Tervetuloa päiväkävelylle Tukholmaan! Nyt alkaa Tukholma olla kaumeimmillaan.
Kiitos oikein paljon Stockholm Walks'ille You Tube-videoista!
Tukholman Suuri synagoga, Warendorffsgatan 3 B
Tukholmassa on nimittäin useita synagogia
Vuosi 1775 oli historiallinen läpimurto Ruotsissa, kun juutalaiset saivat vihdoin oikeuden elää ja työskennellä avoimesti juutalaisina. Tämä tasoitti tietä kukoistavalle julkiselle juutalaiselle elämälle, jossa perinteet ja kulttuuri saattoivat kukoistaa ja edistää maan monimuotoisuutta.
Menora
Judereglementet/Juutalaisten asetukset, 1782:
"Reglemente för dem av judiska nationen, som vilja hit i riket inflytta och sig här nedsätta”.
Vuonna 1775 kuningas Kustaa III antoi juutalaiselle sinetinkaivertajalle Aaron Isaacille ja hänen seurueelleen luvan asettua Ruotsiin kääntymättä kristinuskoon. Juhlistaakseen juutalaisen elämän 250-vuotista taivalta Ruotsissa Tukholman juutalainen seurakunta kutsui ihmisiä kulttuuritapahtumaan, jossa oli puheita, musiikkia, näytelmiä ja historiallisia lukukappaleita.
Koulut, teatterit, museot, kirjastot, kulttuurikeskukset, yliopistot, korkeakoulut, opintoyhdistykset, kustantajat, yhdistykset ja monet muut kokoontuvat juhlistamaan vuosipäivää yhteisen sateenvarjon alle ja levittämään tietoa juutalaisesta kulttuurista, perinteistä ja elämästä vuodesta 1775 lähtien.
Merkkivuotta koordinoi Ruotsin juutalainen keskusneuvosto, joka on kaikkien Ruotsin juutalaisten seurakuntien yhdistys. Työ on jatkunut vuodesta 2022 lähtien, ja projektitoimisto johtaa työtä vapaaehtoisten avulla useissa paikoissa ympäri maata. Satojen järjestäjien luodessa kaikki tapahtumat, vuosipäivästä tulee vaikuttava yhteiskunnallisen voiman kokoontuminen 250 vuotta juutalaisen elämän muistamiseksi Ruotsissa. Tavoitteena on yhdessä maanlaajuisten organisaatioiden kanssa tuoda esiin ja tehdä näkyväksi Ruotsin juutalaisvähemmistön historiaa ja kulttuuria.
Hallitus näkee juhlavuoden 2025 erityisenä tilaisuutena nostaa esiin juutalaisvähemmistöä, juutalaista kulttuuria ja juutalaista kulttuuriperintöä koko maassa. Siksi 250-vuotisjuhlaa pyritään juhlistamaan, ja useita viranomaisia on nimetty auttamaan juhlavuoden merkitsemisessä.
Ei hallitus ole nostanut esiin muiden maahanmuuttaja ryhmien elämää ja kulttuuria, vaikka toisaalat mikään muu ryhmä ei ele asunut Ruotsiss niin kauan kuin juutalaiset.
Gilel Storch-palkinnon saaja tänä vuonna 2025 on Presidentti Volodymyr Zelenskyi, joka on myös juutalainen.
Gilel Storch-palkinto myönnetään henkilöille, jotka ansiokkaalla työllä edistävät ihmisoikeuksia, demokratiaa ja humanistisia arvoja Gilel Storchin hengessä. Presidentti Volodymyr Zelenskyi ilmentää näitä arvoja.
Södrmalmin saari/kapunginosan itäinen alue on aivan erilainen kuin sen läntien osa. Götgatan jakaa saaren kahtia. Maan alla kulkee Götgatanin kadun kanssa saman suuntaisesti tunnelissa myös rautatie. Söderleden on Södermalmin pääliikenneväylä Tukholmassa, joka ulottuu etelässä Gullmarsplanilta ja Södra länkenistä pohjoiseen Centralbron siltaan.Suurin osa siitä kulkee Söderledstunnelin läpi. Söderledenin reitti on noin 2,5 kilometriä pitkä.
