Nordiska museet/Pohjoismainen museo

Nordiska museet, Djurgårdsvägen 6-16, Djurgården

 Raitiovaunu numero 7 C

Tai metro Karlaplan ja siitä loppumatka kävellen.

Tai Djurgårdsfärjan 82, Slussen-Allmänna gränd, Djurgården

Avoinna:
 kaikkina viikonpäivinä kello 10-17
syyskuusta-toukokuuhun keskiviikkoisin kello 10-20

HUOM! Avoinna jopa joluaattona ja uudenvuodenaattona

Lastenleikkitupa on avoinna päivittäin kello 11-17
Leikkitupaan on sisäänpääsymaksu 20 kr, joka sisältyy aikuisen sisäänpääsymaksuun

 Sisäänpääsymaksu:

 100 kr aikuiset, eläkeläiset ja opiskelijat, 
syyskuusta toukokuuhun keskkiviikkoisin vapaa sisäänpääsy kello 17-20

Kirjasto:
 avoinna maanantaista perjantaihin kello  12-16
suljettu 13 heinäkuuta-2 elokuuta

 Museomyymälä:
avoinna kaikkina viikonpäivinä kello 10-17

Ravintola: 
avoinna joka päivä kello 10-17 ja kaikkina samoina aikoina kuin museokin, paitsi kesä-heinäkuussa suljettu iltaisin

Royal Djurgården!

Noin puolet Djurgårdnein saaresta kuuluu hoville, mutta alueella saa aivan vapaasti liikkua. Sen sijaan yksityisliikennettä on yritetty rajoittaa. Djurgårdenin saarelle pääsee parhaiten raitoivaunulla 7 ja saarihan on tehty kävelyä varten.

Nordiska Museet on Ruotsin suurin kulttuurihistoriallinen kansankulttuuri museo. Artur Hazeliuksen perustama Pohjoismainen museo on itsenäinen säätiö. Kokoelmat heijastavat maan kulttuurihistoriaa 1520-luvulta nykypäivään. Esinekokoelmaan kuuluu noin 1,5 miljoonaa esinettä, arkistossa on runsaat 4 700 hyllymetriä, kirjastossa noin 250 000 nidettä ja valokuvakokoelmissa noin 6 miljoonaa valokuvaa. 

Djurgårdenin suuren museorakennuksen lisäksi säätiö omistaa useita kulttuurihistoriallisia ympäristöjä, joissa on noin 460 rakennusta eri paikoissa kuten Tyresön linna, Julitan tila, Svindersvik ja Härkebergan pappitilat. Myös Villa Lusthusporten, ns Wicander-huvila Djurgårdenissa kuuluu säätiölle. Säätiö omistaa lisäksi noin 2 200 ha maata ja 800 ha kalastusvettä.

Täällä on noin 1,5 miljoonaa esinettä, 6 miljoonaa valokuvaa, kirjastossa melkein neljä kilomertriä kirjallisuutta, kattovalaisimia (pohjoismainen valo näyttely), lastenvaatteita koltuista lähtien, päväkirjoja, pöytäliinoja, valokuvia, kirjoja, nukkekoteja, katettuja pöytiä, kansantaidetta, aikakausilehtiä, tapetteja, verhoja, keinuhevosia, siemeniä, talousvälineitä, muotinäyttely, leikkikaluja ja paljon paljon muuta. Täällä on kalustettuja huoneita eri aikakausilta. Täällä on kattava arkiivi ja kirjasto. Museossa on runsaasti lapsia kiinnostavia osastoja.

Museossa on silloin tällöin kutomakahvila iltoja, jolloin saa kahvitellessa opetella kutomista yhdessä toisten kanssa. Kahvilailtoihin osallistuu myös vieraita, joilla on kutominen ollut suuri harrastus.

Sisäänkäynti

Kuingas Karl X Gustavin ratsastuspatsas sisäänkäynnin edustalla. Karl X Gustav pani Ruotsin maailmankartalle.

Karl X Gustav kävi Pohjan sotaa Puola-Liettuan ja Venäjän johtamaa liittoumaa vastaan, tavoitteena luoda Pohjois-Eurooppaan mahtivaltio. Karl X Gustav oli ensimmäinen hallitsija niin sanotusta pfalzilaisesta suvusta, joka nostettiin Ruotsin valtaistuimelle Vaasan hallitsijasuvun sammuttua.

