lauantai 18. helmikuuta 2023

Vinterviken

Vinterviken

Tuo järvi tuossa on nimeltään Trekanten, Sen pohjoispuolella sijaitsee erittäin viihtyisä asuintaajama nimeltä Gröndalen. Täällä on kauniita kartanoita, villoja ja torppia, joita voi käydä katsastamassa. Gröndalsvägenillä kulkee tvärbanan juna, mikä on metron ja raitiovaunun välimuoto. 

Kartta alueesta 1800-luvulta. Varsinainen Vinterviken oli suoperäistä aluetta missä sijaitsi pieni järvikin, Långsjö. Alunperin Vinterviken oli vesiväylä. Mörtviken on lahti Vintervikenin pohjoispuolella, minkä sydänalue on vieläkin suoperäistä, mikä on aikaisemmin ollut järvi nimeltä Ormsjö/käärmejärvi.

Vinterviken on niemi ja puutarha Mälaren järven rannalla. Alue kuuluu Aspuddenin asuintaajamaan ja rajoittuu Gröndalin asuintaajamaan. Siis melko lähellä keskustaa. Vinterviken tunnetaan Alfred Nobelin tiloista, missä harjoitettiin erilaista teollista toimintaa 1980-luvulle asti. Historialliset rakennukset on nyt K-merkittyjä ja niitä käytetään muun muassa ravintolatoimintaan.

Oikealla kulkee Essingeleden moottoritie ja S.t Sigfridin kirkko, mistä olen aikaisemmin kertonut täällä. Varsinainen Vintereviken on Mälaren järven lahti. Varsinaista Vintervikenin asuintaajamaa ei ole olemassa, sillä vähäinen asutus alueella on levinnyt laajalle alueelle.

Tukholman maiseman monet kalliosiirrokset ulottuvat itä-länsisuunnassa kauas saaristoon ja Mälaren-järveen. Vinterviken on osa tällaista laaksoa, jossa on tyypilliset jääkauden aikaiset siirrostörmät sijaitsee aina pohjoispuolella, jotka voi olla muutamasta metristä jopa satoihin metreihin korkeita. 

Tukholmahan on noussut ylös merestä pikku hiljaa ja nousu jatkuu vieläkin. 


Vinterviken ravintola ja kahvila, tehdas mistä on tehty juhlahuoneisto

Nimi Winterviken on tunnettu 1600-luvulta lähtien. Se oli myös asunnon nimi nimeltä Wintertorpet. Täällä oli majatalo, mikä  saattoi sijaita kartano rakennuksessa 1700-luvulta tai erillisessä rakennuksessa. 

Varsinaisia maanetitä ei vielä silloin ollut, vaan kuljettiin hevoskärryillä ja vesiteitä pitkin. Talvitie johti nykyisestä Fittjan asuintaajamsta ja Mälarensaarilta Vintervikeniin ja jatkui Trehörningen-järven (nykyisen Trekanten) yli kaupunkiin Hornstullin kohdalla. Kesällä kuljettiin veneillä vesiteitä pitkin ja talvella hevosreillä jäätä pitkin.1930-luvulla Vintervikenin laaksossa oli pieni järvi nimeltä Långsjön. Se sijaitsi Blommensbergin koulun ja Nobelin dynamiittitehtaan välissä.

Alfred Nobel on yksi Ruotsin tunnetuimpia merkkihenkilöitä. Hän oli ruotsalainen kemisti, insinoori ja dynamiitin keksijä. Hän määräsi testamentissaan omaisuutensa käytettäväksi Nobel-palkintoja jakavan säätiön perustamiseksi.

Vuonna 1865 osti Alfred Nobel koko Vintervikenin alueen. Hän muutti tänne Södermalmilta Heleneborgista, koska siellä toiminnasta tuli liian vaarallista. Vintervikeniin hän perusti tehtaan ennen kaikkea dynamiitin valmistukseen. Paikka valittiin huolella, kapeassa laaksossa, jota ympäröivät korkeat vuoret ja metsät ja suora yhteys Mälaren-järveen.

Vintervikenin, Aspuddenin, Blommensbergin, Mörtvikenin ja Örnsbergin ympäristön omistajilla ei ollut vastalausetta räjähdetehtaan rakentamiselle. Kun hankinta oli tehty, laitteet siirrettiin talliin, kasvihuoneesta tuli laboratorio jne. Alfred Nobel itse oli alussa toimitusjohtaja, insinööri, kirjeenvaihtaja, rahastonhoitaja ja mainosagentti. 

Kesäkuussa 1868 laboratoriossa tapahtui suuri räjähdys, mikä tappoi 14 työntekijää. Onnettomuus oli Vintervikenin historian suurin. Vuonna 1874 tehdas räjähti uudelleen ja 12 ihmistä kuoli. 1800-luvun lopulla päätettiin onnettomuusriskin vuoksi siirtää dynamiittivarastot nykyisen Botkyrkan kunnan metsäalueelle. se oli nimeltään Vinterskogen ja oli käytössä aina 1970-luvulle asti. Räjähteiden valmistus jatkui Vintervikenissä vuoteen 1921, mutta Nitro Nobel AB:lla oli toimintaa 1980-luvulle asti.


Tämä on taideteos nimeltä Bargskatedral/kalliokatedraali, mikä on louhittu kallion kupeeseen Vintervikenillä, Rävudden 117. Bergskatedral on muistomerkki työntekijöille, jotka kuolivat Nobelin dynamiittitehtaan laboratorion räjähdyksessä.


Rävuddenin niemi on suosittu kohde varsinkin kesä-aikaan. Siellä on grillipaikka ja matkan varrella on uimaranta nimeltä Vinterviksbadetja jooga-laituri. Täällä kävellään ja juostaan ja kohotetaan kuntoa. Joutsenet viihtyvät myös täällä Rävuddenissa. Rävudden tarkoittaa kettuniemeä, mutta kettuja siellä ei enää tuskin ole.


Rävudden


Ekensbergin laituriin pääsee Mälaren järven sisävesialuksella numero 89. Tukholmn keskustasta Klara Mälarstrandin laiturista, Tukholman päärautatieaseman eteläpuolelta,  voi hypätä alukseen numero 89, mikä ajelehtii kohti Ekerön saaria. Matkan varrella tämä laiva käy Ekensbergin laiturissa, Ekensbergin pohjoisella rannalla. 


