Tukholman linnan peruskorjaus

Olen aikaisemmin kertonut Tukholman linnasta, postaus osa I ja osa II ja osa III on tekeillä. 

Tässä postauskessa kerron Kuinkaallisen linnan peruskorjauksista, jotka tulee viemään 40 vuotta! Ja tulee maksamaan noin 220 miljoonaa kruunua. Mutta älkää huolestuko, sillä linnan omistaa kansalaiset ja linna, kuten muutkin 9 muuta kuinkaallista liinaakin kuuluu kansallisperinteisiin. Valtion kiinteistövirasto pitää huolen kaikista valtion alaisten rakennsuten ylläpidosta. Kiinteistövirasto vuokraa joitakin asuntoja määrtäyille henklöille, joiden on lapauduttava huolehtimaan asunnoista. Meille tulee heidän lehti.

Nykyisen linnarakennuksen on suunnitellut Nicodemus Tessin Nuorempi ja se rakennettiin alueelle sen jälkeen, kun vanha Tre Kronorin linna tuhoutui kokonaan tulipalossa 7. toukokuuta 1697. Saksi-Puola, Tanska ja Venäjä aloitti suuren Pohjolan-sodan, mikä vaati ​​valtavat ruotsalaiset resurssit, rakennustyöt pysähtyivät kokonaan vuonna 1709 ja linna avattiin vasta vuonna 1727.

Linnassa on oma kirkko ja oma seurakunta (jäseniä noin 500) sekä pappi Michael Bjerkhagen.

Jumalanpalvelukset sunnuntaisin kello 11.00 on avoinna kaikille! Kirkossa järjestetään myös musiikkitapahtumia. 

Osittain linna on avoinna vierailijoille! Voisi sanoa että suurelta osin linna on avoinna kävijöille. Näkyy olevan avoinna  kaikkina viikonpäivinä kello 10-16. 

Opastettuja kiertokäyntejä kaikkian viikonpäivinä ryhmissä on tarjolla vain englannin kielellä hieman eri aikoina eri kuukausina.  

HUOM! Suomessa näyttää olevan vääristynyttä tietoa Tukholman vaarallisuudesta. Täällä ei tarvitse pelätä!

Täällä ei ole lainkaan katujengejä jotka varastaa, riehuu tai hajoittaa paikkoja. Täällä on vain päihdejakelun juoksupoikia, jotka ajaa potkulaudoilaan viemään päihteitä ostajille. Näitä poikia ei muuten nää koskaan. Näitten päihdemyynti ketjujen välillä on kahakkaa silloin tällöin, koska kilpailu on kovaa, kyse on suurista summista rahaa,  joloin  he jopa joskus ampuvat toisiaan. Mutta ei heistä ole tavallisille kansalaisille sen surunpaa vaaraa, jos ei satu liikkumaan  päihdemyynti porukoissa.

Alkuperäinen linna Tre Kronor

Birger Magnusson/Birger Jarl syntyi noin vuonna 1210 aatelisperheeseen Bjälbossa Itä-Gotlannissa. Varhaisella pohjoismaisella keskiajalla termi "kreivi" oli arvonimi valtakunnan korkeimmalle virkamiehelle, usein kuninkaan 'oikealle' miehelle tai kuninkaan holhoojalle (jos hän oli alaikäinen). 

Aatelistitteli on kuninkaan antama palkkiotitteli kuningashuoneen palveluista, ei sen kummempi asia. Ruotsissa kuninkaat alkoivat aateloida palvelijoitaan vuodesta 1280 lähtien. Kuningas antoi myös usein maita ja mantuja sekä promeita linnoja nimittämille  aatelisille. Vain vanhin poika perii isänsä, jopa tittelinkin usein.  Ruotsissa on nykyään vielä 656 aatelissukua, jotka kokoonntuu Ritarihuoneella. 