Pohjan sota  käytiin vuosina 1655–1661 Itämeren alueella ja Puolassa. Sodan syinä olivat Ruotsin, Venäjän ja Brandenburgin laajenemishalut, Puolan heikkoudentila sekä Tanskan ja Ruotsin välinen valtataistelu Itämerellä. Brandenburg halusi Etu-Pommerin Ruotsilta ja Tanska kykeni vielä haastamaan Ruotsin Itämeren alueella. Venäjä halusi saada yhteyden Itämerelle. 

Ruotsi tähtäsi Preussin satamien takaisin saamiseen Puolalta tai Tanskan lyömiseen lännessä. Mukana Pohjan sodan eri vaiheissa olivat Ruotsi, Puola, Brandenburg, Venäjä, Tanska, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, Alankomaat, Transilvania ja Englanti.

 Asusteet ja kudonnaiset ovat aina kiinnostaneet erityisesti naishenkilöitä

Nordiska museoon kuuluu myös Julitan kartano, Tyresön linna, Svindersvikin kartano ja Härkeberga. Olen tehnyt aikaisemmin postaukset Tyresön linnasta ja Svindersvikin kartanosta.

Museo sijaitsee Djurgårdenin saarella,  Leijonslätten/Leijonantasangolla.

Tasanko sijaitsee museon edustalla, Djurgårdsvägen kulkee nykyään tasangon lävitse. Tasanko sai nimensä 1700-luvulla siitä että nurmikolla yllytettiin eläimiä, leijonia ja karhuja taistelemaan keskenään kuinkaallisten ja ylimöstön ajanvietteeksi. 

Taalainmaalta kotoisin ollut Artur Hazelius oli kieltentutkija ja kiinnostunut etnografiasta. Hän opiskeli pohjoismaisia kieliä Uppsalan yliopistossa. Hänestä tuli filosofian tohtori. Tukholmaan hän perusti kaksi museota,  tämän Nordiska Museet ja Sakansenin ulkoilmamuseon, joka on maailman ensimmäinen  ulkoilmanuseo. Nykyään Tukholmassa on myös Etnografinen museo, mikä on toiselta nimeltään maailmankulttuurimuseo. Erittäin mielenkiintoinen museo, johon on ilmainen sisäänpääsy. Suosittelen!

Hazelius asettui asumaan Tukholmaan Kammargatan 37, vaimonsa Sofin kanssa. Sofi matkusti paljon miehensä mukana ja auttoi häntä esineiden keräämisessä. Museo avasi ovensa 24. lokakuuta 1873. Pian sen jälkeen synnytti Sofi pariskunnan ensimmäisen lapsen, mutta Sofi kuoli muutaman päivän jälkeen lapsivuodekuumeeseen.

Museorakennus on 126,5 metriä pitkä, 24 metriä korkea kattoon mitattuna. Museo on toiseksi suurin ruotsalainen rakennus, jos ei lueta kirkkoja mukaan. Suurin on Globen. Alunperin oli tarkoitus rakentaa neljä kertaa näin iso rakennus, mutta varat loppuivat kesken.

Arkkitehti Isak Gustav Claeson toimi arkkitehtinä. Claeson oli aikansa tunnetuimpia arkkitehtejä Ruotissa. Hän oli korkeakoulun käynyt ja hänellä oli professuuri Kuinkaallisessa Teknisessä Korkeakoulussa ja hän oli Ruotsin ensimmäinen överintendet/ylikomissario. Hänellä oli siis ylin vastuu valtion rakennuksista. 

Artur Hazelius suunnitteli sen ajan hienoimmat rakennukset Tukholmassa, kuten Bünsöwska huset, Östermalmin kauppahallin, Hallwylskan palatsin, Adelnsäsin ja Mårbackan kartanot ja useita muita rakennuksia. Hän suunnitteli jopa Televerket'in (nykyinen Telia) puhelimen perusmallin vuodelta 1894.  

Claeson suunniiteli ison linnaa muistuttavan rakennuksen ja otti siihen mallia Köpenhaminasta Fredriksborgin linnasta ja Ruotsista Gripsholmin linnasta. Museo rakennettiin graniitista ja tiilestä sekä betonista, joka oli uusinta uutta. 

Antiikin Roomassa käytettiin jo betonia rakennusmateriaalina, mutta Pohjolaan se tuli vasta myöhemmin. Rakennuksen yksityiskohtia  tehtiin hiekkakivestä ja kalkkikivestä, joita haettin Roslagenista ja Ölannista ja Gottlanista. 

