Onnellisuus

Erik Angner on käytännöllisen filosofian professori Tukholman yliopistossa. Hänellä on tohtorin tutkinto sekä tieteenfilosofiasta että taloustieteestä, ja hän on kirjoittanut kaksi kirjaa, Hayek and Natural Law ja A Course in Behavioral Economics, sekä lukuisia artikkeleita filosofian, taloustieteen ja politiikan rajapinnasta. Hän on ilmaissut mielenkiintiosia ajatuksia onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä. Osa ja vain osa alla olevasta tekstistä on hänen ajatuksiaan.

Ylpeys ja ahneus ovat perussyntejä Ruotsissa, suorastaan erittäin häveliästä. Ruotsalaisilla ei edes ole kansallaista ylpeyttä lainkaan. Psykologiassa ylpeys jaetaan terveeseen itsetuntoon ja haitalliseen ylimielisyyteen. Terve ylpeys (itsevarmuus) on tasapainoinen tunne omista saavutuksista, kun taas negatiivinen ylpeys on egokeskeistä paremmuutta, joka aiheuttaa konflikteja, estää anteeksipyynnön ja luo etäisyyttä ihmissuhteisiin. Liiallinen ylpeys peittää usein alleen alemmuudentunteita. 

Ahneus on psykologisesti juurtunut perustavanlaatuiseen puutteen tunteeseen, tyhjyyteen tai tarpeeseen, jota yritetään täyttää aineellisilla tai immateriaalisilla asioilla, kuten rahalla, vallalla tai huomiolla. Se on usein pakkomielle, joka ei poistu omistamisella, vaan aiheuttaa jatkuvaa tyytymättömyyttä ja tarpeen "siirtää maalitolppia". 

Olen miettinyt että mikä tekee suomalaisista ja ruotsalaisista niin eriliasia luonteeltaan ja käytökseltään, jopa monessa suhteessa täysin päinvastaisia luonteltaan. 56 vuotta Suomesta poissaolleena näen suomaaliset enempikin ulkoapäin. 

Ruotsalaisten ja suomalaisten väliset erot ovat usein kulttuurisia ja henkisiä, eivätkä niinkään geneettisiä, huolimatta vuosisatojen erilaisesta kielenkehityksestä. Suomalaisia ​​kuvataan usein suoremmiksi, hiljaisemmiksi ja heille on ominaista "sisu" (työmoraali/sinnikkyys), kun taas ruotsalaiset ovat yleensä konflikteja vältteleviä, epämääräisempiä ja konsensushakuisempia. Ruotsalaissita on vaikeampi saada selvää eetä ketä he ovat.

Suomalaiset tunnetaan kansallisesta ylpeydestä, luotettavuudesta ja vaatimattomuudesta, ja heillä on taipumusta olla tunkeilematta. Ruotsalaisia ​​pidetään ideavetoisempina, kun taas suomalaisia ​​pidetään maanläheisempinä. Suomalaiset menevät todennäköisemmin "suoraan asiaan" ja pitävät ruotsalaisten konfliktinpelkoa merkillisenä. Suomalaista huumoria kuvataan usein synkempänä ja huomattavtsi tilannesidonnaisempana.

Ruotsalaiset suunnittelevat mielellään elämäänsä, sekä yksityisesti että ammatillisesti. Suomessa spontaaniutta kannustetaan.

Ruotsalaiset ja suomalaiset osoittavat ystävyyttään toisiaan kohtaan täysin eri tavoin. Suomessa kunnollinen keskustelu on merkki keskinäisestä kunnioituksesta. Toisaalta, jos todella haluat asettaa suomalaisen hänen asemaansa, kieltäydyt yksinkertaisesti osallistumasta keskusteluun.  Se olisi ajan ja älyn tuhlausta. Suomessa kunnollinen keskustelu ei ole konflikti. Se on älyllistä stimulaatiota.

Ruotsissa taas pidetään erittäin epäkypsänä, jos ei pysty hallitsemaan halua olla eri mieltä. Jos haluat osoittaa kunnioitusta, sinun ei pitäisi osallistua kiivaaseen väittelyyn, jossa kyseenalaistat toisen osapuolen mielipiteet ja sehän ei sovi lainkaan ruotsalaisille. 

Ruotsalaiset eivät pidä konflikteista. Mutta mitä konflikti Ruotsissa on? Se voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että välttelet arkaluonteisia keskustelunaiheita. Katkaiset mieluummin yhteydenpidon kokonaan, kuin jatkat keskustelua, mikä on matkalla kohti yhteenottoa. Se on lyhyesti sanottuna ruotsalainen tapa osoittaa kunnioitusta toista osapuolta kohtaan. On valitettavaa, että ruotsalainen tapa osoittaa kunnioitusta Suomessa on yksi tehokkaimmista tavoista osoittaa halveksuntaa.

Kutsua agressiiviseksi henkilöksi on lähes pahinta, minkä kohteeks ivoi  Ruotsissa  joutua. Agressiivinen henkilö on tehnyt itsestään mahdottoman kumppanin sosiaalisissa yhteyksissä. Aggressiivisuus Ruotsissa ei ole synonyymi aggressiivisuudelle Suomessa.  Suomalainen tapa ilmaista itseään määrätietoisesti ilman lieventäviä "ehkä" ja "minun mielestäni"-sanoja kuulostaa aivan liian tylyltä ruotsalaisille korville. Jopa hiljaisuuden katsotaan kantavan viestiä. Tämä aggressiivinen hiljaisuus! ruotsalaiset huudahtavat tavatessaan suomalaisia.

