Järnpojken ja suomalainen seurakunta

Suomalainen kirkko

 Avoinna ainakin sunnuntaisin kello 11.00, jolloin pidetään jumalanpalvelus

Erilaista toimintaa ja tapahtumia järjestetään ympäri Suur-Tukholmaa

Suomalainen kirkko sijaitsee Slottsbackenilla, Tukholman linnan vieressä, Gamla Stan'issa. Alunperin kirkon nimi oli Fredriks kyrka/Fredrikin kirkko. 

Fredrik I oli Ruotsin kuningas vuosina 1720-1751. Hänen siviilinimensä oli Friedrich av Hessen ja hän oli saksalaista alkuperää. Hän onnistui saada ruotsalainen prinsessan Ulrika Eleonora vaimokseen. Ulrikasta tuli valtaapitävä kuningatar isänsä kuoltua, mutta hän luovutti vallan miehelleen, joka kruunattiin kuninkaaksi.  

Huhuttiin että Fredrikin valtaannousun takana olisi ollut salaliitto.Fredrik kuoli jätämättä jälkeläisiä. Juuri ennen kuolemaansa kuningas hävisi sodan Venäjää vastaan ja Ruotsi menetti Liivinmaan, Viipurin, Viron ja Käkisalmen läänit. Rauhassa sovittiin että Ruotsin kruununperijäksi nousisi saksalainen prinssi Adolf Fredrik. Mutta Ruotsissa olisi haluttu että tanskalainen prinssi Fredrik V olisi noussut valtaan.

Tämä Suomalaisen suerakunnan kirkkorakennus oli alun alkaen Lilla Bollhuset/ Pieni Pallotalo, jossa kuninkaalliset kävivät pelaamassa pallopelejä. Luultavasti tennistä. Suomalainen kirkko tehtiin pallotalosta vuonna 1725.

Tukholman suomalaisella seurakunnalla  on pitkä ja tapahtumarikas historiansa. Kuningas Gustav Vasan uskonpuhdistus 1500-luvulla sai aikaan sen että Tukholman suomalaiset saivat dominikaanisen kirkon omaan käyttöön. Uskonpuhdistushan tarkoitti sitä että kuningas kielsi katollisen uskonnon, katolliset kirkot ja luostarit. Joten katolisista kirkoista tehtiin luteraanikirkkoja.  Katollisen kirkon vaikutus jatkui silti kaan.

Svartbrödraklostret eli Stockholms konvent oli dominikaanein luostari. Gamla Stanista Svartmanagatanilta johti kulku luostariin. Jos haluaa käydä katsomassa luostarin rippoetä niin sinne pääsee Södra Benckebrinken 4, Gamla Stanissa. Ota yhteys  Stockholms medeltidsmuseum, niin he opastaa.

Lokakuussa vuonna 1533 järjestettiin ensimmäinen suomenkielinen luterilainen jumalanpalvelus entisen dominikaanisen luostarin kirkossa.Tämä tapahtui noin kymmenen vuotta aikaisemmin kuin vastaava Turussa. 

Se oli Tukholmassa, missä suomalaisen kirkon palvelut aloitettiin ja Suomen kielestä tuli virallinen kieli. Painettiin ensimmäinen suomalainen kirja Amund Laurentin painotalossa Själagårdsgatan 13 Gamla stanissa/Vanhassa kaupungissa. Vuonna 1543 painettiin ensimmäinen ABC kirja, vuonna 1544 rukouskirja ja vuonna 1548 Uusi testamentti suomeksi ensimmäistä kertaa. Kirjat käänsi suomeksi uskonpuhdistaja Mikael Agricola.

Kuningas Kustaa Vaasa halusi purkaa dominikaanisen luostarin ja käyttää tiilet kaupungin linnoituksiin. Suomalaiset joutuivat siirtymään kylän kirkkoon, nykyiseen Suurkirkkoon/Storkyrkan. Suomalaiset saivat oman papin Martinus Olain, jota kutsuttiin Herra Martiksi. Hänen suurin käännöstyönsä oli käännös kuningas Kristofferin "Koodi maan laeista".

Kuningas Juhana III suosi suomalaisia. Kun hän näki, miten ahdas kylän kirkko oli kun suomalaiset joutuivat siellä pitämään jumalanpalveluksiaan, niin hän antoi heille saksalaisten Pyhän Gertrudin kiltatalon käyttöön. 

Vuodesta 1576 on Suomen kirkkokunnalla ollut oma seurakunta. Sen ensimmäinen virallinen kirkkoherra oli Canutus Martini Carelius. Suomen seurakunta oli alkuun viisi vuotta kaksikielinen, mutta vuodesta 1600 lähtien seurakunta oli vain suomenkielinen.

