion pankki

Torin reunalla on lukuisia hotelleja ja ravintoita. Torin alla kulkee autotie ja Torin tosiella reunalla suuri Galleria Stockholm, mikä on rakennettu osittain maan alle. Tämä galleria on valtavan suuri, missä on paljon valinnan varaa, joten ei kannata lähetä kaupungin laidoille ostoskeskuksiin tai gallerioihin.

Tukholamssa galleria tarkoittaa kahta eri asiaa. Galleria on usein miten taidenäyttely tai taidemyymälä, mutta Tukholmassa on myös suuri ostoskeskus nimeltä Galleria.

Nyt sitten mennään Brunkebergiin....

Brunkebergin 800-vuoden historia kertoo että Tukholman alueella on asuttu tuhansia vuosia, jo kauan ennen kaupungin perustamista. Keskiajalla Tukholmasta tuli kaupunki, jossa oli linna, kirkko, kaupungintalo ja kaupunginmuuritkin. 

10 000 vuotta sitten, viimeisen jääkauden jälkeen, Tukholma oli ulkosaaristo, josta erottui vain pieniä kallioisia luotoja. Maankohoaminen tarkoitti sitä että mitä enemmän maata nousi vähitellen vedenpinnan yläpuolelle, pystyivät asukaat metsästämään ja keräämään kasveja ja marjoja. 

Vähitellen syntyi lisää maatiloja ja kyliä. Monet nykyisistä kaupungin lähiöistä olivat alun perin vanhoja maatiloja, joissa pronssi- ja rautakauden tukholmalaisten jälkiä voi edelleen nähdä. Joskus jäljet ovat selvästi näkyvissä suurina hautakumpareina. Joskus ne sijaitsevat maan alla, talojen tai viljelyn jäänteinä. Holmen on tietysti Stadsholmen, tuleva Gamla Stan. Keskiaikaiset hansakauppiaat kutsuivat kaupunkia myös Holmiksi, latinaksi Holmia.

Keskiaika Tukholmassa ulottuu suunnilleen 1200-luvun puolivälistä  1520-luvulle, jolloin kaupunki perustettiin.

Brunkebergin tori on Tukholman keskustori ja alemmalla tasolla sijaitsee Sergels torg, mikä on myös keskeinen tori. nykyään. 1800-luvulla aukiota reunustivat muodikkaat asunnot, mutta 1900-luvun alussa se muutettiin toimistoiksi ja siitä tuli yksi Norrmalmin kaupallisista keskuksista. 

Klarakvarteerin kaupunginosan uudistamisen aikana 1960-luvulla lähes kaikki aukion ympärillä olevat vanhemmat rakennukset purettiin. Nykyään aukiota hallitsevat rahoituslaitokset, kuten Riksbankshuset/Valtionpankki. Sekä useampi hotelli sijaitsee korttelistossa, kuten Downtown Camper by Scandic, minkä sijainti on loistava.

Brunkebrgin leipomon Semla

Suoisttelen mennä Brunkebergin leipomoon, mikä on  myös kahvila ja bistro, mistä on tullut suosittu kohtauspaikka Tukholmassa, mikä sijaitsee Dalagantan 4, ei siis Brunkebergetin torilla, vaikka tietääkseni leipomo sijaitsi alunperin Brunkebrergin torilla.

Tukholmassa ei tule kymykseenkään että Semloja voisi valmistaa eri tavoilla, vaan on vain yksi tapa. Semlassa on oltava mantelimassaa, kermvaahtoa ja Pölysoakeria, ei missään nimessä  mitään muuta.

Suomessa Semla on kaiketi laskiaispulla. Mutta Ruotsissa se on kirkon paastoajan Sämpylä. Semla on Ruotsissa historiallinen uskonnolinen perinne. Aikaa ennen Pääsiäistä kutsutaan nimellä fastlagen, siis paastoajaksi.

Tukholmassa on leipomot olleet perinteisesti kahviloitakin. Näitä leipomo-kahvloita on Tukholmasa paljon. Useiessa niistä saa myös kevyitä lounaita.  

