Liljevalchs

Liljevalchs taidehalli, Djurgårdvägen 60, Djurgårdenin saari

Raitiovaunulla numero 7  tai bussi 67.

Huom! Liljevalchs on suljettu korjausten ja lisärakkennuksen takia. Avataan taas marraskuussa 2017, tai luultavasti paljon myöhemmin.

Infoa, josta löytyy kulkuneuvot ja aukioloajat sekä sisäänpääsymaksutiedot. Kerronpahan kuitenkin että sisäänpääsymaksu on vain 10 kr ja alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Lippu on voimassa koko päivän, joten siinä välillä voi mennä kahvilaan ja palata sitten takaisin näyttelyn. 

Arkkitehti Carl Bergsten suunnitteli tämän museorakennuksen. Se on funkistyylinen (funktionalistinen) johon on liitetty hitunen kansallisromnatiikkaa mukaan. Liljevalchs'in museorakennus rakennettiin vuosina 1914-1916. Rakennusta pidetään modernin ruotsalaisen arkkitehtuurin uranuurtaja rakennuksena. Englannissa tätä skandinaavista tyyliä nimitettiin nimellä Swedish grace, siis se on ruotsalainen variaatio art déco tyylistä.

Ennen näyttelyä asetettiin kilpailu tunnettujen arkkitehtien ja taiteilijoiden välille. Tarkoitus oli saada heidän luomuksiaan jotka oli tarkoitettu tavallisille työläisillekin, eikä vaan porvaristolle. 

Viikinkikausi on tärkeä osa Ruotsin vanhempaa historiaa. Kausi kesti 8. vuosisadan lopusta 1200-luvun puoliväliin. Vuonna 1397 Ruotsi oli yhdessä Tanskan ja Norjan kanssa osa Kalmarin unionia ja sillä oli sitten yhteinen kuningas. Voidaan sanoa että vuonna 1523 Ruotsi itsenäistyi. Ruotsi valloitti useita naapurimaita ja lopulta Ruotsista tuli suurvalta, (1611–1721).

Ruotsilla on pitkä ja vaihderiaks historia. Ensimmäinen kuningas oli Erik Segersäll (ca 970 - ca 995), vaikka sitäkin ennen oli paikallisia kuninkaita. Virallisesti kuitenkin sanotaan että Ruotsi on 1050 vuotta vanha kuningaskunta.

Tukholman tunnetuin arkkitehti ja professori Gunnar Asplund (1885-1940) suunnitteli kokonaisen keittiön kalustuksineen, joka se sai suurta huomiota ja kiinnostusta.  Syntyi jonoja Liljevalchsin museon eteen. Näyttelyn nimeksi tuli Hemutställning/Kotinäyttely. Ajatuksena oli, että he halusivat houkutella työväenluokkaa yksinkertaisilla huonekaluilla ja astioilla edulliseen hintaan, jotka ovat suunnitelleet kuuluisat ruotsalaiset taiteilijat ja arkkitehdit. Siis tämä sama idea, jonka Ingrvar Kmaprad, Ikean perustaja, sai myöhemmin. Tämä oli luonnollisestikin jatkoa Folkhemmet/hyvinvointiyhteikunnan idealle.

Kotinäyttely vuonna 1917 oli yleisön kannalta menestys. 8000 kävijää oli odotettu, mutta kahden kuukauden aikana näyttelyn aikana jopa 40000 kävijää. Työväenluokka, johonnäyttely oli tarkoiettu, loisti kuitenkin poissaolollaan Sen sijaan kotinäyttelyn "jokapäiväisestä tuotteesta" tuli uusi muoti ylemmälle luokalle. 

Otin tämän Liljevachsin aiheeksi koska halusin kertoa Liljevalchin vuotuisesta Vårsalongen, kevätsalongista, johon kuka vaan voi jättää omatekoista taidetta ja jos on hvyä tuuri niin pääsee jopa esille kevätsalonkiin. Tämän vuotinen Vårsalolngen avattiin jo 30. tammikuuta ja se on avoinna 29. maaliskuuta saakka. Täällä on video näyttelystä. Täällä näyteään kunkin vuoden Vårsalongen taidetta! Facebok!

Kaikki nämä esille laitetut vårsalongen-taideteokset, kuten tuo erikoien lattia ja papier-maché lapset teos ovat myynnissä. Joten jos kiinnostaa...

Tässä valokuva jossa näkyy myös Carl Milles'in patsas Bågskytte museon edustalla pilarin päällä. Carl Milles oli kuuluisa ruotsalainen kuvanveistäjä Euroopassa ja USA:ssakin. Hänellä on oma patsaspuistonsa Millesgården Lidingön saarella Tukholmassa.

Stående man, seisoo kahvilan edustalla. Patsaan on valmistanut Sean Henry

Liljevalchs'in kahvila, Blå Porten on avattu jo vuonna 1916. Kahvila sijaitsee aivan ihanassa ympäristössä. Tässä on virtuaalinen vierailu kahvilassa. Käykää ihmeessä jos olette lähettyvillä. Kahvila sijaitsee kauniin ja viheriäisen sisäpihan puolella, jonka toisella reunalla sijaitsee Abba museo. Kahvilasta ei toki pääse Abba Museoon, tai päinvastoin.