Söderledstunneli on tunneli Keskussillan ja Johanneshovsbronin välillä Södermalmilla Tukholman kantakaupungissa. Se on 1 520 metriä (pohjoiseen) ja 1580 metriä (etelään) pitkä. Tunneli itsessään muodostaa suurimman osan Söderledenistä, joka on osa Tukholman pohjois-etelä-akselia. Tunneli tehtiin syystä ettei haluttu lisätä liikennettä Södermalmilla. Tämä on Södermalmin saaren jakaupunginosan sydänaluetta. Tässä kohtaa sijaitsi aikoinaan Södra stationen/eteläinen rautatieasema.
Södermalmin ainoa rautatieasema on Stockholma Södra station/Tukholmna eteleäinen rauteiasema. Aseman dustalla on bussipysäkki, missä pysähtyy bussit 55, 57 ja 66. Bussipysäkiltä lähtee itään päin kävelykatu niemeltä Bangårdsgång, mikä johtaa suoraan Fatburparkenin puistoon.
Medborgarplatsenin suurelta aukiolta, tukholmalaisten kohtauspaiklta, länteen päin pääsee myös melko kätevästi Fatbursparkenin puistoon. Siinä on vaan mentävä portaat alas Västgötgatanille. Siinä sitten alkaa Södermalmsallén ihastuttava kävelytie, miltä pääsee puistoon. Södermalmsallén on yksi uusimmsita kujista ja yksi kaunemmista varsinkin kesäaikaan.
Östermalmilaiset ja danderydilaiset ei tule koskaan Södermalmaille, ja harvempi vasatsanilainenkaan ei suostu tulemaan Södermalmille, mikä on tavisten ja keskiluokan aluetta. Södermalm on kuitenkin mielenkiintoisin ja jopa viihtyväisin alue Tukholmassa. Södermalmilla on puistoalueita eniten Tukholmassa.
Södermalmsallén kuja on ainakin kesäiakaan ihana kuja kävellä, miltä pääsee parista kohtaa Fatbursparkenin puistoon. Tämä alue on tottumattomalle hieman hankalaa suunnistaa. Alueelle on rakennettu paljon uusia erittäin kauniita kerrostaloja ja kävleyteitä ristiin rastiin. Alue on kuitenkin erittäin kaunista.
Fatbursparken on puisto Södermalmilla Tukholmassa, Södran asema-alueella Medborgarplatsenin länsipuolella. Fatabursparkenin puisto on yksi uusimmista puistoista Tukholamssa. Se on rakennettu vuosina 1991-1998.
Fatbur on tarkoittanut aikoinaan useita eri asioita, mutta juuri tässä kohtaa se on tarkoittanut järveä nimeltä Fatbur. Järvi kuitenkin täytettiin 1850-luvulla jotta voitiin rakentaa suora rautatie alueen lävitse.
Kaksi varakasta kauppiasta, Joachim Pötter (aatelinen Lillienhoff) ja Nicklas Pauli, rakennutti järven itärannalle kaksi kaunista taloa 1600-luvulla. Talo on edelleen olemassa tänäkin päivänä. Lillienhoffin talo seisoo Medborgarplatsenin koilliskulmassa, ja Nicklas Paulin talossa on nykyään katolisen kirkon tilat (ks. Paulin malmitila).
Folkungagatan 46
Sana Fatabur tai Fatbur tulee vanhasta ruotsalaisesta sanasta fat, mikä tarkoittaa vaatteita tai lompakkoa, ja bur, joka tarkoittaa puotia tai häkkiä. Sana vati on tullut suomenkieleenkin sanasta fat, mikä tarkoitta Ruotsissakin vatia. Muinaisina aikoina vaatteita ja muuta arvokasta omaisuutta säilytettiin tällaisessa rakennuksessa. Fataburen oli aina erillinen rakennus. Maaseudulla vastaaava rakennustakutsutiiin nimellä visthus, visti.
Fatburen oli siis alun perin järvi, joka täytettiin uudelleen vuonna 1858, jotta Södran rautatieasemalle jäi tilaa. Vuonna 1933 paikalle valmistui ensimmäinen rakennus, teollisuusrakennus, mikä sai nimen Korvfabriken/makkaratehdas. Sen jälkeen rakennusta on remontoitu useaan otteeseen ja 2000-luvun alussa tilat muutettiin toimistoiksi.