Tvärbanan (Metron ja paikalllisen sähköjunan välimuoto) pysähtyy Gröndalissa, mutta sieltä on pitempi matka kävellä Vintervikeniin, joten parsta on otta bussi 133.

Bussilla 133 pääsee Mörtvikeninpsyäkille. Bussi 161 Fågelsångenin bussipysäkille, ja siitä sitten kävellen kohti Vintervikeniä. Molempiin busseihin voi nousta Liljeholmenin metoasemalta. Polkupyörä on paras kulkuväline Vintervikenissä. 


Bergskatedral/vuorikatedraali, Stina Ekmanin luomus

Nimitys berg tarkoittaa ruostinkielessä vuorta ja mäkeä, myös kallionkielekettä. Berg on myös sukunimi tai usean sukuniemen jatke tai lisä.

Mörtvikenin lahti

Vintervikenin pohjoispuolella sijaitseva Mörtvikenin laakso hankittiin 1870-luvullu työntekijöiden asuintaloja varten. Tämä paikka valittiin turvallisuussyistä, asuntojen ja Nobelin vaarallisen toiminnan välissä on suojaava vuorenharju. Asuinrakennuksia oli korkeintaan kolme, kauppavaja, varasto, puuvaja, useita ulkorakennuksia ja muutama ulkorakennus.



Dynamiittitehdas on nykyään ravintola, kahvila ja juhlahuoneisto, mitkä sijaitsee Vinterviksvägen 60. Tänne ei kulje busseja, mutta lähin bussiysäkki sijaitsee Eriks Segersällin tiellä, missä pysähtyy bussi 161.  

Bussi 133 pysähtyy Mörtvikenin tiellä, mistä on noin puoli kilometrä Vintervikenin ravintolaan ja kahvilaan polkuja pitkin. Lähimmät metroasemat sijaitsee Örnsbergissä ja Aspuddenissa. Kesällä tänne kulkee melko lähelle  saaristolaiva.


Lähellä ravintola/kahvilaa sijaitsee Vintervikenin siirtolapuutarha, ja sen kupeessa Vintervikenin puistoalue, missä on kesäkahvila. Koko tämä alue on suosittu virkitymisalue. Täällä on ulko-ilmakuntopaikka, koirien ulkoiluttamis alue, ateljé, pari uimarantaa.

Vintervikens Trädgård/Vintervikenin puutarha, Vinterviskvägen 30, on monen tukholmalaisen kohde kesällä. Mutta kahvila on avoinna talvellakin kello 9.00-17.00, lauantaina ja sunnnuntaina suljettu. Ruokalista vaihtuu yhtenään.  Livemusiikkia esiteään esiintymislavalla.



Tätä idyllisempää paikkaa tuskin löytyy. Vintervikenin kahvila on rehevän puutarhan ympäröimä ja siellä on myös keittiöpuutarha marjapensaineen, hedelmäpuineen ja yrtteineen. Valikoima on luomua ja sisältää muun muassa kotitekoisia leivonnaisia, ruokaa, olutta ja viiniä.  Voi ottaa piknikin nurmikolla tai nauttia ilta-auringosta lähellä sijiastevta hokuttelvat korkeat uimakalliot, mikä on erittäin suosittuja.



  
 Täällä on iso siirtolapuutarhakin Vinterviksvägenin varrella



Entinen Nobelin tehdas on nykyään kahvila/ravintla/juhlahuoneisto



Entinen Nobelin laboratorio



Myymälä



Vintervikenin eteläpuolella sijaitsee Aspuddenin asuintaajama, missä sijaitsee lähin metroasema. Aspsuddenissa sijaitsee melko iso puisto-alue, mikä on erittäin suosittu paikka tappaa aikaa kesäaikaan.


Lasten polkkuttelu-allas on melkein kaikissa tukholmalaisissa asuintaajamissa.


Polskuttelu-allas on iso


Aspuddenin puistolalue on monipuolinen ja viihtyisä 









Kahvilakin löytyy puistoalueelta

 

keskiviikko 1. helmikuuta 2023

Riddarholmen



Riddarholmenin saari

Riddarholmenin saarelle ei kulje minkäänlaista julkista kulkuneuvoa. Sinne pääsee vain kävellen siltaa pitkin Gamla Stanista. Bussit 3 ja 53 pysähtyvät sillan toisella puolella, Riddarholmstorgetilla. Gamla Stanin metroasemalta on hieman pitempi matka. 

Centralbron alitse on kulkenut kävelytunneli, mutta liekkö se tällä hetekellä käytössä. Ainahaan sitä voi kokeilla, sillä se lyhentää huomatavasti matkaa Riddarholmenille. Nimittäin tässä kohtaa on pyörätieremontti käynnissä. Centralbron autosillan läntiseen kupeeseen rakennentaan uutta pyöräilytietä.

Södra Riddarholmshamnen 19:lta on portaat, Hebbes trappa, ylös Riddarholmsbron sillalle, mistä pääsee varsinaiseen Gamla staniin.Sillan toiselat puoleta löytyy myös bussipsykki, missä pysähtyy bussit 2, 3, 53 ja 57. Nämä neljä niin sanottua sinistä bussia 1, 2, 3, 4 ja 6 kuuluvat Tukholman tärkeimpien bussien joukkoon, mitkä kulkee kantakaupungin alueella. Näihin busseihin voi nousta kaikista bussin ovista!

Siniset bussilinjat kulkevat yleensä useammin kuin muut linjat ja niissä käytetään nivelbusseja tai kaksikerroksisia linja-autoja. Nykyään on yhteensä 20 sinistä bussilinjaa, joista kuusi linjaa kulkee Tukholman kantakaupungissa.

Centralbron niminen tie kulkee saaren itäistä kuvetta. Saarelta on kaksi siltaa, toinen Sluseenille ja toinen Norrmalmille. Centralbron tiellä on kolme ajokaistaa molempiin suuntiin ja sillan läntisellä puolella on kävley- ja pyörätie.


Riddarholmenilla oli 1800-luvun lopulla vilkas satama ja jopa rautatie kulki satamaan. Entisessä satamassa on nykyään ankkuroituna Mälaren järven risteilyaluksia, joista upein on Mälardrottingen niminen alus, mikä toimii ravintolana ja hotellina.

Södra Riddarholmenin sataman reunalla sijaitsee vanha Eduskuntatalo, Västra Gymnasiet (=lukio), Östra Gymnasiet, Sparrerska-palatsi ja Kamarioikeudentalo. 


