Tukholman kauppahallit

Hötorgshallen vuonna 1889

Tukholmaan alettiin rakentamaan kauppahalleja 1800-luvulla. Ensimmäinen kauppahalli oli nimeltään Köttorgshallen, joka rakennettiin Gamla Staniin/Vanhaan kaupungkiin. Hallissa myytiin vain lihaa. 

Vanha Hötorgetin halli valmistui noin yhdeksän vuotta myöhemmin Hötorgetin torin varteen vuonna 1882.  Norrmalmille nousi kauppahalli vasta vuonna 1953.

Kauppahallit matkivat pariisilaisia kauppahalleja Les Halles, jotka oli jo olemassa keskiajalla. Pariisissa on nykyään vain jäljellä mordeni variantti kauppahalleista, Forum del Halles. 

Kauppahallit on ruotsiksi saluhallarna. Tukholman ensimmäinen kauppahalli avattiin jo 1800-luvulla ja siihen aikaannoli herrasväellä piikoja jotka kävivät ostoksilla kauppahalleissa. Tavalliset kansalaiset ostivat ruokansa kortteliston ruokapuodeista.

Tilapäinen kauppahalli Östermalmin torilla

Östermalmin kauppahallia kunnostetaan. Vanhan hallin yhteyteen tehdään myös hotelli, Hotel Diplomat AB. Hallista on tarkoitus tehdä uusi moderni kohtauspaikka, jossa tulee olemaan ravintoloita, ruokabaareja ja oma deli. Kaksi lasitettua sisäpihaa on myös valmisteilla. Kveäällä 2018 on laskettu että uusi halli voi avata ovensa.

Östermalmin kauppahalli

Tukholman keskustan alueella on vain kolme isoa kauppahallia, Östermalm, Södermalma ja Hötorgshallen. Vanhin vielä käytössä oleva kauppahalli on Östermlamin kauppahalli, joka avattiin vuonna 1888. Se onkin korkeatasoinen ruokamekka. Monta kauppahallia hävitettiin tyystin ajan kanssa. 

Tukholman alueella on myös kaksi moderninpaa hallia, jotka ovat erilaisia kuin perinteiset, joita ei edes voi kutsua mielestäni kapuppahalleiksi. Yksi sijaitsee NK:n tavaratalon pohjakerroksessa ja toinen Magasinet Sicklassa. Mutta vielä muutama vuosi sitten näytti siltä kuin kaikkia kauppahalleja uhkasi sulkeminen. 

Muualla maailmassa on avattu moderneja ruokatavaramekkoja, joissa ruokailu on ensisijainen harrastus ja shoppailu toissijainen. Modernit ihmiset ovat kiireisiä mutta myös nautinnonhaluisia. Nuoremmat hyvin palkatut henkilöt käyvät ahekerasti ulkona syömässä kaikki ateriansa. Joten on suureen tarpeeseen erilaiset ruokailumahdollisuudet. Nuorempi väki ei kaipaa eturuokaa, pääruokaa ja jälkiruokaa vaan he syövät ne eri aikoihin päivästä.

Mariahallen vuonna 1924

Mariahallrna sijaitsi Södermalmilla, Hornsgatanin varrella. Suurin piirtein samalla paikalla sijaitsee nykyään Hemköp nimisen ketjun iso ruokatavaramyymälä. Se on yksi suurimmista ruokatavaramyymälöistä Tukholmassa.

Klarahallen/Centralsaluhallen, vuonna 1962

Vuonna 1905 perustetteiin kauppahallien ja teurastajien yhteinen järjestö jossa säädettiin pelisäännöt. Gullmarsplanin lähelle avattiin terurastamoalue Slakhuset vuonna 1912 ja samalla päätettiin avata Klarahallen keskikaupungille, jossa myytiin naudan-ja sinanlihaa. 

Klarahallen sijaitsi Kungsbron vieressä Klarakorttelitossa, joka hajoitettiin myöhemmin kokonaan ja rakennettiin uudestaan. Klarakorttelisto on keskeisintä Tukholmaa vieläkin. Korttelisto sijaitsi nykyisen rautatieaseman ja Sergels Torgetin välillä, ja Kungsbron silta johtaa vieläkin keskustasta Kungsholmenille. Aivan Kungbsbron sillan kupeessa vasemmalla puolella seisoi Klarahallen/Centralsaluhallen.

Centralsaluhallen ja Kungsbron silta, jonka päädystä alkaa yksi keskikaupungin tärkeimmistä pääkaduista Kunsgatan, jota pitkin pääsee Sture Planille.