Juhana III:n kuoleman jälkeen otti Sigismund vallan ja hänen jälkeensä Kaarle IX. Saksalaiset onnistuivat pakottamaan suomalaiset luopumaan yhteisistä tiloista vuonna 1607 ja pakottamaan suomalaiset siirtymään franciskaaniluostarin kirkkoon, nykyiseen Riddarholmin kirkkoon, mikä on nykyään Ruotsin hovin omistuksessa. Suomalaisille luvattiin rakenteilla oleva Pyhän Jakobin kirkko, mutta lupausta ei koskaan täytetty.

Suomalainen seurakunta sai taas jakaa Riddarholmin kirkon toisen seurakunnan kanssa. Suomalaiset joutuivat pitämään jumlanpalveluksensa aaamulla kello viisi. Ensimmäinen painettu suomalainen teos ilman raamatullista pohjaa oli nimeltään "Yxi historia Hierusalemin surkiasta höwistöxest". Sen käänsi suomeksi Thomas Georgii, kirkkoherra 1618-1632. Jacobus Collinus, joka oli kirkkoherrana 1665-1670, oli yritteliäs henkilö ja alkoi rakentaa omaa kirkkoa suomalaisille vuonna 1667 paikalle, missä nykyään seisoo Ruotsin hallitusrakennus. Rahat loppuivat ja hanke ei koskaan toteutunut. 

Collinuksen toimesta alettiin pitämään kirkonkirjoja vuonna 1664. Suomalaiset syrjittiin monella tapaa. Kirkkosaliin piti saada kattokruunu koska muuten ei ollut lainkaan valoa kirkkosalissa. Seurakuntalaiset saivat yhdessä kustantaa kattokruunun kustannukset. Kattokruunu roikkuu  nykyään  lähinnä alttaria ja on yksi kirkon kolmesta kattokruunusta. Kun Tre Kronor linna tuhoutui tulipalossa vuonna 1697 tuli myös Ruotsin hovi Riddarholmin kirkkoon ja näin suomalaiset joutuivat taas kerran väistymään tieltä.

Useimmat suomalaisista asui 1700-luvun alussa Södermalmilla. Suomen seurakunta sai käyttää Katarinan kirkkoa jumlanpalveluksiinsa. Vuodesta 1600 oli monet suomalaiset haudattu Katarinan kirkkomaahan. Vuonna 1723 paloi Katarinan kirkko ja se tarkoitti taas kerran muuttoa muualle. Blasieholmenilla sijainneesta pienestä varuskuntakirkosta, Tollstadiuksen kirkko, tuli Suomalaisen seurakunnan viimeinen pysähdyspaikka. Andreas Mennander oli siihen aikaan kirkkoherra. Hänen poikansa Karl Fredrik Mennanderista tuli ensimmäinen suomalaissyntyinen arkkipiispa, joka on noussut Ruotsin piispan istuimelle.

Vuonna 1725 täyttyi lopullisesti suomalaisten odotukset. Suomalainen seurakunta osti Lilla Bollhuset omaksi kirkokseen. Vuosisatojen huutolaiskausi päättyi. Johannes Forsskåhl sai kunnian kirkkohankkeesta. Hän kytki kirkkohankkeen tueksi valtakunnan tärkeimpiä suomalaissyntyisiä miehiä, joista merkittävin oli seurakunnan suojelijaksi ja patroonaksi kutsuttu kansliapresidentti Arvid Horn. Avuksi tuli myös  kuninkaanlinnan yli-intendentti, suomalaissyntyinen Carl Fredrik Adelcranz, joka suunnitteli alttariasetelman.

Vuonna 1739 tuli Tukholman suomalaisesta seurakunnasta "Suomen kansallinen kirkko" ja kuningas päätti vuonna 1741, että Ruotsin kirkon Jumalanpalveluja pidetään joka sunnuntai, suomalaisten jälkeen. Sittemmin Tukholman suomalainen seurakunta oli kaksikielinen. 

Vuonna 1747 kirkkohallitus valitti, että suomalaisilta lapsilta puuttui koulu. Mutta suomenkielisiä opettajia oli paljon. Vuonna 1747 oli yhteensä 107 suomalaista luokan opettajaa. Vuonna 1775 Tukholmassa oli suomalaisessa seurakunnassa noin 1400 jäsentä.

Marsalkka Axel von Fersen, joka myöhemmin surmautti suomalaisia merimiehiä halusi rakentaa tuomioistuimen suomalaisen kirkon paikalle. Sota tuli siihen väliin ja muut huolet.

Pikkuvihan jäkeisinä vuosina, vuoden 1743 jälkeen, sai seurakunta uusia jäseniä kun suuret virkamies- ja saaristolaisjoukot pakenivat Tukholmaan. Pian heistä useimmat kuitenkin palasivat takaisin kotikonnuilleen. 

Vuodesta 1693 oli suomalaislapsilla oma suomenkielinen koulunsa mutta 1700-luvun puolessa välissä puuttui taas koulu. Opettajia oli kuitenkin yli sata.