Karl Eldh sai suunniteltavakseen siisäänkäynnin ja hän laittoi Moder Svean, Svea äidin, sisäänkäynnin yläpuolelle. Carl Eldh oli erittäin taitava ja tunnettu kuvanveistäjä. Hänen kotinsa, jossa sijaitsi hänen ateljeensakin, sijaitsee Tukholman keskustassa, Sveavägenin päässä, Lögebodavägen 10. Puutarhassa on pieni kesäkahvilakin. Tämä on todellinen oaasi. Aivan uskomattoman ihana paikka.

Utsjokelainen taiteilija Outi Pieski on suunnitellut uuden sisäänkäynnin museoon.

Toinen sen ajan erittäin kuuluisista kuvanveistäjistä oli Carl Milles. Hän veisti valtavan ison kuningas Gustav Vasan patsaan. Kuvassa Kruununprinsessa Victoria vierailulla museossa.

Arkkitehtikilpauluun osallistui 16 arkkitehtiä, mutta mikään ehdotus ei kiinnostanut museon johtohenkilöitä. Joten arkkitehti Magnus Isaeus sai tehtäväkseen piirtää uuden suunnitelman. Isaus kuoli ennen kuin hän sai työnsä valmiiksi. Arkkitehti Isak Gustaf Claeson sai jatkaa suunittelua. 

Rakennuksesta tuli eräänlainen linnake, jossa on neljä kulmatornia ja kaksi sisäpihaa. Mutta museota ei kuitenkaan rakennettu piirustusten mukaan. Rakennettiin vain yksi sivu, johon rakennettiin iso juhlasali. Luultavasti tontti kävi ahtaaksi ja rahat olivat vähissä, joten tulos oli sen mukaan. Mutta rakennushan on silti mahtavan suuri ja näyttävä. Museorakennuksesta tuli tyypillinen tanskalainen renesanssilinna. Tanskalaiset ovat aina osanneet suunnittelun.

Heti sisäänkäyntiä vastapäätä löytyy tämä valtavan iso Gustav Vasan patsas. Hän joka tulee enimmäisen kerran museoon helposti haukko henkeään nähdessään tämän jättiläismäisen patsaan. Patsas on nimittäin todellisuudessa paljon suurempi kuin miltä se näyttää kuvissa. Patsas on asetteu korkealle jalustalle portaitten päälle, vastapäätä sisäännkäyntiä, joten se teke suuren vaikutuksen siisääntulijoihn.

Nordiska museetin vanhimmat esineistöt ovat juuri Gustav Vasan ajalta 1500-luvulta. Se oli Gustav Vasa joka teki Ruotsista yhtenäisen kansallisvaltion vuonna 1523. Ruotsin kuuluisin kuvanveistäjä kautta aikojen, Carl Milles, on veistänyt patsaan. Patsaa valmistui vuonna 1925. Se on veistetty tammipuuhun ja rouva Olga Milles maalasi ja kultasi patsaan. Kuningas Gsutav Vasan otsa on tehty siitä tammipuusta jonka kuninags itse istutti Rydbyholmin linnan pihaan, jossa he siihen aikaan asuivat, kun Gustav oli vielä nuori miehenalku. Patsaan paikalla oli aikaisempi patsas kuinkaasta, jossa kuningas oli erittäin surullisen näköinen, laiha ja kuihtunut. Sen patsaan veisti myös Carl Milles. Liekkö patsas hajoitettu tai poltettu, en tiedä.

Museon suuri sali keskellä museorakennusta on todellakin valtavan suuri, 126 metriä pitkä. Se muistuttaa goottisten kirkkojen keskilaivaa ja korkeuttakin salissa on reippaasti, 24 metriä. Kålmordenista haettiin marmoria, josta veistettiin 68 mahtavaa kolonnaa ja keskellä kattoa on suuri ristivalvi. Hezeliuksen tarkoitus oli salissa pitää suuria kansallisia juhlia ja halli sai nimekseen Allmogehallen. Allmoge viittaa ruotsalaiseen talonpoikais kulttuuriin. Mutta eipä täällä ole juuri juhlittu. Tukholmassa on kaupingintalolla vielä paljon upeammat juhlatilat.

Museon ympärillä sijaitseva puistoalue on niemltään Galarparken, mikä  on saannut nimensä kaleeripurjelaivoista ja niitten telakasta, joka sijaitsi niemen kärjessä.

Puistoalue on yleinen puistoalue, joka on avoinna kaikille. Alueella sijaitsee muutamia muitakin museoita, kuten Junibacken, Vasamuseet ja Spritmuseet telakan kappeli ja -hautausmaa, jolla sijaisee myös Estonia muistomonumentti. 

Portti joka johtaa Galärvarvet/Kaleeritelakalle. Täällä sijatsi Tukholman sotasatama. Täällä säilytettiin sotalaivastoa, galäärejä. Täällä sijaistee myös Galärkyrkogården ja sen kappeli, siis galäärien hautausma ja kappeli.

 Estoniamuonumentti sijaitsee aivan Galäärien haustausmaan kupeessa

Tuolla muurin sisäpuolella on seinille kirjoitettu kaikkien Estonia katastrofissa menehtyneiden nimet.

Vasamuseet

Spritmuseum

Tämä viinamuseo sijaitsee lähellä Vasamuseota. Täällä on erinomainen ravintola. Kesällä on siinä rantalaiturilla olutkahvila.

Blå Porten niminen portti mikä johtaa Ulla Winbladhiin ja Villa Godhemiin ja siitä edelleen pitkin rantaa Rosendalin puutarhan ohitse aina Rosendalin kuinkaalliseen linnaan saakka. Tämä tie on yksi Tukholman kauneimmista kävelyteistä.

 Rosendalin puutarha

 Rosendalin linna

 Nordiska museon kalustettuja huoneita eri aikakausilta

 Takaseinällä  on tuttu Marimekko kangas 

Tämmöiset asusteet oli minullakin kun olin nuori. Pönkkähame, huivi ja villatakki.

Omassa lapsuudenkodissani oli tämän tyyppiset huonekalut.

Almare Stäket

Stäket ei ole mikään sen kummempi paikkaunta kuin vain maa-alue, mikä kuuluu Järfällan kuntaan. Tällä alueella on kuitenkin pitkä historiansa. Kuten Stäketin naapurialueillakin. Tällä suunnalla  on aina aateliset omistaneet suuret alueet ja niinpä Stäketkin kuuluu vieläkin aatelisperheelle. Aion kertoa tästä jo yksistään siksi, että olen asunut näillä kulmilla. Stäket on alue mikä on aina kiehtonut mielikuvitustani. Aion kertoa hieman rajojen ulkopuoleltakin, kuten tapoihini kuuluu 😃.

Tästä Stäketin ohitse on kulkenut vesireitti ennen vanhaan. Kaikki liikenne Uppsalan, Södertäljen, Strängnäsin, Västeråsin, Enköpingin, Arbogan ja Tukholman välillä. Stäket sijaitsi siis keskellä Mälaren järveä, kaikista vilkkaimmin liikennöidyssä salmessa. Moni veneilijä on varmasti noussut myös maihin Almare Stäketin saarelle, jonka molemmin puolin virtaa Mälaren järven pitkän lahden vedet. Myös kaikki vieraat ovat tulleet kyläilemään samaa reittiä Mälaren järveä pitkin.

Stäketin voi jakaa kahteen alueeseen, Norra Stäket ja Södra Stäket. Yhteensä täällä asuu noin 2000 henkilöä, jotka kaikki asuvat huviloissa. Stäket on Järfällan kunnan pohjoisin alue. Tämä on melko luonnonvaraista aluetta. Stäketin saari sijaitsee Kungsängenin ja Stäketin alueen välissä, Skarven nimisen lahden rannalla. Skarven on osa Mälaren järveä ja sitä pitkin pääsee vesiteitse jopa Sigtunaan saakka ja vielä siitäkin eteenpäin pienmmillä aluksilla jopa Uppsalaan asti. Sigtunan lahden rannalla sijaitsee Runsa slott/Runsan linna, Rosersbergs slott/Rosersbergin linna ja Runsa fornborg/Runsan Linnavuori.

Stäksundet/Stäksalmi

Siltojen välissä sijaitsee Stäketsön saari, jossa sijaitsee Almare-Stäkets herraskartano/rälssikartano, minkä omistaa aatelissuku af Ugglas. Asuinalue nimeltä Stäket sijaitsee tuolla itäisellä puolella ensimmäistä siltaa ja Kungsängen Stäketin saaren läntisellä puolella. Järfällan ja Upplands-Bron kuntien raja kulkee keskellä salmea. Aikoinaan kutsuttiin Stäksundin salmea Almare Stäket nimellä.

