Reimersholme

Reimersholme on saari Södermalmin saaren läntiessä päädyssä. Tämä on keskikaupunkia ja silti erittäin rauhallista aluetta. Saarta ympäröi pohjoisessa Långholmskanalen ja etelässä Liljeholmsviken. Saari on noin 640 metriä pitkä ja 330 metriä leveä, ja sen ympärysmitta on hieman yli 1,6 km. Reimersholmenilla ja Långholmenilla asuu vain reilut 2500 asukasta, enimmäkseen keski-ikäisiä tai vanhuksia. 

Reimersholme on melko pieni saari Södermlamin saaren läntisessä päädyssä. Saari kuuluu siis kekustaajamaan. Högalidsgatanin läntisestä päädystä kulkee silta saarelle.

Reimersholme, nykyään yksi pääkaupungin viehättävimmistä asuinalueista Mälaren-järven ympäröimänä, oli useiden vuosikymmenten ajan 1800-luvun lopulta lähtien täynnä saastuttavia teollisuuslaitoksia.

Rakennuksalueelle muodostui muoto, mikä muistutti aikansa Liljeholmenin hieman umpeenkasvanutta luonnetta. Tehdasrakennukset nokea tupruttavien savupiippujen kanssa, toimistorakennukset, vajat, yksinkertaiset pari-kolmikerroksiset vuokratalot, ulkorakennukset ja lankut antoivat liikuttavan, jopa sotkuisen kuvan yhteisöstä. Mutta hatuntekijä Reimers nautti kauniista puutarhastaan.

Reimers malmgården

Paikan nimiyhteyksissä Malmi viittaa useiden Ruotsin, myös Tukholman kantakaupungin, varsinaisen keskustan ulkopuolisiin alueisiin nimetäkseen kolme vanhankaupungin ulkopuolista aluetta ja yhden kaupunginosan Helsingissä.

Tukholman Malmin maatilat viittaavat 1600- ja 1700-luvuilla rakennettuun rakennustyyppiin Tukholman Malmeissa. Ne olivat usein kartanomaisia ​​ja niitä käytettiin yleensä aateliston ja porvariston kesäasuntoina tai "loma-asuntoina". Monet Malmin maatilat/Malmgårdar olivat siksi alun perin eristämättömiä. 

Ennen kaikkea Malmin maatilat olivat puutarhoja, joissa kasvatettiin kaikkea eksoottisista kasveista (joita pidettiin talvella orangereissa) lääkekasveihin. Puutarhoissa oli usein huvimaja koristeena tai kesäjuhlia varten. Tukholmassa on vieläkin jäljellä lukiusia milminkartanoita.

Saaren nimi oli aiemmin Räkneholmen, mutta 24. kesäkuuta 1798 se sai nykyisen nimensä.  Se on nimetty hatuntekijä ja valtuutettu Anders Reimersin (1727–1816) mukaan. Hän omisti saaren itäpuolella sijaitsevan Reimers Malmgårdin maatilan, joka rakennettiin hänen aloitteestaan ​​1780-luvulla. Ensimmäinen asutuskeskus sijaitsi saaren länsipuolella ja oli 1750-luvulla Långholmenin vankilan kappalaisen pieni asunto.

Tukholman saaret ovat 'holmeja'. mikä tarkoittaa saarta mikä on suurempi kuin luoto, mutta pienempi kuin saari, ja sille on usein ominaista jonkin verran kasvillisuutta ja Tukholmassa myös asutusta. Useista hommeista on sisi ajan  saatossaatullut saaria, mutta ovat saanet pitää nimensä holmena.

Entinen Charlottenburg oli linnamainen rakennus. Tontilla seisoo nykyään alenpana mainistemani Senioriasuntola. 