Vuosi 1806 oli vaarallinen vuosi, koska suomalaiset merimiehet tappoivat valtakunnan marsalkan Carl von Fersén'in. Von Fersén nimittäin halusi rakentaa kirkon paikalle  kuinkaalliselle hoville varastorakennuksen. Kirkoa pidettiin linnan mäen rumentajana, ja seurakunnalle ehdotettiin kirkon paikan vaihtoa. Kansa nousi ehdotusta vastaan, samalla syttyi Suomen sota ja kansa sai muuta ajateltavaa.

Ruotsi hävisi sodan ja menetti Suomen. Ruotsille tämä oli suurin nöyryytys mitä Ruotsi on koskaan saanut kokea. Mitään se suurenpaa nöyryytystä ei Ruotsi ole koskaan kokenut. Se jätti niin syvän haavan ruotsalaisten itsetuntoon, että siitä ei olla selvittyy vielä tänäkään päivänä. 

Samasta syystä kansallisaate on häveliästä Ruotsissa. Ruotsissa ei kertakaikaikkiaan saa luulla olevansa jotain. Kansallisuuden korostaminen on ruotslaisten mielestä erittäin rumaa, ja sivistymätöntä. Kaikesta huolimatta on Etelä Ruotsissa, Skånessa, mikä on kuulunut Tanskaan, on alkanut kansallisaate saada jalansijaa ja sitä ei Tukholmassa katsota sormien lävitse. Ruotsalaiset jäävät täysin sanattomiksi kun he esimerkiksi sivusta seuraavat suomalaisten kansallisaatteen nousua nykypäivänä. Ruotsalaiset pyörittävät vain päätään ja mykistyvät.

Mutta sotaa pakeni moni Tukholmaan.  

Vuonna 1846 valittiin Pehr Olof Wikström kirkkoherraksi. Hän oli ensimmäinen kolmesta tornionlaaksolaisesta, jotka on valittu yleiskokouksissa kirkkoherroiksi. Se oli historiallinen hetki, kun Suomen yleiskokouksessa vuonna 1861 valittiin nainen Ruotsin kirkon ensimmäiseksi kanttoriksi. Hän oli nimeltään Elfrida Andrée. 

Ruotsin hallitus suunnitteli vuonna 1896 ottaa Suomen kirkon maa-alueen ja rakentaa toimistorakennuksia tontille. Seurakunnalle tarjottiin 340 000 SEK. Suunnitelma kaatui seurakunnan vastustukseen.

Suomen sisällissota vuonna 1918 näkyi myös seurakunnan elämässä. Jopa suurempi vaikutus kuin toisen maailmansodan jälkeen, kun suuri määrä sota lapsia tuli Ruotsiin ja Tukholmaan. Suomalaisten kirkko toimi keskipisteenä ja välittäjänä.

Sodan jälkeen seurakuntalaisten määrä lisääntyi. Vuonna 1950 seurakunnassa oli 5835 jäsentä ja muutamaa vuotta myöhemmin jo 8397. Todellinen massa muuttoliike tapahtui vuosina 1969-1970, jolloin seurakunta kasvoi yli 20000. 

Paul Öhrnberg valittiin uudeksi kirkkoherraksi vuonna 1969. Vuonna 1971 seurakunta osti merenrannalta kesämökkejä ja leirikeskuksen. Samana vuonna vietettiin kirkon 250 vuotisjuhlaa kuninkaan läsnäollessa.

Vuonna 1983  oli kulunut 450 vuotta siitä kun Tukholmassa tarjottiin ensimmäiset suomenkieliset palvelut. Ruotsin kuningasparin sekä Suomen ja Ruotsin arkkipiispat olivat niiden joukossa, jotka osallistuivat juhlallisuuksiin. 

Vuonna 1986 valittiin Urpo Kokkonen kirkkoherraksi. Hän oli edustajakokouksen ensimmäinen kantasuomalainen kirkkoherra. 

Vuonna 1992 otettiin Ruotsissa käyttöön laki ei-alueellisista seurakunnista, mikä koski myös Suomen seurakuntaa Tukholmassa. Toisin sanoen jokainen saa kuulua lain mukaan ihan mihin kirkkoon haluaa asuinpaikasta huolimatta, tai ei mihinkään. Tämä pitää vieläkin paikkansa. Tämä on yksi niistä monista seikoista, missä Ruotsi on matkinut Italiaa. 

Vuonna 2004 valittiin Virva Nyback kirkkoherraksi. Hänestä tuli seurakunnan ensimmäinen naispuolinen kirkkoherra. Vuoden 2010 alusta seurakunnan alue laajeni käsittämään koko Tukholman hiippakunnan. Vuodesta 2014 seurakunnan kirkkoherra on Jukka Laari.

Bollhustäppan kuja

Suosittelen kiertämään kirkon kulmauksen ympäri (pääsisäänkäynnin edustalta oikealle) Bollhustäppan kujaa ja menemään kirkon taakse kauniille pihalle, Bollhusplanille, ja käydä tervehtimässä pientä "Rautapoikaa".

Seuraavalta poikkikadulta, Trädgårdsgatan, on myös portti tälle sisäpihalle.