Kreivi on alunperin korkein aatelistitteli. Jarl on ollut joidenkin miesten etunimi. Kreivi nimitystä ei Ruotsissa ole enää. Huomautan taas kerran ettei kuninkaalliset ole aatelisia, kuten moni Suomessa luulee. He saavat pitää aatelistittelinsä avioituessaan kuninkaallisen henkilön kanssa. Kuinkaallisen aviopuolisojen ei tarvitse missään nimessä olla aatelisia. 

Aateliset ovat perinteisesti kuniningahuoneen palveluväkeä, sotilaita, apulaisia ja asiantuntijoita eri aloilta. Kuninkaat antoivat aatelistittelin palkkioksi palveluista. Sitä oikeutta ei kuinkaalle ole ollut enää vuodesta 1974.

Isä Magnus Bengtsson kuoli luultavasti Birgerin ollessa pieni ja hän varttui äitinsä Ingrid Ylvan ja useiden vanhempien veljien kanssa. Monarkia oli tuohon aikaan hauras instituutio ja useat kilpailevat perheet taistelivat kruunusta.

Earl Birger tunnetaan muun muassa kansallisesta lainsäädännöstään, joka sisälsi lakeja kotirauhasta, naisten rauhasta, oikeusrauhasta ja kirkkorauhasta sekä laista, jonka mukaan sisarelle annettiin oikeus periä puolet. Birger halusi hyödyntää Ruotsin kauppaa houkuttelemalla saksalaisia ​​kauppiaita muuttamaan Ruotsiin. Tukholmassa puhuttiin yhten aikaan enempi saksaa kuin ruotsia.

Birger Jarl (kuoli 1266) rakensi 1200-luvun puolivälissä  linnakompleksin paikalle,  missä Tukholman linna nykyään seisoo. Linnan tarkoituksena oli puolustaa Mälaren-järven sisääntulo väylää. Linna koostui kahdesta osasta, korkeasta linnasta, minkä keskellä oli torni ja suurista taloustilasta. Vuonna 1330 tulipalon jälkeen linna rakennettiin uudelleen ja laajennettiin uudelleen.

Vanha linna Tre kronor joutui kestämään paljon, mukaan lukien piiritykset, kuten vuonna 1520, jolloin Kristina Nilsdotter Gyllenstierna puolusti linnaa neljä kuukautta, kun Christian II piiritti koko Tukholmaa. Kun hän luopui linnasta armahduksesta ja vapaasta lupauksesta, se päättyi, kuten tiedämme, Tukholman verilöylyyn.

Kaikki luovutusoikeuteen kuuluvat maa-alueet ovat valtion omistuksessa, jota edustaa Ruotsin kiinteistövirasto (SFV). Valtio omistaa myös linnat, lukuun ottamatta Rosendalin linnaa ja lukuisia linna-alueiden vieressä olevia rakennuksia ja tiloja.

Tukholman linna on yksi Euroopan suurimmista linnoista. Tukholman linnan peruskorjauksen on ollut käynnissä jo vuodesta 1916 lähtien ja saattaa kestää jopa 50 vuotta. Peruskorjauksista vastaa Valtion Kiinteistövirasto, jonka vastuulla on kaikki valtion omistamat rakennukset. Kuningas ei saa päätää, mutta hän saa sanoa vain mielipiteensä. Kuninkaalla ei ole koulutusta tälle alalle, eikä hänellä ole valtaakaan. Kuningas ei edes omista linnoja vaan ne kuuluu kansalle.

Linna on kulttuurisuojattu rakennus, eikä sitä saa muutella miten vaan. Tarkoitushan on varovaisesti säilyttää alkuperäinen rakennus entisellään ja tehdä uudistuksia hyvin varovaisesti ja rakennusalan sääntöjen mukaan. Tähän tarvitaan asintuntijoita alalta. Syy että linna on sälytettävä mahdolsimman alkuperäsineä johtuu siitä etetä linna on kansallinen monumentti, mikä on lailal suojattu rakennus.