Kungsbron sillan lähettyvillä sijaitsee myös uudenmpi Belckoholmin silta (kuvassa), joka on kävely ja pyöräily silta.

Östermalmshallen

Östermalminhalli täytti 125 vuotta tänä vuonna. Halli tullaan uuskorjaaman vuosien 2016-2018 välisenä aikana.

Östermalmin halli on Tukholman "hienostohalli". Täällä on kaikki korkeaa tasoa ja hinnat sen mukaan. Östermalmin hallista voi ostaa mukaansa valmiita paikanpäällä valmistettuja ruokalajeja.

Pauligin kahvia saa Tukholmassa vain tältä tiskilta. Pauligin kahvia ei olla koskaan myyty Tukholman ruokatavarakaupoissa, minun tietääksensi. Kun tulee halliin sisään tuosta oikealla puolella sijaitsevasta ovesta, niin vastaan tulee ihana  kahvin tuoksu.

Siinä on pieni kahvilanurkkauskin. Saas nähdä onko tätä tiskiä ja kahvilanurkkausta jäljellä enää kun halli avataan korjausten jälkeen.

Vete-Katten on tunnettu leipomo Tukholmassa. Heillä heillä on erittäin suosittu konditoria jossa saa myös ruokailla, kuten ruotsalaisissa konditorioissa/kahviloissa yleensäkin. Vete-Katten sijaitsee Kungagatan 55 ja Åhlensin tavaratalossa sekä täällä Östermlamin Saluhallissa.

M.Seger on tunnettu lihan ja juustojen myyjänä Tukholmassa.

Lisa Elmquist on ns kuninkaallinen  kalan-ja merenelävien hoivitoimittaja.

Nyt halli on suljettu täyskorjauksien ajaksi mutta kun halli taas aukeaa niin menkää ihmeessä nauttimaan Lisa Elmquistin lohesta. Tänne on parasta varata pöytä.

Lisa Elmquistin herkkutiskit ja ravintola on mukana  Michelin oppaassa.

Östermalmshallen

Södermalmshallen tai Söderhallarna sijaitsee uudesti rakennetulla alueella Medborgarplatsenin reunalla. Tänne löytää metrolla. Suoraan Götgatanilta Medborgarplatsenin lävitse ja siellä perimmäisenä seisoo Söderhallen. Hallirakennuksssa sijaitsee 19 ruokapaikkaa.

 Söderhallarna

Hötorgshallen sijaitsee Hötorgetilla, Norrmalmilla

Tämä on Tukholman keskeisin kauppahalli

 Hötorgetilla on myös torimyyntiä

Hötorgetshallen sijaitsee kuvassa olevan rakennuksen pohjakerroksessa, jonne pääsee liukuportaita alas rakennuksen oikealta kulmalta.

Nuo pyöreät "piirakat/paj" ovat takuulla Österbottenpaj,yksi suurista ruotsalaisten herkuista. On van ongelma siinä ettei ehditä valmistamaan Österbotten juustoa niin nopeasti kuin olisi tarve. Kysyntä on suuri ja ulkomaille menevät lähetetään matkaan ensin.

Vaalean vehnäleivän syönti on Ruotsissa vähentynyt minimiin, sillä se on erittäin epäterveellistä syötävää.  Ruista ja mieluiten kokojyväruista sen olla pitää.

Perunan syönti on samoin vähentynyt melkein olemattomiin. Vain voileipäpöydässä on peruna "måste" kalaruokien kanssa. Ja juhannuksen tuore peruna matjessillin kanssa on se perinne, josta ei ruotsalaiset ikinä luovu.

Hedelmien ja marjojen myynti on noussut huimaavasti, vaikka ne ovat erittäin kalliita. Hedelmiä ovat ruotsalaiset aina syöneet melko hyvin mutta marjat ovat jääneet vähemmälle. Marjat ovat niin kamalan kalliita ettei monella ole varaa. Tukholmassa ei saa ostettua helposti marjoja torihintaan eikä isompia määriä. Pitemmälle täytyy mennä marjoja poimimaan jos haluaa puhdasta mustikkaa ja puolukkaa. Pohjoisemmasta Ruotsista löytyy siinä määrin ettei marjojen perästä kannata juosta Tukholman lähistöllä.

Katkarapuvoileipiin ei myöskään ruotsalaiset koskaan väsy. Katkaravut vaan ovat kallistuneet puolella ihan viime aikoina. Samoin lohi on kallistunut huimasti.

Voileivät käy aina kaupaksi kovasti nälkäisille ohikulkijoille.

Ruotsalaiset ovat ollet perinteisesti suuria makeisten suurkuluttajia mutta niitten myynti on vähentynyt koska tavallinen sokeri on joutunut tyystin pannaan. Kouluissa ja esikoluissa ei saa  syötäväkseen mitään missä on sokeria. Samoin kahvilievät, jotka ovat kaikista epäterveellisintä mitä ihminen voi suuhunsa panna.

 Houkutuksia riittää kauppahalleissakin...

40 kr per hekto tekee 400 kruunua kilo. Tuossa näkyy lukevan että kilohinta on 380 kr. Ruokatavaramyymälöistä saa puolella hintaa pakastettuja. Nekin on melko kalliita kun niistä ei paljoa jää jäljelle, kun ottaa pois kuoret.

Juomia on joka lähtöön nykyään. Nämä ovat alkoholittomia kaikki, sillä Ruotsissa ei saa myydä alkoholia muualla kuin ravintoloissa ja  valtion omistamssa Systembolageteissa. Myymälöistä löytyy kyllä hyvin kevyttä olutta tai juomia, joissa on hyvin vähän alkoholia. En tiedä missä se prosenttiraja kulkee. Meidän perheessä ei juoda alkoholia lainkaan.

Oluttiski 



Kebab on  tullut tutuksi  tukholmalaisille jo noin 30-35 vuotta sitten

Makkarojen myynti loppui yhteen aikaan seinään. Makkaratehtaiden oli pakko alkaa valmistamaan terveellisempiä makkaroita joissa lihapitoisuus on korkea ja kaikki turhat lisukkeet on poistettu. Makkaran myynti ei ole kannattavaa vieläkään sillä tukholmalaiset syövät mielummin hampurilaisen ja senkin huonolla omallatunolla, sillä hampurilaisleivät eivät ole terveellisiä.

Tässä tiskissä on monenlaista erikoisuutta kuten serbialaista, unkarilaista ja italialaista juustoa sekä kuivattuja tomaatteja ja valkosipulinkynsiä...

Suomalaisilla ruokatarvikkeilla on oma nurkkaus

Prästgatan

Prästgatan/papinkatu, Gamla Stan/Vanha kaupunki

Kuvassa Prästgatanin alkupää. Alunperin Prästgatan alkoi Tukholman linnan Högvaktsterassen/päävartioston terassilta, jonne tämä portti johtaa. Portti ei ole käytössä muuta kuin hätätilassa. Luonnollisista syistä Prästgatanin alkupää on suljettu  koska kuja kulki päävartioston rakennusten pihan lävitse.

Tätä Prästgatanin kujan pätkää kutsuttiin ja kutsutaan vieläkin Helvetiksi. Tämä osa Prästgatania joka sijatsee Storkyrkobrinkenin pohjoispuolella oli Helvetinkuja. Tämän kujan varrella asui kaupungin pyöveli joka asui täällä vuoteen 1550 saakka. Pyövelin viran sai yleensä henkilö joka itse oli tuomittu kuolemaan jokun rikoksen takia, mutta hänet armahdettiin, jos hän suostui toimimaan pyövelinä. Hänen korvanlehtensä leikattiiin irti jottei pyöveli pääsesyt karkaamaan. Hänet tunnistettaisiin heti. Usein miten hänen iholleen poltettiin myös kaupungin merkki.

Tukholman vanhin kaupunginmuuri on merkattu sinisellä ja uudenpi punaisella Prästgatanin katu sijaitsee siis vanhimman kaupunginmuurin sisällä. Muurista ei enää ole juuri mitään jäljellä, vain jyrlkkä mäki tai oikeastaan Tukholman harju.

Tukholman vanhin kausi sijoittuu vuosien 1252-1289 välille, jona aikana Tukholma mainittiin ensimmäisen kerran asiakirjoissa. Vuonna 1270 oli alueella riittävästi asukkaita jotta fransiskaanit uskalsivat perustaa veljesskunnan ja Magnus Ladulåsin ansiosta perustettiin myös sisaryhteisö kymmenen vuotta myöhemmin. Kolikkoja alettiin painamaan vuonna 1297 nykysien Mynttorgetin/kolikkotorin varrella Gamla Stanissa. Koulu avattiin Suurkirkon luokse, nykysien Storkyrkobrinkenin varteen, jota kutsuttiin siihen aikaan Skolbacken/ koulumäeksi.