Sparrerska palatset, Sparren suvun palatsi, Birger Jarls Torget 11

Tukholmassa sijaitsee kolme Sparrerska palatsia, tämän Riddarholmneilla sijaitsevan palatsin lisäksi Fredsgatanilla ja Hamngatanilla, mikä on nykyään osa NK:n tavarataloa.

Tässä Riddarholmenilla sijiastevassa palatsissa huseeraa nykyään Korkein hallinto-oikeus, ja toimii yhdessä Korkeimman oikeden kanssa rinta rinnan. Palatsi on yksi Tukholman vanhimmista ja merkittävimmistä, ja se sai kunnian sijaita Tukholman parhaimmalla ja edustavimmalla paikalla, Riddarholmenin saarella, ja rakennus oli ylpeys Ruotsin suurvallan ajalla.

Rakennus on luonnollisestikin kulttuurisuojattu rakennus. Todennäköisenä palatsin arkkitehtina pidetään Nicodemus Tessin vanhempaa. Aaatelisherra Peder Sparre omisti myös esi-isiensä Stora Sundbyn linnan, Lidboholmin kartanon Smålannissa ja Ängsön linnan Västmanlandissa avioliiton kautta Elsa Possen kanssa sekä Säbyn kartanon Södermanlandissa.

Alun perin linna rakennettiin valtioneuvos Peder Fredrik Sparrelle (1592-1647). Valtioneuvos oli aikoinaan virkanimi herroille, jotka istuivat valtakuntaneuvostoissa. Heitä kutsuttiin valtioneuvoksiksi. He kukin edustivat valtakunnan eri osia. Nimistys oli olemassa 1200-luvulta vuoteen 1681. Valtioneuvoksia ei enää sen  jälkeen ole ollut. 


Mälardrottningen
Aluksen omisti alunperi upporikas amerikkalainen Lady Hutton.

Saari oli aikaisemmin nimeltään Kidaskär, Gråbrödraholmen ja Gråmunkeholmen. Gmalsa stania kutsuttiin nimellä 'kaupunki siltojen välissä'/Staden mellan broarna. Riddarholmenin saari sai nimensä munkkiluostarista, mikä perutettiin vuonna 1270. Silloinen kuningas Magnus Ladulås/Mauno Ladonlukko antoi saaren gråbröda-munkeille. Munkkeja kutsuttiin nimellä gråbröda (harmaaveljekset), koska he käyttivät harmaita asusteita. He olivat fransiskaanimunkkeja. Tavallaan se ei ollut luostari vaan konvent, mikä tarkoittaa sitä että konventissa asuvat munkit saivat liikkua luostarin ulkopuolellakin.

Konventin jäseniä kutsuttiin "veljiksi" ja "sisariksi", toisin kuin munkkeja ja nunnia, koska heidän elämäntapansa erosi huomattavasti luostarien tiukasti eristetystä elämästä. Kokoukset olivat avoimia ja toimivat usein muun muassa 'isojen miesten' kohtaamispaikkana. Toisin kuin luostarit, nämä eivät olleet sidottu siihen konventiin, jossa he olivat langettaneet lupauksensa, vaan maantieteelliseen maakuntaan, jossa oli useita konventteja.


Konventti 

Riddarholmen saari sijaitsee Gamla Stanin/Vanhan kaupungin kupeessa, Riddarfjärdenin lahdessa, Mälaren järvessä, siis aivan keskellä Tukholmaa. Saari on Tukholman vanhinta aluetta, mutta saarella ei enää asu ketään.

Ruotsin suurvalta-ajan alkaessa 1620-luvulla saarelta katosivat asukkaat, maatilat purettiin ja maa jaettiin isoiksi tontiksi, jotka kruunu lahjoitti sodassa tai hallinnossa menestyneille aatelisille. Sellaiset herrat kuin Sparre, Wrangel ja Banér rakensivat palatsinsa Riddarholmenin saarelle. 

Riddarholmen on nimeltään 'ritarien saari', mutta holm tai -holme nimen päätteenä ei välttämättä tarvitse kääntää lainkaan, koska sen tarkoitus on vanhettunut. Ruotsalainen nimitys holm on vaikea kääntää suoraan suomeksi, sillä sanalla on erilaisia merkityksiä, mille ei löydy vastaavaa nimitystä suomeksi.  Joten yksinkertaisesti kätevintä on käyttää sanaa saari. Holm on myös sukunimi Ruotsissa. Holme on yleensä asumaton saari, joita esiintyy muun muassa saaristossa.


Riddarholmenin saari nykyään

Riddarholmen on saari Mälaren-järvessä ja Tukholman keskustassa, saari kuuluu Södermalmin alueeseen. Yhdessä vanhankaupungin kanssa on Riddarholmen saari Tukholman historiallinen keskus. 

Tuo valkonien pyöreä rakennus on Birger Jarlin torni. Jarl Birgerin torni on yhdessä Wrangelin palatsin etelätornin (kuvassa oikealla kiinni Wrangelin platsissa) kanssa ainoita säilyneitä osia Kustaa Vaasan puolustustorneista Tukholman ympäristössä.


Kuvaus luostarista, nykyisen Riddarholmenin kuninkaallisen kirkon paikalla. Vuonna 1288 Ruotsin silloinen kuninags 1200-luvulla Magnus Ladulås/Mauno Ladonlukko lahjoitti Skepparholmenin harmaille veljille. 

Vuonna 1527 harmaaveljesten luostari suljettiin uskonpuhdistuksen alkaessa kuningas Gustav Vasan käskystä ja konventista tehtiin hospitsi, siis eräänlainen hoitola-asuntola. Munkit saivat poistua luostarista, ja Sankta Klaran luostarin nunnat pääsivät muuttamaan rakennukseen. Hospitsi muutti kuitenkin Danvikeniin jo vuonna 155 josta olen tehnyt postauksen täällä

Saarelle rakennettiin 1200-luvulla Gråbrödraklostret/harmaaveljesten luostari ja luostarikirkko samalle paikalle, missä nyt seisoo nykyinen Ruotsin hovin omistama RiddarholmskyrkanFransiskaaniveljeksiä kutsuttiin yleisesti "gråbröder/harmaiksi veljiksi" siihen aikaan, koska he käytti harmaata asua. Veljesten mukaan saarta alettiin kutsuman Gåmunkeholmen nimellä, siis Harmaaveljesten saareksi.