Nykyään maanpinta on sen verran korkeammalla, jottei Uppsalaan pääse isoilla laivoilla enää, mutta Mälaren lahden pohjoisin poukama sijaitsee vain noin 5 kilometriä Uppsalan keskustasta. Fyrisjoki kulkee Mälaren ja Uppsalan välillä ja pinemmillä laivolla pääsee jokea pitkin Uppsalaan saakka. Fyrisån joki juoksuttaa vetensä Norrströmm'ille Tukholmaan saakka ja siitä  Itämereen.

Järfällan kunta on Tukholman taajaman pohjoisin raja-alue. Stäket on nimeltään Järfällan kunnan pohjoisin osa. Se sijaitsee E 18:n, Enköpingsvägenin varrella, jota pitkin pääsee Osloon saakka.

Jo 1920-luvulla suunniteltiin perustaa kaupunkiasutusta tänne Stäketiin. Joitakin käsityöläisiä muuttikin tänne. Perinteisesti tämä on käsityöläisten alue. Täällä asui jo 1600-luvulla suutareita, räätäleitä, seppiä, lasinpuhaltajia, puuseppiä ja kalastajia. Pieni kaupunkityylinen taajama syntyi nimeltä Fläck. 1960-luvulla oli jopa juna-asemakin Stäketissä. 

Vuonna 1627 saapui tänne Tukholman linnan käskynhaltija ja Uppsalan linnan käksynhaltija Lars Bengtsson Skytte.  He mittailivat ja piirsivät kartan alueesta. Enköpingvägenin läntisellä puolella oli 27 asuinrakennusta ja seitsemän asumatonta tonttia. Alueella oli kappeli ja hautausmaa. Käsityöläiset organisoituivat kukin kiltojensa mukaan.

Nykyään kulkee rautatie alueen lävitse. Mitään muta ei ole jäljellä entisistä asutuksista kuin rälssikartano Almare Stäket. Stäketin junasaeman ympärille yritettiin perustaa ekslusiivinen huvilayhteiskunta. Jonkin verran huviloita ja kesäasuntoja syntyi, mutta alue sijaitsi liian kaukana Tukholmasta,  jotta tontit olisivat käyneet paremmin kaupaksi, vaikka tämä on idyllinen alue asua.  Monet muuttivat mielummin Djursholmiin. 

Almare-Stäket herraskartano

Facebook!

Noin 600 metriä yksityistietä Enköpingsvägenin tieltä. Tänne ei kulje busseja lainkaan. Kallhällissä ja Kungsängenissä on lähimmät paikallisjuna-asemat. Busseja ei kulje näitten kahden taajaman välillä. Eipä silti, tällä saarella ei asu montaakan henkilöä. 

Mutta Kallhällin asemalta voi ottaa bussin 548 ja jäädä pois kyydistä Kajsas Hof nimisellä pysäkillä Uddnäsvägenillä ja kävellä siitä loppumatka. Bussi 591 pysähtyy myös samalla pysäkillä, ja se bussi lähtee Citytermiaalista Tukholasta ja ajaa aian Råbyhyn saakka,  Noin 300 metriä Enköpingsvägeniä ja sitten tulee kyltti joka opastaa kääntymään herraskartanon tielle.

Almarestäketin linnake on sijainnut saarella. Linnaketta kutsuttiin myös nimellä Biskoparnas borg/Piispojen linnake. Alue oli nimittäin oma lääninsä nimeltä Stekens län 1300-luvulta vuoteen 1557 saakka. Lääniin kuului muitakin alueita saaren ympäristöstä ja mm Venngarnin linna, jolla oli oma hallito-oikeutensa. Linnasta olen kertonut aikaisemmin täällä. Venngarnin linna sijaitsee pari kilometriä Sigtunasta pohjoiseen päin. 

Keskiajalla oli tapana jakaa maa-alueet hallinnollisesti linnojen mukaan ja linnojahan on Ruotsissa todellakin paljon. Linnaläänin pääpaikkana toimi linna ja toimihenkilö oli kuninkaan nimittämä käskynhaltija. Kirkoilla oli aivan oma hallintojärjestelmänsä. Vuonna 1634 linnalääneistä tehtiin maaherrakuntia,  joista sittemmin tehtiin nykyisiä läänejä. Linnakkeesta ei ole kuin rauniot jäljellä.

Seth'in suku on nyt omistanut reilut 200 vuotta tämän upean herraskartanon. Kun maanviljely lakkautettiin niin satsattiin kofrerensseihin ja hotelli ja ravintolatoimintaan. Sethin suku tai alunperin von Seth on hollantilaista perua. Hollannissa suku kuului patriisien joukkoon, siis he kuuluivat hollantilaiseen perusaatelistoon, jolla oli erikosiprivileegioita. Suku tuli Ruotsiin vuonna 1620, jolloin Johan Seth toimi rakennussjohtajana, kun Göteborgin kaupunkia rakennettiin. Ruotsissa he saivat korkearvoisen kreivillisen aatelisarvon silloiselta kuinkaalta. Mieslinjalla on suku kuollut sukupuuttoon mutta naislinjalla se jatkuu, mutta von nimike on jätetty pois. 

Almare Stäketin säätykartanoon johtava allé

Arkkipiispoilla oli 1200-luvulla paljon valtaa. Piispat olivat joskus jopa rikkaampia kuin kuninkaat. S:Erikin linna Stäketinsaarella oli valtava rakennus ja se toimi piispojen asuntona. 1500-luvulla asui täällä arkkipiispa Gustav Trolle, joka oli aatelinen. Hän joutui riitaan toisen suuren aatelissuvun herran Sturen kanssa siitä kenestä tehdään seuraava kuningas. Ruotsia hallitsi Tanskan kuningas Kristian II Tyranni ja lopulta hänet saatiin karkoitettua pois Tukholmasta. S:Erikin linna haluttiin hajoittaa, koska se muistutti Kristian tyrannista.

Linnakkeen sijalle rakennettiin herraskartano, nykyinen Almare Stäketin säätykartano. Silloinen kruununprinssi Gustav (III) yöpyi kartanossa matkallan Tanskaan 1700-luvulla. Hän nimittän oli saanut Tanskan prinsessa Sofia Magdalenan vaimokseen.

Vuonna 1799 osti kreivi Samuel af Ugglas kartanon. Hinnaksi tuli kaksi tynnyriä kultaa. Kartano uusrakennettiin ja useita lisärakennuksia  tehtiin kartanon tiluksille.

Samuel oli yksi valtion herroista, maaherra jonka kuningas Gustav II aateloi. Myöhemmin af Ugglasin suku yhtyi avioliiton myötä von  Sethin suvun kanssa. Mutta täällä asuu sivurakennuksessa af Ugglasin sukuniemä kantavia henkilöitä. Af Ugglasin ja Von Sethin suku ovat olleet aina hevosystäviä. Joten täällä on suuri hevostalli, missä on melkein sata hevosta.

Kartanon oma laituri Görvälnin lahdessa, mikä on osa Mälaren järveä. Lahden rannalla sijaitsee useampiakin herraskartanoita kuten Öråker, Lennartsnäs ja Görvälnin linna, josta olen aikaisemmin kertonut täällä. Ainakin Lennartsnäsin kartanon on af Ugglasin suku omistanut.

Hotellihuoneen varaus!

Tässä ihastuttavassa kartanossa pidetään konferensseja ja juhlitaan häitä. Täällä voi myös yöpyä.

 Täällä harrastetaan myös hevospooloa

 Täällä juhlitaan häitä

 Täällä pidetään keskiajanviikkoja

Magasiinissä voi juhlia häitä tai syntymäpäiviä

Hevostallit

Täällä on myös jonkinverran lampaita.

Orangeri, talvipuutarha

 Kartanon pihanurmikolla seisoo tämä riimukivi

Muistokivi

Harva paikkakunta Ruotsissa voi kilpailla Stäketin kanssa voidakseen tulla mainituksi vanhimpana paikkakuntana. Stäketin historia on 800 vuotta vanha ja hyvin dokumentoitu. Arkeologit ja historioitsijat ovat olleet alueella ja tutkineet. Tuntuu kuin koko Ruotsin historia olisi pakkautunut tälle samalle alueelle. 

Rouva Irene Seth, kartanon omistaja, on kirjoittanut kirjan yhdessä historioitsija Dick Harrissonin kanssa Almare Stäketistä. Irene rouva on asunut kartanossa sitten 80-luvulta lähtien miehensä Johan Gabriel Sethin kanssa. Rouva Irene Seth on istunut  kunnavaltuuston puheenjohtajana ja hän on kirjoittanut kirjan ja pitänyt luentoja ja toiminut oppaana erilaisissa tilaisuuksissa. 

Taaimmainen silta kuuluu E18 tien silta Kallhällistä Kunsgängeniin ja lähin silta on paikallisjunan silta. Vesialue on nimeltään Ryssgraven/venäläisten hauta. Kuvassa ei näy eteläisin silta, mikä on nimeltään vanha Enköpingin tie, jota pitkin voi kävellä Almare Stäketin saarelle ja kartanoon.