Hospital perustettiin vuonna 1278 Norrmalmin puolelle, nykyisen Sankta Klaran kirkkomaalle. Kuningas Magnus lahjoitti Sankta Klaran kirkon tontin fransiskaani nunnille,  joten hospitaalista kaiketi tuli luostari. Sairaat tukholmalaiset lähetettiin siinä välillä Enköpingin hospitaaliin, kunnes uusi hospitaali rakennettiin.

Norrmalm siihen aikaan oli maaseutua. Brunkebergin harju kulki siihen aikaan korkeampana kuin nykyään ja muuten Norrmalmilla oli lampia ja suoaluetta. Klaran luostari sijaitsi eteläisinpänä Norrmalmilla, Brunkebergillä. Kaikki jotka suostuivat muuttamaan Normalmin puolelle saivat etuoikeuksia. Brunkebergin harjun itäiselle puolelle rakennettin Sankt Jakobin kirkko 1300-luvulla ja siinä se sesoo vieläkin. Jo 1200-luvulla oli silta Helgeansholmenille ja Gamla Stanin ja Södermalmin välillä oli myös silta jo siihen aikaan. Södermalm oli  veilä myös maaseutua. Ensimmäinen kirkko Södermalmilla oli Maria Magdalenan kappeli, joka rakennettiin 1300-luvulla. Samalla paikalla sijaitsee nyt Maria Magdalenan kirkko.

Kapunkiasutusta oli alkuaikoina vain Gamla Stanissa Västerlånggatanin ja Österlånggatanin varrella. Kåkbrinkenin ja Köpamannagatanin korttelistot ovat myös vanhaa austusaluetta. Tukholmassa asui siihen aikaan vain muutama tuhat henkeä.

Prästgatan on yksi Gamla Stanin/vanhan kaupungin, pääkauduista ja sen pisimmistä kaduista. Se kulkee keskellä Stadsholmenia kuten saarta nimiteään pohjois-etelä suunnassa ja päätyy Österlånggatanille. Katu on noin 400 metriä pitkä. 

Prästgatanin alkupää, Storkyrkobrinkenin pohjoispuolella

Storkyrkobrinkeniltä katu muuttuu erittäin viihtyisäksi. Storkyrkobrinken johtaaa Riddarhustorgetilta/ritaritalon torilta Storkyrkaan/suurkirkkoon.

Turistit kulkevat yleensä Prästgatanin viereistä katua Västerlånggatania pitkin kuninkaan linnan edustalta, mutta suosittelen poikkeamasta Prästgatanille tai muille Gamla Stanin keskuskujille, varsinkin jos on jo aikaisemmin kulkenut Västerlånggatanin päästä päähän.

Hyvä reitti on juuri kulkea Prästgatania pitkin Österlånggatanille ja siinä kääntyä sitten kävelemään Slottsbackenille, jossa sijaitsee Tukholman linnan lisäksi Storkyrkan/suurkirkko ja suomalainen kirkko. Österlångatanista enempi myöhemmin.

Kåkbrinbkenin ja Pärästgatanin kulmauksessa löytyy tämä riimuvivi talon seinästä. Tuo vieressä seisova putki on kanuunan putki joka on laitettu ralennuksen tueksi.

Prästgatanielle löytää myös mukavasti Gamla Stanin metroasemalta. Kun astuu ulos kadulle metron ylöskäynnistä niin ensin vasemalle ja sitten oikealle ja siitä Kåkbrinkeniä pitkin suoraan. Kåkbrinken johtaa myös Storkyrkan torille. Prästgatan on katu ennen Storkyrkan toria. Siitä vaan sitten oikealle Prästgatania pitkin.

Prästgatanin varrella asutaan. Täällä ei ole juuri myymälöitä, ei kahviloita eikä ravintolojakaan. Yksi ravintola löytyy, Kryp In, ja se onkin Tukholman paras ravintola monen mielestä. Tätä ihanaa ravintola tuskin turitsit löytävät jos ei joku paikallinen anna heille vinkkiä.

Prästgatanilla ei ole tungosta. Täällä saa maleksia kaikessa rauhassa, usein aivan yksin, keskiaikaisissa tunnelmissa. Prästgatanin varrella on asunut todellakin pappeja, kuten nimikin jo kertoo.  Pohjoisella Prästganin alueella pappeja jotka tomivat Storkyrkanin kirkossa ja eteläisellä Präsgatanin pätkällä pappeja jotka työskentelivät lähellä sijaitsevan Sankt Gertrudin saksalaisessa kirkossa. Ylipäätään Gamla Stanissa on asunut paljon saksalaisia jo 1500-luvulla. Keskiajalla oli Tukholman väestöstä noin  puolet sakankielisiä.