Wrangelin palatsi 

Aatelisto rakensi 1600-1700-lukujen vaaiheessa  upeita palatseja saarelle.Wrangelin aatelissuku oli alun perin baltiansaksalainen aatelissuku, rakensi tämän ison linnan 1700-luvun alussa saarelle. Arkkitehtinä toimi sen ajan kuuluisin arkkitehti Nicodemus Tessin vanhempi. Carl Gustaf Wrangel (1613-1676) oli ruotsalaien marsalkka. Hänen isänsä Herman Wrangel oli myös Ruotsin marsalkka ja Liivinman kenraalikuvernööri. Wrangelit asustivat Skoklosterin linnaa Tukholman ulkopuolella.

Liivinmaan sodassa (1558–1582) alueesta taistelivat Ruotsi, Venäjä, Tanska ja Puola-Liettua. Vuoden 1629 Altmarkin rauhassa Ruotsi sai koko Liivinmaan Väinäjokea myöten ja vuonna 1645 Tanskalta Saarenmaan. Valtioyhteys Ruotsin kanssa johti suomalaisten talonpoikien muuttoon Liivinmaalle. Vuonna 1721 Ruotsi luovutti Liivinmaan Venäjälle, ja Puolan jaossa vuonna 1795 Venäjä sai myös Kuurinmaan.


Tukholman kuninkaanlinnan tulipalon jälkeen vuonna 1697 avattiin valtion virastoja ja Sankt Nicolain koulu Riddarhomenin saarelle. Vielä tänäkin päivänä  valtion virastot ja tuomioistuimet sijaitsevat saarella. 

Sankt Nicolain koulu on sijainnut monessa paikassa Tukholmassa. Nykyään koulun nimi on Östra Gynasiehuset Birger Jarlin torilla, täällä Riddarholmin saarella. Rakennuksen omisti suomalais taustainen aatelisherra Knut Kurck, ja suvun nimi on nykyään suomennettu muotoon Kurki.


Östra Gymnasiehuset/Banèriska palatset

Rakennuksessa on sijainnut koulun lisäksi luostari ja nykyyään Svea Hovätt/Svean hovioikeus.


Saarella sijaitsee vain yksi yksityinen rakennus,  Norstedtshuset valtion valtion virastojen  ja  Hovioikeuden rakennuksen sekä Riddarholmin kirkon lisäksi. Norstedt on kirjakustantamo, mikä on Ruotsin vanhin ja mahdollisesti myös uurin.. Rakennuksella on erittäin suuri kulttuurillinen ja arkkitehtuurinen arvo. Rakennus on ainoa rakennus Riddarholmin saarella mitä ei omista Valtion kiinteistövirasto.

Vuoden 1697 kuinkaanlinnan tulipalon jälkeen kuninkaallinen perhe muutti Wrangelin palatsiin ja asui siellä uuden linnan rakentamisen ajan. Myöhemmin tulivat valtion virastot, jotka ottivat haltuunsa aatelispalatsit, joiden omistajilla ei ollut enää varaa jäädä tänne, ja Riddarholmenista tuli virallinen saari. 


Helgeandshuset

Helgeandshusetia (Pyhän Hengen taloa/latinaksi: Domus sancti Spiritus) kutsuttiin keskiajalla Euroopassa Pyhän Hengen ritarikunnan johtamiksi yhdistettyjä vanhainkoteja, köyhiä taloja ja sairaaloita, jotka olivat tärkeä osa Pyhän Hengen ritarikuntaa ja sen ajan hoitojärjestelmä. Köyhät saivat hoitoa ilmaiseksi, kun taas paremmin toimeentulevat maksoivat sen minkä pystyivät. 1600-luvun alulla Pyhän hengen talon nimi katosi ja korvattiin sairastupa tai hospital. 

Vuonna 1866 Ruotsin uusi kaksikamarinen eduskunta muutti Riddarholmin kirkon eteläpuolella sijaitsevaan rakennukseen, jossa aikoinaan sijaitsi luostari. Vuoteen 1905 saakka siitä tuli Ruotsin valtiopäivä paikka, kunnes rakennettiin eduskuntatalo Helgeandsholmenin/Pyhänhengen saarelle, mikä sijaitsee Normalmin ja Gamla stanin välissä. 

Helgeandshomen on saanut nimensä saarella sijainneesta Helige andens hus/Pyhän Hengen talossa, mikä toimi keskiakaisena hosptstina ja vanhustenkotina. Se suljettiin vasta vuonna 1604. Tällaisia Pyhän Hengen taloja oli siihen aikaan Ruotsissa kolme, kaksi muuta sijaistsivat uppsalassa ja Gottlannin saarella Visbyssä.

Leprasairaille oli Tukholmassa oma hospitsi nimeltä Sankt Örjans gård/Pyhän Örjaninhospitsi tai Örjansgården, mikä avattiin jo vuonna 1278 Normalmin puolelle samaan rakennukseen mitä myöhemmin kutsuttiin nimellä Kuningattren talo. Rakennukseen perusti silloinen kuingatar Ulrika Eleonora Johanneksen hospitaalin mikä toimi eräänlaisena armon institutiona/barnhärtighestinrättning 1600-luvun lopulla.


Själagårdsgatan

Sairaille vanhuksille oli esimerkiksi Gamla Stanissa Själavård/sielunhoitoalaitos. Gamla Stanissa on vieläkin katu nimeltä Sälagårdsgatan. Pitää muistaa että silloin elettiin katollisella ajalla.


Riddarholmskanalen


Riddarhusbron silta sai nimensä Ritarihuoneen sijainnista kanavan itäisellä puoella. Ritaritalo on vieläkin ruotsalaisten aatelisten omistma rakennus. Täällä ei voi muut pitää kokouksiaan, ei siis edes hallituskaan, kuten Helsingissä tehdään. Täällä olen tehnyt postauksen Ritaritalosta.

Riddarholmenin kanava oli vielä 1800-luvun puolivälissä idyllinen pienveneväylä. Tänne tulivat Mälaren saarten maanviljelijät ja myivät tavaroitaan nykyisen Munkbron laiturilla. Riddarholmenilla oli myös tärkeä rooli Mälaren-järven matkustajaliikenteessä. Riddarholmenin ja Mälarenin kaupunkien, kuten Örebron, Västeråsin, Enköpingin ja Sigtunan, välillä oli säännöllistä höyrylaivaliikennettä.