Bollhusplan kirkon takana

Kirkon yhteyteen tehtiin seurakuntatilat, kirkkoherranvirasto ja henkilökunnan työhuoneet. Tämä piha täällä kirkon takana on erittäin rauhallinen ja viihtyisä.

Taiteilija Liss Eriksson on valmistanut tämän Järnpojken/rautapojan, tai pojan joka taiteilijan mukaan katselee kuuta.

 Todellisuudessa rautakpoika on todellakin pieni.

Rautapoika istuu tuossa puun alla, oikealla puolella.

 Rautapojalle kudotaan myssyjä ja kaulaliinoja talviaikaan

Turistit ja vierailijat heittävät kolikoita ja makeisia sun muuta rautapojalle. Poikaa taputetaan ja silitetään päälaelle. Kaippa ne seurakunnan työntekijät keräävät rahat talteen ja jakavat ne hyväntekeväisyyteen. 

Oikeastaan tällä Rautapojalla ja seurakunnalla ei pitäisi olla mitään yhteistä. Se vaan sattui niin että taiteilija Liss Eriksson aivan sattumalta valitsi tämän rauhallisen pihan Rautapojalle. Voi olla että Liss on asunut jossain näistä läheisistä rakennuksista. 

Rautapojan on Liss Eriksson vesitänyt niitten poikien muistoksi jotka tässä Skeppsbronilla, Gamla Stanin rantakadulla, kantoivat työkseen rautamalmia. Siihen aikaan käytettiin lapsia työvoimana. Rautapoika valmistui vuonna 1954, mutta Rautapoika asetettiin tälle sisäpihalle vasta vuonna 1967. Liss kuoli vuonna 2000. Hän ehti veistämään monen monta patsasta elämänsä aikana.

Venäläinen opas tässä esittelee Rautapoikaa.

Rosersbergs slott

Rosersbergs slott, Slottsvägen 203, Rosersberg, Märsta

Tukholmasta Märstaan kulkeva paikallinen sähköjuna Rosersbergin asemalle. Rautatieaseman ympärillä sijaitsee pieni asuinalue nimeltä Rosersberg. Paikallisliikenteen matkalippu kelpaa junaan. 

Rosersbergin linna on yksi kymmenestä kuninkaallisesta linnasta, ja ehkä se vähiten muistettu ja tunnettu, mutta se on linna, jossa kaikki on niin kuin aina on ollut. Rosersbergin linnnassa on aika pysähtynyt. Linna sijaitsee Mälaren järven rannalla. Rosersbergin asemalta on noin reilu kilometrin matka linnaan.

Skånelaholms slott, Skånelaholm 121, Rosersberg

Rosersbergin asemalta itään päin sijaitsee toinen linna nimeltä Skånelaholms slott. Linna kuuluu Kungliga Vitterhetsakademien omistukseen. Nimitys vitterhet tulee islannin kielestä ja sitä käytettiin ennen vanhaan eräänlaisena nimityksenä yleissivistyksen koulutuksesta hienommissa piireissä. 

Skånelan kirkko

Linna sijaitsee Skånela nimisellä alueella jossa ei juuri rakennuksia näy mutta siellä on kuitenkin kaunis vanha kirkko ja suuri maatila sen lähettyvillä. Skånelaholms linna sijaitsee Fysinge nimisen järven rannalla. Fysingeä pitkin pääsi aikoinaan Mälaren järvelle ja Itämerelle saakka. Skånelan kirkko valmistui 1180 kruunun maille.

Panoramakuva 1, panoramakuva 2 ja panoramakuva 3.

Kirkko on avoinna lauantaisin ja sunnuntaisin kello 12-16, elokuun 19 päivään saakka. Skånelan kirkko ja Skåneholmin linna sijaitsevat Fysingen järven itäpuolella. E4:n Eurooppatieltä on ajetteva järven ohitse ja sen jälkeen käännyttävä oikealle.

Rosersbergin asuinalueen ja aseman kohdalla, toisella puolella E4:n tietä sijaitsee Stöms gård/Srömsin kartano. Kartano sijaitsee luonnonreservaatin  ja lintujen suojelualueen keskellä.

Fysingen järvi on nimittäin lintujärvi numero yksi Tukholman alueella. Kartanon omistaa Wallstanäs AB ja Peter Saarikoski ja Eva Pettersson vuokraavat sitä. Kartanoon kuuluu kaksi asuintaloa ja kaksi kesämökkiä, joita vuokrataan pitemmällä ajalla. Kartano omistaa myös kahvilan josta on hienot näköalat Fysingen järvelle. Kahvila on toki avoinna vain kesäaikaan sunnuntaisin toukokuusta elokuuhun kello 10.00-16.00. 

Skånelaholmin linna kuului 1200-luvulla Magnus Ladulåsille/ Mauno Ladonlukolle, joka sittemmin möi linnan Sko klosterille. Sko kloster sijaitsee pohjoisenpana erittäin kauniilla paikalla ja koko linnan ympäristö on aivan satumaisen idyllistä. Siellä sijaitsee vieläkin Sko klosterin nunnaluostarin upea kirkko. Nimitys Sko kloster on muuttunut myöhemmin Skoklosteriksi. Kerron siitä enempi Skoklosterin linnan yhteydessä. Niin linna kuin luostarin kirkkokin ovat nähtävyyksiä.

Skånelaholmin linnan puisto on avoin kaikille vuodet ympäri. Linnaa näytetään kesäaikaan.

Tällä alueella sijaitsee useampiakin linnoja ja herraskartanoja ja luonnollisestikin useita vanhoja erittäin kauniita tyhjän panttina seisovia vanhoja kirkkoja. Ongelma on se etteitäällä asu enääjruu väkeä krikkojen lähettyvillä. Harva turistikaan psyähtyy ohikulkiessaan. Kirkkojen ovet ovat visusti lukossa.

Tukholman ympäristössä  on vaikka kuinka paljon linnoja ja herraskartanoita. Tietysti myös pieniä vanhoja kirkkoja jotka on rakennettu jo 1100-1200 luvuilla. Useimpiin näihin linnoihin, kartanoihin ja kirkkoihin ei ole mahdollista päästä sisään. Kartanot ovat yksityisomistuksessa ja kirkkoja näytetään vain silloin tällöin. Isommilla paikkakunnilla sijaitsevat kirkot ovat yleensä avoinna ainakin sunnuntaisin, ja usein myös kesäaikaan. Nykyään on yritetty keksiä kaikenlaisia keinoja jotta saataisiin kävijöitä kirkkoihin. Osa kirkoista on myyty vaapakirkoille, jotkut annettu jonkin maahanmuuttajaryhmän käyttön heidän omaksi kappeliksi. Sitten on kirkkoja jotka ovat kulttuurimerkattuja ja -suojattuja, joita ei saa myydä, hajoittaa eikä myydä.

Inventoinnin jälkeen on Ruotsin kirkolla, joka ei kuulu valtiolle, 3338 kirkkoa omistuksessaan ja niistä 2931 on kulttuurisuojattua. Ruotsin valtio, Riksantikvarieämbetet, maksaa Ruotsin kirkolle ns kirkkoantikvaarista tukea, josta sovittiin silloin kun valtio ja kirkko erosivat toisistaan. Niillä varoilla saa korjata ja ylläpitää kirkkorakennuksia, mutta ei maksaa muita kuluja. 

Kultturisuojattuja kirkkoja ei ole hajoitettu, eikä myyty, mutta joitakin on lukittu, koska se maksaisi aivan liikaa kunnostaa kaikki huonossa kunnossa olevat vanhat kirkot. Noin puolet kirkoista on normaalissa käytössä.  Valtio, siis kansalaiset, maksaa vuosittain 1,9 miljardia kruunua kirkolle varoja kirkkojen ylläpitoon. Voi siis sanoa että veronmaksajat kustantavat kirkkojen ylläpidon, ainakin osittain, joten mielestäni olisi kohtuullista että kirkkoihin pääsisi useammin myös sisään. 

Saaristolaiva M/S Evert Taube kulkee kesäaikaan Mälarinjärveä pitkin Sigtunaan ja se poikkeaa myös Rosersbergin linnan laiturissa. Samalla reissulla saa vierailla myös Skogsklosterin linnassa oppaan kanssa. Kiertokäynti oppaan mukana Rosersbergin linnassakin. Laivassa on kahvila ja ravintola ja täydet oikeudet. Matkan hinta on 455 kr ja reissu kestää 8,5 tuntia. Opas seuraa kaiken aikaa mukana.

Rosersbergin linnan linnakirkko sijaitsee kaakkoissiivessä ja sen kulttuurihistoriallinen arvo on suuri. Puutarhasiipi linnan kappeliineen oli alun perin tarkoitettu galleriaksi. Nykyään tämä kappeli toimii vihkitoimituksia varten.Linnassa sijaitsee hotellikin! Kuinkaallisista linnoista on suuria hoitokuluja, mutta niistä on myös tuloja. Linnoja ei kuningasperhe omista, vaan valtio. Linnat ovat kansalaisetn yhteisomaisuutta.

Rosersbergin linna on ehkä kuninkaallisen hovin linnoista kaikista vähiten tunnettu. Täällä linnan alueella sijaitsee ampumakoulu, väestönsuojelulaitos ja pelastuslaitos. Valtion kiinteistövirasto on vastuussa tästäkin valtion omistamasta linnasta kuten kaikista muistakin hovin linnoista. 

Nyt lopultakin  itse aiheeseen...

Gabriel Bengtson Oxenstierna af Korsholm och Wasa, (Gabriel Pentinpoika Oxenstierna), Korsholmin linnan kreivi, rakennutti Rosersbergin linnan 1600-luvulla itselleen kun hän sai valtionveromestarin viran kuninkaalta. 

