Ruotsin kansallispäivää ja Ruotsin lipun päivää vietetään tänään 6. kesäkuuta, ja päivä on Ruotsissa yleinen vapaapäiviä. Aiemmin vietettiin vain "Ruotsin lipun päivää", ja vasta vuonna 1983 päivä sai myös kansallispäivän aseman. Vuodesta 1996 lähtien kansallispäivä on ollut vain kunninlaukauspäivä, ja vuodesta 2005 lähtien kansallispäivä on ollut myös yleinen vapaapäivä. Erittäin rauhallinen päivä ylipäätään.
Kansallinen 21 laukauksen tervehdys on kansainvälisen käytännön mukaan virallinen kunnianosoitus, vahvistaa kansakunnalle 'me-henkisyyttä' esimerkiksi kansallispäivänä. Laukaukset ammutaan Tukholmassa Skeppsholmenin saarelta.
Ei ele aavistustakaan että kuka tai ketkä keksivät että Ruotsin olisi saatava kansallispäivä. Päivää ei päätetty vietettäväksi kansalaisten takia, vaan muiden maiden takia. Ei haluta hävetä ettei ruotsalaisia kiinnosta kansallismielisyys lainkaan. Ruotsi on maapallon individualistisin/yksilöllisin valtio.
Kansalaispäivä on vain yksi vapaapäivä useimmille ruotsalaisille, picknick-päivä jos sää sallii, eikä sitä sen erikoisemmin juhlita. Useimmielle se on krapulapäivä.
Ruotsissa ei edes ole samanlaista perinnettä kuin Suomen itsenäisyyspäivä. Kuningas ei pidä 'kekkereitä' kansalaisille, hän vaan pitää puheen Skansenin ulkoilmamuseon näyttämöllä ja sillä siisti.
Ei kansallispäivä ole erityisemmin kansalaisten juhla Ruotsissa, vaan kansallispäivää vietetään Kustaa Vaasan/Gustav Erikssonin muistoksi kun hänet valittiin Ruotsin kuninkaaksi 6. kesäkuuta 1523. Päivää vietään myös osittain vuoden 1809 hallitusmuodon allekirjoittamisen muistoksi 6. kesäkuuta vuonna 1809.
Kansalaisylepys on Ruotsissa suuri häpeä, melkein rikos monen mielestä, koska se viittaa nationalismiin/kansalliskiihkoon. Kansalliskiihko on pahinta mitä ruotsalaiset pelkää.
Nationalismi voi olla kansallismielisyyttä, oman kansan, kielen ja kulttuurin kunnioittamista.Nationalismi voi olla myös kansaliskiihkoa, katsomusta oman kansan paremmuudesta ja kansallisesta ylepydestä. Ruotsalaiset ovat vahvoja yksilöitä yhteisössä mutta humanisteja.
Nuorten itsenäisten valtioiden kansalaiset voivat tuntea etnistä kansallista ylpeyttä, riippuen valtionsa menneisyydestä. Italia ei ole paljon vanhempi valtio itsanäisenä ja yhdistyneenä valtiona kuin Suomi, mutta Italiassa kansalliaate on suuri vaara, Italian historian takia, kun taas Suomessa se näyttää olevan suuri ylpeys.
Ruotsissakin kansallisaate on useiden mielestä vaarallista ja luultavasti siksi ei Ruotsin pitkän historian ajalla ole ollut sisällissotaa. Mutta Ruotsi on se valtio maapallolla mikä on sotinut eniten naapureiden kanssa. Historia on muokannut ruotsalaisista sulkeutuneita ja rauhallisia. Sodista ei Ruotsissa puhuta koskaan.
Ruotsin historia on häpeällinen aika suurvalta-ajan takia (1611-1721), mikä on aikakausi Ruotsin historiassa, jolloin Ruotsi omi ja käytti hyväkseen muita valtioita. Siihen aikaan Ruotsissa puhuttiin yhtätoista kieltä.
Suurvalta-ajan nimitys juontaa juurensa siitä, että tänä aikana Ruotsi valloitti ja säilytti suurvalta-aseman Euroopassa. Siitä ei ikinä Ruotsissa puhuta tai missään maninta. Suuri häpeä. Tästä syystä kansallisaatetta pidetään vaarallisena Ruotsissa.
Ruotsin kansallispäivä on outo juhlapäivä (tai oikeastaan se on vuotuinen krapulapäivä). Monet eivät ole varmoja, miksi sitä juhlitaan. Eikä se ole erityisen outoa, koska Ruotsin kansallispäivä on yksi Euroopan nuorimmista ja hiljaisimmista kansallispäivistä. Pitkä poliittinen keskustelu siitä, tarvitseeko Ruotsi ylipäätään kansallispäivää, on käyty. Siinä se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti