Kungsholms kyrka/Ulrika Eleonoran kirkko

 Kungsholms kyrka, Kungsholmin kirkko, 

Hantverkargatanin ja Bergsgatanin välissä, Kungsholmenilla

 Toiselta nimeltään Ulrika Eleonoran kirkko

Panorama näkymä kirkkosalista!

Helsingissäkin oli aikoinaan Ulrika Eleonoran kirkko, joka sijaitsi Senaatin torin reunalla. Kirkko oli saanut niemensä luonnollisestikin Ruotsin kuningattaresta Ulrika Eleonora. Kirkko rakennettiin 1700-luvulla, jolloin kuningatar Ulrika Eleonora vielä eli. Kirkon ulkoseinät olivat maalattu punamullalla. Ullanlinna /Ulrikasborg Helsingissä on myös saanut niemensä Ulrika Eleonoran mukaan.

Ulrika Eleonora (1688-1741) nuorempi oli Ruotsin hallitseva kuningatar, jopa kolmeen eri otteeseen. Hänen isä oli Ruotsin kuningas Karl XI ja hänen  äitinsä oli myös nimeltään Ulrika Eleonora (1656-1693)  joka oli Tanskan prinsessa.

Ulrikan Eleonoran (vanhempi) veli Karl XII toimi ensin heidän isänsä  kuningas Fredrikin kuoltua Tanskan kuninkaana, mutta Tanska, Venäjä, Puola ja Liettua haastovat yhtäaikaa Ruotsin sotaan. Karl kuoli myöhemmin vammoihinsa kun häntä ammuttiin päähän. Ulrika nousi valtaistuimelle ja hän hallitsi 13 vuotta. Hän sai hallita ns vapaudenaikaa sodan jälkeen. Ruotsin valtiopäivät vähensivät kuningattaren valtaa. Ulrika oli kolme kertaa kuningattarena, ensin aikansa veljensä sijaishallitsijana, sitten virallisesti kuningattarena ja myöhemmin  miehensä sijaishallitsijana.

Ulrika Eleonoran kirkon paikalla oli alunperin pieni puurakennus joka toimi kirkkona mutta vuosina 1673-1688 saksalaista alkuperää oleva arkkitehti Mattias Spieler alkoi rakentamaan kirkkoa. Spieler sai hautapaikan itselleen kirkosta. 

Portti kirkon pihaan Bergsgatan'in puolelta
 Huomatkaa portin yllä on kuningssuvun vaakuna

Kuningas Karl XI lahjoitti varat kirkkoa varten ja muurarimestari Mårten Hacks muurasi kirkon kivijalan vuonna 1676. Kirkko vihittiin vuonna 1688 arkkipiispa Olof Svebiliuksen läsnä ollessa. Kuningas Karl XI ja leskikuningatar Ulrika Eleonora olivat mukana kirkon vihkiäisissä. Kirkon virallien nimi on Ulrika Eleonoran kirkko. Kirkko ei ollut vielä silloin aivan valmis, kun se vihittiin. Kirkkoon valmistettiin jo alusta alken useita aattelissukujen hautakappeleita. Kirkko on kulttuurisuojattu rakennus.

Ulrika Eleonoran kirkko 1703

Kungsholmin saarella ei juuri ollut 1600-luvulla lainkaan rakennuksia. Saari oli kuinkaallisten ja porvareiden metsästysaluetta. Saarella asuvat kuuluivat Solnan seurakuntaan. 

Kungsholmenin saarta kutsuttiin Munklägret/Munkkileiri nimellä, sillä saari kuului musta-ja harmaaveljeksille/svart- och gråbröderna. Veljekset tulivat tänne ikäänkuin kesäleirille Riddarholmenilta, jossa heidän luostarinsa sijaitsi.

Munkit viljelivät maata täällä ja perustivat jopa tiilitehtaan alueelle. Vuonna 1640 koko Kungsholmenin saari joutui kruunulle. Kuninags antoi lasinpuhaltajien, kellojenvalajien, sukankutojien ja  nahkkurien mutta saarelle ja näin syntyi Hantverkargatan. Hantevrkare tarkoittaa käsityöläisiä.

Aaateliset ja upseerit rakennuttivat kesäasuntoja saarelle. Kuninags Karl Xi muutti saaren nimeksi Kungsholmen, kuninkaan luoto ja rakennutti kirkon joka sai kuingattaren nimen Ulkrika Eleonora.

Kuningas Karl XI antoi luvan vuonna 1671 perustaa oman seurakunnan ja oman kirkon Kungsholmenin saarelle, joka täten sai nimekseen juuri Kungsholmen/Kuninkaansaari. 

Alkuperäinen pieni puukirkko paloi poroksi. Ainoat esineet jotka jäi jäljelle oli ehtoollishopeat, joita käyteään nykyäänkin vieläkin kirkossa. Jumalanpalveluksia alettiin tulipalon jälkeen pitämään lähellä sijaitsevassa Serafimerlasarettet tai Serafen kuten tätä sairaalla nimitettiin. Lasaretti oli Ruotsin ensimmäinen sairaala.

Serafimerlasaretin pääportti

Serafimerlasaretin päärakennus jossa nykyään sijaitsee paikallinen terveyskeskus, neuvola, sairasvoimistelua ja rokotuskeskus.

Ulrika Eleonoran kirkko  on kreikkalaisen ristin muotoinen pohjapiirrokseltaan. Kirkossa oli alunperin lehtarit jokaisessa neljässä ristisiivessä, mutta ne poistettiin myöhemmin. Kirkkoa on korjattu 1800-ja 1900-luvuilla.

Kirkossa on 23 karoliinisen tyylistä ikkunaa jotka lahjoitettiin kansalaisille. Jokaisessa ikkunassa on kruunu ja raamatunlause, ikkunan lahjoittajan nimi ja vuosiluku 1688. Karoliinisella tyylillä tarkoitetaan tyypillistä ruotsalaista barokkityyliä. Elettiin Ruotsin suurvallan ajalla (1611-1718). Kuninkaan olemassaolosta tehtiin siihen aikaan suuri numero, suurempi kuin koskaan ennen tai sen jälkeen Ruotsin historiassa. Koska useimmat kuninkaat olivat nimeltään Karl niin tyylistä tuli karoliininen.

Pääsisäänkäynnin yläpuolella Pyhä Pietari

Alttarin on suunnitellut Carl Chistoffer Gjörwell nuorempi. Fredric Westin maalasi alttaritaulun. Hän oli aikansa erittäin korkealle arvostettu taidemalaari, jonka maalausjälki oli erittäin pikkutarkkaa työtä.

Oulusta kotoisin oleva runoilija ja kirkonmies Frans Michael Franzén, joka istui Ruotsin akatemiassa ja toimi Härnösandissa piispana, huudahti nähdessään tämän alttaritaulun, että tuo ei ole mikään taulu vaan ilmestys. Kerroatan että Franzénin tytär oli toiminut mallina taulun enkeleille. Fredric Westin maalasi Frans Michael Franzénin muotokuvankin.

Kastekappelin alttarilla neljä evankelistaa, Matteus, Markus, Lukas ja Johannes.

Carl Cristoffer Gjörwell suunnitteli  tämän empiirityylisen saarnatuolin 1800-luvulla. Saarnatuolissa on ollut kuningas Gustav II Adolfin Raamattu vuodelta 1860. Raamatussa on kullatut kannet ja messinkinen lukkolaite. Kuinka ollakaan, niin Bukowski möi tuon raamatun vuonna 2014. Raamtusta on kyllä tehty kopioita, mutta kuitenkin. Alkuperäisen raamatun on täytynyt joutua hyviin käsiin, maksoi mitä maksoi. 

Ulrika Eleonora, Ruotsin kuningatar 1688-1741

David Klöcker Ehrenstrahlin maalaus kuingattar Ulrika Eleonorasta löytyy kirkkosalista.

Ruotsin kuningas Gustav II Adolf 1594-1632

Natan Söderblom

Kirkkosalista löytyy paljon aatelissukujen vaakunoita. Nyt modernilla ajalla nämä vaakunat ovat hieman ärsyttävä elementti kirkkosaleissa, mutta siihen aikaan aatelisilla oli korkein valta koskaan, monesti korkeampi kuin itse kuninkaalla. Kuningas nimittäin oli täysin riippuvainen aatelisherroista, sillä kuningas tarvisti aatelisherroja sotilaikseen. Toisaalta...tätäkän kirkkoa ei ehkä olisi olemassakaan, jos ei aateliset olleet mukana kustantamassa kirkon rakentamista suurelta osin.

Lasten nurkkaus

Kirkontorni  rakennettiin vasta 1800-luvulla.



Fattighuset nimeltä Ulrica, entinen köyhientalo

Rakennus valmistui vuonna 1762 ja suljettiin vuonna 1872, jolloin toiminta siirrettiin Sabbatsbergin sairaalan yhteyteen. Raknnuksessa sijaitsee nykyään mm Kungsholmenin seurakunnan lasten ja nuorten toimitilat.

Kungsholmen oli kauan eräänlainen slummi, köyhien ja sairaiden saari. Suurin osa Kungsholmenia on rakennettu vasta 1900-luvulla. Kirkoilla oli vastuu köyhistä ja sairaista. Vapaaehtoiset auttoivat toiminnassa ja usein myös kustannuksista. 

Katollisella ajalla köyhyys oli kohtalon ivaa, ja seurakuntalaisten oli velvollisuus auttaa ja tukea köyhiä, aivan kuten se on vieläkin katollisissa maissa. Reformaation jälkeen 1500-luvulta lähtien muuttui käsitys köyhistä ja sairaista. Tästä lähtien köyhyys oli eräänlainen epäonnistuminen elämässä. Enempikin oma vika. Kesti vielä pari sataa vuotta, kunnes köyhyyttä alettiin näkemään sosiaalisena yhteiskuntaongelmana.

Hospital oli tavallisin köyhien ja sairaiden vastaanottokeskus. 1600-luvulla päätettiin että kaikki jotka olivat työkyvyttömiä laitettaisiin hospitaliin, paitsi lapset, jotka laitettiin lastenkotiin. Hospitaalit olivat kuninkaan kanslian vastuulla, samoin lastenkodit ja kuritushuoneet. Kuningas sääti lain jonka mukaan jokaisella seurakunnalla oli oltava köyhäintalo tai hospital.

 Muutamia hautakmmioita

 Joitakin aatelisia on haudattu tänne.

Ulrika Eleonoran hautakrypta. Ulrikan arkku on siirretty kuningashuoneen omaan kirkkoon, Riddarholmin kirkkoon. 

Karoliininen hautakappeli Riddarholmin kirkossa, Riddarholmenilla, jossa Ulrikan lisäksi lepää hänen miehensä kuningas Fredrik I. Ulrikan vanhemmat kuningas Karl XI ja kuningatar Ulrika Eleonora nuorempi. Karoliinisen hautakappelin alla on myös krypta jossa on useita sargofageja. 

Ulrika Elonoran sargofagi, Riddarholmin kirkossa, joka kuuluu hoville

 Runoilija Erik Sjöberg "Vitalis" on haudattu kirkkomaahan.

Kirkkomaa kirkon ympärillä on kumpareinen. Tämä on hiljainen kaunis oaasi keskellä kaupunkia, jonka nurmikolla kesäisin näkee usein jäniksiä juoksentelemassa. 

Kirkon välittömässä läheisyydessä sijaitsee mm Tukholman Tukholmana kaupungintalo, Raatihuone, jossa istuu Tukholman käräjäoikeus, Kuninkaallinen mynttikabinetti, Valtionarkisto, Serafinerlasarettet ja lukuisia asuinrakennuksia.

Kirkkomaan yhdellä reunalla on kivimuuri, toisella rauta-aita. Kirkkomaalle on viisi porttia ja ne kaikki ovat kauniita goottilaistyylisiä rautaportteja. Pääportin luona on vanhoja katulyhtyjä kuten kirkkomaallakin. Kirkkomaalla kasvaa monenlaisia puita kuten lehmuksia, jalavia, kastanjoita, tammia, valkopyökkejä ja pähkinäpuita. 

Portin yläpuolella sijaitsee hovin vaakuna kuninagatar Ulrika Eloonoran kunniaksi. 

Muistolehto

Kirkkomaalle on haudattu 1600-luvulta lähtien silloin tällöin ja joitakin uusia hautoja on tullut aivan äskettäin. Muistolehdossa on puusta veistetty risti ja kirkkomaalta löytyy eräänlainen hautatumba, sargofagi 1700-luvulta. Muistolehto on ensimmäinen lehto keskikaupungilla.

Bolinder'in sukuhauta, ns hautatumba

Bolinderin suvulla oli suuri mekaaninen verstas täällä Kungsholmenilla, Flemmingsgatanin ja Pipersgatanin kulmauksessa. Teoliiusalitos on olut yksi Ruotsin suurimpia. Toisella puolella Pipersgatania mäen kumpareella oli mökkikylä, jossa mekaanisen verstaan työläiset asuivat perheineen. Myöhemmin Bolindersin suku rakensi myös isompia asuinrakennuksia, rivitaloja ja huviloitakin. 

Ns Bolindersby/Bolinderinkylä rakennettiin Kallhällin, jossa katu sai nimekseen Bolindersvägen. Kylä sijaitsee Järfällan kunnan alueella. Teollisuusrakennuksia rakennettiin siihen viereeen. Nyt valmistettiin kaikenlaisia koneita ja jopa sähköhelloja, jääkaappeja jne. Itse herrasväki Bolinder rakennuutti sinne suvulleen kesänviettopaikan. Kallhällissä sijaitsee Bolinderin museo Folkets Huset'issä.

Hautakivessä lukee Döpeln, mutta tämä ei voi olla Vänrikki Stoolin tarnoista tuttu kenraali Carl von Döpeln, sillä hänet on haudattu Johanneksen kirkon kirkkomaahan.