Linna remontti suoritetaan yhdeksässä etapissa.

Jokainen kivi on ainutlaatuinen muodoltaan, väriltään ja pinnaltaan. Ne on mitattava, mallinnettava ja veistettävä yksitellen käsin. Se on aikaa vievää ja raskasta käsityötä. Kivi voi painaa jopa puolitoista tonnia. Mittakaava on myös lähes käsittämätön, julkisivupinta-ala on 30 000 neliömetriä. Samaan aikaan kun isot työt ovat käynnissä, linnan tulee toimia edustus-, työpaikka- ja kohdepaikkana vuosittain noin 800 000 ihmiselle. Nyt on kuitenkin päätetty ettei kuninkaallisia linnoja tulla enää pitämään avoinna vierailijoile kovinkaan usein. Päivittäisiä virailuja on  nykyään vähän. Tämä on valtion päätös säästää menoja.

Jokainen sokkeli painaa neljännes tonnin. Pelkästään tämän kokoisen kiven irrottaminen vaatii kaksi miestä ja voi kestää jopa päivän. Vasta jokaista yksittäistä osaa katsomalla saa käsityksen ja samalla ymmärryksen siitä, miksi tämä työ on niin aikaa vievää.

Linnan rakensi barokkityyliin arkkitehti Nikodemus Tessin nuorempi ja se on suunnitellut roomalaiseksi palatsiksi. Linnassa on yli 600 huonetta 11 kerroksessa, paraatihuoneet kaupungin puolella ja pienemmät olohuoneet linnan sisäpihalle päin.

Hovstaternalla on yhteensä noin 300 työntekijää, joista 53 % on naisia ​​ja 47 % miehiä. Lisäksi palkataan vuosittain useita henkilöitä määräaikaisiin tehtäviin tuntityönä esimerkiksi edustus- ja juhlaillallisten yhteyteen sekä kesäkaudella puistoihin ja katselutoimintaan. Ruotsissa on 10 kuninkaallista linnaa, museoita, kirkkoja, puistoja, kauppoja, kahviloita ja hovitallit... Linnossa on myymlät ja useissa juhalhuoneista, joista on tuloja. Kuninags ei saa uuttua tai ei hoitaa hovin taloutta vaan sitä varten on neljä nimitetyä neutraalia herraa eduskunnasta jotka huolehtii kirjanpidosta ja hovin taloudesta.  H. E. Marsalkka Fredrik Wersäll on hovin päällikkö.

Tukholman linna koostuu:

Julkisivun kokonaispinta-ala: n. 30 000 neliömetriä

Ikkunat: 972 kappaletta

Ikkunalasit: 31 600 kappaletta

Vapaasti seisovia veistoksia: 28 kappaletta

Baluster mallinuket: 717 kappaletta

Konsolivoluutit: 242 kappaletta

Julkisivukiven kokonaismäärä: n. 10 000 neliömetriä

Kipsin kokonaismäärä: n. 10 000 neliömetriä

Ikkunat ja ovet: n. 7500 m²

Kesti kauan ennen kuin saatiin päätös linnan ulkoseinien maalin väristä.

Nykyään linnassa on kolme museota:

-Kustaa III:n antiikkimuseo ja veistoksia.

-Skattkammaren/Aarrekammari, jossa on esillä muun muassa Erik XIV:n kuninkaallisia kuninkaallisia lahjoja.

-Museum Tre Kronor, mikä esittelee linnan vanhempaa historiaa.

Kuninkaallinen hautausmaa

Bernadotte gravgård/Bernadotte suvun hautakammio

Riddarholmin kirkko, Birger Jarls Torg 2, Riddarholmen

Kirkko kuuluu kuinkaalliselle hoville (HUOM! sisäänpääsymaksu!)

Avoinna joka päivä huhtikuusta-lokakuuhun kello 10-16. Talviaikaan avoinna vain sunnuntaisin.