Riddarholmenilla, M/S Riddarholmenilla ja M/S Riddarfjärdenillä on edelleen kaksi Götan kanavalaivojen kanssa samaan ryhmään kuuluvaa laivaa. Molemmat alukset ovat harjoittaneet tilausliikennettä 1990-luvun alusta lähtien risteilyillä Mälaren-järvellä.


Joulun aikaan voi tehdä jouluristeilyjäkin Mälardrottningen aluksella.


 Stenbockin aatelissuvun palatsi

Vuonna 1865 rakennuksen muutti Ruotsin valtionarkisto, joka toimii vuonna 1968 asti. Vuosina 1969–1971 rakennus restauroitiin Ruotsin korkeimman hallinto-oikeuden käyttöön, mikä toimii rakennuksessa edelleenkin.

Stenbockin aatelisssuku on numero 12 Ritarihuoneella. Keskiajalla sukupuuttoon kuollut Stenbock-suku polveutuu Smålannin Finnvedenissä Bergan pitäjässä Ekornarp'issa asuneesta Jösse Skytte'sta (1368-1379). Torpasuku sai Stenbockin suvun jatkumaan naislinjalla avioliiton myötä.  

Monien mutkien jälkeen vuonna 1552 Stenbockin suvun jäsen saavutti kuninkaallisen aseman, kun 17-vuotias Katarina Stenbock vihittiin Vadstenan luostarin kirkossa 56-vuotiaan Kustaa Vaasan kanssa. Stenbockit saivat vapaaherran aatelis statuksen ja sijan 1 ritarihuoneella, mutta se lakkautettiin kun suku sai kreivillisen statuksen ja numeron 12 ritarihuoneella. Stenbockin suvun päämies kreivi Jarl Olofsson Stenbock asui Kirkkonummella Suomessa ja hän kuoli vuonna 2018. Sukua jatkaa Jarlin ainoa poika Anders. Perheen omistuksessa on  linna Virossa ja linna Ruotsissa.
Mekin muutettiin Ruotsiin Kirkkonummelta.



Hassensteinin palatsi

Palatsi rakennettiin 1630-luvulla nismetsään huolimatta valtioneuvos Bengt Bengtsson Oxenstiernan toimeksiannosta. Valtioneuvos nimitys ei Ruotsissa  ole ollut kunnianimitys, vaan valtioneuvos oli kuninkaan neuvonantaja ja virkaa tomittava vaatsuulleinen henkilö. Valtioneuvoksia ei enää ole ollut meis muistiin Ruotsissa, kun kuninkaat menetti valtansa. Palatsin tontti on kuulunut Oxenstiernan suvulle 1500-luvulta lähtien, ja nykyään rakennusta hallinnoi Svean hovioikeus.

Ketä nämä Hessensteinit sitten olivat ? Von Hessenstein oli kreivllien suku numero 82 ritaritalolla ja sukua kutsutaan nimellä Hessien aatelissuku ja he olivat aluneprin Hessenin kreivejä Saksasta. 

Fredrik Vilhelm von Hessenstein, syntyi vuonan 1735 Tukholmassa, kuoli vuonna 1808 Schloss Pankerissa Holsteinissa. Hänen iänsä oli Ruostin kuinags Fredrik I ja äitinsä Hedvig Taube, joka oli kuninkaan rakastajatar. Fredrik Vilhelm oli ruotsalainen ruhtinas, saksalais-roomalainen valtakunnan ruhtinas, valtioneuvos, kenttämarsalkka, yksi valtakunnan herroista Ruotsin kuningas Gustav III:n mukaan, Serafimiritari ja kenraalikuvernööri.


Hassensteinin palatsi 1670


Entien valtionarkisto

Stureplansgruppen on keväästä 2014 lähtien pitänyt tilaisuuksia ja konferenssitoimintaa tiloissa. Firman omistaa entinen Sri Lankasta Ruotsiin muuttanut maahanmuuttaja Vimal Kovac. Hänet adoptoi  saksalainen naishenkilö slovakialaisen miehensä kanssa. Kovac omistaa noin 30 ravintolaa ja  yökerhoa.


Riddarholmenin tärkein rakennus on kuitenkin Riddarholmenin kirkko, mikä kuuluu hoville, mistä olen tehnyt aikaisemmin postauksen täällä


lauantai 28. tammikuuta 2023

Skogskyrkogården You Tube

 

Video on näköjään filmattu syyskuussa 2022. Filmaaja on matkustanut metrolla Skogskyrkogårdenin pysäkille ja läksi siitä käveleäämän Sockenvägeniä pitkin ja kääntyi sitten oikelle Kapellslingan kujalle. Kiitos filmaajalle tästä erittäin mielenkiintoisesta videosta! 
Suositteen lämpimästi vierailua Skogskyrkogårdenissa!

torstai 26. tammikuuta 2023

Bussi ilman kuskia


Bussi 549 ilman kuskia kulkee Barkarbyn taajaman ja Barkarbyn Ikean väliä.

Barkarbyhyn pääsee Tukholmasta parhaiten paikallisella Kungsängeniin kulkevalla sähköjunalla. Barkarbyssä sijaitsee suosittuu ostoskeskus, Barkarby Handelsplats. Mistä löytyy melkein kaikki tunnetuimmat firmat, myös IKEA. 

Barkarbyn juna-asemlata lähtevät bussit 550 ja 567 pysähtyvät ostoskeskuksen edessä. Tukholmasta ensin paikallisella sähköjunalla/pendeltåg Barkarbyn asemalle ja siitä sitten busseilla loppumatka. Kävellen tulee matkaa noin vajaa kaksi kilometriä, ja tottumattomalle on vaikea löytää suorin reitti. 

Ostoskeskukseen on melkein lyhempi matka Jakobsbergin juna-asemalta, vaikka sitä kautta on vielä vaikeampi löytää kävellen perille, joten suosittelen bussia! Jakobsberg on seuraaava juna-asema Barkarbyn jälkeen. Jakobsbergin bussiterminalista lähtee julmetun paljon busseja joka suuntaan. Muun muassa bussit 552H, 567, 552V, 267 kulkevat Jakobsbergista Barkarbyn ostoskeskukeen. Useimmat bussit taitaa kulkea Barkarbyn ja Jakobsbergin väliä ja siinä välimaatossa sijaitsee Barkarbyn Handelsplats.

Olen aikoinaan kauan sitten, noin 45 vuotta sitten, asunut Jakobsbergissä, mutta alueet ovat muuttuneet niin paljon etten tunnista enää niitä. Suur-Tukholma on kasvanut vauhdilla.