Keskiajalla Fatburen ulottui nykyisestä Östgötagatanin kadusta Rosenlundsgatanin kadulle, Medborgarplatsenin tasolle. Järvellä oli pitkään suuri merkitys varhaisten tukholmalaisten toimeentulolle. Siinä oli puhdasta ja raikasta vettä ja se oli osa kuninkaallisen palatsin fataburi, sana on vanhaa ruotsia ja tarkoittaa varastoa tai olohuonetta, ja tässä se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että järvi oli kalarikas.
Alex Schulman:"Minulla on kysymys – missä ovat kaikki onnelliset suomalaiset?"
Alex Schulman on luultavasti tunnettu kirjailija Suomessakin. Alexilla on Dagens Nyheterrissä vakituinen palsta. Alexin isä on suomalainen ja äiti ruotsalainen ja moemmat suvut ovat tunnettuja sukuja.
Nyt Aelx kirjoitti aihessta "Jag har en fråga – var finns alla lyckliga finländare?", siis 'Minulla on kysymys – missä ovat kaikki onnelliset suomalaiset?'
Tässä tulee vapaa (huono) Google-käännös Alexin tekstistä:
En usko että Alex, eikä Dagens Nyheterikään, ole minulle vihainen jos julkaisen hänen tekstinsä postauksessani. Olkaapa hyvät!
Suomi on vuodesta toiseen maailman onnellisimpien maiden listan kärjessä. Silti kaikki suomalaiset näyttävät niin syvästi onnettomilta, kirjoittaa Alex Schulman. Jokainen tapaamani suomalainen on näyttänyt syvästi onnettomalta.
En nostaisi sitä esiin tai kirjoittaisi siitä, ellei maata pidettäisi kahdeksantena peräkkäisenä vuotena maailman onnellisimpien ihmisten asuinmaana. Sijoitus ensimmäiseksi World Happiness Reportissa, jossa listataan vuosittain onnellisimmat maat.
En ole koskaan saanut tätä toimimaan. Missä kaikki nämä onnelliset ihmiset ovat? Miksi et koskaan katso niitä?
Isä oli suomalainen, aina onneton, ja joka kerta kun hän lapsuuteni aikana matkusti kotimaahansa, hän palasi masentuneena, ja hänellä oli aina memma mukanaan. Isä kertoi minulle, että se oli Suomen vastine rullatortulle– makeiselle, joka rakensi maata – ja muistan memman erityisen surullisena jälkiruokana, joka maistui saastuneelta ja tarttui kitalakeen. Se oli ensimmäinen kuvani Suomesta ja suomalaisista, isoäidistäni, isäni jättämässä pahvilaatikossa, jossa se makasi himmeästi kimaltelevana, ikään kuin joku olisi leikannut palan kakkua jäätyneestä, likaisesta järvestä. Olen aina ajatellut, että maalla, joka rakastaa mämmiä, on varmasti hyvin vähän muuta syytä olla onnellinen.
Tuo mämmi juttu todella väritti minua. Olen aina säälinyt suomalaisia, joiden on pakko asua Suomessa.
Sitten menin itse Suomeen ja olen nähnyt maan omin silmin monta kertaa. Istuin muutama vuosi sitten julkisessa saunassa Helsingissä. Muutamia keskusteluyrityksiä, vastahakoisesti suustaan heitettyjä lauseenpätkiä, ja sitten taas hiljaisuus. Istuimme siinä hiljaa katsellen matalaa, harmaata taivasta, ja sattui niin, että katsoin heitä silloin, tovereitani, ja varomattomina hetkinä havaitsin heidän katseissaan jotakin, tyhjyyden, joka ei ollut tyhjä, se oli elävää apatiaa, surua, joka näytti olevan päällä, joka paloi hiljaa heidän silmissään.