HUOM! Kirkkoon on olemassa erihintaisia pääsylippuja.  Pelkästään kirkkoon on aikuisille sisäänpääsy 50 kruunua. Kombinaatio-pääsylippuun sisältyy myös sisäänpääsy Kuninkaalliseen linnaan!

Gravvalvet/hautaholvi, sijaitsee kirkkosalin alla, missä suurin osa Bernadotte suvun jäseniä lepää arkuissaan. Hautaholvi on kivestä holvattu tila, jota käytetään hautapaikkana, usein maan alla. Tänne valviin on aina ovet avoinna.

Tässä tuo sana gård taas kerran kummittelee, mikä tarkoittaa ihan mitä tahaansa, kuten kartanoita, pihoja, kanaloita, puutarhoja... Tuskin ruotsin kielessä on muuta sanaa kuin gård, mikä tarkoittaa useita kymmeniä eri asioita. 

Gravgård sanaa käytetään suomenruotsaisessa kielenkäytössä, mutta harvemmin Ruotsissa. Suomalaista vastine sanaa ei ole. Mutta kuninkallisten yhteydessä on gravgård sana paikallaan Ruotsissakin. Se tarkoittaa erityistä hautapaikkaa kirkkomaalla tai hautausmaalla. Usein sukuhautoja joissa on haudattu monta henkilöä samaan isoon hautaan.

Kuninkaalliset haudattiin aikaisemmin Riddarholmin kirkkoon/Riddarholms kyrkan, mikä kuuluu kuninkaalliselle hoville. Kirkko on ensisijaisesti hauta- ja muistokirkko, jota hoitavat Valtion marsalkkatoimisto ja Valtion kiinteistövirasto. Kirkkosalissa ei ole penkkejä eikä tuoleja eikä kirkossa ole alttariakaan, eikä täällä pidetä jumlanpalveluksia.

Riddarholmin kirkko on avoinna itseohjatuille kierroksille kesäkuukausina sekä erikoistapahtumien ja serafimekutsujen aikana. 

Serafimien ritarikunta (ruotsiksi: Serafimerorden) on Ruotsin korkea-arvoisin ritarikunta. Se perustettiin kuningas Fredrik I:n asetuksella 23. helmikuuta 1748. Aluksi ritarikunnan jäsenet olivat vastuussa köyhiä, orpoja ja mielisairaita auttavien laitosten valvonnasta. Jäsenet olivat tällä alalla tärkeitä henkilöitä 1700- ja 1800-luvuilla, ja auttajia palkittiin kiitoksena. 

Ritarikunnan jäsenelle (jos sitä ei vielä ole) valmistetaan aina vaakuna, joka hänen kuolemansa jälkeen ripustetaan Tukholman Riddarholmskyrkanin seinälle. 

Ritarikunnan jäsenen hautajaispäivänä kirkossa kuullaan ns. Serafimin kutsu, jolloin Riddarholmin kirkon kelloja soitetaan jatkuvasti klo 12-13. Tämä perinne kunnioittaa erittäin arvostetun vainajan muistoa. Suomen presidentit, mukaan lukien Stubb, ovat Serafim-ritarikunnan jäseniä.

Aikasemmin kirkko oli muutaman tunnin viikossa avoinna, mutta hovi säästää ja siksi useimmat linnatkin ovat nykyään lukittuja. Kävijöitäkin alkaa olla vähän.

Vuosina 1858–60 tämä mausoleumi rakennettiin  silloiselle ja edelleen hallitsevalle Bernadotte-dynastialle. Upeassa graniittisarkofaagissa Karl XIV Johan lepää, Ruotsin ensimmäinen Benrnadotte kuningas.

Arkkitehti Fredrik Wilhelm Scholander (1886–1881) on kuorin ulkoisessa suunnittelussa seurannut tiiviisti suurinta osaa kirkon vanhemmista myöhäisrenessanssin hautakuorista, joissa on kiillottamatonta tiiliä ja koristeellisia yksityiskohtia hiekkakivestä.