Kuskittomia sähköjunia on ollut Euroopssa on ollut jo kauan, mutta nykyään on bussejakin mitkä kulkee ilman kuljettajaa. Ruotsissa on näitä busseja useammalla paikkakunnalla, mutta Suur-Tukholmassa sai Barkarby ensimmäisenä tällaiset bussit.

Bussifrima Nobina oli ensimmäinen bussifrima Skandinaviassa, mikä aloitti bussiliikenteen  ilman kuljettajia vuonna 2017. Mutta vielä on paljon kehitettävää. jotta saadaan liikenne tomimaan tyydyttävällä tavalla, jotta siitä olisi hyötyä useammallekin. Nyt bussi on tilattava koska se ei liiku aikataulun mukaan, ainakaan vielä, ja sillä on vain yksi ainoa reitti, mitä se pystyy kulkemaan. 

Liikenne kulkee  Barkarbysta linjaa  Stora torget – Löjtnantsgränd –Korpralsvägen – Barkarbyn ostoskeskus itään päin ja päinvastoin. Siis melko lyhyen reitin.

Sen sijaan, että menee pysäkille ja nousee bussiin aikataulun mukaan, tilataan bussi Res i Barkarby-sovelluksen kautta. Tilauksessa valitaan, minkä osoitteiden välillä haluaa matkustaa, ja sovellus näyttää sitten mitkä nouto- ja palautuspaikat ovat lähimpänä osoitteita. 

Barkarby-stadenissa on alusta alkaen noin 30 nouto- ja palautuspaikkaa, joista lähin on korkeintaan muutaman minuutin päässä antamastasi osoitteesta. Nouto- ja palautuspaikat näkyvät vain sovelluksessa, ja niitä tulee vähitellen enemmän ja ne kattavat suuremman alueen.

Bussit ovat liikenteessä arkisin noin klo 06.30-09.00 ja 12.30-19.00 ja lauantaisin noin klo 11.30-19.00. Bussiin mahtuu kerrallaan 11 matkustajaa. Nopeus on rajoitettu enintään 15 km/h.

Viihtyisää matkaa!

tiistai 24. tammikuuta 2023

Dramaten


Dramaten, Kungliga Dramatiska teatern, Nybroplan

Näin Wikipedia esittelee Dramatenin :"Dramaten, muodollisesti Royal Dramatic Theatre, on Ruotsin kansallinen puhutun draaman näyttämö." Nyt on tunnettua että Google kääntää päin seiniä usein miten suomen kielen. Harmillista. Ruotsin kielen Google pystyy kääntämään erittäin hyvin. Johtunee siitä että englannin kieli ja ruotsin kieli ovat läheistä sukua keskenään, melkein kuin saman kielen kaksi eri murretta.

Ruotsissa ei ole kansallisteatteria lainkaan, vaikka monet kutsuvat Dramatenia kansallisteatteriksi. Dramatenin omistaa valtion omistama osakeyhtiö. Hallituksen sivuilta voi luke aseuraavaa: "Dramatenin tulee vaalia ja edistää ruotsin kieltä ja kansallista kulttuuriperintöä teatterin alalla. Teatterin tarjonnan tulee olla monipuolinen ja sisältää sekä ruotsalaisia ​​että kansainvälisiä klassikoita ja moderneja teoksia. Draaman historia ulottuu Kustaa III:n ajoille ja sillä on aina ollut läheiset siteet valtioon. Vuodesta 1975 lähtien yhtiö on ollut valtion omistama osakeyhtiö."

Ruotsissa ei ole tarvetta teattereista, ei edes kansallisteatterista. Kulttuurista ei tavalliset työläiset välitä, vain ryhmä kulttuurialan ihmisiä harrastaa kulttuuria. Useat teatterijohtajat Ruotsissa ovat olleet suomalaisia. Kultturialalla ylipäätään on melko paljon suomalaisia. Dramatenin johtajana on toiminut muun muassa Lasse Pöysti.

Tiedän että moni asia Ruotsissa on suomalaisten vaikea ymmärtää, aivan yhtä vaikeaa kuin ruotsalaisten ymmärtää suomalaisia ilmiöitä. Suomalaiset näkee Ruotsin suomalaisin silmin ja näin ollen erehtyy luuleman että Ruotsi olisi samanlainen maa ja ruotsalaiset samanlaista kansaa kuin suomalaiset, mutta erothan ovat aivan valtavan suuret.

53 vuoden maasta poissaolon jälkeen huomaan ettei Suomi ole enää sama kuin se oli aikoinaan. Selaan kerran päivässä kahta suomalaista mediaa nykyään, kun pandemian ajalla on eläkeläisillä ollut aikaa, ja huomaan että suurin osa artikkeleista sisältää outoja asioita, joita en käsitä, enkä ymmärrä vaikka kuinka yritän. Suomen kieli on muuttunut erittäin rumaksi ja suorastan sivistymättömäksi, sillä mediakaan ei välitä olla asiallinen ja tarkka, vaan panee aina överiksi, siis liioittelee. Melko ärsyttävää, kun on tottunut lyhyeen ja ytimekkääseen realistiseen kielenkäyttöön Ruotsissa.

Suomalainen media uutisoi Ruotsin tapahtumista siihen tyylin että jätetään tärkein pointti kertomatta. Näin saadaan suomalaiset lukijat kehittämään erilaisia ennakkoluuloja Ruotsista ja lukijat sitten värittävät ruotsalaiset uutiset omalla mielikuvituksellaan. Kaipaan puhdasta realismia suomlaiseen raportointiin!


Tukholman kaupunginteatteri sijaitsee Kulttuuritalon yhteydessä ja se saa enempikin toimia kansallisteatterina, vaikka se ei sitä ole. Kaupunginteatteri on toiminut huonosti viime vuosina kun teatterinjotaja otti hengen itseltään työerimielisyyksien takia. Näyttää siltä kuin teatteri olisi elänyt jonkilaisessa suljetussa kuplassa, mistä ei saanut tihkua sanaakaan ulospäin. Nykyinen ja sitä edeltänyt kaupunginteatterin johtajat ovat suomalaisia.