Ruotsissa tunteen ja järjen välinen ero tapahtui jo 1800-luvun lopulla, Suomessa eroa ei ole koskaan ollut! Mitä enemmän tietoa hankimme toisistamme, sitä helpompaa meidän on tehdä yhteistyötä. Saavutamme todellisen yhteisön arvostamalla toistemme erilaisuutta.

Professori Erik Angner aiheutti melkoisen kohun väittäessään, etteivät suomalaiset ole maailman onnellisimpia ihmisiä. Nyt hän selittää, mitä hän tarkoittaa."Suomalaiset voittavat silti kilpailun, jolla on merkitystä", hän sanoo.

Kun Tukholman yliopisto julkaisi videon, jossa professori Erik Angner selitti, etteivät suomalaiset ole lainkaan maailman onnellisimpia, reaktiot olivat nopeita ja melko ilkeitä. ”Ruotsalaiset ovat vain kateellisia”, ”Ruotsalaiset ovat huonoja häviämään Suomelle”, ”Ottakaa kahvi ja yrittäkää uudelleen ensi vuonna”, olivat kommentit.

"Olin yllättynyt siitä, kuinka paljon loukkaantumista video aiheutti. Sen johtopäätös ei ollut, että Ruotsin pitäisi olla onnellisempi kuin Suomi," Angner sanoo muutamaa päivää myöhemmin. Käytännöllisen filosofian professori Erik Angner selittää, että huomiota saanut artikkeli käsittelee onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteen välistä eroa.

Luonto, sukupuolten tasa-arvo ja koulutus ovat tärkeitä onnellisuuden kannalta. Tutkimuksessa on eroteltu "onnellisuuden" ja "tyytyväisyyden" käsitteet 1950- ja 60-luvuilta lähtien. Kun mittaat, kuinka onnellinen joku on, kyse on tunteista, siitä, miltä hänestä tuntuu. Jos sen sijaan mittaat, kuinka tyytyväinen ihminen on, kyse on siitä, kuinka hyvin hänen odotuksensa elämästä vastaavat sitä, miltä elämä todella näyttää. Kyse on myös siitä, mihin asetat riman, kuinka korkealle odotuksesi ovat.

Erik Angnerin mielestä tyytyväisyys on huomattavasti tärkeämpää kuin onnellisuus. Onnellisuusraportti on sekoittanut käsitteet. Vaikka raporttia kutsutaan nimellä World Happiness Report, se mittaa ensisijaisesti sitä, kuinka tyytyväisiä ihmiset ovat elämäänsä.

Kun suomalaiset itse arvioiat elämäänsä tutkimuksessa, keskiarvo on 7,7, mikä tekee Suomesta maan, jossa ihmiset ovat tyytyväisimpiä. Tämä tekee Suomesta maailman onnellisimman maan. Jos tarkastellaan vain positiivisia tunteita, jotka Angnerin mukaan usein yhdistetään onnellisuuteen, Suomi sijoittuu sijalle 39 maailmassa. 

Kun tarkastellaan onnellisuutta, Pohjoismaat eivät päädy kärkeen, vaan parhaiten pärjäävät maat kuten Guatemala, Paraguay ja Senegal. Mutta vaikka emme olisikaan maailman onnellisimpia, meidän ei tarvitse tuntea surua, Angnerin mukaan. Hänen mukaansa pitkällä aikavälillä on tärkeämpää olla tyytyväinen kuin onnellinen. Suomi voittaa edelleen kilpailun, jolla on merkitystä. Ihmiset ovat tyytyväisiä elämäänsä ja arvostavat sitä, mitä heillä on.

Suomi on nimetty maailman onnellisimmaksi maaksi yhdeksän vuotta peräkkäin World Happiness Reportissa.Tutkimus mittaa hyvinvointia 140 maassa vuosittain. Mittaamme muun muassa terveydenhuollon saatavuutta, elinajanodottetta, vapautta ja sukupuolten tasa-arvoa, mutta myös sitä, missä määrin maan asukkaat ovat kokeneet negatiivisia ja positiivisia tunteita.

Erik Angner huomauttaa, että suomalaisilla on lähes kaikki, mitä voi pyytää: rauhaa, terveydenhuoltoa, koulutusta, sukupuolten tasa-arvoa ja puhdasta luontoa. Mutta hänen mukaansa kohtuulliset odotukset ovat lähes yhtä tärkeitä kuin hyvät perusolosuhteet. Jos kaikki haluavat olla kauneimpia tai omistaa Porschen, monet eivät onnistu. Juuri hyvien olosuhteiden ja kyvyn arvostaa sitä, mitä heillä on, yhdistelmä tekee suomalaisista tyytyväisimpiä.

Viime vuosina maailman onnellisimmasta maasta on tullut Suomelle brändi. New Yorkin Suomen instituutti arpoo lomamatkoja Sisä-Suomessa, ja presidentti Alexander Stubb mainitsee sen haastatteluissa ulkomaisille medioille. Myös Angner sanoo huomanneensa, että siitä näyttää tulleen osa joidenkin suomalaisten identiteettiä. "Kun olen puhunut suomalaisten kollegoiden kanssa, jotkut tuntuvat pitävän sitä hieman kiusallisena, mutta samalla olen hieman yllättynyt siitä, että monet tuntuvat kiintyneen niin paljon titteliin" toteaa Agner.

"Pitäisikö suomalaisten nimetä itsensä uudelleen ja kutsua heitä sen sijaan maailman onnellisimmiksi ihmisiksi", kysyy Agner. "Raportin tekijöillä on ollut sillä valtava vaikutus, eivätkä he tuskin halua muuttaa nimeä. Mutta voisimme olla hienostuneempia tulkitessamme raporttia."