Maalatut ikkunat lisättiin vuonna 1888, ja niitä koristavat kansalliset ja maakuntien vaakunat sekä kuninkaalliset iskulauseet. Samaan aikaan seinämaalaukset toteutettiin teksteillä, mitkä kuvaavat dynastian ensimmäisen hallitsijan, Karl XIV Johanin, uraa ja kuninkaallisia tekoja. Kuningas Karl XIV Johan lepää monumentaalisessa sarkofagissa. Älvdalenissa sijaitsevan graniitista valmistetun sarkofagin valmistuminen kesti kahdeksan vuotta.  Sarkofagi painaa noin 15 tonnia. 

Kuningatar Désirée (1777–1860), Karl XIV Johanin vaimo, lepää sarkofagissa keskellä lattiaa. 1910-luvulla seinien ympärille lisättiin kalkkikivisarkofagit, joissa neljä kuningasta ja heidän kuningattarensa nyt lepäävät. 

Kuninkaallinen hautausmaa on Ruotsin kuningasperheen jäsenten hautausmaa. Se sijaitsee Karlsborgin saarella Brunnsvikenissä Hagaparkenissa, Solnan kunnassa. Se sijaitsee Kuninkaallisessa kansallisessa kaupunginpuistossa. Bobergin suunnittelema silta ja hautausmaan sisäänkäynti, näkymä Hagaparkenista.

Bussipysäkki Haga Södra: 515, 516 (lähtee Serges Torgetilta), 519, 591, 592, 595 ja 599. Bussipysäkin vieressä on parkkipaikka! Kävellen keskustasta on hieman liian pitkä ja hankala matka loppupäässä suunnistaa, koska siellä on useampi polku siihen suuntaan. Alueella on opastauluja.

Kuinkaallisella hautausmaalla,osoitteessa:Karlsborg, Hagaparken, Solna, pääsee käymään kuka vaan. 

Kuninkaallinen hautausmaa on avoinna yleisölle touko-elokuussa, muina aikoina vain torstaisin klo 13.00-15.00, lukuunottamatta joitakin erityisiä aukioloaikoja, kuten nyt prinsessa Birgitan hautajaisten jälkeen... Kesäaikaan ehkä tullan pitämään avoinna useamminkin! Kannattaa etukäteen ottaa selvää aukioloajasta!

Kuninkaallisen perheen aloitteesta Hagaparkeniin/Hagan puistoon,  rakennettiin hautauspaikka noin vuonna 1920. Siellä ovat Gustaf VI Adolf ja hänen kaksi puolisonsa, kruununprinsessa Margareta ja kuningatar Louise, sekä kuninkaan vanhemmat prinssi Gustaf Adolf ja prinsessa Sibylla. Prinssi Bertil ja prinsessa Lilian sekä prinssi Carl ja prinsessa Ingeborg on myös haudattu tänne. Nyttemmin myös prinsessa Brigitta.

Heidän muistokseen Riddarholmin kirkon ns. Hagan muuri järjestettiin vuonna 1979, serafikilvet Lisa Erikssonin pronssisen kohokuvion alla. Kuninkaallinen hautapaikka sijaitsee Brunnsvikenin niemellä ja on useiden Bernadotte-suvun jäsenten viimeinen leposija.

Kruununprinsessa Margareta (1882-1920)

Prinssi Gustaf Adolf (1906-1947)

Prinssi Carl (1861-1951)

Prinsessa Ingeborg (1878-1958)

Kuningatar Louise (1889-1965)

Prinsessa Sibylla (1908-1972)

Kuningas Kustaa VI Adolf (1882–1973)

Prinssi Bertil (1912-1997)

Kreivi Sigvard Bernadotte (1907–2002)

Prinssi Carl Bernadotte (1911–2003)

Kreivi Carl Johan Bernadotte (1916–2012)

Prinsessa Lilian (1915–2013)

Prinsessa Kristine Bernadotte (1932–2014)

Kreivitär Gunnila Bernadotte (1923–2016)

Tänne tullaan hautaamaan myös Carl Gustav ja Silvia ja melko varmasti myös heidän jälkikasvunsakin.