Kastellholmen

Kastellholmen on pieni saari, tai paremminkin luoto, Tukholman keskitaajamassa. Saarelle pääsee Skeppsholmenin saaren kautta mistä Kastellhomenin saarelle kulkee silta. Lähin bussipysäkki sijaitsee Skeppsholmenin saarella juuri ennen kun silta lähtee Kastellholmenille. Siinä käy bussi 65 kääntymässä.

Skeppsholmen ja Kastellholmen ovat kaksi saarta Tukholman kantakaupungissa, jotka tunnetaan historiallisista rakennuksistaan ​​ja museoistaan. Täällä kohtaavat sotahistoria, taidelaitokset ja kauniit näkymät kaupungin vesistöille.

Saarella on ollut joitakin yksityisasuntoja, mutta nykyään ei saarella ei asu ketään. Saarella on varastorakennuksia sekä vuodelta 1848 peräisin oleva Kastellet. Saari oli vuosina 1905–1934 oma kaupunginosansa. Sillä on myös ollut muitakin nimiä (Notholmen, Lilla Beckholmen, Skansholmen), mutta nimeä Kastellholmen on käytetty jo 1720-luvulta lähtien.

Kastellholmenia, kuten Skeppsholmenia, on hallinnoinut Ruotsin valtion kiinteistölautakunta vuodesta 1993 lähtien, jonka tehtävänä on säilyttää ja kehittää aluetta tulevaisuutta varten. Kaksi luotoa ovat osa Kuninkaallista kansallista kaupunginpuistoa.

Kastellhomenin saari on saanut niemensä saarella sijaitsevan kastellin mukaan. Kastellilla on Ruotsin sotilaslippu liehunut linnassa joka päivä 1660-luvulta lähtien.

Ennen vanhaan Kastellholmenilta kuului usein tervehdyksiä. Kaikki ohikulkevat laivat ampuivat tervehdyksiä, ja Kastellin tykit vastasivat niihin. Nykyään tätä tehdään vain hyvin erityisissä tilaisuuksissa.

Kastelli voi tarkoittaa useampia asioita, mutta tässä yhteydessä Kastelil on pieni linnoitus tai linna, jonka komentajaa keskiajalla kutsuttiin usein kastellaaniksi (vastaten linnan päällikköä). Linnaa voidaan kutsua myös linnoitukseksi.

Alkuperäinen linnoitus 1600-luvulla oli ammusten valmistuskeskus ja ruutivarasto, mikä räjähti vuonna 1845, ja sen tilalle rakennttiin nykyninen linnoitus, jonka suunnittelija oli arkkitehti Fredrik Blom. Punatiilisese talossa oli upseereille ja vartijoille tilat. Lyhyen matkan päähän rakennettiin ruutikellari.

Hantverkarbsotället

Kastellholmenilla seisoo Hantverkarbostället, rakennus, joka oli laivaston sairaala ja sitten telakkatyöntekijöiden asunto. Rakennus on edelleen asuinrakennus.

Lippukonstaapelin asunto

Linnoituksesta huolehtinut konstaapeli asui täällä. 1800-luvun puolivälissä rakennuksessa sijaitsi suosittu kapakka. Nykyään taloa vuokrataan asuntokäyttöön.

Aliupseerien asunto

Aliupseerien asunto on sijainnut Kastellholmenilla vuodesta 1859, mutta se rakennettiin alun perin karanteenirakennukseksi Djurhamniin Tukholman saaristoon. Rakennuksen oli tarkoitus korvata entinen kesäsairaala.

Kerronpahan tässä samalla Kruununprinsessa Victorialla on useampiakin arvonimiä. Muutama vuosi sitten kruununprinsessa suoritti sotilaskoulutuksen peruskoulutuksen. Vuosina 2024 ja 2025 hän osallistui sen jälkeen erikoisupseerikoulutukseen.