Korsholm sijaitsi Suomen puolella mutta Gabriel Bengtson Oxenstierna asui suurimman osan elämästään Ruotsin puolella. Hän kuoli Vallentunassa noin 5 km Tukholman kekustasta pohjoiseen ja noin 10 km itäänpäin Rosersbergistä, Lindholmen kartanossa.Luultavasti kuningas Gustav Vasa syntyi Linndholmenin kartanossa. Siellä on pystytetty muistokivi niin Gustav Vasan kuin Gabriel Bengtson Oxenstiernan kunnaksi.

Gabriel Bengtson Oxenstierna kutsui linnaa nimellä Tre Rosor, joka viittasi hänen äitinsä aatelis-sukunimeen Tre Rosor. Oxenstiernat uusrakennuttiviat linnan arkkitehti Nodemus Tessin nuoremman suunnitelmien mukaan ja linnan yhteyteen suunniteltiin upea barokkipuutarha, minkä vertaista ei Tukholman alueella ollut siihen aikaan.

Hänen serkkunsa kreivi Axel Gustafsson Oxentierena af Södermöre oli yksi Ruotsin historian merkittävimpiä herroja 1500-luvulla. Hänen valtansa nousi pikkku hiljaa ja korkeimillaan se oli kun hän toimi valtionkanslerina. Hänen isänsä puolestaan Axel Gabrielsson Oxenstierna toimi valtioneuvoksena.

Oxenstiernat olivat alunperin smålantilaista sukua ja yksi Ruotsin vanhimmista aatelissuvuista. Sukuun syntyi useita haaroja.

1700-luvulla sai kuningas Adolf Fredrikin ja kuningatar Lovisa Ulrikan toinen pojista, prinssi Karl, Rosenbergin linnan omakseen, vaikka hän oli vasta neljätoistavuotias. 

Kun Karl herttua meni naimisiin erittäin arvovaltaisen kuinkaallisen prinsessan Hedvig Elisabet Charlotta Holstein-Gottorpin kanssa pantiin taas kerran uuskorjaukset pystyyn. Karl herttuaan isäkin kuninags Adolf Fredrik oli tästä mahtavasta suvusta. 

Holstein-Gottorp suku on ruhtinaallinen suku, mikä on yksi tanskalaisen Oldenburgin kuningassuvun sukuhaara. Fredrik I af Danmark, Adolf af Holstein-Gottorpin poika, sai periä Holstein-Gottorpin ja näin hänestä tuli Tanskan ensimminien kuningas ja samalla Hostein-Gottorpin suvun kantaisä ja Oldenburgin suvun kreivi. 

Nykyinen valtaa pitävä Tanskan kuningatar Marghrethe II on suorassa linjassa jälkeläinen tälle Fredrik I af Danmark'ille. Siis aivan hyvin voidaan sanoa että Tanskan kuningashuone on kaikista kuninkaallisin kuningahshuone  kaikista kuinkaallisista ja kaikista vanhinkin.

Ruotsin kuningashuone on hieman nuorempi. Juuri mainitsemani Ruotsin kuningas Adolf Fredrik oli tästä Holstein-Gottoprin suvusta. Myös kuningas Gustav III oli tätä sukua, samoin Gustav IV Adolf ja kuningas Karl XIII, joka kuoli vuonna 1881. 

Myös nykyisen Ruotsin kuninkaan äiti Sibylla oli erittäin korkea-arvoisesta eruooppalaisesta ruhtinassuvusta Sachsen-Coburg-Gotha. Sibyllan isä oli Sachsen-Coburg-Gothan herttuaan tytär. Sachsen-Coburg-Gotha oli pikkuvaltio, saksalainen herttuakunta Thuringenissä ja se on siis myös eruooppalainen ruhtinassuku.

Valtiota ei enää ole, mutta 'ruhtinas' elää vaikka hänestä käytetään nimitystä prinssi. Andreas av Sachsen-Coburg-Gotha joka on prinsessa Madeleinen kummi, ja aina mukana Ruotsin kuninkaallisissa juhlissa. Hänen täydellinen nimensä on Andreas Michael Friedrich Hans Armin Siegfried Hubertus ja  kruunprinssi on nimeltään Hubertus Michael, joka on naimisissa prinsessa Kellyn kanssa, joka on syntyään Rondesvedt. Tämä Hubertus nimi kulkee sukupolvesta toiseen suvussa, muun muassa kuningas Carl Gustav on  nimeltään Hubertus.

Sachsen-Coubug-Gothan ruhtinassuvusta on lähtöisin nykyinen iso Britannian kuninagshuonekin. Kuningatar Victoria oli Hannoverin suvun viimeinen hallitsija, mutta hänen seuraajansa kuningas Edvard VII kuului Sachsen-Coburg-Gothan sukuun. Hän olis siis ensimmäinen Iso Britannian Sachsen-Coburg-Gothan hallitsija. Mutta koska saksalaisperäinen sukunimi kalskahti pahasti Isossa Britanniassa, niin kuningassuvun nimi vaihdettiin Windsor'iksi, mikä on tekaistu sukunimi.