Länsiosan, tulevan Charlottenburgin alueen, vuokrasi 1770-luvulla kaivosneuvos Gustaf von Engeström, jolla oli täällä tehdas niin sanotun lusikkaveden (typpihapon) tuotantoa varten. Hänen tehdastaan ​​kutsuttiin vuonna 1779 Charlottenbourgs fabriqueksi. Nimi Charlottenburg on luultavasti peräisin Engeströmin vaimosta, Abela Charlotta Lagerbringistä. Saari oli tuolloin kruunun omistuksessa, mutta vuonna 1786 Lithander ja Reimers ostivat kumpikin oman osan saaresta.

Senioriasuntola, vanhainkoti,

 entisen Charlottenburgin malminkartanon tilalla

Länsiosan, tulevan Charlottenburgin alueen, vuokrasi 1770-luvulla kaivosneuvos Gustaf von Engeström, jolla oli täällä laitos niin sanotun lusikkaveden (typpihapon) tuotantoa varten.

Charelottenburgia ei enää ole. Charlottenburg (myös Charlottenborg) oli malmitila Reimersholmen länsikärjessä Tukholmassa. Maatila on tunnettu 1700-luvulta lähtien, ja sen omistajina olivat muun muassa vuoristoneuvos Gustaf von Engeström, kenraaliluutnantti Johan August Sandels ja puutarhuri Daniel Müller. Rakennus purettiin vuonna 1940, ja vuonna 1980 paikalle rakennettiin Reimersudden senioriasuntola.

Reimersholmen saaren läntisessä päädyssä on tämä kaunis levähätmispaikka. Reimersholmia ympröi Riddarfjärden lahti, mikä on tavallaan salmi Itämeren/Saltsjön ja Mälaren järven välillä.

Reimersholmin hotelli, tai enempikin matkustajkoti, sijaitsee heti sillan jälkeen. Avoinna luulatvstivain kesäaikaan. Hotellissa on eri kokoisia huoneita terjolla. Bussi 54 kulkee saarelle Fridhemsplanilta (Metroasema) käsin. Hornstullissa on lähin metroasema mistä on noin 10 minuutin kävelymatka hotellille.

Reimers malmgård on tämän näköinen nykyään. Kartano on kultuurisuojattu rakennus ja se tarkoittaaa sitä että rakennuksella on erityisen korkea kulttuurihistoriallinen arvo.

Anders Reiemer oli hattujenvalmistaja, joka oli myös raatimies, Tukholman kansanedustaja ja tukkukauppias. Raatimies toimi aiokinaan kaupungin johtoelimessä, mikä koostui porimestarista ja raatimiehistä, jotka kokoontuivat raatihuoneissa. Tukholmassa oli keskiajalla jopa kuusi porimestaria ja 30 raatimiestä.

Kaupungit olivat jo siihen aikaan itsehallinnollisia, kuten ne ovat nytkin Ruotsissa. Kaupungit ovat nykyään kuntia ja kaikki kunnatkin ovat intsehallintoalueita.  Hallitus ei siis pysty kuntia ohjailemaan, vain maksamaan määrättyjä tukia kuten peruskoulutukseen ja vastaaviin.

Vuonna 1784 Reimer sosti nykyisen Reimersholmin saaren, minkä nimi siihen aikaan oli Räkneholmen. Hän teki tilastan upean malmitilan, jossa oli kartanon lisäksi  ulkorakennuksia, englantilainen puisto ja puutarha.

Reimersholmin malminkartano.

Tukholman malmipihalla tarkoitetaan 1600- ja 1700-luvuilla rakennettuja rakennuksia Tukholman malmeille Norrmlam, Östermlam, Södermalm... Tukholmassa on vieläkin muutamai kymmeniä malminkartanoita. Usein ne ovat kartanomaisia, ja niitä käytettiin pääsääntöisesti aikansa kesäasunnoina tai "vapaa-asunnoina" aatelistolle ja keskiluokalle.

Reimersholmin silta mikä johtaa Söderalmilta Reimershomille

Reimersholmsbron siltaa kutsuttiin leikillään Kluckarnas broksi/veden kluckande- äänen silta, viittauksena osittain kaikkeen viinaan, jota saarella sijainneesta Reymersholms Spritförädlings AB:stä kuljetettiin, ja osittain Suckarnas broksi/huokuasten sillaksi, joksi Långholmsbronia aikoinaan kutsuttiin Långholmenin vankilasaarelle.