Toukokuussa 2025 kävi selväksi, että Victoria voi koulutuksen suoritettuaan arvonimetä itsensä vänrikiksi, mikä tarkoittaa, että hän voi palvella asevoimissa ammatti- tai reserviupseerina.

Skridskopaviljongen

Vuonna 1882 Kastellholmenille rakennettu luistelupaviljonki on romanttinen rakennus. Se rakennettiin alun perin Kuninkaallisen luisteluseuran klubiksi ja sitä käytetään nykyään konferensseihin ja juhliin.

Kastellholmsvraket

Kastellholmsvraket on Kastellholmenin edustalla sijaitseva hylky. Skeppsholmenin ja Kastellholmenin ympäristön merenpohjassa on suuri määrä vanhoja hylkyjä Ruotsin suurvalta-ajalta. Hylky sijaitsee Kastellholmenin länsirannikolla, aivan laiturin vieressä. Alus on keula rantaa kohti ja on noin 32 metriä pitkä ja 6,5 ​​metriä leveä. Merimuseon arkeologien tutkittua hylkyä maaliskuussa 2013 he uskovat, että se saattaa olla tanskalainen laiva Graa Ulv, jonka sanotaan "uponneen" vuonna 1670.

Sagerska huset

Sagerska huset, Strömmgatan  18

Kuvassa keskellä Sagerska huset, mikä nykyään toimii pääministerin asuntona vuodesta 1995 lähtien. Pääministerit ei kuitenkaan asu tässä rakennuksessa jatkuvasti vaan he oleskelevat usein omissa privaati asunnoissaan, jos/ja kun turvallisuuspoliisit antavat siihen luvan.

Ruotsin pääministereillä ei ole ollut virka-asuntoa ennen vuotta 1989. Sagreska husetistä tehtiin pääministerien virka-asunto turvallisuussyistä, sillä Sagerska husetistä pääsee maan alitse hallituksen virkahuoneisiin ja pääministerin virkhuoneseen Rosenbadiin, mikä sijaitsee viereisessä rakennuksessa.

Kuvassa vasemmalla Adelwärdska huset=hallituksen rakennus. Kuvassa oikealla sijaitsee Arvfurstens palats/Perintöruhtinaan palatsi, mikä on nykyään ulkoministeriön käytössä oleva rakennus, missä voi ulkomaalaiset vieraatkin turvallisuus syistä  yöpyä, jos he haluavat. Rakennukset sijaitsevat keskellä kaupunkia Strömgatanin varrella. Tästä on vain noin 100 metriä pääminiterin vrkahuomeseen, minne pääsee  Sageska hsuetistä maanaliste. Eduskuntatalloon on noin 150-200 metriä.

Päämistereillä ei ole siis ollut virka-asuntoa, mutta pääministerit ovat saaneet kesä-aikaan oleskella Harpsundissa konfernesikeskukekssa, mikä sijaitsee Flenin kaupungin lähettyvillä. Harpsund ei kuitenkaan oikein sovi kesäasunnoksi vaan se on paremminkin konfrenssikeskus.

Ruotsin pääministereillä on myös presidentin virka hoidettavanaan, koska kuningas ei saa puuttua politikkaan. Joten  pääministerit ovat aina virassaan ja siksi eivät voi lähteä teille tietämättömille. On olemassa varapääministeri Ebba Busch, kristillisten puoluueen johtaja, joka voi ottaa vastuun kun pääminiterille tulee erittäin tärjeää mentävää, esimerkiksi Brysseliin EU:n kokouksiin.

Liikemies Carl August Wicander testamenttasi Harpsundin valtiolle vuonna 1952. Lahjoituksen tarkoituksena oli syynä se että pääministeri voisi käyttää Harpsundia sekä omaan käyttöönsä että ruotsalaisten ja ulkomaisten vieraiden vastaanottamiseen. Nykyään Harpsundia käytetään vain edustus-, työ-, hallituksen kokous- ja virkistyskäyttöön. En usko että yksikään pääministeri on ollut Harpsundissa yksityisesti, ehkä yhden päivän korkeintaan. En minä ainakaan siellä viihtyisi kovin kauaa, koska sillä ollessa puuttuu yksityisyys ja oma rauha.