 Kryp In, vasemmalla

Ravintola Kryp In edustalla on kesäaikaan pari kapeaa terassia

 Avoinna kello 17-23 paitsi lauantaisin kello 12.30- 23.00. Sunnuntaisin suljettu.

Kryp In on ensiluokkainen ravintola, viihtyisä ja kodikas, mutta hieman ahdas. Romanttinenkin. Ravintola tarjoaa skandinaavisia ruokalajeja. Ei turistirysä.

Prästgatan 78 on taiteilja Carl Larsson asunut lapsena.

Tässä aidan takana sijaitsee lasten leikkipusito ja harrastustiloja

Prästgatanin ja Kåkbrinkenin risteyksessä. Tästä kohtaa löytää myös ravintola Kryp In:n

Prästgatanin ja  Tyskabrinkenin risteyksessä

Tässä Tyskabrinkenillä parveilee aina paljon saksalaisia, koska Sankt Gertrudin kirkon siäänkäynti on  kulman takana. Saksalaiset sai oman kirkon jo vuonna 1642, ja se onkin yksi Tukholman upeimmista kirkoista.

Mårten Trotzig gränd

Tämä Tukholman kapein kuja kulkee Prästgatanin ja Västerlånggatanin välillä. Kuja on vain 90 cm leveä. Mårten Trotzig oli saksalainen kauppamies, joka muutti Tukholmaan vuonna 1581. Hän osti kiinteistöjä Gamla Stanista ja möi ja osti kuparia ja rautaa. Kuollessaan hän oli yksi Tukholman rikkammista miehistä.

 Mårten Trotzig gränd lähtee Prästgatanilta. Tämä on Tukholman kapein kuja.

Solgränd on toinen kuja joka kulkee Prästgatanilta, mutta tämä kuja kulkee ylöspäin Stortorgetille, kun taas Mårten Trotzigs gränd kulkee Prästgatanilta jyrkästi alaspäin.

Specktens gränd on toinen kuja joka kulkee ylöspäin Trångsundin kujalle

Ankagrändin kuja kulkee myös Prästgatanilta ylös Trångsundin kujalle

Kungsholms kyrka/Ulrika Eleonoran kirkko

 Kungsholms kyrka/Kungsholmin kirkko, 

Hantverkargatanin ja Bergsgatanin välissä, Kungsholmenilla

 Toiselta nimeltään Ulrika Eleonoran kirkko

Panorama näkymä kirkkosalista!

Helsingissäkin oli aikoinaan Ulrika Eleonoran kirkko, joka sijaitsi Senaatin torin reunalla. Kirkko oli saanut niemensä luonnollisestikin Ruotsin kuningattaresta Ulrika Eleonorasta. Kirkko rakennettiin 1700-luvulla, jolloin kuningatar Ulrika Eleonora vielä eli. Kirkon ulkoseinät olivat maalattu punamullalla. Ullanlinna /Ulrikasborg Helsingissä on myös saanut niemensä Ulrika Eleonoran mukaan.

Ulrika Eleonora (1688-1741) nuorempi oli Ruotsin hallitseva kuningatar, jopa kolmeen eri otteeseen. Hänen isä oli Ruotsin kuningas Karl XI ja hänen  äitinsä oli myös nimeltään Ulrika Eleonora (1656-1693)  joka oli Tanskan prinsessa.

Ulrikan Eleonoran (vanhempi) veli Karl XII toimi ensin heidän isänsä  kuningas Fredrikin kuoltua Tanskan kuninkaana, mutta Tanska, Venäjä, Puola ja Liettua haastovat yhtäaikaa Ruotsin sotaan. Karl kuoli myöhemmin vammoihinsa kun häntä ammuttiin päähän.

Ulrika nousi valtaistuimelle ja hän hallitsi 13 vuotta. Hän sai hallita ns vapaudenajalla sodan jälkeen. Ruotsin valtiopäivät vähensivät kuningattaren valtaa. Ulrika oli kolme kertaa kuningattarena, ensin aikansa veljensä sijaitsijahallitsijana, sitten virallisesti kuningattarena ja myöhemmin miehensä sijaitsijahallitsijana.