Nämä kaksi suurta eurooppalaista ruhtinassukua ovat yhtyneet useamman kerran ajan saatossa avioliittojen myötä. Ruotsin kuinkaallinen sukulinja kulkee Wasan suvun kautta Holstein-Gottorpin kautta Bernadotten sukuun. Mutta erittäin huomion arovoinen seikka on myös nykyisen Bernadotte kuninkaan Karl XIV Gustavin'in äidin sukuhaara Sachsen-Goburg-Gothan suku.

Takaisin historiaan. Herttuas Karlista tuli myöhemmin kuningas koska hänen veljenpoika Gustav IV Adolf luopui kruunustaan. Herttuas Karlista tuli kuningas Karl XIII. Kuningasparin ensimmäinen poika kuoli seitsemän vuorokuden vanhana. Tämä pieni prinssipoika on haudattu Riddarholmin kirkkoon isänsä ja äitinsä viereen.

 Kaunis linnan puisto puistolehmuksineen

Kuningas Karl XIII oli niin Ruotsin kuin Norjankin kuningas, mutta valta silti kuului kruununprinssi Karl Johanille. Hänestä tuli sittemmin kuningas Karl XIV Johan ja hän peri Rosersbergin linnan käyttöoikeudet. Kuningas oli kaikki kesät täällä Rosersbergissä. 

Kuninkaan kuoltua muutti kuningatar Desideria viettämään eläkepäiviään tänne Mälaren rannalle. Kuningattaren kuoltua jäi linna seisomaan tyhjiltään ilman asukkaita. Siihen aikaan 900-luvulla oli Sigtuna Ruotsin pääkaupunki. Sigtunan kaupunki on yli 1000 vuotta vanha ja se sijaitsee melko lähellä Rosersbergin linnaa.

1800-luvun lopulla muutti armeijan ampumakoulu tänne ja monet monet upseerit ovat saaneet koulutuksensa täällä linnan lisärakennuksissa, Rosersbergin Kungsgårdenissa.

Linnan puistoalue on avoinna  toukokuusta lähtien joka päivä mutta linnaan ei pääse sisään kuin vain suunnuntaisin kesäaikaan. Se johtuu siitä että tämä linna sijaitsee hieman erillään ja hieman kaukana Tukholman keskustasta. Linna on muutenkin jäänyt unholaan, mutta toisaalta tämä linna on melko aito sisustukseltaan, koska täällä ei ole tehty suurempia uuskorjaustöitä.

Linnaa näytetään oppaan kanssa toukokuussa ja syyskuussa lauantaisin ja sunnuntaisin kello 11, 12, 13, 14 ja kello 15 englanniksi. Kesä-elokuussa tiistaista sunnuntaihin myös kello 16. Sisäänpääsymaksu on 100 kr aikuiset, opiskelijat 50 kr ja lapset ilmaiseksi. Täällä on hotellin lisäksi ravintola ja kahvila sekä linnan museo, sekä juhlahuoneisto, missä pidetään häitä.

On luonnollista ettei linnaa kannata pitää avoinna kaiket päivät vaan linnaa saa vuokrata häitä, syntymäpäiviä, konferesseja ja firmajuhlia varten. Linnan vuokraus on tauloudellisesti paljon kannattavanpaa kuin pitää avoimia ovia. Kaikista hovin kymmenestä linnasta ei ole vain menoja, vaan myös sievoisesti tulojakin.

Tänä kesänä on linnassa kuningas Carl XIII:n Orden (järjestö) näyttely. Orden kuuluu ruotsalaisia ja ulkomaalaisia vapaamuurareita. Tähän järjestöön kuulu nykyään myös nykyinen kuningas Carl XVI Gustav, prinssi Carl Philip ja vastikään syntynyt prinssi Nicolas.

Linnassa tarjoillaan myös ns afternoon tea sunnuntaisin elokuussa, mihin sisältyy kiertokäynti linnassa ja linnan museossa. Kotileivottuja kakkuja, torttuja ja muuta suussasulavaa  tarjoillaan buffesta teen kanssa. Hinta 245 kr aikuisilta ja 95 kr lapsilta 4-12v.

Linnassa on usein myös erikoisnäyttelyjä.

Linnassa järjesteään konferensseja jolloin hintaan sisältyy myös yöpymien. Minun ymmärtääkseni näitä huoneita saa vuokrata kuka vaan, eikä vain konferenssiväki. Linnan tiloissa on myös kuntosali, ravintola ja kahvila.

Kesäkahvila on avoinna kaikille toukokuussa ja syyskuussa launantaisin ja sunnuntaisin kello 11-16. Kesä-, heinä-ja elokuussa tiistaista suununtaihin kello 11-17. Kahvila sijaitsee linnan etuterassilla.

Linnan hotelli.

Rosersbergin linna kuuluu Norrsundan kirkon seurakuntaan. Rosersbergin linnasta on Norrsundan kirkkoon kaksi kilometriä. Steningen linnasta kirkkoon on kolme kilometriä. 