Nykyisellä pääministerillä on privaatti asunto Strängnäsissä, mihin hän ei ehdi juuri koskaan käymään. Vaimon on tultava  Tukholmaan tapaamaan miestään ja sekin on tehtävä yöaikaan.

Tukholmassa sijaitseva Sagerskan talo toimii nykyään vuodesta 1995 lähtien Ruotsin pääministerin virallisena asuinpaikkana ja edustuspaikkana. Tätä ennen pääministerit asuivat omissa privaatti asunnossaan. Valtion Kiinteistövirasto kunnosti Sagerin talon 1990-luvulla. Haluttiin säilyttää sen kulttuurihistoriallinen arvo ja samalla täyttää turvallisuus vaatimukset. 

Sagerin talo nimettiin Sagerin suvun mukaan, joka asui tässä Strömmgatanilla sijaitsevassa kiinteistössä noin 100 vuotta. Ensimmäisen omistajan poika Leo Sager testamenttasi Sagerin talon kuoltuaan katolliselle kirkolle sillä ehdolla, että hänen vaimonsa Vera Sager saisi asua  talossa loppuelämänsä.

Pääministeri Ulf Kristersson ja vaimo Birgitta Ed muuttivat muutaman pahvilaatikon ja koiran kanssa Sagerska palatsiin. Todellisuudessa rouva, joka on pappi, jäi asumaan Stängnäsiin  koiran kanssa. Heillä on Strägnäsissä oma asunto ja rouvalla on työpaikka Strängnäsissä.

Valtio osti Sagerin talon katolliselta kirkolta vuonna 1989 pääministerin virka-asunnoksi, vain yksistään turvallisuussyistä. Ruotsin kiinteistövirasto (SFV) vastaa Sagerin talon ylläpidosta ja siitä, että sen sisustus on mukautettu pääministerin tarpeisiin ja edustuskäyttöön. 

Carl Daniel Robert Sager (1850-1919)oli ruotsalainen diplomaatti ja seremoniamestari. Hän ei ollut kuka vaan, van häenlä oli monen monta arvovaltaista virkaa elämänsä aikana. Sagerista tuli muun muassa seremoniamestari kuninkaallisessa hovissa vuonna 1907. Harva ruotsalainen on saanut niin monta kunniamerkkiä Ruotsin kuininkaallisilta ja ulkomailta.

Seremoniamestari on virkamies esimerkiksi hovissa tai uskonnollisessa sääntökunnassa, jonka tehtävänä on valvoa, että seremoniat (etikettisäännöt ja muodollisuudet) noudatetaan seremonioissa.

Ruotsin hovissa on ollut seremoniamestari ja seremoniamestarin viran sijainen vuodesta 1802 lähtien. He kuuluvat seremoniahenkilökuntaan ja palvelevat seremonioissa. Seremoniamestari on yleensä entinen suurlähettiläs ja vastaa yhteydenpidosta ulkomaisten diplomaattien kanssa. Diplomaattiset muodollisuudet muiden maiden kanssa edellyttävät, että hovi toimii seremonioissa sääntöjen mukaan.

Carl Sagerin kuoltua Segrein talossa ei asunut kukaan. Olof Palmen murhan jälkeen oli pakko löytää pääministerille  turvaallinen asunto. Ja kuinka sattuikaan, niin hallitus raknnuksen (=Adelwärdska huset, Rosenbad/Perintö Ruhtinaan palatsi) vieressä seisoi tämä pieni kaunis Segrin talo tyhjiltää. Talo peruskorjattiin, hankittiin turvalaitteet ja rakenneettin maanalainen käytävä Sargerin talosta hallituksen taloon. Ulkomimisteriön tilat (=Arvfusrens palats) sijaitsevat Sagerin talon toisella puolella. Kaikki kolme rakennusta ovat upeita rakennuksia, mitkä ovat lailla kulttuurisuojattuja.