Hemutställningen, Kotinäyttely vuonna 1917

Kuvassa kuuluisan Carl Malmstenin punaiseksi petsattu mänty keittiökalusto. Carl Malmsten on ehkä Ruotsiin pakolaisena tulleen Josef Frankin kanssa Ruotsin kuuluisimmat huonekalujen suunnittelijat, tosin Frank suunnitteli myös kankaita, lamppuja, tapeetteja ja muitakin luomuksia. Malmstenin huonekalut ovat vieläkin porvarien suosiossa, mutta Frankin tuotteita ostaa myös keskiluokka. 

Svenskt Tenn ja Frankin luomukset kulkevat käsi kädessä. Harvempi työläinen kehtaa kuitenkaan astua Svenskt Tennin myymäälään sisään, se vaan on niin vieläkin 2000-luvulla Ruotsissa. Mutta onneksi turistit ramppaa siellä jatkuvasti tiedostamatta ruotsalaisia tabuja ja traumoja ja hyvä niin. Ehkä Ruotsi olisi tarvinnut vallankumouksen jo aikoja sitten...

Udo Åréns'in tapetti malli näyttelyssä

Wilhelm Kåge'n serviisi samassa näyttelyssä vuonna 1917

Cedersladsgatan, Vasastan, hätäapuasuntola

Näyttelyyn odotettiin tuleva noin 8000 työläistä mutta sinne saapuikin 40 000 yläluokan edutajaa. Näinhän siinä usein käy. Pitää muistaa että juuri samana vuonna tuli voimaan uusi vuokrasääntö Tukholmaan. Asunnoista oli kova pula ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja jouduttiin rakentamaan ns hätäasuntoloita. Varsinkin kun maaltamuutto kaupinkiin lähti käyntiin työpaikkojen perään ja tarvittiin erilaisia halpoja mutta käytänöllisiä asuintaloja työläsille. 

Tämän saman idean takana oli myös Ikean perusta Ingvar Kamprad. Nuorille kotoaan pois muutaville ja nuorille pareille oli saatava halpoja ja käytännöllisä (funktionaalisia/funkis) huonekaluja. Ja eikös siinä käynyt niin eetä porvaristo sinne Ikeaan jonotti ensimmäisinä. Nykyään on kaikilla ruotsalaisilla Ikean tavaraa kotonaan ja uutuuksia kytätään. 

Nämä hätäasuntolat tai -asunnot olivat mukana Liljevalchsin näyttelyssä vuonna 1917. Rakennukset suunnitteli Axel Wetterberg. Nämä rakennukset löytyvät vieläkin Sveavägenin pohjoisesta päästä, keskeltä kaupunkia ja ovat ihmeen hyvässä kunnossa. Rakennuksissa asutaan. Todella idyllinen paikka. Sitten en osaa sanoa minkälaisia ne ovat sisältäpäin.

Stadshagen'iin rakennettiin nämä hätäapuasunnot. Useimmat näistä rakennuksista hajoitettiin 60-luvulla.

Södermalmin hätäapuasunnot, jotka on hajoitettu.

Carl Fredrik Liljevalch nuorempi 1837-1909, maalaus Anders Zorn vuonna 1906

Saltskog Gård, Södertälje

Carl Fredrik Liljevalch syntyi ja kasvoi Saltskog Gårdissa Södertäljessä, lähellä Tukholmaa. Hän syntyi rikkaaseen sukuun. Hänestä kehkeytyi todellinen filantrop aikusella iällään. Hän oli myös taiteen ystävä. Hän perusti Biologisen museon Södertäljeen, kustansi Södertäljen kanavahanketta. Hän oli hyvin vaatimaton persoona ja erittäin inhimillinen. Pitää sanoa että Ruotsissa on runsaasti tunnettuja filantropeja aatelistenkin parissa. Ei siis lainkaan mitenkään harvinaista. Liljevalch kustansi ja tuki koulutoimintaa Tukholmassa ja hyväntekeväisyys tuli hänelle elämäntehtäväksi. 

Ruotsalaiset ovat hyväntekeväisyys kansaa. Täällä kerätään varoja jatkuvasti. Televisiossakin on hyväntekeväisyys gaaloja jatkuvalla syötöllä. Ruotsin Radiolla ja Televisiolla on oma hyväntekeväisyys säätiö joka onnistuu keräämään jopa viikon sisällä ennen jouluakin noin 50 miljoonaa kruunua. Se on valtavat summat rahaa, miljardeissa kaiken kaikkiaan, ja varat menevät ulkomaille apua tarvitseville erilaisiin korvamerkkauttuihin tarpeisiin. Julkkikset toimivat hyväntekeväisyys suurlähettiläinä. 

Ja vaikka ette mene Liljevalchs'iin niin silti suosittelen ajaa tuolla raitiovaunulla numero 7 päästä päähän, edestakaisin. 