Linnuntietä noin kolme kilometriä pohjoiseen päin Rosersbergin linnasta sijaitsee Steninge slott. Linnojen välillä ei ole suoraa tietä vaan parasta on mennä Norrsundavägenille ja Märstasta sitten on suora allé Steningen linnaan.

Steningen linnan joulumarkkinat ovat erittäin suosittu tapahtuma joka vuosi. 

Seglora kyrka

Seglora kyrka/Segloran kirkko, Skansenin ulkoilmamuoseo

Skansenin ulkoilmamuseo sijaitsee Djrurgårdenin saarella. Skansen on avoinna vuodet ympäri, mutta kevään tullen alkaa enempi väkeä saapua Skansenille ja kesällä on jo sitten täysi meno päällä. Skansenilla on paljon nähtävää ja koettavaa, joten siellä menee aika siivillä.

Tässä ajattelin keskittyä vain Skansenin kirkkoon, Seglora kyrkan. Huhti- ja toukokuussa on kirkko avoinna vain suununtaisin. Kesäkuusta lähtien se on avoinna joka päivä kello 10-17 ja 25. kesäkuuta lähtien avoinna kello 10-19, samoin heinä ja elokuussa. Syyskuusta lähtien on kirkko avoinna vain suununtaisin kello 10-17.

Segloran kirkko on suosittu vihki-ja kastekirkko. Täällä pideteään myös erilaisia konsertteja. Toukokuusta lähtien sunnuntaisin kello 14.00-14.30 pidetään pieni kevätkonsertti.

Segloran kirkko on saanut nimensä siitä paikkakunnasta, Seglora, josta kirkko on tuotu tänne Skansenille. Seglora sijaitsee Örebron kaupungin lähistöllä Länsi Götanmaalla. Segloran seurakunta möi  tämän vanhan puukirkkonsa tuhannella kruunulla Skansenille ja vuonna 1916 kirkkorakennus kuskattiin tänne nykyiselle paikelleen.

Segloran uudesta graniittikirkosta tuli yksi Ruotsin kauneimpia kirkkoja. Segloran kirkko on 1700-luvun alulta. Kirkko rakennettiin niistä aineksista mitä löytyi kylästä. Pohja on gneissikiveä ja seinät on tehty hirsistä. Katto ja seinät on "puettu" tammilastuilla, jotka sitten on sivelty tervan ja punaisen värin sekoituksella, kuten oli perinteenä. Rödtjära/punatervalla maalattiin ennen vanhaan muutakin kuin kirkon seiniä ja kattoja, esimerkiksi tavallisten asuinrakennusten pärekattoja, portteja, rakennusten nurkkia ja erillään seisovia kellotapuleita.

Alttari on tyypillinen keskiakainen alttari. Alttarimaalauksen maalaajasta ei ole tietoa. Kaappikello on 1800-luvulta. Kirkon asehuonessa on ns kyrkstöt, eräänlainen keppi, jolla pappi sai kolauttaa muutaman kerran lattiiaan, jos seurakuntaväki nukahti kirkossa. 

Jokaisella kartanolla oli oma penkkinsä kirkkosalissa. Muutamassa penkkirivissä on vieläkin kartanon nimi. Naiset istuivat aina salin vasemmalla puolella ja miehet oikealla. Palveluväki sai seisoa kirkon perällä. Tämä tapa oli yleinen vielä 1900-luvun alulle saakka, varsinkin maaseudulla.

Kattomaalaukset ovat erittäin haalistuneita. Ne on maalannut paikallinen maalari Sven Wernberg vuonna 1735. Hän oli luultavasti "vain" ihan tavallinen maalari, jos nyt sallitaan niin sanoa.

Kellotorni on rakennettu jälkeenpäin.

Kirkkomaa on tehty Segloran entisen kirkkomaan mallin mukaan. Ketään ei ole tänne haudattu eikä hautakivetkään ole poimittu haudoilta vaan en ovat neutraaleja kiviä, lukuunottamatta kolmea hautakiveä jotka on tuotu Seglorasta. Kivet ovat todella vanhoja. 

Seglorasta on myös tuotu kolme hautaristiä. Kivimuuri kirkkomaan ympärillä on rakennettu Segloran kylästä tuoduista gneissikivistä.

Lucia-saattue tulee kirkkon joka vuosi esiintymään.

Vuoteen 1855 oli Ruotsissa kirkkovelvollisuuslaki voimassa. Lain mukaan jokainen joka syyllistyi rikokseen suljettiin pois seurakunnasta. Vasta sen jälkeen kun henkilö tunnusti syntinsä ja lupasi olla koskaan enää tekemästä syntiä, hänet otettiin takaisin seurakuntaan. Rikollinen pantiin joko kaulapantaan tai jalkapaaluun sunnuntaiksi, jotta kaikki kirkossa kävijät saivat nähdä rikollisen, joka sai puolestaan hävetä silmät päästään.

 Rangaistushirsi ja häpeäpaalu