Blogitilanne

Tämä rakennus sijaitsee  Lilla Skinnarviksgränd 4, Södermalmilla

Lilla Skinnarviksgränd ulottuu Bastugatanin kadulta länteen Timmermansgatanin alkuun Mälarborgenin rakennuksen luokse Mariabergetin vuorella. 

Mälarborgen

Lilla Skinarviksgrändin kujalta portaat johtavat alas Monteliusvägenin kävelyreitille. Mälarborgen/ Mälarpaltset on kulttuurisuojattu rakennus, minkä nimi oli alunperin Laurenska huset. Nykyään siinä asuu vain taiteillijoita, ja tässä upeassa palatsissa sijaitsee myös esikoulu.

Lilla Skinnarviksgrändillä on mielenkiintoisia kulttuurihistoriallisia kohteita.Kattfoten större korttelisto koostuu kuudesta pienemmästä 1700-luvulta peräisin olevasta puu- ja kivitalosta, jotka Tukholman kaupunginmuseo on merkinnyt sinisellä, mikä tarkoittaa, että niillä on "erityisen korkea kulttuurihistoriallinen arvo". 1960-luvulla Lilla Skinnarviksgrändin historiallisia rakennuksia uhkasi purkaminen. Mutta Luojan kiitos se ei toetutunut. Södermalmin saaren molemmissä päädyissä on jäljellä Tukholman vanhimmat rakennukset.

Mutta se siitä...

Ajattelin tehdä blogieni tilannekatsauksen. Aikoinaan aloitin Rooma blogilla vuonna 2009 ja blogissa on ollut yllättävän paljon kävijöitä, vaikka avasin blogin vartavasten suomalaisia varten, ja siksi suomen kielellä, ainakin yritän kirjoittaa suomeksi. Minulla oli 9 kieliopissa ja ainekirjoituksessa aikoinaan, mutta 55 vuotta pois Suomesta on tehnyt tepposensa. Tässä on opeteltu muitakin kieliä ajan saatossa. Ja ikää on tullut lisää...

Mutta totta kai kaikki ovat olleet tervetulleita blogiin ja blogissa on mahdollisuus kääntää suomalainen teksti muille kielille. Olen huomannut että esim. ruotsinkielestä kääntäminen suomen kiellelle ei olekaan kovin helppoa, sillä Googlella on vaikeuksia kääntää kunnolla suomenkieltä. Johtunee siitä että suomenkieli kuuluu erittäin  harvinaiseen ja kapeaan kieliryhmään, kun taas  ruotsinkieili on germaninen kieli, ja lähellä muita eurooppalaisia kieliä.

Rooma blogissa on käynyt noin reilut puoli miljoonaa kävijää,  ja nykyään keskimäärin noin 5000-6000 per vuorokausi. Eniten kävijöitä Rooma-blogissa on ollut suuruus järjestyksessä Suomesta (kiitos siitä), USA:sta, Ruotsista ja Italiasta. Singaporesta ja Hongkongista on kävijöitä melko paljon.

Tukholma-blogi oli tarkoitus tehdä varta vasten suomalaisia ajatellen, sillä Ruotsi on yksi suomalaisten suosituimmista  matkan kohteista. Tukholma-blogin aloitin vuonna 2014 ja tähän mennessä on ollut kävijöitä tai paremminkin käyntejä noin 255000.

Tukholma blogissa on myös ollut eniten suomalaisia (kiitos siitä), toiseksi eniten USA:sta ja kolmanneksi eniten Ruotsista. Sen jälkeen Singaporesta, Hongkongista, Saksasta, Belgiasta, Venäjältä ja Ranskasta.

Joulun alla on aikomus mennä Roomaan, koska me ei joulua enää vietetä. On kuitenkin palattava jouluksi Tukholmaan, koska ollaan luvattu olla kissavahteja.