Raitiovaunulinjan toisessä päässä sijaitsee Waldemrasudde, jossa asui Ruotsin prinssi Eugen joka oli taiteilja ja hänen kodistaan on tehty museo. Valtavan ihastuttava paikka viettää muutama tunti.

Raitiovaunun päätepysäkiltä voi sitten kävellä pitkin Djurgårdenin saaren rantaa aivan saaren päähän. Heti siinä Biskopsvägenillä on kahvila nimeltä Café Ekorren. Tässä kohtaa aikoinaan piti kuningas pientä baattiaan laiturissa, mutta nykyään se olisi täysin mahdottomuus. Kuninkaan baattikin on paljon isompi ja kalliimpi nykyään.

Siitä sitten voi patikoida eteenpäin ja sieltä löytyy vielä yksi upea taidemuseo lisää, Thielska Galleriet. Täällä on esillä paljon mielenkiintoista. Taiteen lisäksi kudonnaisia, käsitöitä, asusteita...Tämä on ehdottomasti yksi Ruotsin arvostetuimmista taidemuseoista. Täältä löytyy suurten ruotsalaisten taiteilijoiden teoksia kuten Carl Larsson'in, Bruno Liljefors'in ja Anders Zorn'in. 

Pankkiiri Ernest Thiel, kuoli vuonna 1947. Hän oli suuri taiteen ihalija ja hän kokosi suuren määrän korkeatasoista taidetta kotiinsa. Museo on saanut nimensä Thiel'in mukaan.  Thiel oli 1890-luvulla Ruotsin rikkain henkilö. Hän meni avioon Anna Josephson'in kanssa joka kuului Ruotsin rikkainpaan jutalaiseen sukuun.

He saivat  neljä tai viisi lasta ja sitten he erosivat. Skandaali syntyi sillä siihen aikaan avioerot eivät sopineet statuskuvaan ja sitä paitsi Ernest Thiel meni avioon 28-vuotiaan lesken kanssa, Signe Maria Hahnsén, omaa sukuaan Althin. Lähimmät juutalaiset sukulaiset Josephson'it, Bonnier'it ja Sachs'it eivät hyväksyneet tätä vaan tykkäsivät että Ernest Thiel petti juutalaisia menemällä naimisiin ei-juutalaisen naisen kanssa. Thiel oli nimittäin äitinsä puolesta juutalainen ja koska juutalaisuus kulkee naislinjassa niin Tukholman juutalaiset suvut loukkaantuivat Ernest Thiel'in uudesta avioliitosta. Hänen isänsä sen sijaan oli vallooni Belgiasta. Näitä vallooneja tuli melko suuri joukko Belgiasta Ruotsiin 1600-luvulla. He olivat taitavia metalliseppiä. Yksi kuulusia vallooneja oli De Geer'in suku, jonka kuningas sittemmin aateloi.

Thiel kutsui sen ajan suuria taiteilijoita suureen palatsiinsa. Edvad Much oli yksi vierailijoista puhumattakaan ruotsalaisista taiteilijoista, joiden kaikkien kanssa hän ystävystyi. Vuodesta 1910 lähtien hän asui yksin tässä isossa rakennuksessa. Toinen maailmansota tuli väliin ja Thiel menetti paljon rikkauksistaan ja hän velkaantui. Joten hän tarjosi valtiolle palatsiaan kaikkine taide-esineineen. Kaupat tehtiin vuonna 1926, jolloin valtio teki asunnosta taidegallerian. Thiel kuoli vuonna 1947. Hänet on haudattu Gallerian puutarhaan. 

Museorakennuksen suunniteli Ferdinand Boberg vuonna 1907. 

Jos siitä sitten kävelee vielä kaksisataa metriä aivan saaren kärkeen niin siellä on kesäkahvila Café Blockhusporten. Kahvilasta sitten voi ottaa vaikka saaristolaivan Siljalinjan satamaan Frihamnen tai takaisin Nybroplan'ille. Näihin paikallisliikenteen laivoihin tarvitaan ostaa etukäteen matkalippu tai oltava jonkinlainen paikallisliikenteen voimassa oleva matkalippu. Kauniina kesäpäivänä tämä Djurgårdenin lenkki raitoiovaunu Liljevalchs,iin, siitä sitten Waldermarsudden'iin, edelleen Thielska Galleriet, edelleen Blockhusuddden ja sitten vaikka laivalla takaisin, on nautinnollinen reissu.

Tässä paikallisliikenteen laivareitit ja laiturit. Laivat kulkee tunnin välein, ainakin nyt talviaikaan. Mutta pianhan se on kevät ja kesä taas. Kevät tulee Tukholmaan kolmen viikon päästä.

Blåa Porten

Kun uuskorjattu Liljevachs avautuu niin palaan ehkä asiaan. Sinne on rakenteilla uusi näyttelyhallikin. Falkensbergsgatanin puolelle tulee uusi ulkoilmakahvila, entinen Blåa Porten kahvila uudessa muodossaan! Blåa Porten on Yksi Tukholman ihanimmista kahviloista, joten sitä ei saa hajoittaa.