Dramatenin johtajistakin on muutamat olleet suomalaisia, koska näköjään tämä ala ja varsinkin johtajuus ei kiinnosta ruotsalaisia. Luultavasti Suomessa luullaan että Dramaten on jotain  aivan erikoisen hienoa, koska se on kuninkaallinen, mutta ei siinä ole mitään erikoista muuten kuin itse rakennus. Alunperinhan Dramatenin teatteri oli vain ylimystöä varten, vaikka sitä ei ilmaistu ääneen. Tavikset eivät olisi kehdanneet edes nousta portaita ylös. NIin jyrkästi ruotsalainen yhteiskunta on ajan saatossa jakautunut kasteihin. Hienosto väki pukeutuu tavisten tyyliin ettei he eroa katukuvassa. Tästä jakautumisesta ei kuitenkaan ole aiheutunut kireää ilmapiiriä, vaan se on luonnollista ruotsalaislle.

Siitä ei ole kauakaan aikaa kun Ruotsin valtiopäivillä oli kaksi kammaria. Vuonna 1966 aateliston, papiston, porvareiden ja maanviljelijöiden säätyparlamentti lakkautettiin samana vuonna ja korvattiin kaksikamarisella parlamentilla. Toiseen kammariin pääsi edustajaksi ja äänestäjäksi jos oli  miespuolista sukupuolta, jolla oli huomattavat tuloa tai suuret omaisuudet. Ensimmäiseen kammamriin vaadittiin vielä suurempaa varallisuutta, mutta tulo- tai varallisuuskynnyksen ylittäneet naiset saivat äänestää ensimmäisen jaoston vaaleissa. Eduskunnan toinen kamari lakkautettiin vasta vuonna 1971.

Ruotsissa ei olla erityisemmin kiinnostuneita teattereista tai kultuurista ylipäätään. Useimmat käy vain joskus elokuvissa ja se riittää monelle kulttuuritapahtumaksi. Kulttuuritoiminta on jonkinlaista pakkopullaa Ruotsissa, mistä päättää paikalliset politikot. Joillakin paikkakunnilla on syntynyt kulttuurisotia, kun politikot ja kulttuuriväki eivät ole olleet yhtä mieltä mistään.


Ruotsin kuninkailla on ollut pitkä perinne jakaa mitalleja kulttuurialalla kauan toimineille henkilöille. Luultavasti se oli kuningas Gustav III, joka pani alulle tämän mitallien jaon kulttuuriväelle ja nykyään se on  perinne, minkä tarkoitusta ei kukaan tule edes ajatelleeksi. Melko varmasti tästä syystä kulttuuri on kansan kesken kahtiajakautunut ilmiö. Ruotsissa on niin sanottu 'finkultur' ja 'taviskulttuuri', mitkä ei millään tavalla kohtaa koskaan toisiaan. 

Ruotsin erittäin pitkäaikainen historia on jakanut kansan kahtia. Kumpikin ryhmä elää ikään kuin ei sitä toista ryhmää ole olemassakaan. Herrasväki yrittää näyttää ulospäin taviksilta, pukeutuu ja käyttäytyy samalla tavalla kuin tavikset, sillä Ruotsissa on kirjaamaton sääntö, ettei saa luulla olevansa jotain. Se on suurin synti mikä Ruotsissa tiedetään!

Useimmat ovat polittisesti melko samaa mieltä kuin ruotsalaiset yleensä. Mutta yksityiselämässä kumpikin ryhmä elää omilla tavoillaan ja  tottumuksillaan. Näin on syntynyt kaksi kulttuuria, kaksi teatteria, Tukholman Kuninkaallinen draamateatteri 'Dramaten' ja enempi tavisten tyylinen Stadsteater/kaupunginteatteri.

Ruotsissa ei ole tarvittu sotia sisällissotaa, sillä on pystytty aina sopimaan yhdessä konsensuksella. Porvareiden aloitteesta päätettiin että säädetään 'Kansankoti periaate' ohjenuoraksi yhteiskunnalle. Aate pätee melko hyvin vieläkin. Folkhemmet on metafora yhteiskunnalle, mikä on poliittisesti organisoitu sisältämään kaikki kansalaiset.

Ruotsissa folkhemmet/kansankoti käsite on alettu liittämään Ruotsin sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen ja Per Albin Hanssoniin, joka lanseerasi sen käsitteenä vuonna 1928 tarkoittaen yhteiskuntaa, mikä on koti koko kansalle, ja sille on ominaista yksimielisyys ja tasa-arvo, siitäkin huolimatta että ollaan kahtiajakautuneita ja erimieltä ilman että sitä millään tavalla esitetä julkisesti.  Mutta tämä konsensus toimii, uskoka tai älkää.

Kansankoti idea tuli kuitenkin porvareilta, jotka halusivat sivistää työväkeä saksalaisen tyyliin mukaan, opiskelemalla, lukemalla kirjallisuutta ja osallistumalla yhteiskuntatoimintaan.  Suurin osa hyvinvointi uudistuksista 1930-1950-luvuilla tapahtui poliittisen yksimielisyyden avulla yli luokkarajojen. Näin syntyi vahva yhteiskunta, mikä on jatkunut ruotsalaisena hyvinvointivaltiona.

Kuningas Gustav III kutsuttiin teaetterikuninkaaksi, sillä hän istui melkein jatkuvasti teatterissa ja hänet otettiin jopa hengiltä Tukholman Ooperassa. Tuskin ainoakaan tavallinen kuolevainen astuu jalallaan ooperasaliin.


Dramaten avattiin vuonna 1788!

Dramatenissa on pidetty monia kriisikokouksia ja nyt yritetään kaikin keinoin houkutella kävijöitä teatteriin. Skandaalejakin on ollut monta mutta suurin skandaali Dramatenissa oli vuonna 2017, jolloin yli 400 naista todisti häirinnästä ja hyväksikäytöstä. Vuosi 2017 oli vuosi, jolloin kulttuuri murskattiin lopullisesti, sanoi silloinen Dramatenin mediajohtaja. Dramaten oli pakko sulkea joksikin aikaa, jotta saatiin uusi johtaja ja tarpeeksi henkilökuntaa.

Norjalainen Eirik Stubø toimi teatterijohtajana 2015-2019. Hän sai potkut riitojen ja valehtelun takia. Dramatenin varajohtaja Maria Groop Russel otti johtajuuden, nähtävästi vain tilapäisesti. Dramatenin uudeksi johtajaksi tuli Mattias Andersson  vuonna 2020. Dramaten oli suljettuna kaksi pandemia vuotta jolloin ei johtajaa tarvittu. 