Finska kyrkan

Finska kyrkan/Suomalainen kirkko Tukholmassa täytti 300 vuotta! Kirkko seisoo kuninkaallista linnaa vastapäätä Gamla stanissa. 

Kuningaspari osallistui 19. joulukuuta konserttiin Tukholman Suomen kirkossa, joka tänä vuonna juhlii 300-vuotisjuhlavuottaan.

Suomalainen kirkko, aiemmin Fredrikin kirkkona tunnettu, sijaitsee Slottsbackenissa vanhassakaupungissa ja on pitkään ollut Tukholman suomalaisen yhteisön kokoontumispaikka. Vuosipäivä 19. joulukuuta 2025 merkitsee 300 vuotta siitä, kun siitä tuli Ruotsin kirkon suomalaisen seurakunnan seurakuntakirkko.

Kirkkoa kutsuttiin Ruotsin kuninkaan Fredrik I (1676–1751) mukaan, joka oli Hessen-Kasselista kotoisin oleva saksalainen prinssi, joka seurasi vaimoaan Ulrika Eleonooraa kruunussa vuonna 1720. Hänen hallituskauttaan vapauden aikana leimasi vahva parlamentti, kun taas hänellä itsellään oli enemmän seremoniallinen rooli, vaikka hän pyrkikin vahvistamaan kuninkaallista valtaa.

Kirkolla on pitkä historia, joka ulottuu 1500-luvulle, jolloin suomalainen seurakunta perustettiin. Siitä tuli kuitenkin pysyvä seurakunta vuonna 1725 Slottsbacken 2:ssa sijaitsevassa rakennuksessa, joka aiemmin toimi kuninkaallisen hovin juhlasalina ja teatterina. Se on keskeinen osa ruotsalais-suomalaista kulttuuria Ruotsissa. Seurakunta on aina ollut osa Ruotsin kirkkoa.

Tukholman saksalainen seurakunta, saksalainen Pyhän Gertrudin seurakunta, perustettiin virallisesti 8. maaliskuuta 1571.

Tukholmassa toimivat suomalaiset muusikot esittivät konsertissa muun muassa Jean Sibeliuksen ja Johan Helmich Romanin musiikkia. Solisteina olivat sopraano Emma Kajander ja viulu Cecilia Zilliacus.

Kirkko vuonna 1904

Suomalainen kirkko perustettiin olemassa oleviin tiloihin vuonna 1725, kun Tukholman suomalainen seurakunta muutti sinne. Seurakunta aloitti toimintansa vuonna 1577, ja sen oli pakko muuttaa usein, kunnes se osti pysyvän paikkansa Slottsbacken 2:ssa sijaitsevasta talosta Tukholman linnan vierestä.

Ennen kuin rakennuksesta tuli Suomen kirkko, sitä käytettiin pallourheilun urheilupaikkana ja myös teatteripaikkana muun muassa saksalaisille teatteriryhmille. Suomalainen seurakunta on yksi vanhimmista ja kestävimmistä suomeksi järjestetyistä toiminnoista Ruotsissa. Seurakunnan saarnoja pidettiin useiden vuosisatojen ajan sekä suomeksi että ruotsiksi, mutta nykyään toiminnan pääkieli on suomi.

Tässä tulee pitkä kertomus kirkon historiasta:

Suomalaiset ovat aina asuneet Tukholmassa. Kun he alkoivat rakentaa Tukholmaa mereltä valloitetulle maalle, jotkut perustajista olivat luultavasti ahkeria työläisiä kuningaskunnan itäosasta. Yhdessä maanmiestensä, kauppiaiden, merimiesten ja palvelualojen edustajien kanssa he loivat Tukholmaan suomalaisen yhteisön, jonka seurakunnasta tässä tulee historiallinen katsaus.

Kun uskonpuhdistus saavutti Tukholman, suomalaiset saivat dominikaaniluostarin kirkon omaksi palvontapaikakseen. Lokakuussa 1533 todennäköisesti ensimmäinen suomenkielinen luterilainen jumalanpalvelus pidettiin luostarikirkossa nykyisen Järntorgetin reunalla.