Ulrika Eleonoran kirkon paikalla oli alunperin pieni puurakennus joka toimi kirkkona, mutta vuosina 1673-1688 saksalaista alkuperää oleva arkkitehti Mattias Spieler alkoi rakentamaan kirkkoa. Spieler sai hautapaikan itselleen kirkosta. 

Kuningas Karl XI lahjoitti varat kirkkoa varten ja muurarimestari Mårten Hacks muurasi kirkon kivijalan vuonna 1676. Kirkko vihittiin vuonna 1688 arkkipiispa Olof Svebiliuksen läsnäollessa. Kuningas Karl XI ja leskikuningatar Ulrika Eleonora olivat mukana kirkon vihkiäisissä. Kirkon virallnien nimi on Ulrika Eleonoran kirkko. Kirkko ei ollut vielä silloin aivan valmis, kun se vihittiin. Kirkkoon valmistettiin jo alusta alken useita aattelissukujen hautakappeleita, koska he kustansivat suurelta osin kirkon rakentamisesta ja ylläpidosta.Kirkko on kulttuurisuojattu rakennus.

Ulrika Eleonoran kirkko 1703

Kungsholmin saarella ei juuri ollut 1600-luvulla lainkaan rakennuksia. Saari oli kuninkaallisten ja porvareiden metsästysaluetta. Saarella asuvat kuuluivat Solnan seurakuntaan. 

Kungsholmenin saarta kutsuttiin Munklägret/Munkkileiri nimellä, sillä saari kuului musta-ja harmaaveljeksille/svart- och gråbröderna. Veljekset tulivat tänne ikäänkuin kesäleirille Riddarholmenilta, jossa heidän luostarinsa sijaitsi.

Munkit viljelivät maata täällä ja perustivat jopa tiilitehtaan alueelle. Vuonna 1640 koko Kungsholmenin saari joutui kruunulle. Kuningas antoi lasinpuhaltajien, kellojenvalajien, sukankutojien ja  nahkkurien muttaa saarelle ja näin syntyi Hantverkargatan. Hantevrkare tarkoittaa käsityöläisiä.

Aaateliset ja upseerit rakennuttivat kesäasuntoja Kungsholmenin saarelle. Kuninags Karl Xi muutti saaren nimeksi Kungsholmen, kuninkaan luoto ja rakennutti saarelle kirkon joka sai kuningattaren nimen Ulkrika Eleonora.

Kuningas Karl XI antoi luvan vuonna 1671 perustaa oman seurakunnan ja oman kirkon Kungsholmenin saarelle, joka täten sai nimekseen juuri Kungsholmen/Kuninkaansaari. 

Alkuperäinen pieni puukirkko paloi poroksi. Ainoat esineet jotka jäi jäljelle oli ehtoollishopeat, joita käytetään nykyään vieläkin kirkossa. Jumalanpalveluksia alettiin tulipalon jälkeen pitämään lähellä sijaitsevassa Serafimerlasarettet tai Serafen kuten tätä sairaalla nimitettiin. Lasaretti oli Ruotsin ensimmäinen sairaala.

Serafimien ritarikunta on Ruotsin arvostetuin kuninkaallinen ritarikunta, joka perustettiin vuonna 1748. Se myönnetään pääasiassa valtionpäämiehille, hovin jäsenille ja ulkomaisille arvohenkilöille. Ritarikunnalla on yksi luokka (ritari/jäsen) ja sitä kannetaan taivaansinisessä nauhassa. Termi viittaa myös enkeleisiin olentoihin (serafeihin) ja historiallisesti Serafimien sairaalaan.

Muistolehto

Ulrika Eleonoran kirkko  on kreikkalaisen ristin muotoinen pohjapiirrokseltaan. Kirkossa oli alunperin lehtarit jokaisessa neljässä ristisiivessä, mutta ne poistettiin myöhemmin. Kirkkoa on korjattu 1800-ja 1900-luvuilla.

Kirkossa on 23 karoliinisen tyylistä ikkunaa jotka lahjoitettiin kansalaisille. Jokaisessa ikkunassa on kruunu ja raamatunlause, ikkunan lahjoittajan nimi ja vuosiluku 1688. Karoliinisella tyylillä tarkoitetaan tyypillistä ruotsalaista barokkityyliä. Elettiin Ruotsin suurvallan ajalla (1611-1718). Kuninkaan olemassaolosta tehtiin siihen aikaan suuri numero, suurempi kuin koskaan ennen tai sen jälkeen Ruotsin historiassa. Koska useimmat kuninkaat olivat nimeltään Karl niin tyylistä tuli karoliininen.