Vaikenemisen kulttuuri vallitsee Ruotsissa, ja varsinkin kulttuurialalla. Naiset ei saa rooleja teatteriesityksiiin tai naislaulajat konsertteihin muuten kuin seksin avulla. Alan seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kertonut 456 naisnäyttelijää, joista Dramatenissa on työskennellyt 78. Dramatenissa on jaettu ulkopuolista tukea psykologin ja asianajajan muodossa. Puhutaan myös whistleblower-toiminnon käyttöönotosta, jotta työntekijät voivat lähettää ongelmista nimettömästi.

Ruotsi on ollut asuttua noin tuhat vuotta, vähintäin, sen aikaisemmasta ajasta ei tiedetä paljoakaan. Ruotsi on ollut kaiken aikaa kuningaskunta ja tulee sitä olemaan luultavasti hamaan ikuisuuteen saakka. Ruotsin historiaalinen perinne on aivan valtava ja se on vaikuttanut kansalaisten persoonallisuuteen ja kulttuuriin. 

Ruotsi on kahtiajakautunut maa, missä on erittäin rikas yläluokka, epävakaa keskiluokka ja köyhempi työväenluokka. Kulttuurillisesti on Ruotisi myös jakutunut kahtia, joten Ruotsissa on aina ollut niin sanottu 'fin kultur' ja muu kulttuuri on paikallista maakunta- tai työväen kulttuuria.

Nykypäivän hienokulttuurin voidaan sanoa olevan sama asia kuin kulttuurin esteettinen käsite. Konsepti luotiin 1700-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, ja siitä tuli porvariston kulttuuria. Lyhyesti sanottuna finkultur/hienokulttuuri määrittelee kulttuurin muodon, mikä perustuu esteettisiin ja perinteisiin kriteereihin.

Prinssi Eugen (1865-1847) oli kuningas Oscar II:n nuorin veli. Prinssi Eugen oli kuvaamataiteija ja käytti suurimman osan ajastaan maalaukselle. Prinssi Eugen oli Ruotsin ja Norjan prinssi. Hän paneutui niin taiteelleen ettei hän koskaan mennyt naimisiin, eikä hänellä ollut lapsia. Syyksi on myöhemmin kerrottu se että hän viihtyi paremmin miesseurassa.

Hän oli myös poliittisesti aktiivinen. Hän osallistui mielipidekokouksiin juutalaisten ja poliittisten pakolaisten puolesta. Hän otti aivan julkisesti osaa natsismia vastaan, eikä hän pitänyt nationalismistakaan/kansallisaattesta. Luuultavasti Eugen ei koskaan viihtynyt prinssinä.

Prinssi Eugen oli tavallinen maltillinen ruotsalainen luonteeltaan ja asenteiltaan. Ruotsin kuninkaat jo varhaisessa vaiheessa olivat demokraattisia, ei tippaakaan kansallismielisiä, mutta kulttuuri silti on aiheuttanut suurimmat ristiriidat ruotsalaisessa yhteiskunnassa.
 
Takaisin Dramateniin...

Dramatenin sunnittei arkkitehti Fredrik Liljekvist ja Dramaten vihittiin käyttöön vuonna 1908. Teatteri esittää noin tuhat esitystä vuodessa kuudella näyttämöllä, ja lisäksi Dramatenin esitykset kiertävät säännöllisesti Ruotsissa ja kansainvälisestikin. 

Ensialkuun teatteriesitykset pidettiin ranskan kielellä. Uusi kansallisteatteri luotiin ulkomaisten mallien mukaan, esimerkiksi Pariisin Comédie-Francaise teatterin ja Kööpenhaminan kuninkaallinen teatterin mallin mukaan. Ajatuksena oli luoda näyttämö ruotsinkieliselle puhedraamalle, jota ei siihen asti yksinkertaisesti ollut olemassa. Kansallinen näyttämö vaikuttaisi myös ruotsin kieleen normatiivisesti, ja näin kieli päätyi Ruotsin kuninkaallisen akatemian valvonnan alle. Näillä kuninkaallisilla akatemioilla, joita on Ruotsissa 18, ei ole mitään tekemistä korkeakoulujen kanssa. Kuninkaallisia akatemioita on vain Ranskassa ja Espanjassa Ruotsin lisäksi, mutta vain Ruotsin kuninkaallisessa akatemiassa on aktiivista toimintaa.


Rakennuksen ulkopuoli on saanut vahvasti vaikutteita wieniläisestä jugendista, missä on runsaasti koristeellisia julkisivuja. Julkisivu on valkoista Ekeberg-marmoria Närkestä, minkä ovat työstäneet useat johtavat kuvanveistäjät, kuten Carl Milles ja Christian Eriksson.

Arkkitehti Bruno Lilljekvist sai tehtäväkseen  vuonna 1901 peruskorjata rakennuksen. Näin Dramatenista tuli Ruotsin komein jugendtyylinen rakennus.


Dramatenista on puuttunut hissi 113 vuotta, mutta vuosi sitten ilmestyi hissi Dramatenin portaisiin, joten nyt pääsee  liikuntavammaisetkin teatteriin. Jo oli aikakin.




Kuninkaallinen  aitio



Sisääntulon aula


Marmorifoajéessa tarjoillaan juomia tauon aikana.



Oma pieni kabinetti erikoisvieraille, kuten kuningasperheen jäsenille. Täällä passaa kuninkaan ja Silvian nautiskella kaikessa rauhassa champanjaa ennen teatteriesityksen alkua ja taulolla.



Dramatenterassen on nimeltään teatterin yhteydessä sijaitseva ravintola, mutta ravintolalla on aivan oma sisäänkäynti kadulta, Nybroplan 2. Juuri nyt se on tauolla ja se avataan vasta kesän alussa 2023. Tämä terassi on yksi suosituimmista illanviettopaikoista Tukholmassa kesäkaudella.
 

Dramatenin suuren teatterisalin yhteydessä tarjoillaan juomia tauolla Marmorifuajéessa. Sieltä jostain löyty myös kahvila. 

Dramatenin bakficka/'takatasku' on nimeltään Frippe, Nybrogatan 6, missä voi ruokailla päivällisen ennen kuin teateriesitys alkaa. Vaatii pöytävarauksen! 

Dramatenin teatterin sisällä on  myös niin sanottu Lilla scenen/pienempi teatterisalis, minkä yhteydessä sijaitsee myös ravintola ja foajeessa tarjoillan juomia tauolla.