Tukholmassa aloitettiin suomenkieliset jumalanpalvelukset ja suomi  oli virallisena kielenä. Ensimmäiset suomenkieliset kirjat painettiin täällä Amund Laurentssonin kirjapainossa nykyisen Själagårdsgatan 13:n vieressä, vuonna 1543 aapinen, vuonna 1544 rukouskirja, vuonna 1548 ensimmäistä kertaa suomeksi painettu Uusi testamentti ja vuonna 1549 kirkon käsikirja. Kirjat käänsi suomalainen uskonpuhdistaja Mikael Agricola, jonka ponnistelut tekivät hänestä samalla suomen kirjakielen perustajan.

Kustaa Vaasa käski purkaa dominikaaniluostarin saadakseen tiiliä kaupungin linnoituksia varten. Suomalaisten oli muutettava Bykyrkaniin, nykyiseen Suurkirkkoon, jossa heidän oli käytettävä saarnastuolilla varustettua kappelia. Suomalaisena pappina toimi tuolloin herra Mårten, Martinus Olai. Hänen merkittävä työnsä on Kristofferin Maan lakikokoelman¨' kääntäminen suomeksi vuonna 1548. Samana vuonna julkaistiin sekä ensimmäinen suomenkielinen lakikirja että evankeliumi.

Juhana III suosi suomalaisia. Nähdessään, kuinka ahdas Bykyrkan oli, jossa suomalaiset pakotettiin pitämään jumalanpalveluksiaan, hän antoi heille Pyhän Gertrudin killtatalon kirkoksi. Kun Tukholman saksalaiset jäivät ilman omaa kirkkoa vuonna 1576, heidän sallittiin tilapäisesti käyttää entistä kiltataloa, jota jo kutsuttiin Suomalaiseksi kirkoksi ja Pyhän Henrikin kirkoksi. 

Suomalainen seurakunta oli kaksikielinen 1500-luvun viimeisinä vuosina, koska sekä suomalaisilla että suomenruotsalaisilla oli kullakin oma pappinsa. 1600-luvulla seurakunnasta tuli yksinomaan suomenkielinen. 

Järjestely jakaa kirkko saksalaisten kanssa ei ollut väliaikainen. Juhana III:n kuoleman jälkeen valtaan nousi Sigismund ja sitten Kaarle IX, jonka saksalaiset onnistuivat suostuttelemaan pakottamaan suomalaiset hylkäämään kirkon vuonna 1607 ja muuttamaan fransiskaaniluostarin kirkkoon, nykyiseen Riddarholmin kirkkoon. Suomalaisille luvattiin Pyhän Jaakobin kirkko, joka pian valmistuisi, mutta lupausta ei koskaan täytetty. Rahat loppuivat, eikä hanketta koskaan toteutettu.

Suurin osa suomalaisista asui 1700-luvun alkupuolella Södermalmilla. Suomalainen seurakunta käytti kirkkonaan Katarinan kirkkoa Södermalmilla. Jo 1600-luvulta lähtien monia suomalaisia ​​oli haudattu Katarinan hautausmaalle. Vuonna 1723 Katarinan kirkko paloi maan tasalle, ja tämäkin tarkoitti muuttoa. Holmin pienestä varuskuntakirkosta, "Tollstadius-kirkosta" Blasieholmenilla, tuli suomalaisen seurakunnan viimeinen väliaikainen asunto. Tuolloin kirkkoherrana toimi Andreas Mennander. Hänen pojastaan ​​Carl Fredrik Mennanderista tuli Ruotsin ainoa suomalaissyntyinen arkkipiispa vuonna 1775.

Kirkon kansleri Arvid Horn, yksi Ruotsin silloisista rikkaimmista herroista tuli seurakunnan suojeluspyhimys. Nyt alkoi kirkon muuttaminen sopivaan muotoon. Apua sai kuninkaallisen palatsin ylitarkastaja, suomalaissyntyinen Carl Fredrik Adelcrantz, joka muun muassa loi koko alttarirakennuksen. Vuonna 1730 tehtiin merkittäviä lahjoituksia kirkkosalille.