Alttarin on suunnitellut Carl Chistoffer Gjörwell nuorempi. Fredric Westin maalasi alttaritaulun. Hän oli aikansa erittäin korkealle arvostettu taidemalaari, jonka maalausjälki oli erittäin pikkutarkkaa työtä.

Oulusta kotoisin oleva runoilija ja kirkonmies Frans Michael Franzén, joka istui Ruotsin akatemiassa ja toimi Härnösandissa piispana, huudahti nähdessään tämän alttaritaulun, että tuo ei ole mikään taulu vaan ilmestys. Kerroatan että Franzénin tytär oli toiminut mallina taulun enkeleille. Fredric Westin maalasi Frans Michael Franzénin muotokuvankin.

Kirkkosalista löytyy paljon aatelissukujen vaakunoita.Nyt modernilla ajalla nämä vaakunat ovat hieman ärsyttävä elementti kirkkosaleissa, mutta siihen aikaan 1600-luvulla aatelisilla oli korkein valta koskaan, monesti korkeampi kuin itse kuninkaalla. 

Kuningas nimittäin oli täysin riippuvainen aatelisherroista, sillä kuningas tarvitsi sotilaita, jotka hän sitten kiitokseksi palveluista aateloi. Toisaalta...tätäkän kirkkoa ei ehkä olisi olemassakaan, jos ei aateliset olleet mukana kustantamassa kirkon rakentamista suurelta osin.

Carl Cristoffer Gjörwell suunnitteli  tämän empiirityylisen saarnatuolin 1800-luvulla. Saarnatuolissa on ollut kuningas Gustav II Adolfin Raamattu vuodelta 1860. Raamatussa on kullatut kannet ja messinkinen lukkolaite. Kuinka ollakaan, niin Bukowski möi tuon raamatun vuonna 2014. Raamtusta on kyllä tehty kopioita, mutta kuitenkin. Alkuperäisen raamatun on täytynyt joutua hyviin käsiin, maksoi mitä maksoi. 

David Klöcker Ehrenstrahlin maalaus 1600-luvulta kuningatar Ulrika Eleonorasta löytyy kirkkosalista.

Lasten nurkkaus kirkossa

Fattighuset nimeltä Ulrica, entinen köyhientalo

Rakennus valmistui vuonna 1762 ja suljettiin vuonna 1872, jolloin toiminta siirrettiin Sabbatsbergin sairaalan yhteyteen. Raknnuksessa sijaitsee nykyään mm Kungsholmenin seurakunnan lasten ja nuorten toimitilat.

Kungsholmen oli kauan eräänlainen slummi, köyhien ja sairaiden saari. Suurin osa Kungsholmenia on rakennettu vasta 1900-luvulla. Kirkoilla oli vastuu köyhistä ja sairaista. Vapaaehtoiset auttoivat toiminnassa ja usein myös kustannuksista. 

Katollisella ajalla köyhyys oli kohtalon ivaa, ja seurakuntalaisten oli velvollisuus auttaa ja tukea köyhiä, aivan kuten se on vieläkin katollisissa maissa. Reformaation jälkeen 1500-luvulta lähtien muuttui käsitys köyhistä ja sairaista. Tästä lähtien köyhyys oli eräänlainen epäonnistuminen elämässä. Enempikin oma vika. Kesti vielä pari sataa vuotta, kunnes köyhyyttä alettiin näkemään sosiaalisena yhteiskuntaongelmana.

Hospital oli tavallisin köyhien ja sairaiden vastaanottokeskus. 1600-luvulla päätettiin että kaikki jotka olivat työkyvyttömiä laitettaisiin hospitaliin, paitsi lapset, jotka laitettiin lastenkotiin. Hospitaalit olivat kuninkaan kanslian vastuulla, samoin lastenkodit ja kuritushuoneet. Kuningas sääti lain jonka mukaan jokaisella seurakunnalla oli oltava köyhäintalo tai hospital.

Ulrika Eleonoran sargofagi. Ulrikan arkku on siirretty kuningashuoneen omaan kirkkoon, Riddarholmin kirkkoon. 

Karoliininen hautakappeli Riddarholmin kirkossa, Riddarholmenilla, jossa Ulrikan lisäksi lepää hänen miehensä kuningas Fredrik I. Ulrikan vanhemmat kuningas Karl XI ja kuningatar Ulrika Eleonora nuorempi. Karoliinisen hautakappelin alla on myös krypta jossa on useita sargofageja. 