Tänne Hagan kuinkaalliselle hautausmaalle pääsee helpoiten kun ottaa bussin 515 tai 516 ja jää pois kyydistä Haga södran pyskäkillä ja siitä kävelytietä pitkin oikealle koko matkan hautausmaalle (noin vajaat 500 metriä). Alueella on opastekylttejä. Tämä hautausmaa on pieni niemi Brunnsvikenin lahdessa, missä lepää vain kuninkaallista Bernaotten sukua. 

Omalla autolla voi ajaa Sveavägeniä pojoiseen päin, mutta kääntyä ajoissa oikealle Annerovägenille ja Haga Södran ilmaiselle parkkipaikalle Annerovägenillä. Saman tien varressa on bussipysäkkikin. Silja linjan satamasta voi lähteä E20-tietä pohjoiseen päin ja kääntyä sitten ajoissa Annerovägenille.

HUOM! Suomessa on saatu näköjään väärä kuva Tukholman rikollisuudesta. Täällä ei ole katujengejä lainkaan, poikajengejä jotka norkoilee kaduilla ja häiritsee ohikulkijoita, varastelee ja rikkoo paikkoja. Myymälöissä varastelevat ovat melkein aina päihteiden käyttäjiä. 

Syy katujengien poissaoloon on se että päihdemyynti ja -jakeluketjujen juoksupojat ampuu silloin tällöin toisiaan.  Tämä

on syy miksi tavispojat ei norkoile kaduilla ja kujilla. Taviksille ei kuitenkaan ole suurta vaaraa. Täytyy olla erittäin huono tuuri jos sattuisi olemaan paikalla missä nämä päihdejakelu-pojat ampuu toisiaan. Pojat liikkuu yleensä enempi iltaisin kun he kuskaa tilattuja päihteitä ostajille.

Kyllä tänne voi tulla, ei tarvitse pelätä. Yleensä tapot ovat puolta harvinaisempia  Ruotsissa kuin Suomessa ja ne ovat jopa huomattavasti vähentyneet puolella sitten vuoden 1970. Melkeinpä  on suurempi vaara on että sota syttyy. Ampumiset loppuivat melkein tyystin kun päihdejakeluketjujen johtohenkilöt pakenivat Ruotsista.

Varastelua harjoittaa osa päihteiden käyttäjäjistä, mutta hekin varastaa melkein vain myymälöistä. Taskuvarkaita tietysti esiintyy jonkin verran siellä missä ihmiset jonottaa tai parveilee.

Prinsessa Birgitan hauta, misä on tilapäinen risti kunnes hautakivi on valmis. Ikävä kyllä ristsiin on laitettu vahingossa Birgitalle 10 vuotta lisää ikää.

Pitäisi olla 1937-2024

Hammarbybacken

Hammarbybacken, Hammarbyhöjden

Hammarbybackenin sisäänkäynti ja pääsisäänkäynti sijaitsevat Hammarby Sjöstadissa, mäen juurella lähellä Sickla kajen aluetta, mikä kuuluu Tukholman kaupunkiin tai nykyään kuntaan, koska kaupunki nimitystä ei Ruotsissa enää ole. 

Helpoin tapa päästä sinne on bussilla 74 tai bussilla 96 Sickla kajin pysäkille, Lungnets Allé, tai raitiovaunulla 30 ja kävellä sitten viimeinen lyhyt matka mäen juurelle ja hisseille, josta myös kesäkiipeilypuiston lähtöpiste löytyy.