Tärkeimmät ja arvokkaimmat esineet tuotiin turvaan venäläisiltä, Ruotsin valtakunnan itäisimmästä osasta, missä Pietari nykyään sijaitsee. Lahjat koristavat edelleen kirkkoa. Seurakunnan talous turvattiin myös, kun valtiopäivät vuonna 1734 myönsivät 20 000 riikintaalarin korvauksen seurakunnalle Henrikskyrkanin menetyksestä. Kirkkoneuvoston ja kansan välinen konflikti 1730-luvulla koski kahta kirkkoneuvoston vaatimusta: Seurakunnasta piti tulla "kansallinen seurakunta" ja ruotsin kielestä seurakunnan toinen kieli. Kirkkoneuvosto sai molemmat vaatimukset läpi.

Vuonna 1739 Tukholman suomalaisesta seurakunnasta tuli "Suomen kansan kirkko", ja kuningas päätti vuonna 1741, että ruotsinkielinen jumalanpalvelus pidettäisiin joka sunnuntai suomenkielisen jumalanpalveluksen jälkeen. Siitä lähtien Tukholman suomalainen seurakunta on ollut kaksikielinen.

Vuonna 1742 seurakunnan oli otettava vastaan ​​suuria ryhmiä pakolaisia ​​virkamiehistä ja saariston asukkaista. Vuonna 1747 kirkkoneuvosto valitti, että suomalaisilta lapsilta puuttui suomenkielinen koulu, joka heillä oli ollut vuodesta 1693 lähtien. Suomalaisia ​​opettajia kuitenkin oli. Vuonna 1747 suomalaisia ​​opettajia oli yhteensä 107.

Seurakunnan kohtalo oli vaakalaudalla, kun sota ja Suomi menetettiin, sillä sotapakolaiset kasvattivat seurakunnan jäsenmäärää. Kirkkoneuvoston jäsenellä ja kauppakamarin puheenjohtajalla Gabriel Poppiuksella oli tärkeä rooli seurakunnan pelastamisessa. Vuonna 1840 kuningas määräsi seurakunnan toiminnan jatkumisen ja jäsenyyssäännöt. Vuonna 1844 valtiopäivät tunnusti suomen kielen maan alkuperäiskieleksi.

Toisen maailmansodan seurakuntaelämään kohdistuneet seurakuntalaisuudet olivat entistä voimakkaampia, kun suuria määriä sotalapsia saapui Ruotsiin ja Tukholmaan. Kirkkomme toimi sotalasten yhteyspisteenä ja huoltokeskuksena. Keskeinen hahmo oli Gottfrid Sevelius, joka valittiin kirkkoherraksi vuonna 1942. Hänellä oli myös läheiset yhteydet Tukholman sotainvalideihin. Vuonna 1945 seurakunnassa oli 1 163 jäsentä.

Sota johti suureen suomalaistulvaan. Vuonna 1950 seurakunnassa oli 5 835 jäsentä ja pari vuotta myöhemmin jo 8 397. Varsinainen joukkomaahanmuutto tapahtui vuosina 1969–70, jolloin seurakunta kasvoi yli 20 000 jäseneen, mukaan lukien kirkkoon kuulumattomat jäsenet.

Vuonna 1971 seurakunta hankki meren rannalta tontin kesäasunnoksi ja leirintäalueeksi, ja vuonna 1975 kirkon viereen valmistui Peter Celsingin suunnittelema seurakuntatalo. Samana vuonna vietettiin kirkon 250-vuotisjuhlaa Hänen Majesteettinsa Kuninkaan läsnä ollessa.

Nobelvalaistus

Eilen oli vuoden pimein päivä Tukholmassa. Koko joulukuussa on ollut vain yksi aurinkoinen tunti.