Reimersholem on oma kaupunginosansa vaikka se on vain 640 x 330 metriä kooltaan. Täälläa suu noin 24000 henkeä. Saari kehittyi Riemresholmen malminkartanon ympärille. Reimersholmen saari ja malmitila on nimetty hattujenvalmistaja Anders Reimerin mukaan. Reimers sai vuokrata saaren itäosan vuonna 1782 ja vuonna 1784 hän rakennutti ensimmäisen rakennuksen. Anders Reimer muokkasi alueen malminkartanoksi, jossa oli kartanon lisäksi  ulkorakennuksia, englantilainen puisto ja puutarha.

Charlottenburg

Charlottenburgin alueen, vuokrasi 1770-luvulla vuoristoneuvos Gustaf von Engeström, jolla oli täällä tehdas typpihapon tuotantoa varten. Holmen oli tuolloin kruunun omistuksessa, mutta vuonna 1786 Lithander ja Reimer ostivat kukin oman osan saaresta. Gustaf von Engeström oli ruotsalainen mineralogi ja kaivosteollisuuden virkamies.

Ruotsissa ei ole ollut vuorineuvoksia eikä muitakaan neuvoksia  enää miesmuistiin. Titteleitä ei Ruotsissa ole käytetty pitkiin aikoihin. Ruotsissa vuorineuvos titteli oli toiseksi korkein virkamiehen arvonimi Vuorikollegiumissa, toiseksi  presidentin jälkeen.

Vuorineuvos-titteli otettiin käyttöön vuonna 1713 j atittelin haltijoita oli alun perin kaksi, mutta vuonna 1756 se nostettiin kuuteen ennen kuin se palasi kahteen vuonna 1766. Titteli katosi lopullisesti vuonna 1857, kun työt siirrettiin Kauppakollegiolle, mikä vastaa ulkomankaupasta.

Reimersholmen malmgården

Reimersholmin malminkartano lakkautettiin vuonna 1798 ja sen Valtionmuseo  on kultuurimerkannut, mikä trakoittaa että "rakennuksella on arvioitu olevan erityisen korkea kulttuurihistoriallinen arvo".

Reimersholmen saari ja malmitila on nimetty hatuntekijä Anders Reimersin mukaan. Vuonna 1782 Reimersille myönnettiin vuokraoikeus saaren itäosaan, ja vuonna 1784 hän rakennutti ensimmäisen rakennuksen. Anders Reimers oli taitava liikemies ja hänestä tuli pian kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja ja useiden julkisten laitosten jäsen. Hänet mainittiin myös tukkumyyjänä.

Andres Reimersvägenin kadun varrella on ihastuttva pieni puistoalue nimeltä Vindragarparken/Viininveturinn puisto, mikä on säilynyt hyvin. Se on 1940-luvulta peräisin oleva kaupunginosapuisto. Puistossa on vanhoja tammia, pyöreä leikkikenttä ja koristeellisesti suunniteltu kukkapuutarha, kaikki yhdessä muodostavat todellisen helmen.

1800-luvulla Reimersholme muuttui kesän hauskuudesta ja puutarhoista teollisuusmaisemaksi. 1870-luvulla L.O. Smith perusti tislaamon saaren eteläosaan. Vindragarparken on nimetty Vindragarien mukaan, jotka työskentelivät tislaamossa pullottaen, varastoiden ja jakellen viiniä ja väkeviä alkoholijuomia. 1930-luvulla teollisuus suljettiin.

Alueen asemakaavan laati Bauhaus-arkkitehti Fred Forbat, joka puolitti kaupungin ehdottaman asuntojen määrän paremman ilman, valon ja vehreyden hyväksi. Maisema-arkkitehti Ulla Bodorff johti kaavoitusta HSB:n puolesta.

Tukholmassa on nykyään siellä täällä tämmöisiä uima-ja auringonottolaitureita.