En tiedä, teenkö sille oikeudenmukaisen selityksen, sitä oli vaikea selittää. Se oli kuin jotain perinnöllistä. Ymmärsin, että nämä ovat ihmisiä, joita on raivostutettu sukupolvien ajan. Suomalaiset ovat olleet masentuneita siitä lähtien, kun he olivat luolissa. Katselin heitä saunassa ja ajattelin, ettei suru ollut heidän, se ei ollut heidän omaisuuttaan, vaan jotakin, mistä he huolehtivat seuraavaa sukupolvea varten.
Sitten menimme laiturille, ja siellä he seisoivat pienissä ryhmissä, onnettomina suomalaisina, tuijottaen tyhjästi horisonttiin. Tai ehkä ei onneton, mutta arpeutunut, ikään kuin pitkän talven ottama. Muistan sen niin uskomattoman pelottavana, että he eivät puhuneet ollenkaan.
Sellaisina olen aina heidät nähnyt, ja siksi rakastan heitä ja tunnen heihin yhteyden.
Ja kun avasin silmäni heille, näin heitä kaikkialla, Helsingin katujen loskassa, uupuneita suomalaisia kantamassa ruokakassejaan kotiin ruokakaupasta. Kahvila-apulainen, jonka jokaisessa liikkeessä näin, että hän kantoi mukanaan suurta surua. Täysin hiljainen taksikuski matkalla lentokentälle, katse kiinnitettynä betonisiin julkisivuihin jokaisessa punaisessa valossa, he torivat hänelle takaapäin, kun valo vaihtui vihreäksi. Ja sitten lentokentällä, surullinen Finnair synkillä logollaan ja kaikilla matkustajilla, jotka näyttivät sulautuvan yhteen brändinsä kanssa, jonka kanssa he lensivät, tyhjät katseet, kun heidät kiirehdittiin ulos koneen rungoista ja kulkivat terminaalien läpi, ohittaen meidät siinä missä seisoimme, siinä he menivät, siinä onnettomat suomalaiset virtasivat langallisten verovapaiden ravintoloiden suolistossa.
Sellaisina olen aina heidät nähnyt, ja siksi rakastan heitä ja tunnen yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan. Ne ovat ystävällisiä ja rikkovat ennätyksiä. He harvoin toivovat sinulle pahaa. He eivät voi kovin hyvin. Heitä painaa suru, joka tekee heistä oikeita ihmisiä.
Mutta asia ei ole niin. Suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa. En ole vieläkään nähnyt heitä, enkä yhtäkään onnellista suomalaista, ja nyt minun on pakko kysyä: Tietääkö kukaan missä he asuvat?
Norra Benickebrinken 2
Årstaviken, siltojen allakin kukkii...
Tukholman kaduilla ja aukioilla on jo noin 45 000 puuta. Lehmus, vaahtera ja tammi ovat yleisimpiä lajeja. Mutta nyt kaupungista tulee entistä vihreämpi. Suuremmat alueet tulevat tulevaisuudessa varjostamaan puiden latvuksia. Uuden puun istuttaminen kaupunkiympäristöön maksaa viheralueille 35000 - 50000 SEK ja päällystetyille alueille noin 150 000 SEK.
Gamla stanissa on yksi paikka missä tukholmalaiset mielellään kohtaavat toisiaan ja istuvat kauan. Heti kun vähänkin aurinko paistaa, sillä aurinko ei näyttäydy Tukholmassa 5-6 kuukauteen, alkaa tukholmalaiset vaeltaa, osa menee rannoille istumaan ja osa Gamla staniin kahville.
Adolf Fredrikin kirkkomaa, Vasastan
Tukholmassa puhekielessä kutsutaan alueita usein kirkon nimen mukaan. Täällä Adolf Fredrikin kirkkomaalla on muun muassa Olof Palme haudattuna.
Sankt Eriksplan kevällä on yhtä kukkaknmerta
Sankt Eriksplanin kolmion muotoisessa lasirakennuksessa Bonniers Konsthall esittelee taidetta kaikkialta maailmasta. Täällä voit tavata sekä jo tunnettuja artisteja että niitä, jotka eivät ole vielä löytäneet tietään laajemman yleisön luo. Asiantuntevien oppaiden avulla täällä tarjotaan toimintaa sekä lapsille että vanhempainvapaalla oleville. Bonniers taitaa omistaa useimmat suomalaiset päivälhdetkin.