Kirkkomaa kirkon ympärillä on kumpareinen. Tämä on hiljainen kaunis oaasi keskellä kaupunkia, minkä nurmikolla kesäisin näkee usein jäniksiä juoksentelemassa. 

Kirkon välittömässä läheisyydessä sijaitsee muun muassa Tukholman kaupungintalo/Raatihuone, jossa istuu Tukholman käräjäoikeus. Tällä alueella sijaitsee myös Kuninkaallinen mynttikabinetti, Valtionarkisto, Serafinerlasarettet ja lukuisia asuinrakennuksia.

Kirkkomaan yhdellä reunalla on kivimuuri, toisella rauta-aita. Kirkkomaalle on viisi porttia ja ne kaikki ovat kauniita goottilaistyylisiä rautaportteja. Pääportin luona on vanhoja katulyhtyjä kuten kirkkomaallakin. Kirkkomaalla kasvaa monenlaisia puita kuten lehmuksia, jalavia, kastanjoita, tammia, valkopyökkejä ja pähkinäpuita. 

Muistolehto

Kirkkomaalle on haudattu 1600-luvulta lähtien silloin tällöin ja joitakin uusia hautoja on tullut aivan äskettäin. Muistolehdossa on puusta veistetty risti ja kirkkomaalta löytyy eräänlainen hautatumba, sargofagi 1700-luvulta. Muistolehto on ensimmäinen lehto keskikaupungilla.

Bolinderin suvulla oli suuri mekaaninen verstas täällä Kungsholmenilla, Flemmingsgatanin ja Pipersgatanin kulmauksessa. Teollisuuslaitos on ollut yksi Ruotsin suurimpia. Toisella puolella Pipersgatania mäen kumpareella oli mökkikylä, jossa mekaanisen verstaan työläiset asuivat perheineen. Myöhemmin Bolindersin suku rakensi myös isompia asuinrakennuksia, rivitaloja ja huviloitakin työväelleen.

Ns Bolindersby/Bolinderinkylä rakennettiin Kallhällin, Tukholman pohjoispuolelle, missä katu sai nimekseen Bolindersvägen. Kylä sijaitsee Järfällan kunnan alueella. Teollisuusrakennuksia rakennettiin siihen viereeen. Valmistettiin kaikenlaisia koneita ja jopa sähköhelloja, jääkaappeja jne. Itse herrasväki Bolinder rakennuutti sinne suvulleen kesänviettopaikan. Kallhällissä sijaitsee Bolinderin museo Folkets Huset'issä.

Sankt Mikaelin kirkko

Sankt Mikaels kyrka/Pyhän Mikaelin kirkko, Flottbovägen 5, Stora Essingen saari

Liberaalinen katollinen kirkko.

Liberaalinen tässä yhteydessä tarkoittaa että rituaalit ovat samat kuin katollisessa kirkossa yleensä, mutta kukin saa vapaasti tulkita sanaa aivan omalla tavallaan.

Tämä ei ole mitenkään erikoinen tai harvinainen ilmiö vaan esimerkiksi Suomessa tämä katollinen suuntaus on vähintäin yhtä tavallinen ja laaja kuin Ruotsissa.

Ihan oikeasti tämän kirkon nimi on Sankt Mikaels kyrka och alla Änglars församling, siis Pyhän Mikaelin kirkko ja kaikkien Enkelten seurakunta. Kirkkoa ei pidä sotkea yhteen toisen saman nimisen kirkon kanssa joka sijaitsee Vårby Gård'issa. Se kirkko on evankelisluterilainen kirkko.

Kirkko on ensimmäinen ja alkuperäinen kirkko Essingen saarilla. Vuodesta 1923 tuonne 60-luvulle oli kirkko baptistien käytössä. Siihen aikaan kirkkoa nimitettiin nimellä Essingekapellet tai Allinaskapellet.

Kirkkoa käytti myös evnakelisluteraanit kunnes Essingen kirkko valmistui vuonna 1959. Liberaalinen katollinen kirkko otti kirkon huostaansa vuonna 1970. He antoivat kirkolle uuden nimen, Sankt Mikaels och alla Änglars kyrka. Kirkko on myös paikallisen liberaalisen katollisen kirkon piispan kirkko, siis tuomiokirkko. Mahtaa olla maailman pienin tuomiokirkko.