Hammarbybacken (hiihtokeskus) on pääosin keinotekoinen mäki Björkhagenin kaupunginosassa Etelä-Tukholmassa. Mäki sijaitsee erittäin keskeisellä paikalla. Täältä on noin 1,5 kiloimetriä lähimälle metroasemalle Gullmarsplanilla.

Hyppyrimäki vihittiin käyttöön jo vuonna 1919 ja alppihiihtokeskus avattiin vuonna 1990. Tukholman talvi on erittäin lyhyt ja vähäluminen, joten mäkeä on pakko keinolumittaa. 

Nykyään alue on myös keäskäytössä. Mäki on tällä hetkellä 93,5 metriä merenpinnan yläpuolella ja sitä käytetään hiihtokeskuksena ja kesäaktiviteetti alueena.

Sisävesialueen lauttalaituri Lumabryggan.

Mäen kupeeseen on syntynyt uusi asuintaajama Södra Hammarbyhamn. Tai paremminkin vanhan asutuksen keskelle  on kasvanut runsaasti uutta.

Hammarbyhöjdenin alueella on vanhempaa asuinaluetta, mikä rakennettiin vuosina 1937-1939. Hammarbyhöjden on erittäin suosittu asuinalus, rauhallinen ja viihtyisä.

Sickla kanavan itäpuolella sijaitsee Sickla niminen asuintaajama, missä on valtavan suuri ostoskeskus Sickla.se, mikä on kokonaisen kortteliston kokoinen.  Ostoskksuken on usita sisäänkäyntejä, mutta julkisilla kulkuneuvoilla, raitiovaunulla ja busseilla 401 ja 469 pääsee ostoskeskuksen eteen. Pysäkin nimi on Sickla Station.

Sicklasjönin länsipuolella sijaitseva pieni metsäinen kukkula kohosi alun perin 55 metrin korkeuteen merenpinnasta. Jo vuonna 1919 Djurgårdens IF rakensi tänne hyppyrin, jota käytettiin kansallisissa kilpailuissa. Hammarbyn hyppyrin hyppyennätys oli 63,5 metriä, mikä oli 13 metriä yli suositellun 50 metrin hyppypituuden.

Vuoden 1951 Ruotsin mäkihypyn mestaruuskilpailujen yhteydessä rakennettiin suurempi hyppyri, jota alettiin tuolloin kutsua Hammarbybackeniksi. Vuoden 1955 täällä pidettyjä hiihtokisoja varten lunta piti tuoda Östersundista ja Dalarnasta, ja se kuljetettiin paikalle junalla ja palomiehet kantoivat sitä koreissa ylös vuorelle.

1960-luvulla kiinnostus mäkihyppyä kohtaan hiipui alppihiihdon eduksi. Vuonna 1966 rakennettiin ensimmäinen hiihtohissi, ja 1970-luvulla omistaja, Tukholman kaupunki, keskusteli laitoksen laajentamisesta ja kehittämisestä. 

Ensimmäinen merkittävä korotus tehtiin vuonna 1983 muun muassa Globenin rakentamisesta peräisin olevalla kaivetulla materiaalilla, jossa käytettiin yli 800 000 kuutiometriä. Korkeus oli tuolloin 87,6 metriä. 

Uuteen mäkeen asennettiin kaksi hinaushissiä, joiden kapasiteetti oli 2 x 1200 ihmistä tunnissa. Sen lisäksi rakennettiin  matalapaineinen lumitykkijärjestelmä, rata sai valaistuksen, huoltorakennus kioskeineen, wc:t, lämmityskoppi sekä autotalli ja työpajarakennus.

Kesällä 2007 Hammarby Sjöstadia sai täytemateriaalia, mikä nosti huipun nykyiseen 93,5 metriin. Kesä- ja syyskuukausina Hammarbybacken tarjoaa muita aktiviteetteja, kuten maastopyöräilyä alamäkeen laskettelua ja maastojuoksua.